Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Hei myös sinulle Megan!

Tulin kurkkimaan tätä ketjua, sillä kävimme aika paljon asioita viikonloppuna läpi, ja päädyimme siihen, että tämä liuska oli nyt sitten viimeinen. Ainakin katsomme, miltä tuntuu, jos otamme tämän ekan pienen suuren askeleen. Että hirvittääkö enemmän, ja tekeekö sittenkin mieli ottaa takapakkia!

Hurjaa kyllä, tänään oli sitten viimeinen pillerini, ja alkaa "taukoviikko", joka ei kylläkään ole sitten taukoviikko, mmitä tuntuu vielä vähän vaikealta tajuta!

Juuri tuollaista olen minäkin miettinyt Megan, että todennäköisesti kuluu kuitenkin hiukan aikaa ennen kuin keho tottuu. Kirjoitathan kuulumisianne :) Onko sinulla kuitenkin ollut siis menkat ihan normaalisti? (tällaisiapa en yleensä kysele heti ensimmäisenä uusilta tuttavuuksilta!) :D

Tyttö ja varis

Moikka TYTTÖ JA VARIS,

Mulla menkat on tulleet joka kuukausi pillereiden lopettamisen jälkeen, joten en ole tarvinnut mitään Teroluteja niiden käynnistämiseen. Yksi kierto venyi vähän pitkäksi (40 pvää), mutta muuten ovat tulleet aika normaalisti kierrolla 28-33 pvää. Mulla ei muistaakseni ennen pillereitäkään siis ollut täysin kellontarkka tuo kierto, että aina jotain 28-35 pvän välillä taisi olla silloinkin..

Toki tulen kertomaan tänne kuulumisia. Kiva keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa ja kuulla myös muiden kokemuksia. :)

Hei taas! Ja kiva kun kirjoitat myös tänne Megan:) Itse pohdin myös tuota matkusteluasiaa, sillä haluamme vielä reissata myös. Ja lasten myötä tietty vapaus siihen kuitenkin muuttuu, ainakin joksikin aikaa. Nyt ehkä suunnitteilla vielä yksi matka juuri tähän yrittämisen/mahdollisen raskauden alkuun. Toisaalta viime matkallamme olin tärppänä, ja näin vauvoja kantorepuissa monenlaisissa paikoissa, mikä vähän rauhoitti. Ehkä ihan siihen emme itse ryhdy, mutta se on kuitenkin mahdollista! :D Ja onhan tietysti onnekkaassa tapauksessa siihen koko loppuelämä aikaa, mutta lasten saamiseen vain tämä rajattu hetki.

Myös lisää kirjoittajia voi tulla, jos joku elää läpi samoja asioita. Olen pohtinut myös noihin pinoihin liittymistä, mutta en ole vielä uskaltanut niihin.

Aika tuntuu nopeuttaneen kulkuaan tänä keväänä. Kohta on jo toukokuu! Koko kevät on mennyt ihan hurjaa tahtia. Alunperin suunnittelimme miehen kanssa ehkäisyn jättämistä pois jo joulukuussa, tuntuu että siitä on ihan hetki vasta, ja tapahtumia on ollut välissä vaikka kuinka paljon!

Nyt olen siis ollut ilman pillereitä taukoviikon jälkeen, katsotaanpas, tänään viidettä päivää. Periaatteessa minulla on nyt kiertopäivä 10, jos sen laskisi viimeisten pillerien tyhjennysvuodosta. Mutta nuo päivät eivät nnyt taida paljon kertoa tässä tilanteessa mistään. Kuulostelen oloani, vielä ei ole tunnu mitenkään erilaiselta tai ole ollut erityisiä oireita. Paitsi keho oli vähän hämillään, kun uusi liuska ei alkanut, ja vuosin vähän. Nyt sekin on jo ohi. Jotenkin tuntuu, että ovulaatio ei tulisi  ihan kierron keskivaiheilla vielä, mutta tarkkailen asiaa. Vielä keho ei ainakaan ole näyttänyt merkkejä lähestyvästä ovulaatiosta. Olen aika tarkkaan lukenut läpi nuo liman koostumus-jutut, joten seurailen asiaa kyllä. :)

Olen ollut aika herkkä viime päivinä, tämä liittyy myös muihin suuriin muutoksiin (ammatillisiin ja mahdolliseen muuttoonkin ihan toiseen kaupunkiin) elämässä juuri nyt. Olen nukkunutkin aika huonosti, on niin paljon jännittämistä ja miettimistä...

