Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
"Tavattiin" deitti sovelluksessa, ja nainen vaikutti mukavalta ja ennenkaikkea hauskalta tapaukselta! Vaihdeltiin kuvia, ja mielenkiinto kasvoi vaan niiden myötä!
Sitten itse treffeille, kesä-aikaan joten naisella hihaton toppi päällä, ja siis niin hirveästi tatuoitu ettei mitään järkeä. Kaikki tatskat oli jotenkin ihan eri "teemaa", ja ihan todella rumia ja huonosti tehtyjä jokainen. Käsitin, että hänen melkein koko kehonsa on tatuoitu tähän tapaan.
Noh, en tästä lannistunut kuitenkaan, vaan mentiin syömään ja juteltiin siinä, tai oikeastaan minä vaan kuuntelin kun tämä mimmi höpötti taukoamatta kissoistaan, joita oli ilmeisesti jopa 8 hänellä kerrostalo kämpässä. Olisi kuulema todella iloinen, jos saisi minusta isukin hänen kissoilleen. Sillä hetkellä päätin et tää oli tässä. Onneksi tällä naisella alkoi ns. vastuu painamaan siinä ja lähti ruokkimaan katrasta kotiinsa.
Ei nähty enää koskaan.
Jälleen yksi todiste siitä miten älytöntä on lähteä treffeille tuntemattomien kanssa.
Jos näkisin vilaukselta ympäriinsä tatuoidun miehen en toista kertaa katsoisi.
Jos on jossain ravintolassa vaikka missä näkee kymmeniä miehiä, niin ehkä yksi tai kaksi on sellaisia joiden kanssa voi rupatella hetken. Siinä ajassa selviää haluaako kumpikaan tutustua.
Miksi tuhlata aikaansa käymällä treffeillä vieraiden tyyppien kanssa?
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkeimmat oli kun yks mies pyysi piknikki deitille puistoon kesällä. Tyyppi reilusti valehdellut ikänsä alakanttiin, huomasin ihosta että yli 40v vaikka väitti 29, olen siis 25 itse. Sanoi etukäteen hoitavansa syötävät ja juomat, kaivoi takin taskusta kaksi hk:n sinistä lenkkiä ja kossupullon. Tyyppi oli jo valmiiksi kännissä ja kysyi "tykkäänkö anaaliseksistä julkisella paikalla" . Nousin seisomaan ja kävelin ripeästi pois.
Nää on kyllä säälittäviä nämä urpomiesten fantasiat.
Tämänkin on joku syrjäytynyt ikineitsyt lähmäkäpälillään naputtanut.
Muun hulluutensa lisäksi kuluttaa elämäänsä esittämällä naista vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tavattiin" deitti sovelluksessa, ja nainen vaikutti mukavalta ja ennenkaikkea hauskalta tapaukselta! Vaihdeltiin kuvia, ja mielenkiinto kasvoi vaan niiden myötä!
Sitten itse treffeille, kesä-aikaan joten naisella hihaton toppi päällä, ja siis niin hirveästi tatuoitu ettei mitään järkeä. Kaikki tatskat oli jotenkin ihan eri "teemaa", ja ihan todella rumia ja huonosti tehtyjä jokainen. Käsitin, että hänen melkein koko kehonsa on tatuoitu tähän tapaan.
Noh, en tästä lannistunut kuitenkaan, vaan mentiin syömään ja juteltiin siinä, tai oikeastaan minä vaan kuuntelin kun tämä mimmi höpötti taukoamatta kissoistaan, joita oli ilmeisesti jopa 8 hänellä kerrostalo kämpässä. Olisi kuulema todella iloinen, jos saisi minusta isukin hänen kissoilleen. Sillä hetkellä päätin et tää oli tässä. Onneksi tällä naisella alkoi ns. vastuu painamaan siinä ja lähti ruokkimaan katrasta kotiinsa.
Ei nähty enää koskaan.
Jälleen yksi todiste siitä miten älytöntä on lähteä treffeille tuntemattomien kanssa.
Jos näkisin vilaukselta ympäriinsä tatuoidun miehen en toista kertaa katsoisi.
