Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia joku kysyy sinkulta syytä siihen sinkkuuteen? Eikö riitä, että on vapaa dettailemaan? Varattuko se sitten pitäisi olla...?

😂👍 Älä muuta sano.

Ko. kysymys taitaakin kertoa vain siitä, ettei se kysyjä ole mikään supliikkimestari, ei osaa aloittaa keskustelua eikä muutenkaan puhua mitään kiinnostavaa, jos jo alussa on noin huono siinä.

Itse en jatkaisi alkua pidemmälle, jos joku alkaisi tuommoisia kysellä. Ensinnäkin siksi, ettei minun henkilökohtaiset asiani ja elämänvaiheeni kuulu jollekin tuntemattomalle tai tutummallekaan mitenkään. Toisekseen sen takia, että minä pidän miehistä, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista ja tykkäävät myös niistä puhella - ja tuollainen kysymys antaa vääjäämättä sen kuvan, ettei sinkkkuuden syitä kyselevä ainakaan ole sellainen. Seuraani on lyöttäytynyt miehiä, jotka ovat alkaneet samantien jutella minulle niitä näitä, ihan vaan ajan kulukseen, joten tiedän, että puheliaitakin miehiä on.

Ilmaiset ja kaikille avoimet seurakunnan tilaisuudet ja sen jälkeiset kirkkokahvit ovat vissiin joillekin yhtä kuin treffit, jos satutaan samaan tilaisuuteen, samaan penkkiin tai samaan pöytään istumaan.

😂 Jeesus vapauttaa. Onneksi myös tolloista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin tuntuu, että me miehet olemme juntteja. En itse kyllä ole kohdellut koskaan naista noin junttimaiseen tapaan, kuin monet täällä ovat joutuneet kokemaan.

 

Näissä heijastuu se, että rohkeimmat ja estottomimmat miehet jotka eivät pelkkää aloitteita ovat monesti outolintuja tai häiriintyneitä ja sen takia naiset tuppaavat tapaamaan sellaisia suhteellisen kovalla prosentilla. Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä. Jos nainen hakee pelkästään näennäistä itsevarmuutta, joka onkin oikeastaan sekopäisyyttä tai välinpitämättömyyttä, niin tässä on pieni kohtaamisongelma.

 

Minä naissukupuolen edustajana toivon tulevani kohdatuksi ensisijaisesti ihmisenä. Luulen, että kuvailemasi tilanne o

Taisit vastata väärään viestiin, koska vastaus ei tunnu istuvan ollenkaan tuohon kommenttiini.

Vierailija kirjoitti:

Tämä treffikokemukseni ei ole ehkä se huonoin ja nämä treffit päättyivät yllättävään lopputulokseen, mutta ensimmäinen mikä tuli mieleen kun huonoista treffeistä puhutaan. Viestittelin Tinderissä mukavanoloisen miehen kanssa noin viikon verran ja sovimme treffit Ravintola Löylyyn. 

Olin paikalla hiukan aiemmin ja miestä odotellessa hain lasin viiniä ja etsin kivan rauhallisen pöydän. Treffikumppanini saapuikin ja näin heti naamasta että pettyi minuun. Kuvani Tinderissä olivat rehelliset ja olin omasta mielestäni laittautunut oikein nätiksi joten tämä vähän latisti. Mies tuijotti viinilasia edessäni ja kysyi kireänä että onko tapanani ryypätä useinkin arkisin (!!). Olin tosi hämmentynyt, olimmehan sopineet yhteistuumin treffit ravintolaan ja kello oli jotain 19-20 joten en kylllä kahviakaan enää siihen aikaan juo. Totesin vaan että ei kai yksi viinilasi ihan ryyppäämistä taida olla. Mies istui pöytään riisumatta takkiaan j

Menit ns. vanhanaikaiseen. Ensin törppö mies käyttäytyy törpösti, jolloin sitten valkoritari tulee ja pelastaa. Tämä on klassinen pelimiestaktiikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin tuntuu, että me miehet olemme juntteja. En itse kyllä ole kohdellut koskaan naista noin junttimaiseen tapaan, kuin monet täällä ovat joutuneet kokemaan.

 

Näissä heijastuu se, että rohkeimmat ja estottomimmat miehet jotka eivät pelkkää aloitteita ovat monesti outolintuja tai häiriintyneitä ja sen takia naiset tuppaavat tapaamaan sellaisia suhteellisen kovalla prosentilla. Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä. Jos nainen hakee pelkästään näennäistä itsevarmuutta, joka onkin oikeastaan sekopäisyyttä tai välinpitämättömyyttä, niin tässä on pieni kohtaamisongelma.

