Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Tehtävä: Maa kirjoitti:
Totta tuo, että yhteiskunnallisella tasolla tasa-arvo toimii, mutta kun nainen tulee töistä kotiin, mies on se, joka tekee lopulliset päätökset. Naisen mielipidettä kuunnellaan jos se on parempi, mutta mies tekee lopullisen päätöksen, vaikka nainen lähtisikin siitä sitten eri teille. Mies johtaa, vaikka vain itseään sitten.
😂 Sä et ole varmaan koskaan asunut Suomessa. Kyllä meidän suvussa sekä tuttavapiirissä ne on ne naiset, jotka niitä päätöksiä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se vaikuttaa. Työntekoon ylipäätään vaikka ei uraa loisi. Lapset vaikuttaa uraan jo ennen kuin olet niitä tehnyt ja piiiiiitkään sen jälkeen.
Hoidat yksin vanhempainvapaat, mies kerää työvuosia, tulee se ero, sit muut jaksaa vielä ruikuttaa siitä että saat asumistukea (kun et sillä paskaksi jääneellä palkkakehityksellä pysty edes lapsiasi elättämään vaikka töissä käyt). Kuinka monta vuotta ja oman itsesi uhraat sille että kasvatat lapsistasi yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Nuoret naiset olette oikeassa, äidin osa on koiran osa tässä maassa. Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen kestäisi...
T. Nainen 32v, kahden äiti
Tässä just hyvä esimerkki ulisijasta.
Mikään ei estä sua tekemästä eri valintoja elämässä.Äidin osa on tässä maassa parhaita maailmassa. Kerro ihmeessä missä asiat on paremmin?
Minun lähipiirissä mies tekee perheessä aivan kaiken. Nainen on kotona, mutta lapset hoitaa päivähoitojärjestelmä tai mies. Mies käy myös töissä ja kaupassa, hoitaa kotityöt. Kaikki. Silti tämä nainen jaksaa jotain säälittävää äitimyyttiä vääntää someen. Tiedän vaan faktana, että ei vietä kuin minimaalisen osan ajasta lasten kanssa. Ja ulkopuolinen hoitaja pyydetään hoitamaan AINA jos lapset jostain syystä ovat vaarassa jäädä vain äitinsä hoidettavaksi.
Niin ja Suomessa naiselle vaarallisin paikka on oma koti ja kantasuomalaiset miehet on olleet vuosikymmeniä toiseksi eniten Euroopassa naisiaan hakkaavia ja tappavia.. Aika hyvä siis äidin eli naisen osa.
Jos otettaisiin pieni reality check ja todettaisiin, että Suomi on aivan kv. tutkimusten mukaan maailman parhaita maita olla nainen. Eli vaikka joka maassa valitettavasti sattuu ja tapahtuu, niin naisena asiasi olisivat lähes varmasti huonommin, jos asuisit muualla kuin Suomessa.
Ok, eli siis ei saa valittaa, koska jollain muulla menee vielä huonommin?
Hieman lukutaitoa ja sitä myötä suhteellisuudentajua, kiitos. Edellä annettiin kuvaa, että Suomi olisi muka jotenkin huono paikka naiselle ja kantasuomalainen mies vaarallinen, kun totuus on päinvastainen ja Suomi maailman parhaita maita olla nainen (ja äiti).
Urahaaveiluahan voi jatkaa kotosallakin. Kyllä meillä mies antaisi täyden panoksen kotihommiin, jos pääsisin töihin. Kyllä se ongelma on enemmänkin siinä, ettei työpaikkoja ole ja jos ei ole saanut jalkaa oven väliin ennen lasten saamista, niin hankala työmaailmaan on päästä kotiäitiyden jälkeen. Onneksi aikaa voi kuluttaa opiskelemalla tässä kotitöiden ohella. Nimim. Kohta triplamaisteri ja tuplatohtori, jonka ura koostuu pyykinpesusta ja vielä haaveilen siitä, että pääsisin joskus töihin "luomaan uraa" :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?
Kerrotko, oi viisas, mistä sellaisen kristallipallon saa, jolla voi nähdä tulevaisuuteen. Kun ollaan vielä lapsettomia suhteen alussa ja vasta haaveillaan perheestä, ei kumpikaan oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan kun vihdoin lapsia alkaa tulemaan. Sitä voi kumpikin lupailla mitä vaan, mutta kun todellisuus iskee päin kasvoja, saattaakin alkaa empimään että mitähän tuli luvattua ja miten tästä luikerrella pois.
Tämä. Kyllä se lapsen hoidon vaativuus tulee yhtä lailla naisellekin yllätyksenä. Mutta naiset eivät kuitenkaan luimistele karkuun velvollisuuksiaan, keksi tekosyitä ja petä kaikki lupauksensa.
