Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Perjantaita kaikki, 

ja tervetuloa mukaan, Moon81! Täältä varmasti löytyy sekä tietoa että vertaistukea. Tuohan kuulostaa hyvältä alulta, että ovistesti näyttää plussaa heti hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen, ei muuta kuin tsemppiä matkaan ja toivotaan että leikkausaika järjestyisi mahdollsimman pian. 

Megan, kurjaa että ovulaatio tuli noin aikaisin ja yllättäen, mutta näin optimistina mietin, että onhan ovulaatiopäivänäkin vielä hyvät mahdollisuudet hedelmöittymiselle? Niin ainakin olen ymmärtänyt. Pidetään sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta ja toivotaan parasta sitten kuitenkin! 

Viivi ja Nita, voimia, ja tervetuloa takaisin keskusteluun heti kun siltä tuntuu. 

Eitne, teitkö toista testiä? Aina yhtä jännityksellä odotan, josko saisin lukea hyviä uutisia tästä ketjusta ja olla kauko-onnellinen jonkun puolesta. :)

Suurkiitos kaikille kihlauksesta onnitelleille! Onhan tämä ihanaa, kun saa suunnitella kesähäitä Suomeen täältä ulkomailta käsin! Samalla on kuitenkin pieni haikeus päällä, sillä päätimme vielä vähän lykätä vauvahaaveita häiden takia. Ihan järkeväähän se on, sillä jos tulisin tästä kierrosta raskaaksi, la olisi elokuussa samoihin aikoihin kuin hääpäivämme. Kovasti siis tuijottelen kalenteria ja laskeskelen: jos toukokuussa tärppäisi, ensimmäinen kolmannes olisi häiden aikaan ohi ja sitten ei olisi ehkä enää pahoinvointia eikä mahakaan vielä liian iso morsiuspukuun... Melkoista suunnittelua, ja todennäköisesti turhaa, mutta kipeältä tuntuu ajatus, että yrittäminen siirrettäisiin kokonaan häiden jälkeiseen aikaan eli vielä yli 8 kk.

Eilen alkoi menkat, kierto jäi tällä kertaa 37 päivään ja koska tuon haamun jälkeen tein jo kaksi negaa (tiedän, olen himotestailija :D) niin olin jo alkanut pelätä että tulisi uusi pitkä epäselvä kierto... Eilen oikeastaan olin siis helpottunut, 37 päivää alkaa olla jo normaalimman rajoissa ja luultavasti oikea ovulaatio jäi hyödyntämättä, olen ollut pari viikkoa melko väsynyt ja pientä työstressiä oli ilmassa... 

Nyt siis kp2 ja mieliala on positiivinen :) Tässä kierrossa yritetään elokuun lahjaa... 

Tervetuloa Moon81 aina mukavaa saada uusia ihmisiä porukkaan.

T&V Sinulta oli taas niin kauniisti muotoiltuja ajatuksia *halaa* Kiitos, että olet tämän ketjun pystyttänyt! Joillekin meistä tämä lapsi haave on pidempi tie, toissalta mietin niitä hyviä puolia siitä ettei heti ole onnistunut. Sitten kun se positiivinen testi tulee niin sitä varmasti osaa arvostaa enemmän kuin jos se olisi tapahtunut helposti. Tavallaan mekin jotka olimme hieman ehkä epävarmoja aluksi, olemme saaneet rauhassa nyt kypsytellä ajatusta äitiydestä, kenties sillä on jokin tarkoitus(?) 

Schmetterling: Tuttuja nuo ajatukset, mekin vuosi sitten puhuimme lapsen hankkimisesta mutta halusin ensin naimisiin ja  lapsi ajatusta lykättiin siis häiden jälkeiseen aikaan. Aluksi tuntui pitkältä ajalta, kesäkuu kaukaiselta talvella, mutta aika meni hujahtaen. Nauti rauhassa häiden järjestämisestä, toisaalta se tuo kivaa harhautusta ajatuksiin :) Aijotteko pitää isot häät?

Mä sain tossa to uuden työpaikan. Nyt tosin "omalta" alalta eli myyntiä ja markkinointia. Palkka siis huomattavasti parempi kuin koulumaailmassa Ym. Alettiin nyt suunnitella miehen kanssa oman asunnon ostoa. Löytyi tästä läheltä (eli mieluisalta alueelta) ihana 4h+k+kph+sauna edullisesti. Se olis varmaan edessä asuntolaina neuvottelut. Iik!

Asistente, onnea uudesta työstä. Ja hyvältä kuulostaa tuo kaikki muukin, ihanaa!

