Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Blondcherry, olen ihan suunnattoman pahoillani! Paljon jaksamista ja voimaa, hoivatkaa toisianne.

Miten surullista ja pelottavaa, että niin moni tässäkin ketjussa plussan saaneista on joutunut kokemaan keskenmenon.

Asistentelle voimia opiskelukuvioihin. Varmasti harmittaa, kun pitkä puurtaminen on tulossa päätökseen, ja viime hetkellä on kapuloita rattaissa! Tuossa edellisessä tekstissä kirjoittelinkin, että mieheni siemenneste tutkittiin, ja tulos oli tosi hyvä. Enemmänkin vaikuttaisi nyt olevat kyse siitä, kasvavatko ja irtoavatko munasoluni. Tähän mennessähän kasvu on ollut vaatimatonta, eikä ovulaatioita ole kunnolla varmistunut.

Aliisa, kiitos ihanista kuulumisista. <3 Mahtava tuo kuvauksesi perhevalmennuksesta! :D Tuli sellainen olo viime kirjoituksestasi, että ehkä et uskalla kertoa meille raskauskuulumisia, kun yhä tässä ketjussa moni meistä vasta toivoo raskautta. Jos näin olisi ollut, niin ainakin minä kuulen mielelläni niistä. On ihanaa, että elämä tulee läpi näiden yrittämisvaiheen kuplan näkymättömien seinämien läpi, niin ilossa kuin surussakin. Itselleni on ainakin lohdullista nähdä, että elämä jatkuu joka suuntaan, ja löytää aina uusia polkuja. 

Myös Asistenten tekstit ovat siitä osoitus.

Minusta tähän ketjuun mahtuu seköä synkkyys että valon läikähdykset. Toisin sanoen elämä, sellaisena kuin se on. Kiitos että jaatte niitä kanssamme!

Pumpuli87, tervetuloa joukkoomme.

Kirjoitin teille äsken pitkät pätkät ja sitten kaikki katosi jonnekin bittiavaruuteen. No, kokeillaan uudelleen..

Ihan ensiksi.. olen hirveän pahoillani Blondcherry! Tuli todella paha mieli, kun luin keskenmenostasi. :( Voimia ja jaksamista teille!

Tyttö ja varis, teidän tilanteenne vaikuttaa mielestäni tosi hyvältä ja lupaavalta! Nyt kun mies on tutkittu, sinulla on johtimet auki ja kk-kiertokin alkaa asettumaan uomiinsa. Uskon, että kohdallanne plussa on vain ja ainoastaan ajan kysymys! Täällä ainakin on peukut pystyssä puolestanne :)

Schmetterling: En ole Imettäjiä katsonut, kun ehkä puolikkaan jakson kerran, mutta Erilaisia ja Toisenlaisia äitejä senkin edestä. Lisäksi olen seurannut Teiniäitejä tottakai, niin kotimaan kun jenkki-versiotakin. Muutenkin katson kyllä nykyisin aivan liikaa telkkaria ja olen mitä parhain koukuttamaan itseäni erilaisiin sarjoihin. :D

Asistente: Nyt vaan nokka ja energiat kohti uusia tuulia. Onneksi sinä et vaikuta helposti lannistuvalta tyypiltä. Tsemppiä uuteen työpaikkaan, se varmasti päihittää ainakin tämän nykyisen!

Aliisa: Mukavaa lukea kuulumisiasi. Varmasti ihanaa, kun vauvan liikkeet alkaa tuntumaan. Se tekee kaikesta konkreettista. Melkein vollotin täällä liikutuksesta, kun olit allekirjoittanut Aliisa ja tonttu - Awwww, niin söpöä!!

Pumpuli87: Tervetuloa mukaan, kiva saada uusia jutustelijoita. :)

Täällä odotetaan menkkoja alkavaksi ihan pian. Uskon, että tulevat muutaman päivän aikaisemmin nyt, kun ovulaatiokin oli muutamaa päivää etuajassa tässä kierrossa. Harmittavaa vaan, että kierto jää sitten entistä lyhyemmäksi. Arvelisin, että noin 24 päivää olisi tämä kierto. Oireita menkoista on jo ilmaantunut: alaselkää vihlonut, eilen oli pikkuisia vatsakramppeja, on ärtymystä ja itkuherkkyyttä. Ja sitten tämä mun uusin, jonka olen nyt vasta osannut yhdistää menkkojen alkamiseen: Hiivamaiset oireet. Mulla on nyt muutamassa kierrossa alkanut aina muutamaa päivää ennen menkkoja oireet, jotka viittaavat hiivaan. Loppuvat sitten kuitenkin kun seinään menkkojen alkaessa. Todella kiusallista, mutta onneksi tässä kierrossa oireet ovat olleet sen verran lieviä, että niiden kanssa pärjää ilman lääkkeitä. En halua lääkkeitä ottaa joka kierrossa.

Hullua ajatella, että vuosi sitten söin viimeisiä e-pillereitäni. En olisi koskaan sillon uskonut, että tässä sitä vielä vuoden päästä ollaan, lähtökuopissa ja epätietoisina. Tähän vuoden sisään on mahtunut tunteita aivan älyttömästi laidasta laitaan. Lähinnä kuitenkin pettymystä, jännitystä, surua ja joskus jopa niitä pienenpieniä toivonkipinöitä.

