Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Pikavastauksia vielä Meganille, palaan lukemaan tuon blogilinkin vähän myöhemmin.

Siemennesteanalyysin tuloksista. Kävin silloin pian sen jälkeen yksityisellä, ja hän ihmetteli, miksi emme voisi saada tuloksia heti. Ja sanoi, että jos haluamme tehdä jotain yksityisellä, niin tulokset kyllä tarvittaisiin. Tartuimme siis tuohon "koukkuun", mies soitti julkiselle puolelle, suoraan sinne laboratorioon, ja sanoi, että tarvisimme tulokset, mahdollisesti hakaudumme yksityiselle tässä välissä...Heilläkin olisi ollut se käytäntö, että tulokset annetaan vasta seuraavalla lääkäriajalla. Mikä on tietysti ihan ymmärrettävääkin, kun samalla voidaan sitten puhua mahdollisten ongelmien hoitamisesta. Mutta ymmärrän todella hyvin, että tuon tuloksen odottaminen kuukausia tuntuu ihan kohtuuttomalta! Siellä se tieto kuitenkin "makaa pöydällä" jo. Toivottavasti tekin saisitte sen mahdollisimman pian.

Ovuloimattomuudesta, minulla on pco-tyyppiset munasarjat, lievästi, mutta kuitenkin. Eli se taitaa suoraan vaikuttaa munarakkuloiden kypsymiseen tapauksessani. :( Tämähän selvisi vasta pillereiden lopettamisen ja ultrassa ramppaamisen myötä. Ennen pillereitä vuotoni olivat normaalit ja säännölliset, mutta siitähän on aikaa vaikka kuinka...

Tyttö ja varis, kiitos kun jaksat vastailla. <3 Haluaisin vaivata vielä yhdellä kysymyksellä: Mistä siis tietää, onko pco-tyyppiset munasarjat? Näkeekö sen ihan tavallisessa alakautta tehtävässä ultrassa? Miten tuo sinulla huomattiin? Olen havainnut lapsettomuutta tutkiessani, että se on ilmeisesti kohtalaisen yleistä, etenkin tapauksissa, jossa lapsettomuus johtuu naisesta. Minua on ultrattu nyt monesti ja kaiken on sanottu näyttävän "ihan normaalilta". Mietinkin, että jos minulla olisi tuota monirakkulaisuutta, niin olisiko se mahdollisesti huomattu jo ja siitä minulle kerrottu..

Tänään sitten kp1. No eipä tässä auta muu kun odotella nyt sitten tutkimuksia.

Täällä tuntuu tunnelma hieman melankolinen ja täysin ymmrrettävästi. T&V, Megan ja Blondcherry voimia, jaksamista ja positiivisia ajatuskia. Helppoja nämä asiat eivät ole varmasti kenellekkään. Itsellä tässä odottelen kuukautisia. Tänään on kp26 ja viimekuun kierto oli juuri tämän mittainen. Eli siis joka kerta vessaan menessä on hieman levoton olo. Vielä en kuitenkaan herättele toiveita, sillä tämä on vasta toinen luonnollinen kierto ja ns. normaalin kierron pituudesta ei ole mitään käsitystä. 26 tuntuisi melko lyhyeltä joten yritän nyt pari kolme päivää malttaa odottaa aika levollisin mielin ja ennen kaikkea yritän pitää sen toiveikkuuden vähän aisoissa. Yritystä on kuitenkin takana se kaksi kiertoa joten alkutaipaleella ollaan moniin muihin verrattuna. Onhan nämä silti isoja asioita ja pyörii mielessä paljon. Ehkä nyt kuitenkin viime viikkoina ei ole ihan 24/7 pyörinyt mielessä vaan arki on rullannut omalla painollaan. Haaveita ja unelmia on vaikea kuitenkaan sulkea oven taakse tai jättää huomioimatta ja ehkä se on niin hyvä niin. Sen toiveikkuuden rinnalla on kuitenkin niitä peikkoja. Olenko odottanut liian pitkään, toimiiko kroppassa kaikki normaalisti, kuinka pitkään minun pitää odottaa vai onko odottaminen turhaa. Mutta yritän pitää sitä positiivista virettä tässä asiassa ja renotuden yrittämisessä. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa. Tsemppiä kaikille. Ihana saada avautua edes jossain kunnolla. Toki muutama läheinen ystävä tietää tästä asiasta, mutta en koe että heidänkään kanssa asiasta voisin tai haluaisin kovin paljon keskustella.

