Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Hei helteeseen kaikille ja tervetuloa Viivi! Kiva kuulla myös sinun kuulumiasi, Maggiemee!

Tuntuu että ei ole kyllä juuri kirjoitettavaa minulla :) Kierto mataa eteenpäin ja oikeastaan juuri nyt vähän enemmän hermoilen kuin odotan innolla raskauden mahdollisuutta.

Pienen tuhisijan voisin ottaa, mutta kotiin jämähtäminen olisi kauhistus...en halua hylätä työtäni, ja haluaisin liikkua myös ihmisten ilmoilla vauvan kanssa. Onneksi näistä näkyy jatkuvasti myös niitä rohkaisevia esimerkkejä ympärilläni.

Tyttö ja varis kp 23/33?

Jee, tänään tuntui ekan kerran normaaleita menkkaoireita. Siis sellaisia jota oli ennen lapsentekoa <3 Voiko olla mahdollista, että vuoden otti ennen kuin minipillereiden vaikutus lakkas? Heh, olisi kyllä omituista.

Olipa fiksua, kävin kirjastossa lukemassa Väestöliiton info-opusta lapsettomuudesta. Oli ihan asiallinen, prosentit puhuivat sen puolesta että tässä vois jopa raskautua. En mä sitä varten sinne menny, mutta jotenkin sitä ajautui lapsen kasvatus-hyllykölle... Luin jopa jenkkiläistä Conception and pregnancy-kirjaa. Se kädestä pitäen neuvoi kertomaan raskaudesta työnantajalle viimeistään vkolla 12.

Mullakin jotenkin tuntuu jokainen kuukausi e-pillereiden lopettamisen jälkeen erilaiselta, uutuutena on ilmestynyt rintojen aristaminen ovulaation jälkeen, joka kestää aina menkkoihin saakka.

Odotan menkkoja alkavaksi keskiviikkona. Ärsyttää tää odottaminen, vaikkei odotakaan toisaalta yhtään mitään. Lomailu miehen kanssa oli mukavaa, itellä työt alkaa vasta 11.8.

Lain mukaan tarvitsee kertoa työnantajalle vasta 1kk ennen äitiyslomaa, eli ei tosiaan vielä vk12 tarvitse kertoa. Tietenkin on korrektia kertoa jos on työssä johon on pakko ottaa sijainen :D

Mä sitten eilen ostin RFSUn raskaustestiliuskoja, kun ei täällä anoppilassa ole testejä. Tänä aamuna oli kyllä odotettavasti nega :D Jaksan näköjään silti olla toiveikas sydämessä, vaikka aivot sanovat muuta. Mutta pian varmasti pääsen aloittamaan kunnolla lapsenteon, kun hoitoihin päästään <3

Heipparallaa! 

Kovasti on ollut töitä ja kierto "tylsässä" vaiheessa niin ei ole kanssa ollut kirjoteltavaa.. Olen täällä litkinyt vaan greippimehua ;) 

Mulla on nyt kp 12 ja alkaa olemaan ne päivät että raskauden toivossa pitäisi jotain muutakin tehdä kuin juoda greippimehua! Jännittää vain onko tämä kierto normaali ja ovuloinko, viime kierto oli niin outo enkä kestä jos tulee samanlainen....

Asistente onnea menkkaoireista! ;D Mitä se testi näytti?

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Heippa, 

Täällä ovisaika 14/28-33, sitten varmaan taas muutun "pöpiksi" loppukierron ajaksi :). Lauantaina mökillä nähtiin Harmaahaikara liitelemässä meidän yläpuolella. Minä, aikuinen ihminen mielessäni toivoin, että anna tämän olla merkki jostakin! On tainnut vauvakuume pehmittää tämänkin pään (ja helle) lopullisesti. Tipahdin pilvistä, kun anoppi vieressä vihjailevaan sävyyn lausahti että onkohan haikaralla "nyytti" kyydissä. Argh, vihaan noita mukavihjailuja. Melkein toivoisin että ihmiset mieluummin kysyvät suoraan kuin yrittävät udella "hienovaraisesti". 