Tällä viikolla kuitenkin pääsen varmasti varaamaan aikaa siihen follikkeliultraan ja menen verikokeisiin. Miehellä simppatesti edessä torstaina. Mua jännittää jotenkin se ihan kamalasti, koska olen nyt päässäni unettomina öinä tullut siihen tulokseen, että siinä on oltava jotain vikaa. Voi, kun saisi ajatukset johonkin ihan muualle. En kuitenkaan pysty siihen täällä Suomessa, vaan pitäisi kokoajan matkustaa johonkin muihin maisemiin, jotta saisi muuta ajateltavaa.

Megan kp 23/27.

Voimia loppukiertoon, Megan! Voin uskoa, että mieli myllertää, kun vuosi on nyt tullut täyteen. Halaus täältä. Te olisitte ihanan uuden alun nyt todellakin ansainneet. Onneksi saatte nyt joka tapauksessa tutkimusten tuloksia. Saatteko heti tiedon miehen siemennesteen laadusta, kun tutkimus on tehty? Tuossa on ilmeisesti vähän vaihtelevia käytäntöjä julkisella puolella, missä meillekin tutkimus tehtiin.

Ja kiitos tsempeistä meidän tilanteeseemme! Se valaa itseen aina uskoa ja luottavaista mieltä, kun joku sanoo, että meille on varmasti vielä tulossa vauva. Totta, että meillä on nyt moni asia tutkitusti kunnossa, ja olemme siitä iloisia. Olen kuitenkin huolissani tuosta, että minulla tosiaan seuratusti kahdessa clomifen-kierrossa eivät ole rakkulat oikein kasvaneet. Enkä ole ovulaatiotesteihin saanut vielä koskaan vahvaa viivaa. Kierrothan ovat minulla olleet hyvin epäsäännölliset, mutta clomifenit tasoittivat niitä sinne 35-36 päivään. 

Eli saattaa olla, etten ole juuri ovuloinut...  Minulla on jotenkin ollut lähes yrittämisen alusta asti intuitio, että muut asiat ovat osaltamme varmaankin kunnossa, mutta tuossa saattaa olla häikkää. Luotan kuitenkin siihen, että asia voi korjaantua luonnostaan, tai sitten sitä päästään hoitamaan.

Puhuimme paljon viikonloppuna miehen kanssa, ja päätimme, että nyt menen siihen lääkärin suosittelemaan folliikkeliultraan huomenna, kiertopäivänä 15. Sitten nähdään, tapahtuuko tässä kierrossa luonnostaan kasvua ja minkä verran. Jos ei tapahdu, niin tästä on sitten hyvä jatkaa julkisella, varmaankin suoraan saisimme sitten aloittaa clomifeneilla, suuremmalla annostuksella. Jospa sitten saataisiin ovulaatio aikaan?

Pitkään mietimme, että menemmekö vain luomuna ja "huolettomina" tämän loppuvuoden. Mutta tulimme siihen tulokseen, että ei kulu turhaa energiaa jossitteluun, jos katsomme tilanteen nyt.

Toiveikas, mutta tänään mietteliäs

Tyttö ja varis

p.s. Meidän pentumme on tässä kirjoittaessani käynyt vähän väliä hakemassa lelulaatikostaan aina lelun toisensa perään. Pitää aina hetken hauskaa yhden kanssa, ja sitten riemastuneena hakee taas uuden. Arkipäivän onnea... :)

Blondcherry olen suunnattoman pahoillani, en pysty edes kuvittelemaan miltä sinusta tuntuu. Oma hajoilu ja murehtiminen tuntuu nyt sangen pieneltä ja olemattomalta. Voimahali sinulle!

Kiitos Aliisa kommentistasi. se valoi paljon taas toivoa minuun. Turhahan tässä on etukäteen murehtia, kyllä testit sitten kertoo onko syytä surra. Tuntuu jatkuvasti olevan hurjaa tunteiden vuoristorataa. Oli myös katkeransuloista lukea vauvakuulumisiasi. Voi kunpa me kaikki muutkin olisimme tuossa tilassa pian :)

Kiitos Megan myös rauhoittavista sanoista. Olen varma että olet oikeassa. Minulla on jo paljon parempi mieli kun varasin sen lääkäriajan.

T&K kuulostaa että sinun kohdallasi on tosiaan vain ajankysymys. Rauhallista mieltä siis sinne ja paljon plussatuulia.

Nyt menossa kp18 ja eilen illalla tuli pientä välivuotoa????? Onko muilla ollut? Olisiko ovulaatiosta johtuvaa? tässä kuussa en tikuttanut, mutta rinnat kipeytyivät ja kipuja oli kp12 tienoilla. Vai voisikohan johtua hormooneista?

Lumi on tuonut valoa ja hieman lohtua pilkkopimeään arkeen. Heti näyttävät asiat paljon valoisemmilta. Toivon todella että tuo lumi pysyisi edes hetken. Kuukausi enää Jouluun. Olen Jouluihminen ja rakastan joulun tunnelmaa. Se jotenkin aina rauhoittaa mieltä. Löytyykö täältä muita jouluihmisiä?

