Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen investoi koulutukseensa. Ensinnäkin opiskelet 8 vuotta pitempään kuin peruskouluun jättäneet duunarijantterit. Otat tuhansia euroja, helposti siis yli 10ke opintolainaa. Näet hirveän vaivan vuosien ajan kun opiskelet, teet harjoitustöitä, ponnistelet äärirajoilla. Ja SITTEN joku neropatti ehdottaa että mee töihin kahvilaan?!
Ehkäpä se maisteri ei olisi tuota kaikkea vaivaa nähnyt jos olisi halunnut kahvilaan töihin.
Kai työelämässä on samat säönnöt kaikkialla. TÄYTYY OLLA KOKEMUSTA! Miten sulla on kokemusta jos vietät 8 vuotta kirjoja päntäten??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarkkoja ollaan, niin "unemployed" tarkoittaa sanatarkasti "työllistämätön".
Kun nykyäään amerikkaa ihannoidaan niin paljon, niin tuossa olisi hyvä kohta ottaa oppia.
Moikka, olen työllistämätön. En työtön.
Mikä valtava ero arvolatauksessa.
Asiasta kolmanteen, Vappu Pimiä.
Voisiko olla sen niminen kuin Joulu Pimiä?
Käsittääkseni on olemassa henkilö nimeltään Joulu Räsänen, tai jotenkin niin.
:)
[quote Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.[/quote]
Monet maisterit ja tohtorit toki tekevät tutkimustyötä, mutta on ihan väärin olettaa että kaikki tutkimus on hyödytöntä "nollatutkimusta" ja että työ joka ei ole fyysistä ei olisi "kunnon" työtä. Itsekin olen maisteri ja mun työ liittyy esim. siihen, että sosiaali -ja terveysalan työntekijöillä on työolosuhteet kunnossa. Tuttu on tohtori ja työaika kuluu julkisten palveluiden nettisivujen ym koodaamisessa. Onko meidän työt siis sellaisia, ettei mitään tule hoidettua?
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Niin että ylennät itsesi, ehkä siinä onkin se pahin vika. Nyt ottaakin ilmeisesti päähän tuo kategoriointi, koska ethän SiNÄ ole rupusakkia, mutta sinun oikeutesi ilmeisesti on ajatella joistain ihmisistä niin.
Olin itse lähes vuoden valmistumisen jälkeen työnhakija. En tosin työtön, koska tein osa-aikaista työtä ja yhden harjoittelun. En ihan allekirjoita tuota, että maisterin pitäisi ottaa täysiaikainen kaupan kassan työ heti valmistumisen jälkeen. Meille sanottiin työkkärissäkin, että etsikää vain oman alan töitä. Muutenhan koulutus on tavallaan mennyt hukkaan ja verorahoista sekin maksetaan.
Työnhaku on kovaa hommaa ja itse käytän oman alani paikkojen hakemuksiin yleensä kokonaisen päivän. Siksi työnhaku ei oikein onnistu kokopäivätyön ohella. Varsinkin uran alussa hakemusten ja cv:n pitää olla oikeasti hyviä, koska niillä voi vähän korvata kokemuksen puutetta.
Sain lopulta oman alani työn ja nykyään maksan veroja saman verran kuin olisin tienannut kuussa kaupan kassalla. Koen olevani yhteiskunnalle hyödyllisempi osaamistani vastaavassa työssä. Myöskään 5 vuoden yliopisto-opinnot eivät näin menneet hukkaan.
Eli minusta maisteri saa ihan rauhassa etsiä oman alan töitä. Ei kannata heti heittää hanskoja tiskiin ja mennä kaupan kassalle. Maksatte kuitenkin loppuelämänne kauheasti veroja siellä oman alan töissä. Tsemppiä työnhakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ajatellut koskaan työttömistä pahaa. Kestän senkin, että jotkut loisivat. Ei niistä lois-geenin omaajista kuitenkaan tulisi hyviä työntekijöitä. Jotkut huutelevat "menkää töihin!", vaikka eivät itse palkkaisi lusmuja. Tekopyhää vaatia muilta sitä, mitä itse eivät tekisi.
