Lue keskustelun säännöt.
18v ja toimiiko mielestäsi vanhempani oikein kohdallani?
14.04.2014 |
Mun vanhemmat on nyt 48 ja 47v. Isä 48 ja äiti 47. Isällä on ollu päihdeongelmaa ja tää päihdeongelma on selkeästi seuraus ehkä masentuneisuudesta, isällä myös narsistisia piirteitä käytöksessä. Millon haukutaan äitiä, äidin vanhempia, muita sukulaisia, omia sukulaisia ja yleensä tekee sitä mun kanssa ja sitten pitää sen kanssa naureskella siihen päälle.
No äiti taas sitten semmonen mielenterveysongelmainen. En tiedä mitä mielenterveysongelmia hällä on, mut hänellä on hirveä tarve aina haastaa riitaa kaikesta, nalkuttaa. Saa yhtäkkiä sellasia riidan haastamis ja nalkuttamiskohtauksia, jotka yleensä kohdistuu isään. Joskus mun ollessa pieni myös huusi kotona kovaan ääneen millon mitäkin paskaa, kiroili, haukkui isää hirveillä nimillä, hajotti nyrkein laseja ja ovia. Tämä jälkimmäinen toiminta loppunut joskus 4v sitten.
Olen aina kokenut kotini rumaksi. Ehkä siksi että asutaan vanhassa omakotitalossa, jonka kylpytilat ja yksi makuuhuone on homeessa. Vessan seinistä rapisee maalit alas ja siitä yhdestä makuuhuoneesta joka on kylpyhuonetta vastapäätä, koska sitä vastapäätä on pesuhuone ja siinä makuunhuoneen ja pesuhuoneen seinän välissä on ehkä jonkinlainen vesivaurio, joka aiheuttaa sitten sitä homehtumista ja et ne maalit kuplii seinissä ja rapisee sitten kuivana alas.
No toiset ihmiset jotka ovat olleet vahvasti läsnä mun elämässä niin on ollu mun isovanhemmat äitin puolelta. Isän puolelta en ukkia kerenny tuntea ollenkaan, koska kuoli jo ennen mun syntymää ja mummonkin vain joten kuten 8-vuotiaaksi kunnes hänkin kuoli. Äitin vanhemmat taas oli semmosia hirmu tiukkoja ja jos en totellut, sain lapsena myös fyysistä kurittamista. Eli lyömistä, tukkapöllyä, luunappia, sit mikskä sanotaan sitä korvanlehdestä kurittamista... kerran sain kuuman ruuan naamaan myös ja joskus mummo väitti mun nussineen ja tunki alushousuja naamalleni kun olin jotain 11v koska niissä oli valkovuotoa. Katkasin isovanhempiini välit joskus 12-vuotiaana kokonaan.
Kotona mulla ei ollu minkäänlaista kuria tai rajoja.
Sit yläkoulussa jouduin kiusatuks ja sillon kaikki asiat kasaantu päällekkäin ja voin tosi huonosti ja mulla ei elämässä oikeen enää tasapaino pitäny.
No 16-vuotiaana pääsin muuttamaan omilleen, mun vanhemmat makso vuokraa, mut eivät sinne asuntoon hommanneet mulle sitten ollenkaan huonekaluja vaikka pyysin. Ei kuulemma ollut varaa. Niin mulla meni päälle vuoden hyvin siinä omassa asunnossa, kunnes en jaksanu enää siivota, kun mua masensi ja hukuin sitten roskien keskelle, ennen kun jäin siitä sitten kiinni kun rappukäytävässä oli toukkia ja kärpäsiä.
Vanhemmat sit syytti mua et mä vähän tein niinku tahalleen sen et sotkin sen asunnon siihen kuntoon, et ei mua oikeesti voi masentaa tai mitään. Ja sit mua rangaistiin siitä asiasta vähän niinku koko kesä, olin just tullu täys-ikäseks mut musta tuntu et mua silti estettiin muuttamasta seuraavaa kertaa omilleen, kun olisin halunnu heti lähtee sen jälkeen uudestaan omilleen ja vanhempani taas maksavan kaiken. Sit ne yritti tuon mun omilla asumisen aikana, kerran tai 2 kertaa tyrkyttää jotain etsivää nuorisotyötä tai et hankisin sinne ja sinne opiskelee tai menisin työkkäriin. Mä en halunnu, koska en sen kiusaamisen jälkeen uskaltanu lähtee. En ollu valmis. Muuten oisin kyl halunnu. Alunperin mä sain sen takii muuttaa omilleen kun olisin päässy opiskelee yhteen kouluun ja huijasin vanhempiani et meen sinne opiskelemaan, minkä takia sain sitten sen kämpänkin alle, mut mä tein sen takia niin koska halusin kotoa ja siltä paikkakunnalta pois. Tuntu et kotona mulla on paha olla ja sit ne kiusaajat oli sillä edellisellä paikkakunnalla. Mut nyt mä kuulemma oon sitten vanhempieni mielestä vaan myös pelkkä kusipäinen huijari...