Tänään alkoi tuo menkkoja edeltävä vuoto, joten huomenna sitten on kp1, kuten omien laskujeni mukaan arvelinkin. Tää kierto jäi sitten 24 päivään, mutta luteaalivaihe pysyi samana. Onkohan tällä kiertojen lyhentymisellä nyt vaikutusta follikkeliultran varaamiseen, kun minulla laskettiin 27 vrk kierron mukaan, että kp 10-12 välillä pitäis käydä? Hermot menee ihan totaalisesti, kun joutuu näitä juttuja miettiä ja stressata, eikä siitä ole edes mitään hyötyä!

Lisää surua ja epätoivoa muutenkin harmaaseen tiistaipäivään..

Mun follikkeliultra siirtynee kahdella kuukaudella ainakin, koska nyt joulukuussa ei ollut enää aikoja vapaana ja sitten seuraavat menkat osuu juuri johonkin Joulun aikaan, joten sanoivat ihan suoraan, että kannattaa palata asiaan vasta tammikuun vuodon alkaessa, koska Jouluna aikoja on tosi heikosti.

Olen itkenyt silmät päästäni täällä, koska ollaan taas ihan omillamme tässä sitten tämä aika ja pohditaan (tai siis lähinnä minä pohdin ja itkeskelen) kaikkea mahdollista yöt läpeensä.. huoh.

Jouduin perumaan kaverin pikkujouluihin menemisenkin tulevana viikonloppuna, koska sinne tulee eräs yhteinen ystävämme, joka on viimeisillään raskaana. En vaan kestä mitään sellaista nyt. Tunnen itseni itsekkääksi, kun ajattelen näin, mutta eipähän tätä epätoivoa voi kukaan muu ymmärtää, kun se, joka on sen omakohtaisesti kokenut. Haluan vaan tällä hetkellä käpertyä johonkin omaan kuoreeni ja surra siellä rauhassa.

Voi olla, etten kirjoittele tänne ihan hetkeen, mutta seurailen keskustelua etäältä kyllä. Palaan taas linjoille, kun on oikeasti jotain asiaakin - muuta kun näitä vastoinkäymisiä toisensa perään.

Tsemppiä tytöt, toivottavasti saadaan tänne pian uusia kivoja uutisia! Ja ihanaa Joulun odotusta teille kaikille! <3

Moikka kaikki ihanat tytöt!

Blondcherry ;( tuli itku puolestasi. Ihan kamalaa! Voimia ihan jokaiseen hetkeen <3 Tiedätkö vaikuttivatko ne alun kivut jotenkin tähän? Jos vaan jaksat ja koet, että se auttaa niin tänne saa puhua ja purkautua...<3

Olen käynyt lueskelemassa kuulumisia jonkun verran, mutta töissä on ollut superkiireistä ja stressaavaa aikaa niin en ole ehtinyt edes ajattelemaan tätä vauva-asiaa! (Enpä! Kyllä se tietenkin jatkuvasti taustalla kummittelee...) 

Olen myös yrittänyt ihan tietoisesti pitää vähän matalampaa profiilia, ettei raskautumisstressi pääsisi liikaa päälle ja se turnausväsymys... 

Megan, voisinpa ottaa edes osan tuota huoltasi ja ahdistustasi itselleni :( Mieti, että kun tammikuu koittaa (ihan kohta!) ja hommat lähtee rullaamaan niin toivottu tulos voi tulla piankin. Helpommin sanottu kuin tehty mutta jos yrittäisit tämän ajan ennen sitä ultra-aikaa olla ajattelematta asiaa mahdollisimman paljon ja yrittäisit pistää sen ns taka-alalle siksi aikaa, koska ennen sitä et voi tehdä mitään asialle kuitenkaan, ja parasta mitä siinä voisi käydä olisi se että stressaamattomuus auttaisi jopa siihen kaikkein ihanimpaan tulokseen! Olen lukenut useampia tarinoita siitä miten onkin raskauduttu juuri ennen hoitoja kun on ilmeisesti "luovutettu" ja jääty odottamaan sitä lekuriaikaa. Ymmärrän tai voin kuvitella tuskasi ja tämä kaikki on vain sanahelinää sinulle ja luultavasti haluaisit tintata minua turpiin kun tulen pätemään, mutta ihan oikeasti toivon vain että voisit saada mielenrauhan siksi aikaa että asiat selviää. Ja siihen asti saat minun mielestäni olla juuri niin "itsekäs" kuin sinun pitää olla ja tehdä juuri niin kuin haluat tai jättää tekemättä ja tännekkin toivottavasti jaksaisit kirjoitella tänne :)

Tyttö ja Varis Ihana kuulla, että teillä on tullut hyvät tulokset! Ihanaa, että siellä ollaan hyvillä mielin ja mielenkiintoista jännätä miten hommat etenee :) Kiitos tuosta teevinkistä, kuulostaa ihanalta!