Sinäkin tekopyhä käytät työttömistä ”loinen” ja lusmu” sanaa eli kirjoituksesi paljastaa sen, miten alentuvasti todellisuudessa suhtaudut työttömiin. Kannattaa muistaa, että sinä et ikinä pysty elämään toisen ihmisen elämää, et näe pintaa syvemmälle koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen investoi koulutukseensa. Ensinnäkin opiskelet 8 vuotta pitempään kuin peruskouluun jättäneet duunarijantterit. Otat tuhansia euroja, helposti siis yli 10ke opintolainaa. Näet hirveän vaivan vuosien ajan kun opiskelet, teet harjoitustöitä, ponnistelet äärirajoilla. Ja SITTEN joku neropatti ehdottaa että mee töihin kahvilaan?!
Ehkäpä se maisteri ei olisi tuota kaikkea vaivaa nähnyt jos olisi halunnut kahvilaan töihin.Kai työelämässä on samat säönnöt kaikkialla. TÄYTYY OLLA KOKEMUSTA! Miten sulla on kokemusta jos vietät 8 vuotta kirjoja päntäten??!
No vaikka kesä- tai osa-aikatöistä! Ja miksi sitä työkokemusta pitäisi hankkia juuri kahvilasta (vaikka se opiskeluaikana ok)?
Sun on varmaan vaikea käsittää duunarina näitä juttuja, otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut päivääkään työttömänä ennen kuin täytin 50 vuotta. Minen yhteensattuman seurauksena työt loppuivat ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni hakemaan töitä - aiemmin vaihdoin työpaikkaa 6-7 vuoden välein, kun minua pyydettiin muualle; minulle on kerran jopa tehty uusi virka, jotta minut on saatu houkutelluksi palkkalistoille. Monelle työn tarjoajalle olen vastannut kieltävästi.
Nyt olen ollut muutaman vuoden työttömänä, TE-toimiston kirjoilla vasta kolmisen vuotta. Ensimmäisinä vuosina tein satoja hakemuksia, pääsin muutamaan haastatteluun (vain aiempia tehtäviäni vastaaviin paikkohin, en mihinkään muunlaiseen, esimerkiksi konttorihommiin tai asiakaspalveluun), mutten saanut yhtään työpaikkaa. Nyt on pari vuotta kulunut niin, että haen vain oman alani töitä. En saa niitä erinomaisista suosituksistani huolimatta, eikä näytä auttavan sekään, että suoritin äskettäin tutkinnon, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan vain parantaa työllistymistäni. "Kaikki järki" on saanut aivan uusia esiintymismuotoja: osaavin työntekijä ei enää ole sopivin työntekijä.
Työttömyyteen vielä tottuu, jos vain on vilkas ajatusmaailma ja muutakin mielenkiintoista tekemistä. Pahinta on ollut koko omaisuuden menettäminen ja käytännössä heitteille jääminen loppuiäksi. (Tätä en kuvaile enempää, koska kuviot ovat huomattavasti tavallista erikoisemmat, eikä palsta riittäisi niiden selittämiseen.) Sen toistan, että työttömyys on kammottava tila. Siitä, ettei kelpaa mihinkään, ei näin monen vuoden jälkeen enää selviä henkiseen tasapainoon. Sata kiitos kiinnostuksestasi -vastausta on tosi ikävä nippu, mutta viisisataa eitä vie hulluuden partaalle. Turvallisuuden tunne on mennyttä, omanarvontunnosta ovat jäljellä rippeet. Itse***ha on mielessä jatkuvasti.
Älä tee mitään ikävää itsellesi. Olet taitosi ja arvosi jo osoittanut työelämässä. Etsi nyt elämällesi muuta merkitystä kuin työssä suoriutumista. Vaatimatonta elämää viettämällä et ole rasitus luonnolle ja yhteiskunnalle. Ole olemassa, seuraa maailman muuttumista, ajattele eläkettä. Ei kukaan vaadi heikkoja ahkeroimaan, he saavat vain olla. Ajattele että olet tehtäväsi tehnyt, nyt sinulla on oikeus vain olla!