Jos on jossain ravintolassa vaikka missä näkee kymmeniä miehiä, niin ehkä yksi tai kaksi on sellaisia joiden kanssa voi rupatella hetken. Siinä ajassa selviää haluaako kumpikaan tutustua.Miksi tuhlata aikaansa käymällä treffeillä vieraiden tyyppien kanssa?
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvitsekaan.
Mutta miksi tuhlaa aikaansa valittamalla muiden ihmisten treffeistä treffiketjussa ja vielä useiden viestien verran.
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli ulkomaalainen, länsieurooppalainen, businesstyylisesti pukeutunut asiallisen ja normaalin oloinen kaveri. Oli ostanut ensitreffeille kaulakorun minulle lahjaksi, tarjosi ruuat ja juomat. Treffit meni mukavasti ja juttu luisti. Kunnes mies alkoi kertoa, että hänen asiakkaansa on tulossa ensi viikolla Suomeen, ja hänelle pitäisi järjestää jotain ohjelmaa. Kysyi, että voisinko minä lähteä treffeille tämän asiakkaan kanssa, syömään ensin ja sitten johonkin yökerhoon. En tiedä mitä sutenöörihommaa mies oikein pyöritti ja mistä syystä oletti että olisin kiinnostunut escort-hommista. Sanoin että mikäs siinä, kiitin illasta, annoin väärän puhelinnumeron miehelle ja häivyin.
Ensitreffeillä koru lahjaksi? Itse poistuisin varmaan jo siinä vaiheessa :D
Nainen halusi seurata jääkiekkoa ja muuta joukkueurheilua ja lähteä matseihin....yhh.. tylsää paskaa,älyllinen keskustelu oli käytännössä mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vaihdettu viesti deittipalstalla. Mies tuntui kivalta ja homma vaikutti lupaavalta. Tavattiin kahvien merkeissä ja siitä se alkoi....3,5 h loputon monologi. Mies kertoi vain itsestään. Sellaista itsensä korostamista en ole hetkeen kuullut. Ja miksi kuuntelin niin kauan? Minulle meni jokin zombi-vaihde päälle, aivot sulivat hetkeksi ja jähmetyin puhtaasta tylsyydestä.
Yritin jossain välissä kertoa itsestänikin, mutta sitä seurasi hiljaisuus ja taas jatkui deittikumppanin ihmeellinen elämä. Olisi luullut meikäläisen naamasta näkyvän, että nyt ei oikein nappaa. Alkoi sitten lähtiessä vihjailla, että hänellä on tässä muitakin juttuja kesken, eli en ilmeisesti kiinnostanutkaan. Ei siinä mitään, se oli taatusti molemminpuolista. Mutta miksi sitten tuhlata toisen aikaa 3,5 h jos itseäkään ei kiinnosta. Mikä hiton fani hän luuli minun olevan. No aikaa on kulunut ja seuraava tällainen tapaus on kuitattu vartissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja kaikki joita en jaksanut lukea. Maailmassa on todella paljon ihmisiä sukupuoleen katsomatta jotka yrittää lääkitä omaa torjutuksi tulemisen tunnetta kritisoimalla torjujan suuntautumista. Mitä sitten. Jatka eteenpäin elämääsi. Niin nekin tekee.
Jos olet homo, niin kerro se etukäteen.
Äläkä huijaa normaaleja heteroja kanssasi treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laitoin treffi-ilmoitukseen kuvan itsestäni noin +15kg painavampana. Treffeillä kaikki miehet sanoivat, että näytän paremmilta luonnossa kuin kuvissakin. Niin miksiköhän? Mutta ei kiinnostanut uudet treffit näiden ulkonäkökommenttien heittäneiden kanssa. Siinä näkee jo henkilön arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tavattiin" deitti sovelluksessa, ja nainen vaikutti mukavalta ja ennenkaikkea hauskalta tapaukselta! Vaihdeltiin kuvia, ja mielenkiinto kasvoi vaan niiden myötä!
Sitten itse treffeille, kesä-aikaan joten naisella hihaton toppi päällä, ja siis niin hirveästi tatuoitu ettei mitään järkeä. Kaikki tatskat oli jotenkin ihan eri "teemaa", ja ihan todella rumia ja huonosti tehtyjä jokainen. Käsitin, että hänen melkein koko kehonsa on tatuoitu tähän tapaan.
