Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kukin tavallaan, mutta minun mielestäni neuvottelut parisuhteessa eivät ole verrattavissa työelämään. Useimmilla ihmisillä on paljon syvempi ja tärkeämpi suhde niihin, joiden kanssa ovat hynttyyt yhteen lyöneet.
Jos sinulla on kumppani, käy lähinnä sääliksi häntä, jos sinusta teidän suhde on sama kuin työkavereiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein usko, että kaikki naiset haluavat sitä ns uraa. Tulee enemmän mieleen, että halutaan opiskella ilman uraa. Yhdellä tutulla on kolme AMK-tutkintoa, mutta on samassa työssä ollut kokoajan. Puhuu vain ”miten jaksaisi työskennellä eläkeikään saakka”.
Tuttavapiirissä on montakin naista, jotka jatkavat opintoja - tai suorittavat tutkintoja ilman että edes hakevat parempaa työtä.
Paikkakunta ehkä vaikuttaa. Ei jollain paikkakunnilla ja alueilla ole töitä joihin vaihtaa. Opiskelu on kuitenkin mielenkiintoista ja jos työ on tylsää, niin huvikseenkin sitä jo opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein usko, että kaikki naiset haluavat sitä ns uraa. Tulee enemmän mieleen, että halutaan opiskella ilman uraa. Yhdellä tutulla on kolme AMK-tutkintoa, mutta on samassa työssä ollut kokoajan. Puhuu vain ”miten jaksaisi työskennellä eläkeikään saakka”.
Tuttavapiirissä on montakin naista, jotka jatkavat opintoja - tai suorittavat tutkintoja ilman että edes hakevat parempaa työtä.
Paikkakunta ehkä vaikuttaa. Ei jollain paikkakunnilla ja alueilla ole töitä joihin vaihtaa. Opiskelu on kuitenkin mielenkiintoista ja jos työ on tylsää, niin huvikseenkin sitä jo opiskelee.
Kannattaisi huvikseen hommata se URA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Tuoko on mielestäsi sitä vastuunkantoa?? Ei ole. Ainoa vastuullinen tapa toimia olisi tehdä muuta kuin puhista selän takana ja ei koskaan tehdä sitä mitä pitäis: saada savustettua ukko pihalle! Mut sen sijaan hyysäätte ja valitatte.
Sinähän oikeastaan vaan alleviivaat mun pointtia. Sinä olet just niitä, jotka ei kanna sitä OMAA vastuutaan - ja sit marttyroi. Proffan vastuulla on toki hoitaa omat tehtävänsä, mutta hän ei nyt tee niin. SINUN ja teidän muiden vastuulla on saada ukko pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Miehen silloinen työnantaja uhkasi häntä hommien loppumisella, olisivat siirtäneet syrjään kaikista järkevistä tehtävistä, jos hän jää pidemmälle hoitovapaalle. Uskon että asenne on aika yleinen työelämässä. Työnantajat palkkaavat miehiä koska ajattelevat sillä välttävänsä perhevapaiden pitämisen ja sitten menee kuppi nurin jos mies ei noudata tätä kirjoittamatonta sääntöä.
Onhan se yleinen. Sama uhkaus kaverini miehelle. Kaverini sitten joutui joustamaan. Hän tekee päällikkötason töitä kansainvälisessä yrityksessä. Mies on perusduunari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella vaikuttaisi edelleen olevan yhteiskunnallinen ongelma, ihan siitä lähtien, että naisvaltaiset alat ovat liian pienesti palkattuja (nainen ei voisi perhettä palkalla elättää, mutta mies voi) ja sitten myöskin sukupuoliroolit yleensäkkin, miesten ei tarvitse ottaa vastuuta jälkikasvustaan jos ei niin halua.
Jonkinlainen pakko olisi hyvä, eli joko mies hoitaa, tai lapsi päiväkotiin esim. puolivuotiaana. Olisiko miehet vieläkin niin itsekkäitä, että vauva päiväkotiin vaan, ettei tarvitse sen kanssa olla?
Joo, selvä. Säädetään pakko. Pakotetaan miehet kotiin. Luuletko ihan rehellisesti tosissaan, että naiset olisivat tähän tyytyväisiä??
