Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?
Hei!
Olisi hienoa löytää samassa tilanteessa olevia, joten kokeillaanpas :)
Meillä on haaveiltu lapsesta (lapsista) tosi pitkään, mutta elämäntilanteet eivät ole olleet asialle otollisia, ja ennen kaikkea on tainnut puuttua rohkeutta. Syön edelleen pillereitä, mutta meillä on mietinnässä, olisiko tämä laatta se viimeinen.
Olisi ihanaa löytää muita omasta perheestä haaveilevia. Itselläni on mielessä tosi monenlaista pohdintaa: pitkä parisuhde, taiteen tekemisen yhdistäminen perheeseen, pumpuliset vauvahaaveet...Ja täällä voisi ehkä siitä yrittämisestäkin kirjoitella, hui! Katsotaan, löytyykö juttuseuraa :)
Tyttö ja varis
Kommentit (876)
Tyttö ja varis: Mulla meneillään kp2, kipuja on ollut täälläkin ja vuotokin tavallista runsaampaa. Jopa yöllä jouduin nousemaan vessassa käymään.. Se on mulle harvinaista. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä nämä kunnon kuukautiset ovat ihan hyvä juttu. Viime aikoina kun kuukautiset on olleet jotenkin niukahkoja, joten ehkä kohdun limakalvo on edes ollut nyt tällä kertaa tarpeeksi paksu? Ymmärrän täysin surusi ja turhautumisen! Itseänikin oikein pelottaa, kuinka kalliiksi meillekin tämä homma tulee lopulta koitumaan, henkisen puolen lisäksi myös taloudellisesti. Pakko sitäkin on ajatella, vaikka ei haluaisi. Mun mielestä kukaan ei saisi joutua luopumaan omasta lapsesta sen takia, että lapsettomille se on niin älyttömän kallista hoitoineen ja lääkkeineen. Miksi toiset pääsevät niin helpolla, että luonto hoitaa kaiken.. Paljon voimia ja halauksia kanssasisareni!
ON: Olen täällä hieman äimän käkenä, sillä kuukautiskipuiluista huolimatta ei kuukautiset vielä alkaneet. Tein sitten aamulla halpis raskaustestin ja haalea viivahan siihen ilmestyi. Voiko tosiaan olla?? Eihän mulla oo ees mitään oireita!!!! Otin aamulla kuvan, mutta tietokone ei suostunut yhteistyöhön, joten se tulossa myöhemmin!! Saatte sitten antaa oman mielipiteenne.
kp 27/26-34, dpo 11
Maple Winter, toivottavasti viiva vahvistuu, uskomaton tuuri!
Ihana Lefemme! :) Piristi niin kuulla että mun alahuulen väpättämään saanut peukutus olikin vahinko! Mitä kuuluu?
Megan, kiitos voimahalauksesta! Ajatuksesi ja kokemuksesi ovat niin tuttuja. Se ihana puoli tässä kirjoittelussa on, korvaamaton vertaistuki. <3
Täällä jatkuu surupuseroon pukeutuminen iltaisin. Päiviin kuuluu kyllä myös intoa ja iloa, ja työhön jaksan tsempata itseni reippaaksi. Mutta suru värittää tällä hetkellä elämääni, jokaista päivää jollain tavalla.
Niin paljon sellaista kuuluu tähän "sairauteen", mitä ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi... Asian salaamista, kun ei jaksa kaikille kertoa mitä on meneillään, puolentunnin puhelinajalla lapsettomuuspolin hoitajan aina varattuun numeroon yrittämistä, lääkkeistä kivistävä alavatsa, töissä kuin ei olisi mitään meneillään. Vaihtuvat lääkärit, jotka määräävät vahingossa vääriä lääkkeitä. Kuukausia sen miettimistä, uskaltaako syödä inkivääriä tai juoda alkoholia tai lempiyrttiteetä. Vehnänalkioöljyä ja kolme purkkia raskausvitamiineja ennen raskautta, kymmeniä tyhmiä tyhjiä testejä, kolmetoista gynekologikäyntiä, parintonnin matkasäästöt hoitoihin, toivoa joka vaihtuu epätoivoksi hetkessä. Ihanat ystävät jotka tietävät, ja lähettävät lämpimän tekstiviestin. Vaunuihin ja kaukaloihin kurkkimista, en kestä miten ne ovat suloisia. Loputonta odottelua, kalenterin kanssa pelaamista, tabletteja pistoksia näytteitä akupunktiota verikokeita ultraruutuja...