Noh, en tästä lannistunut kuitenkaan, vaan mentiin syömään ja juteltiin siinä, tai oikeastaan minä vaan kuuntelin kun tämä mimmi höpötti taukoamatta kissoistaan, joita oli ilmeisesti jopa 8 hänellä kerrostalo kämpässä. Olisi kuulema todella iloinen, jos saisi minusta isukin hänen kissoilleen. Sillä hetkellä päätin et tää oli tässä. Onneksi tällä naisella alkoi ns. vastuu painamaan siinä ja lähti ruokkimaan katrasta kotiinsa.
Ei nähty enää koskaan.
Jälleen yksi todiste siitä miten älytöntä on lähteä treffeille tuntemattomien kanssa.
Jos näkisin vilaukselta ympäriinsä tatuoidun miehen en toista kertaa katsoisi.
Jos on jossain ravintolassa vaikka missä näkee kymmeniä miehiä, niin ehkä yksi tai kaksi on sellaisia joiden kanssa voi rupatella hetken. Siinä ajassa selviää haluaako kumpikaan tutustua.Miksi tuhlata aikaansa käymällä treffeillä vieraiden tyyppien kanssa?
En ymmärrä mutta onneksi mun ei tarvitsekaan.
Kyllä muakin epäilyttää nähdä joku tuntematon, mutta silti oon jotenkin utelias ja haluan kattoa et millanen se sit on oikeesti ja joskus pakko ottaa riskejä:D mut pelottaa kyllä just, että ei oo ollenkaa omaa tyyppiä ja kyllähän se olemus ja ulkonäkö on loppujen lopuks todella tärkeitä ja sit on todella epämukava olo jos ei kolahda ollenkaan niin miten sen pystyy sille toiselle sanomaan. Siinä sitä sitten miettii, että miks piti asettaa itteni tähän tilanteeseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti on käynyt niin, että ekat treffit ovat sujuneet todella hyvin, nainen on ollut hauska ja hyvää seuraa, on oltu kovasti innoissaan seuraavasta tapaamisesta.
Toisilla treffeillä nainen on ollut vaivaantunut, alkanut itkemään ja tilittämään kuinka ei ole päässyt vielä yli eksästään jne. Näitä äkillisiä suunnanmuutoksia on siis ollut useita ja ovat tulleet aivan puun takaa.
Tokihan ymmärrän, että eron jälkeen tulee takapakkeja ja jollakin voi olla esim. masennusta taustalla mikä ei sinänsä olisi vielä ehdoton dealbreaker. Ihmettelen vain miksi lähdetään liian pian eron jälkeen etsimään uutta kumppania ja altistetaan viaton sivullinen turhille pettymyksille. Olen siis hakenut deitti-ilmoituksessa vakavaa suhdetta, joten nämä laastarin etsijät harmittavat. Ottaisivat ennemmin yhteyttä ei-vakavaa suhdetta etsiviin.
Juu, näitä on miehissäkin. Mullakin yhdet huonoimmista treffeistä liittyvät tuollaiseen tapaukseen. Olin pitkän matkan päästä tullut tapaamaan miestä ja sitten tämä alkaa heittää juttua ihanasta eksästä milloin mihinkin väliin. Saakelin vaivaannuttavaa. Ainakin tuli selväksi kuka hänellä oli minun sijaan mielessä. Olin niin ikään painottanut etsiväni vakavaa suhdetta, joten turhautti että tuollaiseen tuli käytettyä aikaa.
Ts. ei pitänyt ulkonäöstäsi ja ilmaisi sen mieluummin alkamalla jauhaa kuvitteellisesta exästä.
Toinen vaihtoehto: hänellä meni pupu pöksyyn > tarinointia kuvitellusta exästä.
Näinhän se on ventovieraiden kanssa, että voi käydä mitä vain. Meitä ihmisiä kun on niin moneen junaan.
Tämä koskee myös kaveeraamista.
Esim. Lähdin matkalle ystävän kanssa jota en tuntenut hyvin -ketjusta tulisi takuulla pitkä ja opettavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisista treffeistä ei tullut mitään, kun mies ei uskaltanut sopia aikaa etukäteen, koska koskaan ei voi tietää, milloin sataa vettä. Ongelma oli siis se, että miehellä oli urheiluauto, joka olisi sadekelillä likaantunut. Hän ei myöskään voinut liikkua julkisilla liikennvälineillä, koska niissä saattaa olla tummia kuljettajia.
