Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

18v ja toimiiko mielestäsi vanhempani oikein kohdallani?

Vierailija
14.04.2014 |

Mun vanhemmat on nyt 48 ja 47v. Isä 48 ja äiti 47. Isällä on ollu päihdeongelmaa ja tää päihdeongelma on selkeästi seuraus ehkä masentuneisuudesta, isällä myös narsistisia piirteitä käytöksessä. Millon haukutaan äitiä, äidin vanhempia, muita sukulaisia, omia sukulaisia ja yleensä tekee sitä mun kanssa ja sitten pitää sen kanssa naureskella siihen päälle.

 

No äiti taas sitten semmonen mielenterveysongelmainen. En tiedä mitä mielenterveysongelmia hällä on, mut hänellä on hirveä tarve aina haastaa riitaa kaikesta, nalkuttaa. Saa yhtäkkiä sellasia riidan haastamis ja nalkuttamiskohtauksia, jotka yleensä kohdistuu isään. Joskus mun ollessa pieni myös huusi kotona kovaan ääneen millon mitäkin paskaa, kiroili, haukkui isää hirveillä nimillä, hajotti nyrkein laseja ja ovia. Tämä jälkimmäinen toiminta loppunut joskus 4v sitten.

 

Olen aina kokenut kotini rumaksi. Ehkä siksi että asutaan vanhassa omakotitalossa, jonka kylpytilat ja yksi makuuhuone on homeessa. Vessan seinistä rapisee maalit alas ja siitä yhdestä makuuhuoneesta joka on kylpyhuonetta vastapäätä, koska sitä vastapäätä on pesuhuone ja siinä makuunhuoneen ja pesuhuoneen seinän välissä on ehkä jonkinlainen vesivaurio, joka aiheuttaa sitten sitä homehtumista ja et ne maalit kuplii seinissä ja rapisee sitten kuivana alas.

 

No toiset ihmiset jotka ovat olleet vahvasti läsnä mun elämässä niin on ollu mun isovanhemmat äitin puolelta. Isän puolelta en ukkia kerenny tuntea ollenkaan, koska kuoli jo ennen mun syntymää ja mummonkin vain joten kuten 8-vuotiaaksi kunnes hänkin kuoli. Äitin vanhemmat taas oli semmosia hirmu tiukkoja ja jos en totellut, sain lapsena myös fyysistä kurittamista. Eli lyömistä, tukkapöllyä, luunappia, sit mikskä sanotaan sitä korvanlehdestä kurittamista... kerran sain kuuman ruuan naamaan myös ja joskus mummo väitti mun nussineen ja tunki alushousuja naamalleni kun olin jotain 11v koska niissä oli valkovuotoa. Katkasin isovanhempiini välit joskus 12-vuotiaana kokonaan.

 

Kotona mulla ei ollu minkäänlaista kuria tai rajoja.

 

Sit yläkoulussa jouduin kiusatuks ja sillon kaikki asiat kasaantu päällekkäin ja voin tosi huonosti ja mulla ei elämässä oikeen enää tasapaino pitäny.

 

No 16-vuotiaana pääsin muuttamaan omilleen, mun vanhemmat makso vuokraa, mut eivät sinne asuntoon hommanneet mulle sitten ollenkaan huonekaluja vaikka pyysin. Ei kuulemma ollut varaa. Niin mulla meni päälle vuoden hyvin siinä omassa asunnossa, kunnes en jaksanu enää siivota, kun mua masensi ja hukuin sitten roskien keskelle, ennen kun jäin siitä sitten kiinni kun rappukäytävässä oli toukkia ja kärpäsiä.