Onneksi vielä tässä vaiheessa saamme kaikesta tuosta huolimatta yrittää kotona. Jotain luonnollista ja romanttista tämän kaiken keskellä kuitenkin.
T&V, joo siis onhan tää nyt outoa! Kyllähän mä tikutin oviksen ja silloin peittoa heiluteltiin ahkerasti, mutta kun ei tosiaan mitään oireita raskauteen liittyen? Eilen pahat kuukautiskivun tyyppiset oireet, mutta ei tullut kuitenkaan täti kylään. Aamulla olo oli parempi, siis alavatsakipu suunnilleen poissa. Siksi mietin, että teenpä sitten huvikseen r-testin, kun niitä pari ostin, että saan tuon vaihtoehdon suljettua pois. Ja viiva...?!?
T&V, anteeksi kun vauhkasin vain omaanapaa!!!! Luin sun viestin läpi ja tuntuu pahalta laittaa näitä omia uutisia (jotka on kyllä erittäin epävakaalla pohjalla), kun tiedän miten paljon osa saa tehdä toivotun lapsen eteen. :( Olen itse erittäin kiitollinen onnestani ja tietoinen ettei tämä aina ole niin helppoa, jos tämä nyt plussana jatkuu. Positiivisia ajatuksia sinne! <3
Kuva mun tän aamuisesta testistä toivottavasti on nyt tässä viestissä... en oo varma osaanko käyttää tätä.. :D
Tyttö ja Varis. Mulle tuli kädet täristen kiire korjata erhe, ettet vaan luule, että joku oikeasti pahalla alapeukuttaa. Puolipaniikissa kuvainnollisesti päätä seinään takoen. <3
T&V, Megan ja Asistente. Mulla ei ole sanoja. Olen elänyt teidän kaikkien tilanteet yleensä taustalla lukien ja välillä niiskuttaen, mutta silloin tällöin kommentoiden. Osaan kuvitella miltä tuntuu, mutta vain pienen osan, sen osan, johon kuuluu pitkän yrityksen mukanaan tuomat negatiiviset tunteet. En tiedä onko siitä apua, mutta toivon teille kaikille koko sydämestä onnea ja ennen kaikkea voimia jatkaa vaikeassa tilanteessa, ehkä elämän vaikeimmassa. Edelleen päivittäin käyn katsomassa onko joku kirjoittanut jotain, koska olette ajatuksissa. Hölmöjä kliseitä, mutta enemmän kuin totta. Nytkin niiskututtaa. Lapsen saaminen on varmasti yksi maailman epäreiluimpia asioita. Miksi toiset saa monen monta lasta putkeen ilman mitään vaikeuksia, jotkut vahingossa, toiset keskelle kaaosta, kun taas pariskunta, jolla olisi kaikki valmiudet tarjota pienelle täydellinen rakastava koti, jäävät ilman? Kaiken maailman käyttäjistä en edes mainitse. Kysymyksiä, jotka eivät koskaan saa vastauksia, mutta silti ne pyörivät mielessä eivätkä jätä rauhaan.. edelleenkään.
Onnea myös plussanneille!
(.) Seitsemäs viikko alussa. Kaikki hyvin. Ensimmäinen neuvola jo takana ja kahden viikon päästä ultra missä selviää, että salamatkustaja oikeasti edes on ja vieläpä oikeassa paikassa. Jännittää ja toisaalta pelottaa paljon, yritän olla vaan huolestuttamatta itseäni ja olla ajattelematta pahinta. Asukin pitäisi olla nyt ison pippurin kokoinen ja sen korvat on suun kohdalla ja silmät pään sivuilla. Toivon todella, että siirtyvät oikeille paikoilleen ennen syntymää.