Jätin tässä kierrossa jopa ne ovistestit pois, mutta epäilen että se oli viime viikolla joskus torstain tienoilla. Eli kohta taas saa jännätä! Vaikka jostain kumman syystä mua ei edes jännitä, joka kuukausi se plussa tuntuu kaukaisemmalta haaveelta niin nytkään en sitä edes odota, "tiedän" että menkat alkavat. Älkää käsittäkö väärin haluan edelleen vauvaa enemmän kuin mitään ja välillä tuntuu että meinaan ihan haljeta tähän vauvakuumeeseen ja siihen haluun ja tarpeeseen saada oma lapsi, mutta jonkinlainen mielenrauha ja pessimisti-ei-pety-asenne tässä on alitajuisesti tullut. Hyvä niin.. :)

Voimia kaikille! Suvi Teräsniskan sanoin jaetaan surut ja murheet:

 Elämä on varjoa ja valoa

Joskus se kyyneliin tiristää Silloin kun itkun kaulukset Kurkkua kiristää Elämä on sekoitus onnea Ja surullisia vaiheita Meil on täydellinen elämä Täynnä laulun aiheita Meil on täydellinen elämä Kun mä laitoin paperille Kaiken minkä mä menetin Siinä samalla mä myös surut puolitin Kun mä laitoin paperille Kaikki hölmöt pelotkin Vihdoin laulaa ne myös ulos uskalsin...

Megan haleja! Voin vain kuvitella tuon sun ahdinkosi ja ymmärrän täysin ettet pysty ystäväsi juhliin mennä. Koitahan kuitenkin jaksaa ja hetkeksi keskittyä muihin asioihin. 

Täällä huonoja uutisia. Munarakkulani eivät ole kasvaneet lainkaan kiertopäivien 10-15 välillä. Juuri kuten pelkäsinkin. Lääkärin mukaan seuraava askel on lääkehoito, hän väläytteli jopa inseminaatiota. 

Kuinkahan mones kerta tämä on, kun kyynelehdin kaupungilla... Vastaanotolla pystyn vielä jotenkin tsemppaamaan, mutta en sen kynnyksen yli käveltyäni.

Olen kirjoittanut teille siitä surullisesta, läpikuultavasta haamusta nimeltään Lapsettomuus. Tuossa se nyt istuu, pöydän toisella puolella. Sillä oli tänään mukanaan pieni nyssykkä, kun se astui sisään. Meinaa kuulemma asettua nyt meille vähäksi aikaa. En sanonut sille mitään. Laitoin vaan veden kiehumaan vadelmanlehtiteetä varten. Juokoon sitten sitä kanssani.

Megan, lämmin halaus täältä. Tiedän ehkä miltä sinusta tuntuu. Meilläkään ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kevääseen. Minulla on tavallaan samanlainen tunne kuin sinulla, että melkein mietin, pitäisikö pitää taukoa koko palstasta. Juuri nyt raskausuutisia voisi olla vaikea kestää. Mutta olette niin kullanarvoisia, että en taida malttaa luopua tästä kaikesta. Kiitos JanetteO noista laulunsanoista. Juuri tänään.

valon ja varjon

Tyttö ja varis

Voi ei, teidän kaikkien ikävät uutiset :(

Megan: Mä niin tunnen sun lapsettomuus ahdistuksen. En kanssa halua yhtään tavata ketään juuri lapsen saaneita. Enkä halua edes katsoa/ihailla muiden lapsia. Olen kyllä jo sinut lapsettomuuden kanssa, mutta en vaan tahdo pahaa mieltä. Mullekin oli vaikea olla miehen parhaan kaverin häissä, kun siellä on miehen kaverin sisko viimeisillään raskaana. Ja nyt tekee aina pahaa/oksettaa ym, kun edes näen sen naisen ja niiden vauvan. ARGH! Ne pääsi lapsettomuushoitoihin 6kk lapsettomuuden jälkeen ja heti eka inssi tärppäs, eli eivät edes oikeasti olleet lapsettomia.

Tyttö ja Varis: Miten sun mies suhtautuu siihen, että raskaaksi tuleminen on rajoittunut teillä? Meillä on tilanne ehkä helpompi, kun kummallakin vaikeuksia. Se tuska on ehkä pahin, kun on toisen "onnen" tiellä. Toivottavasti pääsette pian ensimmäiseen inssiin ja saatte toivotun tuloksen <3 Mutta muistakaa ennen sitä nauttia toisistanne ja elämästänne. Elätte kuitenkin nyt parasta aikaa elämässänne.

Heippa taas,

Tulin kuitenkin jo kirjoittamaan, koska huomasin että viestejä oli tullut. Olen kai aika riippuvainen tästä ketjusta!

Olen täällä nyt vollottanut omasta, Tyttö ja variksen sekä Blondcherryn puolesta. Jospa pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan. Eilen oli ihan kamala päivä, ahdisti ja itketti kokoajan.

Kun luin sinun koettelemuksistasi eilen Tyttö ja varis, purskahdin itkuun välittömästi ja mietin vaan, että tämä ei ole reilua! Olette useat tilanteidenne kanssa paljon mielessäni, vaikken teitä tunnekaan. Täältä saa kyllä niin paljon vertaistukea. <3

Juttelin eilen puhelimessa ystäväni kanssa, joka on menettänyt oman vauvansa. Tuo puhelu rauhoitti hiukan, koska hän jos kuka tietää, miltä nämä asiat voivat tuntua ja antoi myös "siunauksensa" sille, että minulla on täysi oikeus nyt vältellä raskaanaolevia ja onnea puhkuvia tuoreita äitejä, eikä sitä tarvitse hävetä tai tuntea itseään itsekkääksi. Välillä on hyvä suojella itseään.