 

Vanhemmat sit syytti mua et mä vähän tein niinku tahalleen sen et sotkin sen asunnon siihen kuntoon, et ei mua oikeesti voi masentaa tai mitään. Ja sit mua rangaistiin siitä asiasta vähän niinku koko kesä, olin just tullu täys-ikäseks mut musta tuntu et mua silti estettiin muuttamasta seuraavaa kertaa omilleen, kun olisin halunnu heti lähtee sen jälkeen uudestaan omilleen ja vanhempani taas maksavan kaiken. Sit ne yritti tuon mun omilla asumisen aikana, kerran tai 2 kertaa tyrkyttää jotain etsivää nuorisotyötä tai et hankisin sinne ja sinne opiskelee tai menisin työkkäriin. Mä en halunnu, koska en sen kiusaamisen jälkeen uskaltanu lähtee. En ollu valmis. Muuten oisin kyl halunnu. Alunperin mä sain sen takii muuttaa omilleen kun olisin päässy opiskelee yhteen kouluun ja huijasin vanhempiani et meen sinne opiskelemaan, minkä takia sain sitten sen kämpänkin alle, mut mä tein sen takia niin koska halusin kotoa ja siltä paikkakunnalta pois. Tuntu et kotona mulla on paha olla ja sit ne kiusaajat oli sillä edellisellä paikkakunnalla. Mut nyt mä kuulemma oon sitten vanhempieni mielestä vaan myös pelkkä kusipäinen huijari...

 

Nyt yritän taas nousta ja tällä kertaa lähtee opiskelemaan toiselle uudelle paikkakunnalle. Oppisopimuksella. Mut mä mietin et mistä mä saan takuuvuokriin esim. rahat, pitääkö mun huorata?

 

Ja vanhempieni kanssa mä en oo enää missään väleissä. Mä haukun vaan niitä ja ne haukkuu mua. Enkä kehtaa niiltä enää apua pyytää kun tuntuu ettei ne siitä tykkää ja mulle tulee siitä vaan sit nii kiusaantunu olo, et vaikee ees pyytää sitä... tuntuu et etenkin äiti haluaa vaan päästä musta eroon, meinas kieltää multa terapiaankin menon, koska oma perse on sille vaan tärkein ja kaikki äidillinen rakkaus loppunu. Jos sitä ikinä oikeasti olikaan. Ahdistuu vaan minusta nykyisin. Ja isää kun ajattelen nii tuntuu et se yrittää vaan sen takia olla mulle mukava, mut estellä kuitenkin mun muuttoja, sen vaan vaistoo, vaikka oon yli täys-ikänen! mut mukava sen takia et sais pidettyy mut tässä sen narsisti kuviossa kiinni ja kiusattua minua ja äitiä koko meidän loppuelämän! ja minä oon huutanu et jos et maksa mulle palkkaa, niin minä en saatana siihen ilmaseks ainakaan suostu!

 

Ja tiedän että mussa on myös itsessäni vikaa, mutta vanhemmat aina väittää et mä syytän pelkästään niitä siitä et mun elämä on tuntunu menneen persiilleen. Ja niin mä aika usein syytänki ja sit ne vaan vastaa et ei se kuule kaikki vika meissä vanhemmissa voi olla! et älä aina syytä meitä! ja sit kun emmä pelkästään sinne terapiaan ois menny sen takia, et menisin puhuu mitä ajattelen meidän perheestä, vaan myös niiden koulukiusaamistraumojen takia et saisin purettuu ne. Mut äiti vaan hätäili oman perseensä puolesta, et tuleekohan niitä kohtaan isän kanssa joku poliisi juttu jos mä meen ja kerron siellä avoimesti meidän perhe-elämästä ja mitä ajattelen. Et tuntu oikeen kivalta toi...

 

Ja sit mun pitäis kuulemma muistaa meidän perhe-elämästä jotain hyviä hetkiä, joita äitini ja isäni kuulemma muistaa hirmu paljon. Minä en ainakaan enää muista oikeen mitään hyvää, ehkä jotain teennäistä hyvää, mutta en sellaista aitoa hyvää jota mun mielestä pitäisi normaaleissa perheissä olla?