Ihan suunnattoman suuret onnittelut LEFEMME!!!!!!! Ihania uutisia <3
Lyön nyt toistaiseksi itse hanskat tiskiin omalta osaltani, meillä muutto edessä ja nyt niin kauhea stressi päällä että voin unohtaa edes haaveet raskautumisesta :( älkää siis ihmetelkö hiljaiseloani tulen taas tänne takasin kun elämä hieman rauhoittuu.
Oi oi, tässä kierrossa en ole tikuttanit, mutta nyt tuli niin rinsaat ovislimat ettei mitään rajas :))) !!! Tänään kyllä peitot heiluu, vaikka heilui jo eilenkin ;)
Ja onndn päivä katkuu, kun suuntaamme hetken päästä maistraattiin esteettömyys todistukdia hakemaan :D !!!!
Heippa,
En ole ehtinyt kirjoitella, mutta seurata kyllä!
T&V, tosi harmi ettei tähän kiertoon napannut, toivotaan että ensi kierrossa ovulaatio bongautuu. Tekisi mieli lohdutella positiivisilla ajatuksilla mutta en nyt oikein osaa, voin vain kuvitella odottamisen tuskan ja pettymyksen tunteen. Toivottavasti pystyt ajoittain ajattelemaan että se vaatii vain yhden onnistuneen hedelmöittymisen, jolloin kaikilla epäonnistuneilla kerroilla ei ole enää merkitystä.
Asistente1Escolar, en tiedä miten kommentoisin tilannettasi mutta lähetän tsemppiä ja jaksamista!
Megan, veikkaisin että runsaat kuukautiset johtuu, kuten sanoit, hyvästä limakalvosta :) Toivotaan että miehen näyte on ollut toiveikkaampi tällä kertaa!
Ja ihan mielettömästi onnea ja tsemppiä Maple Winter ja Viivi! Toivotaan että kaikki jatkuu hyvin! Samaa täällä toivon itselleni, laskujen mukaan rv5 meneillään, ja oireina toistaiseksi ainoastaan rintojen arkuus ja yöhikoilu, ei pahoinvointia tms. Tein tiistaina uudelleen diginäyttötestin joka näytti 3+, eli pitäisi olla hcg:t varmaan normaalitasolla. Hassua kun ajattelisi että jos on raskaana, se tuntuisi mahassa. Itselläni ei suurimmaksi osaksi ole vatsassa mitään tuntemuksia (välillä jotain pientä), joten epäuskoinen olo koko raskaudesta! Ja aika tuntuu matelevan, ensimmäiseen ultraan vielä 3 viikkoa aikaa ja netti on täynnä tuulimunaraskauksia ja muita.
Oikein mahtavaa viikonjatkoa kaikille!
Ompas täällä taas tapahtunut muutamassa viikossa.
Maple Winter, Maija ja Viivi kovast onnea ja jaksamista jännittäviin hetkiin. Voin vain kuvitella että tuossa vaiheessa jännittääkin sitten taas uudella tavalla ja eri asioita.
T&V: Haluan vain lähettää positiivisia ajatuksia uskoa tulevaa. Hirvittävästi voisi vakuuttaa ja rohkaista, mutta faktahan on että kukaan meistä ei voi tietää tulevaisuutta itselleen tai toisilleen. Itse yritän parhaani pysyä positiivisena ja ajatella että teen parhaani ja se sitten riittää tai ei riitä.
Itsellä siis mennään kierron loppuvaihetta. Ovulaatio bongattiin ja hyödynnettiin ja nyt sitten odotetaan. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntai-keskiviikko akselilla, joten yritetään malttaa. Eilen oilin tuntevinani alavatsassa vasemmalla puolella vähän ovulaatiomaista nipistelyä/vihlontaa, mutta vain hetkellisesti ja valkovuoto oli hieman rusehtavaa. Pieni toivo nosti päätään, että josko kyseessä olisi ollut kiinnittyminen, mutta toisaalta päässä liikkuu sen verran kaikkea, että yhtä hyvin voi olla että kuvittelin koko jutun. Yritän siis olla ajattelematta asiaa sen enempää. Katsotaan sitten ensiviikon puolessa välissä jos kk. ei ole alkanut kuulua, että mikä tilanne on.
