Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Näin jatkuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen synnyttää lapsen. Nainen hoitaa lapsen. Näin yksinkertaista se on!

Mies siittää lapsen. Mies...

... miten tämä sen jälkeen jatkuu? ...ei piittaa eikä huolehdi lapsestaan?

Mies pyrkii tekemään parhaansa, jotta leipää riittää perheelle.

Mutta toisin kuin töitä tekevä nainen, mies ei huolehdi lapsestaan? Mies vain lusmuilee kotona minkä ehtii?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille.

Oletkohan ihan kiinni tässä todellisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ajaa itsensä miinaan lähtemällä pikkuvaimoksi hevon kuuseen. Kun tulee ero, päätyy kunnan vuokra-asuntoon pitkäaikaistyöttömäksi.

Säälin teitä, joilla on niin vähän rakkautta ja luottamusta tulevaisuuteen. Itse olen kristillisissä piireissä tottunut siihen, että perheet pysyvät koossa lähes 100% tapauksissa, eikä eron mahdollisuutta ole syytä pelätä, koska se on äärimmäisen epätodennäköinen.

Kuka lapsi haluaa kasvaa perhehelvetissä, jota vanhemmat eivät kehtaa yhteisön paheksunnan takia päättää?

Onneksi mun elämä ei ole tällaista, kuin mitä täältä saa lukea. Aina välillä sitä tulee tänne palstalle lukemaan erinäisiä ketjuja ja aina päädyn samaan. Eli tulee todella masentava olo. Tällainenkö maailma on? Onneksi ei meillä kaikilla. Voimia ja ihanaa joulunodotusta! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Miksi ämmät vaihtaa nimen mutta mies ei? Miksi mies voi osallistua tähän suurenmoiseen valintaan? Häh? Häh? Miksi te akat vaihdatte nimeä vaikka sen takia olette taakka suvuissa ja kukaan ei tunnista teitä enää? Kannat sen nimeä jonka sperma on naamallasi. Likaiset lu"KAT.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tuohan riippuu ihan naisen mies-valinnasta. Kannattaisiko valita vähän kiltimpi mies?

Lain ja politiikan avulla ei tulisi puuttua tähän tilanteeseen, nainen itse valitsee miehensä ja kärsii valintansa seuraukset.

Jos oikeasti lukisit näitä kommentteja, huomaisit että tämä tulee monelle naiselle yllätyksenä. On hankittu mies, joka lupaa auttaa lapsen hoidossa, mutta sitten kun vauva syntyy, mies tajuaakin ettei halua/jaksa hoitaa lasta ja yhtäkkiä sysää kaiken vastuun naiselle.

Kyse on siis vääristä lupauksista ja siitä että mies vaikuttaa "kiltiltä", kunnes tulee tositilanne eteen.

Pitäisikö naisten mennä ennustajalle kyselemään, että onko tämä Juhani oikeasti sanansa mittainen mies, joka myös hoitaa lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

No jos tienaan tuplasti vaimoa enemmän, niin ei meillä ainakaan ollut varaa siihen että jään kotihoidontuelle. Sillä tavoin oli aika saneltu juttu.

Jos olisi ollut toisinpäin, niin tottakai olisin jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ämmät vaihtaa nimen mutta mies ei? Miksi mies voi osallistua tähän suurenmoiseen valintaan? Häh? Häh? Miksi te akat vaihdatte nimeä vaikka sen takia olette taakka suvuissa ja kukaan ei tunnista teitä enää? Kannat sen nimeä jonka sperma on naamallasi. Likaiset lu"KAT.

Sukunimihullu, älä jaksa. EI edes liity tähän aiheeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille.

Oletkohan ihan kiinni tässä todellisuudessa?

Viimeksi kun tarkastin niinkyllä? Entä itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ajaa itsensä miinaan lähtemällä pikkuvaimoksi hevon kuuseen. Kun tulee ero, päätyy kunnan vuokra-asuntoon pitkäaikaistyöttömäksi.

Säälin teitä, joilla on niin vähän rakkautta ja luottamusta tulevaisuuteen. Itse olen kristillisissä piireissä tottunut siihen, että perheet pysyvät koossa lähes 100% tapauksissa, eikä eron mahdollisuutta ole syytä pelätä, koska se on äärimmäisen epätodennäköinen.

Kuka lapsi haluaa kasvaa perhehelvetissä, jota vanhemmat eivät kehtaa yhteisön paheksunnan takia päättää?