Megan, ei tuo teidän ajoituksenne vaikuta yhtään niin huonolta näin vähän kauempaa katsottuna! Minä olen täällä vaan että wow, vahvat ovulaatioviivat ja kaikkea. :) Mutta toki ymmärrän, että kun sitä yrittää kaikkensa, ja aikaa kuluu, niin vastoinkäymisten ja harmitusten painoarvo kasvaa kierto kierrolta.

Tervetuloa joukkoon, Moon81! Siistiä, että bongasit jo ovulaationkin. Olen onnellinen, että tässä ketjussa on myös uudempia jäseniä, sellainen ihana alkuinnostus tarttuu ja perhoset lehahtelevat taas vatsanpohjassa itselläkin. :) Ja olet pitkään saanut haaveilla, onnea yrittämisen aloittamisesta siis!

Schmetterling, sisälläni oleva vauvahuuruinen tyyppi huutaa, että jatkakaa vaan yrittämistä tulevista häistä huolimatta. En saa häntä nyt hiljenemään. :D Mutta kirjoittelehan meille joka tapauksessa, jooko? 

Eitne, koen ihan samoin tuon odottamisen tässä vaiheessa. Kuka tietää, vaikka keho olisi tässä viisaampi kuin mieli?

Olen itsekin aaltoliikkeessä tämän asian kanssa koko ajan. Nyt on taas aika rauhallinen olo. Katsotaan, mitä tämä kierto tuo tullessaan. Tuntuu hyvältä, että minulla on ollut nyt kierrot kuitenkin, vaikka ne ovatkin olleet hiukan pitkiä. Siinä on mahdollisuus kuitenkin aina läsnä. Ja kiertojen kautta sitä nainen elämäänsä mittaa. Ainoa, mikä nyt tuntuisi toivottomalta, olisi se, jos kierrot nyt taas venyisivät/ muuttuisivat täysin ennustamattomiksi nyt, kun clomifen jäi pois. Toivon ihan tosi kovasti, että niin ei käy.

Kävin verikokeissa, ja mieskin tutkittiin. Tuloksia täytyy odottaa hurjan pitkään, siihen lääkäriaikaamme asti, eli kaksi kuukautta. Pakkohan tässä on ottaa rauhallisesti. :)

Moon81: Tervetuloa mukaan minunkin puolestani!

Asistente: Mukava kuulla, että sinulla puhaltavat uudet tuulet niin työpaikan kun mahdollisesti uuden asunnonkin osalta! Olisi aivan ihanaa saada ostettua mieleinen asunto. :)

Schmetterling & Tyttö ja varis: Kiitos taas tsempeistä ja siitä, että jaksatte valaa minuun pienenpienen toivonkipinän! En tajua, miksi ovis oli niin aikaisin.. Se ei ole kertaakaan tullut ennen kp 15 ja nyt oli kipujen perusteella jo kp 12. Todella omituista. Mietiskelin tässä vaan, että jos luteaalivaihe on samanpituinen kuin yleensä, niin kiertoni jää kyllä nyt turhan lyhyeksi. :/ No, sen näkee sitten. Minä olen myös menossa menkkojen alkaessa taas labraan verikokeisiin, kuten sinäkin nyt olit T&V. 

Eitne: Olet ihanan positiivinen. :) Voisinpa minäkin, mutta kun yritystä jo vuosi takana, niin alkaa usko ja toivo horjua pahemman kerran tähän hommaan. Hassua, kun sinäkin painit T&V:n tapaan pitkien kiertojen kanssa ja minulla nuo näyttävät vain lyhenevän.. Kunpa voisin sinulta nappaista pari päivää tuonne omaan loppukiertooni! Mitä raskaustestejä olet tehnyt, jos olet saanut haamuja? Liuskatestejä? Minä olen tehnyt aina Clearbluen tai Apteekin oman. Ne ovat kyllä olleet aina niin ehdottoman puhtaita negoja, etteivät ole jättäneet epäilyille yhtään varaa. Nyt ei ole kyllä ollut tarvetta testailuun enää piiitkään aikaan, kun kierrot lyhentyneet ja vakiintuneet. Pillereiden jättämisen jälkeen mullakin huiteli kierto välillä siellä 35 päivän hujakoilla, niin silloin ehdin joskus jo testailla ainoastaan pettyäkseni..

Janetteo, sun kuulumisia kaipailen! Missä kiertopäivissä siellä mennään yms.?

