Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Ohhoh, kävi niin, että mies otti ja kosi viikonloppuna täysin yllättäen, joten kesähäät tulossa! Tästä järkyttyneenä kroppa meni sekaisin ja kuukautiset alkoivat ennätysaikaisin (kp27). Ei siis plussauutisia täällä, mutta sentään muita hyviä uutisia! Nyt pitäisi vielä päättää, jatkaako yrittämistä vai odottaako häiden jälkeiseen aikaan...

Terveisin täysin pöllämystynyt Schmetterling, kp1/26-36 ja yk2.

Ja anteeksi kaikille itsekkyyteni, en nyt ollenkaan osannut kommentoida muitten kirjoituksia kun omassa tilanteessa tuli tällainen käänne. Sellaisella onnenpilvellä leijailen nyt että hetken aikaa menee ajatuksia kootessa!

Onnittelut häiden johdosta Schmetterling <3 =)

Täällä suunnalla taas tuli surullisia uutisia eteen eikä itku ota laantuakseen ='( Varhaisraskauden ultrassa (8+4) todettiin tuulimunaraskaus. On tää aika raskasta kun aiemmin on ollut kohdun ulkoinen ja nyt tämä. Alkaa jo usko hiipua sen suhteen, että raskaus sujuisi hyvin alusta loppuun asti. Taidan käpertyä peiton alle suklaalevyn kera ja odottaa et miesystävä tulee kotiin, hän kun lopettaa työpäivänsä aikaisemmin kuultuaan tästä ikävästä asiasta.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin..

Hei tytöt!

Viivi, jos vaan suinkin jaksat, niin kirjoittele ihmeessä jatkossakin!:) Lämmin kiitos tsempeistä!

Eitne, tiedän kokemuksesta, miten turhauttavaa on, kun ei yhtään tiedä, mikä vaihe kierrosta on, tehdäkö testejä vai ei... Iso voimarutistus sinulle! Itse olen löytänyt netistä rohkaisevia tarinoita siitä, miten tosi pitkistäkin kierroista on tarttunut iloisia yllätyksiä matkaan. Minulla on myös ystävä, jolla oli todella epäsäännöllinen kierto/kuukautisia ei ollut, mutta lapsensaannin jälkeen keho vähitelle löysi rytminsä! Koitetaan siis jaksaa epätietoisuutta ja hemmotella kehojamme, kyllä ne sen tasapainon varmasti lopulta saavuttavat! 

Minea, ihana kun miehesi on noin innoissaan! Ja saisithan sinäkin olla, älä nyt liikaa jarruttele. ;) Toki joskus sitä koettaa suojella itseään, senkin ymmärrän kyllä.

Shcmetterling, ihanaa ja liikuttavaa tuollainen yllätyksenä tuleva kosinta. <3

Megan, pidät meitä jännityksessä!:)

Oma tilanne: Tasaisesti mennään, ei ihmeempiä oireiluja. Kp 31, mutta jälleen en oikeastaan tiedä, miten pitkää kiertoa odottaa... Viime kierto oli 35 clomifenien kanssa.  Jos seuraavat kuukautiset alkavat, saisin heti mennä ottamaan niitä verikokeita kierron alussa. Itsepintaisesti silti toivomme, että merkillisyyksiä tapahtuisi! 

Juuri nyt tuntuu, että haluaisin löytää ulospääsyn, railon ulos tästä välitilasta. Suunnata tämän itsensä ympäri kieppuvan energian johonkin. En tiedä, tarvitaanko kaikki tämä ajatustyö ja voima uuden elämän luomiseen. Mutta se alkaa turhauttaa! Haluan keskityä muuhunkin, ilman tätä asiaa takaraivossani.

Miten voi haluta niin itsepintaisesti jotain, mistä en tiedä vielä mitään?

Viivi, luin viestisi vasta omani lähetettyäni. Olen ihan suunnattoman pahoillani puolestanne! Lämmin halaus sinulle, olet ajatuksissa.

