Nolointa mitä olet "alentunut" tekemään köyhyyden vuoksi?

Keräsin äidilleni kukat kaupungin kukkapenkistä muutama äitienpäivä sitten. Tilillä ei ollut yhtään rahaa ja halusin viedä jotain, kun olin äidiltäni saanut edellisellä viikolla kaikenlaista uuteen kotiini. Vein oikein soman narsissi kimpun äidilleni kunnan tukemana.

Otin kerran rahaa vastaan vanhemmiltani, kun tuli sellainen kuukausi, että oli pakko mennä sekä lääkärille että hammaslääkärille eikä ruokaraha millään riittänyt, vaikka olin hamstrannut kaappiin makaronia ja näkkileipää. Jotain viidenkympin luokkaa siis.

Vessapaperin varastaminen on varmaan nolointa mitä olen tehnyt.

No , olen varastanut. Opiskelijana kun vanhemmat eivät yhtään tukeneet minua ja opintotuki ja laina olivat keväällä lopussa, varastin kaupasta kauraryynejä ja terveyskeskuksen vessasta vessapaperirullia.

Toukokuun puolessavälissä ei ollut siisr rahaa enää senttiäkään ja eka tili kesätöistä tuli kesäkuun lopussa.Laihduin monta kiloa, kun söin vaan sitä veteen keitettyä kaurapuuroa. Roskiksesta löysin joskus jotain ruokaa.

Eka tili kun tuli , ruokkaupassa oli juhlava tunne kun pystyi ostamaan vaikka mitä.

Ottanut opintolainaa ja käyttänyt luottokorttia.

Olen poiminut kaupan lattialta kolikoita, esim. viisisenttisen, siinä vaiheessa kun on tosiaan joutunut laskemaan viisisenttisiä ruokarahoiksi. Onneksi nyt on vähän paremmin.

Opiskeluaikoina pöllin kerran rullan wc-paprua yliopiston veskistä.

saatoin kiertää 16-18 aikaan kylässä ruoka-aikaan, että saisin ruokaa itsekkin, joskus myös lähettänyt lapsen toiseen paikkaan ja mies kolmanteen. Viikko ruokittiin itsemme näin, kylä paikka vaan muuttui

Jouduin pyytämään rahaa mieheni välityksellä tämän isoäidiltä, että pääsimme muuttamaan.

Jouduin menemään pankkiin kysymään rahoitusta ensiasuntoon.

Härregood! Mä oon tehnyt montakin asiaa näistä enkä koskaan oo tajunnu hävetä! Opiskellessa oli kaikki huonekalut sukulaisilta ja tutuilta, varastettiin kämppisten kanssa vessapaperia millon mistäkin yleisestä vessasta, otin ilolla vastaan kaikki jämäruuat ravintolasta jossa olin töissä, paikkailin vaatteita ja shoppailin kirppiksellä. Enpä koskaan tajunnu hävetä... Hyi mua, mä oon varmaan aika wt! :D

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:44"]

Härregood! Mä oon tehnyt montakin asiaa näistä enkä koskaan oo tajunnu hävetä! Opiskellessa oli kaikki huonekalut sukulaisilta ja tutuilta, varastettiin kämppisten kanssa vessapaperia millon mistäkin yleisestä vessasta, otin ilolla vastaan kaikki jämäruuat ravintolasta jossa olin töissä, paikkailin vaatteita ja shoppailin kirppiksellä. Enpä koskaan tajunnu hävetä... Hyi mua, mä oon varmaan aika wt! :D

[/quote]

jos ei tajua vessaparinkaan varastamista varastamiseksi, niin ...

Mä kävin keräilemässä pulloja ja vein kavereidenkin luota tyhjiä pulloja illanistujaisten päätteeksi. Nolotti aina välillä, mutta minkäs teit :)

Möin työnantajan romuja ja laitoin rahat omaan taskuun, vaikka olisi pitänyt laittaa yhteiseen kahvikassaan.

Jätin menemättä kaverin juhliin kun ei ollut rahaa ostaa lahjaa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:33"]

Otin kerran rahaa vastaan vanhemmiltani, kun tuli sellainen kuukausi, että oli pakko mennä sekä lääkärille että hammaslääkärille eikä ruokaraha millään riittänyt, vaikka olin hamstrannut kaappiin makaronia ja näkkileipää. Jotain viidenkympin luokkaa siis.

[/quote]

Miksi alapeukkuja? Minun vanhempani ovat todella huonopalkkaisia duunareita, mutta he kustansivat samaan aikaan myös siskoni opintoja. He antoivat meille kuukausittain sadan euron avustuksen, ettei tarvitsisi ottaa lainaa, mutta silti se raha ei aina riittänyt. Oli todella suuri kynnys mennä sanomaan, että tarvitsen lisää, koska se aiheutti myös vanhemmilleni ja siskolleni taloudellisen ahdingon siinä kuussa.

