Lue keskustelun säännöt.
18v ja toimiiko mielestäsi vanhempani oikein kohdallani?
14.04.2014 |
Mun vanhemmat on nyt 48 ja 47v. Isä 48 ja äiti 47. Isällä on ollu päihdeongelmaa ja tää päihdeongelma on selkeästi seuraus ehkä masentuneisuudesta, isällä myös narsistisia piirteitä käytöksessä. Millon haukutaan äitiä, äidin vanhempia, muita sukulaisia, omia sukulaisia ja yleensä tekee sitä mun kanssa ja sitten pitää sen kanssa naureskella siihen päälle.
No äiti taas sitten semmonen mielenterveysongelmainen. En tiedä mitä mielenterveysongelmia hällä on, mut hänellä on hirveä tarve aina haastaa riitaa kaikesta, nalkuttaa. Saa yhtäkkiä sellasia riidan haastamis ja nalkuttamiskohtauksia, jotka yleensä kohdistuu isään. Joskus mun ollessa pieni myös huusi kotona kovaan ääneen millon mitäkin paskaa, kiroili, haukkui isää hirveillä nimillä, hajotti nyrkein laseja ja ovia. Tämä jälkimmäinen toiminta loppunut joskus 4v sitten.
Olen aina kokenut kotini rumaksi. Ehkä siksi että asutaan vanhassa omakotitalossa, jonka kylpytilat ja yksi makuuhuone on homeessa. Vessan seinistä rapisee maalit alas ja siitä yhdestä makuuhuoneesta joka on kylpyhuonetta vastapäätä, koska sitä vastapäätä on pesuhuone ja siinä makuunhuoneen ja pesuhuoneen seinän välissä on ehkä jonkinlainen vesivaurio, joka aiheuttaa sitten sitä homehtumista ja et ne maalit kuplii seinissä ja rapisee sitten kuivana alas.
No toiset ihmiset jotka ovat olleet vahvasti läsnä mun elämässä niin on ollu mun isovanhemmat äitin puolelta. Isän puolelta en ukkia kerenny tuntea ollenkaan, koska kuoli jo ennen mun syntymää ja mummonkin vain joten kuten 8-vuotiaaksi kunnes hänkin kuoli. Äitin vanhemmat taas oli semmosia hirmu tiukkoja ja jos en totellut, sain lapsena myös fyysistä kurittamista. Eli lyömistä, tukkapöllyä, luunappia, sit mikskä sanotaan sitä korvanlehdestä kurittamista... kerran sain kuuman ruuan naamaan myös ja joskus mummo väitti mun nussineen ja tunki alushousuja naamalleni kun olin jotain 11v koska niissä oli valkovuotoa. Katkasin isovanhempiini välit joskus 12-vuotiaana kokonaan.
Kotona mulla ei ollu minkäänlaista kuria tai rajoja.
Sit yläkoulussa jouduin kiusatuks ja sillon kaikki asiat kasaantu päällekkäin ja voin tosi huonosti ja mulla ei elämässä oikeen enää tasapaino pitäny.
No 16-vuotiaana pääsin muuttamaan omilleen, mun vanhemmat makso vuokraa, mut eivät sinne asuntoon hommanneet mulle sitten ollenkaan huonekaluja vaikka pyysin. Ei kuulemma ollut varaa. Niin mulla meni päälle vuoden hyvin siinä omassa asunnossa, kunnes en jaksanu enää siivota, kun mua masensi ja hukuin sitten roskien keskelle, ennen kun jäin siitä sitten kiinni kun rappukäytävässä oli toukkia ja kärpäsiä.