Nyt yritän taas nousta ja tällä kertaa lähtee opiskelemaan toiselle uudelle paikkakunnalle. Oppisopimuksella. Mut mä mietin et mistä mä saan takuuvuokriin esim. rahat, pitääkö mun huorata?
Ja vanhempieni kanssa mä en oo enää missään väleissä. Mä haukun vaan niitä ja ne haukkuu mua. Enkä kehtaa niiltä enää apua pyytää kun tuntuu ettei ne siitä tykkää ja mulle tulee siitä vaan sit nii kiusaantunu olo, et vaikee ees pyytää sitä... tuntuu et etenkin äiti haluaa vaan päästä musta eroon, meinas kieltää multa terapiaankin menon, koska oma perse on sille vaan tärkein ja kaikki äidillinen rakkaus loppunu. Jos sitä ikinä oikeasti olikaan. Ahdistuu vaan minusta nykyisin. Ja isää kun ajattelen nii tuntuu et se yrittää vaan sen takia olla mulle mukava, mut estellä kuitenkin mun muuttoja, sen vaan vaistoo, vaikka oon yli täys-ikänen! mut mukava sen takia et sais pidettyy mut tässä sen narsisti kuviossa kiinni ja kiusattua minua ja äitiä koko meidän loppuelämän! ja minä oon huutanu et jos et maksa mulle palkkaa, niin minä en saatana siihen ilmaseks ainakaan suostu!
Ja tiedän että mussa on myös itsessäni vikaa, mutta vanhemmat aina väittää et mä syytän pelkästään niitä siitä et mun elämä on tuntunu menneen persiilleen. Ja niin mä aika usein syytänki ja sit ne vaan vastaa et ei se kuule kaikki vika meissä vanhemmissa voi olla! et älä aina syytä meitä! ja sit kun emmä pelkästään sinne terapiaan ois menny sen takia, et menisin puhuu mitä ajattelen meidän perheestä, vaan myös niiden koulukiusaamistraumojen takia et saisin purettuu ne. Mut äiti vaan hätäili oman perseensä puolesta, et tuleekohan niitä kohtaan isän kanssa joku poliisi juttu jos mä meen ja kerron siellä avoimesti meidän perhe-elämästä ja mitä ajattelen. Et tuntu oikeen kivalta toi...
Ja sit mun pitäis kuulemma muistaa meidän perhe-elämästä jotain hyviä hetkiä, joita äitini ja isäni kuulemma muistaa hirmu paljon. Minä en ainakaan enää muista oikeen mitään hyvää, ehkä jotain teennäistä hyvää, mutta en sellaista aitoa hyvää jota mun mielestä pitäisi normaaleissa perheissä olla?
Ja mä kärsin jo unettomuudesta ja kaikista muistakin mielenterveysongelmista, eikä ne tunnu huolestuttavan vanhempiani yhtään. Ikinä ei näistä asioista keskustella. Eivät ees kysyneet et minkälaiset tropit sain lääkäristä, eli ei siis oikeen kiinnosta. Tai asiaa ei ainakaan oteta kovin vakavasti. Tuntuu et ollaan silleen et ihan sama, antaa mennä vaan, antaa loppuvauhdin kiihtyä ja sit kun se tyttö on kuollu (kuolee vaikka siihen unettomuuteen, katkee joku verisuoni päästä tms. tulee aivoverenvuoto...) nii humps. heitetään se hautaan. Ja jatketaan omaa paskaa elämänmenoamme niin kauan kun tätä meilläkin kestää ja sit tipahellaan yksinään pois, ilman et ees yritetään parantaa oman elämän laatua.
Joten missä meni pieleen...?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Mielipiteitä.
Ja kiitos teille jotka jaksoitte lukea pitkän viestini alusta loppuun huolella ja ajatuksen kanssa.
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:46"]
No, itsehän kerroit valehdelleesi vanhemmillesi, jotta he maksaisivat asumisesi muualla. Onko ihme, etteivät he halua maksaa toista kertaa? Sitä paitsi sinä olet jo aikuinen, joten olet itse vastuussa itsestäsi.
Ota yhteyttä tulevan koulusi opoon. Hän auttaa asunnon ja toimeentulon hankkimisen kanssa. Ota myös yhteyttä sosiaalitoimistoon, jotta saat hieman rahaa kalusteita ja takuuvuokraa varten. Kalusteita saa halvalla esim. kierrätyskeskuksesta, ja Tori.fi:ssäkin on lahjoitusosasto, josta saat ilmaiseksi kalusteita. Sinun on kuitenkin ihan itse hankittava itsellesi koulutus ja työpaikka, jotta voit elättää itsesi.
