Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Melkein kaikki treffit olleet pe*seestä. Turhaa touhua, en jaksa lässyttää jonkun tuntematton urpon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.

Aa no sitten

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. Kävelin treffien jälkeen treffipaikalta kolme kilometriä kotiin kolmenkymmenen asteen pakkasessa, sillä seuraava bussi ei lähtenyt vähään aikaan ja minulla ei ole autoa. Insinööri ei tarjonnut kyytiä kotiin autollaan vaikka asui samassa suunnassa kuin minäkin.

Nettiajan kuumimpina aikoina oli yhdet, jotka olivat aika kehnot. Tyttö oli paksukainen, joka ei kuvasta tullut ilmi. Odotukseni olivat korkealla - olinhan täysin kokematon naisasioissa. Perjantai-ilta bussilla kotikaupunkiin palattuani meni paremmissa merkeissä kaverin kanssa hengaillessa.

Mulla on ollut monet treffit että miehet eivät ole puhuneet paljon mitään treffeillä. Olen koittanut siinä sitten itse keksiä jotain juteltavaa. Kunnon tuppisuita.

 

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Tyyppi oli nihkeä, mutta ei ehkä vain tiennyt, että bussi kulje. Siis kuka ties olisi heittänyt sinut kotiin, jos olisi tiennyt, että joudut pakkasessa talsimaan kotiin. Vai oliko tosiaan niin urpo, että tiesi tuon, ja jätti sinut silti pakkaseen? 

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin tuntuu, että me miehet olemme juntteja. En itse kyllä ole kohdellut koskaan naista noin junttimaiseen tapaan, kuin monet täällä ovat joutuneet kokemaan.

Näissä heijastuu se, että rohkeimmat ja estottomimmat miehet jotka eivät pelkkää aloitteita ovat monesti outolintuja tai häiriintyneitä ja sen takia naiset tuppaavat tapaamaan sellaisia suhteellisen kovalla prosentilla. Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä. Jos nainen hakee pelkästään näennäistä itsevarmuutta, joka onkin oikeastaan sekopäisyyttä tai välinpitämättömyyttä, niin tässä on pieni kohtaamisongelma.

Treffikumppanini kertoi, että hän on huono piirtämään. Miten joku voi kertoa itsestään näin epäolennaisen asian?

Vierailija kirjoitti:

 

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Tyyppi oli nihkeä, mutta ei ehkä vain tiennyt, että bussi kulje. Siis kuka ties olisi heittänyt sinut kotiin, jos olisi tiennyt, että joudut pakkasessa talsimaan kotiin. Vai oliko tosiaan niin urpo, että tiesi tuon, ja jätti sinut silti pakkaseen? 

Mainitsin tyypille kyllä että minulla ei sitten ole autoa. Ehkä jos kyytiä olisi ruinannut, tyyppi olisi tajunnut heittää autollaan. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Tyyppi oli nihkeä, mutta ei ehkä vain tiennyt, että bussi kulje. Siis kuka ties olisi heittänyt sinut kotiin, jos olisi tiennyt, että joudut pakkasessa talsimaan kotiin. Vai oliko tosiaan niin urpo, että tiesi tuon, ja jätti sinut silti pakkaseen? 

Mainitsin tyypille kyllä että minulla ei sitten ole autoa. Ehkä jos kyytiä olisi ruinannut, tyyppi olisi tajunnut heittää autollaan. Tai sitten ei.

Ja siis bussi kyllä kulki, mutta sitä olisi joutunut odottamaan ainakin puolisen tuntia pakkasessa. Tai sitten jäädä sinne kahvilaan istumaan ja odottelemaan bussin tuloa. 

Miehelle tuli vessahätä. Ei siinä mitää, mutta viipyi puolisen tuntia vessareissullaan. Kysyin mikä kesti. Oli käynyt paskomassa ja alushousut oli mennyt sotkuun. Oli heittänyt sitten ne roskiin. Oli tuhannen p*llun päreissä loppuillasta. Sammui pöytään. Ja yritti aina välillä kähmiä joka pimua joka meni ohi.  Että semmonen tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Tämä on varmaan sitä suomalaista tasa-arvoa että mies ei koskaan tarjoa mitään eikä muutenkaan osoita huomaavaisuutta tai herrasmiesmäisyyttä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Siinäpä vasta oli kuumat treffit. Oikein hot date. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin tuntuu, että me miehet olemme juntteja. En itse kyllä ole kohdellut koskaan naista noin junttimaiseen tapaan, kuin monet täällä ovat joutuneet kokemaan.

 

Näissä heijastuu se, että rohkeimmat ja estottomimmat miehet jotka eivät pelkkää aloitteita ovat monesti outolintuja tai häiriintyneitä ja sen takia naiset tuppaavat tapaamaan sellaisia suhteellisen kovalla prosentilla. Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä. Jos nainen hakee pelkästään näennäistä itsevarmuutta, joka onkin oikeastaan sekopäisyyttä tai välinpitämättömyyttä, niin tässä on pieni kohtaamisongelma.

 

Näinhän se on. Ainoat miehet jotka livenä tuolla kaupoissa ja kaduilla tekee aloitteita on nämä tällaiset erikoislaatuisemmat hiihtäjät. Ei yksikään normaali mies niin tee. Paitsi ulkomaalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, niin tuntuu, että me miehet olemme juntteja. En itse kyllä ole kohdellut koskaan naista noin junttimaiseen tapaan, kuin monet täällä ovat joutuneet kokemaan.