Muuten kaikki ihan jees. Vähän takkua on ollut viimeviikkoina miehen kanssa, mutta onneksi ollaan saatu puhuttua asioita halki. En ole itse ollut varmaan kaikista helponta seuraa tällä hetkellä, sillä kotona sairaslomalla (leikkauksen jälkeen) oleminen ei ole minun luonteelleni helppoa. Mutta nyt yritän tosissani skarpata ja ottaa rennosti monessakin suhteessa. Helpommin sanottu kuin tehty. ;)
Heippa kaikille!
Olen ollut niin allapäin tämän asian suhteen viime aikoina ja siksi en ole jaksanut tulla kirjoittelemaan... Tuntuu jotenkin ettei mitään tapahdu ja vähintäänkin kaikki into on kadonnut tästä projektista.
Minä olisin myös kiinnostunut vähän yksityisemmästä keskustelupaikasta, ei voi ihan avoimesti ja vapaasti kirjoitella asioista ettei tule liian tunnistettavaksi. On hassua että täällä olen kertonut kaikista kropan eritteistä ja seksielämästä, mutta sitten auton väriä ei uskalla kertoa ettei kukaan tunnista :D
Maple Winter oliko tämä siis teidän 1. yrityskierto? Varmasti epäuskoinen ja onnellinen olo. Onnea kovasti <3
Toivotan tosiaan vilpittömästi onnea kaikille plussanneille ja kiitän siitä miten hienovaraisesti te iloitsette siitä <3 Täällä on niin isoista asioista ja tunteista kysymys ja välillä aika masentunut meininki (ainakin omalla kohdalla) ja suuria pettymyksiä niin ymmärrän ettei sitä omaa onnea ehkä uskalla hehkuttaa vaikka siihen on ihan täysi oikeus, onhan se maailman ihanin asia, eikä se ole meiltä muilta pois :)
Megan milloin saatte tietää tulokset? Jännitän puolestanne!
Tyttö ja varis tiedän tunteen kun on ollut selkeä ovulaatio ja kaikki muukin ajoittunut oikein ja silti uusi kierto alkaa... Miksi?? Voimia ja lämmin halaus <3
Suutun nykyään jos jossain ohjelmassa tai elokuvassa tai jopa oikeassa elämässä joku tulee vahingossa raskaaksi. Miten voi tulla vahingossa raskaaksi?! Itse yrittää kaikkensa, on vitamiineja, luontaistuotteita ja superfoodia, greippiä ja punkkua ja vaikka yrittäisi päällään seistä viikon että ne siittiöt löytäisivät perille niin silti ei mitään tapahdu... tai ehkä juuri siksi mistä näistä tietää.. :(
Mikä muuten tuo inkivääri-juttu oli? Voiko se estää raskautumista? Olen sitä jonkun verran syönyt viime aikoina ja se on ihanan terveellistä, toivottavasti ei ole mikään kamalan huono juttu...
Entäs onko kukaan muu kokeillut macaa? Sehän kasvattaa libidoa ja hedelmällisyyttä ja siksi olen sitäkin yrittänyt syödä (tunkea kurkusta alas, hirveän makuista). Myös geleet on taas käytössä..
Mulla on nyt menossa kp 27 ja eilen vasta tikutin ovulaation. Olikohan se tiistai vai keskiviikko kun tikut tulivat postissa ja testasin tietenkin heti ja ei mitään, olin niin ahdistunut. Niin pitkällä jo kierto eikä mitään merkkejä ovulaatiosta. Mutta onneksi heti seuraavana päivänä viiva vahvistui ja eilen tosiaan sain lh-huipun. Vaikka nämä pitkät kierrot turhauttavat niin olen silti aika onnellinen tästä ovulaatiosta. Edellisen ovuloimattoman megapitkän kierron jälkeen laskeskelin etten ole ovuloinut varmaan 3 kuukauteen, joten tämä "ihana" jomotus ja vihlonta on vain helpotus. Johtuuko geleestä tai macasta vai mistä mutta tuntuu että munasarjat räjähtävät, ja kyllä molemmat puolet ovat tulessa ja eilen jo aloin haaveilemaan kaksosista :D Joten varautukaa parin viikon päästä kaksin verroin pettyneeseen JanetteOn ;)
Onnellista viikonloppua kaikille!
