Tyttö ja varis

Terveiset kaikille!

Olen siirtynyt kirjoittelemaan tuonne suljettuun ryhmään, se on tuntunut nyt luontevalta, kun siellä on pidempään yrittäneiden vahva vertaistuki.

Eitne ja kaikki muut plussanneet, en ole teitä unohtanut. <3 Olisi ihanaa kuulla joskus terveisiä teiltä, ja voin itsekin tulla joskus vielä tänne huhuilemaan. Etenkin suuret uutiset tulisin tietysti jakamaan kanssanne. 

Lämmin kiitos kanssasisaret tässä ketjussa kirjoittelusta, tämä on ollut tärkeää. <3

Tyttö ja varis

Hei,

näin ne ajatukset joskus kohtaavat eetterissä! Kiitos Lefemme avauksesta <3

Halukkaille lämpimästi tervetuloa suljettuun ryhmään Haikara hakoteillä. Ryhmän perustajan Meganin sanoin: "Vertaistukea kaikille niille, joille raskaaksi tuleminen on osoittautunut vaikeaksi tai ottanut aikaa. Yleistä keskustelua ja ajatuksia vauvan yrittämisestä, lapsettomuushoidoista ja kaikesta niihin liittyvästä - ja miksei vähän asian ulkopuoleltakin." Meitä on siellä jo ihana pieni jengi koolla.

terveisin Tyttö ja varis tuolta toisesta ketjusta

Viivi, olen todella pahoillani! Ihan sukomattoman epäreilua ja surullista. Miten tähän ihanaan asiaan voi liittyä niin paljon kipua :( Lämmin halaus, toivon kovasti voimaa suruunne. <3 Olemme täällä, tai tuolla suljetussa ryhmässä, jos haluat palata takaisin.

Hei "pitkästä aikaa"! Kävin aiemmin jo vilkuilemassa täällä, mutta vasta tänään on paremmin aikaa ja energiaa kirjoittaa. On ollut kaikkea mukavaa tässä, juhlia ja muuta, niin päivät ovat kuluneet nopeasti.

Meganin perustama suljettu ryhmä on hieno homma, tulen mukaan! Pohdin vielä, jatkanko kirjoittelua tänne, aika näyttää mihin tämä muotoutuu. Hyvä nimi ryhmälle, tuo Haikara hakoteillä! Uskotko, että olin itsekin miettinyt jotain samantapaista! Minun puolestani voisimme myös avoimesti kutsua mukaan halukkaita kirjoittelijoita. Olen silmäillyt joskus tuota "yritys päällä" -ketjua, ja siellä on pidempään yrittäneitä, joille olisi kiva esittää kutsu. Ja muutenkin  tätä ketjua lukeneet samanhenkiset olisivat tervetulleita mukaan! :)

Maple winter, kaunis kuva!  Ja kiitos empaattisesta viestistäsi. Ymmärrän hyvin, että sitä puolipaniikissa kirjoittaa ensin omasta, juuri päällä olevasta tilanteestaan. Ihana, että viivasi on vahvistunut, jee! Teitkö digitestinkin jo? :)

Lefemme, sua on ollut ikävä, ja toivoisin niin, että päästäisiin joskus vielä raskauskuulumisia vaihtamaan! Mikä ihana pieni pippuri sulla siellä majaileekaan! Kiitos viestistäsi, odotitte itsekin pitkään, joten tiedät, miltä se tuntuu, ja antaa sanoillesi erityistä painoa.  Koen, että pitkään odottaminen/lapsettomuus/(tai keskenmenon kokeminen) on sellainen avohaava, joka ei parane hetkessä, vaikka raskaustesti näyttäisikin plussaa. Pelko siitä, että menettää jotain, mitä on niin hartaasti toivonut, on aivan eri tavalla läsnä. Ne menettämisen kokemukset ovat jo toistuneet niin pitkään, että voi olla vaikea uskoa onneen.  Koeta olla huolehtimatta liikaa <3

Melita, tsemppipuhuri muuttoon ja stressiin! Tervetuloa takaisin heti kun on aikaa, hyvä että tiedät omat voimavarasi. Voimahalaus täälä kanssasisarelle!

Maija, ihanasti sanottu tuo, että yksi onnistunut kerta, ja silloin kaikilla epäonnisilla kerroilla ei ole enää merkitystä! Rohkeutta sinulle raskauden ensimetreille! Älä googleta liikaa, siellä täysin vääristyneesti korostuvat kaikki kurjat jutut!

Pikipiki, onnea naimisiin menosta!

Moon, kovasti tsemppiä sairaslomalaiselle! Mikä kp sinulla on meneillään loppukierrossa kun olet? Minusta myös lapsen yrittäminen aiheuttaa välillä pientä kriiseilyä, tai siis vähintäänkin keskustelun tarvetta parisuhteeseen. Siinä ollaan kuitenkin tuntemattoman äärellä, vähän kuin kuilun partaalla yhdessä, jossain tapauksessa pidempäänkin. Välillä kaikki tuntuu ihan selvältä, mutta toisinaan tilanne aiheuttaa epävarmuutta.

