Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?

Naiset tykkää vain uhriutua, ei haluta ottaa vastuuta mistään vaan odotetaan että laki toisi heille enemmän oikeuksia ilman velvollisuuksia.

Ikävä kyllä, täytyy naisena todeta, että olet oikeassa. Tämä on hyvin tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen uhriutuu tai ainakin väittää, että joutui jäämään kotiin? Samat naiset selittävät, miten haluavat olla lapsen kanssa, miten se aika on heille tärkeää.

Meillä sovittiin jo ennen raskautta, että lapsen hoitaa kotiin palkattava hoitaja ja kulut jaetaan puoliksi. Molemmat saivat pitää uransa, molemmat saivat tehdä pitkää päivää ja lapsella oli turvallinen olo kotona. On todella kapea-alaista ajatella, että saa kaiken luopumatta edes rahasta!

Miksi edes hankitte lapsen, jos molemmat halusitte vain tehdä uraa ja pitkiä päiviä samalla kun joku ulkopuolinen hoitaa teidän lastanne? Eikö parempi ratkaisu olisi ollut jättää se lapsi tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset valitsette tuollaisia miehiä kumppaneiksi? Kannattaiasiko ehkä valita mie joka varmasti olisi valmis tinkimään myös omasta urasta eikä laita lastenhoitoa täysin äidin harteille?

Naisen omasta miesvalinnastahan tässä kyse.

Miten erotat miehen, joka vain lupaa ottaa tasapuolisesti hoitovastuuta niistä, jotka oikeasti tarkoittavat mitä lupaavat? Kyllä miehillä on itsellään vastuu pitää, mitä lupaavat.

Kokemukseni mukaan vähiten lastensa hoitoon osallistuvat ne miehet, jotka innokkaimmin lupailevat hoitoon osallistuvansa eli ne työelämää vieroksuvat oma mukavuus edellä menevät miehet, joilla lasten hoitoon olisi hyvinkin aikaa. Nämä miehet eivät kyllä ole puolisovalinnassakaan suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?

Kerrotko, oi viisas, mistä sellaisen kristallipallon saa, jolla voi nähdä tulevaisuuteen. Kun ollaan vielä lapsettomia suhteen alussa ja vasta haaveillaan perheestä, ei kumpikaan oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan kun vihdoin lapsia alkaa tulemaan. Sitä voi kumpikin lupailla mitä vaan, mutta kun todellisuus iskee päin kasvoja, saattaakin alkaa empimään että mitähän tuli luvattua ja miten tästä luikerrella pois.

Tämän ketjun perusteella vaikuttaisi edelleen olevan yhteiskunnallinen ongelma, ihan siitä lähtien, että naisvaltaiset alat ovat liian pienesti palkattuja (nainen ei voisi perhettä palkalla elättää, mutta mies voi) ja sitten myöskin sukupuoliroolit yleensäkkin, miesten ei tarvitse ottaa vastuuta jälkikasvustaan jos ei niin halua.

Jonkinlainen pakko olisi hyvä, eli joko mies hoitaa, tai lapsi päiväkotiin esim. puolivuotiaana. Olisiko miehet vieläkin niin itsekkäitä, että vauva päiväkotiin vaan, ettei tarvitse sen kanssa olla?

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

Tämä on totta. Nähty täällä keskustelupalstoillakin

En ole joutunut kun en ole alkanut lisääntyä tai ottanut edes miestä rajoittamaan elämääni. Jos ottaisin, minä eläisin elämääni kuitenkin täysillä. Mies saa nyhvätä himassa kokkaamassa ja tiskaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.

Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.

Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä

AAMEN

Meillä mies ilmoitti toisen lapsen syntymän jälkeen ettei PYSTY pitämään päivääkään isyyslomaa. Olin todella kipeä ja lääkäri olisi halunnut ottaa minut osastolle. Yritin sitten selvitä 2 pienen lapsen kanssa yksin päivät ja pysyä hengissä..

Ihmetyttää tämä naisten syyllistäminen miehen valinnoista. Ei vastuu miehen teoista siirry miehen äidiltä miehen puolisolle miehen pariutuessa, vaan vastuu omista teoista on miehillä itsellään. Vastuullinen mies pitää minkä lupaa.

