Samettipanda

Täällä myös yksi (36-vuotias) esikoistaan odottava äiti. En ole koskaan ollut mikään äitihahmo, mutta olen silti ajatellut, että kyllä se olisi kiva, jos olisi edes yksi lapsi. Olisi sitten sekin ihme koettu. Entinen mieheni jahkaili lapsenteon kanssa, joten se aina vain siirtyi. Sitten tapasin nykyisen mieheni, jolla on enemmän ikää kuin itselläni ja joka on aina halunnut lasta. Päätimme yrittää ja aika pian sitten tärppäsi.

Nyt ollaan jo hyvin lähellä laskettua aikaa (28.5.), tänään mittarissa 34+5 ja kaikki on mennyt hyvin. Olen nauttinut suuresti raskausajasta ja kaikenlaisista muutoksista, joita se on tuonut tullessaan. Kyllä sitä vielä "vanhoilla päivilläänkin" jaksaa näköjään innostua. Muistan hyvin nuo alkuajan epävarmat ajat, pelkäsin keskenmenoa ja mietin vauvan terveyttä, koska ajattelin, että olen melko iäkäs ensisynnyttäjäksi. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja toivon mukaan meille syntyy terve poika. Edelleen olen huolissani lapsen terveydestä, mutta nautin jokaisesta päivästä ja pyrin olemaan hyvillä mielin.

Onko täällä ketään Turun seudulta, olisi kiva saada "kohtalotoveri"? :)

Hei taas pitkästä aikaa!

Nyt on saatu häät ja häämatka onnellisesti hoidettua, tänään takaisin töihin ja ehkä se arki tästä taas alkaa sujua. Gynellä kävin ennen häitä ja ruskean vuodon ja aristavien rintojen syyksi selvisi suuri nestemäinen kysta, johon sain Primolut-kuurin. Tänään pitäisi alkaa toinen tyhjennysvuoto ja jos ei huomiseen mennessä ala kuulua niin testi käteen ja toivomaan parasta. Olen käynyt eri foorumeilla lukemassa Primolutista ja raskaudesta, kunnes totesin, että hulluksihan tässä tulee, jos päivät pitkät istuu koneella ja pohtii, että mitä jos tulenkin kuurin aikana raskaaksi, vaikuttaako se lapsen kehitykseen jne. 

Meillä mies on hätäisempi tuon raskautumisen ja yrityksen suhteen. Jouduin jo komentamaan, että jäitä hattuun, saattaa kestää vuodenkin ennen kuin tulen raskaaksi. Hänellä on jo niin paljon ikää, että on tullut lapsen hankkimisen suhteen kärsimättömäksi. Minua se ei kuitenkaan auta, tunnen itseni ja tiedän, että jos nyt tässä asiassa käyn kärsimättömäksi, niin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen siis koittanut pitää pääni kylmänä, enhän minä voi määrätä itseäni tulemaan raskaaksi :D Olen myös kieltänyt itseltäni kaikenlaiset testit, teen testin vain, jos kuukautiset ovat myöhässä.

Tsemppiä kaikille!

Hei taas!

Haluaisin kertoa kaikille korkeiden prolaktiiniarvojen kanssa kamppaileville mitä itselleni tapahtui... minulla todettiin aika tarkalleen 10 vuotta sitten todella korkeat prolaktiiniarvot ja munasarjojen ultrassa näkyi, että toinen munasarja tuotti kymmenen rakkulaa, jotka eivät kehittyneet kunnolla, toinen toimi normaalisti. Kuukautisia minulla oli tuolloin vain n.3-4 kertaa vuodessa ja sain keltarauhashormonireseptin (jota en kuitenkaan koskaan käyttänyt). Aika pian tämän jälkeen minulla puhkesi laktoosi-intoleranssi enkä voinut syödä mitään maitotuotteita tai yleensäkään mitään missä saattoi olla maitoa (mm. suklaa, keksit, leivokset, jäätelö). Laihduin n. 15 kiloa ilman sen suurempaa urheilemista (painoin tuolloin 65 kg), muutin ruokavaliota (jätin kaikki paljon lisäaineita sisältävät ruoat, einekset ja puolivalmisteet pois) ja tämän seurauksena kuukautiseni ovat kymmenen vuoden ajan olleet päivälleen säännölliset. Uskon vakaasti, että tuo ruokavalion muutos palautti kehoni toimintakuntoon. En tiedä, onko toinen munasarjani edelleen ns. viallinen, mutta ainakin toinen toimii sitten moitteettomasti. Pohtikaa siis myös tällaista mahdollisuutta, jos tutkimuksissa ei ilmene mitään rakenteellista syytä lapsentekovaikeuksiin.

Hei kaikki!

Ajattelin nyt minäkin ottaa osaa tähän keskusteluun, vaikkei mitään suurta vauvakuumetta olekaan. Olen kuitenkin jo 35 v. ja mieheni päälle 40, joten alkaisi olla aika hankkia edes se yksi lapsi. Olemme menossa kuukauden päästä naimisiin ja siitä alkaen jätetään kaikki ehkäisykeinot pois. Itselläni ei varsinaisesti ole mitään ehkäisyä esim. pillereitä tai kierukkaa, ja keskeytystaktiikkaa ollaan käytetty useampi vuosi. Tuskin siis kovin helposti ainakaan tulen raskaaksi, jos vieläkään ei ole tärpännyt.

Eksyin tänne foorumille, kun etsin tietoa aristavista rinnoista. Nyt jo kolmatta viikkoa ovat rinnat ja nännit melkoisen arat kosketukselle. Menkat loppuivat n.viikko sitten, mutta olivat erittäin lyhyet ja niukat, epäilin valemenkkoja ja luulin olevani raskaana. Tenkin raskaustestin viime viikolla, mutta se oli negatiivinen. Ehkä jotakin hormonaalista tai mitä lienee, mahdollisesti en ole ovuloinut kunnolla. Mutta jos ei pian lopu niin gynelle on marssittava. 

Kuitenkin, vauvaa ollaan siis pikapuoliin yrittämässä ja olisi kiva saada täältä vähän samanikäistä vertaistukea koitoksiin. Tilasin tänään Raskauskeijun sivuilta raskaustestejä, tulee paljon halvemmaksi kuin apteekista eikä tarvitse sielläkään sitten koko aikaa ravata. Hei vaan kaikille ja tsemppiä vauvantekoon :)