Asistente: Kiitos viestistäsi, on ihana kuulla, että muillakin on ihan samoja tunteita tämän asian suhteen. Nyt minulla on ihan rauhallinen olo siinä mielessä, että olen ilmeisesti täysin normaali näiden tunteideni kanssa (kun en halua nyt lähelleni vauvoja ja tuoreita äitejä), enkä esimerkiksi pimahtamassa.

Janetteo: Aivan mahtavaa kuulla sinustakin vihdoin! :)  Olet oikeassa, mun pitäisi vaan rauhoittua, koska juuri nyt en voi tehdä asialle mitään. Ärsyttää vaan niin älyttömän paljon tuo Naistenklinikkakin, kun joudun odottamaan yhtä ultraa MONTA kuukautta itsestäni riippumattomista syistä! Olisivat edes antaneet nipun jotain reseptejä kouraan viime käynnillä, niin voisin nyt popsia jotain lääkkeitä tähän pahimpaan turhautumiseeni..

Helpoin tapa saada ajatukset muualle olisi matkustella kokoajan, mutta se ei taida olla mahdollista taloudellisesti eikä muutenkaan. Töissäkin pitäs käydä. Tuntuu vaan, että aikaa menee hukkaan kokoajan sillä vauhdilla, kun hiekka valuu sormien välistä.. Mieskin täyttää taas vuosia tammikuussa. Ei olla nuoria enää ei.

On kyllä todellinen musta marraskuu 3 

Tyttö ja Varis :( Olen tosi pahoillani... Muistatko että olisit ovuloinut silloin kesällä tai kesän alussa? Mistä tuollainen ovuloimattomuus voi johtua? Miksi tämä on niin vaikeaa...? En löytänyt tuota teetä kaupasta, täytyy yrittää jostakin toisesta. Ehkä se olisikin se ihmetee joka auttaisi. Jos se lapsettomuus haamu ei pitäisikään siitä ja muuttaisi teen vuoksi pois... toivotaan! <3

Olen välillä ihmetellyt sitä miten kuitenkin melko harva täällä kirjotelleista on tullut raskaaksi ja päässyt vielä riskiviikkojen yli :'( Onko niitä 2 vai 3? Kun Tyttö ja varis aloitit tämän ryhmän, ei tämä ollut kauan yrittäneiden tai muuten "lapsettomien" ryhmä vaan raskauden yrittämistä aloitteleville keskusteluryhmä. "Prosentit" ei nyt ole olleet meidän puolella... mietin voisiko se johtua siitä osittain, että me kirjoittelemme tänne ja haluamme jakaa ja vertailla kokemuksiemme koska haluamme ja odotamme raskautta ja lasta niin paljon ja siksi myös stressaamme ja se pitkittää prosessia..? En tiedä, tuntuuko teistä muista, että yllättävän harva meistä on plussannut? Vaikka ei siitä toukokuusta niin kovin pitkä aika ole mutta silti muutaman kierron päästä itsellekkin aloittamisesta on kulunut vuosi.. 

Joten Aliisa ja Maggiemee ja muutkin plussanneet jatkakaa ihmeessä tänne kirjoittamista, on ihana kuula teidän kuulumisia! Te olette sellaisia toivon kipinöitä ja tuotte tämän haaveen todellisemmaksi ennen kuin se liusuu käsistä pois täysin epätodelliseksi mahdollisuudeksi..

Megan kuulostaa että olisit ehkä ihan vähän toiveikkaammalla ja paremalla mielellä.. Se on ihana kuulla :) Ehkä suurin pettymys ja ärsytys menee pikkuhiljaa ohi ja ultran odotus helpottaa. Mukava, että sait tukea ajatuksillesi ystävältäsi. Vaikka se mahdottomalta tuntuukin, yritä nauttia tästä hetkestä myös.. Jaksamista <3

Blondcherry, olen niin pahoillani! Voimia sinulle ja tervetuloa takaisin heti kun jaksat. Ja Megan ja Tyttö ja varis, sydäntäni särkee myös teidän huonojen uutistenne kuuleminen. Kunpa olisi viisaita sanoja teille kolmelle, mutta muuta en osaa kuin toivottaa jaksamista ja toivon pilkahduksia.

Todellakin musta marraskuu. Olen samaa mieltä kuin JanetteO siitä, että ihanaa kun Aliisa ja Maggiemee jaksavat päivittää tänne raskauskuulumisia. Ehkä osa tähän ketjuun kirjoitelleista on plussaamisen jälkeen siirtynyt kokonaan tuonne raskaus ja synnytys -keskusteluihin? Olisiko siinä syy siihen, miksi niin harva tuntuu plussanneen?

NAINEN TARTTETKO LAINA MIESTÄ SILLÖIN TÄLLÖIN!
Tässä on MIES! Joka on sinun käytössä aina silloin tällöin kuin sinulle sopii!
Esim. Hetkellistä yhdessä olemista ja mikä ettei siinä ohessa voisi jotain hyödyllistäkin tehdä sinulle, jos tarvitset apua ns. miesten töihin. Vaikka hierontaa.
Ehdotuksia otetaan vastaan sinulta kiitos.
Mitä kiva se yhdessä oleminen voisi sisällään niin kerro se minulle?
Jani 040 3797 366 
lainamies@luukku.com

T&V olen todella pahoillani sinun uutisistasi. Täältäkään ei löydy viisaita sanoja. Toivon todella että lääkitys toisi avun. Viime kädessä sitten inseminaatio. Kuitenkin toivoa vielä on vaikkei se pakosti nyt lohdutakkaan.

