Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, minkä alan ihmisiä te työttömät olette? Itse en ole ollut työttömänä koskaan ja olen saanut kilpailijoilta useita työtarjouksia viimeisen vuoden aikana, myös koronaepidemian aikana.
Minulla on neljä tutkintoa ja erityisosaamista alalta, joiden osaajista on maanlaajuista pulaa. Koska olen yhdeltä koulutukseni sosiaalityöntekijä, en voi käytännössä myöskään työttömäksi jäädä. Joskus olen miettinyt, että olisi mahtavaa pitää vuoden sapattivapaa ansiosidonnaisella. Muutama vuosi sitten tein kolme kuukautta 50% työaikaa ja oli aivsn mahtavaa olla jokatoinen viikko lomalla
Riippuu muuten aivan Te-toimistosta kenelle tulee osoituksia. Minulla kolme ammattia joista yksi periaatteesta työllistävä mutta vuorotyötä en voi tehdä.
Allekirjoitan mielipiteesi äläkä välitä alapeukuista. Voithan ottaa joskus palkattomia vapaapäiviä jos työt antavat myöten ja työnantajalle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yleisimpiä kommentteja työttömälle:
"Onkos sulle jo tarjottu töitä?" ( Harvemmin kotoa soitellaan töihin ja työt on aika kiven alla, kun hakijoita on satoja/ työpaikka).
" Ootko yrittäny edes hakea töitä?" ( Arvaapa huvikses, kuinka paljon ja mukana työkkärin nöyryyttävät pakkohaut selvityksineen eli työt, joihin ei ole mitään osaamista ja saumaa).
" Kai oot kehittänyt itseesi ja kouluttautunu työttömänä?" (Työttömyys ja sen tuoma leima nujertaa masennuksen partaalle. Kehitä siinä ittees! )
"Pääasia, että olis joku työ" (Työ ei ole hyväntekeväisyyttä orjana, vaan haluan työtä ( ihan mitä vaan) elättääkseni itseni ja tuomaan elämään sisältöä).
"Kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa, kun et pääse töihin" (Tähän alkaa uskoa jo itsekin, kun sitä hoetaan ja työhakemuksiin ei edes vastata)
Ja joka helvetin kerta, kun törmää tuttuun, kysytään, ootko töissä, eli sen mukaan määräytyy ihmisarvo! Eipähän pääse unohtumaan, että olet pohjasakkaa ja näin työssäkäyvä kiillottaa omaa kilpeään.
En ole koskaan kuullut näitä.
t. pitkäaikaistyötön
Tuohan tarkoittaa vain sitä ettei sinulla juurikaan ole ihmiskontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
En sääliä kaipaakaan, tiedostan olevani hyväosainen. Vastaukseni vain oli vastaus siihen, miten työstä joku kaipasi elämäänsä sisältöä, sosiaalisuutta ja yhteisöä sekä vastapainoa masennukselle.
Joskus kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kommentoija vastaa. Säälinkeruusta tod. ei ollut kyse, ja tiedostan kirjoittavani työttömien ketjuun, joista osa on vakuuttunut siitä että työttömyys on paljon pahempaa kuin mikään työpaikka/ala. :)
Kouluttautumisesta mulle sanottiin aikoinaan, että etkö sä muuta osaa tehdä kuin käydä kouluja, joten ei sekään ollut hyvä. No kannatti, nyt on töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
Suomalainen ilkeämielinen kateus taas täällä nostaa päätään:). Kadehditaan nyt sitten toista loppuunpalanutta, koska tällä menee piirun verran paremmin? Tällähän se homma hoituu.
Juntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vastaan aina että en ole hakenut töitä jos joku kysyy oonko hakenut. Loppuu kyselyt seinään.
Vierailija kirjoitti:
Suhteet on tärkeitä ja korona-aikanakin voi verkostoitua Linkedinissä ja online-tapahtumissa. Vaikka se tuntuisi inhottavalta ja tyhmältä, kannattaa aina heittää verkot mahdollisimman laajalle. Mene oman alasi webinaareihin ja tapahtumiin ja puhu työpajoissa yms. Tee nimeäsi tunnetuksi oman alasi piireissä.