Itselle, ja miehelle myös, on suuri asia tämä askel tuntemattomaan. Mies suhtautuu siihen kyllä rauhallisemmin. Liekö sitten syynä se, että naiselle lapsen saamiseen liittyvä tapahtuu alussa siinä omassa kehossa, joten antautuminen hallitsemattomalle on heti konkreettisempaa?

Jännittää kyllä, mutta vielä ei ole sellainen olo, että haluaisin perääntyä... Kun ajattelen ikääni ja hedelmällisyyden laskemista 35 vuoden jälkeen, tulen aina siihen tulokseen, että jos haluamme enemmän kuin yhden lapsen, on aloitettava pian...nyt.

Ja onneksi vauvakuume niin suloisesti saa näkemään ympärillään kauniita mahojen kaaria,  ylpeitä isiä, joiden taaperoiden suu on jäätelösuhruinen, pieniä hiekan kaivelijoita lähipuistossa... 

Jatketaan kirjoittelua, vaikka useamminkin:) Ihanaa jos on vertaistukea näihin kovin jännittäviin aikoihin!

Tyttö ja varis

Heippa pitkästä aikaa! Olen tuo sama poppypeony kuin aiemmin, mutta vaihdoin sähköpostitiliäni ja nimi meni uusiksi :)

Täällä on nyt menossa toinen kierto ilman ehkäisyä ja tällä hetkellä fiilikset ovat lähinnä jännittyneet. Olen nyt alkanut jo harmitella, että vasta nyt jätin ehkäisyn pois. Keholla kun menee varmaan aikansa tottua tähän. Paljon vaikuttaa myös se, että pikkusiskoni ilmoitti olevansa raskaana. Hänellä on ollut ongelmia lapsen saannin kanssa (yritystä 2 v.) ja olen kyllä todella onnellinen hänen puolestaan. Ainoa vaan, että itselle tuli jostain syystä kumma kiire (?) tulla raskaaksi. Ei ollenkaan rationaalista, mutta jotenkin tuo siskon raskaus teki minut hätähousuksi :) 

Nyt olen sitten yrittänyt bongailla ovulaatiota ja kaverini yllyttämänä ostin ovulaatiotikkuja. Noh...enhän minä  niitä osannut tulkita, viiva siellä, toinen täällä ja mikä näistä viivoista on nyt sitten tummempi ja mikä vaaleampi :D Tekisi mieli tilata sellainen digitesti, mutta toisaalta yritän rauhoitella itseäni, etten stressaisi tässä alussa. Nyt odottelen menkkoja (tai toivon, ettei niitä tulisi) ja yritän ensi kierrossa löytää ovulaation. Tässä kierrossa olen melko varma, missä kohtaa sen olisi pitänyt olla. Huomasin yllättäen myös, että painoni oli noussut syyttä 2kg ovulaation aikaan ja nyt taas tippunut sen verran. Tutkin asiaa, ja netistä löytyi kyllä tukea tälle nesteen kertymiselle ovulaation aikaan. Ajatukset siis todella pyörivät tässä raskautumisessa parhaillaan...  Asiaa ei auta täällä vauvapalstoilla keikkuminen ja erityisesti kun joillain toisilla palstoilla on kirjoittajia, joilla on ollut joskus -08 toka yrityskierto ja nyt -14 edelleen keikkuvat palstoilla erilaisten hoitojen jälkeen tuloksetta :( Pitäisi varmaan muistutella itseä, että valtaosalla raskaus kuitenkin alkaa ensimmäisen vuoden aikana...

Kiva kyllä saada vertaistukea, koska näistä asioista en viitsi tässä vaiheessa ystäville puhua. 

Että tällaiset olot täällä.  Nyt tuntuu oudolta, että pohdin jossain vaiheessa unettomia öitä, vapaa-ajan menetystä, huolta ja kaikkea sellaista lapsiin negatiivisesti liittyvää. Kai tämä sitten on jotain henkistä kasvua  tulevaan ollut...