...ja vielä toinenkin halaus. Pitäkää toisistanne huolta tänään.

Kiitos halauksista Tyttö ja Varis,

Henkisesti tämä tilanne on aika raskasta mutta onneksi on ystäviä ja tämä keskustelupalsta mistä saa tukea ja ymmärrystä. Huomenna olisi lääkkeellinen keskeytys edessä ja tunteet pyörii ties minkälaisissa atmosfääreissä. Tuleva viikonloppu menee näin ollen rauhallisesti ja itseäni parannellen.

Viivi, olen valtavan pahoillani sinun ja miehesi puolesta! Lähetän teille lämpimiä ajatuksia ja virtuaalihalauksia. Pidäthän itsestäsi nyt hyvää huolta? Ja suuri kiitos, että jaksoit surullisten uutistesi ohella myös onnitella minua. 

Viivi:  Voimia täältä taustalta myös. Itse koin myös lääkkeellisen keskeytyksen 2 viikkoa sitten ja toiveissa olisi tietysti uusi yritys. Henkisesti olen välillä melko rikki ja kaipaisinkin vertaistukea. Se on vaikea ymmärtää, miksi juuri minulta vietiin mahdollisuus olla onnellinen ja iloita raskaudesta ja vauvasta. Kyllä tässä tuntee kaikenlaisia tunteita ja välillä on ajatukset niin sekaisin. Rankempaa kuin osasin ajatella. Onneksi näiltä keskustelupalstoilta saa lukea toisten uusista raskautumisista ja se antaa myös itselleni toivoa. Harmittaa vain ettei onnistunut ekalla kerralla.. Tsemppiä kaikille yrityksiin :)

Viivi, olen todella pahoillani, tuli ihan kamala olo puolestasi. Ei ole varmasti sanoja mitkä lohduttaisivat tarpeeksi... niin surullista.Muista puhua ja yritä ympäröidä itsesi mahdollisimman positiivisilla ja valoisilla asioilla tällaisena muutenkin inhottavana ja mustana marraskuuna. Iso halaus täältä <3 

Voimia myös Nitalle! Elämä on niin epäreilua :( Tsemppiä kuitenkin tulevaan!

Tyttö ja varis kiitos kauniista sanoistasi, tämä vauvakuume alkaa tosissaan olemaan ihan fyysinen tarve ja kaipuu vaikka ihan rauhallisin mielin täällä ollaankin. Yritän myös aina miettiä tämän odotusvaiheen positiivisia puolia, vapautta ja sitä että vielä toistaiseksi tilanne on se että suurin osa ystävistäni on vielä lapsettomia.. jäisinkö "yksinäiseksi" kun elämäntilanne muuttuu radikaalisti ystävien tilanteesta? Toisaalta oma perhe olisi se kaikista tärkein asia ja muutenkin epäilen että tämä lisääntyminen on sellainen tikittävä aikapommi ja kohta niitä vauvauutisia alkaa tippumaan :D

Miten teillä T&V menee? Onko kuukautisia tai muita uutisia kuulunut? :) Entä Eitnellä?

Onnea Schmetterling! Onpas ihanaa aikaa teillä luvassa häiden suunnittelun merkeissä! Ihania tuollaiset yllätyskosinnat <3

Itse olen ajatellut pitää vähän matalampaa profiilia ainakin tässä kierrossa. Aloitin heti ensimmäisessä kierrossa niin hirveällä höyryllä ja kaikki "apukeinot" käytössä ja eihän siitä ole mitään seurannut muuta kuin pettymystä toisensa perään. Tässä kuussa en aio mitata lämpöjä, testata ovulaatiota, juoda greippimehua tai napsia pillereitä. Ensinnäkin koska en jaksa, turnausväsymystä ilmassa ja toisekseen luulen/tiedän että niistä tulee myös ylimääräistä stressiä mikä taas ei ole hyväksi. Nytkään en ole ihan varma mikä kp on menossa ja toivon että en miettisi sitä myöskään loppukierrosta mutta epäilen että onnistuuko ;) 