Janetteo <3! Ihana kuulla sinusta! Ihan mahtava että sait ovulaation napattua kiinni! Sen piileskelevän pirulaisen! Vielä me kaikki sen nalkitamme ja hedelmöitämme! Inkivääristä olen koettanut etsiä tietoa, ja tällä hetkellä sitä ei siis suositella raskaana oleville. Tykkään tosi paljon etnisistä ruuista, ja välillä minua hirvittää, kun ruuassa rouskahtelee isoja inkiväärinpalasia. Ja rrrakastan sitä ja muitakin mausteita. Onhan tuota inkivääriäkin monessa maassa perinteisesti syöty myös raskauden läpi... Noh, jos tulen raskaaksi, pitää selvittää tuo asia perinpohjin. Samoin kuin kaikki "yrttiteet", jotka on maailman ärsyttävimmin niputettu kaikki yhteen, kiellettyjen kategoriaan!

Omia kuulumisia: Syön rintasyöpälääke Letrotsolia nyt neljättä päivää. Vähän hurjalta tuntui etenkin alkuun, taas uusi lääke, ja vielä tuollainen. Onneksi isompia sivuvaikutuksia ei ole ollut. Suuta ja silmiä on kuivannut, ja väsyttänyt hiukan. Voi osittain johtua muutenkin aktiivisista päivistä ja illoista. Viikonloppuna alan taas Gonal-f piikittämishommat, ja maanantaina katsotaan ultralla, miltä munasarjat näyttävät. Itselle tällainen normaalikierto tuntuu menevän kuitenkin melko nopeasti, kun olen odotellut noiden 60-70 päivän kiertojen päättymistä teroluteilla. Tunnelmat ovat aika heittelehtivät. Välillä kyynelehdin, kuten syöpälääkettä ja pistoslääkkeitä hakiessani, heti kun olin päässyt apteekin ovesta ulos. Farmaseuttien suhtautuminen on ollut niin yllättävän empaattista, kun tuollaisia lääkkeitä sieltä hakee. En meinaa sellaisessa hetkessä kestää sitä tunnetta, kun toisesta huokuu sääli ja hyväntahtoisuus. Sitä itsekin tajuaa, että onko meidän tilanne tosiaan tämä, että tuntemattomatkin säälivät.

Ja sitten on kuitenkin kevät ja juhlia ja naurua ja taidetta ja rakkautta.

Näiden välillä tasapainoilen, aika skitsoa vai mitä.

Maple Winter, toivottavasti viiva vahvistuu, uskomaton tuuri!

Ihana Lefemme! :) Piristi niin kuulla että mun alahuulen väpättämään saanut peukutus olikin vahinko! Mitä kuuluu?

Megan, kiitos voimahalauksesta! Ajatuksesi ja kokemuksesi ovat niin tuttuja. Se ihana puoli tässä kirjoittelussa on, korvaamaton vertaistuki. <3

Täällä jatkuu surupuseroon pukeutuminen iltaisin. Päiviin kuuluu kyllä myös intoa ja iloa, ja työhön jaksan tsempata itseni reippaaksi. Mutta suru värittää tällä hetkellä elämääni, jokaista päivää jollain tavalla.

Niin paljon sellaista kuuluu tähän "sairauteen", mitä ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi... Asian salaamista, kun ei jaksa kaikille kertoa mitä on meneillään, puolentunnin puhelinajalla lapsettomuuspolin hoitajan aina varattuun numeroon yrittämistä, lääkkeistä kivistävä alavatsa, töissä kuin ei olisi mitään meneillään. Vaihtuvat lääkärit, jotka määräävät vahingossa vääriä lääkkeitä. Kuukausia sen miettimistä, uskaltaako syödä inkivääriä tai juoda alkoholia tai lempiyrttiteetä. Vehnänalkioöljyä ja kolme purkkia raskausvitamiineja ennen raskautta, kymmeniä tyhmiä tyhjiä testejä, kolmetoista gynekologikäyntiä, parintonnin matkasäästöt hoitoihin, toivoa joka vaihtuu epätoivoksi hetkessä. Ihanat ystävät jotka tietävät, ja lähettävät lämpimän tekstiviestin. Vaunuihin ja kaukaloihin kurkkimista, en kestä miten ne ovat suloisia. Loputonta odottelua, kalenterin kanssa pelaamista, tabletteja pistoksia näytteitä akupunktiota verikokeita ultraruutuja...

Onneksi vielä tässä vaiheessa saamme kaikesta tuosta huolimatta yrittää kotona. Jotain luonnollista ja romanttista tämän kaiken keskellä kuitenkin.