TYTTÖ JA VARIS: Älä sitten pelästy oireita, joita saattaa tulla pillereiden lopettamisen jälkeen. Minulla tuli esimerkiksi rinnat niin kipeäksi, että oli pidettävä urheilurintsikoita vuorokauden ympäri. Jopa petivaatteet tuntuivat hankaavan, vaatteista nyt puhumattakaan. Vatsa oli myös jonkin verran kipeä ja mieli hiukan apea, ärsyynnyin helposti. Onneksi nuo "vieroitusoireet" menivät kuitenkin nopeasti ohi ja nyt olen todella nauttinut olostani ilman hormoneja. Valitettavasti tärppiä ei vielä ole tullut, taitaa olla nyt viides luomukierto menossa.

POPPYPEONITA: Ymmärrän niin hyvin tuon "kiireen" raskaaksi tulemisesta, kun siskosi on raskaana. Helmikuussa ystäväni kertoi olevansa myös raskaana vuoden yrittämisen jälkeen ja sen jälkeen itsellänikin on tullut jotenkin hoppu asian suhteen, aikaisemmin raskaaksi tulemisen mahdollisuus lähinnä jännitti ja jopa pelottikin. Nyt tuntuu siltä, että haluan raskaaksi enemmän kun mitään muuta ja näen joka puolella raskaanaolevia naisia ja pieniä vauvoja! Yhtäkkiä tuntuu, että kaikki fb-kaveritkin ovat raskaana ja laittavat kuvia vatsoistaan. :D Ja olisihan se mukavaa olla raskaana esimerkiksi jonkun ystävän tai läheisen ihmisen kanssa samaan aikaan, voisi sitten jakaa kokemuksia ja jutella asioista.

Tämä "kiire" on ilmaantunut tunneskaalaani aikaisemminkin ystävien ja jopa läheisten työkavereiden raskausuutisten jälkeen, mutta se on ainakin ennen mennyt hiljalleen ohi. Nyt tuntuu, että minä, joka olen aina kokenut kaiken ensimmäisenä, olenkin ihan ymmyrkäisenä koko asiasta.  Mutta täytyy vaan ajatella, että meidänkin vuoro tulee :) 

Nyt olen yrittänyt kärsivällisesti odottaa seuraavaa kiertoa. Olen lukenut varmaan kaikki netin tarjoamat tiedot jo kahteen kertaan ja välillä tulee sellainen fiilis, että pitäisi ajatella jotain muutakin. Vaikken varsinaisesti stressaa, niin jokin minussa saa päälle tilastojen vertailun itseeni.  Mitä enemmän luen näitä "ekasta kierrosta tärppäsi", niin tulee todella epätodellinen olo luonnonlait tuntien...Miten ihmeessä!?! Kertokaa kaikki vinkkinne :D !!!

Ymmärrän tuon kiireen tunteen hyvin, vaikka sitä itsellä ei vielä olekaan. Jos asiaa on miettinyt pitkään, ja lopulta tehnyt päätöksen, niin sitten onkin jo prosessissa niin pitkällä, että raskaus saisi varmaan monen mielestä alkaa heti :)

Itse kuulostelen suurella mielenkiinnolla tätä pilleritöntä oloa. Megan, noita tunnemyrskyjä minulla on jonkin verran ollut, iltaisin myöhään ja väsyneenä olen itkeä tirauttanut useamminkin kuin kerran. Tiedä sitten, johtuuko hormonimuutoksista vai stressistä. Keho tuntuu muuten aika tavalliselta ja tutulta, ainakin vielä. Olen ehkä suuressa energiankulutuksessa vähän laihtunut (mulla ei ole puntaria, mutta silmämääräisesti). Olen ennestäänkin aika hoikka, joten yritän huolehtia, että söisin tarpeeksi ja hyvin.

Oletteko te muokanneet ruokavaliota raskauden yrittämisen vuoksi? Itse syön aika tereveellisesti, mutta olen viime aikoina pitänyt entistä paremmin huolta ,että syön joka päivä mahdollisimman monipuolisesti. 

Kuulostelen ja odottelen ovulaatiota minäkin. Nyt on tyhjennysvuodon alusta laskien 14. päivä. Arvatkaapa mitä, ostin myös ovulaatiotikkuja! En voinut vastustaa kiusausta, kun on noin kiinnostava tilaisuus tutkia, lähteekö kroppa toimimaan normaalisti. Ovulaatio ja kehon luonnollinen sykli on jännittävää päästä hahmottamaan näin yli kymmenen pillerivuoden jälkeen! Ajattelin testailla tikuilla tässä lähipäivinä :)

Vappu, tänään tiedossa jännä ja kiva ilta. Ja huomenna ehkä koko päivä ihan kaksin miehen kanssa ;)

Mukavaa vappua!