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Moikka tytöt,

reissusta kotiuduttu ja matka meni oikein hyvin lukuunottamatta 30-vuotis syntymäpäivänäni alkaneita kuukautisia. :( En halunnut pilata reissua, joten ahdistus ja epätoivo onkin iskenyt vasta täällä kotona. Asiaa ei auta se, että heti tänään on aika hormonipolille ja mulle tehdään luultavasti se munajohdinten aukiolotutkimus. Pelottaa ihan kamalasti se mahdollinen kipu ja paine, joka tutkimukseen liittyy. En ymmärrä, miksi pitää kärsiä niin paljon henkisesti ja fyysisesti. Juuri kun tuntuu, että alapääni on rauhoittunut edellisten ronkkimisten jäljiltä.. Ja tämä on vasta alkua.

Nyt pakko lopettaa kirjoittaminen, kun en näe kyyneliltäni ruutua. Tulen kertomaan polikäynnistä ja muusta, kun jaksamista taas löytyy.

Ps. Papa-kokeen tulokset tulivat postissa reissun aikana ja se oli ok, ei muutoksia.

Moikka naiset!

Megan: miten meni? Tehtiinpä sulle pian aukiolotutkimus? Onko miehen veijarit jo tutkittu?

Me käytiin laittamassa kuparikierukka. Tuntui, että kierukan laittaminen auttoi ovulaatiokipuihin. Avaa varmaan ne kierukan sarvet munanjohtimet paremmin. Elikkä hyvä, ellei loistava juttu <3 ... Mulla menee nyt muuten hyvin, mut iski taas pitkästä aikaa virtsatietulehdus ja nyt vielä flunssa. Mulla olis ollut eilen ja tänään koulua, mut en halua tartuttaa muita. Eli huomenna en mene töihin. Oon niin onnellinen, että ens viikko on näyttöviikko ja sit vihdoin valmistun ja työt loppuu tuolla. Jippii!

Schmetterling: Paljon onnea, ihania häiden suunnittelu hetkiä! :)

Viivi85: *voima halaus*  Hieman sanattomaksi vetää, voin vain kuvitella miten raskaalta tuo tuntuu :( Mutta olen varma että ajan kanssa helpottaa ja ei sitä oikein voi muuta kun lähteä uuteen yritykseen, kyllä raskaus varmasti vielä onnistuu teidänkin kohdalla!

Janetteo: Itselläni vähän samat fiilikset, sitä lähti liian isolla höyryllä liikkeelle heti pillereiden lopetuksesta, nyt yritän tasata höyrypäisyyttäni ja osittain se jo onnistuikin, mutta nyt mennään taas loppukierrossa ja ajatukset on sekaisin....

Megan: *tsemppi halaus* Harmittaa puolestasi. Ei sitä tosiaan osannut kuvitella aikaisemmin miten raskasta tämä yrittäminen voi henkisesti olla...

Mutta hei, nyt saatte ne tutkimukset käyntiin kunnolla ja kyllä se siitä! :)Tämä vuoden aika ei auta kyllä mielialaan, on niin synkkää ja pimeää, keväällä on helpompi valaa itselleen positiivista mieltä.

T&V: Mitenkäs sinulla menee?

Itselläni Kp35 tänään, ei menkkoja... Tein aamulla testin ja jätin sen odottamaan vessaan, mutta sitten mies kävi minun jälkeeni ja vietti siellä hampaita pesten ja partaa ajaen niin kauan etten päässyt edes kymmenen minuutin jälkeen katsomaan testiäni :D (en ollut kertonut että teen testin) No joo, nyt olen sitten ihmetellyt hailakkaa toista viivaa testissä joka ei mielestäni punerra... Saamarin haamut *helistää nyrkkiään ja nauraa* Alan kyllä olla niin pohjattoman kyllästynyt tihrustamaan näitä testejä kahden viivan toivossa... Yritän nyt vetää syvään henkeä ja tehdä uuden testin torstaina jos menkat eivät sitä ennen ala... Mieliala tällä hetkellä; hivenen lannistunut ja kuitenkin samalla vatsan pohjassa kipristelee itsepäinen toiveikkuus....