Oletteko te joutuneet "hienovaraisen" utelun kohteeksi? Miten selviätte niistä tilanteista?

Hei taas pitkästä aikaa!

Nyt on saatu häät ja häämatka onnellisesti hoidettua, tänään takaisin töihin ja ehkä se arki tästä taas alkaa sujua. Gynellä kävin ennen häitä ja ruskean vuodon ja aristavien rintojen syyksi selvisi suuri nestemäinen kysta, johon sain Primolut-kuurin. Tänään pitäisi alkaa toinen tyhjennysvuoto ja jos ei huomiseen mennessä ala kuulua niin testi käteen ja toivomaan parasta. Olen käynyt eri foorumeilla lukemassa Primolutista ja raskaudesta, kunnes totesin, että hulluksihan tässä tulee, jos päivät pitkät istuu koneella ja pohtii, että mitä jos tulenkin kuurin aikana raskaaksi, vaikuttaako se lapsen kehitykseen jne. 

Meillä mies on hätäisempi tuon raskautumisen ja yrityksen suhteen. Jouduin jo komentamaan, että jäitä hattuun, saattaa kestää vuodenkin ennen kuin tulen raskaaksi. Hänellä on jo niin paljon ikää, että on tullut lapsen hankkimisen suhteen kärsimättömäksi. Minua se ei kuitenkaan auta, tunnen itseni ja tiedän, että jos nyt tässä asiassa käyn kärsimättömäksi, niin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen siis koittanut pitää pääni kylmänä, enhän minä voi määrätä itseäni tulemaan raskaaksi :D Olen myös kieltänyt itseltäni kaikenlaiset testit, teen testin vain, jos kuukautiset ovat myöhässä.

Tsemppiä kaikille!

Aliisa: Olen joutunut. Anoppi kysyi tokalla kerralla kun heille menimme, että "Onko masussa kasvamassa mummalle vauva?" ja samalla taputteli mun mahaa. Sitten kun en välitä leivästä enkä makeista, niin kysynyt joskus, että "vaivaako pahaolo?" Ym. Tätä tosiaan oli sellaiset 1,5v kunnes mies sitten kertoi anopille, että kärsitään lapsettomuudesta ja hän siihen vaan tokaisi, että "... Ei mua varten tarvi mennä lapsettomuushoitoihin ja lapsista on vaan riesaa...". Ja kun kysyit miten uteluista selvinnyt, niin valitettavasti on huonot välitvanopin kanssa. Mut jotenkin vaan ne kaikki vihjailut satuttaneet pahasti. Appiukkokin aina katsellut mun mahaa ja vinkkaillut anopille "hienovaraisesti". Tässä nykytilanteessa haluis vaan pyytää anteeksi kaikilta joita tahattomasti loukannut itse kyselemällä perheenlisäyksestä.

Täällä alkoi yk14. Tänään aamulla kun juteltiin kumman sukunimi otetaan ja asunnon ostamisesta, niin miehelle tuli taas kyynel silmään, että jos ei saadakaan koskaan lapsia. Mutta useinhan Se on niin, että jos lapsettomuuteen on syy, niin myös hoitoja löytyy. Pahinhan on Se jos kaikki on ok, mutta vauvaa ei kuulu. Mua mietityttää, että haluanko siirtää lapsettomuushoitoja häiden jälkeen. Eihän varmaan ekalla kerralla muuta tehdä kuin ultrataan kohtu ja munasarjat? Pelkään vaan, että stressaan liikaa.

Miten muuten te jotka olette naimisissa, niin olette sukunimi asiat sopineet? Entä mitä mieltä ylipäätään muutkin ovat? Miehellä on suht harvinainen sukunimi n.350kpl ja mulla on tosi harvinen 11kpl ja mun lisäksi yksi 27v nainen on enää suvunjatkamisikäisiä. Mies ei tavallaan välitä sukunimestään, mut pelkää, että kaverit haukkuu tossukaksi jos ottaa naisen sukunimen. Yksi ilta miehen kaveri äitinsä kanssa hohotti, että on aika tossukka mies joku kyläläinen kun otti vaimon sukunimen ja täysin ennen kuulumatonta. Tän miehen sisko kuitenkin piti oman sukunimensä ja Se näistä on ihan ok, koska hän on kuitenkin sairaalassa töissä.