Jos et halua olla vanhempiesi kanssa yhteydessä, et ole. Varmasti kokemuksesi pohjalta osaat sitten itse käyttäytyä tyystin toisin tulevassa parisuhteessasi ja mahdollisten lastesi kanssa.
Jos haluat huorata siinä sivussa, se on oma asiasi.
[/quote]
Mä haluan hyviä, kauniita, uusia huonekaluja...
Se tuo kuitenkin mulle nautintoa ja hyvää oloa, henkiselle puolellekin. Ja haluan mun seuraavan kodin olevan hyvä, sopivalla vuokralla, eikä mikään halpa, huono läävä. Anteeksi nyt vain, mutta vaikea voida sellaisessa hyvin ja koen kyllä, että olen näiden kaikkien kärsimysten jälkeen, ansainnut jo hyvän elämän. Niin kai näihin täytyy sitten ehkä huorata rahat, mutta pelkään että mitä se sitten tekee taas psyykkeelleni ja kiihdyttääkö vaan alamäkeä...
Minua ei haittaa normaalit vastoinkäymiset. Jos tulee parisuhteessa ero, tai joku riita ystävän kanssa mikä sovitaan myöhemmin tai sitten ei sovita mutta käyttäydytään aikuisiksi ihmisiksi.
Mutta porukoilta en enää henkistä väkivaltaa kestä, enkä kestä myöskään enää kiusaamista.
Ja musta tuntuu että mut on ymmärretty aivan väärin.
Vanhempani ja moni muu ihminen pitää minua aivan hirviönä.
Omasta mielestäni en ole hirviö, vaan sisältä ihan sydämmellinen tyttö, joka on olosuhteiden puolesta kärsinyt aivan helvetisti.
Jos olisin saanut esim. samanlaisen perheen kun Maijalla. Maijalla on selkeästi toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, nätti kaunis uusi koti vaikka asuvatkin rivitaloasunnossa, sisaruksia, tasapainoinen perhe-elämä, molemmat töissä - eivätkä töistä koita pummia kaikin kieroin tavoin vapaata, lapsilla oli rajoja sopivasti ja selkeästi osasivat kasvattaa niin kuin piti, niin mie olisin aika erillainen ja luultavasti mun elämä ois tällä hetkellä myös aika erillaista.
Ja totta helvetissä mä oon katkera, katkera siitä millaset porukat oon saanu, ei yhtään tukevaa sukulaista jne. Paskaa !!
Ja jos tällä psyykkeellä on koskaan lapsia hankkimaan. Niin ja minähän odotan pääsyä psykoterapiaan. Syön tällä hetkellä masennus+ahdistus+unilääkettä, niin vitun kiva kun niillä ei tuu olemaan ollenkaan mun puolelta YH-TÄ-KÄÄN sukulaista...
Toivottavasti miehen puolelta tulee olemaan sitten hyvät ja mukavat ukki ja mummo, serkkuja yms... ettei kaikki mee ihan päin helvettiä ja niillä mun lapsilla tulee olemaan edes toisen vanhemman puolelta normaaleita sisarussuhteita.
[/quote]
Ottaen huomioon, miten monta vuotta olet näissä kirjoituksissasi ollut kahdeksantoista jo, et kyllä taida olla tyttöiässä enää. Se aggression ja itsesäälin pyhä liitto olisi nyt laitettava poikki, ja alettava aikuistua. Hitaammin se ehkä käy kuin monella muulla, mutta siinä ihan oikeasti on pointtinsa, että lopetat energian tuhlaamisen siihen, miten onnellisesti asiat olisivat, jos olisit Maija.
Taitaisi olla parasta mahdollista itsehoitoa, että todella maksaisit vanhemmillesi, tekisit oman osasi kotitöistä ja miettisit, millä oikeudella ajattelet, ettet ole kenellekään mitään velkaa. Tuskinpa nimittäin ajattelet myöhemminkään olevasi kenellekään kiitollisuudenvelassa, ellet ala asiaa harjoitella aikas pian. Ei siihen kuole, jos myöntää, että maailma ei ole sinulle velkaa mitä hyvänsä keksitkin haluta. Ne uudet huonekalut auttavat vain hetken, sitten pitää jo saada edellistä hienompi kämppä ja uudemmat vaatteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:26"]Ja mun vanhemmilla hyvästä vanhemmuudesta on ilmeisesti vaan sellanen kuva että kun rahaa antaa ja siivoo kaiken eteen, niin sitten on hyvä vanhempi.
Jää se tärkein kokonaan täyttämättä. Eli miten ois tuo henkinen puoli? rakkaus ja läheisyys siihen lapseen? tasapainoinen koti? toistensa kanssa onnelliset vanhemmat?
Ei se, vaikka äiti kuinka jynssäisi jotain paskaa, oikeuta käyttäytymään noin miten se esimerkiksi käyttäytyy! puhumatta isän käytöksestä, ei ole minusta ihan normaalia sekään.