Tyttö ja varis

Hei Kaikki,

Lueskelin teidän kirjoituksia ja oli pakko rekisteröityä ja tulla mukaan. Samoja ajatuksia minullakin ja sen verran tuore asia tämä on että omalle tukiverkostolleni en ole valmis näistä asioista juttelemaan. Kiva että löysin tämän paikan :).

Elikkäs miehen kanssa kummatkin 30+ (yhdessä 12 vuotta), minä vauvakuumeillut jo pidemmän aikaan (vuosia) mutta mies fiksuna miehenä toppuutellut mikä ollut meidän elämäntilanteissa ihan fiksua. Ensin sairastuin vakavasti ja kävin läpi useamman leikkauksen, ei siis voinut harkitakkaan lapsia siihen elämäntilanteeseen. Sitten sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja rämmin siinä suossa melkein pari vuotta.

Nyt vihdoin ja viimein alkaa tuntua siltä että sairastelut olisi jäämässä pois. Pillerit olen jättänyt pois jo viime joulukuussa jotta saisin oman hormoonitoiminnan tasaiseksi ennen yritystä, nyt sitten vappuna teimme päätöksen että jätetään viimeinenkin ehkäisy pois. Jännäää :).

Itselläni pillerien jättäminen oireili siten että nuoruusiän iho-ongelmat palasivat, ja selkeästi hormoneista johtuvaa oireilua koska epäpuhtaudet kaulalla ja leukaperissa, tosi kiva..Olen myös miehen mukaan kiukkuinen kuin ampiainen. Muita oireita en ole huomannut, mutta toisaalta olen aina ollut aika herkkä ja tunteellinen, vaikea sanoa johtuuko omasta luonteesta vai hormooneista :). Olen myös muuttanut ruokavaliota ja alkanut liikkumaan säännöllisesti, huomaan että se auttaa stressin hallinnassa ja mieli pysyy tasaisempana.

Huh saimpahan purettua itseäni, anteeksi romaanikirjoitus. Olen seuraillut noita "kuukausipinoja" mutta en ole niihin liittynyt osittain siitä syystä että en oikein aina ymmärrä kaikkia kirjoituksia, lyhenteet ja ns. ammattisanasto hämmentävät minua kovasti, taidan olla aika noviisi siis vielä näissä asioissa :).

Tervetuloa ketjuun Aliisa Kyoto! Sama homma noiden kuukausi-ketjujen kanssa, seuraan niitä sivusta, mutta en itse ole vielä uskaltautunut mukaan. Saa nähdä miten käy, jos täällä tulee kuukausitolkulla roikuttua. Ymmärrän kyllä sen jargonin aikani noita luettua, mutta en halua antaa itselleni (ainakaan vielä ;) ) mahdollisuutta miettiä päivittäin kiertopäiviä ja ovulaatioita yms. Ihan kun en muuten niitä miettisi :D 

Sulla on kyllä hyvä ajatus tuo elämäntaparemontti ennen raskautta. Itse ajattelin lopettaa sokerin ja alkoholin käytön lähes kokonaan, mutta vielä en ole tuosta sokerista päässyt eroon. Jostain syystä muistan sokerittomuuden aina vasta suu täynnä karkkia tai kakkupala lautasella :) Sokeria lukluunottamatta elämäntapani ovat aika terveelliset ja ainoa haitta on  yöpäivystykset töissä. Se on tuntunut keholle rasiteelta aina (aamulla krapulainen olo), ja pelkään sen vaikutuksia hedelmmällisyyteen ja tulevaisuudessa myös raskausajan vointiin. 

Löysin muuten netin syövereistä tutkimuksen, jonka mukaan naiset, jotka ajoittivat seksin ovulaation ajankohdalle...

Of the 346 women, 310 women conceived.
The remaining 10.4%, or 36 women, did not get pregnant.
After one month of trying, 38% were pregnant.
After three months of trying, 68% were pregnant.
After six months of trying, 81% were pregnant.
After twelve months of trying, 92% were pregnant.