Jooh mä menen sähköasennusalan webinaareihin ja työpajoihin :huutonaurua:
Luuletko tosiaan että Suomessa on työttöminä vain jotain toimistorottia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteet on tärkeitä ja korona-aikanakin voi verkostoitua Linkedinissä ja online-tapahtumissa. Vaikka se tuntuisi inhottavalta ja tyhmältä, kannattaa aina heittää verkot mahdollisimman laajalle. Mene oman alasi webinaareihin ja tapahtumiin ja puhu työpajoissa yms. Tee nimeäsi tunnetuksi oman alasi piireissä.
Jooh mä menen sähköasennusalan webinaareihin ja työpajoihin :huutonaurua:
Luuletko tosiaan että Suomessa on työttöminä vain jotain toimistorottia?
Tämä on mielestäni niin raivostuttava neuvo että "kannattaa vaan rohkeesti linkittäytyä ja konnektoitua". Aivan täyttä sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
En sääliä kaipaakaan, tiedostan olevani hyväosainen. Vastaukseni vain oli vastaus siihen, miten työstä joku kaipasi elämäänsä sisältöä, sosiaalisuutta ja yhteisöä sekä vastapainoa masennukselle.
Joskus kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kommentoija vastaa. Säälinkeruusta tod. ei ollut kyse, ja tiedostan kirjoittavani työttömien ketjuun, joista osa on vakuuttunut siitä että työttömyys on paljon pahempaa kuin mikään työpaikka/ala. :)
Mitä ihmettä tarkoitat hymiöllä kommenttisi lopussa? Olen 100% varma, että sinun työpaikkasi ei ole ollenkaan pahimmasta päästä, vaikka haluat niin uskotella. Sinulla on sitä paitsi mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, jos se omasta mielestäsi on mukavampaa kuin ah-niin-kauhea työsi. Koska et jättäydy, tarkoittaa se varmaankin, että tiedät tasan tarkkaan, että paljon pahempaa on muualla. Nyt rahaa tulee runsaasti osa-aikaisenakin ja siksi olet töissä.
Tai ehkä haluat esittää olevasi jotenkin parempi ihminen käydessäsi töissä, vaikka on niin kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
En sääliä kaipaakaan, tiedostan olevani hyväosainen. Vastaukseni vain oli vastaus siihen, miten työstä joku kaipasi elämäänsä sisältöä, sosiaalisuutta ja yhteisöä sekä vastapainoa masennukselle.
Joskus kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kommentoija vastaa. Säälinkeruusta tod. ei ollut kyse, ja tiedostan kirjoittavani työttömien ketjuun, joista osa on vakuuttunut siitä että työttömyys on paljon pahempaa kuin mikään työpaikka/ala. :)
Mitä ihmettä tarkoitat hymiöllä kommenttisi lopussa? Olen 100% varma, että sinun työpaikkasi ei ole ollenkaan pahimmasta päästä, vaikka haluat niin uskotella. Sinulla on sitä paitsi mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, jos se omasta mielestäsi on mukavampaa kuin ah-niin-kauhea työsi. Koska et jättäydy, tarkoittaa se varmaankin, että tiedät tasan tarkkaan, että paljon pahempaa on muualla. Nyt rahaa tulee runsaasti osa-aikaisenakin ja siksi olet töissä.
Tai ehkä haluat esittää olevasi jotenkin parempi ihminen käydessäsi töissä, vaikka on niin kurjaa.
F60.9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
En sääliä kaipaakaan, tiedostan olevani hyväosainen. Vastaukseni vain oli vastaus siihen, miten työstä joku kaipasi elämäänsä sisältöä, sosiaalisuutta ja yhteisöä sekä vastapainoa masennukselle.