 

Ja mä kärsin jo unettomuudesta ja kaikista muistakin mielenterveysongelmista, eikä ne tunnu huolestuttavan vanhempiani yhtään. Ikinä ei näistä asioista keskustella. Eivät ees kysyneet et minkälaiset tropit sain lääkäristä, eli ei siis oikeen kiinnosta. Tai asiaa ei ainakaan oteta kovin vakavasti. Tuntuu et ollaan silleen et ihan sama, antaa mennä vaan, antaa loppuvauhdin kiihtyä ja sit kun se tyttö on kuollu (kuolee vaikka siihen unettomuuteen, katkee joku verisuoni päästä tms. tulee aivoverenvuoto...) nii humps. heitetään se hautaan. Ja jatketaan omaa paskaa elämänmenoamme niin kauan kun tätä meilläkin kestää ja sit tipahellaan yksinään pois, ilman et ees yritetään parantaa oman elämän laatua.

 

Joten missä meni pieleen...?

 

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

 

Mielipiteitä.

 

Ja kiitos teille jotka jaksoitte lukea pitkän viestini alusta loppuun huolella ja ajatuksen kanssa.

Kommentit (117)

Vierailija
1/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:04"]

Tee päätös nyt paremmasta elämästä. Hae keskusteluapua psykologilta, hanki työ- tai opiskelupaikka ja ala elää arkea. Ota joka aamu yksi päivä kerrallaan ja ota niistä päivistä vastuu itsellesi. Älä enää ajattele menneisyyttä vaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Opettele asiat yksi kerrallaan roskien viemisestä kodin suursiivoukseen, keskity siihen mitä milloinkin teet, olkoon se vaikka kuinka yksinkertainen asia tahansa. Ennen kaikkea: tiedosta että sinä ja vain sinä olet nyt vastuussa itsestäsi.

[/quote]

 

Mä oon vastannu jo näin...

 

Ekassa viestissäkin.

 

Pliis. En jaksaisi toistaa... !

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:11"]

Ootko koskaan kuulunut johonki seurakuntaan? luulen että voisit saada kaikkeen tuohon tuskaan sieltä apua. Ota asiasta edes selvää. etsi itselles joku hyvä seurakunta, et tuu katumaan. Älä pelkää, asiat järjestyy ja tuut saamaan parasta mahdollista tukea.

[/quote]

 

En ole, enkä aio. Minä en usko mihinkään jumalaan. Koska en ymmärrä miksi jumala rankaisi minua näin paljon, että lapsuus ei ollut tasapainoinen ja sitten tuli muitakin kärsimyksiä? miksi? mistä hyvästä?

Vierailija
4/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:53"]

Mites se pullojen kerääminen, tavaroiden myyminen netissä, lapsenvahtina olo jne. Huoraaminen ei voi olla ainoa vaihtoehto. Haluat vaan käyttää sitä, että voisit jälleen vaan murehtia itsesäälissä "huoraamaan pitää alkaa...". Ei tarvitse.

 

Ja hyvät huonekalut eivät ole masennuslääke.

 

[/quote]

 

No tuossa voi mennä ikuisuus ja pulloja keräämällä ei saa kun hiluja... huoraamisella sais kerrallaan koko summan kokoon nopeasti.

Vierailija
5/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon nyt lukenu näitä teidän viestejä ja kahtonu peukkujen määriä ja missä viesteissä ne on ylöspäin ja missä alaspäin ja ollu tästä koneelta tunteja poissa ja miettiny asioita ja tullu siihen tulokseen että kai se kaikki vika minussa tässä tilanteessa on.

 

Yritän koko ajan tapella vastaan ja väittää muuta ja nyt alan kokea sen tosi itsekkääksi toiminnaksi. Koen itseni tosi itsekkääksi, iljettäväksi ihmiseksi ja ihmishirviöksi joka ei välitä muiden tunteista, vaan ainoastaan omasta perseestään.

 

Teiniksi, jolle ei kelpaa yksinkertaisesti kuin paras.

 

Ja ehkä olen vauvana jo syntynyt jotenkin psyykkisesti sairaaksi, eikä se ole kenenkään vika, ei vanhempieni, ei kenenkään. Sitä on vaikea vaan ymmärtää että miten on syntynyt psyykkisesti sairaaksi. Ja miten se alkoi sitten selvemmin tietyssä iässä näkymään.

