Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Hienoa Maija, että viiva on vahvistunut! :) Valekuukautiset taitavat olla aika tavallinen ilmiö, mutta varmasti huolettaa, kun osuu kohdalle. Kirjoittelehan meille, miltä raskauden ensimetrit tuntuvat! Ja kiitos ymmärtävästä asenteestasi <3

Eitne, kiitos ihanista tsempeistä! Laita sitten meille ultrakuulumisia. :) Akupunktio tuntui ihan hyvältä hoitomuodolta. Hiukan sattui, mutta enimmäkseen ihan miellyttävää lämpölampun alla makoilua neulojen vaikuttaessa.  Hoidon tekijä oli tosi asiantunteva, ja lääkärimäisesti kyseli hyvin tarkkaan voinnistani. Kuitenkin hänessä ja koko hoitoprosessissa on sellainen pehmeämpi, henkinen ja inhiminillinen ja yksilöllisyydestä kiinnostunut puoli, joka tuntui tosi kivalta lääkäreiden "heittopussina" olemisen jälkeen. Harmittelimme yhdessä, etten tullut hänen hoitoonsa jo heti kuukautishäiriöiden alettua. Minulla on huomenna vielä toinen aika. :) Ensimmäinen hoito heijasteli kyllä munasarjoihin tuntemuksia sen loppupäivän aikana. Ja nukuin kuin tukki, sekä heräsin aamulla supervirkeänä.

Maple Winter, tervetuloa mukaan! Olipa vaikuttavaa, että olet lukenut läpi koko ketjun! :)

Minä vaan täällä lasken päiviä. Ne ovatkin olleet  nyt tosi kiireisiä työhommissa, viikonloppuja myöten. Taitaa olla ihan hyvä juttu nyt.  Olen nimittäin melko sekopäinen toiveikkuuden ja pettymykseen valmistautumisen vuoroaalloissa. :) 

Tyttö ja varis dpo 5? 

Tyttö ja varis, kiitos! Löysin tän ketjun ihan sattumalta ja pakko oli lukea alusta asti kun tuntui niin itselle sopivalta. :)

Mä lasken kanssa päiviä, ja tuntuu että aiheutan itselleni vaan stressiä. En tiedä miten tän stressin vois jotenki saada lievemmäks! Stressaa jo tää stressikin! :D Uskaltauduin tänään ostamaan raskaustestejä... Mietin ensin että odottaisin vielä hetken, mutta ostin sit kuitenkin. Oon varmaan vähän (tai paljonkin) taikauskoinen kun ajattelen, että jos jotenkin "valmistaudun" niin en ainakaan ole raskaana. Onko täällä muita taikauskoisia? :)

Moikka tytöt.

Onnittelut Lefemme ja Maija!

Tervetuloa Maple Winter!

Täällä ei oletetustikaan mitään uutta. Kuukautisten pitäisi alkaa tällä viikolla. Luultavasti tiputtelu alkaa jo ihan tässä lähipäivinä. Ainakin PMS-oireet ovat jo päällä, hiukan vatsan juilintaa, rintojen arkuutta (jota on ollut jo ovulaatiosta asti) ja kiukku-/ärsytyskohtauksia havaittavissa..

Taidan taas vetäytyä takavasemmalle tästä keskustelusta, kun ei mulla ole ikinä oikein mitään kerrottavaa tai uutisia. Ahdistaa ja surettaa vaan edelleen tämä tilanne. Olisipa jotain mitä voisin tehdä.. Syödä jotain hormoneja tai ravata lääkärissä - edes jotain konkreettista! Ahdistaa tämä vauva-palstakin tällä hetkellä ja saan siitä vaan lisää stressiä. Pitäisi keksiä elämälleen muuta tarkoitusta ja/tai ajattelemisen aihetta, kun sitten joskus pääsen tästä surusta yli.. Jos pääsen? Ihan kamalaa, kun unelmat omasta lapsesta murskaantuvat. Ei sitä pysty vieläkään täysin käsittämään. On sellainen tunne, että makaan lamaantuneena maassa ja seuraan ihmisten kulkua ylitseni. En kykene liikkumaan, menemään alta pois. Enkä tiedä edes haluanko.

Huoh. Vihaan katkeruutta, mutta nyt olen itse hyvää vauhtia katkeroitumassa.

Megan PMS:n kourissa

Heippa!