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

Ja siis varmasti sekin on totta, että nykyisellä systeemillä naiset ryntää helposti vauvahuuruissaan että "kyllä minä voin hoitaa", eivätkä välttämättä edes haluaisi antaa sitä vauvaa isänsä hoidettavaksi, kun ei se isä sitä kuitenkaan osaa hoitaa (naisten mielestä).

Siksi pakko olisi ainoa joka toimii, eli yhteiskunta tukien yms. kautta vaikuttaisi siihen, että vauvavapaat täytyy laittaa ihan oikeasti puoliksi, tai sitten ihan omasta tilistä pois, jos ei suostu vauvaa antamaan isän hoitoon tms. Mutta että yhteiskunta ei ainakaan tukisi tätä epätasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

No siinäpä se tuli tiivistettynä, eli yhteiskunnan tuki pois, epätasa-arvoistavalta ajattelulta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?

Ohoijaa! Tämäkin monesti sanottu: Parisuhde ja näköjään mieskin muutuu, kun perheeseen tulee vauva.

Mies saattaa kuvitella, miten mukava sellainen pieni tuhiseva nyytti on. Syö ja nukkuu. Mutta kun totuus sitten on toisellainen, vauva huutaa ja haisee, niin mies jääkin mieluummin ylitöihin, kuin tulee kotiin hoitamaan vauvaa.

Mistä se nainen voi tietää, minkälainen mies on isänä, kun ei se mies itsekään näytä sitä tietävän?

Meilläkin mies ruinasi lasta yli 10v (ihan oikeasti) ja kun lapsi viimein syntyi, mies pelkäsi sitä.

Mies tuli meitä synnärille katsomaan ja kun vauva vähän kitisi, mies käski minut vienään vauva äkkiä hoitajille. Itse ei uskaltanut edes koskea vauvaan. 

Ja ihan onnesta soikeana oli sitä lasta odottanut.

Vierailija kirjoitti:

Minä en äitinä usko tähän pätkääkään. Olen niin tottunut kuulemaan marttyyri-itkuja naisilta, jotka itse tasan tekevät täysissä sielun- ja järjenvoimissa valintansa, mut myöhemmin uhriudutaan niin maan perkuleesti.... Kaikki on ollut vaan uhrautumista.

Hyvä esimerkki julkisuudesta ovat nämä kiekkovaimot, jotka lähtevät eläteiksi hulppean elintason perässä ja tulevat uhrauksia itkien takaisin, kun seurapiirikekkerielämä ja miehen ura on ohi.

Katsokaa ympärillenne perheitä. Onko naiset kilttejä alistujia? HAH. Aivan todella harvassa perheessä miehellä on edes tasapuolisesti sananvaltaa. Kyllä tässä maassa jyrää akkavalta ihan täysiä

Ei kyse ole alistumisesta eikä kiltteydestä vaan vastuun kannosta. Kun sitä lasta ei vaan voi jättää hoidotta eikö huonolle hoidolle siksi aikaa, että isä pakotetaan kantamaan oma osansa vastuusta, niin äiti joutuu käytännössä kantamaan koko vastuun.

Samaa ilmiötä muuten tapahtuu työelämässäkin. Meillä on töissä yksi proffa (mies) joka jättää hommansa hoitmatta. Noin kaksi kertaa. Uodessa meillä käydään vakava keskustelu siitä, etttä ”seuraavalla kerralla sitä ei sitten kukaan pelasta, eikä kukaan tee sen puolesta”. Mutta aina me tehdään lopulta kuitenkin, koska varsinaiseksi kärsijäksi joutuisi aina kolmas osapuoli, avuton opiskelija, jonka suorituksia tämä ei saa rekisteröityä, gradua arvioitua, väitöskirjakäsistä kommentoitua, esitarkastajia määrättyä taip lehtettyä näille edes sitä kirjetta, jossa kerrotaan yliopiston arviointikriteerit. Niinpä joku kolleega aina käy pelastamassa sen opiskelijan - ja samalla se proffa saa jatkaa pulkkailaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset valitsette tuollaisia miehiä kumppaneiksi? Kannattaiasiko ehkä valita mie joka varmasti olisi valmis tinkimään myös omasta urasta eikä laita lastenhoitoa täysin äidin harteille?