Vanhemmat sit syytti mua et mä vähän tein niinku tahalleen sen et sotkin sen asunnon siihen kuntoon, et ei mua oikeesti voi masentaa tai mitään. Ja sit mua rangaistiin siitä asiasta vähän niinku koko kesä, olin just tullu täys-ikäseks mut musta tuntu et mua silti estettiin muuttamasta seuraavaa kertaa omilleen, kun olisin halunnu heti lähtee sen jälkeen uudestaan omilleen ja vanhempani taas maksavan kaiken. Sit ne yritti tuon mun omilla asumisen aikana, kerran tai 2 kertaa tyrkyttää jotain etsivää nuorisotyötä tai et hankisin sinne ja sinne opiskelee tai menisin työkkäriin. Mä en halunnu, koska en sen kiusaamisen jälkeen uskaltanu lähtee. En ollu valmis. Muuten oisin kyl halunnu. Alunperin mä sain sen takii muuttaa omilleen kun olisin päässy opiskelee yhteen kouluun ja huijasin vanhempiani et meen sinne opiskelemaan, minkä takia sain sitten sen kämpänkin alle, mut mä tein sen takia niin koska halusin kotoa ja siltä paikkakunnalta pois. Tuntu et kotona mulla on paha olla ja sit ne kiusaajat oli sillä edellisellä paikkakunnalla. Mut nyt mä kuulemma oon sitten vanhempieni mielestä vaan myös pelkkä kusipäinen huijari...
Nyt yritän taas nousta ja tällä kertaa lähtee opiskelemaan toiselle uudelle paikkakunnalle. Oppisopimuksella. Mut mä mietin et mistä mä saan takuuvuokriin esim. rahat, pitääkö mun huorata?
Ja vanhempieni kanssa mä en oo enää missään väleissä. Mä haukun vaan niitä ja ne haukkuu mua. Enkä kehtaa niiltä enää apua pyytää kun tuntuu ettei ne siitä tykkää ja mulle tulee siitä vaan sit nii kiusaantunu olo, et vaikee ees pyytää sitä... tuntuu et etenkin äiti haluaa vaan päästä musta eroon, meinas kieltää multa terapiaankin menon, koska oma perse on sille vaan tärkein ja kaikki äidillinen rakkaus loppunu. Jos sitä ikinä oikeasti olikaan. Ahdistuu vaan minusta nykyisin. Ja isää kun ajattelen nii tuntuu et se yrittää vaan sen takia olla mulle mukava, mut estellä kuitenkin mun muuttoja, sen vaan vaistoo, vaikka oon yli täys-ikänen! mut mukava sen takia et sais pidettyy mut tässä sen narsisti kuviossa kiinni ja kiusattua minua ja äitiä koko meidän loppuelämän! ja minä oon huutanu et jos et maksa mulle palkkaa, niin minä en saatana siihen ilmaseks ainakaan suostu!
Ja tiedän että mussa on myös itsessäni vikaa, mutta vanhemmat aina väittää et mä syytän pelkästään niitä siitä et mun elämä on tuntunu menneen persiilleen. Ja niin mä aika usein syytänki ja sit ne vaan vastaa et ei se kuule kaikki vika meissä vanhemmissa voi olla! et älä aina syytä meitä! ja sit kun emmä pelkästään sinne terapiaan ois menny sen takia, et menisin puhuu mitä ajattelen meidän perheestä, vaan myös niiden koulukiusaamistraumojen takia et saisin purettuu ne. Mut äiti vaan hätäili oman perseensä puolesta, et tuleekohan niitä kohtaan isän kanssa joku poliisi juttu jos mä meen ja kerron siellä avoimesti meidän perhe-elämästä ja mitä ajattelen. Et tuntu oikeen kivalta toi...
Ja sit mun pitäis kuulemma muistaa meidän perhe-elämästä jotain hyviä hetkiä, joita äitini ja isäni kuulemma muistaa hirmu paljon. Minä en ainakaan enää muista oikeen mitään hyvää, ehkä jotain teennäistä hyvää, mutta en sellaista aitoa hyvää jota mun mielestä pitäisi normaaleissa perheissä olla?