Megan kp 16/27

Hei taas tytöt. Mun osalta on ollut hiljaista kun olen yrittänyt työntää ajatukset muualle. Ei siitä vain tunnu mitään tulevan. Tämä kuukausi menee harakoille kun mies lähti juuri työmatkalle ja tulee vasta reilun viikon päästä takas kotiin. Nyt siis kp11. Olemme päättäneet vuoden vaihteen jälkeen mennä tutkimuksiin jos mitään ei tapahdu. Olen yrittänyt olla lippu korkealla ja hyvällä mielin, mutta tänään on taas näitä päiviä että tuntuu vaan niin kovin pahalta. Miksei se plussa voi jo sieltä tulla? Ja miksen voi olla ajattelematta tätä ja keskittyä muihin asioihin?

Kehittelevätkö muut kuvitteellisia raskaustuntemuksia? Musta tuntuu että olen huippuhyvä siinä. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, sitten viime kuukautisten aikaan havahduin että rintani olivat arat vuotopäivinä, kosketusarkuus jatkui menkkojen loputtua, tein varmuudeksi negatiivisen testin. Ja edelleenkin nännit ovat hellänä joten tein vielä varmuuden varmuudeksi uuden testin. Ja negaahan näyttää, joten hormoonit ne vaan tuntuvat jylläävän ja saavan mun pään sekaisin. Tai sitten väsymys... nyt on ollut hiukan stressiä ja väsymystä & lämpöilyä...joku syys lenssu varmaan tulossa. Nyt on pitkä kuukausi kun joutuu tavallaan kaksi kiertoa odottamaan.

Melita: Kuinka kauan teillä olikaan yritystä nyt takana? Harmi, että miehesi joutui lähtemään työmatkalle juuri ovulaation aikoihin. Se on niin turhauttavaa, jos joku tilaisuus jää käyttämättä. Etenkin, kun se hyvä tilaisuus on vain kerran kierron aikana. Itseäkin surettaa tosi paljon, kun tässä kierrossa ovulaatio ehti yllättämään mut, ennen kun oltiin osattu yhtään varautua.

Mulla on hyvin samanlaiset fiilikset, ihmettelen vaan, että miksi se plussa ei tule meille ja lisäksi sitten päässäni kehitän kaikkia pelottavia syitä asialle.. jokuhan syy siihen on varmasti oltava, miksi tämä on meidän kohdalla näin vaikeaa! 

Mulla oli alussa aika paljon noita kuvitteellisia raskausoireita, kun uskoin raskaaksi tulemisen olevan hyvinkin todennäköistä. Ehkä ekat puoli vuotta yrittämisen alettua tunsin kiertojen loppupuolella jos minkäkinlaista oiretta.. pahaa oloa, palelua, virtsaamistarvetta, rintojen kipuja, vatsan nipistelyä.. jne jne. Mutta nyt kun olen jo heittänyt ns. kirveen kaivoon, ei minkäänlaisia oireita enää ole ollut. Oikeastaan mulla on kokoajan ihan oireeton olo, että edes kierron vaiheita ei pystyisi päättelemään, mikäli mulla ei olis kuukautiskipuja menkkojen alkaessa ja oviskipuja kierron puolivälissä. Nyttenkin ovis oli viime viikolla ja edes rinnat ei ole olleet sen jäljiltä ollenkaan kipeät.

Yritän patistaa miehen nyt tällä viikolla sinne spermalaboratorioon, jos sinne saa vielä ajan. Itse vaan odottelen menkkoja ja jännitän sitä, lyheneekö kierto, kun ovis oli aikaisemmin kun yleensä. Ärsyttää, kun se follikkeliultran ajankohta lasketaan oviksen mukaan ja kun aikaisemmin olen aina ovuloinut kp 15 tai kp 16 niin nyt laskettiin hyväksi ajankohdaksi kp 10-12. Nyt sitten kun ovis oli tässä kierrossa jo kp 12-13, niin vaikuttaakohan se merkittävästi.. miksi tää kroppa ei tee mun kanssa yhteistyötä edes näiden lapsettomuustutkimusten osalta vaan vaikeuttaa niitäkin?! Välillä tuntuu, etten vaan jaksa!

Lisäksi aloin miettimään sitä, kun olin ultrassa kp 9 ja lääkäri sanoi, että siellä näkyi mahdollisesti kypsyvä munasolu (joka näytti kyllä aika suurelta kiertopäiviin nähden) tai sitten se saattaisi olla jäämiä edellisestä kierrosta, kun siinä näkyi jotain "kaikua"? Onko kukaan törmännyt tällaiseen? Aloin sitten miettimään, että entä jos siellä ei mitään munasolua ollutkaan, vaan oli vaan joku vanha rakkula, ja löysinkin netistä käsitteen "vesirakkula". Voi pettymys, jos näin oli! Voiko sen vesirakkulan puhkeaminenkin aiheuttaa samanlaista kirvelyä ja jomotusta kun munasolun irtoaminen? Ehkä mä en ovuloikaan joka kierrossa, vaan kivut tulee jostain vanhojen vesirakkuloiden puhkeamisista ja siksi ei tule oviksen jälkeisiä rintojen kipuja tms.

