Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".
Lelukirjaa lukemalla, helppo juttu. Sieltä voi ruksia mieleiset lelut. Eri asia sitten, onko ne kaikki semmoisia oikeasti tärkeitä toiveita. Meidänkin 5v osaa joka sivulta keksiä jonkun minkä haluaa, mutta ilman lelukirjaa ei muista kuin pari oikeaa toivetta (listaan taisi saada kirjoitettua kuusi juttua, kun yhdessä mietittiin). Saa tietysti silti enemmän lahjoja, eihän kaikkien ole pakko olla juuri niitä toiveita ja ilahduttaa silti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tavallaan. Mä en halua kasvattaa omaa lastani siihen, että juhlinta tarkoittaa kerskakuluttamista. Lapsi on aivan yhtä tyytyväinen yhteen ajatuksella valittuun pakettiin kuin viiteentoista, jos häntä ei ole siihen viiteentoista totutettu koskaan.
Meidän maapallo ei kestä enää sitä, että juhlat = shoppailua.
On se tyytyväinen siihen yhteen, kunnes kuulee että kaverit sai kymmenen tai kaksikymmentä. Miksi ei lasten sukulaiset saisi ostaa paketteja lapsille jos haluavat? Kohtuus tietysti kaikessa, mitään tolkutonta tavaravuorta ei tarvitse, mutta kymmenen lahjaa ei edes ole mitenkään paljon eikä kaikkien tarvitse olla isoja.
Vierailija kirjoitti:
Osalla aika musta-valkoista ajattelua. Toki jokainen tavallaan, mutta ei ne reilusti lahjoja saavat ole automaattisesti pilalle hemmoteltuja.
Meille Joulu on lämmin yhteinen juhla. Toisten huomioimista. Rauhallista yhdessä oloa ja kiitollisuutta. Opetetaan,
että annetaan omistaan, myös vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräyksen, ulkomaan-avun tms. kautta. Läheisille viedään muistamiset ja yhdessä mietitään, mikä ilahduttaa muita.Lahjatoivelistaa tehdessä mietitään lahjojen arvoa yhdessä. Eli jos toivoo kalliin lahjan, ei välttämättä saa muuta. Ja toiveet kannattaa miettiä tarkkaan, sellaisia josta todella pitää, eikä vain huvin vuoksi pyytää koko lelulehtä. Juuri 5 vuotias mietti ääneen toiveitaan, että "ton kyllä haluaisin, mutta en mä sillä mitään taida tehdä." Niinpä hän toivoi peliä, jota voi yhdessä pelata. Joulupukilta toivotaan 5 tärkeintä lahjatoivetta. Ja nämä yleensä toteutetaan, arvosta riippuen. Siihen lisäksi jotain muuta mistä tykkäävät.
Normaalissa arjessa ei sitten turhia ostella. Jos jotain haluaa, niin säästetään itse. Synttäreillä yleensä 1 mieluinen lahja. Ja kun leluilla ei enää leikitä, ne kierrätetään.
Kun perusarvot on kohdillaan, niin uskon ettei lapset pilalle mene, vaikka yhtenä päivänä vuodessa saisi isomman kasan lahjoja.
No siis kyllä! Ei se jouluna saatu lahjakasa tarkoita yletöntä hemmottelua. Meidän lapset ei vuoden mittaan saa juurikaan leluja, varsinkaan sukulaisilta. Jos jouluna jokainen sukulainen ja kummi (yht. 8kpl) haluaa ostaa/tehdä yhden paketin ja mummot vielä toisenkin niin siitä jo kertyy aika pino, me vanhemmat ostetaan sitten pari pakettia myös. Ei ole pilalle hemmoteltuja lapsia, kaikkea mitä haluaa eivät todellakaan saa. Esim meillä esikoinen totesi juuri, ettei halua lisää legoja koska niitä on jo tarpeeksi, vaikka olikin ihaillut kaupassa jotain isoa kallista legojuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
Miten voi kontrolloida rahaston avulla? Valaise asiaa. En usko tuota muuten mahdolliseksi. Pankissa oleva tili on lapsen nimellä ja kun hän tulee täysi-ikäiseksi, hän saa siihen yksin käyttöoikeuden. Siihen asti lapsen huoltaja. Ei mummo tai kummi. Ihmettelen kovasti paljon?
