Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Luulin että meillä ei ole vanhanaikaiset roolit, kunnes tulin vauvan kanssa kotiin. Miehen ura ei edes nikotellut, järkytyksekseni hän vain lisäsi ylitöitä siinä kohtaa. Vuosia myöhemmin pariterapiassa tunnusti, että töissä oli helppoa ja kivaa.
Jouduin tekemään myös lyhennettyä, että joku hakisi lapsen joskus päivähoidosta. Koska mies otti ylitöitä ja ulkomaankeikkoja, vaikka oli sovittu, että hän vähentää, jos tehdään lapsia.
Olen nykyään yh, urani lähti taas käyntiin vasta, kun poika meni lukioon, ja alkaa olla melkein aikuinen.En voinut tietää, että hän ei ole lapsiperheihmisiä, ennen kuin käytännössä, kun tilanne oli jo päällä. Puheita riitti.
Noo, jos nainen tekee lapsia miehen kanssa ilman, että tietää jo miesten olevan petollisia laiskoja m---keroita, niin tyhmässä päässä on syy. Naisen tulee aina varautua siihen, että hän voi jäädä yksin lapsen tai lapsien kanssa. Siis ihan oikeasti - vaikka mies vaikuttaisi täyspäiseltä ja luotettavalta. Silti äiti on se, joka viime kädessä pysyy lapsensa luona. Se on luonnon laki. Miehet painukoot kuuseen m--kkujensa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille.
Palstalla keskustellaan toisinaan siitä kuinka miehet pakotetaan suhteessa rooliin jota he eivät halua, koska muuten ei saa naista. Joka ikinen kerta vastaus on että saamarin nössöt miksi ette pidä puolianne, valtionko pitäisi miesvauvoille tuoda nainen ja kiva rooli perheessä.
Nyt kun asetelma on päinvastoin, naiset ovat vinkumassa valtiota apuun.
Miksi te ette pidä puolianne? Ette te missään orjuudessa elä.
Miksi valtion pitäisi katsoa aikuisten naisten perään aivan kuin he olisivat avuttomia pikkulapsia?
Olet käsittänyt aivan väärin: ne on miehet jotka muuttuu avuttomiksi pikkulapsiksi kun oma lapsi syntyy. Ei mitään kykyä kantaa vastuuta omasta lapsesta ja perheestä. Nainen on se ainut aikuinen ja hastuunkantaja.
Sinun kannattaisi käyttää aikasi sen miettimiseen miten miehistä saadaan vastuullisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille.
Palstalla keskustellaan toisinaan siitä kuinka miehet pakotetaan suhteessa rooliin jota he eivät halua, koska muuten ei saa naista. Joka ikinen kerta vastaus on että saamarin nössöt miksi ette pidä puolianne, valtionko pitäisi miesvauvoille tuoda nainen ja kiva rooli perheessä.
Nyt kun asetelma on päinvastoin, naiset ovat vinkumassa valtiota apuun.
Miksi te ette pidä puolianne? Ette te missään orjuudessa elä.
Miksi valtion pitäisi katsoa aikuisten naisten perään aivan kuin he olisivat avuttomia pikkulapsia?
Olet käsittänyt aivan väärin: ne on miehet jotka muuttuu avuttomiksi pikkulapsiksi kun oma lapsi syntyy. Ei mitään kykyä kantaa vastuuta omasta lapsesta ja perheestä. Nainen on se ainut aikuinen ja hastuunkantaja.
Sinun kannattaisi käyttää aikasi sen miettimiseen miten miehistä saadaan vastuullisia aikuisia.
Moni nainen sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen. Eli ei me naisetkaan olla täydellisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.
Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.
Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.
Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.
On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.
Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.
Ainoa järkevä kommentti!
Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!
Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.
M42
Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.
Niin, kaikki naiset eivät halua imettää, käsitän, mutta auempien kirjoittajien pointti olikin, ettei naisia saa pakottaa töihin ja isiä kotiin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen - koska jokaisella on oltava oikeus imettää. Tai olla imettämättä. Mutta millään lakipykälällä sitä ei saa sabotoida.