Joskus kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kommentoija vastaa. Säälinkeruusta tod. ei ollut kyse, ja tiedostan kirjoittavani työttömien ketjuun, joista osa on vakuuttunut siitä että työttömyys on paljon pahempaa kuin mikään työpaikka/ala. :)
Mitä ihmettä tarkoitat hymiöllä kommenttisi lopussa? Olen 100% varma, että sinun työpaikkasi ei ole ollenkaan pahimmasta päästä, vaikka haluat niin uskotella. Sinulla on sitä paitsi mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, jos se omasta mielestäsi on mukavampaa kuin ah-niin-kauhea työsi. Koska et jättäydy, tarkoittaa se varmaankin, että tiedät tasan tarkkaan, että paljon pahempaa on muualla. Nyt rahaa tulee runsaasti osa-aikaisenakin ja siksi olet töissä.
Tai ehkä haluat esittää olevasi jotenkin parempi ihminen käydessäsi töissä, vaikka on niin kurjaa.
Miten ihmeessä sinä voit olla ns. aivan varma työpaikasta, jossa et itse työskentele? Lisäksi käytit halventavaa ah-niin-kauhea-sanontaa.
Voitko poistua, kateutesi näkyy. t.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua ja saan varmaan tosi paljon alapeukkuja, mutta itsellä kyllä raha on ainoa syy työssä käymiseen.
-
Itse asiassa olen koko työurani (15v. tähän mennessä) ajan tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani, jotten uupuisi ja kyynistyisi. Moni kollegani on uupumuksen vuoksi ollut saikullakin, joten ne on varoittavia esimerkkejä.
Samoin olen säästänyt jo aika paljon pääomaa, että voin lopettaa urani heti kun voin ja eläköityä säästöjeni turvin.
Sori avautumisesta, mutta oli pakko tuodakseni toista näkökulmaa tähän ketjuun...
Tämä sinun "toinen näkökulma" taisi tarkoittaa, että olet hyväosainen, joka pystyy osa-aikatyöstäänkin säästämään paljon pääomaa. Enpä taida sääliä sinua yhtään, vaikka työsi on mielestäsi ankeaa.
En sääliä kaipaakaan, tiedostan olevani hyväosainen. Vastaukseni vain oli vastaus siihen, miten työstä joku kaipasi elämäänsä sisältöä, sosiaalisuutta ja yhteisöä sekä vastapainoa masennukselle.
Joskus kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin kommentoija vastaa. Säälinkeruusta tod. ei ollut kyse, ja tiedostan kirjoittavani työttömien ketjuun, joista osa on vakuuttunut siitä että työttömyys on paljon pahempaa kuin mikään työpaikka/ala. :)
Mitä ihmettä tarkoitat hymiöllä kommenttisi lopussa? Olen 100% varma, että sinun työpaikkasi ei ole ollenkaan pahimmasta päästä, vaikka haluat niin uskotella. Sinulla on sitä paitsi mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, jos se omasta mielestäsi on mukavampaa kuin ah-niin-kauhea työsi. Koska et jättäydy, tarkoittaa se varmaankin, että tiedät tasan tarkkaan, että paljon pahempaa on muualla. Nyt rahaa tulee runsaasti osa-aikaisenakin ja siksi olet töissä.
Tai ehkä haluat esittää olevasi jotenkin parempi ihminen käydessäsi töissä, vaikka on niin kurjaa.
Tällä tavoin kun reagoit ja käyttäydyt niin olen varma että maailma ei mitään menetä sinun ollessasi työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteet on tärkeitä ja korona-aikanakin voi verkostoitua Linkedinissä ja online-tapahtumissa. Vaikka se tuntuisi inhottavalta ja tyhmältä, kannattaa aina heittää verkot mahdollisimman laajalle. Mene oman alasi webinaareihin ja tapahtumiin ja puhu työpajoissa yms. Tee nimeäsi tunnetuksi oman alasi piireissä.
Jooh mä menen sähköasennusalan webinaareihin ja työpajoihin :huutonaurua:
Luuletko tosiaan että Suomessa on työttöminä vain jotain toimistorottia?
Tämä on mielestäni niin raivostuttava neuvo että "kannattaa vaan rohkeesti linkittäytyä ja konnektoitua". Aivan täyttä sontaa.