Miten selität lapsillesi, ettet antanut isovanhempien ja kummien lahjoittaa näille lapsena rahaa? Laitatko itse aina summat tilille juhlapäivinä vai miten korvaat ansionmenetyksen heille?
Olen eri, mutta yritä nyt ymmärtää, ettei kaikki palvo materiaa ja rahaa, vaan muut arvot menevät niiden edelle elämässä.
Meillä isovanhemmat eivät koskaan ole tukeneet rahallisesti tai antaneet rahaa lapsille, vaan tukeneet lasten harrastuksissa, kulttuuri ja taide-elämyksissä ja siitä olen tuhat kertaa kiitollisempi isovanhemmille, kuin jos he olisivat laittaneet rahaa tilille.
Ja niin ovat lapsetkin.
Ja jäänyt isovanhemmista todella hienoja muistoja ja elämyksiä, kuin siitä kylmästä rahasta.
Eikös se lahjavuori ole juuri sitä materiaa?
Kaikki on niin suhteellista. Me ostetaan aika paljon lahjoja lapsillemme, mutta suhteessa tuloihin ja muuhun kulutukseen ne ovat linjassa. En keksi mitään järkevää syytä miksi kitsastella lasten lahjojen kanssa kun emme tee niin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".
Lelukirjaa lukemalla, helppo juttu. Sieltä voi ruksia mieleiset lelut. Eri asia sitten, onko ne kaikki semmoisia oikeasti tärkeitä toiveita. Meidänkin 5v osaa joka sivulta keksiä jonkun minkä haluaa, mutta ilman lelukirjaa ei muista kuin pari oikeaa toivetta (listaan taisi saada kirjoitettua kuusi juttua, kun yhdessä mietittiin). Saa tietysti silti enemmän lahjoja, eihän kaikkien ole pakko olla juuri niitä toiveita ja ilahduttaa silti :)
Noi lelukirjat on kyllä ihan vihonviimeinen keksintö! Muistan kun lapsena jotenkin mulla oli sellainen kuva että nimenomaan vain sieltä kirjasta voi toivoa ja pakko toivoa jotain niin kyllähän sieltä kaikkea muoviroskaa tuli pyydettyä... Yksikin joulu sekä minä että siskoni saatiin sama kynsistudio lahjaksi ja tajusin jo jouluaattona kuinka surkeaa laatua se oli ja hirvitti että niitä oli peräti kaksi... Sen jälkeen muistaakseni rupesin toivomaan kirjoja ja maalaustarvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ihan: keskittymiskyky. Paremmat leikit kun on vähemmän krääsää.
Höpöhöpö. Minun lapsellani on melko paljon leluja ja uskomattomat mielikuvitusleikit niiden kanssa! On pienestä asti ollut hyvät leikkitaidot sekä yksin että yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut aloituksen lisäksi muita viestejä, mutta vastaan tässä välissä ap:n viestiin.
Niin, itse olen sitä mieltä että en halua opettaa lapsia kulutushysteriaan tai siihen että aivan kaiken saa.
En myöskään halua ylimääräistä tavaraa kotiimme. Halutaan kyllä että lapsilla on leluja, pelejä, vaatteita ym. mutta ennen tätäkin joulua näitä on myös käyty läpi ja tarpeen mukaan karsittu.
Meillä on kuusi lasta, joten aika h....nen määrä tavaraa tulisi, jos jokainen heistä saisi tuon 15-20 pakettia, ihan nyt sama mitä siellä paketeissa on.
Oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan osa tavaroista (leluista) jää myös käyttämättä tai vähemmälle käytölle, jos vaikka leluja tulee hirveästi.