Saahan nykyisinkin vanhempainvapaan jakaa tasan puoliksi, mut harvapa näin tekee, koska silloin imetys loppuis lapsen ollessa 3-4kk ikäinen (!?)
Tietty jos on täysin korvikkeella ruokittu, onnistuu.
Mistä ihmeestä tulee se käsitys, että imetystä ei voi jatkaa töihinpaluun jälkeen?
Täysimetystä on aika vaikea jatkaa jos on 8-9 tuntia päivässä pois vauvan luota.
Täysimetys loppuu joka tapauksessa viimeistään silloin, kun vauva on puolivuotias ja rupeaa syömään muutakin ruokaa. Siinä vaiheessa on täysin mahdollusta jatkaa imetystä niin, että harventaa imetyskertoja.
Ehkäpä, mutta toisaalta on mukava että imetyksen aiheuttamat vaihdevuosioireet loppuvat. Ei tarvitse koko ajan enää rasvailla pillun kuivia limakalvoja, kun vauva ei roiku tissillä.
Eiköhän se ole jokaisen itse päätettävissä, kuinka kauan jatkavat imetystä vaikka sitten joutuisikin rasvailla kuivuvia limakalvoja.
Ja mikä oletus toi on, että kaikilla imettäjillä on noita vaivoja!? Itse imetän esikoista nyt neljättä kuukautta, enkä ainakaan vielä ole tarttenut mitään p1llurasvoja :D seksikin sujuu yhtä hienosti kuin ennen synnytystä.... Kauheesti etukäteen oeloteltiin noilla vaihdevuosioireilla, kuinka imetys tekee kärttyiseksi hiekkap1lluksi, joka ei halua miehen läheisyyttä saati seksiä. No minä kyllä haluan, joka päivä, vaikka vauva valvottaakin. Oonko muka joku outo poikkeus?!
Ja imetän tasan niin pitkään, kuin se minusta ja laosesta tuntuu hyvältä. Töitä ehdin tehdä myöhemminkin!
N31
Oikea asenne!
Meikä oli 6 vuotta, miettikää nyt, kuusi pitkää vuotta kotona lasten kanssa! Palasin tyäelämään 36 vuotiaana, oikein hyvin ehdin sen jälkeen luoda uraa! :)
Imetyksen tärkeydestä samaa mieltä. Kyllä se nyt vaan on fakta, ettei äidin töihinpaluu lapsen ollessa 6kk ome imetystä ajatellen hyvä juttu. Ellei sitten tee lyhyttä päivää. Mutta esim 30min työmatka suunraansa, sekä 8h työpäivä = 9h vähintään poissa vauvan luota, eikä tuossa iässä enää öisin imetetä.... Niin kyllä se maidontuotanto äkkiä lakkaa!!
N43
Joo mä haluaisin myös tietää, miten pitkiä duunipäiviä ja - matkoja noilla naisilla on, jotka tässäkin ketjussa vouhkaavat "kyllä imetys onnistuu vaikka äiti käviskin töissä"?! Meillä ei ainakaan, ellen sitten palaiai töihin naurettavia 3-4h päiviä tekemään 😂 vauva herää klo 8 ja menee klo 20 nukkumaan. Duuniin lähtisin ennen aamukasia, ja kotiin palaisin kuuden maissa. Kaikilla kun se työpaikka ei sijaitse ihan kodin vieressä.... Tuossa ehtis YHDEN imetyskerran vuorokaudessa! Kertokaa mulle, muten maidontuotanto EI kärsis tuossa skenaariossa?
N31
Kohta joku neropatti tulee viisastelemaan, kuinka sä voit hei tietenkin pumppaa tissejäs töissä, jottei tuotanto kärsi :D
Mikä on tietysti melko typerä ehdotus. Eikä edes toimi kaikilla, minä en esimerkiks ikinä herunut pumpulle!
Mä en tod halua mitään tissipumpparia meidän toimistolle. Väärä suunta moinen, että imettävä äiti pakotettaisiin töihin.
Mua naurattaa tää mielikuva uranaisista töissä rintapumppu mukana :D
No tuollaista se nimenomaan niillä oikeilla uranaisilla ja oman elämänsä herroilla on.
