MaggieMee
Seuratut keskustelut
Kommentit
Heippa!
Oon MaggieMee, 30-vuotias ja mieheni on 34-vuotias. Asumme Helsingissä. Ollaan oltu nyt 3 vuotta naimisissa ja monia on kiinnostanut se, että kuinka kauan tätä tulevaa vauvaa oikein tehtiin. Emme aloittaneet heti häiden jälkeen, vaan vasta 10/13 kun olin saanut opiskelut loppusuoralle. Pari hutia tuli matkan varrella, ne aiheuttivat vain haalean plussan ja pitkittyneen vuodon. Plussa tuli 07/14. Raskausviikkoja tällä hetkellä 14+1.
Kiva kuulla Megan, että sinullakin on samanlainen tapa toivottaa miehesi työaamuun kuin minulla. En välttämättä toivota mukavaa työpäivää, vaan kehotan ajamaan varovasti. Menettämisen pelko on suuri.
Viiville lämpimät onnittelut plussasta! Siitä se vahvistuu!
Blondcherrylle vielä sen verran, että raskaushan ei oikeuta irtisanomiseen edes koeaikana. Mä tiesin työsopimusta allekirjoittaessani olevani raskaana, koeaikani on 4 kk. Kerroin pomolle tällä viikolla, hän otti uutisen hyvin vastaan. Ja hitto vie, liittoon yhteyttä heti niitten puuttuvien rahojen kanssa, vaikket jäsenenä oliskaan!
Kiitos kannustavista kommenteista <3 Ehkäpä ne ovat ne kuuluisat äidinvaistot, jotka heräilevät ja aiheuttavat huolta jo nyt. Ja näin se on, ne himot loistavat poissaolollaan. Toivottavasti Aliisalla on toisin. Kai tässä täytyy vaimon vain hoitaa velvollisuutensa, jottei tunnelma ala tässä kämpässä kiristymään...
MaggieMee, hirmuisen turvotuksen kera.
Heippa naiset!
Kiva että te kaikki uudet olette löytäneet tämän palstan, täällä on niin samanhenkistä porukkaa :) Täällähän alkaa olla monella se hekumallisin aika, käyttäkäähän naiset se hyväksenne ja muistakaa nauttia kumppanistanne. Seksistä tulee pelkkää duunia, jos sitä ajattelee pelkkänä lapsentekohetkenä. Itse ainakin tunsin, että ovulaation aikaan himo oli korkeimmillaan, onko jollain samanlaisia tuntemuksia? Näin ilmeisesti pitäisi olla myös raskauden aikaan, mutta sitä odotellessa... Turvottaa, väsyttää, nälättää vaikka maha ei vedä mitään, jalat on raskaat, vieläkö päivän päätteeks pitäis seksiä harrastaa?
Nyt on eka ultra takana. Ja siellähän se näkyi, se pieni ihmisen näköinen Papu. Kätilö ei saanut vatsan päältä tarpeeksi hyvää kuvaa, joten ultrattiin myös alakautta. Pieni oli levoton, käänteli meille kylkiään, ei malttanut pysyä paikoillaan. Kädet viuhuivat, maha oli pullea ja sydänkin löi, niin kuin pitikin. Onnen hymy tuli huulillemme, siellä se oli ihan elävänä ja ihan kunnossa. Niskaturvotusta oli alle hälyttävän rajan.
Mitenkähän saisin tästä hommasta kaivettua sen onnellisen odotuksen? Vaikka kuvat on todistuksena takataskussa, silti mielen valtaa pieni huoli, onkohan kaikki hyvin? Kasvaako se siellä miten pitääkin? Se vähäinenkin etova olo on poistunut, pahin väsymys hellittää, missä on kaikki oireet? Kai tässä täytyy vain luottaa itseensä ja tehdä kaikki, jotta ajatukset pysyisivät onnellisina. Silloinhan kaikki on hyvin, eikö?
MaggieMee, Papu päästä peppuun 7 cm.
Moi kaikille, onpa täällä ollut taas vilkasta :)
Olisikohan T&V sinulla juurikin ovulaatiokivut alkamassa, kun vasemmalta kivistää? :) Viesteistäsi huomaa, että olet saanut mielesi korkeammalle kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Näinhän se on, että vastoinkäymisistä selvitään pikku hiljaa, pienten positiivisten ajatusten hiipiessä mieleen.