Ja mä kärsin jo unettomuudesta ja kaikista muistakin mielenterveysongelmista, eikä ne tunnu huolestuttavan vanhempiani yhtään. Ikinä ei näistä asioista keskustella. Eivät ees kysyneet et minkälaiset tropit sain lääkäristä, eli ei siis oikeen kiinnosta. Tai asiaa ei ainakaan oteta kovin vakavasti. Tuntuu et ollaan silleen et ihan sama, antaa mennä vaan, antaa loppuvauhdin kiihtyä ja sit kun se tyttö on kuollu (kuolee vaikka siihen unettomuuteen, katkee joku verisuoni päästä tms. tulee aivoverenvuoto...) nii humps. heitetään se hautaan. Ja jatketaan omaa paskaa elämänmenoamme niin kauan kun tätä meilläkin kestää ja sit tipahellaan yksinään pois, ilman et ees yritetään parantaa oman elämän laatua.
Joten missä meni pieleen...?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Mielipiteitä.
Ja kiitos teille jotka jaksoitte lukea pitkän viestini alusta loppuun huolella ja ajatuksen kanssa.
Kommentit (117)
Nyt pitäisi kasvaa vähän. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Omillaan oloon ei kuulu vanhemmilla vuokrien maksatus. Vanhemmillasi on ollut paljon ongelmia, mutta vaikuttaa silti että ovat oman kykynsä puitteissa yrittäneet tehdä oikein sinulle. Ongelmiesi suurin syy olet sinä itse. Jos olet täysi-ikäinen, hanki apua ongelmiisi. Mene mielenterveystoimistoon. Vanhempasi eivät voi sinua estää. Mutta et voi olettaa heidän myöskään maksavan kalliita terapeutteja. Mielenterveystoimistosta saa keskusteluapua psykologien kanssa. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kasvat aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) hae lääkitys
b) mene sossuun
c) älä ole tekemisissä vanhempiesi kanssa.
Eiköhän se noilla lähde hiljaksiin kulkemaan toi elämä.
Taas sinä. Harmi kun et ole päässyt eteenpäin. Mutta sinä itse olet vastuussa elämästäsi. Vaikka vanhemmissasi olisikin vikaa, mitä se auttaa vierittää syytä heidän niskoilleen? Pieleen menee siinä että vatvot syitä epäonnistumiseen. Paranna vaan sitä omaa elämänlaatuasi!
Näitä viikoittaisia aiheenavauksiasihan on alkanut melkein jo odottamaan.
No, itsehän kerroit valehdelleesi vanhemmillesi, jotta he maksaisivat asumisesi muualla. Onko ihme, etteivät he halua maksaa toista kertaa? Sitä paitsi sinä olet jo aikuinen, joten olet itse vastuussa itsestäsi.
Ota yhteyttä tulevan koulusi opoon. Hän auttaa asunnon ja toimeentulon hankkimisen kanssa. Ota myös yhteyttä sosiaalitoimistoon, jotta saat hieman rahaa kalusteita ja takuuvuokraa varten. Kalusteita saa halvalla esim. kierrätyskeskuksesta, ja Tori.fi:ssäkin on lahjoitusosasto, josta saat ilmaiseksi kalusteita. Sinun on kuitenkin ihan itse hankittava itsellesi koulutus ja työpaikka, jotta voit elättää itsesi.
Jos et halua olla vanhempiesi kanssa yhteydessä, et ole. Varmasti kokemuksesi pohjalta osaat sitten itse käyttäytyä tyystin toisin tulevassa parisuhteessasi ja mahdollisten lastesi kanssa.
Jos haluat huorata siinä sivussa, se on oma asiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista. Jos asut vanhempiesi luona. osallistut siellä kodin pyöritykseen sekä rahalla että työllä. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Vanhemmillasi ei ole enää elatusvalvollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:36"]
Nyt pitäisi kasvaa vähän. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Omillaan oloon ei kuulu vanhemmilla vuokrien maksatus. Vanhemmillasi on ollut paljon ongelmia, mutta vaikuttaa silti että ovat oman kykynsä puitteissa yrittäneet tehdä oikein sinulle. Ongelmiesi suurin syy olet sinä itse. Jos olet täysi-ikäinen, hanki apua ongelmiisi. Mene mielenterveystoimistoon. Vanhempasi eivät voi sinua estää. Mutta et voi olettaa heidän myöskään maksavan kalliita terapeutteja. Mielenterveystoimistosta saa keskusteluapua psykologien kanssa. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kasvat aikuiseksi.