Vauva kulkee mukana siellä missä pystyy ja/tai on puolison tai lapsenhoitajan huomassa, ja äiti pumppaa pulloon tai käy mahdollisuuksien mukaan tauolla imettämässä.En itse ymmärrä, mitä ihmeellistä tuossa on?
Silloin kun todellinen uranainen lisääntyy, niin ei ne ole kuin muutaman hassun kuukauden pois pelistä.Itse ihmettelen enemmän, mikä hinku nykyään kaikilla naisilla olla joku ”boss Lady” ja uranainen?
Ei suurinosa naisista ole sen luonteisia, kuten ei myöskään suurinosa miehistä.Jos ura on tärkeä, niin kannattaa hankkia joko puoliso joka ottaa vastuun kodista ja lapsista, tai lastenhoitaja.
Sen lasten- ja kodinhoitajan saa ihan kotiin asumaan, eli molemmat vanhemmat voi tehdä rauhassa uraa.Sivusta
Puhutaanko nyt au paireista? Harva haluaa pysyvästi asua toisten nurkissa.
Ei, vaan lastenhoitajista.
Ystäväni piti lukion jälkeen useamman välivuoden, joiden aikana toimi palkattuna lasten- ja kodinhoitajana kahden uratykin perheessä.
Suomessa ollessaan asui kyllä omassa kämpässä ja meni tuohon perheeseen aina aamuisin, mutta perheen ulkomaan komennusten aikana asui heidän kanssaan samassa asunnossa.Nuohan on ihan huippuvuosia nuorille tytöille, jotka eivät vielä tiedä mitä haluaisivat elämässään tehdä (tai mahdollisesti haluavat työskennellä tulevaisuudessakin lasten kanssa).
Ei kuulosta huippuvuosilta, vaan entisajan piian duunilta.
Eli parikymppisille tytöille juuri sopivaa työtä. :)
Lastenhoitaja on kyllä ihan ammatti siinä missä muutkin, eli toivottavasti et väheksy ketään joka tekee tuollaista työtä.
Hyvä ammatti! Varsinkin kun lapset on ihan mukavia.
etkö tiedä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että meillä ei ole vanhanaikaiset roolit, kunnes tulin vauvan kanssa kotiin. Miehen ura ei edes nikotellut, järkytyksekseni hän vain lisäsi ylitöitä siinä kohtaa. Vuosia myöhemmin pariterapiassa tunnusti, että töissä oli helppoa ja kivaa.
Jouduin tekemään myös lyhennettyä, että joku hakisi lapsen joskus päivähoidosta. Koska mies otti ylitöitä ja ulkomaankeikkoja, vaikka oli sovittu, että hän vähentää, jos tehdään lapsia.
Olen nykyään yh, urani lähti taas käyntiin vasta, kun poika meni lukioon, ja alkaa olla melkein aikuinen.En voinut tietää, että hän ei ole lapsiperheihmisiä, ennen kuin käytännössä, kun tilanne oli jo päällä. Puheita riitti.
Noo, jos nainen tekee lapsia miehen kanssa ilman, että tietää jo miesten olevan petollisia laiskoja m---keroita, niin tyhmässä päässä on syy. Naisen tulee aina varautua siihen, että hän voi jäädä yksin lapsen tai lapsien kanssa. Siis ihan oikeasti - vaikka mies vaikuttaisi täyspäiseltä ja luotettavalta. Silti äiti on se, joka viime kädessä pysyy lapsensa luona. Se on luonnon laki. Miehet painukoot kuuseen m--kkujensa perässä.
Eikö sinusta miehen tarvitse varautua puolison kuolemaan ja lapsen tai lasten yksinhuoltajana toimiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille.
Palstalla keskustellaan toisinaan siitä kuinka miehet pakotetaan suhteessa rooliin jota he eivät halua, koska muuten ei saa naista. Joka ikinen kerta vastaus on että saamarin nössöt miksi ette pidä puolianne, valtionko pitäisi miesvauvoille tuoda nainen ja kiva rooli perheessä.
Nyt kun asetelma on päinvastoin, naiset ovat vinkumassa valtiota apuun.