Heippa,

eilen ei sitten tehtykään sitä aukiolotutkimusta, kun kiertopäivä ei ollut täysin sopiva ja on hyvä saada tutkittua miehen sperma ennen sitä. Toisaalta oon pettynyt, vaikka jännitti ja pelotti, koska ehdin varmuuden vuoksi ottamaan buranaa ennen käyntiä, vaikka muuten olen vältellyt nyt yritysaikana kipulääkkeitä kun ruttoa.

Mies sai näytepurkin nyt mukaan ja toimittanee sen labraan parin viikon sisällä. Mä odottelen seuraavia kuukautisia, jotta pääsen varaamaan aikaan follikkeliultraan ja sitten menen myös samalla (taas kerran) verikokeisiin. Tällä kertaa ilmeisesti vihdoin testataan mm. se keltarauhashormoni. Mieheltä otetaan verikokeita sen näytteenannon yhteydessä.

Mua ultrattiin taas alakautta (oliskohan tää nyt ollu kolmas kerta puolen vuoden sisään) ja kaikki oli taas vallan mainiosti. Jotenkin tosi ironista. Alan pikkuhiljaa epäilemään, että miehen tuotoksissa on jotain vikaa ja se todella pelottaa mua. Helpompi olisi toisaalta, jos mulla olis joku hormonihäiriö, jota vois sitten korjata lääkityksellä..

Isänpäivä oli jotenkin tosi raskas. Käytiin mun vanhempien luona syömässä ja isää moikkaamassa ja hakematta tuli mieleen ajatus, että jos meillä olisi kaikki mennyt "normaalisti", niin nyt meilläkin olisi vietetty ensimmäistä isänpäivää. Tulin tosi surulliseksi mun miehen puolesta. Tällä hetkellä rehellisesti sanottuna tuntuu, meillä ei tulla viettämään isän- eikä äitienpäiviä. ;( Tuskaa ei helpottanut se, että mun äiti kyseli, että tehdäänkö me nyt sitten ollenkaan niitä lapsia (varmaan liittyi siihen, kun täytin tosiaan männäviikolla 30v). Äiti ei ole aikaisemmin kysellyt asiasta, toisin kun monet muut, mutta nyt painostaminen näköjään alkaa siltäkin suunnalta.

En jaksa mun perheelle kertoa näistä tutkimuksista ja mahdollisista tulevista hoidoista, ainakaan vielä. Ei ne ymmärrä sellaista, kun mun äidillehän on tehty sterilisaatio, kun tuli raskaaksi liian helposti ja siskotkin on tulleet raskaaksi pillereiden jälkeen heti ensiyrittämällä. Muutamalle kaverille oon kertonut tilanteesta, jos ovat kyselleet lapsenteosta tai on tullut puheeksi muuten. Ovat ymmärtäneet tilanteen hyvin ja antaneet meille rauhan. Olen sitten itse kertonut kuulumisia halutessa, eikä tivaamista ole enää näiltä "tietäviltä" tullut lapsiasioissa. Itse asiassa ihmiset tulevat hirveän varovaisiksi ja alkavat ehkä kohtelemaan hiukan silkkihansikkainkin lapsettomia pareja. Sekin on syy, miksi en hirveästi asiasta halua puhua ympäriinsä, koska en kaipaa mitään sääliä tai erityiskohtelua. Haluan vain olla ihan tavallisesti kavereiden seurassa. Mutta jos joku suoraan asiasta kysyy, haluan olla rehellinen.

Eilen olin kovin itsekäs, kun kerroin vaan nopeasti omia kuulumisia ennen lääkäriin lähtöä, kun niitä oli täällä lomamatkani aikana kyselty.