Eli nämä luvut olisivat positiivisempia, kuin kaikkia, satunnaisesti raskautta yrittäviä naisia koskevat tutkimukset on... Okei, pieni otos, mutta silti :)

Itse olen aina ollut suolaisen perään, nyt kun kaikki "roskaruoka" on jäänyt pois, huomaan himoavani myös niitä sokerisia ruokia. Harmittaa oma sairasteluni (vaikka enhän sille mitään ole voinut) koska lääkitysten ja sairastelun takia lihosin 20 kg. Ja kun ikää on sen yli 30-v ja pieni ylipaino niin jännittää tuo raskausdiabeteksen riski. Siihen päälle vielä kilpirauhasen vajaatoiminta niin välillä tulee mietittyä mitä tästä perheen perustamisesta tulee ja luonnistuuko hedelmöitys miten vaikeasti tämän sairauskombinaation kanssa. Tuurini kun on vuosien ajan ollut aika surkea, toivottavasti nyt olisi valoisammat vuodet minullakin :).

Yksi mitä olen miettinyt nyt kun olen jo yli 30, suurin osa ystävistäni elää nyt taapero-aikaa tai parhaimmassa tapauksessa kaverien muksut on jo koulussa. Joskus tuo ajatus väsyttää että minulla tuo kaikki on vielä edessä, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tietenkin odotan, toivon ja haluan tätä, mutta joskus tämä elämän mittainen "projekti" hirvittää kun joillakin sama projekti on jo paljon pidemmällä. Tietenkin saan myös kullan arvoisia vinkkejä kokeneilta jos katson toiselta kantilta :).

Kaikista ristiriitaisista ajatuksista huolimatta, jännityksellä odotan ensi viikkoa. Jos olen oikein ymmärtänyt kuukausipinoista tulkiten jargoneita niin miun tilanne nyt 26/28-31. No niin, nyt olen virallisesti todella vauvakuumeinen kun tämän sanoin :). Ja tyhmänä kun olen lueskellut kaiken maailman varhaisia raskausoireita niin tietenkin niitä itsessäni nyt tunnen. Voi voi tätä tunteiden vuoristorataa mihin olen joutunut.

Aurinkoista viikkoa kaikille :).

Hei kaikki!

Ja tervetuloa "virallisesti vauvakuumeinen" Aliisa Kyoto! hehee

Ymmärrän sinua Aliisa Kyoto aika hyvin tuossa "väsymyksessä"  aloittaa nyt. Kun asiaa on ehtinyt harkita tänne aikuisuuteen asti, tiedostaa aika hyvin etukäteen niitä raskaita ja vaativia lapsensaantiin liittyviä asioita. Itsekin luin tuossa (virallisesti vauvakuumeisena? ) uusimman Kaksplus-lehden jutun, johon oli koottu vanhempien arkea aiheesta uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kuulosti kauhean raskaalta, hirveää valtataistelua omassa kodissa! Ainoastaan viimeisen kirjoittajan kokemus oli minusta lohdullinen, sillä hän korosti sitä, että lapset ovat viisaita otuksia, ja kun lapsille perustelee miksi jotain tehdään, he haluavat itsekin usein toimia oikein... 

Mutta ei kai tässä peräännytä, eihän!

Itse olen tässä miettinyt, miten järjetön tunne vauvakuume oikeastaan on, sotkea nyt oma, melko hyvin järjestetty elämänsä vapaaehtoisesti. ;) Mutta on se pienen kaipuu aika raastava, järjetön ja iso tunne. Biologiako sen sitten sanelee niin vahvaksi.

Itselläni on myös työn suhteen aika tärkeää luoda työtä ja "uraa". Vaikka taiteen tekijänä minulle se tarkoittaa enemmänkin sitä, että voisi tehdä omaa työtään ja jakaa sitä, kuin mitään voittojen maksimointia. Mutta kuitenkin, vauva katkaisisi tämän hetkeksi, väistämätöntähän se on.

Omasta tilanteesta: olen tässä hämmentyneenä odotellut ovulaatiota. Tunnustan, olen tehnyt testejäkin! Hämmentävää on se, että sitä ei testeihin näy eikä kuulu. Onkohan kroppani vielä ihan unessa ehkäisyn jälkeen, ja kauankohan tätä kestää? Nyt taukovuodon alusta lähtien laskettaessa 22.päivä...

Miulla kesti pari kiertoa pillerien lopetuksen jälkeen kunnes kroppa alkoi "toimimaan" säännöllisesti, jos siis e-pillerien syönnistä on vasta hetki? Olisiko siis keho unessa?