Miksi te ette pidä puolianne? Ette te missään orjuudessa elä.
Miksi valtion pitäisi katsoa aikuisten naisten perään aivan kuin he olisivat avuttomia pikkulapsia?
Olet käsittänyt aivan väärin: ne on miehet jotka muuttuu avuttomiksi pikkulapsiksi kun oma lapsi syntyy. Ei mitään kykyä kantaa vastuuta omasta lapsesta ja perheestä. Nainen on se ainut aikuinen ja hastuunkantaja.
Sinun kannattaisi käyttää aikasi sen miettimiseen miten miehistä saadaan vastuullisia aikuisia.Moni nainen sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen. Eli ei me naisetkaan olla täydellisiä ihmisiä.
Sekä raskausaikana. Se voi olla myös mielelle ja kropalle rankka kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille.
Palstalla keskustellaan toisinaan siitä kuinka miehet pakotetaan suhteessa rooliin jota he eivät halua, koska muuten ei saa naista. Joka ikinen kerta vastaus on että saamarin nössöt miksi ette pidä puolianne, valtionko pitäisi miesvauvoille tuoda nainen ja kiva rooli perheessä.
Nyt kun asetelma on päinvastoin, naiset ovat vinkumassa valtiota apuun.
Miksi te ette pidä puolianne? Ette te missään orjuudessa elä.
Miksi valtion pitäisi katsoa aikuisten naisten perään aivan kuin he olisivat avuttomia pikkulapsia?
Olet käsittänyt aivan väärin: ne on miehet jotka muuttuu avuttomiksi pikkulapsiksi kun oma lapsi syntyy. Ei mitään kykyä kantaa vastuuta omasta lapsesta ja perheestä. Nainen on se ainut aikuinen ja hastuunkantaja.
Sinun kannattaisi käyttää aikasi sen miettimiseen miten miehistä saadaan vastuullisia aikuisia.Moni nainen sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen. Eli ei me naisetkaan olla täydellisiä ihmisiä.
Kuka väittää täydellisiksi?
Ja mikä ihmeen vertaus on miesten yleinen vastuuttomuus ja synnytyksen jälkeinen masennus?
Ei nainen ole huono tai vastuuton jos sairastuu eikä sille voi itse mitään toisin kuin miehet vastuuttomuuteensa. Se asia on täysin laiskojen vastuunpakoilija miesten omissa käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jaettiin lapsen kanssa kotona olo puoliksi. Vuosi ja vuosi.
Me kyllä keskusteltiin tästä jo lasta yrittäessä, että en halua olla pidempään kuin vuoden kotona, ja juteltiin siitä minkä ikäinen lapsi olisi mukava laittaa tarhaan. Päädyttiin kaksivuotiaaseen.
Säästettiin yhdessä odotusaika yhteiselle tilille rahaa hoitovapaata varten, jottei kummallekaan tule tiukkaa (lähinnä miehelle, joka oli pidempään hoitovapaalla). Sama säästäminen on jatkunut lapsen synnyttyä, katetaan lapsen menoja sieltä yhdessä.
Tämän on tietty mahdollistanut se, että meidän tulotaso on aika samanlainen, itse tienaan vähän enemmän kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille.
Palstalla keskustellaan toisinaan siitä kuinka miehet pakotetaan suhteessa rooliin jota he eivät halua, koska muuten ei saa naista. Joka ikinen kerta vastaus on että saamarin nössöt miksi ette pidä puolianne, valtionko pitäisi miesvauvoille tuoda nainen ja kiva rooli perheessä.
Nyt kun asetelma on päinvastoin, naiset ovat vinkumassa valtiota apuun.
Miksi te ette pidä puolianne? Ette te missään orjuudessa elä.
Miksi valtion pitäisi katsoa aikuisten naisten perään aivan kuin he olisivat avuttomia pikkulapsia?
Olet käsittänyt aivan väärin: ne on miehet jotka muuttuu avuttomiksi pikkulapsiksi kun oma lapsi syntyy. Ei mitään kykyä kantaa vastuuta omasta lapsesta ja perheestä. Nainen on se ainut aikuinen ja hastuunkantaja.