 

Näissä heijastuu se, että rohkeimmat ja estottomimmat miehet jotka eivät pelkkää aloitteita ovat monesti outolintuja tai häiriintyneitä ja sen takia naiset tuppaavat tapaamaan sellaisia suhteellisen kovalla prosentilla. Normaali mies on vähän epävarma sen suhteen, että missä, milloin ja miten naista olisi hyvä lähestyä. Jos nainen hakee pelkästään näennäistä itsevarmuutta, joka onkin oikeastaan sekopäisyyttä tai välinpitämättömyyttä, niin tässä on pieni kohtaamisongelma.

Minä naissukupuolen edustajana toivon tulevani kohdatuksi ensisijaisesti ihmisenä. Luulen, että kuvailemasi tilanne on sellaisen vanhemman väestön ongelma, joka ei ole kasvanut sukupuolten tasa-arvoon. Miksi pelkäisin miestä enemmän kuim toista naista pelkän sukupuolen perusteella? Molemmissa löytyy kiitettävä määrä häiriökäyttäytymistä ja silkkaa kypsymättömyyttä... Öykkäreistä ja öyhöttäjistä ei pidä kukaan.

Ystävälliset sanat ja kohtelias käytös ovat kauniita ja puoleensavetäviä piirteitä sukupuolesta riippumatta. Kahvikutsu on aloitteena aliarvostettu klassikko, joka on myös helppo torjua, mikäli kiinnosta suhteen syventämiseen ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että silloin oli kolmenkymmenen asteen paukkupakkanen. K

Kysyitkö edes tai jos hän ei ollut menossa kotiinsa.

Tyyppi oli niin ylimielisen tuntuinen eikä tarjonnut euron hintaista kahvikupillistakaan ja oli ylimielinen ilme naamallaan. Kun kahvilan tarjoilija kysyi maksatteko kahvit samasta vai erikseen, tyyppi oikein kovalla äänellä sanoi erikseen. Tuntui olevan hädissään että ei kai vaan hän joudu mitään tarjoamaan. Treffien päätteeksi tyyppi sanoi heipat ja porhalsi autolleen niin olisiko pitänyt juosta perään ja huutaa että hei saanko kyydin? Kyllä minä kolme kilometriä kävelen puolessa tunnissa joten ei mahdoton kävely ollut kyseessä, mutta pointtina oli tyypin käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintelä insinööri jolla oli vino nenä (en tiedä oliko murtunut vai miksi oli vino) saapui treffeille. Mentiin kahville ja mies ei tietenkään tarjonnut kahvia. Käytiin tylsää keskustelua lähinnä työasioista. Kun kerroin olevani töissä toimistosihteerinä, tylsä insinööri naurahti pilkallisen kuuloisesti. Hän ihmetteli miten minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja kertoi että hänellä itsellään on ollut vakituinen työpaikka jo opiskeluaikana. Oli tylsää, minä haukottelin ja insinööri haukotteli. Treffien jälkeen insinööriltä tuli viesti että sori, mut meidän jutusta ei taida tulla mitään. Minä olin samaa mieltä. Insinööri oli yllättynyt kun en suuttunut kun ei häntä kiinnostanut. No eipä kiinnostanut minuakaan joten miksi olisin suuttunut?

Minä kirjoitin tämän kokemuksen mutta tästä unohtui mainita se, että

Tyyppi oli niin ylimielisen tuntuinen eikä tarjonnut euron hintaista kahvikupillistakaan. Kun kahvilan tarjoilija kysyi maksatteko kahvit samasta vai erikseen se sanoi kovalla äänellä erikseen. Insinööri tuntui olevan hädissään että ei kai hän vaan joudu tarjoamaan mitään. Treffien päätteeksi insinööri sanoi heipat ja porhalsi autolleen niin olisiko pitänyt juosta perään ja huutaa että hei saanko kyydin? Olen nopea kävelijä ja kävelen kolme kilometriä puolessa tunnissa joten mahdoton kävely ei ollut kyseessä. Mutta pointtina oli insinöörin käytös.

Treffikumppani halusi viedä minut ravintolaan syömään. Menimme ravintolaan ja tarjoilija tuli ottamaan tilauksen vastaan. Sanoin ensin oman tilaukseni kun treffikumppani ilmoitti ettei haluakaan syödä mitään. Odoteltiin ruokaani tovi ja se saapui. Hän ei jutellessaan katsonut minua silmiin kertaakaan. Ruokani tultua ja sen melkein syötyäni seuralaiselleni iski nälkä ja hän tilasi oman annoksensa. Olin saanut syötyä oman ruokani jo hyvä tovi sitten ennen kuin hänen annoksensa tuotiin pöytään. Kun sitten pyysimme laskua sanoi seuralaiseni että laittaa samalle laskulle molemmat annokset. Kun lasku tuotiin pöytään hän katsoi minua ilmeellä että odotti minun maksavan. Minähän maksoin ja lähdin matkoihini. Yritti kysellä vielä että näkisimmekö uudestaan. Ei nähty.

Eräs heppu kysyi, aionko mennä tilaisuuden jälkeiseen ilmaiseen ruokailuun. Sain kysymyksestä sen kuvan, että jos olisin vastannut meneväni, niin heppu olisi lyöttäytynyt seuraani ja pitänyt niitä sitten treffeinämme.

Vastasin, etten mene. Yllätys yllätys, ei mennyt hänkään, vaan seurasi minua pihallekin kuin varjo. Sen jälkeen olenkin lähinnä kartellut häntä.