 

Mulla on varmasti ollut tosi hyvät vanhemmat kun oon saanu aina kaiken minkä oon halunnu ja katon pään päälle, vaikka ollaan asuttukin homeisessa kodissa. Ehkä toiset vanhemmat ei vaan osaa näyttää sitten sitä hellyyttä ulospäin, vaikka haluaisivatkin. Ehkä mun vanhempien tapa oli helliä mua sitten rahalla ja lyödä nyt täysi-ikäisenä hanat sitten täysin kiinni ja pyytää lähteä elämään omaa elämäänsä.

 

Ehkä sekin oli myös normaalia että ukki ja mummo kurittivat mua monesti fyysisesti. Vaikka olisin ollut kiltti tyttö, mutta niin kovapäinen, että ei ehkä auttanut muu kuin ukin lyödä selkään niin että ilmat tuli pihalle. Tai saada kuuma ruoka naamaan.

 

Ehkä isän alkoholinjuonti oli myös ok. Voivathan jotkut juoda ruuan kanssa vaikka lasin tai muutaman viiniä. On siis täysin ok ollut että isä on juonut joka ilta muutaman kaljan. Ja on ehkä ok että isä naljailee aina äidille, katsoo äitiä ilkeästi, ehkä se on jotain isän omaa huumoria jota äiti ei ymmärrä.

 

Äidin käytös on varmaan selitettävissä myös jollain. Ja ihan normaalia mitä tapahtuu muissakin perheissä, niissä ei vaan puhuta näistä ulospäin. On ihan normaalia että äiti huutaa, ulosteet housussa tai ei, särkee laseja, hakkaa seiniä, haukkuu isää hirveillä nimillä, haastaa aina riitaa ja nalkuttaa. Ehkä se on jokin äidin tapa purkautua jos sillä on tosi paha olla jostain syystä ja minun olisi pitänyt osata vaan hyväksyä se.

 

Ja ehkä vanhempieni tapa kasvattaa minut oli vapaa kasvatus. Siksi minulla ei ollut rajoja yms.

 

Ja itsepähän tein tyhmiä asioita, jonka takia jouduin kiusatuksi. Sitähän ne kiusaajatkin ovat sanoneet, että mitäs käyttäydyit kuin *****!

 

Tunnen nyt, että olen syntynyt kaikin puolin ihmishirviöksi, joka ei enää käsitä edes omia tekemisiään ja toimiaan. Miten olen voinut olla niin tyhmä! jne. En välitä muuta kuin omasta perseestä, enkä muiden tunteista, aina on vaan minäminäminä ja kehtaan vielä kehua itseäni kiltiksi, herkäksi ja sydämmelliseksi tytöksi. Hyi helvetti minua, minkälainen ihmissaasta olen!

 

Mua pahempaa ei varmasti ole. Tai ainakin ne ovat harvassa. Ja mä olen varmaan niin kieroon kasvanut ihminen, että musta ei tule koskaan suoraa... ja en tule koskaan saamaan hyviä ihmissuhteita jne. Ei tämmöistä persoonallisuushäiriöistä voi parantaa kuin kuolema, sillon lakkaa olemassa olo.

 

Annan anteeksi kaiken ja otan vastuun kaikesta. Meidän kotioloista, kiusaamisesta, omasta mielenterveydestäni, saamattomuudesta jne.

Vierailija
6/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli en tosiaan tiedä miksi mun elämä meni näin tähän asti ja näin sekavasti... se vaan meni. Kai elämän oli tarkotus mennä mun kohdalla sit just niin. Ei elämä voi mennä muulla tavalla kuin sillä millä tavalla se on mennyt. Ihmisellä on tapana varmaan vaan kun tulee vaikeuksia tai elämä ei mee läheskään, niin kun kokee et sen ois pitäny mennä niin sitä rupee helposti miettimään et mitä jos mun elämä ois ihan toisenlaista ???? mitä jos se ja se asia ois menny toisella tavalla, oisinko erillainen, millasta mun elämä ois sillon jne...