Megan, tuntuupa pahalta puolestasi! Tyhmää yrittää sanoa mitään kun tietää ettei sanat riitä, mutta luulisin että nykyään aika moni nousee täysin epätoivoiselta tuntuvasta tilanteesta!

T&V: nyt ihan jännittää miten oviksen kanssa on käynyt, iso peukku täältä :)

Maple Winter: ymmärrän taikauskoisen olon että jos testaa liian aikaisin niin sitten pilaa mahdollisuudet :) mutta itse olen niin kärsimätön että uskon mielummin että testien osto tai ostamatta jättö ei vaikuta tulokseen :D ja itselleni kävikin niin että luulin testaavani aivan liian aikaisin (n. 4vrk ennen oletettuja kuukautisia) ja heti tuli haalea plussa, ensimmäinen oli tosin vasta puolen tunnin testiajan jälkeen!

Edelleen täällä sama tilanne, välillä vuoto melkein loppuu ja sitten taas. Ruskean ja punaisen sävyjen kirjoa, tosin  kevyttä. Huoh. Mutta testi tänään plussaa edelleen :)

Megan: Toivottavasti olosi paranee pian, ymmärrän kyllä ahdistuksesi ja sen että tämä palsta lisää sitä. Muitakin vaihtoehtoja lapsen saamiselle on, mutta niiden miettiminen varmasti vie oman aikansa.

Maija1984: Oletko vielä soittanut neuvolaan? Taitaa olla aika yksilöllistä noiden vuotojen kanssa, mutta jos testi on vahvistunut niin luottaisin siihen :)

Tyttö ja Varis: Jännään kyllä puolestasi, toivotaan että tämä olisi SE kierto :)

Itselläni oli se ultra eilen ja olihan se kyllä ihanaa nähdä se pieni siellä, teki tästä raskaudesta todellisen. Nyt uskaltaa vähän enemmän miettiä tulevaa ja mitä voisi hankkia. Olin hämmästynyt miten paljon se näytti jo pieneltä vauvalta, en kai oikein tiennyt mitä odottaa :D Myönnettäköön, että oltiin miehen kanssa myös jokseenkin helpottuneita, että vauvoja on tulossa vain se yksi :) Parin kuukauden päästä saa sitten ehkä tietää sukupuolen, jos vauva on yhteistyöhaluinen ;)

Megan, toivoisin niin, että saisin lukea kuulumisiasi jatkossakin! Mutta tietenkin teet niinkuin hyvältä tuntuu. En vaan haluaisi päästää sua mihinkään, vaan koettaa olla tukena edes jollain tavalla!! Olet ajatuksissa ja "rukouksissa" <3 Kuvasit hienosti, miltä paikoilleen jääminen tuntuu yhdessä lamauttavan surun kanssa. Ja ymmärrän, että kuumeilu ja muiden uutiset saattavat satuttaa tämänhetkisessä tilanteessa. Tunnen kuuluvani itsekin jo hieman toiseen vaiheeseen kuin iloiseen alkukuumeiluun. Vaikka tilanteemme näytää juuri nyt ihan hyvältä, emme vielä tiedä, tulemmeko saamaan biologisia lapsia. Teen työtä pelon ja surun voittamiseksi jatkuvasti. 

Nyt uudeksi omaa hyvinvointiani tukevaksi hoitomuodoksi näyttää osoittautuneen jo lyhyessä ajassa tuo akupunktio. Suosittelen todella lämpimästi pidempään yrittäneille. Olen käynyt nyt kaksi kertaa ja loppuviikolla on vielä yksi käynti tähän hoitosarjaan. Hoitaja on tosi empaattinen tyyppi, ja minua puhuttelee kovasti hoitoon liittyvä henkisyys. Olen tehnyt viime vuosina paljon energia- ja keskittymisharjoituksia, ja akupunktion ajattelu on minulle sitä samaa maailmaa. Siinä myös todella pyritään korjaamaan kehon epätasapainotilaa perinpohjin, eikä puututa vaan oireisiin.

Megan, suosittelisin lämpimästi sinulle myös jotain keinoa, jolla voisit työstää tämänhetkistä tilannettanne. Terapiakäyntejä, tai jotain muuta työmuotoa, jossa saisi käsitellä tämänhetkistä tunnetta ja antaa aikaa asialle.