 

Minä naissukupuolen edustajana toivon tulevani kohdatuksi ensisijai

Vastasin olettamuksiin, jonka mukaan miehet käyttäytyvät poikkeavalla tavalla, kun käytöksen välittömänä kohteena on nainen, ja kyseenalaistin touhun järkevyyden, koska naisena toivon tulevani kohdatuksi ensisijaisesti ihmisenä. 

Mielestäni (subjektiivinen mielipide, huom.) nykyaikainen, tasa-arvon käsitteen ymmärtävä mies ei ole normaali silloin, jos hän kokee merkittävää epävarmuutta pohtiessaan, kuinka lähestyä nimenomaan naista. Mikäli viittasit sellaiseen epävarmuuteen, joka ilmenee sukupuolesta riippumatta silloin kun kokee psyykkistä tai fyysistä vetovoimaa henkilöön, jonka kiinnostuksesta ei vielä ole varma, niin asia on toki ymmärrettävämpi.

Oltiin juteltu deitisivuilla ja lopulta sovittu tapaaminen erään hotellin baarissa viinilasillisella.



Kun mies tuli paikalle, hän kertoi että hänellä on kova nälkä ja että mentäiskö sittenkin ravintolan puolelle syömään. Olin yllättynyt, koska oltiin vartavasten sovittu ettei syödä, että otetaan vain viinilasilliset rennommin baarissa.



No, mentiin syömään kun hän oli selvästi nälissään. Tilasin halvimman annoksen, salaatin, jota vähän maistelin seuraksi. Mies tilasi pihvin. 



Juteltiin kaikenlaista ja oli ihan ok ilta, mies oli komea ja juttua riitti kummallakin. Ainoa piirre joka vähän laittoi miettimään oli, että hän ylisti kaikkea minussa, mikä on epätavallista eka deiteillä, mutta ajattelin että on ehkä hänen tapansa.



Kun lasku tuli, niin pidin päivänselvänä että maksan oman osuuteni. En halua maksattaa toisille omia menojani, enkä halua tunnetta että olisin miehelle "jotakin velkaa" jos hän tarjoaa.



Mies otti heti laskun käteensä, pilotteli sitä, ja kertoi että hän välttämättä haluaa tarjota, että ilta oli ollut tosi kiva jne. Aikamme väiteltyämme luovutin, ajattelin että hän ehkä poti huonoa omaatuntoa kun oli muuttanut suunnitelmiamme.



Ravintolan jälkeen hän olisi halunnut jatkoille luokseni, mutten koskaan ota vierasta ihmistä kotiini eka deitillä. Hän kysyi voisimmeko tavata uudestaan jo seuraavana iltana. Olin vähän yllättynyt, ja sanoin että minulla oli ollut tosi kivaa ja että olin kiinnostunut, mutta haluaisin ottaa vähän rauhallisemmassa tahdissa tämän deittailun.



Varhain seuraavana aamuna hän lähetti kiukkuisen viestin, jossa väitti että olin käyttänyt häntä hyväkseni, maksattanut ravintolalaskunkin.



Vastasin että ensinnäkin oli sovittu ettei syödä, tilasin salaatin vain hänen seurakseen, ja että olin yrittänyt maksaa, mutta hän oli välttämättä halunnut tarjota.



Kerroin että maksan mielelläni osuuteni ja voin lähettää rahat hänelle. Silloin hän alkoi perumaan puheitaan ja olinkin taas se ihana nainen, samaa mitä hän oli toistellut koko illan.



No, seuraavana päivänä lähetin hänen työpaikalleen kirjeen, johon laitoin hänen nimensä ja sisälle rahasumman ravintolalaskuni osuudesta. Tarkistin summat ravintolalta. Pyöristin varmuuden vuoksi summan vähän ylöspäin.



Mies viestitti että oli saanut kirjeen. Ja että ihan turhaa maksaa, eihän hän nyt sitä tarkoittanut! Ja alkoi sitten oikein tosissaan pommittamaan viesteillä, yritti korjata tilannetta, ja halusi tavata. Vastasin vain ensimmäiseen viestiin, kerroin että hyvä että rahat tulivat perille, mutten ole enää kiinnostunut.



Niin ja vielä, mies oli hyvässä virassa, kuten itsekkin olin, joten ei onneksi ollut suuri lovi kummankaan säästöistä, mutta mainio persoonallisuustesti ;-)



Ei olisi tullut mieleenikään alkaa seurustelemaan noin epävakaan ihmisen kanssa. Hyvä että tuli esille heti alussa.