Sinun kannattaisi käyttää aikasi sen miettimiseen miten miehistä saadaan vastuullisia aikuisia.Moni nainen sairastuu masennukseen synnytyksen jälkeen. Eli ei me naisetkaan olla täydellisiä ihmisiä.
Kuka väittää täydellisiksi?
Ja mikä ihmeen vertaus on miesten yleinen vastuuttomuus ja synnytyksen jälkeinen masennus?
Ei nainen ole huono tai vastuuton jos sairastuu eikä sille voi itse mitään toisin kuin miehet vastuuttomuuteensa. Se asia on täysin laiskojen vastuunpakoilija miesten omissa käsissä.
Sulla on käynyt huono tuuri järkilotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Olet ymmärtänyt väärin. Jos olet oikeasti avioliitossa ja kimpassa, ei siinä ole mitään elätettäviä ja elättäjiä, vaan teistä tulee yksi. Samoin ei ole mitään eri elintasoja, vaan yksi yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut. Tosin tämä johtuu lähinnä siitä että jouduttiin muuttamaan sinne missä miehen työ oli. Täällä taas ei oo töitä mulle. Toki jos oltais jääty vanhalle paikalle elintasomme olis todella huono mun pienellä paska palkalla tai työttömyyskorvauksella eikä mulla oo mitään etenemis mahdollisuuksia omalla alallani. Joten loppujenlopuksi hyvä näin. Ei meillä mies vois jäädä kotiin perhe vapaille koska sillon meillä jäis laskut, talolainat ja ruuat saamatta.
Noin kävi kaverillenikin. Muuttivat pikkupaikkakunnalle, jossa miehelle insinöörinä paikka tehtaan johdossa.
Vaimolla yliopistotutkinto, mutta ei työmahdollisuuksia tuolla hevon kuusessa.
No eiköhän tehtaan johtajan palkalla yksi perhe tule toimeen? Toinen voi sitten vaikka opiskella etänä tms. ja kehittää itseään muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen synnyttää lapsen. Nainen hoitaa lapsen. Näin yksinkertaista se on!
Mies siittää lapsen. Mies...
... miten tämä sen jälkeen jatkuu? ...ei piittaa eikä huolehdi lapsestaan?
Mies on luotu siittämään! Mitä useamman naisen mies saa raskaaksi sen parempi!
Maksat elatusmaksuja ilolla?
En maksa! Elatusmaksut ovat keinotekoinen systeemi!
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Olet ymmärtänyt väärin. Jos olet oikeasti avioliitossa ja kimpassa, ei siinä ole mitään elätettäviä ja elättäjiä, vaan teistä tulee yksi. Samoin ei ole mitään eri elintasoja, vaan yksi yhteinen.
Kunnes 50 % todennäköisyydellä tulee ero. Silloin vuosia kotona ollut osapuoli ottaa pahasti takkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ajaa itsensä miinaan lähtemällä pikkuvaimoksi hevon kuuseen. Kun tulee ero, päätyy kunnan vuokra-asuntoon pitkäaikaistyöttömäksi.
Säälin teitä, joilla on niin vähän rakkautta ja luottamusta tulevaisuuteen. Itse olen kristillisissä piireissä tottunut siihen, että perheet pysyvät koossa lähes 100% tapauksissa, eikä eron mahdollisuutta ole syytä pelätä, koska se on äärimmäisen epätodennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen synnyttää lapsen. Nainen hoitaa lapsen. Näin yksinkertaista se on!
Mies siittää lapsen. Mies...
... miten tämä sen jälkeen jatkuu? ...ei piittaa eikä huolehdi lapsestaan?
Mies on luotu siittämään! Mitä useamman naisen mies saa raskaaksi sen parempi!
Maksat elatusmaksuja ilolla?
En maksa! Elatusmaksut ovat keinotekoinen systeemi!
Eikö ole jotenkin tyhmää levittää hirveällä vaivalla geenejään ympäriinsä, jos lapsista kukaan ei saa kunnon eväitä aikuisuutta varten?
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.