Moikka!

Megan: Meille tuli tulokset suoraan kotiin. Me pyydettiin ne kotiin ja hyvin onnistuikin. Yksityisellä siis käytiin.

Me mennään huomenna katsomaan meidän Aso- asuntoa. Vielä sen saaminen ei ole 100% varma, mut 99% varma olen, kun viikossa saatiin tarjous siitä, kun laitettiin hakemukset sisään.

Moikka!

Täällä hiljaiseloa, koska kolmen päivän tiputtelun jälkeen (luulin valemenkoiksi ja toivo heräsi) alkoi kunnon vuoto ja nyt kp3. Surettaa ja pelottaa tuleeko minusta koskaan äitiä. Kesällä mietin jo tätä joulukuuta ja silloin mielikuvissani olin jo raskaana.... :(

Kiitos Megan tuo blogikirjoitus antoi toivoa :) Mutta samalla alkoi huolestuttamaan, se pari on yrittänyt 3 vuotta ja kummassakaan ei vikaa mutta silti ei tärppää.. Mitä jos meillekin käy noin. Oletko lukenut enemmän tuota blogia? Ovatko he käyneet hedelmöityshoidoissa? 

Tsemppiä kaikille pimeyteen <3 

Janetteo: Ilmeisesti tämä blogin pariskunta suunnittelee IVF-hoitoja ja apuna on käytetty jo esim. Pregnyl-pistoksia tms. Mutta kun heillähän lapsettomuuden syy on tuntematon, niin on vaikeaa varmasti löytää juuri oikeanlaista hoitomuotoa.

Minulla on sama juttu kun sinulla Janette, että vuosi sitten joulukuussa, kun jätin pillerit pois, ajattelin salaa ja toiveikkaana mielessäni, että seuraavana Jouluna meitä olisi luultavasti jo kolme. Todennäköisesti olisin vuoden päästä jo ainakin raskaana ja mielemme olisi täynnä innostusta, odotusta ja jännitystä. Näin ei kuitenkaan ole syystä tai toisesta käynyt.

Rehellisesti sanottuna, aloin ensi kerran huolestua asiasta kesäkuussa, eli puoli vuotta yrittämisen alettua. Silloinhan hakeuduin ensimmäistä kertaa näissä lapsettomuusasioissa gynekologille. Ennen tätä oltiin oltu aika rennosti stressaamatta. Kuitenkin kesällä se pelko mahdollisesta lapsettomuudesta alkoi hiipiä jonnekin mielen perukoille, halusi tai ei. Etenkin kun pari sellaista kaveria oli vieläpä juuri plussannut, jotka eivät alunperin lapsia edes halunneet. Loppukesästä sitten aloin myös testaamaan ovista jo lapsettomuustutkimuksia silmällä pitäen. Ja nyt ei sitten voida kun odottaa ja odottaa, kun kunnallisesta on kysymys. Toivon, että heiltä liikenisi pian folliultraan aika minullekin.

Vielä sinulle Janetteo, Kuinka pitkäksi sinulla tämä kierto jäi? Minullahan alkoi tuo menkkoja edeltävä tiputteluvuoto pian pillereiden lopettamisen jälkeen. Tosin yleensä se kestää vain päivän tai pari. Kukaan kolmesta lääkäristä, ei ole siitä kuitenkaan ollut vielä huolissaan.

Kiertopäivien mukaan mulla pitäis olla ovis aika lähellä, mutta oireita ei ole ainakaan vielä ollut suuntaan eikä toiseen.

Megan kp 13/24-27

Moi kaikki!