Maple Winter, täältä löytyy jonkinverran maagista ajattelua, ihan psykologian oppikirjojen mukaan. Sitä kai koettaa jotenkin hallita hallitsematonta "jos ajattelen liian tarkkaan, milloin laskettu aika olisi, siitä tulee huonoa onnea". Jne jne!

Ihanaa Eitne, että kaikki oli ultrassa hyvin! Mahtaa olla hurjan jännittävää saada tietää sukupuoli. Kiitos tsemppauksista!

Maija, ihanaa etttä viiva on pysynyt vahvana. Oletko kysynyt vuodosta terveydenhuollosta, vai odotteletko että se hiljalleen lakkaa?

Minulla edelleen tismalleen sama tilanne. Dpo 7, jos uskallan ajatella...Kiirettä pitää, huuh täyttä häkää olen lupautunut kiinnostaviin hommiin jo ensi myöhäissyksyyn asti. On pakko, vaikka välillä hirvittää, kun ei voi yhtään tietää mikä tilanne on silloin.

Ihanan aurinkopäivän voimapuhureita kaikille naisille tasaisesti!

Moikka. Mä pahoittelen jo valmiiksi, että joku vetää tästä herneitä nenään, mutta sanon kuitenkin.

Megan: Oletko ihan varman että haluatte miehesi kanssa samaa asiaa? Kertomasi perusteella sun mies ei ole kovin innokas käymään hoidoissa. Voin toki olla väärässäkin, mutta niiden naisten, joihin olen lapsettomuuden aikana tutustunut, miehet ovat todella innokkaasti hoidoissa mukana ja ottavat vapaata töistä, kun on vaimon käynti kerta klinikalla jne. Mä kokeilisin sinuna (pariterapiassa käytettävää keinoa), että kerrotte ensin kumpikin 3negatiivista asiaa koskien lapsettomuushoitoja. (mun miehen on vaikea aloittaa ja joudun aina itse hänelle sanoa asioita ja käytän vahvoja sanoja esim. "mä en tykkää kivuliaista hoidoista, koska se sattuu ihan h*lvetisti" ja sit lun oitte kumpikin sanoneet negatiivisia asioita kolme, niin sanotte positiivisia asioita. Se oikeesti auttaa. Mä käytän sitä aina mieheen, kun se on oikein stressaantunut. Siitä saa positiivisia tunteita ja kuulee myös mitä toinen ajattelee oikeasti. Ja onhan se toisellekin ihanaa kuulla mitä toinen ajattelee ;)

ON: Mulla oli viime viikolla videohaastattelubyhteen firmaan minne haluaisin todella töihin. Oon jo useamman vuoden hakenut sinne töihin, mut nyt pääsin videohaastetteluun vasta ekan kerran. Ihan hirveä piina odottaa pääsenkö töihin.

Täälä esikoisen yrittäjä vuosimallia -83...syksyllä täytän 32 vuotta. Yritämme sen vuoksi vasta nyt, koska olin aluksi 30 vuotiaaksi saakka sitä mieltä etten halua lapsia ollenkaan...ja sitten yhtäkkiä mieli muuttuikin. Mieheni valmistuu tänä keväänä ammattikorkeesta ja sitä ollaan tässä odoteltu että sais töitä. Mutta nyt olemme siis aloittaneet yrittämisen. Pillerit jäi pois 3.1.15 ja vasta yhdet menkat ollu. Ovista tässä kovasti yritetään bongata ja käyttää tilaisuus hyödyks, mutta ei oo vielä tullu tummaa viivaa tikkuun...taikka sit oon missannu sen "huipun". peittoa ollaan heiluteltu, mutta mitään oireita ei oo vielä ollu

Heippa! 

Tässä on taas viikko kulunut työtä puskiessa. Odotteleva tunnelma T&V:n ja schmetterlingin tiimoilta :) ja tervetuloa omasta puolestani tossu!

eitne, millä viikolla ultrasi oli? Onko sinulla ollut pelkoja keskenmenosta, kohdunulkoisesta jne ennen ultraa?

