Megan

Janetteo: Ihanaa, että kirjoitit tänne pitkästä aikaa! Välillä tosiaan on vaikeaa löytää voimia EDES kirjoittaa tänne.. ymmärrän sinua täysin. Voisin kai jo ensi viikolla soittaa miehen tuloksista, mutta tuskin ne ovat kovin paljon edellisestä muuttuneet, niin ajattelin soittaa joskus tässä viikon kuluessa hormonipolille ja varata meille yhteenvetokäyntiajan. Siellähän saadaan sitten kuulla tuloksia yhdessä. Jostain syystä en halua niitä erikseen nyt kysellä (tosin viimeksi kyllä lähettivät tuloksia kotiinkin).

Sitten ilmoitusluontoista asiaa..

Olen nyt perustanut ryhmän "Haikara hakoteillä", joka löytyy "Ryhmät"-kohdasta. Se on suljettu ryhmä ja liittyminen sinne kulkee minun hyväksymiseni kautta. Siirryn sinne itse heti, kun saan teistä jostain juttuseuraa. :)

Tyttö ja varis: Mulla meneillään kp2, kipuja on ollut täälläkin ja vuotokin tavallista runsaampaa. Jopa yöllä jouduin nousemaan vessassa käymään.. Se on mulle harvinaista. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä nämä kunnon kuukautiset ovat ihan hyvä juttu. Viime aikoina kun kuukautiset on olleet jotenkin niukahkoja, joten ehkä kohdun limakalvo on edes ollut nyt tällä kertaa tarpeeksi paksu? Ymmärrän täysin surusi ja turhautumisen! Itseänikin oikein pelottaa, kuinka kalliiksi meillekin tämä homma tulee lopulta koitumaan, henkisen puolen lisäksi myös taloudellisesti. Pakko sitäkin on ajatella, vaikka ei haluaisi. Mun mielestä kukaan ei saisi joutua luopumaan omasta lapsesta sen takia, että lapsettomille se on niin älyttömän kallista hoitoineen ja lääkkeineen. Miksi toiset pääsevät niin helpolla, että luonto hoitaa kaiken.. Paljon voimia ja halauksia kanssasisareni!

Tyttö ja varis: Oletko varma, että tuo tuhruttelu olisi huono asia? Onko se vielä jatkunut tai onko vuoto muuttunut runsaammaksi? Olihan Maijallakin vuotoa raskaudesta huolimatta.

Asistente: En loukkaantunut aiemmasta kommentistasi. Uskon, että miehelläni on nyt tosiaan paineita asian suhteen, etenkin kun pallo on tässä tilanteessa hänellä. En usko, että mies on todellakaan hoitoja vastaan - itsehän hän lasta on halunnut jo pari vuotta. Ainoa juttu, miksi saatamme joutua luopumaan hoidoista, on raha. Tai lähinnä sen puute. Tuhansia euroja ei saada yhtäkkiä kasaan millään. Mulla on myös tää suru tästä asiasta aiheuttanut sen, että opinto- ja työrintamalla ei mene kovin vahvasti. Vaikea kerätä itseään näiden jatkuvien pettymysten keskellä. Välillä aamuisin en meinaa päästä edes sängystä ylös, koska on niin paha olla.

Mulla on aika paljon samanlaisia fiiliksiä kun sulla Asistente. Sen jälkeen kun kerroin tästä tilanteesta ystäville (lähinnä koska oli pakko, kun en jaksanut enää uteluita ja muuten olisin joutunut valehtelemaan), olen saanut osakseni sääliä ja huomannut, ettei mulle uskalleta enää puhua kaikesta. No, itsepähän valitsin olla rehellinen, joten tämä on vain kestettävä. Ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua tahattomaan lapsettomuuteen, jos asia ei kosketa millään tavalla itseä. Kuten mainitsinkin, niin mulla tämä asia on vaikuttanut jo enemmän tai vähemmän kaikkiin elämän osa-alueisiin, joten alamäkeähän tämä reilu vuosi on ollut. Tuntuu, kuin olisin heittänyt aikaisemman onnellisena pitämäni elämän romukoppaan ja vaihtanut sen tähän. Jatkuvia pettymyksiä, surua, masennusta, epäonnistumisia.. Mutta paluuta entiseen ei enää ole, koska lapsen kaipuu on niin kova, etten sitä vaan pysty enää millään unohtamaan.

Mulla on nyt kaksi päivää ollut kuukautisia edeltävää tuhruttelua. Tänään tai viimeistään huomenna hanat varmasti aukeavat. Nyt kuukautiskierto on taas palannut minulle normaaleihin mittoihin, eli 27-28 päivää. En yhtään tiedä, mitä sen muutaman kuukauden mittainen ajanjakso, jolloin kierto lyheni 24 päivään, oli olevinaan.

Huomenna on miehelläni edessä kontrollinäytteen antaminen. Pakko myöntää - olen pettynyt jo valmiiksi. En kuitenkaan halua lisätä hänelle enää yhtään enempää paineita, joten olen välttänyt liikaa muistuttelua asiasta. Mies on pudottanut hiukan painoakin uudesta vuodesta, joten jotain positiivistakin on tapahtunut. Muutenkin ollaan eletty tosi esimerkillisesti, josta olen tyytyväinen. Valitettavasti joutui ottamaan reumalääkkeitään tässä hiljattain, vaikka ollaan yritetty olla mahdollisimman lääkkeettömästi. Mutta ymmärtäähän sen, kun tuskat ovat sitä luokkaa, että muuten ei pääse liikkumaan. :(

Pitäkäähän kaikki peukkuja, että pikkuvintiöitä löytyisi näytteestä enemmän kun viimeksi!!