Oma isäni oli juuri sellainen kiltti mies joka oli suhteen alussa oikea unelmavävy, mutta kun minä synnyin, hän ilmoitti ettei suostu vaihtamaan vaippoja! Tämä tietysti tarkoitti ettei mua voitu jättää hetkeksikään hänen hoidettavaksi vaan jos äitini halusi käydä jossain, piti hankkia hoitaja paikalle.
Edes silloin ei suostunut vaihtamaan vaippaa kun äitini sairastui vakavasti eikä pystynyt hoitamaan mua. Silloin minua hoiti sukulainen.
Äitini on kertonut jälkeen päin ettei ikinä olisi uskonut isästä tuollaista ja hän nimenomaan valitsi kiltin oloisen miehen, mutta pettyi pahasti.
Vierailija kirjoitti:
On se ”kumma” kun ei lapsia enää uskalleta tehdä.
hs:n mielipidepalstalla varhaiskasvatuksen ammattilaiset ihmettelee, että miksei vanhemmat voisi olla alle 3-vuotiaidensa kanssa kotona, kun sen ikäinen ei varhaiskasvatuksesta hyödy. No minäpä kerron. Me perus (nais)palkansaajat, joille se vuosikin kotona voi tehdä tiukkaa.
Tein lapsen kesken koulun kahden- ja kolmenkympin välissä, tiukkaa kituuttamista oli pääasiassa miehen rahoilla. Valmistuin ja sain ekan työn kun lapsi oli kaksi. Siinä sitten ekassa työssä nollasäästöillä yritettiin tasapainotella pienen lapsen tarpeiden ja oman taloudellisen tilanteen kanssa - siis MINUN, miehellä oli ja on säästöjä kyllä. Lapsi on ihana, mutta koko tuo aika on ollut minulle yhtä selviytymistä. Koin, etten edes ollut tasavertainen kumppani, kun en voinut vaatia mitään, kun tuloni olivat pienemmät.
Nyt sitten töitä takana vuosi ja olen vasta pääsemässä kiipeämään hiukan paremmille tienesteille. Kun se, jos olet ollut ihan pa ennen työtä, ei ihan paikkaudu tuollaisessa perus kaksi tonnia kuussa käteen -paikassa silmän räpäyksessä.
Jos toisen lapsen haluaisi, sitä pitäisi alkaa jo tehdä. Minulle ei tässä ajassa ole karttunut niin paljoa säästöjä, että selviäisin todellakaan vauvavuoden jälkeen kotona siten, että ei menisi kituuttamiseksi. Samalla antaisin entistä enemmän taloudellista etumatkaa miehelle, joka saa edetä uralla ja makselee lainoja, kun itse joutuisin ottamaan lyhennysvapaata. Mies on jo lähtökohtaisesti edellä lainanmaksussa kun on minua vanhempi ja on rahoittanut lainan (maksamme siis talon tasan puoliksi).
Kahden lapsen kanssa tulisi myös painetta tehdä lyhennettyä työaikaa, mitä en ole valmis tekemään. Mutten myöskään laittamaan vuoden ikäistä täysillä tunneilla hoitoon.
Ja kyllähän sen tiedätte, mutta sanotaan vielä itsestäänselvyys ääneen: mies ei halua tai aio jäädä kotiin.
Että näillä pelimerkeillä.
Miksei teillä ole yhteiset rahat? Ettekö ole naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommatkaa lastenhoitaja kotiin uraputkiäidit! Onhan teillä nyt varaa.
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa lastenhoitaja kotiin uraputkiäidit! Onhan teillä nyt varaa.
Eikö isän tarvitse sinusta osallistua palkkakustannuksiin? Miksei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?
Kerrotko, oi viisas, mistä sellaisen kristallipallon saa, jolla voi nähdä tulevaisuuteen. Kun ollaan vielä lapsettomia suhteen alussa ja vasta haaveillaan perheestä, ei kumpikaan oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan kun vihdoin lapsia alkaa tulemaan. Sitä voi kumpikin lupailla mitä vaan, mutta kun todellisuus iskee päin kasvoja, saattaakin alkaa empimään että mitähän tuli luvattua ja miten tästä luikerrella pois.
Tämä. Kyllä se lapsen hoidon vaativuus tulee yhtä lailla naisellekin yllätyksenä. Mutta naiset eivät kuitenkaan luimistele karkuun velvollisuuksiaan, keksi tekosyitä ja petä kaikki lupauksensa.