Jotenkin kun aikataulun sopimisen vaikeuden syy selvisi, ei enää oikein napannutkaan.
"Oliko se taas tää autojuttu?", huokaisi mies pettyneen kysymyksen, kun sanoin että jätetäänpä sittenkin väliin. Oli. Se se oli.
Hei, seurustelin vuoden miehen kanssa, jolla oli urheiluauto. Juttusi kilahti ja kolahti tutusti.
Hän puhui autostaan uskomattoman paljon ottaen huomioon etten ole tippaakaan kiinnostunut aiheesta. Mulle auto on kapine jolla liikutaan.
Hänen autonsa oli sitä varten, että sitä pyyhittiin pehmeällä rätillä ja huolestuttiin ettei siihen ole tullut talven aikana naarmua.
Yhden ainoan kerran ajoimme autolla. Se tuntui epäkäytännöllisen pieneltä, tavaratilattomalta, ja tosiaan, muistan tuon hätäilyn sateesta.Mies joka hössöttää elottomasta esineestä noin tosissaan on täysin epäseksikäs.
Oliko auto punainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käynyt treffeillä. Tapasin ekan poikaystävän, kun olin 14 ja seurusteltiin 1,5 vuotta heti ekan diskokohtaamisen jälkeen. Toinen poikaystävä löytyi teatterikerhosta lukion ekalla viikolla. Ei meilläkään mitään treffejä ollut vaan suoraan alettiin seurustelemaan. Saman pojan kanssa muutettiin yhdessä ekaan yhteiseen asuntoon, kun lähdin opiskelemaan lukion jälkeen. Kolme vuotta asuttiin yhdessä ja erottiin. Nykyisen mieheni tapasin ravintolassa/yökerhossa v. 1998 ja silloinkin seurustelu alkoi heti. Itse asiassa hän muutti minun luokseni, kun oli tunnettu 4 vkoa. Ei olla tähän päivään mennessä käyty treffeillä. 3 yhteistä lasta. Pitäisi varmaan alkaa käydä, että saisi kokemuksia.
En nyt oikein tajua juttuasi. Seurustellessaan ihmiset käyvät treffeillä keskenään. Ts. sovitaan missä nähdään ja mitä tehdään. Niinhän sinäkin teit.
Virhe kirjoitti:
Olin siis aivan toisella puolen kaupunkia, kuin missä asuntoni sijaitsi - tämä oli myös aikaa ennen mitään Google Mapseja, älypuhelimia tms., ja oli jo myöhä - en tiennyt yhtään, miten pääsisin äkkiä kotiin.
Taksejakaan ei näkynyt yhtään missään. Tämä kuulostaa aika hirvittävältä nyt omiinkin korviini, mutta en tuossa tilanteessa nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin antaa (humalaisen, pilveä poltelleen...) miehen AJAA minut takaisin kämpilleni. Olin nuori, tuiterissa ja epätoivoinen, mutta hirvittää tämä päätökseni siitäkin huolimatta, jälkikäteen ajatellen. Mitä vain olisi voinut sattua.
Tyyppi oli ihan avoimesti minuun v*ttuuntunut tässä vaiheessa - tunne oli toki molemminpuolinen - ja lähti sitten autonrotiskollaan huristelemaan läpi kaupungin aivan älytöntä ylinopeutta. Muistan ajatelleeni, että nyt kuolo korjaa, ei voi mitään. Mitä pelästyneemmältä näytin, sitä riehakkaammin äijä kaahaili menemään, samalla räkäisesti nauraen. Pyyntöni hidastamisesta kaikuivat kuuroille korville. Kaasujalkaa kutkutti sitä kauheammin, mitä epätoivoisemmin anelin. En tiedä, miten, mutta jotenkin onnistuimme kuitenkin pääsemään perille ehjin nahoin. Olin aika tärinäpaniikissa tuossa vaiheessa.
Kaiken kukkuraksi mies yritti SUUDELLA minua ennen kuin ehdin autosta ulos! Romanttinen päätös romanttiselle illalle? Onnistuin kuitenkin estämään herran lähentely-yritykset ja kömpyröin ulos niin nopeasti, kuin humalatilaltani vain kykenin.