älä muuta sano varsinkin nämä yhdestä kerrasta nuo "vahinko" raskaudet itseäkin, kun tosiaan sitä tekee kaikki oikein , on vitamiinit, ja kaikki mahdollinen eikä tärppää...
[quote author="janetteO" time="21.02.2015 klo 11:49"]
Heippa kaikille!
Olen ollut niin allapäin tämän asian suhteen viime aikoina ja siksi en ole jaksanut tulla kirjoittelemaan... Tuntuu jotenkin ettei mitään tapahdu ja vähintäänkin kaikki into on kadonnut tästä projektista.
Minä olisin myös kiinnostunut vähän yksityisemmästä keskustelupaikasta, ei voi ihan avoimesti ja vapaasti kirjoitella asioista ettei tule liian tunnistettavaksi. On hassua että täällä olen kertonut kaikista kropan eritteistä ja seksielämästä, mutta sitten auton väriä ei uskalla kertoa ettei kukaan tunnista :D
Maple Winter oliko tämä siis teidän 1. yrityskierto? Varmasti epäuskoinen ja onnellinen olo. Onnea kovasti <3
Toivotan tosiaan vilpittömästi onnea kaikille plussanneille ja kiitän siitä miten hienovaraisesti te iloitsette siitä <3 Täällä on niin isoista asioista ja tunteista kysymys ja välillä aika masentunut meininki (ainakin omalla kohdalla) ja suuria pettymyksiä niin ymmärrän ettei sitä omaa onnea ehkä uskalla hehkuttaa vaikka siihen on ihan täysi oikeus, onhan se maailman ihanin asia, eikä se ole meiltä muilta pois :)
Megan milloin saatte tietää tulokset? Jännitän puolestanne!
Tyttö ja varis tiedän tunteen kun on ollut selkeä ovulaatio ja kaikki muukin ajoittunut oikein ja silti uusi kierto alkaa... Miksi?? Voimia ja lämmin halaus <3
Suutun nykyään jos jossain ohjelmassa tai elokuvassa tai jopa oikeassa elämässä joku tulee vahingossa raskaaksi. Miten voi tulla vahingossa raskaaksi?! Itse yrittää kaikkensa, on vitamiineja, luontaistuotteita ja superfoodia, greippiä ja punkkua ja vaikka yrittäisi päällään seistä viikon että ne siittiöt löytäisivät perille niin silti ei mitään tapahdu... tai ehkä juuri siksi mistä näistä tietää.. :(
Mikä muuten tuo inkivääri-juttu oli? Voiko se estää raskautumista? Olen sitä jonkun verran syönyt viime aikoina ja se on ihanan terveellistä, toivottavasti ei ole mikään kamalan huono juttu...
Entäs onko kukaan muu kokeillut macaa? Sehän kasvattaa libidoa ja hedelmällisyyttä ja siksi olen sitäkin yrittänyt syödä (tunkea kurkusta alas, hirveän makuista). Myös geleet on taas käytössä..
Mulla on nyt menossa kp 27 ja eilen vasta tikutin ovulaation. Olikohan se tiistai vai keskiviikko kun tikut tulivat postissa ja testasin tietenkin heti ja ei mitään, olin niin ahdistunut. Niin pitkällä jo kierto eikä mitään merkkejä ovulaatiosta. Mutta onneksi heti seuraavana päivänä viiva vahvistui ja eilen tosiaan sain lh-huipun. Vaikka nämä pitkät kierrot turhauttavat niin olen silti aika onnellinen tästä ovulaatiosta. Edellisen ovuloimattoman megapitkän kierron jälkeen laskeskelin etten ole ovuloinut varmaan 3 kuukauteen, joten tämä "ihana" jomotus ja vihlonta on vain helpotus. Johtuuko geleestä tai macasta vai mistä mutta tuntuu että munasarjat räjähtävät, ja kyllä molemmat puolet ovat tulessa ja eilen jo aloin haaveilemaan kaksosista :D Joten varautukaa parin viikon päästä kaksin verroin pettyneeseen JanetteOn ;)
Onnellista viikonloppua kaikille!