Minulla sama tilanne, ei tietääkseni muutoksia, alkuviikosta cb digi näytti "raskaana 2-3" eli hcg nousussa normaalisti (?). Tosin olen kokoajan vakuuttunut että minulla on kohdunulkoinen, tuulimuna, tai rypäleraskaus! En voi ajatella että kun näinkin nopeasti nappasi, niin kaikki olisi vielä normaalisti, liikaa toivottu! Anteeksi jos kuulostaa epäkiitolliselta, en toki ole :) minulla on ensi viikolla gyne, ei vielä varmasti näy mitään sydämensykettä ultrasuomalaisen mutta toivon että edes pussi näkyisi ja sijainti! 

Moi virtuaaliystävät! <3

Megan haleja täältä! Mietin muuten sellaista, että suljettu keskustelu on yksi vaihtoehto, jos haluaisit jutella pienemmällä porukalla ilman "kuumeilua".

Janetteo, Melita, teitäkin kaipaillen! 

Asistentelle kommentoisin, että eihän tehdä kuitenkaan liian vahvoja johtopäätöksiä Meganin miehen mielenliikkeistä tämän nettikirjoittelun pohjalta. Ihmisethän reagoivat suruun ja huonoihin uutisiin yksilöllisesti, joskus yllättävälläkin tavalla. Onnea työnhakuusi, toivottavasti saat unelmapaikkasi! :)

Tossu, tere tulemast!

Maija, kiitos jännäilystä:) Ymmärrän tuon, että on vaikea uskoa että kaikki olisi hyvin. Jos joskus tulen raskaaksi, niin tulen varmaan niin perässäsi tuon asian suhteen!

Tänne ei ihmeempää, dpo 11. Mietin, koska olisi kuukautisten mahdollinen alkamispäivä. Huvittavaa, että tässäkään vaiheessa mulla ei ole mitään hajua omasta luteaalivaiheesta... Testaamme lähipäivinä, jos vuotoa ei tule. Lämmöt ovat pysyneet vielä ylhäällä.

Mulla on vauvakuumeen kylkiäisinä taas lapsikuume. Ystävillä on niin ihania pieniä lapsia... <3

Mullahan olisi virallinen lääkärin kirjaama testipäivä dpo 17. Aika sinnikäs pitäisi olla, että sinne odottaisi, jos kuukautisia ei kuitenkaan kuuluisi!

Heippa kaikille, aattelin vaan tulla katsomaan mitä tänne kuuluu. 

T&V, mä en edes tiedä mikä luteaalivaihe on. :D Noista lämmönmittauksista: pystyykö "tavallisella" kuumemittarilla mittailemaan vai pitääkö ostaa spesiaali mittari? Oon yrittäny etsiä tosta lämmönmittauksestakin tietoa, mutta jotenkin heikoin tuloksin. Haha, onneksi on digitaaliset ovulaatiotestit muuten en tasan tietäis millon tässä kehossa on hedelmällisimmät päivät. Limoista ehkä osaan jotain päätellä, mutta siinä se.

Odottelu jatkuu täällä, nyt ilmeisesti dpo7, ei minkäänlaisia oireita ainakaan vielä.

Kivaa ystävänpäivää ja viikonloppua!

Aamulla tehty testi negatiivinen, nyt dpo 12. Valmistan itseäni lopulliseen pettymykseen. Varhaisaamulla näin hyvin elävää unta, jossa läheisen menetys palautui  mieleen, ja tunnelma oli niin voimakas, että purskahdin  välittömästi itkuun herättyäni. Tietääköhän alitajunta jo, miten tässä käy?

Tämän linkinkin mukaan toivoa on enää vähän.

http://www.countdowntopregnancy.com/pregnancy-test/dpo-chart.php?dpo=12

Maple Winter, luteaalivaihe on ovulaation ja kuukautisten välinen jakso. Hyvää viikonloppua myös sinne. Yritän kerätä itseäni, ettei tämä ihana päivä mene ohi. Maailma kimmeltää kuin kristalli.

Tuhruvuoto alkoikin välittömästi. Tätä siis itkin jo aamuyöllä.

Eilen tuli Inhimillisessä tekijässä hyvä ohjelma keskenmenoista. Pitää katsoa se Areenasta, kun miehelle tuli kauhea kiire lähteä.

Mä masennuin ihan täysin, kun taas yksi lapseton kaveri sai lapsen eikä ollut edes kertonut odottavansa. Tuntuu pahalta, kun jotenkin vaan menettää pikkuhiljaa lapsuuden kaverit, kun ei edes tollaista tärkeää asiaa kerro. Kerroin kuitenkin meiän lapsettomuudesta ja hän kertoi isänsä kuolemasta. Jotenkin tulee aina vaan toivottomampi olo, kun joku jonka oletan ettei raskaudu raskautuu. Mies ei enää missään tapauksessa suostu yrittämään lasta.