Mukavaa että Megan kirjoitit, jotenkin kuitenkin huoli teidänkin jaksamisesta vaikken teitä kunnolla tunnekkaan.

Minunkin mielestäni aika vähän on plussanneita tässä ryhmässä. Tosin itselläni kesti aika kauan ennenkuin hakeuduin mihinkään nettiin keskustelemaan ja tämä ryhmä tuntui parhaimmalta, kun ei ole kuitenkaan pelkkää odotuskuumeilua. Aika moni tässä ketjussa on tainnut kuitenkin hetken aikaa jo yritellä sen pikkuisen tekoa. En usko että tähän ryhmään kirjoittelu lisää ainakaan omalla kohdalla stressiä. Mutta kyllä niitä plussia saisi jo kaikille ropista!

Lämmin kiitos kaikille myötäelämisestä! <3 En ole näitä uutisia vielä päässyt puhumaan muuten kuin miehen kanssa, joten sitä suuremmalla syyllä. Olen aika maltillisesti puhunut vain muutamille ystäville siitä, että yritämme raskautta, ja varmaan näiden kanssa vaan jaan tätäkään uutista.

Asistente, mieheni on ottanut tämän tiedon aivan uskomattoman ihanasti, yhteisenä asiana.  Hän on toiveikas sen suhteen, että tulemme vielä onnistumaan. Tiettyä malttamattomuutta, tai odotusta, hänelläkin on ollut ilmassa verrattuna vuoden takaisiin keskusteluihimme. Odotamme nyt molemmat kovasti sitä tammikuun lääkäriaikaa.

Olen nyt hiukan ihmetellyt, miten minusta ei saa tuota toiveikkuutta tapettua. Olen sitä mieltä, että ihmeitä tapahtuu, ja niitä voi tapahtua meillekin.

JanetteO, ehkä Lapsettomuus-haamu tosiaan muuttaa pois teehen kyllästyttyään! Tuosta ovuloimattomuudesta, en ole saanut koskaan tasavahvoja tai kontrolliviivaa vahvempaa ovulaatiotestiin. Mutta RFSU-raskaustestiin olen saanut harmahtavan, mutta ihan selvän haamun ainakin kolme kertaa, parissa eri kierrossa kesällä. Eli ehkä se ensimmäinen niistä ei ollut sitten kemiallinen raskaus kuitenkaan. Minulla on PCO-tyyppiset munasarjat, vaikka ei varsinaista sairautta kuitenkaan. Ovuloimattomuus saattaa liittyä siihen.  Olen myös pistänyt merkille, että tässä ketjussa ei ole nyt ollut plussia/on sattunut keskenmenoja viime aikoina. Sitä se elämä kaiketi on, iloa, surua, odotusta.

Aina joskus kaipailen sellaisia, jotka eivät ole tänne hetkeen kirjoitelleet. Jos joku teistä näkee tämän, miten menee? :)

Schmetterling, samaa mieltä, raskauskuulumisia on kuitenkin ihana kuulla!

Melita, minustakin on kiva, että jaamme tänne muutakin kuin odotuskuumeilua/teknisiä tietoja. Niitäkin tänne mahtuu, on ihanaa välillä vauvahuuruta ja välillä pohtia muutakin.

LAINAMIES, houkutteleva tarjous, mutta ei ole nyt tarvetta! :D

Megan, toivon kovasti että jatkat kirjoittelua! Tuntuu epäreilulta, miten kauan joudutte odottamaan ultra-aikaa. Nyt koetetaan vaan selvitä tästä pimeämmästä ajanjaksosta muuttumatta itse näkymättömiksi haamuiksi! Olen iloinen että pääsit purkamaan tätä ystäväsi kanssa. Kohti tammikuuta ja lisääntyvää valoa!

Olen itse miettinyt viime päivinä tuota tammikuuta, ja ensimmäistä haaveilemaamme laskettua aikaa. Se pistää vähän hiljaiseksi. Toisaalta keväällä tapahtuu nyt paljon sellaista, mikä olisi jäänyt tekemättä, jos olisin ollut vauvan kanssa kotona. Työni on sellaista, että onneksi uutta versoo sinnekin, missä oli tyhjyyttä tai jättömaa. Lopulta siinä kohtaa on kuitenkin jotain kaunista, merkityksellistä ja lohdullista.

Mutta tuntuu hurjalta luopua haaveista aina uudelleen. Kevätvauvasta, kesävauvasta, nyt mietin, saammeko lasta ennen vuotta 2016? (pieni kuiskaus takaraivossa, jos silloinkaan)

Ystävä puhui siitä, miten vauvakuume on vaan yhteiskunnan luoma paine. Olen ajatellut sitä paljon. Mutta itsestäni tuntuu, että se on luolanaisen vaatimus minussa, käsieni polte päästä silittämään pientä päätä, halu nuuhkia vastasyntynyttä, kantaa lanteilla, kertoa eteenpäin sukuni tarinoita.