Oottakaas kun 4-kympin ikä täyttyy, sitäkään vähää ei kutsuta edes haastatteluun... Jäin neljä vuotta sitten työttömäksi YT-neuvotteluissa sadan muun kera. Olen tehnyt 20-vuotiaasta töitä joka ikinen päivä (pl lasten saannit) ja ollut sitä mieltä, että kaikki työttömät on luusereita ja pitäisi pakottaa käpyjä keräämään.
Kummasti vaan on pitänyt nöyrtyä vasta tämän oman kokemuksen kautta. Laitan jatkuvasti hakemuksia, olen suorittanut tutkinnon tässä välissä, vaan mikään ei auta. Pieniä pätkiä olen saanut sijaisuuksia.
Tsemppiä kaikille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen koodauskursseja. Tai työvoimakoulutusta, esim. Aalto Pro:lta löytyy tasokkaita sellaisia, itse yhden käyneenä. Sitä kautta olisin työllistynyt, mutta sitten tuli korona ja laittoi pikkufirman mielenkiinnon hengissäpysymiseen, jolloin kaltaiseni toiminnan kehittäjän palkkaukset unohtuivat ensimmäisenä.
Tätä nykyä käyn erästä valtiorahoitteista Highway 2 Code -kurssia. Myös muita löytyy, esim. Udemy:ltä - kun alennukset iskevät niin voit saada tasokkaan itseopiskelukurssin kympillä. Myös sitä kautta olen opiskellut. Tavoitteenani on työllistyä koodariksi ensi vuonna.
Työttömyysajat ovat olleet kaikinpuolin mieltä avartavia. Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä. 90-luvun laman työttömänä suuntauduin kehittämään harrastustani ja olin aikaani edellä, ideastani alettiin puhua todenteolla vasta 10-20 vuotta myöhemmin. Huono homma, lama loppui ja tuli kutsu töihin, ties mitä uudistavaa olisin oman elämäni suhteen vielä keksinyt. Liian monessa työpaikassa vain puurretaan ja suoritetaan, viimeisetkin voimavarat varastetaan, ”kuivunut nahka jäljellä, sielu hukassa”, ei siinä millekään innovatiivisuudelle ole mitään sijaa.
Sitten työnantaja pätkäisi työnteon sopivasti niin, että lomat paloi. Olin onneni kukkuloilla, nyt tuli mahdollisuus huokaista, kerätä ajatukset, miettiä mitä minä juuri haluan elämältäni, viis yhteisöjen tai yhteiskunnan vaatimuksista. Hengitin raikasta, puhdistunutta ilmaa ympäriltäni keuhkojen täydeltä, koin eläväni. Ilmeisesti työnantaja alkoi kadehtimaan vapautumistani ja vapauttani, kun lähdin liian iloisena potkut saatuani ja kutsui muutaman viikon päästä töihin - olin todella pettynyt ja vihainen.
On tullut kokeiltua koulutuksiakin ammattitutkinnon lisäksi. Kuka niitä jaksaa? Puolet koulutusajasta käytetään johonkin naurettavaan itsestään selvyyksien jauhamiseen. Opiskele ihan itseksesi vain, hae tietosi itse, sehän se on trendi, mitä niillä opettajilla sitten tekee? Ai siihen, että vetävät jonkun sabluunan läpi ihmise(t)n sitten lopuksi?Useimmat koulutukset voisi puolittaa ajan suhteen, siinä säästettäisiin todella paljon. Voisipa olla, että keskeytyksetkin puolittuisivat - turhautuminen pudottaa hanskat käsistä.