Oma isäni oli juuri sellainen kiltti mies joka oli suhteen alussa oikea unelmavävy, mutta kun minä synnyin, hän ilmoitti ettei suostu vaihtamaan vaippoja! Tämä tietysti tarkoitti ettei mua voitu jättää hetkeksikään hänen hoidettavaksi vaan jos äitini halusi käydä jossain, piti hankkia hoitaja paikalle.
Edes silloin ei suostunut vaihtamaan vaippaa kun äitini sairastui vakavasti eikä pystynyt hoitamaan mua. Silloin minua hoiti sukulainen.Äitini on kertonut jälkeen päin ettei ikinä olisi uskonut isästä tuollaista ja hän nimenomaan valitsi kiltin oloisen miehen, mutta pettyi pahasti.
Miten tuo on vaikuttanut sinun ja isäsi väleihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsehän te miehenne valitsette?
Minulla esim. molemmat isoäidit olleet uranaisia ja isoisät huolehtineet selkeästi enemmän kodista ja lapsista.
Isoisät on isoäitejä useamman vuoden nuorempia, vähän vähemmän koulutettuja ja pienempituloisia.
Tämä siis tietysti jo vuosikymmeniä sitten.Se, että suurinosa naisista ei ole esim. heidän luonteisiaan ja haluaa olla parisuhteessa piian asemassa johonkin itseään vähän vanhempaan ja vahvempiluontoiseen mieheen jonka kanssa on ”turvallinen olo”, on ihan niiden naisten asia.
Kaikkea ei voi saada ja tasa-arvoa turha vinkua, kun pariutumisessa ei kuitenkaan haluta tehdä muutoksia vaan etsitään edelleen sitä vähän vanhempaa, ”kokeneempaa”, parempituloista ja ”turvallista” miestä.
Tottakai se parisuhteen dynamiikka sitten on mitä on, kun lähtökohdat on nuo!Miten olisi vaikka vastuu valinnoista?
Ihan uteliaisuudesta, millaiset hyväpalkkaiset urat isoäitisi ovat vuosikymmeniä sitten tehneet? Millä aloilla?
Lääkäri ja ekonomi
Hienolta kuulostaa. Minun isoäitini eivät sodan vuoksi pystyneet käymään edes kansakoulua täysipituisena loppuun. Lähtökohdissa voi olla ihmisten välillä paljon eroa.
Se on totta, mutta luonne myös vaikuttaa.
Toisaalta lähtökohdat muovaa myös sitä luonnetta paljon.Eli esim. vaikka isoäitini kouluttautuikin hyvin (koska se oli perheensä tapa), niin se ei vielä aja tuollaiseen elämäntyyliin, vaan itsenäinen luonne.
Moni hyväosainen nainen alkoi jonkun varakkaan miehen kotirouvaksi, eli luonne on ajanut töihin.Mutta lähinnä tämä oli vain esimerkki siitä, että jos ”ennenkin” on osattu toimia toisin, niin miksi ei nykyään?
Itse väitänkin, että iso osa naisista on vain sen luonteisia, että haluavat palvella eivätkä olla itsenäisiä.
Siksi on se voimakkaampi mies, joka määrää perheen tahdin kun nainen häärää.Mikään pakko ei ole alistua, nykyisillä äideillä ei ole sotaa tai muuta selityksenä.
Haluaa palvella eikå olla itsenäisiä?
Eihän perheissä ole kuin nainen joka tekee ja vastaa kaikesta ei mies siinä mitään määrää vaan loisii ei kanna mitään vastuuta ja sitten ihmettelee kun vaimo lähtee. Luulee vielä että nainen ei pärjää ilman miestä. Totuus on että paljon paremmin ilman sitä mieheksi kutsuttua taakkaa.
Nainen ei häärää, nainen tekee. Mies sitten itkee baarissa kun naiset on pahoja...nyyh.
Se kotona kaikesta vastaaminen on nimenomaan sitä palvelemista ja hääräystä.
Ja se on toki ihan ok ja kunnioitettava pesti sekin, mutta vain ja ainoastaan surullista itsensä alentamista niissä tapauksissa, joissa nainen käy sen kodista ja lapsista vastaamisen LISÄKSI palkkatyössä kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Ylilääkäri jonka kirjoitustaito on tätä luokkaa....o-ou. Yleisessä tiedossa on ettei lääkäreiden käsialasta saa selvää, mutta että netissäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Ylilääkäri jonka kirjoitustaito on tätä luokkaa....o-ou. Yleisessä tiedossa on ettei lääkäreiden käsialasta saa selvää, mutta että netissäkin?
