Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan riippuu ihan naisen mies-valinnasta. Kannattaisiko valita vähän kiltimpi mies?
Lain ja politiikan avulla ei tulisi puuttua tähän tilanteeseen, nainen itse valitsee miehensä ja kärsii valintansa seuraukset.
Jos oikeasti lukisit näitä kommentteja, huomaisit että tämä tulee monelle naiselle yllätyksenä. On hankittu mies, joka lupaa auttaa lapsen hoidossa, mutta sitten kun vauva syntyy, mies tajuaakin ettei halua/jaksa hoitaa lasta ja yhtäkkiä sysää kaiken vastuun naiselle.
Kyse on siis vääristä lupauksista ja siitä että mies vaikuttaa "kiltiltä", kunnes tulee tositilanne eteen.
Pitäisikö naisten mennä ennustajalle kyselemään, että onko tämä Juhani oikeasti sanansa mittainen mies, joka myös hoitaa lapsen?
Vai ymmärtävätkö naiset ollenkaan mitä mies oikeasti lupaa.
Suomessa on täysin mahdollista yhdistää uraja perhe. Itselläni on 3 lasta, kaikkien kanssa olin kotona 18 kk. Mulla antoisa työ josta 8500 eur/kk palkkaa. Muillakin firman naisilla on lapsia ja ura etenee hienosti. Pitää vaan ymmärtää kouluttautua oikein.
Meillä oli perinteinen "opiskele sinä ensin niin minä opiskelen sitten ja molemmat hoitaa lapsia." Eli ei käynytkään niin Mutta se oli oma valinta sitten tietty myös. Eli minä jäin kotiin lasten kanssa ja se tuntui luonnolliselta, hirveintä on se että kotiäitiä esim syyllistetään jos haluaa hoitaa omat lapset, en halunnut hoitoon laittaa,olin nuori äiti ja jäänyt aikaa opiskella, tehdä vaikka mitä, nyt kaikki lapset omillaan ja lähempänä 30v ja itse täytän kesällä 50. Ei harmita lainkaan ja nyt kaipaa aikoja kun lapset oli pieniä. Tottahan se on että nuorena jaksoi ja nyt jakaisin alkaa mummoksi milloin vaan.
Kotiäitijutut tuntuu tosi kivikautisilta. Nykyisin suuri osa äideistä on yksinhuoltajia ja maksaa itse laskut. Miehiä ei perhe tai lapset voi vähempää kiinnostaa. Parisuhteet kestää ehkä sen seitsemän vuotta jos sitäkään.
Perusongelma on, että suuri osa lapsen tekevistä ei oikeasti tahdo lapsiperhe-elämää. Toisin sanoen he eivät tahdo oikeasti lasta vaan lapsi on heille ainoastaan yksi lisä elämykselliseen elämäntapaan.
Kun lasta ei oikeasti tahdota, niin sen jälkeen alkaa kitinä siitä, kuka lapsen hoitaa. Jos lapsi olisi oikeasti toivottu, oikeudesta hoitaa lasta kilpailtaisiin.
Jättäkää ne mukulat tekemättä. Eivät ne ole mitään elämyspakkauksia, jotka voi pistää poist tieltä ja toteuttaa itseään.
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Olet ymmärtänyt väärin. Jos olet oikeasti avioliitossa ja kimpassa, ei siinä ole mitään elätettäviä ja elättäjiä, vaan teistä tulee yksi. Samoin ei ole mitään eri elintasoja, vaan yksi yhteinen.
Mä kokisin sen siis henk koht nolona ja alentavana ottaa mieheltä rahaa vastaan. Ja jos en ottaisi mieheltä rahaa, siis hyväksyisi vaikka että mies maksaa asumiskustannuksista enemmän, niin sittenhän pakosti olisi se 2 eri elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Minun mielestäni et todellakaan kuulosta itsenäiseltä ja pärjäävältä, jos noin hyvätuloisena kokisit olevasi elätettävä, saatika että tilanteessa olisi jotain nöyryyttävää. Sinussa ja monessa muussa itseään itsenäiseksi tituleeraavassa naisessa näkyy ihan hirveä esittämisen tarve ja joku kauhea pelko siitä, että et olisikaan 'vahva', tai osaisi kaikkea tai kykenisi itsellesi hankkimaan mitä tarvitset. Ette oikein vaikuta kovin mukavilta ihmisiltä, jos heikkous tai muiden tarvitseminen on teille noin vastenmielinen asia.
Muutenkin nyt kuulostit vähän leuhkalta, sanoisinko. Että ihan suurellekin joukolle miljonäärimiehiä sinun on ollut pakko antaa pakit, vaikka niin he haluaisivat naimisiin kanssasi.
Jaksuhalit noihin harhoihin.
Miljonäärikosijaheitto oli vitsi, jaxuhalit jos et tajunnut...
Mutta kyllä totta se että haluan pärjätä itse. Tuntuisi jotenkin väärältä huseerata jossain 100 neliöisen eiralaiskämpän keittiössä ja suhata sitten teslalla stockalle jos omat rahkeet riittää siihen että asuu alppilassa 40 neliössä ja suhaa ratikalla alepaan. En mä vaan osaisi olla noin, tai ainakin luulisin että koko ajan olisi sellainen valheen tunne elämässä kun tietäisi että ei tämä elintaso ole MUN, vaan tämä on sen toisen elämää, ja mä olen täällä vaan kuokkimassa
Monikin asia meillä muuttui kun lapsia tuli (2). Mies kuvitteli varmaan että mikään ei muuttuisi. Saisi käydä kavereiden kanssa ulkona ja ulkomaan reissuilla aivan miten mielii, minä jään tietysti lasten kanssa kotiin. Minullakin olisi ollut haaveita uran suhteen mutta miehen työn mukaan mennään. Eipä se kolmivuorotyössä kummankin ollessa edes toimisi hyvin.