[/quote]
No joo, näin kai se sitten on. Mutta miksi minusta tuntuu näin kovalta tämä elämä? miksi koen itseni näin rikkinäiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:45"]
Näitä viikoittaisia aiheenavauksiasihan on alkanut melkein jo odottamaan.
[/quote]
Miksi ihmeessä?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:05"]
No joo, näin kai se sitten on. Mutta miksi minusta tuntuu näin kovalta tämä elämä? miksi koen itseni näin rikkinäiseksi?
[/quote]Sinä et ole siinä asiassa ainutlaatuinen. Tuolta tuntuu ihan jokaiselta. Kukaan ei ole täydellinen eikä kukaan ole elänyt täydellistä lapsuutta ja nuoruutta. Omilleen muuttaminen ja itsestään täyden vastuun ottaminen pelottaa kaikkia. Kaikki me olemme kerran muuttaneet pois kotoa ja ihmetelleen, miten maailma pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:45"]
Näitä viikoittaisia aiheenavauksiasihan on alkanut melkein jo odottamaan.
[/quote]
Miksi ihmeessä?
[/quote]
Ei siis odottamalla odottamaan, vaan ennakoimaan. Joka ikinen kerta ap:lle yritetään puhua järkeä ja annetaan fiksuja sekä käytännöllisiä neuvoja sivukaupalla, mutta hän palaa kerta toisensa jälkeen takaisin uuden tekstiseinän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:46"]
No, itsehän kerroit valehdelleesi vanhemmillesi, jotta he maksaisivat asumisesi muualla. Onko ihme, etteivät he halua maksaa toista kertaa? Sitä paitsi sinä olet jo aikuinen, joten olet itse vastuussa itsestäsi.
Ota yhteyttä tulevan koulusi opoon. Hän auttaa asunnon ja toimeentulon hankkimisen kanssa. Ota myös yhteyttä sosiaalitoimistoon, jotta saat hieman rahaa kalusteita ja takuuvuokraa varten. Kalusteita saa halvalla esim. kierrätyskeskuksesta, ja Tori.fi:ssäkin on lahjoitusosasto, josta saat ilmaiseksi kalusteita. Sinun on kuitenkin ihan itse hankittava itsellesi koulutus ja työpaikka, jotta voit elättää itsesi.
Jos et halua olla vanhempiesi kanssa yhteydessä, et ole. Varmasti kokemuksesi pohjalta osaat sitten itse käyttäytyä tyystin toisin tulevassa parisuhteessasi ja mahdollisten lastesi kanssa.
Jos haluat huorata siinä sivussa, se on oma asiasi.
[/quote]
Mä haluan hyviä, kauniita, uusia huonekaluja...
Se tuo kuitenkin mulle nautintoa ja hyvää oloa, henkiselle puolellekin. Ja haluan mun seuraavan kodin olevan hyvä, sopivalla vuokralla, eikä mikään halpa, huono läävä. Anteeksi nyt vain, mutta vaikea voida sellaisessa hyvin ja koen kyllä, että olen näiden kaikkien kärsimysten jälkeen, ansainnut jo hyvän elämän. Niin kai näihin täytyy sitten ehkä huorata rahat, mutta pelkään että mitä se sitten tekee taas psyykkeelleni ja kiihdyttääkö vaan alamäkeä...
Minua ei haittaa normaalit vastoinkäymiset. Jos tulee parisuhteessa ero, tai joku riita ystävän kanssa mikä sovitaan myöhemmin tai sitten ei sovita mutta käyttäydytään aikuisiksi ihmisiksi.
Mutta porukoilta en enää henkistä väkivaltaa kestä, enkä kestä myöskään enää kiusaamista.
Ja musta tuntuu että mut on ymmärretty aivan väärin.
Vanhempani ja moni muu ihminen pitää minua aivan hirviönä.