Jotenkin vaan jokaisella elämän osa- alueella epäonnistun. Tällaista ei ole ollut ennen. Vielä 2,5v sitten elämä hymyili, mutta sen jälkeen mennyt perseelleen. Kaikki unelmat kaatuu. Jotenkin tuntuu, että sen jälkeen kun tapasin mieheni alkoi alamäki ja se vaan luistaa alaspäin kovaa vauhtia. Saa nähdä miten pitkälle tästä vielä pääsee alas.

Tyttö ja varis: Oletko varma, että tuo tuhruttelu olisi huono asia? Onko se vielä jatkunut tai onko vuoto muuttunut runsaammaksi? Olihan Maijallakin vuotoa raskaudesta huolimatta.

Asistente: En loukkaantunut aiemmasta kommentistasi. Uskon, että miehelläni on nyt tosiaan paineita asian suhteen, etenkin kun pallo on tässä tilanteessa hänellä. En usko, että mies on todellakaan hoitoja vastaan - itsehän hän lasta on halunnut jo pari vuotta. Ainoa juttu, miksi saatamme joutua luopumaan hoidoista, on raha. Tai lähinnä sen puute. Tuhansia euroja ei saada yhtäkkiä kasaan millään. Mulla on myös tää suru tästä asiasta aiheuttanut sen, että opinto- ja työrintamalla ei mene kovin vahvasti. Vaikea kerätä itseään näiden jatkuvien pettymysten keskellä. Välillä aamuisin en meinaa päästä edes sängystä ylös, koska on niin paha olla.

Mulla on aika paljon samanlaisia fiiliksiä kun sulla Asistente. Sen jälkeen kun kerroin tästä tilanteesta ystäville (lähinnä koska oli pakko, kun en jaksanut enää uteluita ja muuten olisin joutunut valehtelemaan), olen saanut osakseni sääliä ja huomannut, ettei mulle uskalleta enää puhua kaikesta. No, itsepähän valitsin olla rehellinen, joten tämä on vain kestettävä. Ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua tahattomaan lapsettomuuteen, jos asia ei kosketa millään tavalla itseä. Kuten mainitsinkin, niin mulla tämä asia on vaikuttanut jo enemmän tai vähemmän kaikkiin elämän osa-alueisiin, joten alamäkeähän tämä reilu vuosi on ollut. Tuntuu, kuin olisin heittänyt aikaisemman onnellisena pitämäni elämän romukoppaan ja vaihtanut sen tähän. Jatkuvia pettymyksiä, surua, masennusta, epäonnistumisia.. Mutta paluuta entiseen ei enää ole, koska lapsen kaipuu on niin kova, etten sitä vaan pysty enää millään unohtamaan.

Mulla on nyt kaksi päivää ollut kuukautisia edeltävää tuhruttelua. Tänään tai viimeistään huomenna hanat varmasti aukeavat. Nyt kuukautiskierto on taas palannut minulle normaaleihin mittoihin, eli 27-28 päivää. En yhtään tiedä, mitä sen muutaman kuukauden mittainen ajanjakso, jolloin kierto lyheni 24 päivään, oli olevinaan.

Huomenna on miehelläni edessä kontrollinäytteen antaminen. Pakko myöntää - olen pettynyt jo valmiiksi. En kuitenkaan halua lisätä hänelle enää yhtään enempää paineita, joten olen välttänyt liikaa muistuttelua asiasta. Mies on pudottanut hiukan painoakin uudesta vuodesta, joten jotain positiivistakin on tapahtunut. Muutenkin ollaan eletty tosi esimerkillisesti, josta olen tyytyväinen. Valitettavasti joutui ottamaan reumalääkkeitään tässä hiljattain, vaikka ollaan yritetty olla mahdollisimman lääkkeettömästi. Mutta ymmärtäähän sen, kun tuskat ovat sitä luokkaa, että muuten ei pääse liikkumaan. :(

Pitäkäähän kaikki peukkuja, että pikkuvintiöitä löytyisi näytteestä enemmän kun viimeksi!!