 

On vaan pakko hyväksyy elämässä ne pettymykset mitä on sattunu, vaikka niin helkkaristi se sattuiskin, eikä mikään tulis olee enää ennallaan ja mennä eteenpäin.

 

Mut joka tapauksessa, kun mulla on tämmönen ihmishirviön luonto mikä on, en pysty täysin hylkäämään ajatusta siitä että vanhempani olisivat olleet inhottavia ihmisiä ja ajatus siitä normaalista perhe-elämästä mikä mulla on oman pään sisällä, ei vastannut kuitenkaan meidän perheen elämää. Jokainen tietty näkee sen normaalin perhe-elämän omalla tavallaan, mutta en usko että katson itse sitä asiaa liian vaaleenpunaisin lasein. Olisin halunnut vaan että mun äiti olisi ollut esim. ammatiltaan lääkäri ja isä poliisi, oltaisiin asuttu vaikka sellasessa uudessa talopakettitalossa mikä ei maltaita kuitenkaan maksa mutta on uusi ja hienon näköinen koti tai rakennettu oma talo. Ajettu suht uudella farmari volvolla ja meillä on jo kiva koira joten sitä en kyllä vaihtais. :) sit oisin toivonu et mulla ois ollu ees yks sisarus, isompi tai pienempi. Isoveli tai pikkuveli olisi ollut kiva. Olisin rakastanut nyt mun sisarusta ylikaiken ja ois hienoo viettää aikaa yhdessä ja saada tukee toisesta. Olisin nähnyt mun vanhempien avoimesti rakastavan toisia ja olevan onnellisia yhdessä, ilman aina niitä turhanpäiväsiä jatkuvia usein olevia nalkutuksia jne...

 

Ehkä mä löydän joskus rauhan ihteni kanssa ja onnellisuuden ja koen olevani kunnossa. Vaikka en vanhempieni kanssa olisi enää tekemisissä (parempi heidänkin kannalta...)

 

Ja kykenen tarjoamaan omille lapsilleni sellasen kodin ja perheen mistä olen itse aina haaveillut.

 

Ja että mulla olisi sellainen ammatti ja työ, minkä tekemisestä nautin. Eikä mun tarviis pummia aina vapaata töistä, niinku vanhempieni...

 

Haluan jättää vaan kaiken pahan taakse ja unohtaa. Turha miettii, et pitikö mun kärsii näin paljon ennen kun opin asioista ja elämästä ja musta tuli nyt tällänen ihminen kun oon... muuten oon tyytyväinen. Kunhan noi mielenterveysongelmat vois jättää vaan vekeen.

 

Mut eipä tässä muuta kummempaa kai enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
8/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:53"]

Mites se pullojen kerääminen, tavaroiden myyminen netissä, lapsenvahtina olo jne. Huoraaminen ei voi olla ainoa vaihtoehto. Haluat vaan käyttää sitä, että voisit jälleen vaan murehtia itsesäälissä "huoraamaan pitää alkaa...". Ei tarvitse.

 

Ja hyvät huonekalut eivät ole masennuslääke.

 

[/quote]

 

No tuossa voi mennä ikuisuus ja pulloja keräämällä ei saa kun hiluja... huoraamisella sais kerrallaan koko summan kokoon nopeasti.

[/quote]

 

Mutta jos keräät niitä hiluja koko kevään ja kesän, niin mieti kuinka paljon sinulla on rahaa syksyllä kun opinnot alkavat! Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Mutta ei, taas vedettiin huoraus-kortti esiin. Huoraaminen on laillista, ole hyvä ja huoraa. Se on täysin sinun oma valintasi, siihen ei mussutus auta.

Vierailija
10/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:53"]

Mites se pullojen kerääminen, tavaroiden myyminen netissä, lapsenvahtina olo jne. Huoraaminen ei voi olla ainoa vaihtoehto. Haluat vaan käyttää sitä, että voisit jälleen vaan murehtia itsesäälissä "huoraamaan pitää alkaa...". Ei tarvitse.

 

Ja hyvät huonekalut eivät ole masennuslääke.