Olen niin samaa mieltä. Olen käynyt erilaisia työnhakukursseja, joilla tähdennetään oikeaoppisen kutsuvien, kiehtovien ja silmääntarttuvien ansioluetteloiden tekemistä ja verkostoitumisen autuutta. Kurssin aikana jokainen ottaa melkein jokaisen LinkedIn-kontaktikseen ja Facebook-kaverikseen, hopi hopi. Minun päähäni vain ei mahdu se, miksi kukaan minut jollain kurssilla parin aamupäivän ajan tuntenut tai joku kaverikseni ajautunut hyvänpäiväntuttu superverkostoituja katsoisi tarpeelliseksi suositella minua mihinkään työhön.
Kaikkein ärsyttävin kehotus on jutella rohkeasti jumpparyhmissä tai vapaaehtoistöissä (joihin totta kai pitää mennä) ja pitää hissipuheita pahaa-aavistamattomille pikkupomoille, jotka oikeasti eivät kaipaa pop up -mainoskampanjoita työmatkansa varrelle. Olen muutaman kerran huomauttanut ohimennen ihan tutuille ihmisille siitä, että jos tietävät jossain tarvittavan hyvää työntekijää, olisi kiva, jos vinkkaisivat. Tulos on joka kerta ollut tutulle kiusaantunut katse ja minulle häpeä siitä, että olen tyrkyttäytynyt, kun ei ole kaivattu. Minä olen työssäni erittäin hyvä, mutta ammattiini ei kuulu tyrkyttäminen ja tuputtaminen, enkä minä sitä opi. En, vaikka kuinka istuisin verkkokoulutuksessa hiomassa kompaktia pikku mainospläjäystäni ohikiitävien kontaktien varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kuvaa missään somessa, eikä kerro itsetään mitään, on tuha valittaa. Normaali kunnon ihmenen on somessa perheineen . kavereineen , äiteineen ,mummoineen, kouluineen. Ei kukaan uskalla palkata ihmistä joka piiloutuu. Voi tulla tosiaan virhe-rekry. Hankkikaa elämän aikana monta ammattia ja kokemukseta tosituksia. Ei meidän perheessäole kukaan ollut työttömänä.
Tässä viestissä oikein kiteytyy lammasmainen tyhmyys.
"Ei meidän perheessä kukaan ollut työttömänä".
"Tavallinen kunnon ihminen..."
"Kokemukseta tosituksia"? Tarkoitatko työtodistuksia?. Tämän tasoisia neuvoja, AI pitääkö työtodistus pyytää VAU?Laitatko sinä aikuisten oikeasti esim. Facebook-profiilisi avoimesti katsottavaksi kaikille? Tervemenoa järki. Sinun mummopäivityksesi ei kiinnosta ketään.
Minä laitan julkisesti kaiken mitä haluan. En ole niin harhainen, että luulisin kenenkään kiinnostavan juuri minun tietoni saati että siitä koituisi jotakin pahaa.
Yritä kirjoittaa asiallisemmin ensi kerralla, kiitos.
Ehkäpä sinun tietosi eivät kiinnostakaan ketään, mutta esimerkiksi minun (eri tyyppi kuin se, jolle vastaat) tietoni kiinnostavat erästä varsin ikävää tyyppiä, joka kauan sitten uhkaili minua väkivallalla raastupaan asti eikä varmasti ole unohtanut häviötään.
Tunnen paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta syöttää tietojaan julkisiin palveluihin muiden katsottavaksi. Ei nimeä, ei naamaa, ei mieltymyksiä, elämäntapahtumia eikä kaveripiiriä. Heitä ei sellainen vain kiinnosta.
Minua muuten alkoi nyt kiinnostaa se, mitä sinä haluat julkistaa. Kerropa, mitä näkyy ja miksi.
Minusta löytyy kaikki, mikä on mahdollista lukuunottamatta tietysti sotua jne. Olen niin täynnä suomalaista ujoutta, arkuutta, kun ei mitään koskaan uskalleta tehdä tai sanoa. 'Minä sanon ja teen mitä haluan eikä siitä ole ollut mitään haittaa päin vastoin oma mielenterveyteni on kohentunut huomattavasti, kun energiaa ei mene kaiken jatkuvaan varomiseen.