Megan, kyselit pco:n tai pco-tyyppisten munasarjojen diagnosoinnista. Kun pco on selkeä, munasarjat ovat lääkärikielellä "helminauhamaiset" eli niissä on useiden munarakkuloiden rinkulamuodostelmia. Ymmärtääkseni se näkyy erittäin selkeästi tavallisessa alakautta tehtävässä ultrassa. Kun itse sain diagnoosin, gynen ei tarvinnut kuin vilkaista ja tilanne oli kuulemma erittäin selvä. Juttelin asiasta myöhemmin yhden tutun lääkärin kanssa, ja ilmeisesti lievemmissä tapauksissa kuten "pco-tyyppisissä munasarjoissa" ultraäänilöydökset voivat olla tulkinnanvaraisia ja eri lääkäreillä vähän eri mielipiteet. Koska sinua ovat juuri näihin asioihin erikoistuneet lääkärit tutkineet, olen aika varma, että pco olisi havaittu, jos sitä olisi. Voithan toki vielä kysyä lääkäriltäsi. Sulla on myös aika lyhyt ja säännöllinen kierto (päätellen tuosta yllä olevasta viestistä, en muista tähän hätään mitä olet aiemmin kierrostasi kertonut), mikä ei ollenkaan viittaa pco:hon. 

Itselläni alkoi päivä kurjissa tunnelmissa. Heräsin aamulla tolkuttomaan alavatsakipuun, itkin, huusin ja purin hammasta. Puolen tunnin jälkeen kipu hellitti ja nyt on jäljellä enää jomotus. Luulen, että kyseessä oli munasarjakysta, joka puhkesi ja vuotaa nyt vatsaonteloon. Vetää mielen matalaksi, vaikka emme tässä kierrossa raskautta yrittäneetkään, niin tuntuu että jotain on kuitenkin pielessä. Onneksi sentään pääsen nyt lääkäriin, kun sain sairausvakuutukseni ongelmat selvitettyä...

Hei ihanat naiset!

Megan, Schmetterling ehtikin jo valaista tuosta pco:sta ja sen löytymisestä ihan normaalissa alakautta tehtävässä ultrassa. Eli sinulla ei ole varmasti ole hätää asian suhteen, kun ultrattukin on ja kierto normaali. :) Hurjaa että sinulla on taas ovis lähellä! Voi kun se tapahtuisi NYT! Oletteko vielä kysyneet miehen tuloksista?

Tuo blogilinkin teksti on hyvä muistutus siitä, että omaa oloa ja kehoa on hyvä vauvahuuruissakin kuunnella. Keho on viisas, välillä ehkä viisaampikin kuin mieli. Itsestä on ruvennut tuntumaan tässä yrittämisen varrella, että ehkäpä se oma halu myös sitten kertoo, jos ovulaatio sattuu kohdalle? Tähän mennessä tikuissa ei ole sitä näkynyt ja kierrot ovat mitä ovat... Taktiikkamme on  siis se, että menemme mielihalujen mukaan. Mutta sekä parisuhteen että vauvahaaveen kannalta molemmilla on yhteinen tahto ettei tule kovin monien päivien taukoja. Ja ajoittain seksiä on taas usein. On tosi helpottavaa (tässä tilanteessa, kun se voisi myös aiheuttaa ylimääräistä stressiä), että tuo asia menee meillä luonnostaan, toisiamme kuunnellen.

Melita, lohtuhalaus täältä! Tuo lyhyt ilmoitus jotenkin riipaisee sydäntä, kun tuntuu ettei sinulla ollut voimia kirjoittaa muuta. Miten menee nyt? Lämpimiä ajatuksia täältä kanssasisarelle lähetän.

Moon81, sanoitit juuri niitä kysymyksiä, jotka itselläkin pyörivät välillä mielessä karusellin tavoin. Onneksi voimme jakaa tätä aikaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa täällä netissä! Olen huomannut, että minulle on tullut viime aikoina hiukan vaikeammaksi puhua tästä ystäville reaalimaailmassa. Mikähän mekanismi siinä nyt on, ihmettelen...