Pari tuntia siinä sitten meni itkiessä omaa typeryyttäni ja jäätävän kamalaa treffi-iltaa prosessoidessani. Kun kämppikseni seuraavana päivänä kysyi, miten ilta oli sujunut, kerroin hänelle, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän yrittää järjestää minulle treffejä; saati antaa numeroni joillekin tuntemattomille hyypiöille.
P*skojen Treffien Mies (kuten häntä sittemmin kutsuimme) lähetteli minulle kaiken lisäksi säännöllisesti sekavia, pitkiä, rivoja rakkaudentunnustuksia tekstarein, eikä suostunut lopettamaan, ennen kuin uhkasin että soitan poliisit jos tuo tykitys ei lopu.
Sellaiset olivat omat hirveimmät deittini, ja tämä tarina on kaikessa absurdiudessaan 100% totta. :D Terkkuja niille, jotka tunnistavat. Nykyään osaan jo esim. tulppaaniepisodille nauraakin, vaikka illan päätös ja oma idioottimaisuuteni edelleen jaksaa kauhistuttaa.
Eli osasi niin huonosti englantia että puhe oli yksisanaista ja kuitenkin pommitti sinnikkäästi tekstiviesteillä??
- Sori, ei mene läpi tämä satuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen halusi seurata jääkiekkoa ja muuta joukkueurheilua ja lähteä matseihin....yhh.. tylsää paskaa,älyllinen keskustelu oli käytännössä mahdotonta.
Jääkiekon seuraaminen ja älykäs keskustelu eivät ole toisiaan pois sulkevia. Pitää vaan ymmärtää missä kohtaa mitäkin voi tehdä eli kun seurataan peliä niin seurataan peliä. On ihanaa intoutua pelin jännitykseen. Kokeile sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Virhe kirjoitti:
Olin siis aivan toisella puolen kaupunkia, kuin missä asuntoni sijaitsi - tämä oli myös aikaa ennen mitään Google Mapseja, älypuhelimia tms., ja oli jo myöhä - en tiennyt yhtään, miten pääsisin äkkiä kotiin.
Taksejakaan ei näkynyt yhtään missään. Tämä kuulostaa aika hirvittävältä nyt omiinkin korviini, mutta en tuossa tilanteessa nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin antaa (humalaisen, pilveä poltelleen...) miehen AJAA minut takaisin kämpilleni. Olin nuori, tuiterissa ja epätoivoinen, mutta hirvittää tämä päätökseni siitäkin huolimatta, jälkikäteen ajatellen. Mitä vain olisi voinut sattua.
Tyyppi oli ihan avoimesti minuun v*ttuuntunut tässä vaiheessa - tunne oli toki molemminpuolinen - ja lähti sitten autonrotiskollaan huristelemaan läpi kaupungin aivan älytöntä ylinopeutta. Muistan ajatelleeni, että nyt kuolo korjaa, ei voi mitään. Mitä pelästyneemmältä näytin, sitä riehakkaammin äijä kaahaili menemään, samalla räkäisesti nauraen. Pyyntöni hidastamisesta kaikuivat kuuroille korville. Kaasujalkaa kutkutti sitä kauheammin, mitä epätoivoisemmin anelin. En tiedä, miten, mutta jotenkin onnistuimme kuitenkin pääsemään perille ehjin nahoin. Olin aika tärinäpaniikissa tuossa vaiheessa.
Kaiken kukkuraksi mies yritti SUUDELLA minua ennen kuin ehdin autosta ulos! Romanttinen päätös romanttiselle illalle? Onnistuin kuitenkin estämään herran lähentely-yritykset ja kömpyröin ulos niin nopeasti, kuin humalatilaltani vain kykenin.
Pari tuntia siinä sitten meni itkiessä omaa typeryyttäni ja jäätävän kamalaa treffi-iltaa prosessoidessani. Kun kämppikseni seuraavana päivänä kysyi, miten ilta oli sujunut, kerroin hänelle, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän yrittää järjestää minulle treffejä; saati antaa numeroni joillekin tuntemattomille hyypiöille.