Viivi85 ja Nita85: Olen erittäin pahoillani teidän puolesta! Kamalia pettymyksiä tämän asian suhteen joutuu kokemaan ja se tuntuu todella epäreilulta. Tiedän, että tämä ei varmasti yhtään nyt lohduta, mutta te olette kuitenkin pystyneet tulemaan raskaaksi ja se, että raskaus on alkanut, on osoitus siitä, että kroppanne siis toimii kuitenkin! Heti kun koette jaksavanne, niin uutta yritystä vaan kehiin! Mun ystävä sai vauvan kuukausi sitten. Hänellä ensimmäinen raskaus oli tuulimuna, mutta toinen raskaus eteni täysin normaalisti ja saivat pienokaisen syliin asti. Voimia ja tsemppiä teille!

Schmetterling: Suuret onnittelut kosinnasta! :) Ihanan kutkuttavaa aikaa alkaa häitä järjestämään!

Asistente: Tuossa jo tulikin kerrottua noita omia kuulumisia yleisesti. Kiva kuulla, että sinulla on valmistuminen jo noin lähellä! Enää pikku rutistus! Mun pitäis kans ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja viimeistellä tuo mun opinnäytetyö, että saisi sen vihdoin palautettua..

Janetteo: Mä oon samoilla linjoilla sun kanssa. Koko loman aikana en mitään greippimehuja juonut tai vehnänalkioöljyjä ottanut ja olenkin ajatellut jättää kaikki poppaskonstit nyt taka-alalle, kun ei niistä ole omassa tapauksessani ollut hyötyä. Muutenkin saa nähdä, että yritetäänkö raskautta tässä kierrossa enää kovin tosissamme, ovis kai olisi tulossa joskus viikonvaihteesa.. Pitää katsoa fiiliksen mukaan, jaksanko sitä testata. Olen vaan henkisesti jo niin luovuttanut, etten enää jaksa edes stressata tätä yritysasiaa. Suuntaan nyt katseet vaan tuleviin tutkimuksiin ja etenkin niihin tuloksiin, joita tulemme saamaan luultavasti parin kuukauden kuluttua, kun povasivat meille seuraavaa yhteistä käyntiä hormonipolilla.

Megan kp 10/27. 

Ps. Tajusin muuten eilen siellä polilla lääkärin kanssa jutellessa, että ollaan nyt sitten ihan virallisesti lapsettomia.

Ainiin, Aliisalle piti vielä sanoa, että kiitos kun mainitsit itsekin syöneesi Diane Novaa. Rauhoitti kuulla, että ainakaan sinulla eivät nuo pillerit vaikeuttaneet raskaaksi tulemista. Kysyin tuosta DN:n yhteydestä lapsettomuuteen, mutta kuulemma ainakaan mitään tutkittua, konkreettista yhteyttä tuolla valmisteella ja lapsettomuudella ei todellakaan ole. Alkaa tässä olla pääkin sen verran hellänä, että sitä lukee kaikkea mahdollista sontaa(kin) ja sitten kuvittelee syitä, kun ihmisen mieli nyt vaan on sellainen, että se hakee kaikkeen jotain järjellistä selitystä ja syy-seuraus-yhteyttä.

Kohta ihan pöpipää Megan

Megan: Mua kyllä helpottanut kun oon kertonut lapsettomuudesta. Mulla ehkä se ei ole niin hankalaa, kun en ole koskaan kokenut vauvakuumetta, eikä ole koskaan ollut hinkua saada lasta. Ihmiset ehkä turhan innokkaita neuvomaan, kun kertoo ettei tule lapsia. Yleensä kaikki sanoneet, että "voihan sitä adoptoida". Miehen sisko mennyt jopa niin pitkälle, että kyselee "Miten teidän adoptio etenee?". Ollaan kyllä kerrottu, että ei ole meille minkäänlainen mahdollisuus.