No et kai sää niitä kalsareita olis enää takas halunnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Hintelästä insinööristä vielä. Uskon, että ainakin sitten hän olisi suostunut heittämään minut kotiin autollaan jos olisin tarjoutunut maksamaan bensarahaa hänelle. Vaikka kyseessä oli siis vaan muutama kilometri. Jos olisin maksanut vaikkapa saman verran kuin taksilla vastaavan matkan ajelu maksaa, varmaan olisin kyydin saanut. 

"Vastasin olettamuksiin, jonka mukaan miehet käyttäytyvät poikkeavalla tavalla, kun käytöksen välittömänä kohteena on nainen, ja kyseenalaistin touhun järkevyyden, koska naisena toivon tulevani kohdatuksi ensisijaisesti ihmisenä. 

Mielestäni (subjektiivinen mielipide, huom.) nykyaikainen, tasa-arvon käsitteen ymmärtävä mies ei ole normaali silloin, jos hän kokee merkittävää epävarmuutta pohtiessaan, kuinka lähestyä nimenomaan naista. Mikäli viittasit sellaiseen epävarmuuteen, joka ilmenee sukupuolesta riippumatta silloin kun kokee psyykkistä tai fyysistä vetovoimaa henkilöön, jonka kiinnostuksesta ei vielä ole varma, niin asia on toki ymmärrettävämpi."

Tässä ketjussa on kontekstina treffit, eli nimenomaan romanttisessa mielessä lähestyminen ja silloinhan mies lähestyy naista nimenomaan naisena.

Tämä oli joskus 90-loppupuolella.

Tapaus 1. Olin chattaillut kivan tytön kanssa ja sitten tuli eteen nähdä. Tein sen virheen, että lähdin päänsärkyisenä tapaamiseen (aikatauluvaikeuksia kummallakin), siellä oli sitten tämä ihan hyvännäköinen tyttö, joka olikin ilmeisesti aloittelemassa iltaansa, siinä oli kaverinsa jne. En oikein päässyt juttuihin kovinkaan paljoa hänen kanssaan, ei ollut paras olo (päähän koski koko ajan). No, sitten tuli seuraavana päivänä viesti, että "en odottanut paljoakaan, mutta petyin silti". Näin jälkeenpäin, siitä tapaamisesta oli suurempi osa hänen seurusteluaan kavereittensa kanssa kuin minun.

Tapaus2.  Olin chattaillut kivan tytön kanssa ja sitten tuli eteen nähdä. Treffeillä olikin hänen lisäkseen kaverinsa, "että ei kai tää vain haittaa, heh heh". No, haittoi. Yksien nopeitten jälkeen jätin neidit jatkamaan iltaansa.

Ei heti muistu mieleen muita tapauksia, joissa treffeille mentäessä vastassa olisikin ollut kaksi tai jopa komitea. Tämä tuntuu olevan jotenkin naisten mielestä OK, mutta miehenä tämä on äärimmäisen loukkaavaa jos jostain paritreffeistä ei ole sovittu etukäteen. Kaikki kirvesmurhaaja-karsimiset yms alatyyliset voi jättää sikseen ja jäädä kotiin. Jos ei ole valmis kohtaamaan julkisella paikalla miestä, jonka kanssa on ollut jo yhteydessä, niin ei tähän ole oikeasti ollutkaan valmis.

Vierailija kirjoitti:

On niitä ollut useampiakin surkeita deittejä, mutta mieleen on jäänyt jonkinlaisesta muistiongelmista kärsivä mies. Hän oli saanut vaikean sairauskohtauksen joitakin vuosia sitten ja minkä seurauksena aivotkin olivat kärsineet. Kaikella kunnioituksella miestä kohtaan minulle oli piinaa puhua ihan samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen puolentoista tunnin aikana. Tottakai olin kohtelias ja poistuin nätisti paikalta, mutta  pian hän kyseli uudelleen deiteille. En tiedä muistiko hän meidän jo tavanneen?

Toinen tapaus sopi deitit kauniiseen paikkaan isoon hotelliin järven rannalla. Ajoin siitä ohitse ja deitit sopi siksi minullekin. Mies oli hermostunut ja räpläsi puhelinta, sillä ex komensi hakemaan poikaa hoitoon. Deitin taskusta lensi kortsuja ja hän vain tyynesti totesi, että haluatko puhua vai naida. Ja kun sanoin, etten ainakaan naida hän halusi puhua koko ajan itsestään sen ajan kuin deitit kesti. Hän tunnusti tapaavansa paljon naisia purkaak

Huonoimpia ollu ne jotka tarjoaa vaan kahvin. Parhaat sushibuffetin maksaneet.