Otin itse vapauteni, en kaipaa työtä, työyhteisöjä vielä vähemmän. Ympäristö saa ajatella mitä tykkää tai ovat tykkäämättä. Taaskaan eivät tunnit riitä kaikkeen, mitä haluan tehdä, työvuosien pilaama terveyskin jo estää tekemästä kaikkea sitä mielenkiintoista, mihin kiinnostus vetää.
Kannattaa todellakin miettiä, kenelle, minkä takia ja millaiselle alttarille vuosikymmenensä uhraa, uskooko kiltisti kaikki ulkoapäin tulevat vaatimukset, miten tätä elämää muka on elettävä - sellaista sabluunaa ei muuten ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut päivääkään työttömänä ennen kuin täytin 50 vuotta. Minen yhteensattuman seurauksena työt loppuivat ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni hakemaan töitä - aiemmin vaihdoin työpaikkaa 6-7 vuoden välein, kun minua pyydettiin muualle; minulle on kerran jopa tehty uusi virka, jotta minut on saatu houkutelluksi palkkalistoille. Monelle työn tarjoajalle olen vastannut kieltävästi.
Nyt olen ollut muutaman vuoden työttömänä, TE-toimiston kirjoilla vasta kolmisen vuotta. Ensimmäisinä vuosina tein satoja hakemuksia, pääsin muutamaan haastatteluun (vain aiempia tehtäviäni vastaaviin paikkohin, en mihinkään muunlaiseen, esimerkiksi konttorihommiin tai asiakaspalveluun), mutten saanut yhtään työpaikkaa. Nyt on pari vuotta kulunut niin, että haen vain oman alani töitä. En saa niitä erinomaisista suosituksistani huolimatta, eikä näytä auttavan sekään, että suoritin äskettäin tutkinnon, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan vain parantaa työllistymistäni. "Kaikki järki" on saanut aivan uusia esiintymismuotoja: osaavin työntekijä ei enää ole sopivin työntekijä.
Työttömyyteen vielä tottuu, jos vain on vilkas ajatusmaailma ja muutakin mielenkiintoista tekemistä. Pahinta on ollut koko omaisuuden menettäminen ja käytännössä heitteille jääminen loppuiäksi. (Tätä en kuvaile enempää, koska kuviot ovat huomattavasti tavallista erikoisemmat, eikä palsta riittäisi niiden selittämiseen.) Sen toistan, että työttömyys on kammottava tila. Siitä, ettei kelpaa mihinkään, ei näin monen vuoden jälkeen enää selviä henkiseen tasapainoon. Sata kiitos kiinnostuksestasi -vastausta on tosi ikävä nippu, mutta viisisataa eitä vie hulluuden partaalle. Turvallisuuden tunne on mennyttä, omanarvontunnosta ovat jäljellä rippeet. Itse***ha on mielessä jatkuvasti.
Älä tee mitään ikävää itsellesi. Olet taitosi ja arvosi jo osoittanut työelämässä. Etsi nyt elämällesi muuta merkitystä kuin työssä suoriutumista. Vaatimatonta elämää viettämällä et ole rasitus luonnolle ja yhteiskunnalle. Ole olemassa, seuraa maailman muuttumista, ajattele eläkettä. Ei kukaan vaadi heikkoja ahkeroimaan, he saavat vain olla. Ajattele että olet tehtäväsi tehnyt, nyt sinulla on oikeus vain olla!
Kiitos ajatuksesta. Vaatimaton elämä on kuitenkin aivan toinen juttu kuin se, että koti menee alta ja jää aivan yksin. Eläkkeeni, johon on toistakymmentä vuotta aikaa, tulee olemaan minimieläke (syistä, joita en nyt selitä, koska palstan tuntien siitä repeää hirmuinen riemu). Ei siis ole odotettavissakaan muuta kuin luisuminen vielä pahempaan köyhyyteen, jos sellainen on enä mahdollista. Tai onhan se: kun tämä kommunikaatiokone menee ennen pitkää rikki, olen jo aika tukevasti pohjalla.