Niin paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia.. 

MEGAN 10kk, eli se vuosi alkaa jo pian koputella ovelle.

Tänään olen lukenut yhtä jos toista lapsettomuudesta ja vieläkin surullisempi mieli tulee, kait se on vaan otettava yhteys lääkäriin ja hakeuduttava tohon ssg-testiin. Mulla on ollut alle 20-vuotiaana klamydia ja pois hoidettu, tosin siitä en tiedä ehtikö se velloa kuinka kauan, sain sen pidempi aikaiselta kumppanilta ja löytyi eromme jälkeen kun minulla vti-oireilua ja veristä tiputteluvuotoa, oli mulla reilu vuosi sitten myös hormonaalisia ongelmia ja pahempi tulehduskin (taas veristä vuotoa) ja tuolloin naistenklinikalla tutkivat ja ultrasivat ja kaiken piti olla ok, tosin ultrassahan ei näy munanjohdin vauriot. Olen koko ajan yrittänyt olla ajattelematta näitä asioita, mutta kai aika kohdata totuus ja pakko se on myöntää että sitä vikaa kait on jossain. Nyt on tosi ristiriitanen olo, jos noi munanjohtimet on vaurioituneet niin sittenhän se taitaa tarkoittaa IFV-hoitoja. Iski nyt ihan hirveä ahdistus ja masennus ...... en halua mihinkään IFV-hoitoihin... me ollaan niin luonu luomu ihmisiä ja mua ahdistaa koko ajatus jostain koeputkessa tapahtuvasta hedelmöityksestä. No joo, nyt menen asioiden edelle...tiedän....mutta kurja päivä.

Varasin ajan kunnalliselle lääkärille. Sieltä sitten toivottavasti antavat lähetteen jatkotutkimuksiin. 

Moikka tytöt pitkästä aikaa

Taustalla olen lueskellut ja sympatiseerannut. Voi kurjuus miten surullinen olen ollut teidän surullisista uutisista, mielipahoista ja ahdistuksista :/. Mutta onneksi kun on surua, on myös iloa, onnea uusista töistä, plussauksista, hauskoista jutuista. 

Nyt tuoreisiimpiin juttuihin halusin Melitalle sanoa että itse olen sairastanut myös klamydian parikymppisenä, ja olen joutunut sairaalaan kovan (alapää)verenvuodon takia (endometrioosi). Mutta tässä sitä porskutellaan rv 17+3.

Vaikka mieli varmasti miettii, että onko jollakin asialla ollut seurauksia, auttaako asian murehtiminen loppujen lopuksi kuitenkaan mitään? Saavuttaako sillä murehtimisella mitä? Pahan mielen ainakin. Toivon suuresti kaikille teille mielenrauhaa, tiedän että odottaminen on hermoja raastavaa, mutta älkää antako sen vaikuttaa niin paljon elämäänne että elämisestä tulee vain murehtimista ja mielipahaa. Mitä elämää sellainen on?

No nyt te ajattelette tietenkin, että hyvähän minun on sanoa mistään mitään. Mutta muistakaa, että siitä ei ole hirveän kauan kun olin samassa tilanteessa kuin tekin. Kyllä se plussa TAI jokin muu ratkaisu tulee meille kaikille varmasti :). Ja noita plussanneiden palstoja lukeneena voin sanoa, että se murehtiminen ja stressaaminen ei lopu plussaamisen jälkeen, ei todellakaan :D. Itse kieltäydyn liiasta murehtimisesta/miettimisestä, päähän siinä sekoaa, joskus pitää vain luottaa siihen että asiat järjestyvät, tavalla tai toisella. 

Keskiviikkoterkuin, MielenRauhaaTeilleIhanilleTytöilleOMMMMMAliisa

Ihanaa kuulla taas sinusta Aliisa! Kiitos myötäelämisestä ja viisaista ajatuksista. Kerro vielä vähän raskauskuulumisia, jooko? :)

Melita, hienoa että sait lääkäriajan. Siitä se lähtee rullaamaan. 

Minäkin kaipaan JanetteOn kuulumisia.