Heipsulivei,

Kiitos kaikille muillekin tuesta ja tsempeistä=) Lääkinnällinen keskeytys takanapäin ja olotila hieman flunssainen. Kuumetta ei ole mutta mistä tätä räkää oikein riittää..yks jos toinenkin nessu paketti niistetty tyhjäksi. Kaverit ovat jaksaneet tukea meitä ja mieheni mielestä heti uutta yritystä kokeilemaan vaan kun se on mahdollista. Itse en vielä pysty edes ajattelemaan seuraavaa yrityskertaa ja sanoin hänelle, ettei se uusi raskaus sormia näpsäyttämällä tapahdu =D

Jotenkin sitä mielensopukoissa on itselleen ankara ja joskus ajattelee, että sillä oli jokin tarkoitus ettei nyt raskaus edennyt niin kuin piti.  Haikea tunne iskee ajoittain kun näkee kaduilla raskaana olevia naisia tai perheitä pikkulasten kanssa. Uskon, että ajan kanssa sitä tulee sinuksi asian suhteen vaikka se välillä muistuukin mieleen.

Hyvää pikkujouluaikaa kaikille, tää palstalainen siirtynee takavasemmalle ja hiljenee hetkeksi.

Viivi86: Ihanaa, että sun mies on noin positiivisella asenteella. Onneksi yleensä edellisen raskauden jälkeen raskautuu helposti uudestaan. Parantele ensin mieltäsi ja sitten kohti uusia koitoksia <3

Hei kaikille!

Täällä on kuukautiset meneillään, toissaillasta alkaen, ja kovin kivuliaat. Pienistä toivomuksista päivien ja kuukausien kuluessa kasattu rakennelma makaa taas maassa hajallaan. Ensimmäisen illan sen antaa olla siinä, astelee vain ohi ja yli. Sitten, uuden aamun kuulaassa valossa lattialla kimmeltävät sirpaleet alkavatkin näyttää taas kauniilta. Sitä ottaa käteensä yhden, ja hetken siitä heijastuu, ihan varmasti, kirkas syyspäivä, vai onko se sittenkin kesä tai talvi, jolloin vauva nukkuu ulkona sinisissä vaunuissa, ja peiton silmukat ovat ilosta kirjavat.

Megan, pitkä halaus täältä <3 Kovasti aina odotan kuulumisiasi ja toivon että ihme tapahtuisi teille. Siksi on surullista lukea että niin ei vielä käynyt. Tutkimukset  ja mahdolliset hoidot auttavat kuitenkin siinä määrin, että voi tuntea jotenkin konkreettisesti työskentelevänsä asian eteen.

Meillä on myös nyt lähtemässä tutkimukset käyntiin, ylihuomenna menen verikokeisiin, ja mies tutkitaan myös lähiviikkoina.  Olen harkinnut aukiolotutkimuksen tekemistä yksityisellä puolella, sillä julkisella aika olisi joskus keväällä. SIinä pitää kuitenkin sovittaa yhteen kiertopäivät ja tutkimusaja, joita on tarjolla aika rajallisesti. Jos taas menisin tekemään sen yksityiselle, voisin tehdä sen jo ensi viikolla. Silloin meillä olisi nuo alkututkimukset tehtynä jo nyt, ennen tammikuun yhteistä lääkäriaikaa.  Aukiolotutkimus on kyllä vähän pelottavan kuuloinen toimenpide, yritän aktiivisesti olla ajattelematta sitä. Mitä nopeammin sen tekisi, sitä vähemmän aikaa ehtisi jännittää etukäteen.

Nita, pahoittelut keskenmenosta. Toivon teille voimia suruaikaan, ja toivonkipinöitä sitten, kun on niiden aika.

Viivi85, olet lämpimästi tervetullut takaisin,sitten kun siltä tuntuu. 

JanetteOlle voimaa turnausväsymykseen!  En osaa oikein sanoa muuta, kuin että tiedän miltä se tuntuu. 

Eitne, toivon niin puolestanne, että se haamu tarkoittaisi jotain! (Samalla se olisi kyllä tällaiselle toiselle epässäännöllisten ja pitkien kiertojen naiselle tosi rohkaiseva esimerkki.)