Sama on työllistymisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin Euroopan väkirikkaita maita, kuten esim. Saksaa ja Ranskaa, joissa työnsä hyvin ja kohtuuhinnalla tekeville riittää asiakkaita läpi vuoden ja riippumatta jostain tautitilanteesta. Suomessa asioita tehdään nollabudjetilla normaaliaikanakin ja nyt niitä harvoja töitä tehdään tappiolla. Valtiovalta "tukineen" on täysin pihalla nykytilanteesta. Ja erityisesti Kela ei tajua ja osaa mitään, varsinkin jos kyse on yritystoiminnan lamasta ja pääomatulojen loppumisesta. Työttömyyskorvauksista ei kannata edes unelmoida.
Työttömällä ei ole koskaan edes lomaa. Työtä tekevä saa lomailla ja levätä, mutta työtön on aina työtön ilman, että pääsee lomalle siitä roolistaan. Kokoaika työssäoleva myös tietää joksikin aikaa tai vakituisessa työssä oleva mitä tekee seuraavat kuukaudet/vuodet, työtön ei tiedä. Jatkuuko työttömyys hamaan loppuun vai saako joskus jotain. Henkisesti työttömyys on tosi rankkaa ja sitten pitäisi jaksaa taistella niistä työpaikoista ja antaa kerta toisensa jälkeen parastaan. Välillä tuntuu epäreilulta miksi itse on joutunut tällaiseen mankeliin vaikka on tehnyt kaiken työllistymisen eteen mitä voi eli kouluttautunut hyvin, ollut aina töissä, muuttanut työn perässä, panostanut työntekoon, mutta silti ei riitä,että saa yhden hiton työn.Ap
Vierailija kirjoitti:
Suhteet on tärkeitä ja korona-aikanakin voi verkostoitua Linkedinissä ja online-tapahtumissa. Vaikka se tuntuisi inhottavalta ja tyhmältä, kannattaa aina heittää verkot mahdollisimman laajalle. Mene oman alasi webinaareihin ja tapahtumiin ja puhu työpajoissa yms. Tee nimeäsi tunnetuksi oman alasi piireissä.
Mutta jos niitä koti koneita ei ole,eikä älypuhelimia.Kuten ei alle 40v naisella,joka kuuluu tutavapiiriin. työr kun lähti häneltä lähti ystävät,kun talous kapseni kelan päivärahoihin.Ei lähde sit sopailut ymm.näki keiden joukossa kulki.Ei pyydä mitään käydessä,mutta ravinto kassin antanut mukaa.Joku vanhus muu lähempänä häntä,tekee laatikoita hänelle,vietäväki kotinsa.helpoa ei varmaan kellän työtön.Silloin pitää niellä ylpeys ja mennä ruoka kassi jonoon,lähellä kuitenkin häntä jonotus paikka on.
Se onkin hyvä että teet noin minä kun olen samoin tehnyt niin ei saisi olla varaa ja kaikki normaalit käy kuulema töissä paska alkaa. Sen lisäksi pitäisi käyttää aika ja rahat muiden sanelemaan. Sitten jos laita itsesi etusijalle niin olet joku narsisti psykopaatti. Vaan kun ihmisen on tajuttava omatkin tarpeet ja huomioitava ne.On tärkeämpiäkin asioita ku työt ja jos työt ei niitä tue se on turhaa. Toivottavasti jostain kiinnostuksen kohteestasi tulee ammatti joka saattaa tuoda elantoakin. Näin itse ajattelen ja toivon mulle käyvän. Jos se ei loukkaisi jotain sanoisin nytkin että työt on perseestä koska ne on. Mut jos jollain tärkeällä asialla tienaa se mahtavaa. Tsemppiä.
Tervetuloa vaan joukkoon tummaan!
Kiitos että sanoit siististi se olisin itse halunnut.
Yhteen toiseen kommenttiin viitaten työllistämätön on todella parempi nimitys kuin työtön.
Työ ei määritä ihmistä.
Melko lailla sama, mutta en ole ikinä halunnut ihan mitä vaan työtä. Hyvin harva haluaa.