Megan, voitaisiin tosiaan luovuttaa sulle Eitnen kanssa pari kiertopäivää lisää. Vaikka vuorokuukausina? ;) Noista "epämääräisistä" rakkuloista, mullakin on ollut joku yksittäinen rakkula, joka on ilmeisesti jollain tavalla kuitenkin munasarjojen ulkopuolella. Tämän kokenut gyne havaitsi, mutta ei ollut siitä millään tavalla huolissaan, joten asia meni minultakin vähän ohi...

Täältä hyviä uutisia. Kävin tänään aukiolotutkimuksessa, ja kaikki on kunnossa! Päätimme miehen kanssa, että tuossa asiassa on nyt turha odotella ja jännittää, kun se olisi selvitettävissä vaikka heti. Kierto oli nyt sopivassa vaiheessa sitä ajatellen, ja julkisella se olisi mennyt kuitenkin kuukausien päähän. Joten vähän ex tempore varasin sen, enkä ehtinyt sitten kauaa jännittää toimenpidettä. Kieltämättä minulla se sattui aika lailla, mutta onneksi kipu oli nopeasti ohi. Ja ihana lopputulos, kaikki on hyvin, röörit ovat auki!

Jotenkin niin hyvä olo tänään. Ehkä tarvitaan vähän pimeyttä, että toivonkipinät voivat todella loistaa.

Tyttö ja varis kp 10/n.35

Pakko vielä tulla jakamaan, olen nimittäin löytänyt aivan ihanaa teetä, vadelmanlehtitee! Perinteisesti sen ajatellaan tasapainottavan kiertoa ja tukevan hedelmällisyyttä monin tavoin. Esim. Clipperin valikoimista löytyy. Itseäni auttaa kovasti ajatus, että hemmottelen ja hoivaan kehoani nyt tasapainoon. Suosittelen myös Yogi Tean Women´s Energy -teetä.

Kiitos lämpimästä vastaanotosta. :) Ihan en tarkasti ole perillä kaikkien kuulumisista, mutta vaikuttaa että ne fiilikset itse kullakin liikkuvat aika laidasta laitaan. Itse olen aika rauhallisin mielin. Vaikka aikanaan kuvittelin äitiyden tulevan jo paljon aikaisemmin elämässä, en silti koe että olisin nyt jotenkin liian myöhässä tämän asian kanssa. Valoisalla mielellä siis tämän vuoden loppuun. Ajattelin että jos maalis - huhtikuuhun mennessä ei tapahdu mitään niin voisi käydä ihan varmuudeksi tsekkaamassa että kaikki on hyvin. Vaikka sitten siellä yksityisellä. Toistaiseksi kuitenkin asiaan liittyy lähinnä positiivisia asioita, mitä nyt miestä saanut kotona valistaa, siitä että raskaaksi ei voi tulla ihan koska vain. ;) Tainnut hänelläkin mennä kouluvalistukset hyvin perille.

Hieman surua tuo kaksi ystävääni jotka ovat saaneet keskenmenon lyhyen ajan sisällä. Jotenkin se koskettaa vielä enemmän nyt kun itsellekkin asia on lähellä. Joten jos nyt tämän yrittämisajan yrittäisi olla liikaa murehtimatta, sillä kuten Aliisa kommentoi niin niitä murheita varmaan riittää myös sen plussan jälkeen.

Tällä hetkellä taas yritetään löytää sitä ovulaatiota. Hieman kroppassa tuntuu että lähellä ollaan, mutta kuten aikaisemmin todettu, hormonaalista ehkäisyä käytetty niin pitkään että saa nähdä millaiseksi tuo kierron pituus tässä muodostuu. Ja aikansa saa varmasti opetella tunnistamaan niitä merkkejä omassa kropassa. Kp on siis 12/28??

Melita: Kannattaa tosiaan käydä tutkituttamassa itsensä, jos yhtään epäilyttää. Voitpahan varmistua, että esimerkiksi tuosta klamydiasta ei ole ehtinyt kehittyä mitään ikäviä seurauksia ja saat siten mielenrauhan. Itse olen ainakin ollut hiukan rauhallisempi nyt, kun tutkimukset ovat startanneet. Koen, että voin tehdä edes jotakin tätä asiaa edistääkseni.