[/quote]
Äitisi siivousvimma voi olla ilmentymä hänen omasta pahasta olostaan. Voi olla että hän kokee näin edes hallintaa jostain.
Sekin kannattaa muistaa, että vanhempasikin ovat yhtä avuttomia kuin sinä. Millaisista lähtökohdista he ponnistavat? Todennäköisesti kurjista oloista. Katkaise sinä nyt tämä ketju ja hae itsellesi apua.
[/quote]
Perfektionisti se ainakin on !
Joka päivä hinkkaamassa jotain kohtaa puhtaaks. Ihan niinku sillä ei ois muuta elämää? eihän sillä itseasias ookkaan.. ei sil oo ystävii, eikä se käy missään..
No äiti ainakin puhuu vanhempiaan ja olojaan siellä lapsuudessa olleen hyviks. Mut se mua on jääny mietityttämään että miksi se asu 29-vuotiaaks asti kotona????
Ja isällä on ollu 3 sisarusta, mutta kaikki kuollu ennen 50-vuotta. Ensimmäinen jo teini-ikäsenä, kun isäkin oli vielä teini-ikänen. Mut ei oo sekään mitään pahaa vanhemmistaan sanonu.
Joten?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:39"]
Kokoahan nyt itsesi. Kuvitteletko tosissasi että vanhempiesi pitäisi edelleen maksaa sinulle vuokrat ja uudet hienot ihanat huonekalut, vaikka olet jo täysi-ikäinen ja vastuussa itsestäsi? Varmasti ovat parhaansa tehneet niillä eväin ja rahoin mitä heillä on ollut. Voisitkohan vaikka oppia arvostamaan vanhempiasi?
Jos sinulta ei ole lapsena vaadittu mitään, niin luuletko että voit elää aikuisenakin ilman että otat itse vastuuta omista tekemisistäsi? Turha valittaa, et ole enää mikään pikkuvauva.
[/quote]
En voi oppia arvostamaan, voisin arvostaa jos olisin saanut sellaisen perhen minkä olisin halunnut ja olisin halunnut vain tasapainoisen perhe-elämän ja toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, sisaruksen, joten pyydänkö sinusta liikaa?
Ja ei enää täysi-ikäisenä tarvitse vuokria maksaa. MUTTA OISHAN SE KIVA JOS NOISSA HUONEKALUISSA VOIS EES TEINI-IKÄISTÄ LASTAAN JOKA OPISKELEE JUST AMMATTIA, NIIN AUTTAA !!!
Helvetti pyrkisin minä ainakin tekemään niin.
Helppohan se ois munkin sanoa jos ois säänölliset kuukausitulot jostain ja ikää vähän enemmän, niin varmasti ostasin huonekaluni ja kaikki itse.
Ja ootko ajatellu että tuo että mua ei ole lapsena vaadittu tekemään mitään, niin kun ois normaalisti pitäny vaatia, niin eikö se nyt selvästi näy sitten aikuisuudessakin? ja onko jokin ihme jos näkyy?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:57"]
Yksinkertaista. Jos asut vanhempiesi luona. osallistut siellä kodin pyöritykseen sekä rahalla että työllä. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Vanhemmillasi ei ole enää elatusvalvollisuutta.
[/quote]
Ja minähän en noille paskiaisille maksa yhtään mitään ! tai tee heidän eteensä enää YHTÄÄN mitään.
Mitä vittua sinäkin kuvittelet????
Jos en ole saanut heiltä tasapainoista kotia ja ovat itse lellineet minut rahalla pilalle ja tehneet kaiken aina minun eteensä, ainakin äiti, huoneen siivoamisesta lähtien, eivätkä itse ole osanneet multa vaatia kun tulin kouluikään että siivoan säänöllisin väliajoin oman huoneeni tai tulee jotain rankkua, niin se ei ole minun ongelma! voiskohan tuossa esim. olla syy kanssa sille että mulle tuo siisteys tuottaa nyt aikuisena vähän vaikeuksia kun mitään ei ole tarvinnut itse tehdä????
Ja meidän äiti kun pitää itseään vielä niin yli-ihmisenä että häntä kuulemma ei ole ikinä tarvinnut itse velvoittaa siivoamaan mitään, vaan on itse tarttunut toimeen, niin tuskin minä nyt silti kovin harvinainen lapsi olen jos multa se olisi täytynyt vaatia ja jos en tee, niin sitten sanoa esim. että kavereiden kanssa et lähde koulun jälkeen ulos niin pitkään aikaan ennen kun tuo huone on siivottu.
Eiköhän aika monissa normaaleissa perheissä toimita noin ja kakarat saattaa joskus niskuroida siivoamista yms. vastaan????