Piti vielä todeta, että Tytön ja variksen ehdotus suljetusta ryhmästä ei ollut mitenkään huono.

Aurinkoista pakkaspäivää teille kaikille!

Moikka tytöt.

Onnittelut Lefemme ja Maija!

Tervetuloa Maple Winter!

Täällä ei oletetustikaan mitään uutta. Kuukautisten pitäisi alkaa tällä viikolla. Luultavasti tiputtelu alkaa jo ihan tässä lähipäivinä. Ainakin PMS-oireet ovat jo päällä, hiukan vatsan juilintaa, rintojen arkuutta (jota on ollut jo ovulaatiosta asti) ja kiukku-/ärsytyskohtauksia havaittavissa..

Taidan taas vetäytyä takavasemmalle tästä keskustelusta, kun ei mulla ole ikinä oikein mitään kerrottavaa tai uutisia. Ahdistaa ja surettaa vaan edelleen tämä tilanne. Olisipa jotain mitä voisin tehdä.. Syödä jotain hormoneja tai ravata lääkärissä - edes jotain konkreettista! Ahdistaa tämä vauva-palstakin tällä hetkellä ja saan siitä vaan lisää stressiä. Pitäisi keksiä elämälleen muuta tarkoitusta ja/tai ajattelemisen aihetta, kun sitten joskus pääsen tästä surusta yli.. Jos pääsen? Ihan kamalaa, kun unelmat omasta lapsesta murskaantuvat. Ei sitä pysty vieläkään täysin käsittämään. On sellainen tunne, että makaan lamaantuneena maassa ja seuraan ihmisten kulkua ylitseni. En kykene liikkumaan, menemään alta pois. Enkä tiedä edes haluanko.

Huoh. Vihaan katkeruutta, mutta nyt olen itse hyvää vauhtia katkeroitumassa.

Megan PMS:n kourissa

Hui, kun monet täällä elävät niin jänniä aikoja.. T&V, kaikki tuo kuulostaa niin hyvältä! Mä niin uskon, että teillä tärppää hyvinkin pian! <3 Lefemme ja Maija, tulkaa tekin raportoimaan, kun pääsette selville tilanteestanne. Kovasti teitä täältä yritän tsempata!

Schmetterling: Ymmärrän kyllä, että rokotuksia ei tule ottaa raskaana, mutta ei edes yrittäessä? Mulla menee ens vuonna tetanus vanhaksi, mutta en ole ajatellutkaan, että se olisi periaatteessa pitänyt uusia jo ennen yrittämistä.. kun jos meijänkin tilannetta miettii, niin mähän joutuisin olemaan mahdollisesti monta vuotta tässä ilman rokotuksia? Nyt yrityksen aloittamisesta se 1 v 2 kk..

Olo on TODELLA turhautunut ja vihainen. Ärsyttävää, kun ei voi itse edes jännätä, koska meillä tämä tilanne on vähän samanlainen, kun että tekisi töitä ilman palkkaa.. Motivoi suunnilleen yhtä paljon. Eilen bongasin ovislimat (nyt kp15), ja seksiäkin on harrastettu, mutta kun tietää, että siitä ei ole mitään "hyötyä"..

Argh, sitten asiaan, josta vihastuin. Lääkäri sanoi mulle kahteen otteeseen, että toivottavaa on, että mies antaa kontrollinäytteen helmikuun alkupuolella. Tiesi tämän, koska tästä useaan otteeseen puhuttiin. Sitten eilen ja tänään sanoin, että se aika sinne labraan pitäs varata, koska lääkäri näin suositteli ja koska mun kuukautisten alkuun on pari viikkoa (tästäkin lääkäri puhui hyvänä ajankohtana jatkoa ajatellen, ehtivät tutkia näytteen ennen kuukautisia ja sitten päästään heti tutkimuksissa eteenpäin puhtaalta pöydältä). No, mies vetosi kaiken maailman työ- sun muihin kiireisiin ja on jotain tärkeitä päivämääriä varmistumatta ja varmistuu vasta ensi viikolla ja ei voi sitä ennen kuulemma varata. Ja suuttui minulle, kun harmittelin asiaa ja tulin surulliseksi. Totta hiivatissa olen surullinen ja turhautunut, kun luultavasti tämä kuukausi menee aivan reisille nyt ja mun kuukautisetkin ehtii taas alkamaan ennen kun mies pääsee sitä näytettä antamaan. :( Ottaa niin päähän!!

Mun mielestä tämmösistä asioista ei pidä riidellä, vaan pitää ymmärtää toisen tunteita, negatiivisiakin sellaisia välillä. Mä oon kokoajan löysässä hirressä tässä, kun en pysty edesauttamaan tilannetta mitenkään - toki yritän itse elää terveellisesti ja näin, mutta en usko sen loppupeleissä ratkaisevan tätä asiaa suuntaan tai toiseen. Anteeksi tällainen negatiivinen viesti, mutta oli vaan pakko päästä avautumaan jollekin.