Ihmetyttää kyllä ne ihmiset, jotka opiskeluaikana ovat kituuttaneet opintolainalla pelkkiä kaurahiutaleita syöden, ja eivät ole ottaneet opintolainaa tilannettaan helpottaakseen. Mä en ainakaan nälissäni kykene tekemään yhtään mitään, saati sitten jotain vaativaa ajatustyötä. Opintolaina on halpaa lainaa ja just siihen tarkoitettu, että selviää opiskeluajasta jos ei ole esim. töitä. Ai niin, mut opintolainan ostaminen taisikin tän palstan mukaan olla noloa ja luonteen heikkoutta?

Koska opiskelin ja olin köyhä niin ainoastaan sen takia en jättänyt typerää, rikollisuuteen taipuvaista ja viinaanmenevää miesystävääni. Hän kävi töissä ja sain asua hänen asunnossaan ilmaiseksi, hän vieläpä osti ruuatkin. Annoin  miehen vieläpä suunnitella kaikenlaisia häitä meille ja lapsen hankkimisia, vastailin vaan että joskus sitten teemme näin.

Sitten erosinkin heti, kun valmistuin ja sain vakituisen työpaikan.

Tuo oli hävettävää että valehtelee toiselle noin ja käytännössä, ehkä myös melkein samaa kuin olisin huorannut.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:19"]Töitä yksityiselle yritykselle.

[/quote]

Sama täällä. Kettumainen pomo joka nälvii että saattehan te palkankorotusta kunntulee tes:n mukaiset yleiskorotukset. Palavereissa esitetään firman positiiviset tulokset. Eipä näy mun tilipussissa useampaan vuoteen. Tämä on tosiaan noloointa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:56"]

Ihmetyttää kyllä ne ihmiset, jotka opiskeluaikana ovat kituuttaneet opintolainalla pelkkiä kaurahiutaleita syöden, ja eivät ole ottaneet opintolainaa tilannettaan helpottaakseen. Mä en ainakaan nälissäni kykene tekemään yhtään mitään, saati sitten jotain vaativaa ajatustyötä. Opintolaina on halpaa lainaa ja just siihen tarkoitettu, että selviää opiskeluajasta jos ei ole esim. töitä. Ai niin, mut opintolainan ostaminen taisikin tän palstan mukaan olla noloa ja luonteen heikkoutta?

[/quote]

Oli minulla aikoinaan opintolaina, mutta se ei riittänyt elämiseen. Välillä olin töissä. (14)

Mä opiskeluaikoina kans näpistin kaupasta joskus makaronia, kun tilillä ei ollut edes sen paketillisen verran rahaa. Yhessä vaiheessa mä varastin kans alusvaatteita ja sukkia, kun ei mulla ollut ehjiä semmoisiakaan.

Kesällä ei tullut opintotukia, enkä ollut saanut kesätyöpaikkaa, vanhemmiltani en vain kehdannut kysyä rahaa lainaan, koska olin itse kovapäisenä teininä halunnut lähteä kotoota pois ja olla "aikuinen". En osannut hakea oikeanlaisia tukia tms. Olin yli 2 kk ilman pennin pyörylää, lainailin kavereilta rahaa aina silloin tällöin, tai isäni (onneksi!) saattoi tuoda jotain pientä purtavaa käydessään kylässä. Jotenkin häpesin omaa rahattomuutta niin paljon, etten koskaan kertonut kellekkään, että en saa edes joka päivä syödäkseni. Vuokratkin jäi rästiin ja pahasti.

Kävipä sitten niin, että oltiin kesäiltaa ulkona viettämässä kavereiden kanssa, ja meidät kutsuttiin yhtiin pieniin kotipippaloihin käymään. En tuntenut paikan omistajaa ollenkaan, en ollut koskaan tavannutkaan  koko tyyppiä. Olin syönyt edellisen kerran lähes 30 tuntia aiemmin, ja silloinkin paketillisen nuudeleita. Ykskaks pyörryin tämän omistajan syliin sohvalle. Silloin joku kavereistani keksi kysyä että millon mä oikeen oon syöny viimeks, ja ekaa kertaa mä uskalsin sanoa jollekin, mikä mun tilanne  oli. Se omistaja anto mulle sitte pikkusen välipalaa, leipää ja nuudeleita tms. Ja mun kaveri pakotti mut kertomaan mun vanhemmille, missä mennään. Luojan kiitos joku osasi puuttua mun asioihini.

Tästä aikaa 5 vuotta ja mulla ei oo koskaan ollu asiat paremmin. Vaikken rikas ookkaan, mut mä saan ruokaa pöytään!