Nuo valtataistelut on aika rankkoja ainakin seurata, useamman kummitätinä ja siskon lasten arkea läheltä seuranneena meno ja melu on joskus aikamoinen. Uskon kyllä myös tuohon samaan että jos lapsen kanssa on johdonmukainen ja asiat perustelee, ei kauhean pahoja valtataisteluja tule? Ymmärrän että väsyneenä/kiireisenä aikuinen sortuu joskus pikaratkaisuihin mutta kärjistetysti ajateltuna itse uskon että osa näistä taisteluista olisi estettävissä kunhan pysyy johdonmukaisena.

Kauhea kun kuulostan tuomitsevalta, voi olla että olen ihan toista mieltä joskus. Mutta nyt näin vielä lapsettomana on hyvä olla tätä mieltä :). Sorrun samaan kuin kaikki vanhat sukulaistädit joilla ei ole lapsia, jakelevat omia mielipiteitään lasten kasvatuksesta ja tietävät kyseisestä aiheesta kaikkein parhaiten :D. 

Melkein kateellisena lueskelen Tyttö ja Varis siun työstäsi, itse en ole kauhean työkeskeinen tai minulla ei ole sitä jotain niin kuin sinulla on varmasti ammennettavana taiteessa. Itse olen vain perustyöläinen joka viihtyy paljon vapaa-ajalla ulkosalla puuhaillen. Minua ei haittaa laisinkaan vaikka työni "katkeaisi" hetkeksi :D. Ainoa mitä ehkä vähän harmittelen on se että olen vihdoin ja viimein saamassa oman kroppani takaisin leikkausten ja sairastelun jälkeen ja mahdollisesti "luovutan" kehoni aikamoiseen myllerrykseen kun muiden kirjoituksia olen seuraillut. Mutta onhan tämä minun kehoni sittenkin kun olen raskaana, liikuntaa joudun varmaan jollakin tavalla suunnittelemaan, ei varmaan hurjat sykespinning-tunnit ole kauhean hyväksi?

Huh, ompas miulla kova luotto itseeni kun lauseeni menevät jo tiedostamatta näin: sitten kun olen raskaana :). 

Ihan oikeinhan se on noin ajatella, Aliisa Kyoto. Mielestäni optimisteilla on hauskempaa :)

Tätä ketjua näyttäisi lukevan moni muukin kuin me neljä. Olisiko jollain kokemusta ovulaatiotesteistä tai ovulaation ajankohdasta yhdistelmäpillerien jälkeen? Olen tosiaan vähän hämmentynyt, kun rfsu:n testi on näyttänyt nyt joka testauksessa minulla vain "viivan paikan", eli todella haalean viivan. Lukuunottamatta muutama päivä sitten, jolloin se näytti hieman vahvemman, mutta ei silti lähellekään yhtä vahvaa kuin kontrolliviivan. Sen jälkeen viiva haalistui nopeasti. Muutenkaan ei ole ovulaatio-oireita (vuodot jne.) Nyt olen ollut ilman pillereitä 25 päivää. Parina viimeisenä päivänä on ollut vähän kuukautiskipumaisia tuntemuksia. 

Ilmeisesti tässä on nyt vain kärsivällisesti odoteltava? Kauanko ovulaatiota kannattaa odottaa (tai puuttuvia kuukautisia), ennen kuin menee lääkäriin?

Nyt ei vielä varmasti mitään hätää, mutta olisi kiva saada tietoa/kokemuksia. Olisi rauhoittavaa tietää, että keho kuitenkin toimii/saada kierrot käyntiin e-pillerien jälkeen.

Poppypeonita, sinä olet ainakin kokeillut tikkuja? Entä muita, ketjua silmäilleistä? :)

Tyttö ja varis

Niin ja kiitos Aliisa Kyoto. Olen tosi onnellinen taiteen tekijänä, ja rohkeuttakin se vaati, mutkien jälkeen tulin tähän. Mutta nyt olen oikealla polulla.

Ajattelen että taide on yhtä lailla maailman kokemista ja siinä olemista kuin vaikka mainitsemasi ulkona oleminen. Tärkeitä, ja ihmistä ihmiseksi tekeviä hommia :)

Tyttö ja varis

vieläkö mahtuu ketjuun?

Kirjoitin tänne palstalle jo aiemmin, aloitin omaa keskustelua vauvakuumeesta ja peloista.

Lähentelen myös 30 puolisoni kanssa. Monilla ikäisilläni on jo monta lasta..