Asistente, toivottavasti kaikki menee hyvin asunnon katsomisessa. Onnea matkaan!

Janetteo,lukisin mielelläni ne kaikki sun pienet toiveikkuudetkin, tiedätkös. :)  Voimia epävarmuuden sietämiseen! Olemme aika teräsnaisia tämänkin kokemuksen jälkeen! Ja ainakin itselläni on sellainen olo, että tämä aika on jo kasvattanut meitä vanhemmuuteen! Pettymysten sietämiseen, odottamiseen, kiitollisuuteen, oman ja yhteisen voiman löytämiseen. Toki tietämättömyys on myös surullista ja pelottavaa, mutta paljon hyvääkin tässä ajassa on.

Schmetterling, voi miten pelottavalta kuulostaa tuollainen kipukohtaus! Hyvä että  pääset kuitenkin tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Tule kertomaan mitä kuuluu, ja voimia päivääsi!

Omat kuulumiset: mielialat vaihtelevat minulla kyllä päivittäin ja päivienkin sisällä vuoristoratamaisesti. Välillä olen iloinen, toiveikas ja onnellinen, toisinaan tuntuu että olen täysin pysähtyneessä virrassa, kasvava tihenevä  t y h j y y s  jossain sydämeni tietämillä.

Välillä pelkään, että tämä perustamani ketjukin tuottaa huonoa onnea kaikille meille. :( 

Kaikkea sitä päätyykin miettimään, kun tasapainoilee onnen kynnyksellä kuukaudesta toiseen.

Hei ihaNaiset pitkästä aikaa! Olen lymyillyt tuolla yritys päällä ketjun puolella, mutta siellä on sellaiset vauvakuumehuurut ja tohinat päällä, että ääntään ei oikein kuuluville saa, vaikka kurkkunsa kipeäksi huutaisi. Palaan siis tänne vähän rauhallisempiin ympyröihin, kun ei musta ole intoilemaan toisessa ketjussa ihan riittävästi. 

Ihan ensinnäkin, hirmuisesti tapahtunut täälläkin ja alakuloisiakin juttuja. Muutaman sivun luin läpi ja suuren suuren voimahaluksen lähetän Teille kaikille! <3

Täällä yk10:llä porskutellaan eteenpäin. Tokihan tuo luku näyttää ihan liian suurelta, koska kiertoon ja tärppipäiviin olen kiinnittänyt huomiota vasta puolet tuosta. Jotenkin myös yritän ajatella, että ei olla yritettykään kuin vasta se viisi, lohduttaa mieltä. En kuitenkaan ole ihan varma olisiko ensimmäiseen viiteen kiertoon edes ollut mahdollista tärpätä alkuunkaan, kun päiviä en ole ylös kirjoitellut. Silti aika ajoin hiipii turhautuminen, että miksi ei tapahdu mitään. Yritän kuitenkin rauhoitella itseäni, ettei vielä kannata huolestua. Ja onneksi vertaistuki palstan puolesta on mitä mahtavinta!

Mutta niin 20/25-27. Viime kierto oli kummallinen ja päättyi sairaalareissuun kovien vatsakipujen takia. Multa ultrattiin viiden sentin kokoinen kysta tämän kierron ensimmäisenä päivänä, joka kyllä taisi lähteä samantien liikkeelle, kun kovat alavatsakivut loppuivat. Samalla kun gyne kuuli, että yritystä on, se tsekkas yleisestikin ja totesi, että kaiken pitäisi olla kunnossa ja uusia rakkuloita kasvaa hyvin. Kummallisesti kivun aiheuttama huoli vaihtuikin iloisiin ja helpottaviin uutisiin. 

Nyt siis odotellaan mitä tuleman pitää. Olo rauhallinen, mutta salaa toiveikas, hössöttämisen olen jo todennut turhaksi ja johtavan vaan stressiin ja pettymyksiin. Ikinä ei voi olla varma mitä tapahtuu. 