Asistente, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Onnea tulevaan valmistumiseen!

Tyttö ja varis kp 2/n.35

Heipähei,

pakko tulla taas purkamaan tuntojaan tänne..

Kuten kerroin, en ole jaksanut kuluneen kierron aikana enää hirveästi stressata näistä kiertoon liittyvistä asioista. Kaivoin kuitenkin ovistestit kaapista eilen ja ajattelin, että alan kuitenkin huvikseni testaamaan tänään (eli kp 13), ihan vaan noita tutkimuksiakin varten. Yleensä olen aloittanut testaamisen jo kp 11 ja ovis löytynyt vasta siellä kp 15/16 hujakoilla.

No, koska greippimehua ei ole tullut litkittyä entiseen tapaan, limoja ei ole näkynyt, enkä ovista toisaalta ole vielä moneen päivään odottanutkaan. Sitten viime yönä heräsin ihan jäätävään oviskipuun! Että ärsytti! Ei olla ehditty puuhastella nyt, vasta tänään piti aloittaa yrittäminen tässä kierrossa. Herätin sitten miehen hiukan ennen herätyskellon soittoa ja talleteltiin nyt aamuvarhaisella. Jotenkin silti sellainen olo, että oli jo aivan liian myöhäistä. :( Niin lannistunut olo oikeasti.. Miksi tää kroppa tekee mulle tätä?! Miksi oviskivut tulivat monta päivää aikaisemmin kun yleensä? Ärsyttää, jos tämä kierto meni nyt kuitenkin ihan "hukkaan" vaan silkkaa omaa tyhmyyttä! Kerrankin ajattelin, että otan rennosti ja alan testata vasta lähempänä ovista ja säästän samalla muutamat testitkin. Tyhmä minä! Tässä kipuvaiheessa ovistestit on aina näyttäneet jo täysin hailakkaa viivaa.

Parempaa viikonloppua teille muille!

Nimimerkillä, Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Hei!

Päätin uskaltaan itsekkin kirjoittaa tänne, sillä jonkin aikaa olen seurannut teidän kuulumisianne. Eli pitkään ollut jo haave omasta lapsesta. Elämä meni kuitenkin "vähän" uusiksi reilu 5 vuotta sitten ja haaveet sai laittaa hetkeksi hyllylle. Nyt kuitenkin kaikki palaset kohdallaan ja ehkäisy jätetiin pois reilu kk sitten. Yksi kk yrittämistä siis takana ja toinen kierto aluilla. Suhteellisen levollisella mielellä siis ollaan, vaikka takaraivossa onkin pientä huolta siitä että mitenköhän kaikki kohdallamme menee. Lähipiirissä on ollut paljon haasteita asian kanssa joten ehkä se vähän herättää turhaankin pelkoa. Kiertoa nyt siis seurataan. Takana on hyvin pitkä pätkä hormonaalista ehkäisyä, joten luomu kierrosta ei ole oikein vielä käsitystä. Ovulaatiotestejä tein jo viime kierrolla ja plussakin sieltä näytti löytyvän. Nyt siis katsellaan pari kierrossa josko se oma kierron pituus sieltä löytyisi ja kroppa toimisi muutenkin normaalista. Suunnitelmista tekee vähän haastaa myös se että olen leikkausjonossa pieneen operaatioon. Asia ei siis liity mitenkään raskaaksi tulemiseen, mutta olisi kiva saada hoidettua pois alta mahdollisimman nopeasti. Ikää on kuitenkin sen verran, että jos leikkausaika menee 6kk päähän niin yrittämäminen jatkuu. Mikäli tärppää niin sitten vain pitää hyväksyä se että leikkaus siirtyy eteenpäin. Näillä mietteillä jatkan siis teidän juttujen lukemista ja toivotan kaikille kovasti onnea yritykseen. Vielä vähän untuvikko näissä asioissa joten paljon on opittavaa joten ehkä täältä tarttuu myös vähän tietoa matkaan. :D