Useimmat näistä perheistä ovat myös onnellisia ja tasapainoisia, eikä ole mitään päihde- tms. ongelmia. Eli ei olisi mitään syytäkään jättää.  Elämässä on toki haasteita, mutta alun alkaen on solmittu elämänmittainen liitto ja usko lujittaa myös parisuhdetta, kun ei "kasveta erilleen" tai vilkuilla sivuille ja arvuutella, pitäisikö vaihtaa, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille.

Oletkohan ihan kiinni tässä todellisuudessa?

Viimeksi kun tarkastin niinkyllä? Entä itse?

Mihin ihmeeseen käsityksesi naisten helpoista ylennyksistä oikein perustuu?

Kristillisissä piireissä vaimot vaihtuu aika useinkin. Uskovaisena perheenäitinä kannattaa hankkia hyvä ammatti avioeron varalle. Toinen kysymys on miksi Jumala sallii avioerot ja muut pahat asiat.

Päätä alkaa särkeä kun lukee joitain kommentteja täällä.

"Ei ihme että naisen euro on pienempi, jos suostuu jäämään kotiin pitkäksi aikaa."

Monessa kommentissa on nimenomaan mainittu, että miehen palkka on paljon suurempi, eikä naisen palkalla pärjätä. Eli naisilla on pienempi palkka jo alun perin, eikä siksi että jäädään kotiin vauvan kanssa.

"Vika on siinä että nainen hankkii vääränlaisen miehen."

Aika moni täällä on sanonut, että miehen asenne yllätti kun vauva oikeasti syntyi. Ja tämä on aikaisemmissakin tutkimuksissa havaittu, että lapsen syntymän jälkeen sukupuoliroolit muuttuvat vanhanaikaisemmiksi, vaikka mies olisi aluksi auttanut tasapuolisesti kotitöissä.

Ja mitä sitten pitää tehdä, jos mies pettää tässä asiassa? Ryhtyä yh:ksi ja kestää koko arki yksin? Hankkia toinen "parempi" mies?

Jotenkin nämä keskustelut kääntyvät aina siihen että nainen on itse valinnut tilanteensa, joten turha valittaa. Tämä ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, kun oikeasti katsoo näitä vastauksia. Ei miestä voi pakottaa jäämään isyysvapaalle, eikä saa ainakaan palkankorotusta sen takia että on saanut vauvan. Väittäisin että monissa tapauksissa naisen päätös on oikeastaan käytännön pakko, eikä sellainen oma valinta, joka olisi itselle ihanteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Just tämän takia en kestä itkua "naisen eurosta". Jos valtaosa äideistä asettaa kotonaolon uran edelle, niin tottakai se näkyy palkassa väestötasolla!

Ihan kiva pointti muuten, mutta myös lapsettomilla naisilla on pienempi palkka kuin miehillä. Vaikka nainen valitsisi uran, hän ei automaattisesti saa samaa urapolkua kuin mies, eikä yhtä isoa palkkaa. Kyse on yhteiskunnallisesta epäkohdasta, joka ei ratkea sillä että naiset menisivät aikaisemmin vauvan jälkeen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille.

Oletkohan ihan kiinni tässä todellisuudessa?

Viimeksi kun tarkastin niinkyllä? Entä itse?

Mihin ihmeeseen käsityksesi naisten helpoista ylennyksistä oikein perustuu?

Ihan siihen, että minun alallani naisiä käytetään hyvesignalointipisteiden keräilyyn ja heidän osuuttaan työvoimasta yritetään keinotekoisesti kasvattaa 50% kun muuten ei löydy tarpeeksi päteviä ja kiinnostuneita hakijoita. Joten ei ole yllätys, että ylennyksetkin tippuu ainakin alkuvaiheessa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille.

Oletkohan ihan kiinni tässä todellisuudessa?

Viimeksi kun tarkastin niinkyllä? Entä itse?

Mihin ihmeeseen käsityksesi naisten helpoista ylennyksistä oikein perustuu?

Ihan siihen, että minun alallani naisiä käytetään hyvesignalointipisteiden keräilyyn ja heidän osuuttaan työvoimasta yritetään keinotekoisesti kasvattaa 50% kun muuten ei löydy tarpeeksi päteviä ja kiinnostuneita hakijoita. Joten ei ole yllätys, että ylennyksetkin tippuu ainakin alkuvaiheessa helpommin.