P*skojen Treffien Mies (kuten häntä sittemmin kutsuimme) lähetteli minulle kaiken lisäksi säännöllisesti sekavia, pitkiä, rivoja rakkaudentunnustuksia tekstarein, eikä suostunut lopettamaan, ennen kuin uhkasin että soitan poliisit jos tuo tykitys ei lopu.
Sellaiset olivat omat hirveimmät deittini, ja tämä tarina on kaikessa absurdiudessaan 100% totta. :D Terkkuja niille, jotka tunnistavat. Nykyään osaan jo esim. tulppaaniepisodille nauraakin, vaikka illan päätös ja oma idioottimaisuuteni edelleen jaksaa kauhistuttaa.
Eli osasi niin huonosti englantia että puhe oli yksisanaista ja kuitenkin pommitti sinnikkäästi tekstiviesteillä??
- Sori, ei mene läpi tämä satuilu.
Niin mitään esim käännösohjelmia ei ole olemassa.
En ole ollut treffeillä.
Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kuusi
Juttelimme treffikaverin kanssa ystävästäni ja tajusin hänen kertomistaan seikoista myös ystäväni iskeneen silmänsä treffikaveriini. Tunsin itseni typeräksi. Onneksi en ollut niin tosissani ihastunut treffikaveriin eikä kemiat toimineet yhtään vaan hän vähätteli minua ja kuvitteli minusta aivan omituisia asioita, mm. että viettäisin kaikki kesät jossain ulkomaanlomilla.
Tinderin kautta tapaamani asperger-nörtti selitti koko illan omista kiinnostuksen kohteistaan (yllättäen tietokoneet) antamatta minulle suunvuoroa sekunniksikaan ja tämän monologinsa päätteeksi alkoi herkistelemään kuinka rakastunut minuun on ja miten olen hänelle varmasti se oikea ja näemmekö varmasti myös ensi viikolla jne. Ja tämä oli ensimmäinen (ja luoja paratkoon viimeinen) kerta kun koskaan tapasimme. Että sellainen "rakastuminen". Tämän jälkeen jaksoi vielä kaksi kuukautta kysellä ja vinkua perääni kunnes tapasin uuden miehen, joka laittoi tälle lopun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli ulkomaalainen, länsieurooppalainen, businesstyylisesti pukeutunut asiallisen ja normaalin oloinen kaveri. Oli ostanut ensitreffeille kaulakorun minulle lahjaksi, tarjosi ruuat ja juomat. Treffit meni mukavasti ja juttu luisti. Kunnes mies alkoi kertoa, että hänen asiakkaansa on tulossa ensi viikolla Suomeen, ja hänelle pitäisi järjestää jotain ohjelmaa. Kysyi, että voisinko minä lähteä treffeille tämän asiakkaan kanssa, syömään ensin ja sitten johonkin yökerhoon. En tiedä mitä sutenöörihommaa mies oikein pyöritti ja mistä syystä oletti että olisin kiinnostunut escort-hommista. Sanoin että mikäs siinä, kiitin illasta, annoin väärän puhelinnumeron miehelle ja häivyin.
Ensitreffeillä koru lahjaksi? Itse poistuisin varmaan jo siinä vaiheessa :D
Olihan se outoa, mutta ei se mikään älykallis koru ollut. Pidin eleenä, joka ehkä hänen kotimaassaan on tavallisempi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä se kun tyyppi sotki mut johonkin toiseen joka asui kimppakämpässä (itse asuin ihan itsekseni yksiössä...) ja alkoi vängätä, kun sanoin etten asu kimppakämpässä! Että ihan varmasti asun ja miksen voi myöntää...
Mulle ei siinä ensitreffeillä olisi ollut mikään ongelma jos hän olisi sanonut että sori, muistin väärin. Olisin ymmärtänyt, että sen näköisellä tyypillä on vientiä ja joskus sekaantuu yksityiskohdissa. Ei todellakaan oltu vielä pari, joten ei tullut mieleenkään vaatia uskollisuutta siinä vaiheessa. Netissä siis oltiin tavattu.
Sen sijaan se, ettei ihminen voi myöntää erehtyvänsä joskus, oli kyllä huono merkki, ja sen sitten sanoinkin syyksi etten tahdo tavata toiste. Tyyppi lähetti vielä perään sähköpostia, jossa intti kimppakämpässä asumisesta...