Muutaman liikuntarajoitteisen treffannut,ovat ruikuttajia. Tulee viestiä SINÄ tiesit että olen vammainen ja nyt et sitten ole kiinnostunut. Olisi kai pitänyt heti alkaa seurustella kihloihin jne. Yksi maalaisukko haisi navetalle🤢🤢 en enää edes halua treffailla. Haiseva hengitys on myös turn off.

Itsellä ei ole vastapuolesta ollut mitään jopa surkuhupaisia kokemuksia. Itse taas nuorena ja ihan kokemattomana kertaalleen kuvittelin tilanteen aivan väärin ja yritin suudella. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei vastapuolella ollut yhtään samanlaisia tunnelmia. Se päättyi sitten siihen, eikä tullut enää koskaan mitään viestiä sieltä suunnalta.

Seuraavalla kerralla ihan vastaavassa tilanteessa en ollut mitään oppinut edellisestä kerrasta. Mutta sillä kertaa vastapuolella olikin ihan samat fiilikset ja siitä tulikin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä ollut useampiakin surkeita deittejä, mutta mieleen on jäänyt jonkinlaisesta muistiongelmista kärsivä mies. Hän oli saanut vaikean sairauskohtauksen joitakin vuosia sitten ja minkä seurauksena aivotkin olivat kärsineet. Kaikella kunnioituksella miestä kohtaan minulle oli piinaa puhua ihan samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen puolentoista tunnin aikana. Tottakai olin kohtelias ja poistuin nätisti paikalta, mutta  pian hän kyseli uudelleen deiteille. En tiedä muistiko hän meidän jo tavanneen?

Toinen tapaus sopi deitit kauniiseen paikkaan isoon hotelliin järven rannalla. Ajoin siitä ohitse ja deitit sopi siksi minullekin. Mies oli hermostunut ja räpläsi puhelinta, sillä ex komensi hakemaan poikaa hoitoon. Deitin taskusta lensi kortsuja ja hän vain tyynesti totesi, että haluatko puhua vai naida. Ja kun sanoin, etten ainakaan naida hän halusi puhua koko ajan itsestään sen ajan kuin deitit

Minusta kahviladeitit ovat parhaita. Ruokailut ovat liian pitkiä eka deitillä. 

 

Varsinkin jos jompikumpi ei ole oikein kiinnostunut treffikumppanistaan, niin silloin ei tarvitse turhaa jäädä tunneiksi istumaan ja keksimään puheenaiheita. Eikä toiselle jää turhaa luulo että kiinnostusta löytyy kunhan jaksaa yrittää.

 

Mutta jos kahvideitti venyy ja kumpikin tykästyy, niin silloinhan voi vaikka mennä jatkoille syömään ja juomaan.

Kahvit ja ruuat kyllä maksan itse, koska en halua käyttää ketään hyväkseni, enkä tuntea että olen kenellekkään mitään "velkaa", helpompi sanoa "kiitos treffeistä, mutta ei kiitos uusinnasta".

Erään nettideitin eka tapaaminen, noin reilu tunti yhdessä kuppilassa:



Hän kysyi mikä on sukunimeni (naisena en ikinä kerro eka deitillä).



Hän kertoi kaikkien sisartensa nimet ja iät, ja missä kukakin asuu. Samoin lastensa iät ja nimet ja missä kukin asuu ja mitä tekevät (teinejä ja aikuisia), ja näytti kuvia heistä.



Hän halusi ottaa minusta valokuvan kännykällään.



(Mainittakoon tässä että hän työskenteli tietoturva-alalla.)



Hän alkoi yhtäkkiä pitämään kädestäni kiinni, pöydän yli. Sanoi sitten että olin profiilissani kertonut että tykkäsin m m käsikädessä kävelemisestä.



Deitin jälkeen saatoin hänet junalle, hän asui toisessa kaupungissa. Ei sovittu jatkoista.



Seuraavana iltana hän soitti ja sanoi että hän on suunnittellut seuraavia tapaamisiamme, ja että hänellä on aikomus tulla sinä ja sinä viikonloppuna minua tapaamaan. Siis useampi kuukausi oli suunnitelmissa, tammikuusta pääsiäiseen.