Anteeksi myös, että olen niin minä, minä.. Kaikille olisi varmasti sanottavaa, mutta vaikea hetken tauon jälkeen tarttua mihinkään erityisesti. :(

Heippa, lueskelin ketjua hieman täältä uusimmasta päästä ja vaikuttaa että täällä on symppistä ja kannustavaa porukkaa :) Ensimmäinen kerta kun kirjoitan keskustelupalstalle! Lueskelin lyhyesti muiden tilanteista, en ehtinyt kovin pitkään tutustua joten olen ihan ulapalla kuinka kauan kukakin on yrittänyt.

Olen 30v. nainen ja oma tilanteeni on se että ehkäisy jätettiin pois lokakuussa, jonka jälkeen normaali 28pv kierto. Nyt marras-joulukuun vaihteessa menkat viikon myöhässä mutta testit hyvin selvää negatiivista. En ole testaillut ovulaatiota koska tyhmänä ajattelin että kierto on normaali kuten ennenkin (olen välillä pitänyt 1kk taukoja pillereistä ja menkat tulleet normaalisti), mutta näyttäisipä ehkäisyn poisjättö sekoittaneen minunkin kohdallani kiertoa (eka kerta kun on näin pitkä odotus). Kärsimättömänä olen jo testannut monta kertaa parin päivän välein tuloksetta, tiedän järjellä ajateltuna että varmasti äärimmäisen pieni todennäköisyys on että olisinkin raskaana. Testailu vaan vielä alkuinnostuneena tuntuu rauhoittavalta. Varasin jo lääkäriajankin koska gynelle olisi muutenkin hyvä aika mennä tsekkaamaan paikkoja pitkästä aikaa. Varmaan olette muut jo raportoineet täällä kiertojen kulusta ehkäisyn poisjätön jälkeen?

Olen tosi kärsimätön ihminen ja määrätietoisena olen usein saanut toivomiani asioita tapahtumaan, mutta tämä ei nyt taida olla ihan sellainen asia missä voin vaikuttaa. Ehkä ensimmäinen kerta kun on langat täysin pois omista käsistä! Kiva kuitenkin löytää palsta jossa voi jakaa asioita :)

Schmetterling: Kiitos tuosta pco-tietopaketista! :) Välillä lääkärissä olo on niin hämmentynyt, ettei muista eikä tajua kysyä asioista ja sitten tulee mieleen vasta jälkikäteen, että "niin, tämmöistäkin olisi tosiaan voinut ja kannattanut kysyä.." jne. Oi, kuulostaa todella inhottavalta tuo mahdollinen puhjennut kysta! Toivottavasti voit jo paljon paremmin!

Lefemme: Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. :) Tosin, se ei ole kiva, että sinäkin olet joutunut kärsimään kystista! Kaikkea tämä naisen kroppa meille kehittääkin.. En tällaisia ongelmia tiennyt olevankaan, ennen kun aloitettiin tämä lapsesta haaveilu.. Olen oppinut niin paljon kaikkea uutta kropasta ja hormoneista ja kk-kierroista, että välillä on ihan pyörällä koko pää! Ja tuntuu siltä, että tieto lisää tuskaa.. joskus elin harhaluulossa, että lisääntyminen on jotenkin simppeliä hommaa.

Tyttö ja varis: Voih, täälläkin niin kovasti toivotaan, että tärppäisi vihdoin, vaikkapa 1-vuotis yrittämispäivän kunniaksi (Päivälleen tasan vuosi sitten söin viimeisen pillerini). Täytyy kuitenkin olla realisti, enkä usko plussailuun luomuna enää kovinkaan vahvasti. Olisi kyllä kieltämättä maailman paras joululahja, jos kuukautiset eivät alkaisikaan.. Muttamutta, en edes uskalla haaveilla siitä onnesta, koska sitten putoan todella kovaa ja korkealta.

En usko, että tämä palsta on tuonut epäonnea.. eiköhän tässä ole nyt jotkut suuremmat luonnonvoimat tuomassa meille tätä aallokkoa ja vastatuulta, jossa on välillä vaikeaa seilata. Kiitos sinulle T&V, että nimenomaan aloitit tämän ketjun! Ainakin minä olen saanut täältä paljon enemmän ymmärrystä ja tukea vaikeina aikoina, kun koskaan olisin uskonutkaan. Ja parasta on, että täällä voi "avautua" silloin, kun kaikki tuntuu ikävältä, tulematta tuomituksi.