Minulla se sotii kaikkea järkeäni vastaan. Se on jotain, mikä vaan on minussa.

Heippa taas kaikille, mukavasti tullut viestejä!

Mutta ensimmäiseksi osaanottoni Blondcherrylle! Tulin niin surulliseksi luettuani uutisesi *halaa* En oikein tiedä mitä sanoa, pelkään että kaikki lohdutus yritykset kuulostaisivat typeriltä :( Toivon, että palaat pian kirjoittelemaan kuulumisiasi!

Megan: Toivoisin myös, että voisin sinulle sanoa jotain mikä lohduttaisi =/ Tammikuu on kuitenkin lähellä! Koita rentoutua ja nauttia joulusta, stressaaminen ei tee hyvää kellekään meistä, mutta on helpompaa sanoa älä stressaa, kuin oikeasti toteuttaa se, tämän tiedän hyvin.

Taisit aiemmin kysellä mitä raskaustestejä käytin joihin sain haamun, ensimmäinen oli rfsun, ja viime kierrossa onestep...  

Janetteo: olet oikeassa, tässä ryhmässä plussanneita on aika vähän, toisaalta, loppujen lopuksi meitä aktiivisia kirjoittelijoita on melko pieni ryhmä. Olen varma että piakoin alkaa sadella hyviä uutisia. Olkoon 2015 meille onnistumisien vuosi, tavalla tai toisella! :)

Tyttö ja Varis: Kuten olen aiemminkin sanonut; viestejäsi on ihanaa lukea ja niistä välittyvä toiveikkuus vastoinkäymisistä huolimatta saa itsenikin hyvälle tuulelle. Toiveikkuutta täytyy aina pitää hengissä :)

Omia kuulumisia; tässä kierrossa kuukautiset olivat runsaammat ja pidempi kestoiset kuin aikaisemmat pillereiden jälkeen. Aikaisemmat olivat vain noin 3 päivää, nyt venyivät kuuteen päivään. Oma höpsö toiveikkuuteni alkoi heti pohtimaan, että josko tämä on joku hyvä merkki ja tarkoittaisi että kierrot muuttuvat normaaleimmaksi (heh, vaikka tiedän, että kuukautisten pituus ja vuodon määrä voi normaalistikin vaihdella)

Valkovuoto on myös ollut runsaampaa (taas pieni toiveikas piru heräsi takaraivossa), ihmettelin jo kp8 että voiko ovulaatio olla näin aikaisin... Olin taas hommannut ovulaatio testejä ja tarkoitukseni oli aloittaa testailu kp16 mutta nyt sitten hölmönä aloitin aiemmin ja testit varmaan loppuu kesken :D Nyt pistely on ollut myös erilaista ja voimakkaampaa, hetkellisiä useampana päivänä lähinnä oikealla puolella,  onko se sitten niitä kasvukipuja vai mitä(?) Vähän tällaista opettelimista tämä oman kropan tulkitseminen vielä on :) En oikein tiedä miksi edes hankin noita ovistetejä koska ne vain ärsyttävät minua tällä hetkellä, lol... Eiköhän tämäkin kierto veny pitkäksi. Välillä minua huvittaa se miten tarkoin sitä yrittää näitä eri merkkejä tulkita.... 

Nyt on oikeastaan melko rauhallinen olo, ajoittainen epäröinti nostaa tosin välillä päätään vauva asian suhteen, luulen että viime aikaiset synkät uutiset ovat siihen syynä.... 

Huoh, tämä ilman harmaus tuntuu myös uuvuttavan, onneksi mennään kohti joulua! :)

Heip,

Oon lueskellut tätä ketjua ja nyt musta tuntuu vahvasti, että oon tunkenut itseni keskusteluun, johon mulla ei vaan ole mitään sanottavaa... Mä oon aina pelännyt, että en saisi lapsia silloin kun niitä haluan ja jotenkin mua alkaa ahdistaa kun luen netistä tarinoita lapsettomuudesta... En osaa muuta sanoa teille, kun että olen pahoillani :(

Ja mun päähän ei tällä hetkellä mahdu mitään muuta kun vauvoja :DD En oikesti tiennyt, että vauvakuume tuntuu tälläseltä... Ja keskusteltiin asiasta mun avomiehen kanssa ja mä haluan odottaa vielä muutaman kuukauden ennen kun oikeasti jätetään ehkäsy pois ja mahdollisesti tulisin raskaaksi... Tiedän, että elämässä kaikkea ei voi suunnitella, mutta mulla alkaa nyt uudessa duunissa neljän kuukauden koeaika ja koeaika ja raskauspahoinvointi kuulostaa musta aika ikävältä yhdistelmältä... Eli neljän kuukauden päästä katsellaan asiaa uudestaan. Ja mua ärsyttää ja harmittaa, mutta tää on mun päätös :DD

En silti tiedä, miten opin mun uudet hommat maanantaina, kun on ajatukset ihan muualla... Kyseessä on kuitenkin semi vastuullinen asiantuntijatehtävä...