Älä unta näe. Sit tulis tutkimuksia, miten naisten riistäminen pois perhe-elämästä ja pakottaminen työelämään aiheuttaa naisille itkua ja sydämentykytystä.
Marttyyrille mikään ei ole koskaan hyvä ja asetelma kuin asetelma on aina käännettävissä. Tästä oppineena kasvatan omat tyttäreni suoraselkäisiksi vastuunkantajiksi, jotka pohtivat itse mitä haluavat eikä jälkeenpäin itke et "en mä oikeastaan kuitenkaan olis halunnu..."
Miehen pakottaminen kiinnostaa ajatuksena niin kauan kun ajatellaan sen olevan jotain vastenmielistä miehelle. Kamalinta mitä voi tällaisten naisten mielestä tapahtua olisi se, että mies nauttisikin kotona olemisesta! Sit alkais uus uhriutuminen täysin vastakkaisesta näkökulmasta.
Ja kotona viihtyvä koti-isämies ei ole kaikkien mieleen. Pitää olla alfa.
Koti-isämies ei pysty maksamaan 500 000 e asuntovelkaa, joka alfanaaras välttämättä haluaa alkupalaksi.
Siihen saa lyhennysvapaata siksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron naisille nyt pienen salaisuuden: älä tee lapsia, jos et pysty niitä hoitamaan itse. Jos turvautuu siihen ajatukseen että miehestä tulee lapsen syntyessä ihana kodin hengetär, voi paluu maanpinnalle olla karu. Nainen on loppujen lopuksi kuitenkin aina se, joka ottaa päävastuun niistä lapsista. Miehet ei sitoudu, eikä niillä ole samanlaista sidettä lapsiin.
Ei muuten uskoisi, kun täällä on jatkuvasti miesten ulinaa miteen naisia suositaan lasten huoltajuusasioissa. Ihmekö tuo, jos edes parisuhteen aikana miestä ei kiinnosta omat lapset. Syynä lienee vain elarit, kun ne miehet ei osaa ajatella kuin rahaa.
Saitko eilen pakit? Katkeraa vuodatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Ja miksi oletat, että miehet ovat automaattisesti huonoja hoitamaan vauvoja, kun taas naiset jotenkin maagisesti on siinä yberhyviä?
Niin, koska sinut on opetettu pienestä pitäen ajattelemaan noin ja nykyään tästä ajattelusta ollaan tietoisia ja siitä halutaan eroon, ei pippeli jalkojen välissä tee kenestäkään huonoa hoitamaan vauvaa, eikä pippelin puuttuminen tarkoita, että olisi varmasti hyvä vauvanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen silloinen työnantaja uhkasi häntä hommien loppumisella, olisivat siirtäneet syrjään kaikista järkevistä tehtävistä, jos hän jää pidemmälle hoitovapaalle. Uskon että asenne on aika yleinen työelämässä. Työnantajat palkkaavat miehiä koska ajattelevat sillä välttävänsä perhevapaiden pitämisen ja sitten menee kuppi nurin jos mies ei noudata tätä kirjoittamatonta sääntöä.
Onhan se yleinen. Sama uhkaus kaverini miehelle. Kaverini sitten joutui joustamaan. Hän tekee päällikkötason töitä kansainvälisessä yrityksessä. Mies on perusduunari.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kotiin voi palkata hoitajan. Tasa-arvon vuoksi voi palkata mieshoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron naisille nyt pienen salaisuuden: älä tee lapsia, jos et pysty niitä hoitamaan itse. Jos turvautuu siihen ajatukseen että miehestä tulee lapsen syntyessä ihana kodin hengetär, voi paluu maanpinnalle olla karu. Nainen on loppujen lopuksi kuitenkin aina se, joka ottaa päävastuun niistä lapsista. Miehet ei sitoudu, eikä niillä ole samanlaista sidettä lapsiin.
Ei muuten uskoisi, kun täällä on jatkuvasti miesten ulinaa miteen naisia suositaan lasten huoltajuusasioissa. Ihmekö tuo, jos edes parisuhteen aikana miestä ei kiinnosta omat lapset. Syynä lienee vain elarit, kun ne miehet ei osaa ajatella kuin rahaa.