Toki paketteihin voi laittaa paljon muuta. Eräs tuttu taitaa täydentää lasten vaatevarastoja juuri jouluna, joten paketteja on paljon. Meillä taas vaatteita ostetaan muulloinkin, joten hirveää tarvetta jouluisin ei yleensä ilmene.
Haluamme itse myös pysytellä enemmän joulun tunnelman ja sanoman ympärillä - lahjat on ihania, lasten iloa on mahtava seurata, mutta ainakin omien iloon riittää vähemmänkin kuin vaikka nyt se 15 pkt per nuppi.
Toisten valintoihin en ole itse jaksanut hirveästi kiinnittää huomiota tai niitä kauhistella; tehkööt jokainen niin kuin parhaalta tuntuu vaikken itse jotain asiaa ymmärtäisikään.
Itse ajattelen niin, että sydämestä kumpuava halu tuottaa iloa toiselle, ja ilon saaminen toisen ilosta, on aina hyvä asia. Jos lahjojen antamisen taustalla on se, niin antaa palaa!
Silloin luultavasti osaa valita juuri ne lahjat ja sen määrän lahjoja, joka vastaanottajasta parhaalta tuntuu, ja vastaanottajastahan lahjan antamisessa on kyse!
Sitä en ymmärrä, että pitäisi jotenkin laskea lahjojen määrää, ja pakata paperiin kaikkea krääsää tai sukkia, shampoota yms, vain sen takia että paketteja on paljon.
Lahjat tulisi kuitenkin valita ensisijaisesti niin, että ne tuottavat saajalleen iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonoa tässä on se, että lapsi ymmärtää jo pienenä, että mitä enemmän tavaraa, sitä onnellisempi on. Sitten kun vanhempien rahahanat sulkeutuvat nuoren täysi-ikäistyttyä, on todella suuri vaara ylikulutukseen ja pikavippien ottoon. Lapselle olisi äärettömän tärkeää opettaa järkevää taloudenhoitoa. Jo ihan pienestä lähtien.
Meillä annetaan n. 10-15 lahjaa per lapsi. Tosin viime jouluna lähti vähän käsistä, ja paketteja oli yli 20 molemmille. Mutta siinä oli aika monta ns. pikkupakettia, ja osa kalliimpia legoja yms.
Tuohon rahahanojen sulkeutumiseen.. miksi nuorta ei voisi avustaa kun hän muuttaa omilleen? Eikös se ole vanhempien tehtävä koittaa avustaa ja hoitaa opiskeluaikojen kuluja? Meillä ainakin koitetaan toitottaa järkevään taloudenhoitoon, mutta samalla huolehditaan, että kaikkea on.
Kannattaa avata lapselle jo pienenä säästötili, mihin ehtii kertyä aika kiva summa 18 vuoden aikana.
Ihmetyttävät nämä kommentit, että lahjat ovat aina krääsää - ettekö te osaa valita kestäviä lahjoja, joista lapsi oikeasti pitää? Olen itse ostanut paljon lahjoja, mutta en ole sitten leluja ostanutkaan muuten kuin synttärinä ja nimpparina (silloin vähemmän). Sukulaisilta on tullut jokunen paketti, ei kovin monta vuodessa. Jos ajattelee, että lapsena leluista kasvetaan usein ohi jo parissa, kolmessa vuodessa, niin aika köyhät leikit lapsella on, jos vuodessa saa yhteensä vaikka neljä pakettia. Lastenhuoneesta löytyy yhteensä ehkä kymmenen lelua, jippii. Siinä täytyy jo valita leikkiikö lapsi sinä vuonna autoilla vai astioilla, kumpikin ei ole mahdollista. Eiköhän näille "lahjat ovat turhia"-vänisijöille kuitenkin kerry jostain kummasta niitä leluja kotiin, joko sitten sukulaiset tuovat tai itse ostavat ympäri vuotta. Nyt omat lapseni ovat jo teinejä, eivätkä todellakaan ole mitään kerskakuluttajia sen takia, että heidän tärkeimpiin lahjatoiveisiinsa on lapsena vastattu (ja vastataan edelleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Ei ne ipanat kuule tarvitse järjettömiä muovikasoja leikkeihinsä. Vanhat kunnon paperinuket ynnä muut riittää vallan mainiosti. Mielikuvitus kehittyy, kun tulee välillä tylsää ja voi itse kehitellä leikkejä siitä mitä tarjolla sattuu olemaan. Nykyään vaikuttaa siltä, että vanhemmat eivät tajua tätä asiaa lainkaan. Nykylapset ovat suoraan sanottuna liian hemmoteltuja. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun työntävät heille virikettä joka tuutista niin ettei omaa päätä pääse käyttämään. Huomaa jo nyky lastenohjelmien tasosta sen, miten lasten älykkyyttä aliarvioidaan ja kaikessa maistuu karvas rahastuksen ja kaupallisuuden maku. Älkää nyt hyvän tähden aikuiset ihmiset menkö tähän lankaan.