 

[/quote]

 

No tuossa voi mennä ikuisuus ja pulloja keräämällä ei saa kun hiluja... huoraamisella sais kerrallaan koko summan kokoon nopeasti.

[/quote]

 

Mutta jos keräät niitä hiluja koko kevään ja kesän, niin mieti kuinka paljon sinulla on rahaa syksyllä kun opinnot alkavat! Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Mutta ei, taas vedettiin huoraus-kortti esiin. Huoraaminen on laillista, ole hyvä ja huoraa. Se on täysin sinun oma valintasi, siihen ei mussutus auta.

[/quote]

 

Perkele, mä oon vastannu jo kaikkeen! nyt jos ei kelpaa lukee paria mun viimestä pitkää viestiä, niin sitten voi olla kyllä kanssa hiljaa!

 

Minä sanoin jo. Ihmispaska olen. Ei mahda mitään. Toivottavasti olette nyt sitten tyytyväisiä, kun myönsin asian ja lopetin vastaan inttämisen. Mutta ei, sinäkään kun et lue, etkä kuuntele mitkä on mun tulevaisuuden suunitelmat ja mitä oon aikonu tehdä, vaan sokeena ja kuurona jankkaat samaa paskaa, niin yrität provosoida mua vaan riitelemään...

 

Mut ei jaksa. Nyt mulle riitti !

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sitten sulla ei oo mitään tietoo ees noista opiskeluasioista ... ! silti tuut sönköttämään mulle paskaa.

 

Minä sanon tämän nyt viimesen kerran ja kirjotan isolla. MINÄ AION ALKAA OPISKELEMAAN OPPISOPIMUKSELLA!

 

Ja se ei ala perkele syksyllä. Vaan sen pystyy alottamaan millon vaan. Vaikka kesällä!

 

Niin menikö nyt se kuula vihdoin ja viimein sinne kalloon?

 

Kun kaikki tässä keskustelussa huutaa yhteen ääneen, puuta heinää vettä petäjää, samoja asioita joutuu aina toistamaan...

Vierailija
12/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä jankutus alkaa kohta kuulostaa siltä Osku-vauva -jutulta. Pelottavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vaikka nyt kuitenkin alottaisit sillä, että tyydyt asuntoon jossa on patja jolla voit nukkua ja jääkaappi jossa voit säilyttää ruokaa. Siitä on hyvä alkaa muodostamaan sitä omaa unelmakoloa pikkuhiljaa. Kirppikset ja kierrätyskeskukset on täynnä ihan hyviä kalusteita, joista voit vielä tuunailla enemmän omanlaisiasi.

 

Muista kuitenkin, että pnnellisuutta ei luoda ulkoisilla asioilla, tavaroilla ja esineillä. Onnellisuus lähtee omasta sisimmästäsi, omasta suhtautumisestasi asioihin.

 

Luepa sellainen kirja kuin Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi), helppolukuinen ja selkeä, ei kovin pitkä (alle 200 sivua) ja on ainakin minua auttanut käsittelemään vaikeita tunneasioita, jotka juontavat juurensa lapsuudesta ja äiti-suhteesta.

 

Ja muista, että kukaan ei voi sinua auttaa, jos et itse ole valmis ottamaan neuvoja vastaan.

Vierailija
14/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:08"]

Jos vaikka nyt kuitenkin alottaisit sillä, että tyydyt asuntoon jossa on patja jolla voit nukkua ja jääkaappi jossa voit säilyttää ruokaa. Siitä on hyvä alkaa muodostamaan sitä omaa unelmakoloa pikkuhiljaa. Kirppikset ja kierrätyskeskukset on täynnä ihan hyviä kalusteita, joista voit vielä tuunailla enemmän omanlaisiasi.

 

Muista kuitenkin, että pnnellisuutta ei luoda ulkoisilla asioilla, tavaroilla ja esineillä. Onnellisuus lähtee omasta sisimmästäsi, omasta suhtautumisestasi asioihin.

 

Luepa sellainen kirja kuin Tunne lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi), helppolukuinen ja selkeä, ei kovin pitkä (alle 200 sivua) ja on ainakin minua auttanut käsittelemään vaikeita tunneasioita, jotka juontavat juurensa lapsuudesta ja äiti-suhteesta.