Minä valitsen olla mieluummin liiankin rohkea kuin liian kynnysmatto senkin uhalla että joskus ehkä öy jotakin ikävää. Useimmiten ei käy.
Saa tehdä perässä :) <3
Vierailija kirjoitti:
Tässä yleisimpiä kommentteja työttömälle:
"Onkos sulle jo tarjottu töitä?" ( Harvemmin kotoa soitellaan töihin ja työt on aika kiven alla, kun hakijoita on satoja/ työpaikka).
" Ootko yrittäny edes hakea töitä?" ( Arvaapa huvikses, kuinka paljon ja mukana työkkärin nöyryyttävät pakkohaut selvityksineen eli työt, joihin ei ole mitään osaamista ja saumaa).
" Kai oot kehittänyt itseesi ja kouluttautunu työttömänä?" (Työttömyys ja sen tuoma leima nujertaa masennuksen partaalle. Kehitä siinä ittees! )
"Pääasia, että olis joku työ" (Työ ei ole hyväntekeväisyyttä orjana, vaan haluan työtä ( ihan mitä vaan) elättääkseni itseni ja tuomaan elämään sisältöä).
"Kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa, kun et pääse töihin" (Tähän alkaa uskoa jo itsekin, kun sitä hoetaan ja työhakemuksiin ei edes vastata)
Ja joka helvetin kerta, kun törmää tuttuun, kysytään, ootko töissä, eli sen mukaan määräytyy ihmisarvo! Eipähän pääse unohtumaan, että olet pohjasakkaa ja näin työssäkäyvä kiillottaa omaa kilpeään.
Katkaiskaa suhteet tuollaisiin tuttuihin, jos teillä ei ole muuta tunnesidettä heihin. Normaali ystävä ei juuri välittäisi siitä onko joku työtön vai ei, vaan viihtyisi hänen seurassaan muutenkin.
Muistakaa vetää rajat muiden käytökselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yleisimpiä kommentteja työttömälle:
"Onkos sulle jo tarjottu töitä?" ( Harvemmin kotoa soitellaan töihin ja työt on aika kiven alla, kun hakijoita on satoja/ työpaikka).
" Ootko yrittäny edes hakea töitä?" ( Arvaapa huvikses, kuinka paljon ja mukana työkkärin nöyryyttävät pakkohaut selvityksineen eli työt, joihin ei ole mitään osaamista ja saumaa).
" Kai oot kehittänyt itseesi ja kouluttautunu työttömänä?" (Työttömyys ja sen tuoma leima nujertaa masennuksen partaalle. Kehitä siinä ittees! )
"Pääasia, että olis joku työ" (Työ ei ole hyväntekeväisyyttä orjana, vaan haluan työtä ( ihan mitä vaan) elättääkseni itseni ja tuomaan elämään sisältöä).
"Kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa, kun et pääse töihin" (Tähän alkaa uskoa jo itsekin, kun sitä hoetaan ja työhakemuksiin ei edes vastata)
Ja joka helvetin kerta, kun törmää tuttuun, kysytään, ootko töissä, eli sen mukaan määräytyy ihmisarvo! Eipähän pääse unohtumaan, että olet pohjasakkaa ja näin työssäkäyvä kiillottaa omaa kilpeään.
Katkaiskaa suhteet tuollaisiin tuttuihin, jos teillä ei ole muuta tunnesidettä heihin. Normaali ystävä ei juuri välittäisi siitä onko joku työtön vai ei, vaan viihtyisi hänen seurassaan muutenkin.
Muistakaa vetää rajat muiden käytökselle!