Asistente: Tulethan heti tänne kertomaan, että saitteko uuden kodin?? :)

Maija1984: Tervetuloa mukaan, meillä kieltämättä on täällä aivan ihana porukka koossa! :)

Tyttö ja varis: Sinulle unohtui vielä vastata, että mieheni ei ole vielä soittanut labraan tuloksistaan, pitääkin patistaa häntä tekemään se!

Hei vaan taas kaikille ja Maija1984 tervetuloa mukaan!

Välillä varmaan hyvä kirjoitella ilman pms-känkkäilyäkin :) T&V kyselit kuulumisia. Ainahan tuo on yhtä masentavaa kun kuukautisvuoto alkaa, jotenkin aina sitä jaksaa kuitenkin toivoa loppukiertoon mennessä että nyt sattuisi se oma suuri ihme. Karua sitten aina herätä taas todellisuuteen. Minun tilanteessa koen olevani epäonnistunut jollakin tapaa myös naisena. Katkeroittavaa on myös että miehelläni on edellisestä suhteesta lapsi saanut alkunsa suunnittelematta eli edellinen kumppani unohtanut muutaman pillerin. Välillä koen huonoa omaatuntoa typeristä ja katkeroituneista ajatuksista. Ja että tunnen kateutta muita kohtaan. Toisena päivänä ajatukset ovat selkeämmät ja vähemmän katkeroituneet :) Jos jossain vaiheessa pikkuinen saadaan niin tiedän että tämä odottaminen ja yrittäminen vetää jo todella nöyräksi ja uskon että myös tavallaan valmistaa raskauden aiheuttamiin muutoksiin yms. Olen ollut aiemmin kuitenkin ihminen, joka ei ole miettinyt lainkaan lasten tekoa ja useammin kuin kerran olen sanonut etten usko ikinä haluavani edes lapsia. Niin se mieli vaan kummasti muuttuu. Ja uskon että tämä kaikki valmistaa vain minua paremmin tulevaan. Tiedän että suhtautumiseni kaikkeen raskaudessa on nyt jo aivan erilaista mitä vuosi sitten kun ajatusta mietittiin lähteä toteuttamaan.

Tänään kp7, mutta nyt taidan keskittyä odottelemaan tutkimuksiin pääsyä :) peitot kun heiluu muutenkin.

Toivon että joulunaika vaikuttaisi positiivisesti meihin tuoden paljon plussia tähänkin ryhmään!

Melita: Ymmärrän todella hyvin tuntemuksesi, koska sinulla tuntuu olevan hyvin samankaltaisia ajatuksia kun minulla. Joskus huonoina päivinä tunnen myös tätä katkeruutta - oma miehenihän onnistui myöskin saamaan edellisen kumppaninsa raskaaksi - pillereistä huolimatta. Jotenkin tämä tilanne ottaa siis välillä jopa "naiseuden" päälle. Lisäksi kun perheessämme on kaikilla muilla naisilla ollut enemmänkin ongelma tulla liian helposti raskaaksi ja sitten minulla tämä on jostain syystä näin vaikeaa.. Hyvä kaverini on myös saanut kaksi lasta e-pillereistä huolimatta, niin tottakai tällaiset asiat pistää miettimään! Ehkä meillä on kuitenkin ihan täysi oikeus harmistua ja jopa hiukan katkeroituakin näistä asioista. Voin myös myöntää rehellisesti olevani kateellinen tuoreille äideille ja raskaanaoleville, enkä jaksa enää edes potea huonoa omaatuntoa siitä, kuten aikaisemmin tein. Täällä saa ainakin ihan rauhassa purkaa tuntemuksiaan, ihan laidasta laitaan!

Toivotaan, että Joulussa on taikaa ja Uusi Vuosi käynnistyisikin plussauutisilla!