Tyttö ja varis: Sullahan tutkimukset etenevät vauhdilla! Mun pitää vielä nyt köyhänä opiskelijana jonotella noihin julkisiin.. Että menkkoja tässä nyt vaan odotellaan, että saisi taas asiaa vähän eteenpäin ja uusia tutkimuksia tehtyä. Jännittää kyllä tuo mahdollinen kipu, joka aukiolotutkimukseen liittyy. Otitko sinä mitään särkylääkettä ennen tutkimukseen menoa? Mies sai ajan simppatestiin vasta ensi viikon lopulle, vaikka soitti jo tämän viikon alussa Naistenklinikalle. :/ En usko, että saavat näytteen tutkittua, ennen kun pitäisi päättää tuosta minun ao-tutkimuksen ajankohdasta. Taitaa olla kovasti ruuhkaa nyt ennen Joulua. Onko teillä jo miehen tuotokset analysoitu?

Kiva tosiaan kuulla sinustakin Aliisa! :) Olisin niin mielelläni sinun paikallasi..

Mua ahdisti viime yönä pitkästä aikaa niin paljon tämä, että en kovasta tahdostamme huolimatta tule raskaaksi, etten edes pystynyt nukkumaan. Pyörin vaan sängyssä laskien minuutteja ja tunteja. Tunnen itseni välillä jotenkin ihan hylkiöksi tämän asian takia. :( Eilen sain tietää taas yhden kaverini jääneen äitiyslomalle, enkä edes tiennyt hänen olevan raskaana, kun viimeksi nähtiin kesän kynnyksellä ja silloin vatsaa ei vielä näkynyt! En edes halua tietää, kuinka helposti tai nopeasti heillä oli tärpännyt. Kääntäisin vaan veistä haavassa ja ahdistuisin lisää valvoen seuraavatkin yöt miettien - miksi kaikki muut, mutta en minä.. Alan pelottavasti katkeroitua ja mä niin vihaan sitä! Mutta mitä ihminen tunteilleen voi.

Onpa täällä palstalla vilkasta, ihanaa lukea teidän kuulumisia! Pari kertaa viikolla käyn nopeasti vilkuilemassa, mitä olette kirjoitelleet, ja sitten perjantaina töitten jälkeen keitän ison mukin teetä (yrttiteetä, yritän vähentää kofeiinia), luen kaikkien uudet viestit ja elän mukana tilanteissanne. 

Eitne, kiva kuulla, että olet positiivisissa tunnelmissa! Toivotaan, että kiertosi tasoittuvat entisestään - 37 päiväähän on jo lähes normaalin rajoissa. Ja häihin liittyen, luulenpa että moni nainen on ollut samassa asemassa kanssamme, pohtimassa, aloittaako raskauden yrittäminen jo ennen häitä. Mieheni ja minä päädyimme ainakin tässä kierrossa vielä odottamaan, mutta luulenpa, että yritys alkaa taas kevättalvella. Kyllä kai sitä maha pystyssä jaksaisi yhdet häät juhlia? :D Meille tulee isot häät, yli 100 nimeä vieraslistassa. Ulkomailla asuvana ehtii niin harvoin nähdä sukua ja ystäviä, että ihanaa jos edes omissa häissä. :)

Tyttö ja varis, ei siis huolta, jatkan sekä vauvahuuruista haaveilua, yrittämistä että myös tälle palstalle kirjoittamista. :) Ja ihania uutisia nuo aukiolotutkimuksen tulokset! 

Moon81, voin antaa yhden vinkin, jota taisin jo aiemminkin tässä ketjussa mainostaa. Olen aivan hurahtanut Fertility Friend -palveluun, jossa voi siis pitää kirjaa kuukautiskierroista, aamulämmöistä, ovulaatio-oireista ja vaikka mistä muusta. FF ei varmastikaan sovi kaikille, mutta itselleni se on ollut ihan korvaamaton apu, kun olen opetellut tarkemmin tulkitsemaan kehon merkkejä.

Asistente, onnea oikein isosti työpaikasta ja tsemppiä asuntoasioihin! 

Megan, tämä ketju on varmasti oikea paikka purkaa ahdistusta, pelkoa ja katkeruuden tunnetta, varmasti monet meistä voivat samastua tunteisiisi. Yritäthän kuitenkin löytää sitä Aliisan OMMMielenrauhaa?  