E-pillerit on ajat sitten jätetty, toisenlaisella ehkäisy menetelmällä menty.

Viime kesänä aloitettiin yrittämään, tuli keskenmeno.. silloin jännäsin ja stressasin aika paljon. Meni hetki ennen kuin tajusin kuinka onnellinen olinkaan tilanteesta ja sitten menikin kesken.

Nyt reilu puolivuotta ensimmäisestä yrittämisestä sisäinen "kelloni" on huutanut, vauva kuume on kirkunut suorastaan minussa. Ei vain ollut mikään pieni tunne. Se pyörii mielessäni vähän väliä..

Nyt aloitimme yrittämään taas. Mutta jännä että sitä miettii kaikkea. Koska mielestäni jos asiaa siirrettäisiin tai oltaisiin siirretty taas kuukaudella, tai parilla niin olisi tullut kuitenkin muita "miksi ei juuri nyt". Eiköhän kaikki mene omalla painollaan ja selkiinny..

Koska tärkeitä on mitä pariskuntana haluaa ja miten oma elämä on.

Näen ympärilläni odottavia äitejä, äitejä keillä on pienet lapset. 

Miten koko suku olisi innoissaan pienestä, miten itse olisi maailman onnellisin jos raskaustesti näyttäisi plussaa ja kaikki menisi hyvin.

Onhan se lapsi iso unelma. Se ois aivan ihana...

Sori epämääräinen jorinani.. halusin vain purkaa ajatuksiani :).

[quote author="Tyttö ja varis" time="09.05.2014 klo 14:45"]

Tätä ketjua näyttäisi lukevan moni muukin kuin me neljä. Olisiko jollain kokemusta ovulaatiotesteistä tai ovulaation ajankohdasta yhdistelmäpillerien jälkeen? Olen tosiaan vähän hämmentynyt, kun rfsu:n testi on näyttänyt nyt joka testauksessa minulla vain "viivan paikan", eli todella haalean viivan. Lukuunottamatta muutama päivä sitten, jolloin se näytti hieman vahvemman, mutta ei silti lähellekään yhtä vahvaa kuin kontrolliviivan. Sen jälkeen viiva haalistui nopeasti. Muutenkaan ei ole ovulaatio-oireita (vuodot jne.) Nyt olen ollut ilman pillereitä 25 päivää. Parina viimeisenä päivänä on ollut vähän kuukautiskipumaisia tuntemuksia. 

Ilmeisesti tässä on nyt vain kärsivällisesti odoteltava? Kauanko ovulaatiota kannattaa odottaa (tai puuttuvia kuukautisia), ennen kuin menee lääkäriin?

Nyt ei vielä varmasti mitään hätää, mutta olisi kiva saada tietoa/kokemuksia. Olisi rauhoittavaa tietää, että keho kuitenkin toimii/saada kierrot käyntiin e-pillerien jälkeen.

Poppypeonita, sinä olet ainakin kokeillut tikkuja? Entä muita, ketjua silmäilleistä? :)

Tyttö ja varis

[/quote]

Minulla on nyt siis toinen kierto lopuillaan (?) ilman hormonaalista ehkäisyä. Ehkäisyn jälkeen eka normaalikierto oli 22 pv. ja nyt on kiertopäivä 29. Alan epäillä, että en ole kummallakaan kertaa ovuloinut, koska ei ole ollut mitään tuntemuksia/merkkejä ja itseasiassa ei edes sellaista oloa, että kuukautiset olisi tuloillaan. Raskaustesti oli negatiivinen tänään, minkä tiesinkin tuntemusten puuttuessa. 

Ovulaatiotestinä käytin kertaalleen näitä liuskoja, mutta nyt ostin netistä digitestit ensi kuuksi. Kunhan vaan uusi kierto pyörähtäisi käyntiin! Ahdistaa tämä odotteluvaihe, kun tiedän, että keho on ihan sekaisin eikä edes pääse yrittämään. Vaikka tiesin, että keholla kestää tottua tähän normaalitilaan, niin silti pelottaa, että mitä jos kuukautiset ovat nyt pois 6kk tai mitä jos ovulaatio ei tule ilman lääkkeitä...   En osaa itsekään sanoa, milloin tulisi mennä lääkäriin. Eihän tässä mikään "hätä" olevinaan ole, mutta epävarmuus tulevasta kaihertaa. Nyt tuntuu, että jos olisin ollut fiksumpi, niin olisin jättänyt hormonaalisen ehkäisyn jo viime syksynä :/   Mitä tilastoihin aiheesta oon perehtynyt, niin hormonaalisen ehkäisyn ex-käyttäjät ja synnyttämättömät odottavat kaikkein kauimmin raskautta. Onkin ironista, että olen koko nuoruuden vältellyt raskautta peläten, että yksikin kerta voi johtaa lapsentuloon ja nyt olen sitten päinvastaisessa tilanteessa. Tunnepuoli minussa sanoo, että varaa lääkäriaika ja järki taas sanoo, että rauhoitu, ja ota lasi viiniä nyt kun et kerta ole raskaana. Ja taidanpa olla tänään sitten rationaalinen. 