[/quote]
Ensin katsoin vain, että mitäs se epävakaa persoonallisuus siellä riehuu. Mutta siis sinänsähän on ihan aiheellista olla kiukkuinen siitä, jos ei ole saanut äidiltä terveitä rajoja käytökselleen, ja sitten kaupan päällisiksi äiti pätee ja syyllistää, kun et ole kasvanut suoraan ilman niitä.
Mutta saatat silti olla jotain velkaakin ja itse vastuussa jostain, vaikka kasvatus ja kohtelu ei ollut priimaa. Toinen vaihtoehto on se, että kyltymättömyytesi vain yltyy, koska koet epäreiluksi joutua itse rajaamaan itseäsi kun äidistä ei siihen ollut. Äiti ei kuitenkaan opi sinua enää käsittelemään niinkuin olisi pitänyt, vaikka miten itse kieltäytyisit tekemästä hänen hommiaan. Et voi voittaa mitään jättäytymällä taantuneeksi. Morkkiskin kasvaa aina vain.
Mietihän sitä, ja sure elämän epäreiluutta vaikka kello 21-22 joka päivä luvan kanssa. Lopun päivää opettelet olemaan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:42"]
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Ei maailma, yhteiskunta eivätkä myöskään vanhempasi. Olet vastuussa omasta onnestasi kuten jokainen muukin tässä maailmassa. Jos heittäydyt siihen ajatukseen, että olet ansainnut hyvän asunnon, rahaa jne. tulet olemaan täysin umpikujassa kun huomaat, ettet saakaan em. asioita tarjottimella vain koska olet kokenut vääryyksiä. Taidat oikeastaan olla siinä umpikujassa jo nyt.
Ryhdistäydy, ota selvää asioista ja hae mielenterveysapua, opiskele, tee työtä, etsi onneasi ja ansaitse se.
[/quote]
Olen hakenut mielenterveysapua, psykoterapiaan ei pääse noin vaan ja tuskin muuhunkaan terapiaan. Joutuu odottamaan sitä aikaansa.
Syön lääkitystä.
Olen hakenut opiskelemaan.
Ja KYLLÄ, maailma on velkaa!!!! tai ainakin perheeni. Mullakin ois ollu oikeus HYVÄÄN ja TASAPAINOISEEN perheeseen!!! ja vittu piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:45"]
Et ole ainoa ihminen joka on joutunut kärsimään huonoista vanhemmista. Se ei ilti oikeuta sinua käyttäytymään noin, jokainen ihminen on lopulta vastuussa itsestään. Se ei ole reilua, että toisilla on tasapaninoiset ja hyvät perheet mutta elämä ei ole reilua.
Sinun on opeteltava elämään itse.
Et voi paeta omaa vastuuta elämästäsi sen taakse kun on ollut vaikeata.
Toiset ihmiset joilla on vaikeuksia ovat päässet niiden yli, se vain vaatii paljon työtä, tuskaa ja kyyneliä mutta on sen arvoista.
Yllätys mutta jokaisen on aloitettava alusta, ei voi muuttaa kalliseen loistoasuntoon jos siihen eil ole varaa. Etkä voi vedota siihen kun toisilla on helpompaa. Mistä sinä sen tiedät ? Se saattaa vaikuttaa siltä, mutta joissain perheissä pidetään kulisseja yllä viimeiseen asti. Eivätkä kaikki ihmiset kerro näistä asioista.
[/quote]
No meillä on kyllä pidetty kulisseja kanssa yllä ja mua kiellettiin pienenä puhumasta meidän perheen ongelmista ulkopuolelle, mutta minä olen puhunut...
... ja viranomaisille asti jopa, mutta kukaan ei uskonut mua, kun vanhempani menivät teeskentelemään sinne hyvää vanhempaa ja mä sain huudot kotona taas siitä, minkä tempun olen mennyt tekemään ja miten paska ihminen olen.
Niin minä en jaksa aina olla se paskakaivo ilmaiseksi enää kellekään, enkä vittu ole!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:57"]
Yksinkertaista. Jos asut vanhempiesi luona. osallistut siellä kodin pyöritykseen sekä rahalla että työllä. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Vanhemmillasi ei ole enää elatusvalvollisuutta.
[/quote]
Ja minähän en noille paskiaisille maksa yhtään mitään ! tai tee heidän eteensä enää YHTÄÄN mitään.
Mitä vittua sinäkin kuvittelet????
Jos en ole saanut heiltä tasapainoista kotia ja ovat itse lellineet minut rahalla pilalle ja tehneet kaiken aina minun eteensä, ainakin äiti, huoneen siivoamisesta lähtien, eivätkä itse ole osanneet multa vaatia kun tulin kouluikään että siivoan säänöllisin väliajoin oman huoneeni tai tulee jotain rankkua, niin se ei ole minun ongelma! voiskohan tuossa esim. olla syy kanssa sille että mulle tuo siisteys tuottaa nyt aikuisena vähän vaikeuksia kun mitään ei ole tarvinnut itse tehdä????