Omasta mielestäni en ole hirviö, vaan sisältä ihan sydämmellinen tyttö, joka on olosuhteiden puolesta kärsinyt aivan helvetisti.
Jos olisin saanut esim. samanlaisen perheen kun Maijalla. Maijalla on selkeästi toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, nätti kaunis uusi koti vaikka asuvatkin rivitaloasunnossa, sisaruksia, tasapainoinen perhe-elämä, molemmat töissä - eivätkä töistä koita pummia kaikin kieroin tavoin vapaata, lapsilla oli rajoja sopivasti ja selkeästi osasivat kasvattaa niin kuin piti, niin mie olisin aika erillainen ja luultavasti mun elämä ois tällä hetkellä myös aika erillaista.
Ja totta helvetissä mä oon katkera, katkera siitä millaset porukat oon saanu, ei yhtään tukevaa sukulaista jne. Paskaa !!
Ja jos tällä psyykkeellä on koskaan lapsia hankkimaan. Niin ja minähän odotan pääsyä psykoterapiaan. Syön tällä hetkellä masennus+ahdistus+unilääkettä, niin vitun kiva kun niillä ei tuu olemaan ollenkaan mun puolelta YH-TÄ-KÄÄN sukulaista...
Toivottavasti miehen puolelta tulee olemaan sitten hyvät ja mukavat ukki ja mummo, serkkuja yms... ettei kaikki mee ihan päin helvettiä ja niillä mun lapsilla tulee olemaan edes toisen vanhemman puolelta normaaleita sisarussuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:57"]
Yksinkertaista. Jos asut vanhempiesi luona. osallistut siellä kodin pyöritykseen sekä rahalla että työllä. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Vanhemmillasi ei ole enää elatusvalvollisuutta.
[/quote]
Ja minähän en noille paskiaisille maksa yhtään mitään ! tai tee heidän eteensä enää YHTÄÄN mitään.
Mitä vittua sinäkin kuvittelet????
Jos en ole saanut heiltä tasapainoista kotia ja ovat itse lellineet minut rahalla pilalle ja tehneet kaiken aina minun eteensä, ainakin äiti, huoneen siivoamisesta lähtien, eivätkä itse ole osanneet multa vaatia kun tulin kouluikään että siivoan säänöllisin väliajoin oman huoneeni tai tulee jotain rankkua, niin se ei ole minun ongelma! voiskohan tuossa esim. olla syy kanssa sille että mulle tuo siisteys tuottaa nyt aikuisena vähän vaikeuksia kun mitään ei ole tarvinnut itse tehdä????
Ja meidän äiti kun pitää itseään vielä niin yli-ihmisenä että häntä kuulemma ei ole ikinä tarvinnut itse velvoittaa siivoamaan mitään, vaan on itse tarttunut toimeen, niin tuskin minä nyt silti kovin harvinainen lapsi olen jos multa se olisi täytynyt vaatia ja jos en tee, niin sitten sanoa esim. että kavereiden kanssa et lähde koulun jälkeen ulos niin pitkään aikaan ennen kun tuo huone on siivottu.
Eiköhän aika monissa normaaleissa perheissä toimita noin ja kakarat saattaa joskus niskuroida siivoamista yms. vastaan????
Ja mun vanhemmilla hyvästä vanhemmuudesta on ilmeisesti vaan sellanen kuva että kun rahaa antaa ja siivoo kaiken eteen, niin sitten on hyvä vanhempi.
Jää se tärkein kokonaan täyttämättä. Eli miten ois tuo henkinen puoli? rakkaus ja läheisyys siihen lapseen? tasapainoinen koti? toistensa kanssa onnelliset vanhemmat?