Täällä mennään kp11 ja otin jo kolme päivää sitten ovistikut käyttöön vaikka olin ajatellut etten sellaiseen lähtisi :D Tästä testailusta on tullut joku juttu, mielenkiintoinen projekti, minullahan ei ole mitään hajua oman kierron pituudesta ja senkin takia ehkä kiinnostaa testata tapahtuuko ovulaatiota (en malttanut olla testailematta jo kierron aivan liian aikaisessa vaiheessa :D ). Haamuviivoja tullut, mutta mielestäni viivat ovat voimistuneet, en tiedä tarkoittaako se mitään koska haamuhan on kuitenkin nega. Te jotka olette näillä testailleet niin voimistuuko viiva hiljattain ovulaation lähestyessä? Jos kierto olisi normaali, niin sillonhan voisin odottaa ovista viikonlopuksi.

Assistente, anoppisi kuulostaa kyllä hankalalta, kyllä itseänikin alkaisi harmittamaan tuollainen käytös. 

Uskon, että omat läheiseni osaavat olla hienotunteisia, eivätkä ala kysylemään jos en ole vihjannut onnistumisesta. Toivon näin ainakin, mutta...Olen asiakaspalvelu työssä, normaalipainoinen ollut aina, mutta minulta on muutamat naispuoleiset asiakkaat, viimeksi noin vuosi sitten, kysyneet että olenko raskaana (Väärä paitavalinta kenties tai muuten vatsa vähän pömpöttänyt) silloin se ärsytti vähän ehkä loukkasikin. Nyt pelkään että tällaisia kysymyksia tulisi kun oikeasti yritämme eikä välttämättä mitään tapahdu, silloin tällaiset tiedustelut satuttaisivat enemmän. En ymmärrä ihmisiä jotka kokevat asiakseen kysyä noin henkilökohtaisesta. Itse olen aina sitä mieltä että puhun asiasta vasta kun kyseinen henkilö ottaa sen puheeksi, oli raskaus jo ilmeinen tai ei.

Kysyit tuosta sukunimi asiasta. Minä otin mieheni sukunimen käyttöön, minun ei sitä tarvinnut hirveästi miettiä kun omani ei ollut mitenkään harvinainen. Jos itselläni olisi ollut harvinainen sukunimi niin silloin olisin varmaan pitänyt ja pyytänyt mieheni vaihtamaan. Minusta on kuitenkin helpompaa, että molemmilla on sama sukunimi + mahdollisilla lapsilla. 

Moikkamoi!

Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Eilen käytiin kyläilemässä yhden ystäväperheen luona, johon kuuluu ihana 9 kk ikäinen poika. Tuntui, että mun sydän pakahtui, kun vaan ajattelinkin, että jos en koskaan saisi omaa lasta. Lisäksi toki kyselivät meiltä, että tuleeko tälle pikkuiselle kohta leikkikaveria. Huoh! Niin mielelläni olisin vaihtanut paikkaa tämän lapsen äidin kanssa.

Mulla on nyt kp 12 meneillään. Hauska, että sinulla Janetteo tulee sitten jännät ajat samoihin aikoihin mun kanssa. :) Eilen meillä oli toimintaa, mutta sitten mies meni loukkaamaan selkänsä koiran kanssa pihalla leikkiessään ja nyt saikkua ja lääkärireissu tiedossa. En tiedä miten kykenee petipuuhiin ja nyt olis just otolliset ajat käsillä! :( Lisää stressiä siis. Meillä taitaa olla nyt yk 8 tai 9. Olen jo hiukan seonnut laskuissakin.

Asistente: Mä otin kaksoisnimen avioliiton myötä, koska mulla on harvinainen sukunimi (tällä hetkellä 3 kpl) ja mies halusi pitää omansa, vaikka hänellä on suht yleinen nimi. Halusin kuitenkin yhteisen nimen mahdollisen perheenkin varalta, joten päädyin tähän ratkaisuun. 