Minä hoidan kaiken kotona. Pyykit, ruoat, koiran, siivouksen.... mies tulee kotiin ja olettaa lämpimän sapuskan olevan valmis ja ihmettelee kun en ole tiskikonetta tyhjännyt. Seksiä ei ole nimeksikään. Ei kiinnosta yhtään. Miestä kyllä haluttaisi. Häntä nyt haluttaa kaikki, kun kavereiden kanssa pitäisi päästä keilaamaan ja reissuun ja baariin ja laivalle ja rahaa kuluu ja minä olen yksin kotona lasten kanssa. Sitten kun itse pyydän yhtä iltaa lapsivapaata ihan omissa oloissani vaikka kirjastossa niin naama menee mutruun.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täysin mahdollista yhdistää uraja perhe. Itselläni on 3 lasta, kaikkien kanssa olin kotona 18 kk. Mulla antoisa työ josta 8500 eur/kk palkkaa. Muillakin firman naisilla on lapsia ja ura etenee hienosti. Pitää vaan ymmärtää kouluttautua oikein.
Tajuatko etteivät kaikki millään voivat olla lääkäreitä tai juristeja? Yhteiskunta ei toimi niin.
Kotiin jääminen vuodeksi ei tee uralle paljonkaan. Mutta suurempi ongelma on se, että miehet sen jälkeenkään eivät tue naisen uraa. Esim pitäisi itse olla tekemättä ylitöitä tai reissuja, että nainen saisi tehdä niitä ja edistää uraansa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman nainen valitsisit isäehdokkaaksi: uramiehen, jolla paljon työmenoja mutta selvästi isompi palkka kuin sinulla vai keskituloisen tai pienituloisen miehen, joka haluaisi hoitaa lapsia myös kotona?
Sen uramiehen tietenkin ja osoådottaa sitten, että miehestä tulisi lasten synnyttyä kotona viihtyvä lastenhoitaja. Uramiehen tuomat edut, lähinnä taloudelliset, kyllä kelpaavat, mutta kun siitä tulee aina niitä haittojakin.
Moniko uramies nykyään haluaa hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Olet ymmärtänyt väärin. Jos olet oikeasti avioliitossa ja kimpassa, ei siinä ole mitään elätettäviä ja elättäjiä, vaan teistä tulee yksi. Samoin ei ole mitään eri elintasoja, vaan yksi yhteinen.
Mä kokisin sen siis henk koht nolona ja alentavana ottaa mieheltä rahaa vastaan. Ja jos en ottaisi mieheltä rahaa, siis hyväksyisi vaikka että mies maksaa asumiskustannuksista enemmän, niin sittenhän pakosti olisi se 2 eri elintasoa.
Kun on yhteinen tili, niin ei ole tuollaisia ongelmia.
Älkää nyt katkeroituko lopullisesti!
Eli esim sijoittamalla voi hankkia omat varat.
Toivottavasti se leskeneläke lopetetaan. Nythän nsiset ovat töissä joten eläkettä ei tarvita.
Mites nuo tindertreffit. Miehen PITÄÄ tarjota tai muuten ei tule piparia. Naiset myyvät itseään...
Hommatkaa se hemmetin ura ja toyboy Gambiasta!
Ei sitä miljoonien vuosien aikana kehittynyttä biologiaa muutamassa vuosikymmenessä hävitetä. Ihan sama miten kovasti sulkee silmiään tieteeltä ja toivoo tasa-arvoa. Jos valitsee miehekkään miehen, niin ihan turha olla yllättynyt, jos miestä vetää enemmän kilpailuvietti kuin hoivavietti.
Täällä tunnutaan elävän sellaisessa uskossa, että kaikki on vain halusta kiinni, eikä mikään selity sellaisilla asioilla joihin ei voi vaikuttaa. Jos haluaa miehestä lasten hoivaajan, niin silloin tulee valita mahdollisimman naisellinen mies. Onnistuuko tämä, vai vielä biologiasta kupuava vietti miehekkään miehen luo? Jos vie, niin turha itkeä miehen sukupuolen tuomia ominaisuuksia, kun itse olet parinvalinnassa ollut omiesi orja.
Totta, mutta jos perheessä on eri tulotasot, niin pienituloisempi ei voi elättää suurituloisempaa. Monen perheen valinta olisi se, että molemmat vanhemmat menee töihin ja 1-vuotiaat päiväkotiin.
Kärjistetysti vapaiden jakaminen toimii, jos molemmilla vanhemmilla on samansuuruiset tulot. Tästä syystä perheiden pitää saada itse päättää. Talousasiat kannattaisi myös suunnitella perheen sisällä etukäteen.
Naisten asemaa työmarkkinoilla parantaisi se, että lasten aiheuttamat sairauspoissaolot maksaisi KELA, ei työnantaja. Naisen palkkaaminen ei tällöin olisi niin suuri riski.
Vierailija kirjoitti:
Mites nuo tindertreffit. Miehen PITÄÄ tarjota tai muuten ei tule piparia. Naiset myyvät itseään...
Jos olet tätä ketjua lukenut niin etkö ole tajunnut sitä että nainen on aina parisuhteessa se joka maksaa niin rahana, aikana kuin omalla keholla. Mies on se maksullinen.
Sen uramiehen tietenkin ja osoådottaa sitten, että miehestä tulisi lasten synnyttyä kotona viihtyvä lastenhoitaja. Uramiehen tuomat edut, lähinnä taloudelliset, kyllä kelpaavat, mutta kun siitä tulee aina niitä haittojakin.