[/quote]macaa voisin kokeilla itsekin, mutta mitä nämä geleet on :) ?
JanetteO, Kiitos onnitteluista! Tää oli meidän toinen yrityskerta, ensimmäinen jossa käytin ovulaatiotestiä. Ja voin kyllä suositella tuota digitaalista hymynaamatestiä ihan kaikille. Ainakin meillä toimi loistavasti! Mulla ainakin ovulaatio tulee kai miten milloinkin, joten apu oli valtava! Ensimmäisellä yrityskerralla taidettiin olla ainakin päivä myöhässä.
Mä tein toisen halpistestin perjantaiaamuna, ja viiva oli selkeästi vahvistunut. Huomenna ehkä uskallan uhrata tuon digitaalisen testin ja katsoa mitä se sanoo. Iiiks! Vielä en kuitenkaan uskalla juhlia, sillä tiedän kuinka suuri riski keskenmenoon on alkuviikoista, joten vielä ei olla varmoilla vesillä. Palaan tännekin päivittämään tietoja, kunhan jotain uutta on kerrottavana. Taka-alalla jatkan tämän ketjun lukemista siihen asti, sillä eihän täältä poissa voi pysyä. :)
Valtavasti onnea ja tsemppiä kaikille ihanille täällä!! <3
Janetteo: Ihanaa, että kirjoitit tänne pitkästä aikaa! Välillä tosiaan on vaikeaa löytää voimia EDES kirjoittaa tänne.. ymmärrän sinua täysin. Voisin kai jo ensi viikolla soittaa miehen tuloksista, mutta tuskin ne ovat kovin paljon edellisestä muuttuneet, niin ajattelin soittaa joskus tässä viikon kuluessa hormonipolille ja varata meille yhteenvetokäyntiajan. Siellähän saadaan sitten kuulla tuloksia yhdessä. Jostain syystä en halua niitä erikseen nyt kysellä (tosin viimeksi kyllä lähettivät tuloksia kotiinkin).
Sitten ilmoitusluontoista asiaa..
Olen nyt perustanut ryhmän "Haikara hakoteillä", joka löytyy "Ryhmät"-kohdasta. Se on suljettu ryhmä ja liittyminen sinne kulkee minun hyväksymiseni kautta. Siirryn sinne itse heti, kun saan teistä jostain juttuseuraa. :)
Moi...
Uskaltaudun varovasti tänne seuraksi, vaikka en tiedä kannattaisiko näillä nettisivuilla liikaa roikkua ennenkuin mitään on edes tapahtunut :) Itse lopetin Nuvaringin tässä kierrossa ja taustalla on hormonaalista ehkäisyä n.13 v. ajan. Nuvaring tai aikaisemmin e-pillerit eivät aiheuttaneet juuri mitään sivuoireita, joten olen nyt mielenkiinnolla odotellut normaaleja kropan toiminnan merkkejä. Ollaan molemmat +30 v.
Meillä ajatus lapsenhankinnasta on ollut pitkään sellaista takkuamista; toinen kun haluaa-ehkä-todennäköisesti ja toinen ei-ehkä-tai-jos-nyt-sitten...Fiilikset heittelehtii, kun tiedostaa kaikki mahdolliset ongelmat ja negatiiviset asiat, ja ne positiiviset asiat on vielä vaikea näin lapsettomana ymmärtää. Toisaalta jokin sisimmässä sanoo, että lapsi kuuluisi elämään. Ainakin asiaa on puitu vuosia ja päätös ehkäisyn jättämiselle tehtiin hieman hengitystä pidätellen ja tietäen, että ei se raskaaksi tuleminen nyt NIIN helppoa aina ole. Meilläkin on elämässä paljon aktiviteettia työn lisäksi, mutta olen jotenkin ajatellut, että kaikki lutviintuu kyllä. Kunhan nyt tulisi ensin raskaaksi :)
Tervehdys Poppypeony!