OT, mutta mä jotenkin ihmettelen näitä. Siis itse olen nainen, tienaan ihan ok:sti (80-90 teur vuodessa) ja mulle olisi ihan mahdoton ajatus olla vaikka +200 teur tienaavan miehen kanssa, koska en vaan haluaisi olla se altavastaaja. Joku seurustelu olisi ok mutta en ainakaan yhteen muuttaisi tms. En tiedä, jotenkin mun mielessä se että 1) olisin elätettävä tai 2) kumppanillani ja mulla olisi ihan eri elintasot, olisi nöyryyttävää. Eli kai tässä jonkun itsenäisyyden ja pärjäävyyden tunteen säilyttämisen vuoksi annan pakit kaikille miljonäärikosijoille :D
Olet ymmärtänyt väärin. Jos olet oikeasti avioliitossa ja kimpassa, ei siinä ole mitään elätettäviä ja elättäjiä, vaan teistä tulee yksi. Samoin ei ole mitään eri elintasoja, vaan yksi yhteinen.
Eikä ole minun ja sinun rahoja, vaan ihan perheen rahat, joiden käytöstä sovitaan yhdessä tietyssä määrin. Omassa perheessäni raja on jossain tonnin paikkeilla, että pitää muistaa kertoa toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen synnyttää lapsen. Nainen hoitaa lapsen. Näin yksinkertaista se on!
Mies siittää lapsen. Mies...
... miten tämä sen jälkeen jatkuu? ...ei piittaa eikä huolehdi lapsestaan?
Mies pyrkii tekemään parhaansa, jotta leipää riittää perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Kumman nainen valitsisit isäehdokkaaksi: uramiehen, jolla paljon työmenoja mutta selvästi isompi palkka kuin sinulla vai keskituloisen tai pienituloisen miehen, joka haluaisi hoitaa lapsia myös kotona?
Ehdottomasti keskituloisen kotimiehen, uratykin vaimona en jaksaisi kovinkaan kauaa. Minä tienaan itse ihan keskimääräisesti, sen verran että kun siihen otetaan toinen tienaaja niin päästään ihan kivan keskiluokkaiseen elintasoon. Ei minua haittaisi, jos mies tienaisi vähemmänkin kuin minä, mutta se haittaisi jos mies olisi jatkuvasti poissa kotoa eikä osallistuisi lasten hoitoon. En ole mikään luontainen kodinhengetär, vuosien kotiäitiys on ihan painajaismainen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Urahaave on eri asia kuin ura. Valtaosalla ura on normityö, joka jatkuusamanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Tietenkin voi aina ajatella, että olisi joku mahtava ura ei olisi perhettä. Kaikkea ei,voi kuitenkaan saada. Monet miehetkin joutuvat luopumaan urahaaveistaan perheen takia.
Juuri näin. Naisilla tuntuu olevan jotain epärealistisia ajatuksia urakehityksestä. Ehkä osin siksi kun sukupuolen perusteella ne ekat ylennykset tulevat suhteellisen helposti, helpommin kuin miehille. Jatkossa se urakehitys onkin sitten hampaat irvessä tappelua yhtä motivoituneita tai vielä motivoituneempia vastaan eikä ilmaisia lounaita ole tiedossa.
Minäkin luovuin urasta tai hidastin urakehitystä selvästi aikanaan perheen perustamisen vuoksi. Viivästytin opiskeluja kun elätin perhettä suorittavan tason töissä ja autoin (ex-)vaimoa käymään oman koulunsa loppuun. Sitten kun oli vaimon vuoro elättää perhettää niin tulikin ero kaikenlaisilla selityksillä höystettynä ja valmistuminen viivästyi vielä lisää. Uralla ei päässyt etenemään kun puuttui tutkinto eikä mitään huikeaa tee-se-itse-portfoliota ollut.
Olen tällä hetkellä noin 5-7 vuotta samanikäisiä kavereita jäljessä urakehityksessä. Joskus saatan miettiä sitä hieman katkerasti, mutta toisaalta en voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Ne ovat kallisarvoisin asia minulle tässä maailmassa.
Maksat elatusmaksuja ilolla?