nanna
Seuratut keskustelut
Kommentit
vieläkö mahtuu ketjuun?
Kirjoitin tänne palstalle jo aiemmin, aloitin omaa keskustelua vauvakuumeesta ja peloista.
Lähentelen myös 30 puolisoni kanssa. Monilla ikäisilläni on jo monta lasta..
E-pillerit on ajat sitten jätetty, toisenlaisella ehkäisy menetelmällä menty.
Viime kesänä aloitettiin yrittämään, tuli keskenmeno.. silloin jännäsin ja stressasin aika paljon. Meni hetki ennen kuin tajusin kuinka onnellinen olinkaan tilanteesta ja sitten menikin kesken.
Nyt reilu puolivuotta ensimmäisestä yrittämisestä sisäinen "kelloni" on huutanut, vauva kuume on kirkunut suorastaan minussa. Ei vain ollut mikään pieni tunne. Se pyörii mielessäni vähän väliä..
Nyt aloitimme yrittämään taas. Mutta jännä että sitä miettii kaikkea. Koska mielestäni jos asiaa siirrettäisiin tai oltaisiin siirretty taas kuukaudella, tai parilla niin olisi tullut kuitenkin muita "miksi ei juuri nyt". Eiköhän kaikki mene omalla painollaan ja selkiinny..
Koska tärkeitä on mitä pariskuntana haluaa ja miten oma elämä on.
Näen ympärilläni odottavia äitejä, äitejä keillä on pienet lapset.
Miten koko suku olisi innoissaan pienestä, miten itse olisi maailman onnellisin jos raskaustesti näyttäisi plussaa ja kaikki menisi hyvin.
Onhan se lapsi iso unelma. Se ois aivan ihana...
Sori epämääräinen jorinani.. halusin vain purkaa ajatuksiani :).
Hei!
Liityn tänne kans. Pari pv sitten tein raskaustestin ja näytti plussaa. Tunteet heitelly vuoristorataa vaikka toki toivottu on. Mentiin naimisiin kuukausi sitten :D ja nyt jo pienokainen ilmoittaa tulostaan. Kaikki tuntuu menevän niin nappiin. On oma asunto, vakityöt. Mutta silti ehkä tyhmääkin että tunteet heittää laidasta laitaan? Olenhan valmis? tuleeko musta hyvä äiti? mitä kaikki sanovat? miten ihmiset ottavat asian? miten työ jne?
Olen kertonut vain parhaammalle kaverilleni, sovin mieheni kanssa että muille emme vielä kerro.Tämä on meidän esikoinen. Sitten myöhemmin kun itsekkin on rauhoittunut :D.
Oireina olivat menkat tottakai myöhässä, rinnat arat, nännit töröttävät :D ja etova olo, jopa kerran oksensinkin kahvin juonnin jälkeen.
jos tänne nyt kukaan enää kirjoittaa niin olisi kiva kuulla miten teidän mielialat? oliko alkuun vuoristorataa? mietittekö kaikkea mm. toisten mielipiteitä jne?
Mä en itse pääse tuonne fb:hen.. mutta ehkä tulen myöhemmin sinne :).
Laskettu aika olisi 21.8. :)
Hei!
Olen uusi täällä, plussasin eilen joten huhtikuussa taitaa taapero tulla :).
Olen lukenut näitä palstoja jo pari vuotta, kirjoittanutkin jonnekkin aiemmin.
Jotenkin toivottu tätä mutta sittenkun plussaa näytti tunteet heitti laidasta laitaan, mies tottakai oli iloinen mutta itselle iski pelko ja jännitys. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat jne. Aloitimme vasta todella yrittämisen, naimisiin menimme kuukausi sitten. Tänään tunnen onnellisuutta.. samalla todella jännittävä "retki" elämässä edessä.. Tsemppiä muille!
Hei!
Saako yksi vauvakuumeilija liittyä joukkoon? yritystä on... ja jännätään tuleeko niitä menkkoja.. jotain tuhrua.. välimuotoa tms. nyt.
Toivottavasti menkat ei kuitenkaan tule...
Viime vuona keskenmeno, nyt olisi ihanaa niiin ihanaa jos olisinkin raskaana :).