Olipa kiva saada vastaus! Kuulostaa niin tutulta tuo arpominen. Meilläkin on pyöritelty niin kauan tätä asiaa, että tuntuu tosi hurjalta, jos yhtäkkiä siitä tulee todellisuutta! Tai ainakin mahdollista. Minulla on tuo sama kuin sinulla, syvä tunne siitä, että lapsi kuuluu elämääni. Olisi tosi vaikea paikka, jos ei koskaan voisikaan saada lapsia. Pidän lapsista tosi paljon, hetkessä olemisesta, mielikuvituksesta ja luovuudesta. Kaikki nuo ovat itsellenikin tosi luontaisia olemisen tapoja, ja uskon lapsen rikastuttavan elämää siinä suhteessa enemmän kuin saatan etukäteen kuvitella. Siksi, vuosien kuluessa, alkaa yhä enemmän tulla tietoiseksi siitä, että joskus on otettava se askel tuntemattomaan, jos lapsia ylipäänsä haluamme. Aikaa kun ei voi enää kuvitella olevan ihan rajattomasti...
Mutta te olette nyt siis ehkäisyn pois jättäneet. Vau! Rohkeat. Miltä tuntuu nyt? Enemmän kauhua vai kuplintaa? Millä mentaliteetilla menette nyt, rennosti vai tosissaan yrittämällä?
Viikonloppuna meilläkin käydään varmaan asiasta taas keskusteluja. Tällä hetkellä mies on ehkä jopa rohkeampana kuin minä :)
Tyttö ja varis
Heippa, kertomanne kuulostivat erittäin tutulta, joten päätänpä minäkin kantaa korteni kekoon ja osallistua keskusteluun.
Mulle tulee mittariin tänä vuonna 30v ja mies on jo reippaasti ylikin (mutta ei nyt vielä neljääkymppiä kuitenkaan.. ;) ). Ollaan oltu yhdessä lähes 7 vuotta, joista naimisissa 3 vuotta. Arki on tasaista, työhommat ja koulut alkaa olla reilassa. Viimeisen vuoden ajan ollaan puhuttu tosissamme lapsesta, mutta koska mua pelotti aluksi, jätin lopulta pillerit pois vasta 12/2013. En ole luonteeltani mikään kovin spontaani ihminen, vaan paremminkin sellainen harkitseva. En tiedä miksi mua edes pelotti päättää siitä, että haluanko lapsia, mutta tällainen mä vaan olen.. Ajattelin ehkä kaikkea sitä, että mikä asia vaikeutuisi ja muuttuisi lapsen myötä (esim. Matkustelu, josta tykätään tosi paljon ja matkustetaan useita kertoja vuodessa) ja että pystyisinkö antamaan lapselle kaiken mitä se tarvitsee ja oltaisiinko hyviä vanhempia.. Yms. Lisäksi minulla on kamala synnytyspelko. No, lopulta kuitenkin uskalsin jättää pillerit pois ja voin sanoa, että siitä lähtien olen hartaasti toivonut, että todella tulisin raskaaksi.
Kroppa oli vähän sekaisin aluksi ehkäisyn lopettamisen jälkeen, koska ehdin syödä pillereitä 6 1/2 vuotta ilman mitään taukoja. Nyt kiertoni on jotenkin tasaantunut ja normalisoitunut ja olen jopa tuntenut pari varmaa ovulaatiota. Mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.. Ja minulle se on ollut jotenkin todella paha pettymys ja pelkäänkin, että jos en vaikka tulekaan raskaaksi ollenkaan. Meidän perheessä muut naiset ovat tulleet raskaaksi todella nopeasti ja en ole tajunnut, että se välttämättä ei olekaan niin helppoa. Näin jälkeenpäin ajatellen toivoisin, että olisin uskaltanut jättää pillerit pois jo paljon aikaisemmin. Iän myötä kun mahdollisuudet tulla raskaaksi sitten vähenevät entisestään.
Anteeksi T&V! Se taisin olla minä puhelimella sählätessä vahingossa. Koko sydämestä toivon teille vain hyvää edelleen täällä kuulumisia lukien ja myötäeläen. Vaikka sen varmasti tiedätkin jo <3. Lähetän suuren suuren voimahalauksen. Sinä niin kuin muutkin olette ajatuksissani, vaikka hiljainen olenkin.