Kuten Eitnekin sanoi, Elliep:lle tiedoksi, että lomamatkat on just hyvää aikaa lasten tekemiseen! Silloin ajatukset on lomassa, ei siittiöiden perille pääsemisessä. Rennosti vaan :)
Meganko kyseli ovulaatiotestin näyttämää mahdollista raskautta? Mulla se ainakin toimi, vaikka ohjeissa sanotaan ettei niitä sais käyttää raskauden testaamiseen. Tuli niin mustat viivat tikkuun, paljon tummemmat kuin ovulaatiossa.
Eka ultra odottaa ens keskiviikkona. Hieman pelottaa ja mietityttää, että onko siellä ketään ja jos on, niin onko se kasvanut hyvin. Jos olis jotenkin selkeät oireet, niin en ehkä olis niin huolissani. Väsymys iltaisin on valtavaa, samoin valkovuoto on joka päiväistä. En mä tiedä särkeekö mun tissejä, enkä mä tiedä onko mulla pientä pahanolon tunnetta aamuisin, vai kuvittelenko mä kaiken... Maha on turvonnu ja mutsi väittää mun olevan paljon pidemmällä kuin 11 viikkoa. Oon sanonu sille tiukasti, että pysyy housuissaan, ennen ku asiasta on mustaa valkoisella. Anopille ja miehen siskolle ollaan myös kerrottu, pientä tippaa linssissä oli havaittavissa.
Tälle viikolle on tullu niin paljon uusia isoja asioita, että mä en kykene näillä raskauden pehmittämillä aivoilla käsittelemään kaikkea. Ensinnä jännittää tuleva ultra, sit on luvassa duunin koulutuksia samana päivänä, toisekseen saatiin tieto uudesta asunnosta jota haettiin, josta pitäis päättää myös ensi viikolla ja viimeseks yks mun lapsuuden ystävä ilmoitti saavansa esikoisen lokakuussa. Huh. Yks asia kerrallaan, niin mä pysyn järjissäni.
Neuvolantäti kun vinkkasi minunkin olevan hieman ylipainoinen (jota en täysin allekirjoita), ollaan jääkaapin sisältö vaihdettu varmuuden vuoksi sydänmerkki-tuotteisiin. Joo, se 10 prossanen Polar leivän päällä on pahaa, mut juustoa silti. Dvd:t ja parisuhdekyselyt odottaa laatikon pohjalla, seuraava neuvola vasta lokakuussa. Odottavan aika on pitkä.
Pirteitä syyspäiviä kaikille naisille!
MaggieMee, 11+0, Papu vain ajatuksissa, ei vielä sydämessä.
Ihanaa ihanaa, häät tulossa! Lämpimät onnittelut Asistentelle :) Jännittävä päivä tulossa!
Ja iiiik Murrmelitar! Onnea haaleasta plussasta! Vielä näät, kuinka se vahvistuu :)
Tervetuloa Elliep meidän tervejärkisten seuraan :)
Eikä se Aliisa ole yhtään ällöä, uskotko että meillä on myös Papu kasvamassa? :D
Tyttö ja varis, kerro jo niistä koiranpennuista!
Huh, taas on yks työviikko takana. Vaikka nyt mennään vasta kymppiviikolla, mä en välillä edes muista koko raskautta. Haaveilin stokkan kuvaston kivasta tikkitakista, kun mies ilmotti että eihän se edes mahdu mun päälle muutaman viikon päästä. Karua. Ja mä olin unohtanu koko siunatun tilani. Duunissa on niin paljon mietittävää ja päivät menee niin vauhdikkaasti, että en oo ehtiny ajattelemaan kertomista pomolle. Äidille ja anopillekin kertominen on unohtunut tyystin ja mies oli sitä mieltä että kohtahan se ultrakin on, kerrotaan vasta sen jälkeen. Niin kuin olis tietty järkevää. Kyllä mä oon ainakin pohtinut keskenmenoa siltä kantilta, että se on oikeesti mahdollista. Ei tässä liikaa oo hihkuttu, mutta toisaalta ei myöskään panikoitu. Pyyhitessä jotenkin automaattisesti tarkistan tuliko paperiin verta. Tällä hetkellä valkovuoto on jokapäiväistä, menkkamaiset JOMOTUKSET on loppunu kokonaan. Tisseihin sattuu, ruokahalu on valtava. Tiedostan syöväni päivän aikana liikaa. Liikun kuitenkin joka päivä, enkä aio liikaraskauskiloja hankkia. Eihän niistä pääse ikinä eroon!
Ens viikolla meen verikokeeseen, jossa tutkitaan kuppa ja hivi sun muut hepatiitit. Vasta sen jälkeen tulee kutsu ultraan. Siihen saakka saa odottaa varmistusta. Ja edelleen, jos joku tahtoo mennä varhaisultraan niin menköön, me päätettiin olla maksamatta siitä huvista.