Joo jos jotain hyvää yrittää työttömyydestä löytää niin erottuu ainakin ne jyvät akanoista. Huomaa hyvin kenelle ei ole merkitystä ja kuka taas näyttää todellisen luonteensa. Olen myös huomannut, että yht äkkiä osa tutuista on monen vuoden jälkeen ollut kiinnostunut kuulumisista (lähinnä uteliaisuudesta) kun yht äkkiä en olekaan töissä. Näille uteliaille en jaksa edes vastata, kun tiedän, että haluavat vain kuulla miten huonosti nyt menee, kun en ole töissä. Osa "ystävistä" ei ilmeisesti uskalla kysyä kuulumisia. Pahimpia ovat kuitenkin ne, joita ei enää kiinnosta mikään muu kuin, että olenko saanut jo niitä töitä vai en. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yleisimpiä kommentteja työttömälle:
"Onkos sulle jo tarjottu töitä?" ( Harvemmin kotoa soitellaan töihin ja työt on aika kiven alla, kun hakijoita on satoja/ työpaikka).
" Ootko yrittäny edes hakea töitä?" ( Arvaapa huvikses, kuinka paljon ja mukana työkkärin nöyryyttävät pakkohaut selvityksineen eli työt, joihin ei ole mitään osaamista ja saumaa).
" Kai oot kehittänyt itseesi ja kouluttautunu työttömänä?" (Työttömyys ja sen tuoma leima nujertaa masennuksen partaalle. Kehitä siinä ittees! )
"Pääasia, että olis joku työ" (Työ ei ole hyväntekeväisyyttä orjana, vaan haluan työtä ( ihan mitä vaan) elättääkseni itseni ja tuomaan elämään sisältöä).
"Kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa, kun et pääse töihin" (Tähän alkaa uskoa jo itsekin, kun sitä hoetaan ja työhakemuksiin ei edes vastata)
Ja joka helvetin kerta, kun törmää tuttuun, kysytään, ootko töissä, eli sen mukaan määräytyy ihmisarvo! Eipähän pääse unohtumaan, että olet pohjasakkaa ja näin työssäkäyvä kiillottaa omaa kilpeään.
Katkaiskaa suhteet tuollaisiin tuttuihin, jos teillä ei ole muuta tunnesidettä heihin. Normaali ystävä ei juuri välittäisi siitä onko joku työtön vai ei, vaan viihtyisi hänen seurassaan muutenkin.
Muistakaa vetää rajat muiden käytökselle!
Joo jos jotain hyvää yrittää työttömyydestä löytää niin erottuu ainakin ne jyvät akanoista. Huomaa hyvin kenelle ei ole merkitystä ja kuka taas näyttää todellisen luonteensa. Olen myös huomannut, että yht äkkiä osa tutuista on monen vuoden jälkeen ollut kiinnostunut kuulumisista (lähinnä uteliaisuudesta) kun yht äkkiä en olekaan töissä. Näille uteliaille en jaksa edes vastata, kun tiedän, että haluavat vain kuulla miten huonosti nyt menee, kun en ole töissä. Osa "ystävistä" ei ilmeisesti uskalla kysyä kuulumisia. Pahimpia ovat kuitenkin ne, joita ei enää kiinnosta mikään muu kuin, että olenko saanut jo niitä töitä vai en. Ap
Olen todennut oikeaksi kauan sitten kuulemani väitteen: "Ei kannata kertoa takaiskuistaan tuttaville - neljää viidestä ne eivät kiinnosta yhtään ja loput ovat niistä vain vahingoniloisia."
Nro 42
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet suorittavan tason työt voisi ihan oikeasti vaan opettaa uudelle tekijälle. Suomessa jostain kumman syystä yksinkertaisiinkin töihin jo vaaditaan vuosien koulutusta, kursseja ja kokemusta. Esim. omaan työhöni voisin opettaa parissa kuukaudessa kenet tahansa normaalilla järjellä varustetun. Todellinen osaaminen tulee tietenkin vain ajan kanssa, mutta työllistymisestä on tehty turhan vaikeaa.