Pumpuli, tee kirjoittelun kanssa niin kuin hyvältä tuntuu. :) Mutta niin sinä kuin muutkin uudet kirjoittelijat olette tervetulleita mukaan. Tsemppiä uuden työn kanssa! Ja voi, tiedän miltä tuo yrittämisen lykkääminen ja ajatusten kanssa edestakaisin huopaaminen tuntuu. Mekin teimme sitä hyvän aikaa ennen yrittämisen alkua.

Eitne, runsaammat kuukautisesi kuulostavat oikein lupaavalta! Esim. minullahan oli ihan superniukat kuukautiset ennen clomifeneja. Mutta niiden kanssa kohdun limakalvo oli paksumpi ( kierrotkin säännöllisemmät) ja kuukautiset normaalin runsaat, eli ainakin minulla positiiviset asiat korreloivat. Miltäs ovulaatiotestit ovat näyttäneet nyt? Ja kiitos ihanista sanoistasi.

Olen nyt ollut hieman alavireessä. Taidan pureskella (välillä ihan märehtiäkin) kaikkea tässä matkalla koettua. Nyt tuntuu hyvältä, että sydäntalvi, pimein aika saa olla. En yritä ajaa sitä pois. Katselen sisäänpäin, luvalla. En ole lainkaan toivoton. Mutta kerään voimiani ennen kuin jaksan nousta ylös.

Eilen ryhdyimme miehen kanssa suunnittelemaan ihan muuta. Matkaa paikkaan, mistä olemme aina haaveilleet. Ihoni oli kananlihalla ja kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin, kun katselimme kuvia sieltä. Ne maisemat ovat jo minussa. Ehkä ei olekaan niin vaarallista, jos joudumme vielä odottamaan. Muuta tulee tilalle. Kun vuorovesi vetää aallot pois, hiekasta nousee monenlaista möngertäjää.

Mikähän noista ensimmäisenä toteutuu? Vauvahaave, tuo toinen seikkailu...? Tammikuussa on ainakin kaksi seikkailua! Ensimmäiset lääkäriajat ja  eräs minulle aivan järjettömän tärkeä työprojekti alkaa.

Heippa tytöt,

ei mitään uutta tämän auringon alla..

Kiitos kaikille tsempeistä ja myötätunnosta! Tuntuu jo vähän paremmalta, kun osaa vain vältellä tiettyjä asioita, eikä tahallaan altista itseään sellaisille jutuille, jotka saavat mielen apeaksi ja tuntemaan itsensä jotenkin "puutteelliseksi". Tämä tarkoittaa nyt tällä hetkellä valitettavasti rajoitettua sosiaalista elämää.

Viime viikolla kävin verikokeissa ja mies myös verikokeissa sekä sperma-analyysissä (en tiedä, miksi mua aina huvittaa tuo jälkimmäinen termi :D ..). Tyttö ja varis, kerroit, että kyselitte tuloksia jo aikaisemmin. Kuinka pian ne voi saada? Mihin pitää ottaa yhteys, sinne spermalaboratorioonko? Meille kun sanottiin, että tulokset saadaan tietää sitten seuraavalla yhteisellä käynnillä, mutta se menee nyt pitkälle kevääseen, koska se munkin seuraava itsenäinen käynti menee tuon ajanvaraustilanteen takia jo ainakin sinne tammi-helmikuulle. Siellä sitten kai saisin tietooni vasta sen yhteisen käynnin ajankohdan.. ei todellakaan huvittais odottaa tällaisia tuloksia useita kuukausia!

T&V, olen muuten miettinyt tuota sinunkin tilannettasi täällä.. Voisiko stressi vaikuttaa tuohon munasolun kypsymiseen? Onko lääkäri sanonut mitään? Kun ajattelin vain, kun lasta toivovia naisia aina varoitellaan siitä, että stressata ei saa.. vai onkohan sen vaan jotain hölynpölyä. Tiedä sitten. Kun olen tosiaan lukenut itsekin näistä "luovuttaneista", jotka ovat plussanneet, kun vähiten siihen asiaan uskoivat.. voihan tuo tietty olla jotain ihan sattumaakin. Leijaili vaan mieleeni tällainen ajatus, kun teillä muuten tuntuisi olevan kuitenkin asiat kunnossa lisääntymistä ajatellen.

Aloitin rakkaan kuntosaliharrastuksen vuoden tauon jälkeen ja olen siitä enemmän kun innoissani. On vaan pakko saada muuta ajateltavaa. En ole tilannut nyt tähän enkä seuraaviin kiertoihin ovistestejä, enkä aiokaan. Vieläkin olen muuten hämilläni, että miksi ovis oli viime kierrossa jo monta päivää aikaisemmin kun yleensä.. Vehnänalkioöljy loppui, mutta en taida sitäkään ostaa lisää. En usko, että siitä on mitään apua ollutkaan näiden 3 kk:n aikana. Foolihappoa syön edelleen kaiken varalta. Siitä on tullut jo tapa, kun olen sitä kohta puoli vuotta syönyt.

Haluan linkata tähän yhden blogikirjoituksen, joka jollain tapaa sai mieleni hiukan paremmaksi yhtenä erittäin harmaana päivänä, jolloin tunsin itseni tavallistakin epätoivoisemmaksi.

http://ikuisestikaksin.blogspot.fi/2014/11/tsemppia-lapsettomuuteen.html

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Megan, kp 7/24-27