Koettakaahan jaksaa toimintaa helteistä huolimatta! ;)

Mulla on kanssa sama kuin teillä Eitne ja Megan, että pitää olla perheellä yhteinen sukunimi. Me puhuttiin, että voitais keksiä omakin, mut tuntuu turhalta, kun mun sukunimi jo ennestään harvinainen. Vaarin isä keksi sen joten vain vaarilla ja hänen veljiensä lapsilla sama sukunimi :) Mun mielestä naimisiin meno turhaa jos kumpikin pitää vaan oman sukunimen eli tavallaan mikään ei muutu parisuhteessa ulkopuolisten silmissä.

Äsken tuli miehen nimellä valkoinen kirjekuori. Toivottavasti on tällä kertaa simppatutkimus tulos ;) Jännittää tosi paljon. Tekstasin heti miehelle, että kirjekuori tuli. Tuo vaan siihen, että "kiva kun saadaan yhddessä jännittää iltaan asti. Ihan hyvin mä olisin voinut avata kuoren :D Mut tuun illalla kertomaan.

Meillä tuli aika murska tulos simpoissa. Liikkuvuus oli 0%. Tai no hitaita oli 8%, mut normaali määrä olis 32%. Saa nähdä mitä tehdään jatkon kanssa. Luin, että miehille määrätään clomeja 2-3kk ajaksi lapsettomuuteen. En tiedä onko se sen arvoista, että kumpikin vedetään hormoneja+ käydään ultrassa+ aukiolotutkimukset ym. Tässä pahinta on se, että oon vaan itseäni syyttänyt, kun itsessä vikaa ja ajatellut, että riittää mun tutkimukset, mut en tiiä onko eettisesti oikein, että vauva on täysin hormonihoidoilla aikaan saatu. Olishan se oma lapsi ihana ja unelmien täyttymys, mut vaikeaa, kun kummassakin vikaa.

Heips kaikille!

En oo käynyt kirjoittelemassa, kun ei oo oikein ollut mitään kerrottavaa. Rinnat on olleet kovin turvoksissa ja kipeät oikeastaan koko ajan. Menkkoja jännityksellä oon odotellut ja tänään ne nyt sitten alkoi eli kp 1/29?

Eilen jo odottelin menkkoja alkaviksi, tänään aamusta sitten alkoivat. Joku pienen pieni optimisti mun sisällä ilmeisesti salaa elätteli toiveita siitä, että suoraan olis lykästänyt, kun muutama kyynel vierähti menkat huomatessa :/ Avomies ihanasti lohdutti ja sanoi että tästä kierrosta yritetään sitten paljon enemmän!

Seuraava jännitysmomentti menkkojen jälkeen onkin varmaan se, kun yritän bongata niitä kuuluisia ovistuntemuksia, joista mulla ei oo harmainta hajua. 

Hei Samettipanda ja onnea hirmuisesti tuoreelle avioparille! Mua kans vähän jännittää, kuinka korkealta avomies putoaa tajutessaan, ettei tää oikeesti oo niin helppo juttu. Tuntuu olevan sille enemmänkin tällainen "kertaheitolla"-juttu. Miehet!

Mun on varmaan vaihdettava sukunimeä, kun joskus mennään naimisiin. Avomies on niin vanhanaikainen, ettei halua luopua sukunimestään, minä taas haluaisin pitää omani, kun on niin harvinainen. En halua pitää molempia sukunimiä ja mielestäni avioliiton yksi tarkoitus on yhdistää perhe saman sukunimen alle. Onpas vaikeaa. Varmaan joudun joustamaan ja vaihtamaan omani...

Asistente, voi eii!! Oon niin pahoillani! :( Ootte isojen asioiden äärellä. Voimia teille, molemmille! Mitä mies ajattelee asiasta? 