Japanissa ei odoteta, että osaisit alan töitä, vaikka sinulla on siihen koulutus ja lupakirja suoritettuna. Työpaikan tehtävä on kouluttaa jokainen uusi, erityisesti nuori, hommaan, ja tähän koulutukseen osallistuvat kaikki työntekijät. Ei tarvitse olla 10 vuoden työkokemusta ja viittä koulutusta ja seitsemää lupapassia ennen kuin harkitaan, että mahtaisitkohan sinä osata täällä yhtään mitään. Riittää, että sinulla on hyvä tausta esim. koulut sujuneet hyvin tai aikaisemmasta työpaikasta tulee suositus, tai että olet näyttänyt olevasi luotettava työntekijä aikaisemmalla työantajalla. Lukiolaisia otetaan jo osa-aika töihin helposti opettelemaan työelämää esim. kauppoihin, kahviloihin, burgeripaikkoihin jne.
Suomen ongelma on koulutususkovaisuuden lisäksi se, että työnantajat haluavat kovan tason ammattilaisia, joille ei tarvitse opettaa, kertoa tai näyttää yhtään mitään ja jolle ei myöskään tarvitsisi maksaa harjoittelijan pikkuhiluja enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yleisimpiä kommentteja työttömälle:
"Onkos sulle jo tarjottu töitä?" ( Harvemmin kotoa soitellaan töihin ja työt on aika kiven alla, kun hakijoita on satoja/ työpaikka).
" Ootko yrittäny edes hakea töitä?" ( Arvaapa huvikses, kuinka paljon ja mukana työkkärin nöyryyttävät pakkohaut selvityksineen eli työt, joihin ei ole mitään osaamista ja saumaa).
" Kai oot kehittänyt itseesi ja kouluttautunu työttömänä?" (Työttömyys ja sen tuoma leima nujertaa masennuksen partaalle. Kehitä siinä ittees! )
"Pääasia, että olis joku työ" (Työ ei ole hyväntekeväisyyttä orjana, vaan haluan työtä ( ihan mitä vaan) elättääkseni itseni ja tuomaan elämään sisältöä).
"Kyllä sussa täytyy olla jotain vikaa, kun et pääse töihin" (Tähän alkaa uskoa jo itsekin, kun sitä hoetaan ja työhakemuksiin ei edes vastata)
Ja joka helvetin kerta, kun törmää tuttuun, kysytään, ootko töissä, eli sen mukaan määräytyy ihmisarvo! Eipähän pääse unohtumaan, että olet pohjasakkaa ja näin työssäkäyvä kiillottaa omaa kilpeään.
Katkaiskaa suhteet tuollaisiin tuttuihin, jos teillä ei ole muuta tunnesidettä heihin. Normaali ystävä ei juuri välittäisi siitä onko joku työtön vai ei, vaan viihtyisi hänen seurassaan muutenkin.
Muistakaa vetää rajat muiden käytökselle!
Joo jos jotain hyvää yrittää työttömyydestä löytää niin erottuu ainakin ne jyvät akanoista. Huomaa hyvin kenelle ei ole merkitystä ja kuka taas näyttää todellisen luonteensa. Olen myös huomannut, että yht äkkiä osa tutuista on monen vuoden jälkeen ollut kiinnostunut kuulumisista (lähinnä uteliaisuudesta) kun yht äkkiä en olekaan töissä. Näille uteliaille en jaksa edes vastata, kun tiedän, että haluavat vain kuulla miten huonosti nyt menee, kun en ole töissä. Osa "ystävistä" ei ilmeisesti uskalla kysyä kuulumisia. Pahimpia ovat kuitenkin ne, joita ei enää kiinnosta mikään muu kuin, että olenko saanut jo niitä töitä vai en. Ap
Olen todennut oikeaksi kauan sitten kuulemani väitteen: "Ei kannata kertoa takaiskuistaan tuttaville - neljää viidestä ne eivät kiinnosta yhtään ja loput ovat niistä vain vahingoniloisia."
Nro 42
Hyvä väite, pitänee paikkansa. Siksi ei huvita edes vastailla näille tutuille, jotka nyt yhtäkkiä ovat niin kiinnostuneita kuulumisistani... Ap
Työpaikat ei mene läheskään aina hyville tyypeille. Todisteeksi riittänee, että virheitä tehdään paljon, kavalluksia, kiusaamista yms. ilmenee. Jos aina valittaisiin paras, näin ei olisi.