Onko ihme jos ei kiinnosta, kun naisilla on tuollainen asenne, että miehet on huonoja hoitamaan vauvoja ja että pieni epävarmuus uudessa tilanteessa on joku naurettavan suuri pelko.
Ja olen muuten nainen, lapseton kylläkin, vapaaehtoisesti, mutta pystyn katsomaan tilannetta objektiivisesti sivusta. Hoidan työkseni kuitenkin lapsia, joten ei ole outoa sekään maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron naisille nyt pienen salaisuuden: älä tee lapsia, jos et pysty niitä hoitamaan itse. Jos turvautuu siihen ajatukseen että miehestä tulee lapsen syntyessä ihana kodin hengetär, voi paluu maanpinnalle olla karu. Nainen on loppujen lopuksi kuitenkin aina se, joka ottaa päävastuun niistä lapsista. Miehet ei sitoudu, eikä niillä ole samanlaista sidettä lapsiin.
Ei muuten uskoisi, kun täällä on jatkuvasti miesten ulinaa miteen naisia suositaan lasten huoltajuusasioissa. Ihmekö tuo, jos edes parisuhteen aikana miestä ei kiinnosta omat lapset. Syynä lienee vain elarit, kun ne miehet ei osaa ajatella kuin rahaa.
Saitko eilen pakit? Katkeraa vuodatusta.
Minä kerroin, mitä palstamiehet kirjoittavat. Itse et tainnut päästä kenenkään kanssa edes juttelemaan, kun olet nyt noin ilkeällä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein usko, että kaikki naiset haluavat sitä ns uraa. Tulee enemmän mieleen, että halutaan opiskella ilman uraa. Yhdellä tutulla on kolme AMK-tutkintoa, mutta on samassa työssä ollut kokoajan. Puhuu vain ”miten jaksaisi työskennellä eläkeikään saakka”.
Tuttavapiirissä on montakin naista, jotka jatkavat opintoja - tai suorittavat tutkintoja ilman että edes hakevat parempaa työtä.
Minäkin olen arvostetun yliopistotutkinnon suorittanut ja moni naispuolinen opiskelukaveri ei todellakaan nauti pätkääkään työelämässä eikä ole mitään mielenkiintoa luoda mitään uraa, vaikka olemme korkeakoulutuksen käyneitä. Toki on niitä uratykkejäkin. Mutta on yllättävän yleistä, että naiset haluavat jotain muuta elämältä.
Tätä ei varmaan sais sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron naisille nyt pienen salaisuuden: älä tee lapsia, jos et pysty niitä hoitamaan itse. Jos turvautuu siihen ajatukseen että miehestä tulee lapsen syntyessä ihana kodin hengetär, voi paluu maanpinnalle olla karu. Nainen on loppujen lopuksi kuitenkin aina se, joka ottaa päävastuun niistä lapsista. Miehet ei sitoudu, eikä niillä ole samanlaista sidettä lapsiin.
Ei muuten uskoisi, kun täällä on jatkuvasti miesten ulinaa miteen naisia suositaan lasten huoltajuusasioissa. Ihmekö tuo, jos edes parisuhteen aikana miestä ei kiinnosta omat lapset. Syynä lienee vain elarit, kun ne miehet ei osaa ajatella kuin rahaa.
Onko ihme jos ei kiinnosta, kun naisilla on tuollainen asenne, että miehet on huonoja hoitamaan vauvoja ja että pieni epävarmuus uudessa tilanteessa on joku naurettavan suuri pelko.
Ja olen muuten nainen, lapseton kylläkin, vapaaehtoisesti, mutta pystyn katsomaan tilannetta objektiivisesti sivusta. Hoidan työkseni kuitenkin lapsia, joten ei ole outoa sekään maailma.
Se isyys pitää alkaa heti, kun lapsi syntyy. Pieni vauva tarvitsee aikaa ja huolenpitoa. Siinä vaiheessa mies ei saa lisätä työntekioa ja harrastuksia vaan hänen täytyy olla kotona ja tehdä se, mitä miehen ja isän täytyy. Koliikkivauvan hyssyttely ei ole kivaa eikä helppoa, mutta se on myös isän homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein usko, että kaikki naiset haluavat sitä ns uraa. Tulee enemmän mieleen, että halutaan opiskella ilman uraa. Yhdellä tutulla on kolme AMK-tutkintoa, mutta on samassa työssä ollut kokoajan. Puhuu vain ”miten jaksaisi työskennellä eläkeikään saakka”.