Hyvät naiset, toivottavasti talletukset ovat tuottaneet tulosta! Lisää huhtikuisia vauvoja tänne kiitos, vai meneekö jo toukokuun puolelle? :)
MaggieMee, minäkö, raskaanako?
Heippa tytöt, vanhat ja uudet :)
Vähälle on jäänyt tämä kirjoittaminen ja palstan lukeminen, ajatuksissani olette olleet. Joku aikaisemmin kyseli olenko painunut kirjoittamaan raskaus-osioon. En ole, koska en koe sitä omakseni. Tällä palstalla on alusta asti ollut hyvä, rauhallinen ja reilu tunnelma. Raskauspalstalla ja huhtikuisissa on nyt yli sata kirjoittajaa. Ajatus siitä, että menisi selittämään omia asioitaan "vieraille" ihmisille ei houkuta. Kiitos teille vanhoille, Janetteo, T&V, Eitne, Megan, Aliisa ja muut jotka olette kaivanneet kuulumisiani, se lämmittää jouluista mieltä.
Olen suunnattoman pahoillani puolestasi Megan. En voi ymmärtää sitä tunteiden myllerrystä mitä juuri nyt käytte läpi. Muistakaa tukea ja kuunnella sekä ymmärtää toisianne vaikealla hetkellä. Niin se usein on, että pahimmatkin takaiskut lujittavat parisuhdetta. Te selviätte tästä kyllä ja ennen pitkää löydätte oikean ratkaisun tilanteeseen. Ja vaikkei just nyt tunnu siltä, muista puhua asiasta myös jollekin muulle, joka kuuntelee. Suuren surun kanssa ei saa jäädä yksin.
Onnea Tyttö ja Varis plussatestistä :) Sait merkin siitä, että kehosi toimii, eikä haraa vastaan. Ja nyt vaan iisisti eteenpäin ;)
Suuret onnittelut myös Eitnelle isosta plussasta! Alku on piinaavaa aikaa, pelkkää odottelua. Siltä musta ainakin tuntui. Teet raskaustestin vaikka joka viikko, sieltä se plussa vaan vahvistuu :) Onnea ja halaukset!
Ja Janetteolle paljon halauksia :) Viestistäsi huokuu positiivinen mieli, niin kuin usein ennenkin.
Ja heipat Aliisalle, kiva kuulla että raskautesi on edennyt rauhallisesti eteenpäin. Ja voi sitä onnea, kun tietää että kohdussa kasvaa terve vauva. Ja ajatus tulevasta vauvasta, se vain vahvistuu ja tekee tulevan äidin mielen herkäksi. Onko itselläsi ollut mitään raskausvaivoja vai onko kaikki edennyt hyvin?
Omia kuulumisia ja vähän Papunkin: aika kuluu hurjan nopeasti, on se hyvä että tää kestää sen 9 kuukautta, niin ehtii sopeutua ajatukseen uudesta. Raskaus on nyt viikolla 25+5. Toisessa ultrassa ollaan jo käyty, kaikki on hyvin. Sukupuolta emme halunneet tietää, jätetään jotain yllätykseksi :) Pieni on joka kerta päättänyt itse, kuinka kauan häntä saa kuvata ja kuunnella. Mieluiten hän piiloutuu kaikkien antureiden ulottumattomiin, jotta kukaan ei häiritsisi hänen rauhaansa :D
Olen itse ollut kaksi kuukautta flunssassa ja kovassa yskässä, se hieman laimensi intoa raskaudesta. Ensin keuhkoputkentulehdus ja antibiootit, sitten jatkuva räkäisyys. Ärsyttävää. Soitin jo neuvolaan kysyäkseni, olenkohan jo tappanut lapseni jatkuvalla yskimisellä, maha vaan hyppii ylös alas koko ajan. Neuvolassa vakuutettiin, etten voi tällä tavalla vahingoittaa lastani. Ja lääkärikin sanoi, että mahan painamisella ja kaatumisella aiheutuvia keskenmenoja sattuu vain jenkkileffoissa. Kohtu on kuulemma suojaava ja turvallinen paikka asustaa :)
Papu potkii jo kovasti, silloin se tuntuu kun itse rauhoittuu. Vähän kuin ilmakuplia ympäri mahaa, hih. Se tykkää isän laulamisesta ja mölisemisestä. Istukka sijaitsee ihan edessä, sen takia potkut tuntuvat joskun tosi vaimeilta. Huomenna menen sokerirasitukseen, kirja ja eväät kainaloon siis.
Jouluntuoksua joka kotiin ja halauksia teille, hyvät naiset.
MaggieMee ja Papu