Niin ja tervetuloa Nanna! Sinulla onkin meistä muista poiketen jo kokemus raskautumisesta... Toivottavasti pääset uudelleen tuohon tilanteeseen :) Nämä ovat isoja asioita päättää, että milloin on oikea aika. Me menemme nyt "tulta päin" liikaa ajattelematta, koska uskon samaan kuin sinä, että koskaan ei välttämättä tule parempi tai oikeampi aika. Olen muissakin elämän asioissa huomannut, että pelot ovat suurimmat silloin, kun ei tiedä tulevasta mitään. Miksi pelätä jotain, josta ei vielä ole kokemusta? Se nimittäin saattaa olla osittain liioiteltuakin ja turhaa ja siinä tapauksessa kaikki jännittäminen on mennyt hukkaan. Toki uskon, että tähän ikään mennessä ei kellään kuvitelmat perhe-elämästä ole mitään hattaraa, mutta  pointtini on se, ettei pitäisi maalailla piruja seinille.. Näin  ainakin itselleni yritän selittää :)

No niin nyt tämä hullu täällä sekosi, kierto siis tänään 28/28-31, jotenkin tämä vauvajuttu pyörinyt ihan älyttömästi päässä ja mukamas-tuntemuksia. En sitten kestänyt jotenkin kaikkea tätä ja sorruin ostamaan halpisraskaustestin marketista vaikka kaiken järjen mukaan testissä mikään vielä todennäköisesti näy jos on näkyäkseen. Mutta jos sit kuitenkin, ihme toive-elättelyä, negatiivinenhan se oli ja sitten harmitti. Mutta taas toisaalta helpotti vähän tätä piinaavaa tunnetta joka koko ajan :). Että sitä voi ihminen olla hölmö kun toivoo jotakin niiiiin kovasti näköjään :D. 

Se on kyllä fakta että kroppa jotenkin reagoi joko suureen toiveeseen olla raskaana tai sitten pillerittömyys alkaa tuntumaan kropassa. En ole ennen huomannut rinnoissa tuntemuksia menkkojen alkaessa enkä tätä järkyttävää väsymystä. Noh parin päivän kuluttua saa varmistuksen mistä mahtaa johtua uudet tuntemukset. 

Mie olen aina ollut luonteeltani kova jännittämään ja pelkäämään asioita, se lisäsi miun kohdalla niin paljon stressiä että sairastuin. Terapiassa olen saanut hyviä oppeja kohtaamaan pelkoja, tunnistamaan mistä mikäkin tuntemus tulee. Huomaan nyt itsessäni paljon pelkoja liittyen nimenomaan keskenmenoon tai että lapsi olisi sairas. Olen tosi pahoillani Nanna siitä mitä olet joutunut kokemaan, tuota tunnetta ei varmasti ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut. Oletko saanut tukea menetykseen/oletko saanut purettua asiaa?

Vitsi tämä vkl on varmasti monelle vauvakuumeiselle/piinaviikkoiselle vaikea viikonloppu. Voi kohtalon ivaa jollakin tavalla. Itse tässä päiväunelmoin siitä että menkat eivät alkaisi..Sopivasti olisi miehen syntymäpäivä kohta, olisi hauska kirjoittaa synttärikorttiin että Hyvää Syntymäpäivää ja p.s. sinusta tulee isä :). 

Ja yksi hauska tapa (minun mielestäni) olis kirjoittaa lahjakortti. Siinä lukisi tyyliin: Tämä lahjakortti oikeuttaa lahjaan jonka saapumisaika on tammikuussa 2015 :).

Tiedän että on vähän hölmöä edes miettiä näitä vielä mutta saahan sitä haaveilla :).