Häkellyin ja en tiennyt miten oikeastaan voisin tämän tiedon jälkeen hienotuneisesti kertoa, etten ole tarpeeksi kiinnostunut. Sanoin sitten ensihätiin, että tämä menee nyt vähän liian kiiruusti, ja etten välttämättä tunne että välillämme löytyi kemiaa. Siihen hän sanoi että hän olisi kyllä huomannut, jos en olisi ollut hänestä kiinnostunut. Päinvastoin tunnuin olevan erittäinkin kiinnostunut! Ja kyllähän sitä täytyy tavata useampi kerta ennen kuin voi päättää onko yhteistä tulevaisuutta.



Jouduin sitten todistelemaan pitkän puhelun, etten ole tarpeeksi kiinnostunut hänestä, eikä meidän siis kannata tavata enää. Lopulta hän uskoi minua ja toivoteltiin toisillemme hyviä jatkoja.



Toisaalta ymmärrän, että jos on ollut pitkässä suhteessa teinistä asti, niin eron jälkeen voi olla opettelemista miten deittimaailma toimii.



Ja ehkä sekin että hän oli hyvännäköinen (yksi lapsistaankin oli malli) teki hänestä vähän liian varman viehätysvoimastaan. Itselleni luonne ja kemia ovat kuitenkin tärkeimmät, jotta jaksaa pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

"Vastasin olettamuksiin, jonka mukaan miehet käyttäytyvät poikkeavalla tavalla, kun käytöksen välittömänä kohteena on nainen, ja kyseenalaistin touhun järkevyyden, koska naisena toivon tulevani kohdatuksi ensisijaisesti ihmisenä. 

Mielestäni (subjektiivinen mielipide, huom.) nykyaikainen, tasa-arvon käsitteen ymmärtävä mies ei ole normaali silloin, jos hän kokee merkittävää epävarmuutta pohtiessaan, kuinka lähestyä nimenomaan naista. Mikäli viittasit sellaiseen epävarmuuteen, joka ilmenee sukupuolesta riippumatta silloin kun kokee psyykkistä tai fyysistä vetovoimaa henkilöön, jonka kiinnostuksesta ei vielä ole varma, niin asia on toki ymmärrettävämpi."

 

Tässä ketjussa on kontekstina treffit, eli nimenomaan romanttisessa mielessä lähestyminen ja silloinhan mies lähestyy naista nimenomaan naisena.

Mutta kannattaako se? Jääkö silloin tietty määrä uteliaisuutta puuttumaan? Jos oletetaan, että henkilö on sukupuolensa perusteella jonkinlainen tai reagoi johonkin tiettyyn käytökseen jotenkin erilailla, sukupuolittuneesti? Vrt. Tavanomaiseksi luokiteltava kohtelias ja huomioonottava käytös silloin kun toivotaan, että vastapuoli saa itsestä miellyttävän kuvan.

Ote keskustelun jo tippuneesta pätkästä: "Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä."

-->Tässä nimenomaisessa lainausketjussa paino oli nähdäkseni miehen kokemuksessa siitä, että normaali mies ajattelisi, että naista pitäisi lähestyä jotenkin poikkeavasti, koska tämä on nainen. Naisena taas toivon lähestymistä ihmisenä; tilanne kyllä kehittyy luonnostaan siitä sukupuolittuneeksi, jos on kehittyäkseen. :) Toivoakseni tämä avaa oman näkökulmani tähän keskusteluun. 

Miehellä oli paha akne jota ei kuvissa ollut näkynyt (vanhat kuvat? photoshoppaus?) ja huuliherpes. Joi kolme olutta siinä ajassa kun minä yhden siiderin ja paasasi jostain vankilapako-sarjasta.

Mies yritti juottaa humalaan ja oli lopuksi närkästynyt kun ei saanutkaan minua lähtemään asunnolleen.

Ei mikään hirveä deitti, mutta näinkin voi käydä:

Oltiin sovittu ensitapaaminen lauantaiksi, päiväsaikaan. Kevyt kävelylenkki kaupungin puistossa, ja jälkeenpäin ehkä kahvit tai lounas jos tuntuu ok:lta.

Hän oli deittiprofiilissaan siististi puettu, virkamiestyyliin. Deitille hän tuli kuluneessa tuulipuvussa, à la 80-luvun pastelleja. Olin vähän yllättynyt. Ja itse olin kuitenkin vähän tälläytynytkin.

Tultiin kuitenkin juttuun, ja hän ehdotti että mentäisiin lounaalle puistoravintolaan. 