Ei se, vaikka äiti kuinka jynssäisi jotain paskaa, oikeuta käyttäytymään noin miten se esimerkiksi käyttäytyy! puhumatta isän käytöksestä, ei ole minusta ihan normaalia sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:36"]
Nyt pitäisi kasvaa vähän. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Omillaan oloon ei kuulu vanhemmilla vuokrien maksatus. Vanhemmillasi on ollut paljon ongelmia, mutta vaikuttaa silti että ovat oman kykynsä puitteissa yrittäneet tehdä oikein sinulle. Ongelmiesi suurin syy olet sinä itse. Jos olet täysi-ikäinen, hanki apua ongelmiisi. Mene mielenterveystoimistoon. Vanhempasi eivät voi sinua estää. Mutta et voi olettaa heidän myöskään maksavan kalliita terapeutteja. Mielenterveystoimistosta saa keskusteluapua psykologien kanssa. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kasvat aikuiseksi.
[/quote]
No joo, näin kai se sitten on. Mutta miksi minusta tuntuu näin kovalta tämä elämä? miksi koen itseni näin rikkinäiseksi?
[/quote]
Ihminen nyt yleensä valitsee hetken helpotuksen pitkän kivuliaan paranemisen sijaan, ja jää koukkuun siihen helpottavaan asiaan. Sinä saat helpotusta itsesäälistä, koska ongelmiesi märehtiminen antaa selityksen sille, miksi tuntuu niin pahalta, ja samalla jäät tuijottamaan kovaa elämääsi etkä näe mitään muuta. Tunnet elämäsi niin kovaksi ja itsesi rikkinäiseksi, koska itsesäälissä piehtaroiminen helpottaa oloasi hetkeksi ihan samalla tapaa, kuin jotain toista helpottaa huumeet, alkoholi tai se huoraaminen. Moni kokeilee yhdistelmähoitoa, jos yksi ei riitä.
Tuon reseptin pahin haittapuoli on, että se lisää itsesääliä entisestään. Typerehdit itsesi vähitellen hengiltä, jos et viitsi uskoa, että ainoa tie onneen on vastuulliseksi opetteleminen. Jos se ei onnistu muuten, kuvittele joku ihailemasi omillaan toimeentuleva ihminen, ja matki. Samalla jätät ne itsesääliratkaisut pois. Jos säälityttää, silittele itseäsi ja juttele itsellesi ikään kuin parhaalle ystävälle, kunnes olet tehnyt sitä puoli tuntia, ja menet tiskaamaan tai laittamaan pyykit. Vähitellen se aikuistuminen muuttuu aina enemmän todeksi.
Ihan varmasti elämäsi onkin hankalaa ja kovaa ollut, mutta sitä paremmalla syyllä sinun täytyy nyt nähdä rehellisyyden vaiva, ja tehdä kovasti töitä. Kukaan muu ei sitä työtä voi tehdä hyväksesi, terapeutin tehtävä on vain ohjailla sitä oikeaan suuntaan.
Olet rikkinäinen, koska sinua on vuosikaudet rikottu. Kukaan lapsi ei selviäisi vammoitta kuvailemastasi lapsuudesta.
Hakeudu avun piiriin. Eheytyminen on varmasti mahdollista ainakin osittain, vaikkakin pitkällinen prosessi.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:36"]
Nyt pitäisi kasvaa vähän. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Omillaan oloon ei kuulu vanhemmilla vuokrien maksatus. Vanhemmillasi on ollut paljon ongelmia, mutta vaikuttaa silti että ovat oman kykynsä puitteissa yrittäneet tehdä oikein sinulle. Ongelmiesi suurin syy olet sinä itse. Jos olet täysi-ikäinen, hanki apua ongelmiisi. Mene mielenterveystoimistoon. Vanhempasi eivät voi sinua estää. Mutta et voi olettaa heidän myöskään maksavan kalliita terapeutteja. Mielenterveystoimistosta saa keskusteluapua psykologien kanssa. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kasvat aikuiseksi.
[/quote]
No joo, näin kai se sitten on. Mutta miksi minusta tuntuu näin kovalta tämä elämä? miksi koen itseni näin rikkinäiseksi?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:26"]Ja mun vanhemmilla hyvästä vanhemmuudesta on ilmeisesti vaan sellanen kuva että kun rahaa antaa ja siivoo kaiken eteen, niin sitten on hyvä vanhempi.