Naisen omasta miesvalinnastahan tässä kyse.

Miten erotat miehen, joka vain lupaa ottaa tasapuolisesti hoitovastuuta niistä, jotka oikeasti tarkoittavat mitä lupaavat? Kyllä miehillä on itsellään vastuu pitää, mitä lupaavat.

Kokemukseni mukaan vähiten lastensa hoitoon osallistuvat ne miehet, jotka innokkaimmin lupailevat hoitoon osallistuvansa eli ne työelämää vieroksuvat oma mukavuus edellä menevät miehet, joilla lasten hoitoon olisi hyvinkin aikaa. Nämä miehet eivät kyllä ole puolisovalinnassakaan suosittuja.

Siis kuinka monesta miehestä sulla on kokemusta??! Taitaa olla aika lauma lapsia eri isillä? Vai tarkoitatko nyt jotain tyttöporukoissa juoruilua kokemuksenasi? :D

Nyt menit siis henkilökohtaiseen loukkaamiseen, kun ahdistuit siitä, että kerroin saamattomien työtävälttelevien miesten olevan heikoimpia osallistumaan oman jälkikasvunsa hoitoon.

Ja tätäkö tutkittiin oikein väitöskirjassa. Voi hellanlettas sentään. Voiko enää itsestäänselvempää asiaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella vaikuttaisi edelleen olevan yhteiskunnallinen ongelma, ihan siitä lähtien, että naisvaltaiset alat ovat liian pienesti palkattuja (nainen ei voisi perhettä palkalla elättää, mutta mies voi) ja sitten myöskin sukupuoliroolit yleensäkkin, miesten ei tarvitse ottaa vastuuta jälkikasvustaan jos ei niin halua.

Jonkinlainen pakko olisi hyvä, eli joko mies hoitaa, tai lapsi päiväkotiin esim. puolivuotiaana. Olisiko miehet vieläkin niin itsekkäitä, että vauva päiväkotiin vaan, ettei tarvitse sen kanssa olla?

Joo, selvä. Säädetään pakko. Pakotetaan miehet kotiin. Luuletko ihan rehellisesti tosissaan, että naiset olisivat tähän tyytyväisiä??

Älä unta näe. Sit tulis tutkimuksia, miten naisten riistäminen pois perhe-elämästä ja pakottaminen työelämään aiheuttaa naisille itkua ja sydämentykytystä.

Marttyyrille mikään ei ole koskaan hyvä ja asetelma kuin asetelma on aina käännettävissä. Tästä oppineena kasvatan omat tyttäreni suoraselkäisiksi vastuunkantajiksi, jotka pohtivat itse mitä haluavat eikä jälkeenpäin itke et "en mä oikeastaan kuitenkaan olis halunnu..."

Mies voi luvata maat ja taivaat, mutta mikään ei pakota miestä toteuttamaan lupauksiaan. Lapsen äidillä ei ole paljon vaihtoehtoja siinä vaiheessa kun mies ei suostu pitämään lupauksiaan. Mihin laitat puolivuotiaan, jos lapsen isä ei suostukaan jäämään pois töistä?

Kannatan ehdottomasti kiintiöitä; ne saa miesten osallistamattomuuden näkyväksi. Nyt miesten vastuunpakoilu on ihan normaalia eikä kukaan kyseenalaista sitä.

Mikä meteli tulisi, jos nainen kieltäytyisi pitämästä äityislomaansa ja perustelisi sitä sillä, ettei "pysty" olemaan töistä pois.

Vanhempainrahaajärjestelmän pitää velvoittaa molemmat vanhemmat ottamaan vastuuta lapsista. Samalla miehet vahvistavat omaa vanhemmuuttaan, jolloin erohetkellä ei tarvitse ulista, miten erossa suositaan äitejä, kun he ovat tasavertaisia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Ei äidin tarvitse jäädä kotiin, jos hän hyväksyy sen, että lapsi on hoidossa kodin ulkopuolella. On omituista ajatella, että joku haluaa lapsen, mutta lapsenhoidosta pitääkin vastata puolison tai isovanhempien. Kyllä jo 3 kk ikäisen vauvan saa hoitoon, jos suostuu maksamaan tästä hoidosta, mutta kun suomalainen äiti haluaa kaiken maksutta.