Eli pointtisi on se, että ne naistyöntekijät ovat huonompia kuin miehet ja sen takia eivät saa ylennyksiä.

"Hyvesignalointi"-sana jo kertoo, mikä sinun kantasi on tasa-arvoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

No jos tienaan tuplasti vaimoa enemmän, niin ei meillä ainakaan ollut varaa siihen että jään kotihoidontuelle. Sillä tavoin oli aika saneltu juttu.

Jos olisi ollut toisinpäin, niin tottakai olisin jäänyt.

ymmärrät varmaan, että miesten palkka on isompi juuri siitä syystä, että naiset luuhuavat vuosikausia kotona. Kyse on rakenteellisista asioista, jotka eivät korjaudu ennen kuin vapaat jaetaan tasaisemmin.

Joo, siis se että alle 40-v. terve nainen kuolisi yhtäkkiä ja tekisi miehestä yh-isän, on äärimmäisen epätodennäköistä. Se on jopa häviävän pieni todennäköisyys. Eli on ihan turha mässyttää, että myös miehen pitää aina valmistautua tulemaan yksinhuoltajaksi. Ei tarvitse, mutta naisen tarvitsee, koska mies voi oikeasti aina hilppasta menemään. Sen sijaan naisen tekemä oman lapsen hylkäys ei onnistu jos on yhtäkään tervettä aivosolua naisen päässä.

Minusta on yhtä aikaa outoa ja huvittavaa, että kaikki tapaukset joissa nainen laittaa lapset etusijalle ja jättää työt vähemmälle, tulkitaan niin että nyt nainen "tinkii urastaan" koska mies ei suostu muuhun. Eli nainen on ikään kuin pakotettu valitsemaan näin ja aina vasten tahtoaan, annetaan ymmärtää.

Tosiasiassa vaan on hyvin usein niin, että äidilliset naiset (jotka lapsia siis kovasti haluaa) kokevst ihan itse ne lapset paljon tärkeämpinä ja mielenkiintoisempina kuin jonkun työn, eikä tässä siis ole kyse mistään "tinkimisestä" jos se on naisen oma halu ja luontainen valinta. Tinkimisestä voidaan puhua silloin, jos nainen olisi mieluummin halunnut painaa töitä yhtä paljon kuin ennenkin.

Ei siinä ole mitään pahaa, että sukupuolien välillä on eroja, se on vaan ihan faktaa joka nousee jo biologiasta. Naisille usein vapaa-aika ja perhe on paljon tärkeämpiä ja tuovat enemmän mielekästä sisältöä elämään kuin työ. Esimerkiksi paras ystäväni (nainen) on juuri vastavalmistunut lääkäri, pakollista terkkavuotta suorittamassa ja puhuu jo nyt, että häntä masentaa ajatella että loppuelämä olisi nyt vaan tätä työtä päivästä toiseen, illalla vmpari tuntia jotain muuta puuhaa, sitten nukkumaan ja aamulls taas töihin. Hänkin haaveilee perheestä ja sanoo että jos/kun lapsia saa, niin haluaa tehdä vähemmän töitä jotta jää enemmän aikaa lapsille. Onneksi lääkärin palkka sen mahdollistaakin, että tulee toimeen vähän vähemmälläkin tuntimäärällä.

Sama on myös itselläni, olen perhekeskeinen ihminen ja suurin toiveeni elämältä on että haluan olla äiti ja kasvattaa omat lapset niin hyvin kuin osaan. Työ on minulle vain väline, jolla mahdollistan tämän unelmani (että on varaa tarjota lapsille hyvä elämä). Jos mieheni tienaisi niin hyvin että siihen olisi varaa, niin jäisin tosi mielelläni kotiäidiksi. Saisin käyttää kaiken aikani lasteni kanssa olemiseen ja taideharrastuksiini, kirjoitusprojekteihini ym, se olisi mulle ihan unelmaelämää.

Meillä minä (äiti) tienasin ja tienaan edelleen enemmän kuin mies, mutta miehen yrittäjänä oli vaikea pitää pitkiä vapaita, joten minä olin kotona siihen asti kunnes lapset olivat 1,5 v ikäisiä. Sen pidempää vapaata ei taloudellisesti eikä urankaan takia ollut mahdollista pitää. Ja tosiaan yhden hoitovapaan jälkeen minut irtisanottiin ensimmäisenä työpäivänä. Onneksi löysin uuden työpaikan heti.