Työkaverini tyttövauva syntyi pari päivää sitten, ja me kollegat saimme heti sähköpostiin kuvia pikkuisesta. KAtsoin tänään Areenasta myös uuden jakson Imettäjät-sarjaa, jossa oli lisää ihania vauvapalleroita. Seuraatteko muut Imettäjiä? Minusta on ihanaa katsella vauva-aiheisia dokumentteja tai kuvia ystävien lapsista. Ehdin nuorempana jo tottua ajatukseen, että minun itseni voi olla vaikea saada lasta, joten en ole koskaan ahdistunut tai tullut surulliseksi toisten vauvaonnesta. Sain siis parikymppisenä PCO-diagnoosin ("sinun on mahdotonta tulla raskaaksi ilman hoitoja" sanoi gyne silloin), ja lisäksi minulla on kaikenlaista säätämistä aiheuttava ja lääkityksen vaativa sairaus. Ehdin siis monta vuotta ajatella, että oman lapsen saaminen olisi valtava onnenpotku ja lapsettomuus enemmän kuin todennäköistä. Ehdin myös sairastaa kaksi kierukan aiheuttamaa kohtutulehdusta, joista jälkimmäinen johti kierukan poistoon 1/13. (Siitä lähtien ollaankin menty ilman muuta ehkäisyä kuin varmat päivät ja satunnainen kondominkäyttö.) 

Pari vuotta sitten tilanteeni alkoi kuitenkin itsestään parantua, aiemmin täysin ennustamaton kierto palautui lähes normaaliksi ja lopulta uusi gyne julkisti munasarjani terveiksi. Ihan en vielä usko asiaa, mutta ensi kuussa, kunhan ensin saan parit paperiasiat kuntoon, varaan ajan perustutkimuksiin ja pyydän täkäläisen lääkärin mielipidettä. Sen verran tiukassa tuo lapsettomuuden pelko kuitenkin on, että vasta kaksi viivaa testissä saa minut uskomaan... 

Moon81, onnea ovulaation bongaamiseen! Meillä on muuten lähes sama kiertopäivä nyt. Toki itselläni kierrot ovat olleet pitkiä, mutta nyt alkuun olemme ainakin lähes samassa rytmissä. Tässä vielä linkki, jonka olen itse kokenut hyödylliseksi tutustuessani kroppaani uudelleen pillerien jälkeen. Olen linkannut sen tänne aiemminkin:

http://luomupimu.blogspot.fi/2011/11/ovulaatiolima-ja-muita-valkovuodon.html

Megan, tämä paikka on kaikkia tunteita varten, hyvä että saat kirjoitettua niistä synkistäkin! Aukiolotutkimuksesta: yksityisellä se maksoi n.240e. Kallistahan se on, ja meilläkin meni vähistä säästöistä. Mutta koen, että kannatti. Älä turhaan pelkää kipua, sillä ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia tutkimuksesta. Luin itsekin niitä sitten tutkimuksen jälkeen. Mutta etukäteen ei kannata lukea, koska netissähän ikävämmät kokemukset aina ylikorostuvat. Ja useilla se ei ole sattunut lainkaan! Itse ajattelin, että jos haluan joskus synnyttämään, niin tästäkin on nyt selvittävä. Ja selvisinhän minä. Unohdin myös sen päivän kiireessä ottaa särkylääkityksen, joten sekin olisi saattanut minulla pahinta kipua leikata. Ja tutkimus on tosi nopeasti ohi! Kysy vaan, jos joku siinä vielä mietityttää. Minusta oli kivaa, että samalla saimme nyt myös tietää munarakkuloiden koon ja limakalvon tilanteen tähän vaiheeseen kiertoa. P.s. Tuhrua on minulla tullut nyt edelleen, omassa tapauksessani siis enemmän kuin papa-kokeesta.

Hiukan jatkoa vielä omiin uutisiin: Lääkäri oli muutenkin tosi sympaattinen, ja olisi halunnut heti tehdä meille jo hoitosuunnitelmaa. Hän kyseli miehen siemennesteestä, ja hormoniverikokeiden tuloksista. Kerroin, että kokeet on jo otettu, mutta tulokset saamme vasta tammikuussa. Hän ei voinut käsittää, miksi emme saisi tietoja heti, kun ne ovat kerran jo olemassa. Hän kehoitti meitä soittamaan ja kysymään niitä. Tuosta inspiroituneena teimme sitten niin, ja yllättäen tulosten kertominen olikin mahdollista. Miehen siemennestenäyte oli tosi hyvä, ja minun hormoniarvoni kätilön tulkitsemina päällisin puolin ok! (Tosin verikokeista yksi testitulos puuttui vielä, ja joka tapauksessa lääkäri tulkitsee ne sitten tarkemmin)

Olimme eilen niin helpottuneita ja onnellisia! Varsinkin kun olimme valmistautuneet odottamaan noita tuloksia vielä pitkän! Eli Megan, yhdyn todellakin sanoihisi siitä, että tämä on mennyt vauhdilla!