Tsemppiä paljon Melita! Tuo on kyllä harvinaisen totta mitä toteat pitkän yrityksen vaikutuksesta raskauteen ja lopulta lapsen saamiseen. Mä olen itse ilolla huomannut omasta puolisosta sen valmistautumisen tietynlaisen asennoitumisen toivottavasti tulevaan isän rooliin. Jos olisin "pamahtanut" paksuksi noin vain, olisi se ollut suurempi positiivinen shokki niin minulle kuin hänellekin. Ollaan molemmat kasvettu ja toisaalta myös lähennytty "projektin" aikana. Totta kai jokainen vanhempi arvostaa ja rakastaa raskautta ja lapsia paljon, mutta jotenkin kuitenkin uskon, että siitä osaa olla paljon kiitollisempi, kun se ei ole tullut tuosta vain ylättäin. 

Ja mitä tuohon epäonnistumiseen naisena tulee. Kaikki viestit mitä olen sun kirjoittamana lukenut (luin pitkälle taaksepäin... :D) vaikutat mahtavalta naiselta. Toki en tiedä sun taustaa tarkemmin, mutta silti ainakin omalla kohdalla ajattelen, että tämä kaikki raskauteen liittyvä on vaan niin sattuman kauppaa ja miehelläsi ja x:llä on ollut yksinkertaisesti uskomattoman hyvä mäihä. Tavallisempaahan on, että joutuu venailemaan sen lähemmäs vuoden. Toivon niin kovin, että tutkimukset, joihin olette päättäneet mennä tuovat vastauksia turhauttavaan ja masentavaan tilanteeseen! Tsemppiä paljon!

Ja Maija! Tervetuloa lämpimästi!

Pika!

Mitä sanotte tällaisesta ovulaatiotestin viivasta? Omalla asteikollani tämä oli tosi vahva! Tarkoittaako tämä teistä jotakin? Mua alkoi jännittää joka tapauksessa! Aamulla se oli vähän haaleampi, mutta kuitenkin lupaava, joten oli pakko testata vielä uusiksi ennen kuin lähden kotoa.

Onpa jännää! Olisipa tämä nyt sitä!! IIIIKK!

Palaan myöhemmin kommentoimaan teidän tekstejänne. :)

Tyttö ja varis! Se on se, iso-o! Jipii! Nyt peittot pöllyämään! Ei kahta sanaa.. :D

Onko muuten pc:n liuska?

Lefemme, kiitos nopeasta kommentista! (Tietysti jäin tänne kuitenkin hetkeksi kärkkymään, kommentoiko joku! :D)

Voi apua! Olen niin onnellinen jos mun keho toimii, ainakin välillä! Kaiken tämän ajan ja huolen jälkeen!

Pregcheckin liuska on kyseessä. 

Nyt pitää rientää. I´ll be back!

No niin, koska se on pregcheck, mulla on omakohtainen kokemus, joka varmasti myös piristää T&V sun mieltä.

Ennen tätä kiertoa en koskaan saanut PC:n liuskaan lähellekään nuin vahvaa viivaa, vaikka testasin aamuin illoin. Yleensä ei muuta kuin haamuja ja sitten kahdella perättäisellä kerralla vähän tummemmat. Mietin jo, että kropassa LH nousee, muttei riittävästi eli munasolu ei pääse irtoamaan. Viime kierrossa tosiaan kun kystan takia mua ultratiin niin tuli puhe ovulaatiosta. Gyne vaan totesi, että kyllä ovulaatio on tapahtunut ja kystakin kuulemma liittyi jotenkin siihen. Tumma ovisplussa on siis osunut aina niiden kahden vähän tummemman viivan väliin ja koska huippu on mulla ilmeisesti niin lyhyt, en vaan ole sitä saanut kiinni. Tässä kierrossa sitten jo sainkin yhtä tumman, kun tuo sun, enkä edes epäillyt onko vai ei, koska edellisen kokemuksen perusteella TIESIN plussan olevan siinä. 

Hitsit, olen kyllä huippu iloinen sun puolesta!! Ihan loistavaa! <3