Jää se tärkein kokonaan täyttämättä. Eli miten ois tuo henkinen puoli? rakkaus ja läheisyys siihen lapseen? tasapainoinen koti? toistensa kanssa onnelliset vanhemmat?
Ei se, vaikka äiti kuinka jynssäisi jotain paskaa, oikeuta käyttäytymään noin miten se esimerkiksi käyttäytyy! puhumatta isän käytöksestä, ei ole minusta ihan normaalia sekään.
[/quote]
Äitisi siivousvimma voi olla ilmentymä hänen omasta pahasta olostaan. Voi olla että hän kokee näin edes hallintaa jostain.
Sekin kannattaa muistaa, että vanhempasikin ovat yhtä avuttomia kuin sinä. Millaisista lähtökohdista he ponnistavat? Todennäköisesti kurjista oloista. Katkaise sinä nyt tämä ketju ja hae itsellesi apua.
Kokoahan nyt itsesi. Kuvitteletko tosissasi että vanhempiesi pitäisi edelleen maksaa sinulle vuokrat ja uudet hienot ihanat huonekalut, vaikka olet jo täysi-ikäinen ja vastuussa itsestäsi? Varmasti ovat parhaansa tehneet niillä eväin ja rahoin mitä heillä on ollut. Voisitkohan vaikka oppia arvostamaan vanhempiasi?
Jos sinulta ei ole lapsena vaadittu mitään, niin luuletko että voit elää aikuisenakin ilman että otat itse vastuuta omista tekemisistäsi? Turha valittaa, et ole enää mikään pikkuvauva.
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Ei maailma, yhteiskunta eivätkä myöskään vanhempasi. Olet vastuussa omasta onnestasi kuten jokainen muukin tässä maailmassa. Jos heittäydyt siihen ajatukseen, että olet ansainnut hyvän asunnon, rahaa jne. tulet olemaan täysin umpikujassa kun huomaat, ettet saakaan em. asioita tarjottimella vain koska olet kokenut vääryyksiä. Taidat oikeastaan olla siinä umpikujassa jo nyt.
Ryhdistäydy, ota selvää asioista ja hae mielenterveysapua, opiskele, tee työtä, etsi onneasi ja ansaitse se.
Et ole ainoa ihminen joka on joutunut kärsimään huonoista vanhemmista. Se ei ilti oikeuta sinua käyttäytymään noin, jokainen ihminen on lopulta vastuussa itsestään. Se ei ole reilua, että toisilla on tasapaninoiset ja hyvät perheet mutta elämä ei ole reilua.
Sinun on opeteltava elämään itse.
Et voi paeta omaa vastuuta elämästäsi sen taakse kun on ollut vaikeata.
Toiset ihmiset joilla on vaikeuksia ovat päässet niiden yli, se vain vaatii paljon työtä, tuskaa ja kyyneliä mutta on sen arvoista.
Yllätys mutta jokaisen on aloitettava alusta, ei voi muuttaa kalliseen loistoasuntoon jos siihen eil ole varaa. Etkä voi vedota siihen kun toisilla on helpompaa. Mistä sinä sen tiedät ? Se saattaa vaikuttaa siltä, mutta joissain perheissä pidetään kulisseja yllä viimeiseen asti. Eivätkä kaikki ihmiset kerro näistä asioista.
Mun veli sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja hänen juttunsa ovat ihan samantyylisiä kuin tän ap:n. Meillä oli kyllä ihan normaali perhe, vaikka niitä arjen ongelmia oli meilläkin. Veljellä on ajoittain noita kausia että pistää koko elämän vituiksi ja syyttää muita. Heräilee pilleritokkurasta jostain ojasta tai sairaalasta ja soittelee perään, että jumalauta kun tää on teijän vika ja mää kärsin... Mikään vinkki, terapia. lääkitys tai ymmärtäminen ei auta. Ei halua mihinkään tarttua. Ja tämä oli sitten vain meidän perheen kokemus, tiedän että kaksisuuntaisen kanssa voi elää ihan toisellakin tavalla.