Nyt mietimme sitten, odottelemmeko rauhassa siihen tammikuuhun vai mitä. Yksityinen lääkäri olisi suositellut follikkeliultraa tähän kiertoon ensi viikolle, niin näkisi mihin nuo munarakkulat olisivat kasvaneet. Hän oli niin sympaattinen ja asiantunteva, että houkuttaisi kovasti mennä. Mutta saa nähdä, mietimme nyt asiaa. Säästöthän tässä palavat pian olemattomiin...

Schmetterling, aivan uskomaton tuo tarina, miten kehosi toiminta on palautunut! Niin toivoa valavaa tekstiä! Hurraa me naiset, ja meidän uskomattomat kehomme! Kyllä ne vielä meillä kaikilla pystyvät ihmeisiin, ihan varmasti!

Tyttö ja varis kp 12/35?

Heippa taas :).

Raskauskuulumisia pyydetysti :).  Maha on alkanut näkymään ja tuntemuksia siitä pienestä ihmisestäkin olen tuntenut hitusen. Alussa ajattelin että kylläpäs maha pörisee ja kuplii kun olin matkoilla, mutta nyt tuntemusten vahvistuttua ei se pelkästään sitä normaalia suolistokuplintaa olekkaan :D. Ensin tuntui saippuakuplan puhkeamiselta, nyt pikkuhiljaa mahaani on muuttanut elohiirimäinen tykytys ja rummutus. Viimeksi tuntuivat eilen aika vahvoina kun olin nauttinut riisipuuroa ja glögiä töissä. Sai tyyppi sokeria elimistöön, ilmeisesti aloitti pileet :). Mutta vielä aika vaimeita tuntemuksia, odottelen niitä kunnon potkuja. Rakenneultra on joulukuun alussa. 

Tällä viikolla oli ensimmäinen neuvolan järjestämä perhevalmennus, joka oli kyllä jotenkin ratkiriemukasta. Iso kasa vaivautuneita ja jännittyneitä pariskuntia ringissä istumassa,  äidit innoissaan, miehet juroina kädet ristissä puuskassa :). Mutta ihan kiva nähdä muita samassa tilanteessa, ei ne valistukset niinkään, paljon sitä asiaa mitä on tullut vauvakuumeisenakin jo opiskeltua. 

Lumikin saapui tänne, kivaa. Olen aikamoinen jouluihminen, jännää viettää viimeinen joulu kahdestaan...

Ihanaa valkoista lauantaita tytöt :)

Terkuin, Aliisa ja tonttu rv 17+5

Hellou!

Ihan aluksi voin myöntää olevani 26-vuotias, enkä ole eläissäni kirjoitellut nettipalstoille... :DDD Mun opinnot on vielä kesken, alotan juuri uudessa työpaikassa määräaikaisessa työsuhteessa enkä ole aikaisemmin edes pohtinut mitään lapsiasioita... Ja niin vaan ihan muutamassa päivässä onnistuin kehittämään ittelleni ihan jäätävän vauvakuumeen. Tää vauvakuume vieläpä lähti avomieheni aloitteesta... Nyt sitten kattellaan mitä tapahtuu :)

Sain tänään keskenmenon rv 8+6. Liityn takaisin seuraanne kun itku hellittää..

Eikä Blondcherry :'( Koita jaksaa! Nyt vaan surette rauhassa miehesi kanssa ja mietitte jatkoa <3

T&V: Onko sun miehen spermat tutkittu? Mä edelleen liputan sitä tutkimusta. Naista yleensä syytetään ensimmäisenä ja siitä kokee turhaan huonoa omaatuntoa.

Mulla oli ihan mäntti viikko. Maanantaina alkoi näyttöviikko loistavasti. Sain kehuja paljon. Sitten tiistaina jouduin näyttämään nosturin käyttöä yhdelle neuroottiselle työntekijälle ja hän sanoi suorituksen olevan hylätty. Keskiviikkona oli sirkuspäivä. Laktoositon opiskelija osti suklaapatukan ja söi. Siitä sitten työntekijäarvioija laittoi näyttöviikon hylätyksi. Syyt olivat vaaran aiheuttaminen opiskelijalle ja tarvitsin liikaa apua työntekijöiltä. Eli nyt Tän episodin takia en valmistu. Oon ihan hiilenä.

Onneksi 1.12 alkaa työt uudessa työpaikassa. Saan muuta ajateltavaa. Ja ennenkaikkea pääsen noista hulluista eroon. Ollut työntekijöistä johtuen ihan tuskaa työt. Opiskelijat oli ihania ja heitä tulee ikävä vaikka päällimmäinen tunne on helpotus, kun toi kamaluus loppuu vihdoinkin.