On varmaan vähän shokissa. Tutki ensin sitä lääketieteellistä nimeä lapsettomuudelle. Mut nyt jo tutkii omiaan netistä ja kuuntelee musiikkia. Sanoi vaan mulle, että "Onneksi en ole lapsihullun naisen kanssa.". Se on kyllä outoa, että tulos oli niin huono. Syödään terveellisesti: paljon kasviksia ja nyt pienennetty annoskokoka ym. No nyt kesällä syöty jätskiä ja kyl namia ja sipsiäkin kuluu välistä. Mut kuitenkin perusasiat kunnossa, eikä kumpikaan polta tai polttanut vakituisesti. Mies miettii, että lapsettomuus johtuis siitä, että joku potkassut kiveksille kovaa. Mut olis lapsettomia sit suurin osa.

Asistente: Voi itku, teitä nyt todella koetellaan! Oon tosi pahoillani, että kirjekuori toi tullessaan noin ikäviä uutisia. :( Paljon voimia teille ja olkaa toistenne tukena! Itse olen jo miettinyt pääni puhki, että mitäs sitten kun tämä mystinen "vuosi yrittämistä" tulee täyteen ja pitäisi lääkärin mukaan hakeutua niihin lapsettomuuden selvittelyihin, mikäli plussaa ei siihen mennessä kuulu.. huoh. Muutama kuukausi vielä aikaa tuohon.

Olen jotenkin kokoajan sillä kannalla, että jos näin käy niin syy olisi jotenkin minussa. Toki sekin seikka tukee asiaa, että mieheni sai entisen puolisonsa aikoinaan raskaaksi, mutta päätyivät silloin elämäntilanteensa takia aborttiin. Itse en ole koskaan raskaana ollutkaan. Ja mitä enemmän aikaa yrittäessä kuluu, sitä mahdottomammalta alitajuisesti raskaus alkaa omalla kohdallani tuntua, vaikka yrittäisin pysyä toiveikkaana.

Olen pahoillani Asistente *halaa* Vaatii varmasti vähän sulattelemista teiltä molemmilta ja pohdintaa miten edetä. Itse en näkisi pahana, että turvautuisitte molemmat hormooneihin jos todella kovasti lasta toivotte. Tiedän pariskuntia joille hoidot ovat auttaneet vaikkakin muutamalla vaatineet useamman vuoden. Sitten on myös näitä pariskuntia jotka ovat adoptoineet ja tulleetkin sen jälkeen raskaaksi vaikka mahdollisuudet tähän ovat pitäneet olla lähes olemattomat.

Tuntuu väärältä että sellaiset ihmiset, jotka kovasti lasta haluaisivat ja joista tulisi loistavia vanhempia, joutuvat pettymään ja yrittämään vuosia ja sitten on sellaisia joiden ei soisi lisääntyvän olleenkaan ja kuitenkin lapsia saavat eivätkä niistä huolehdi... Epäreilua =(

Paljon voimia Asistentelle! Oon tosi pahoillani! Toivottavasti miehesi on halukas keskustelemaan tilanteesta, koska se varmasti mietityttää teitä molempia. Aiheuttaa varmasti paljon pohdintaa. Vahva parisuhde kestää vastamäkiä, toivon että tuette molemmat toisianne. 

Paljon onnea Samettipandalle avioitumisesta! 

Mulla pitäis menkat alkaa tänään. Hyvin pientä juilimista on ollu. Jos ei huomiseen mennessä ala niin sit testaan. Oviskrampit oli tällä kertaa aika miedot edellisiin verrattuna, vaikuttaakohan se johonkin?

Asistente: tosi kurjaa! Paljon voimia ja tsemppiä sinne teille. <3

Maggiemee: Elät jänniä päiviä! Jotenkin hassua että vaikka itse haluaisin että jännittäminen loppuisi (tai plussan jännittäminen, sittenhän se oikea huoli ja jännitys vasta alkaisi) minä silti odotan tuota kierron loppupäiviä ja "testailua" ja toivoa. Kun niissä päivissä sitten oikeasti ollaan, muuttuu se ehkä enemmän ahdistukseksi ja peloksi... 

Nyt on kp 14 ja petipuuhat aloitettu jo heti kuukautisten loputtua joka toinen päivä, näin ei tule stressattua sitä ovulaatiota niin paljon. Vaikkä kääk! tilasin sittenkin niitä testejä, sekä ovis että raskaus, foolihappojen mukana. Ei vielä kyllä mitään tuntemuksia ovulaation suuntaan. 