 

Ja muista, että kukaan ei voi sinua auttaa, jos et itse ole valmis ottamaan neuvoja vastaan.

[/quote]

 

Mä oon valmis ottamaan neuvoja vastaan ja oon ottanutkin.

 

Mutta minun lapsuudessa kun ei ole nyt ollut sitten mitään vikaa. Se vika on vain ollut päässäni.

 

Mä haluaisin just niinku tähän sen selvyyden.

 

Onko siinä lapsuudessa ja perhe-elämässä ja kiusaamisessa jos on itse tehnyt typeriä asioita, ollut vikaa vai ei? ja mitä vikoja?

 

KOSKA MÄ EN ENÄÄ TIEDÄ!

 

Mä oon ihan sekasin.

 

Välillä mun pitäis tuntee et mä oon vaan itsekäs typerä kakara.

 

Ja sit taas joku tulee sen jälkeen sanomaan että sulla on ollu normaalista perhe-elämästä poikkeava perhe-elämä esimerkiksi.

 

No mitä se normaali perhe-elämä sitten on?

 

Jos mulla ei ole oikeaa käsitystä siitäkään!

 

Joten auttakaa.!

 

Mä olen aivan helvetinsekaisin oleva ihminen. Siinä on se pointti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kun mä jouduin nukkumaan patjalla ja tyhjässä asunnossa, sillon se asunto siihen paskaan kuntoon menikin... ei ollut kovin viihtyisää...

Vierailija
16/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

XD no huhuh, ihmisiä on moneen junaan. Mt ongelmat eivät saa määritellä sinua. Niin vanhempasi kuin sinäkään ei voi oikeuttaa käytöstään niillä.

t. Toinen 18v ja lääkitys psykoottiseen masennukseen

Vierailija
17/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:46"]

No, itsehän kerroit valehdelleesi vanhemmillesi, jotta he maksaisivat asumisesi muualla. Onko ihme, etteivät he halua maksaa toista kertaa? Sitä paitsi sinä olet jo aikuinen, joten olet itse vastuussa itsestäsi.

 

Ota yhteyttä tulevan koulusi opoon. Hän auttaa asunnon ja toimeentulon hankkimisen kanssa. Ota myös yhteyttä sosiaalitoimistoon, jotta saat hieman rahaa kalusteita ja takuuvuokraa varten. Kalusteita saa halvalla esim. kierrätyskeskuksesta, ja Tori.fi:ssäkin on lahjoitusosasto, josta saat ilmaiseksi kalusteita. Sinun on kuitenkin ihan itse hankittava itsellesi koulutus ja työpaikka, jotta voit elättää itsesi.

 

Jos et halua olla vanhempiesi kanssa yhteydessä, et ole. Varmasti kokemuksesi pohjalta osaat sitten itse käyttäytyä tyystin toisin tulevassa parisuhteessasi ja mahdollisten lastesi kanssa.

 

Jos haluat huorata siinä sivussa, se on oma asiasi.

[/quote]

 

Mä haluan hyviä, kauniita, uusia huonekaluja...

 

Se tuo kuitenkin mulle nautintoa ja hyvää oloa, henkiselle puolellekin. Ja haluan mun seuraavan kodin olevan hyvä, sopivalla vuokralla, eikä mikään halpa, huono läävä. Anteeksi nyt vain, mutta vaikea voida sellaisessa hyvin ja koen kyllä, että olen näiden kaikkien kärsimysten jälkeen, ansainnut jo hyvän elämän. Niin kai näihin täytyy sitten ehkä huorata rahat, mutta pelkään että mitä se sitten tekee taas psyykkeelleni ja kiihdyttääkö vaan alamäkeä...

 

Minua ei haittaa normaalit vastoinkäymiset. Jos tulee parisuhteessa ero, tai joku riita ystävän kanssa mikä sovitaan myöhemmin tai sitten ei sovita mutta käyttäydytään aikuisiksi ihmisiksi.