Tuttavapiirissä on montakin naista, jotka jatkavat opintoja - tai suorittavat tutkintoja ilman että edes hakevat parempaa työtä.
Paikkakunta ehkä vaikuttaa. Ei jollain paikkakunnilla ja alueilla ole töitä joihin vaihtaa. Opiskelu on kuitenkin mielenkiintoista ja jos työ on tylsää, niin huvikseenkin sitä jo opiskelee.
Kannattaisi huvikseen hommata se URA.
Niin voi olla. Ihmiset jämähtää asumaan vääriin paikkoihin ja sitten niitä on tosi vaikea kammeta irti sieltä. Tavallaan ymmärrän sen kuvion miten siihen joutuu. Nuorena sitä ajattelee vaan että pitää saada oma talo, sitä ei ymmärräkkään miten siitä ei enää myöhemmin lähdetä niin helposti.
Työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistäminen tuntuu niin hankalalta, että osittain kadun perheen perustamista. Tuntuu, että elän jonkun toisen elämää. Olen jumittunut kotiin. Kukaan ei ota enää töihin, kun olen kehdannut hoitaa pienet lapseni kotona. Olen luopunut urasta, mutta se ei ole ollut kokonaan oma valintani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.
Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.
Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä
Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.
Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.
Ja miksi oletat, että miehet ovat automaattisesti huonoja hoitamaan vauvoja, kun taas naiset jotenkin maagisesti on siinä yberhyviä?
Niin, koska sinut on opetettu pienestä pitäen ajattelemaan noin ja nykyään tästä ajattelusta ollaan tietoisia ja siitä halutaan eroon, ei pippeli jalkojen välissä tee kenestäkään huonoa hoitamaan vauvaa, eikä pippelin puuttuminen tarkoita, että olisi varmasti hyvä vauvanhoitaja.
Vauvan kanssa hommat pitää hoitaa just heti eikä kohta. Jos miehen mielestä vaipan vaihdolla ei ole kiire ja vauva voi huutaa nälkää, niin se on lapsen heittelejättöä.
Tuliko tämä oikeasti kellekään yllätyksenä? Kyllä on pitkälti tasa-arvo edelleen monessa asiassa Suomessakin pelkkien kauniiden puheiden asteella.
Todellisuudessa naiset tinkii urastaan, palkasta, eläkkeestä, omasta ajasta ja jaksamisesta, omasta terveydestä jnejnejne.
Siis missä ammateissa nykyään on joku ura???
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".
Ehkä se alkuun onkin vähän kaaos, mutta kyllä mies ajan kanssa oppii sen hanskaamaan.
Yhdellä tutulla DI-pariskunnalla on neljä lasta ja jokaisen kanssa nainen oli kotona kaksi vuotta ja mies sen kolmannen. Tällä systeemillä ei kummankaan ura kärsinyt kohtuuttomasti, ihan hienosti ovat työelämässä porskuttaneet. Ja kun kumpikin on ollut kotona, niin kumpikin tulee toimeen sekä lasten että kodin kanssa. Ei haittaa vaikka toiselle tulee työmatka, toinen pärjää kotona kyllä sen aikaa.
Tuo kotiin jääminen on vähän rahakysymyskin kyllä, jos mies tienaa ruhtinaallisesti ja nainen ei niinkään. Miehen työnantaja tarjoaa isille 6kk palkallista isyyslomaa, jonka isät saavat pitää vapaasti valitsemanaan ajankohtana siihen mennessä kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Tuo isyysloma on todella kovassa kurssissa työntekijöiden keskuudessa. (Naisille on vastaavasti palkallinen vuoden äitiysloma.)
Ei muuten uskoisi, kun täällä on jatkuvasti miesten ulinaa miteen naisia suositaan lasten huoltajuusasioissa. Ihmekö tuo, jos edes parisuhteen aikana miestä ei kiinnosta omat lapset. Syynä lienee vain elarit, kun ne miehet ei osaa ajatella kuin rahaa.