Piti vielä todeta, että Tytön ja variksen ehdotus suljetusta ryhmästä ei ollut mitenkään huono.

Aurinkoista pakkaspäivää teille kaikille!

Megan: Voimia. Mulla oli alkuun tunteina helpotus ja viha. Ja tietysti se aina mukavaa, kun oma elämä helpompaa kuin lapsellisten.

Mä sain kanssa paljon "sääliä" ja lohduttelua, että kyllä monilla tärppää vuosien päästä. Tässä 33v:na onkin helppoa ajatella, että VUOSIEN PÄÄSTÄ. Mut oikeesti mun mielestä kaikkien pitäis kertoa avoimesti lapsettomuudesta. Vaikka ihmiset vastais kuinka tyhmiä, niin on sekin parempi kuin kysyä KOSKA TE TEETTE LAPSIA. Mä oon päättänyt, että kannustan nuoria hankkimaan lapset nuorina (siis sellaisia joita kannustetaan ensin saamaan elämä valmiiksi). Mä voin sanoa mun elämän kokemuksena, että kenenkään elämä ei tule olemaan niin valmis koskaan, että olis ns. valmis hankkimaan lapsia. En ees ymmärrä kuinka 50- 60v ihmiset sellaista yrittävät kylvää nuorten päähän.

Hmmm...m mulla oli vielä jotain fiksua sanottavaa, mut enpä muista mitä. Mutta ihanan kirpeää pakkaspäivää kaikille <3

Hei, tulin taas käymään täällä palstalla =)

Onpas aika negatiivisia ajatuksia/kokemuksia ja katsoin itsekin tuon Inhimillinen tekijän keskenmenoon liittyvän keskustelun. Hyvin raskas aihe sinällään ja varsinkin niille jotka ovat kokeneet sen, itseni mukaanlukien. Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja tuon nyt toivon kipinän tänne muillekin kohtalotovereille.

Tein aamulla raskaustestin ja se näytti positiivista =) Toistaiseksi olen hissukseen vielä tän asian suhteen koska viimeksi varhaisultrassa ei näkynyt mitään eli oli ns. tuulimunaraskaus. En aio antaa helpolla periksi vaikka tilanteet ovat olleet henkisesti ja fyysisesti todella raskaita. Saan olla kiitollinen keskusteluista teidän kanssa, miehestäni ja ystävistä jotka ovat jaksaneet tsempata minua. Nyt on kädet ja sormet ristissä, että tämä raskaus menisi hyvin ja pikkuinen pysyisi matkassa mukana.

Päivän hymyvinkki =D :

Megan, toivotaan että näyte olisi tällä kertaa parantunut. Sormet ja varpaat täällä ristissä!

Viivi85, mitä lämpimimmät onnittelut, tällä kertaa kaikki menee varmasti hyvin.

Täällä on kunnolla vuoto päällä kipuineen. Nyt pahin pettymys alkaa olla työstetty ja toivo heräilee taas hieman tähän kiertoon. Pakkohan se on toivoa, "arpalippukin" maksaa kuitenkin näillä lääkityksillä useamman satasen per kierto. 

Minäkin mietin, mihin jatkaa tämän kirjoittelun kanssa. Tuntuu oudon pahalta, että sitä paljastaa sydämensä tänne, ja sitten joku käy alapeukuttamassa, kun kerron että itkin kuukautisten alkaessa. Huomaan, että tämä on itselle aika kipeä asia, enkä jaksaisi näköjään ylimääräistä kipua tai ilkeyttä tässä tilanteessa. 

Asistentelle myös lämmin halaus surun uuteen aaltoon.

Olen nyt itsekin vähän pohjalla, enkä jaksa kirjoittaa enempää. Mutta kanssasisaret, muistetaan että kukaan meistä ei ole yksin.

Voi miten täällä on niin suruisa tunnelma. :(

Onnea kuitenkin Viivi! Kovasti pidän peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Itsekin odotan nyt tätiä kylään. Alavatsassa tuntuu kuin kuukautiset olisivat alkamassa hetkellä millä hyvänsä. Mitään raskausoireita ei ole, joten varmaankin viimeistään huomenna alkaa uusi kierto. Ovis tuli aikalailla myöhässä, joten siksi ei vielä tänään varmaan ala mutta antaa vain odottaa itseään... 

kp 26/26-34.