Isot lahjaröykkiöt lapselle opettavat lapsen materiaaliksi. Pitää haalia ostaa ja saada hirveästi kaikenlaista. Jopa roinaa, kun vaan tulee lisää tavaraa. Tuskin kukaan haluaa kasvattaa lapsestaan sellaisen? Kymmeniä lahjoja yhdelle lapselle? Älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Ei ne ipanat kuule tarvitse järjettömiä muovikasoja leikkeihinsä. Vanhat kunnon paperinuket ynnä muut riittää vallan mainiosti. Mielikuvitus kehittyy, kun tulee välillä tylsää ja voi itse kehitellä leikkejä siitä mitä tarjolla sattuu olemaan. Nykyään vaikuttaa siltä, että vanhemmat eivät tajua tätä asiaa lainkaan. Nykylapset ovat suoraan sanottuna liian hemmoteltuja. Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun työntävät heille virikettä joka tuutista niin ettei omaa päätä pääse käyttämään. Huomaa jo nyky lastenohjelmien tasosta sen, miten lasten älykkyyttä aliarvioidaan ja kaikessa maistuu karvas rahastuksen ja kaupallisuuden maku. Älkää nyt hyvän tähden aikuiset ihmiset menkö tähän lankaan.
Olen syntynyt 70-luvulla ja kyllä minulla oli lapsena ihan muovileluja :) Ei se nyt ihan demoninen raaka-aine ole. Minulla oli paljon leluja (kyllä, sain yli viisi pakettia jouluna) ja leikin paljon. Senpä takia mielikuvitukseni onkin ihan hyvä vielä tänäkin päivänä. Viriketulva, joka pakosta tuutataan lapsen päähän on ihan eri asia kuin vapaa leikki.
Osta, osta osta. Kuluta kuin viimeistä päivää..mitä vielä voisi hankkia?
Lisää minäkeskeisyyttä lapsessa.
Siksi yritin rajoittaa lahjojen määrää lapselle, kolme lahjaa kuulema olisi ihanteellista, mutta onhan noita paketoitavia leluja taas kertynyt pelkästään meiltä vanhemmilta jo ainakin neljä. Miten sitä saisi pidettyä itsensä kurissa?
Taitaa olla kyse siitä, että yrität sillä krääsäläjällä korvata jotain edellisten 364 päivän laiminlyöntejä.
Inflaatio.
15 lahjaa kuulostaa halvalta kiinanpaskalta.
Lapseni saa paljon lahjoja ja on aina osannut arvostaa kaikkia. Saa paljon kirjoja toisella äidinkielellään, jonka kirjavalikoima on lähikirjastoissa surkea. Lisäksi olemme ostaneet niitä toiveita, jotka ovat esiintyneet puheissa koko vuoden ja ovat selkeästi tärkeitä toiveita. Viimehetken lelukirjan toiveita emme yleensä toteuta ellei vaikuta siltä, että ne ovat todella tärkeitä toiveita. Yhteensä paketteja tulee ehkä 25, joista valtaosa on kirjoja.
Mun mielestä parhaimpia lahjoja ovat ne, kun tehdään jotakin kivaa yhdessä, esim lahjakortti Heurekaan tai Särkänniemeen, leffalippu jne.