 

Mutta porukoilta en enää henkistä väkivaltaa kestä, enkä kestä myöskään enää kiusaamista.

 

Ja musta tuntuu että mut on ymmärretty aivan väärin.

 

Vanhempani ja moni muu ihminen pitää minua aivan hirviönä.

 

Omasta mielestäni en ole hirviö, vaan sisältä ihan sydämmellinen tyttö, joka on olosuhteiden puolesta kärsinyt aivan helvetisti.

 

Jos olisin saanut esim. samanlaisen perheen kun Maijalla. Maijalla on selkeästi toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, nätti kaunis uusi koti vaikka asuvatkin rivitaloasunnossa, sisaruksia, tasapainoinen perhe-elämä, molemmat töissä - eivätkä töistä koita pummia kaikin kieroin tavoin vapaata, lapsilla oli rajoja sopivasti ja selkeästi osasivat kasvattaa niin kuin piti, niin mie olisin aika erillainen ja luultavasti mun elämä ois tällä hetkellä myös aika erillaista.

 

Ja totta helvetissä mä oon katkera, katkera siitä millaset porukat oon saanu, ei yhtään tukevaa sukulaista jne. Paskaa !!

 

Ja jos tällä psyykkeellä on koskaan lapsia hankkimaan. Niin ja minähän odotan pääsyä psykoterapiaan. Syön tällä hetkellä masennus+ahdistus+unilääkettä, niin vitun kiva kun niillä ei tuu olemaan ollenkaan mun puolelta YH-TÄ-KÄÄN sukulaista...

 

Toivottavasti miehen puolelta tulee olemaan sitten hyvät ja mukavat ukki ja mummo, serkkuja yms... ettei kaikki mee ihan päin helvettiä ja niillä mun lapsilla tulee olemaan edes toisen vanhemman puolelta normaaleita sisarussuhteita.

[/quote]

 

Jos sä sitä kaunista kotia ja huonekaluja vailla olet, niin mee töihin ja hanki rahaa millä ostaa ne. Ei kukaan aikuiselle ihmisille vastoinkäymisistäkään huolimatta niitä valmiiksi tarjoa. 

Joo, sulla ollut paska lapsuus, nyt sä olet aikuinen ja sun pitää ottaa vastuu itsestäs eikä olettaa, että ne paskat vanhemmat sua vielä elättää.

 

Vierailija
18/117 |
15.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä olet ap tänään tehnyt sen paremman elämän eteen? Mitä teet huomenna? Tänne raivoamista ei lasketa.

Vierailija
19/117 |
17.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon saman ikäinen kuin sinä, ja voin sanoa että kuulostat todella lapselliselle.

Minäkin olen kokenut koulukiusaamista, olen sairastunut vakavasti, olen ollut masentunut, muuttanut 16 vuotiaana pois kotoa jne. Mutta tässä sitä ollaan.

Et voi vaatia vanhempiasi maksamaan sinulle huonekaluja ja vuokraa jos olet aikuinen, järki käteen.

Mene sossujen puheille jos haluat ilmaista rahaa. Mutta suosittelen työntekoa, se avartaa ja ainakin minulle on antanut jaksamista ja henkistä kasvua.

Tiedän miltä tuntuu olla rikki ja vihainen maailmalle, mutta siitä vihasta on päästävä yli jos haluaa jatkaa elämää. Et voi syyttää aina muita, sillä varmasti sinussa itsessäkin on vikaa. Vanhempasi ovat kuitenkin tehneet väärin, ja sinun ei tarvitse sitä koskaan antaa anteeksi.

Vain sinä päätät, millaisen elämän rakennat tästä edespäin.

Vierailija
20/117 |
17.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

:D :D Voi pyhä jysäys tuota ap:ta.. Kauhee kitinä jostain vitun huonekaluista. Mitä helvetin väliä onko ne huonekalut vanhoja kirppareilta hankittuja halpaan hintaan?? Harvalla nuorella, joka muuttaa omaan asuntoon, on vara mitään uusia, hienoja kalusteita hommata. Koita ny helvetti painaa kalloos...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme neljä