Ja meidän äiti kun pitää itseään vielä niin yli-ihmisenä että häntä kuulemma ei ole ikinä tarvinnut itse velvoittaa siivoamaan mitään, vaan on itse tarttunut toimeen, niin tuskin minä nyt silti kovin harvinainen lapsi olen jos multa se olisi täytynyt vaatia ja jos en tee, niin sitten sanoa esim. että kavereiden kanssa et lähde koulun jälkeen ulos niin pitkään aikaan ennen kun tuo huone on siivottu.
Eiköhän aika monissa normaaleissa perheissä toimita noin ja kakarat saattaa joskus niskuroida siivoamista yms. vastaan????
[/quote]
Ensin katsoin vain, että mitäs se epävakaa persoonallisuus siellä riehuu. Mutta siis sinänsähän on ihan aiheellista olla kiukkuinen siitä, jos ei ole saanut äidiltä terveitä rajoja käytökselleen, ja sitten kaupan päällisiksi äiti pätee ja syyllistää, kun et ole kasvanut suoraan ilman niitä.
Mutta saatat silti olla jotain velkaakin ja itse vastuussa jostain, vaikka kasvatus ja kohtelu ei ollut priimaa. Toinen vaihtoehto on se, että kyltymättömyytesi vain yltyy, koska koet epäreiluksi joutua itse rajaamaan itseäsi kun äidistä ei siihen ollut. Äiti ei kuitenkaan opi sinua enää käsittelemään niinkuin olisi pitänyt, vaikka miten itse kieltäytyisit tekemästä hänen hommiaan. Et voi voittaa mitään jättäytymällä taantuneeksi. Morkkiskin kasvaa aina vain.
Mietihän sitä, ja sure elämän epäreiluutta vaikka kello 21-22 joka päivä luvan kanssa. Lopun päivää opettelet olemaan.
[/quote]
No kyllä mullakin nyt mielenterveysongelmia on... ja voi olla tuo epävakaa persoonallisuuskin...
Mutta mua kiinostaa, miksi vanhempani eivät ensiksi hoitaneet omia ongelmiaan kuntoon jos niitä oli...? ennen kun hankkivat lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:42"]
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Ei maailma, yhteiskunta eivätkä myöskään vanhempasi. Olet vastuussa omasta onnestasi kuten jokainen muukin tässä maailmassa. Jos heittäydyt siihen ajatukseen, että olet ansainnut hyvän asunnon, rahaa jne. tulet olemaan täysin umpikujassa kun huomaat, ettet saakaan em. asioita tarjottimella vain koska olet kokenut vääryyksiä. Taidat oikeastaan olla siinä umpikujassa jo nyt.
Ryhdistäydy, ota selvää asioista ja hae mielenterveysapua, opiskele, tee työtä, etsi onneasi ja ansaitse se.
[/quote]
Olen hakenut mielenterveysapua, psykoterapiaan ei pääse noin vaan ja tuskin muuhunkaan terapiaan. Joutuu odottamaan sitä aikaansa.
Syön lääkitystä.
Olen hakenut opiskelemaan.
Ja KYLLÄ, maailma on velkaa!!!! tai ainakin perheeni. Mullakin ois ollu oikeus HYVÄÄN ja TASAPAINOISEEN perheeseen!!! ja vittu piste.
[/quote]
Vaikka kokisitkin olevasi oikeutettu, ei ajatuksesta ole sinulle mitään hyötyä koska et joka tapauksessa tule saamaan asioita yhtään sen helpommin kuin kukaan muukaan. Tunne ainoastaan rajoittaa sinua ja etenemistäsi elämässä, kun kulutat aikaasi ja energiaasi tuollaiseen itkupotkuraivarointiin. Maailmassa, ja jo pelkästään Suomessa on aivan suunnattomat määrät ihmisiä joilla on ollut elämälleen erittäin huonot ja epäreilut lähtökohdat, mutta harvoinpa näkee kenenkään tuolla tavalla piehtaroivan asiassa ja vaativan itselleen etuoikeuksia.
On hienoa että olet jo hakenut apua sekä edistynyt elämässäsi edes jonkin verran. Alku on vaikeaa ja hidasta, mutta noiden päälle kykenet itse rakentamaan itsellesi hyvän ja onnellisen loppuelämän jos vain tahdot.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:16"]
Jos olisin saanut esim. samanlaisen perheen kun Maijalla. Maijalla on selkeästi toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, nätti kaunis uusi koti vaikka asuvatkin rivitaloasunnossa, sisaruksia, tasapainoinen perhe-elämä, molemmat töissä - eivätkä töistä koita pummia kaikin kieroin tavoin vapaata, lapsilla oli rajoja sopivasti ja selkeästi osasivat kasvattaa niin kuin piti, niin mie olisin aika erillainen ja luultavasti mun elämä ois tällä hetkellä myös aika erillaista.