Mä olen kyllä niin vietävissä kaikissa raskautumis nikseissä, ostin foolihapon lisäksi miehelle sinkkiä, luin jostain että siitä olisi jotain hyötyä.. myös punkun positiivisesta vaikutuksesta olen lukenut ja ihan mielelläni otin senkin "käyttöön" ;) En siis kittaa pulloa joka ilta vaan näihin kierron aikoihin pienen lasillisen päivässä.

Onko muilla käytössä kuukautissovelluksia? Mulla on kännykässä (android) sellanen kun woman log johon saa kätevästi merkattua kuukautiset, lämmöt, painon ja kaikki mahdolliset oireet ja muut, se on kyllä tosi kätevä, suosittelen!

Toivon niin paljon meille kaikille sitä lottovoittoa, ja matkalla siihen paljon hyvää mieltä ja iloa... ja mahdollisimman vähän stressiä! Paremmin sanottu kuin tehty mutta yritetään :)

Hyvää yötä!

Heippa

Voi pahus Asistente1escolar :/. Näistä tulee aina harmitus että miksi hyviä tyyppejä potkitaan päähän, tsemppiä kovasti siulle ja miehellesi. 

Tyttö ja Varis kiitos tuosta "limapostauksesta". Kiva kun 32-vuotiaana vieläkin löytää uutta toimintaa kropastaan :).

Tässä kierron vaiheessa (18/28-33) mietiskelin ovulaatiota ja sitä miten pökkelö taidan olla. Lueskelin muiden kertomuksia ovulaatiotuntemuksista. En tunnista itsestäni oikein mitään, kun taas toiset kellon tarkkaan osaavat tuntemusten perusteella "bongailla" oviksia. Onko siis muut vain herkempiä tuntemaan kuin toiset?

En kertakaikkisesti osaa lukea kroppaani :/. Nyt tuon Tyttö ja Variksen postaaman limajutun perusteella osasin arvioida vähän, ja nyt taas minulle uutena oireena löysin alaseläsäryn ja rintojen säryn tässä vaiheessa kiertoa. Varmaan nämä ja limalöydökset voisivat merkata ovulaatiota?

Miun harjoittamia niksejä ovat olleet tähän mennessä: liikunta (se harhauttaa mieltä tästä jatkuvasta kuumeilusta, suosittelen), maltillinen mutta suht normaali ruokavalio (paljon kuituja, paljon vihanneksia, keinotekoisten makeustusaineiden ja valkoisten jauhojen välttäminen), foolihapot, alkoholista luopuminen. Kalenterin ja ovulaatiolaskureiden avulla laskeskelen ovulaation ajankohtia, tikuttamista en uskalla aloittaa, koska miusta tulisi niiden orja :). Ja kaikkein tärkeimpänä omalla kohdalla: armeliaisuus omaa kroppaa kohtaan. Miulla stressi vaikuttaa niin vahvasti kroppaan että se vaikuttaisi varmasti myös tässä projektissa. Silloin kun miun masennus oli pahimmillaan, olin ihan ihmisraunio. 

Kiitos Janetteo tuosta sovellusvinkistä, voipi olla että ensi kierrossa otan käyttöön. Jos siis nyt ei nappaa :). 

Taas vähän ristiriitaisia tunteita tästä lapsiperheunelmasta. Kävin kaupassa ja kävelin parkkihalliin. Parkkihallissa raikasi parivuotiaan lapsen kiukku-uhma-huuto, lapsen äiti yritti rauhoitella ja laittaa lasta autoistuimeen ja isä istui kovin uupuneen näköisenä ratin takana. Ajattelin että mitenköhän noista tilanteista selviydyn sitten joskus. Sitten huokaisin siitä helpotuksesta että en ole vielä näiden "kengissä". Vähänkö ristiriitaista? Haluan niiin kovasti lapsen, mutta noissa ääritilanteissa tulee pienesti hymähdettyä että onneksi en ole nuo, sillä hetkellä. 

Että sellaisia ajatuksia tänään, stressivapaata viikonloppua kaikille :)