Oli ihan ok, mutta jotkut jutut tuntuivat välillä erikoisilta eka deitillä.

Esim mikä tavara on halpaa Lidlessä, mitä sieltä kannattaa ostaa, ja kuinka tarkka hän on rahankäytöstä. Hän oli kuitenkin korkeampi pomo, asui keskustassa ja harrasti ahkerasti purjehtimista, oma purjevene.

Exästään kertoi myös vähän ikävään sävyyn. Ja oli vähän omahyväinen.

Deitin päätteeksi hän saatteli minut bussipysäkille. Hän suuteli minua otsalle(!), vähän niin kuin isä pikkulastaan, ja toivotti hyvää bussimatkaa. Hän ei ehdottanut uutta tapaamista, enkä minäkään.

Illemmalla hän kuitenkin soitti ja pyysi että tulisin hänen luokseen illalliselle, jo samana iltana. Sanoi että oli katunut ettei ollut sopinut uusia treffejä heti.

Olin yllättynyt tästä vedosta, koska hän oli ollut kovin neutraalina bussipysäkillä.

Kiitin tarjouksesta, mutta sanoin etten ikävä kyllä oikein tuntenut kemiaa tavatessamme. Enkä usko että sovittaisiin yhteen, esim purjehtiminen ei ole minun juttuni (olen kokeillut, oli minusta tylsää).

Hän yllättyi vastauksestani. Kertoi sitten, että oli ollut ihan varma, että olen häneen ihastunut, koska olinhan kuulemma lounaalla punastunutkin kerran!

Hän vuorostaan oli sitten halunnut pitää minut vielä jonkin aikaa epätietoisena omasta kiinnostuksestaan, eikä siksi kysynyt uusille treffeille. Oli kuitenkin alkanut iltasella katumaan, että menee tilaisuus ohi.

Kun hän kertoi tämän, niin ymmärsin samalla miksi hän yhtäkkiä alkoi virnuilemaan merkitsevästi, kun katsoi minua. Ja miksi suuteli otsalle ;-)

Kerroin että minulla ei ole mitään muistikuvaa punastumisestani, mutta vaaleana ihmisenä voi väri vaihtua poskilla vaikka kuumasta ruoasta.

Tämä ei ollut mikään kamala deitti, mutta osoittaa kuinka vaikeaa on arvata ja tulkita asioita. Ja tarjota jotain omasta mielestään hienoa, mistä toinen ei olekkaan kiinnostunut. 

Mutta kannattaako se? Jääkö silloin tietty määrä uteliaisuutta puuttumaan? Jos oletetaan, että henkilö on sukupuolensa perusteella jonkinlainen tai reagoi johonkin tiettyyn käytökseen jotenkin erilailla, sukupuolittuneesti? Vrt. Tavanomaiseksi luokiteltava kohtelias ja huomioonottava käytös silloin kun toivotaan, että vastapuoli saa itsestä miellyttävän kuvan.

Ote keskustelun jo tippuneesta pätkästä: "Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä."

-->Tässä nimenomaisessa lainausketjussa paino oli nähdäkseni miehen kokemuksessa siitä, että normaali mies ajattelisi, että naista pitäisi lähestyä jotenkin poikkeavasti, koska tämä on nainen. Naisena taas toivon lähestymistä ihmisenä; tilanne kyllä kehittyy luonnostaan siitä sukupuolittuneeksi, jos on kehittyäkseen. :) Toivoakseni tämä avaa oman näkökulmani tähän keskusteluun. 

En ihan ymmärrä mitä haet tässä. Siis nainenhan on samaan aikaan myös ihminen, nämä eivät sulje toisiaan pois. Mutta kun lähestyn naista romanttisessa mielessä, niin onhan se tulokulma ihan eri kuin vaikka kirjaston tädin kohtaaminen lainaustilanteessa. Tietyt asiat korostuvat ja myös se nainen siirtyy siihen romanttiseen kontekstiin, hän katsoo sitten omalta kohdaltaan että miten suhtautuu minuun juuri siinä mielessä, eikä vain ihmisenä. Puhun siis tilanteesta, jossa käy selväksi että tällaista kiinnostusta on ilmassa.

Kun lähestyy toista romanttisessa mielessä, niin sehän on poikkeava lähestyminen eikä normaalia arkipäivän kanssakäymistä. Ja nainen lähestymisen kohteena on tässä nyt aiheena ihan vain siksi että olen heteromies, ei se sen kummempaa ole.