[/quote]
Mistä sinä tiedät mitä Maijan perheessä on tapahtunut oikeasti? Siellä voi olla syömishäiriötä, henkistä väkivaltaa, syrjähyppyjä jne jne. Sinä olet sen nähnyt vain ulkopuolelta etkä tiedä mitään todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, että olet hakenut vihdoin apua mielenterveysongelmiisi.
Siinäpä ne positiiviset asiat mitä voin tästä sanoa. Joudut tekemään vielä paljon töitä itsesi ja elämäsi eteen. Et voi olettaa saavasi tuosta vain unelma-asuntoasi ja kaikkea. Ei kukaan saa. Askel kerrallaan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3946302/ketju/opiskelija_millanen_on_toimeentulo
Oliko näitä vielä muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ketjussa ole mitään järkeä, ap haluaa vaan mässäillä sillä, miten huonot ja syylliset vanhemmat hänellä onkaan. Meidän pitäisi nyt vain surkutella että voi voi, kylläpä on kurjat kortit elämä antanut sinulle.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:42"]
Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa. Ei maailma, yhteiskunta eivätkä myöskään vanhempasi. Olet vastuussa omasta onnestasi kuten jokainen muukin tässä maailmassa. Jos heittäydyt siihen ajatukseen, että olet ansainnut hyvän asunnon, rahaa jne. tulet olemaan täysin umpikujassa kun huomaat, ettet saakaan em. asioita tarjottimella vain koska olet kokenut vääryyksiä. Taidat oikeastaan olla siinä umpikujassa jo nyt.
Ryhdistäydy, ota selvää asioista ja hae mielenterveysapua, opiskele, tee työtä, etsi onneasi ja ansaitse se.
[/quote]
Olen hakenut mielenterveysapua, psykoterapiaan ei pääse noin vaan ja tuskin muuhunkaan terapiaan. Joutuu odottamaan sitä aikaansa.
Syön lääkitystä.
Olen hakenut opiskelemaan.
Ja KYLLÄ, maailma on velkaa!!!! tai ainakin perheeni. Mullakin ois ollu oikeus HYVÄÄN ja TASAPAINOISEEN perheeseen!!! ja vittu piste.
[/quote]
Vaikka kokisitkin olevasi oikeutettu, ei ajatuksesta ole sinulle mitään hyötyä koska et joka tapauksessa tule saamaan asioita yhtään sen helpommin kuin kukaan muukaan. Tunne ainoastaan rajoittaa sinua ja etenemistäsi elämässä, kun kulutat aikaasi ja energiaasi tuollaiseen itkupotkuraivarointiin. Maailmassa, ja jo pelkästään Suomessa on aivan suunnattomat määrät ihmisiä joilla on ollut elämälleen erittäin huonot ja epäreilut lähtökohdat, mutta harvoinpa näkee kenenkään tuolla tavalla piehtaroivan asiassa ja vaativan itselleen etuoikeuksia.
On hienoa että olet jo hakenut apua sekä edistynyt elämässäsi edes jonkin verran. Alku on vaikeaa ja hidasta, mutta noiden päälle kykenet itse rakentamaan itsellesi hyvän ja onnellisen loppuelämän jos vain tahdot.
[/quote]
Tossa ei ole mitään järkeä...
t. ap
Vaikka olisin oikeutettu, en silti saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:16"]
Jos olisin saanut esim. samanlaisen perheen kun Maijalla. Maijalla on selkeästi toistensa kanssa onnelliset vanhemmat, nätti kaunis uusi koti vaikka asuvatkin rivitaloasunnossa, sisaruksia, tasapainoinen perhe-elämä, molemmat töissä - eivätkä töistä koita pummia kaikin kieroin tavoin vapaata, lapsilla oli rajoja sopivasti ja selkeästi osasivat kasvattaa niin kuin piti, niin mie olisin aika erillainen ja luultavasti mun elämä ois tällä hetkellä myös aika erillaista.
[/quote]
Mistä sinä tiedät mitä Maijan perheessä on tapahtunut oikeasti? Siellä voi olla syömishäiriötä, henkistä väkivaltaa, syrjähyppyjä jne jne. Sinä olet sen nähnyt vain ulkopuolelta etkä tiedä mitään todellisuudesta.
[/quote]
Voi olla, mutta on oikeasti olemassa hyviäkin perheitä ja se on fakta. Uskon että Maijan perhe oli juuri yksi sellainen. Muista en uskaltaisi niinkään mennä vannomaan..
Etkö usko että sen voi oikeasti vaistota ja haistaa, kellä on normaali perhe ja kellä ei?
Mielenkiintoista luettavaa. Kamalaa tuo mummo joka väitti että olit nussinnut ja työnsi niitä pikkareita naamaan :D mitä vi**ua! Hyvä että katkaisit siihen välit!
Ja mitä toukkia siellä rappukäytävässä oikein oli ? :o ja oliko niitä samoja toukkia sitten asunnossa paljon? :s jos oli niin miten niitä kestit, tai siis miten pystyit elämään siellä joittenkin toukkien kanssa?
T:N19
Voit oll aihan varma, ettei ne uudet ja kauniit huonekalut sua ja tilannettasi paranna.
Mieluummin uskoisin, että jos vaikka nimenomaan itse menet j ahankit vanhoja persoonallisia kalusteit aj akunnostat ne mieluiseksesi, ne tuovat sull eonnistumisen tunnetta ja hyvää mieltä.
Jos saat kaiken valmiina, ei se tunnu miltään.
Muistan oman ensiasunnon, omilla ja lainarahoilla ostettu, kalustin sen kaikenmaailman vanhoilla, mutta silti hyvillä huonekaluilla. Vieläkin juuri ne eripari penkit ovat minulle ne kaikkein rakkaimmat ja niistä en luovu koskaan. Uudet kaupasta hankitut voin huoletta lahjoittaa pois, niissä ei ole mitään tunnetta.
Pikkuhiljaa niitä huonekaluja hankkimalla saat itsellesi kivan ja viihtyisän kodin. Kun kuljet kirppareilla ja vanhantavarankaupoissa saat siitäkin virikettä elämääsi. Kun teet ihanan löydön, muistat sen lopun ikääsi mistä sen löysit.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:27"]
Hienoa ap, että olet hakenut vihdoin apua mielenterveysongelmiisi.
Siinäpä ne positiiviset asiat mitä voin tästä sanoa. Joudut tekemään vielä paljon töitä itsesi ja elämäsi eteen. Et voi olettaa saavasi tuosta vain unelma-asuntoasi ja kaikkea. Ei kukaan saa. Askel kerrallaan.
[/quote]
Oli kuule pakko hakea kun en saanut enää nukutuksi. Sain lääkkeet ja lääkäri kyseli yleisesti elämäntilanteestani myös. Kerroin sitten suoraan että mua myös masentaa ja ahdistaa joka helvetin päivä, ja että on ollu ongelmia kotona ja koulussa niin sano laittavansa musta lähetteen psykoterapiaan.
Johan se oli jo aikakin.
Kynnys lääkäriin lähtöön oli mulla hyvin korkea... semmonen mä oon vaan aina ollu...
Et koskaan pääse normaaliin elämään jos haet vain syytä vanhemmistasi.
Sovitaan näin et sun vanhemmissa on vikaa eli nyt sun on vaan pakko hoitaa itsesi kuntoon, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Myös vanhempiesi huonot geeenit on voinut periytyä sinulle, ei ne sun mahdollista persoonallisuushäiriötä ole voineet aiheuttaa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:27"]
http://www.vauva.fi/keskustelu/3946302/ketju/opiskelija_millanen_on_toimeentulo
Oliko näitä vielä muitakin?
Onko sulla helvetin pässillä jotain ongelmia?? yritätkö niinku vittu minua aina julkisesti häpästä ja tehdä musta naurunalasta kun näitä menneitä ketjuja linkittelet tänne????
Tajuatko pässi että mun elämä tai paha olo ei oo mikään mässäilyn aihe!
Tai uteliaisuuden keidas!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:32"]
Olet rikkinäinen, koska sinua on vuosikaudet rikottu. Kukaan lapsi ei selviäisi vammoitta kuvailemastasi lapsuudesta.
Hakeudu avun piiriin. Eheytyminen on varmasti mahdollista ainakin osittain, vaikkakin pitkällinen prosessi.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:36"]
Nyt pitäisi kasvaa vähän. Jos haluat asua omillasi, olet omillasi. Omillaan oloon ei kuulu vanhemmilla vuokrien maksatus. Vanhemmillasi on ollut paljon ongelmia, mutta vaikuttaa silti että ovat oman kykynsä puitteissa yrittäneet tehdä oikein sinulle. Ongelmiesi suurin syy olet sinä itse. Jos olet täysi-ikäinen, hanki apua ongelmiisi. Mene mielenterveystoimistoon. Vanhempasi eivät voi sinua estää. Mutta et voi olettaa heidän myöskään maksavan kalliita terapeutteja. Mielenterveystoimistosta saa keskusteluapua psykologien kanssa. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja kasvat aikuiseksi.
[/quote]
No joo, näin kai se sitten on. Mutta miksi minusta tuntuu näin kovalta tämä elämä? miksi koen itseni näin rikkinäiseksi?
[/quote]
[/quote]
Miten minua on sitten mielestäsi rikottu ja miksi?
Ja miks vaan pystysin eheytymään osittain? mut niin siinä ehkä käy...