Pippa on ylilääkäri ja lukee tätä palstaa. Ehkä puheviestintä on enemmän oma juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ”kumma” kun ei lapsia enää uskalleta tehdä.
hs:n mielipidepalstalla varhaiskasvatuksen ammattilaiset ihmettelee, että miksei vanhemmat voisi olla alle 3-vuotiaidensa kanssa kotona, kun sen ikäinen ei varhaiskasvatuksesta hyödy. No minäpä kerron. Me perus (nais)palkansaajat, joille se vuosikin kotona voi tehdä tiukkaa.
Tein lapsen kesken koulun kahden- ja kolmenkympin välissä, tiukkaa kituuttamista oli pääasiassa miehen rahoilla. Valmistuin ja sain ekan työn kun lapsi oli kaksi. Siinä sitten ekassa työssä nollasäästöillä yritettiin tasapainotella pienen lapsen tarpeiden ja oman taloudellisen tilanteen kanssa - siis MINUN, miehellä oli ja on säästöjä kyllä. Lapsi on ihana, mutta koko tuo aika on ollut minulle yhtä selviytymistä. Koin, etten edes ollut tasavertainen kumppani, kun en voinut vaatia mitään, kun tuloni olivat pienemmät.
Nyt sitten töitä takana vuosi ja olen vasta pääsemässä kiipeämään hiukan paremmille tienesteille. Kun se, jos olet ollut ihan pa ennen työtä, ei ihan paikkaudu tuollaisessa perus kaksi tonnia kuussa käteen -paikassa silmän räpäyksessä.
Jos toisen lapsen haluaisi, sitä pitäisi alkaa jo tehdä. Minulle ei tässä ajassa ole karttunut niin paljoa säästöjä, että selviäisin todellakaan vauvavuoden jälkeen kotona siten, että ei menisi kituuttamiseksi. Samalla antaisin entistä enemmän taloudellista etumatkaa miehelle, joka saa edetä uralla ja makselee lainoja, kun itse joutuisin ottamaan lyhennysvapaata. Mies on jo lähtökohtaisesti edellä lainanmaksussa kun on minua vanhempi ja on rahoittanut lainan (maksamme siis talon tasan puoliksi).
Kahden lapsen kanssa tulisi myös painetta tehdä lyhennettyä työaikaa, mitä en ole valmis tekemään. Mutten myöskään laittamaan vuoden ikäistä täysillä tunneilla hoitoon.
Ja kyllähän sen tiedätte, mutta sanotaan vielä itsestäänselvyys ääneen: mies ei halua tai aio jäädä kotiin.
Että näillä pelimerkeillä.
Miksei teillä ole yhteiset rahat? Ettekö ole naimisissa?
Mietin ihan samaa kyllä, miten tämän palstan naisilla käy niin huono munkki?
Itse kelpuutin lastentekoon ensimmäisen helppoheikinoloisen nuoren miehen, joka tunnusti rakkauttaan. Vähän sillä ajatuksella, että halusin niin paljon saada lapsen, etten uskonut jääväni miinukselle vaikka mies sitten laistaisi vastuusta vaikka kokonaan. Ei vaikuttanut järin vastuulliselta ennen kuin tulin raskaaksi enkä odottanut häneltä täydellisyyttä, mutta yllättäin positiivisesti. Mukisematta mies on maksanut isomman osan kuluista ilman avioehtoa (toki avioehdolla voitaisiin rajata puolison oikeus varallisuuteen ennen vihkimistä sekä perintöihin, muttei tällaista merkittävästi meillä ollut/ole tiedossa). Varsinkaan lasten kanssa kotona ollessani ei mies ole laskenut omia ansioitaan vain itselleen kertyviksi.
Lapsia en olisi itsekään tahtonut jättää tämän miehen kanssa kotiin koska totta puhuen miehelläni ei ole pelkästään kehuttava ihmiskuva ja sillä sekoittaisi lasten päät, vaikka muuten kiehtova ja rakas renttu onkin. Työnjako ja uhraukset ovat siltä osin reiluja, ettei mies odota minun kirivän ja korvaavan hänelle elatustaan tulevaisuudessa sitten kun olen saanut yhteiset lapsemme hoivattua ja pääsen palaamaan työelämään. Olisin voinut odottaa tällä täysin huolimattomalla miesvalinnalla miehen olevan täysin peukalo keskellä kämmentä ja vastuun kodista ja lapsista jäävän pitkälti minulle ja ettei hänestä hirveästi apua olisi ollut. Ehkä jompikumpi olisi pettänytkin, muttei ole.
En siltikään, edes mieheltä jolta en odottanut kummempia, olisi voinut kuvitella miehen kerryttävän vain omaa kassaansa ja vaativan naista maksamaan kaiken puoliksi vaikka nainen ei kotona ollessaan, yhteisiin lapsiin keskittyessä pääse tienaamaan eikä parantamaan tienestejä.
-Millainen mies niin tekee, sellainen joka jo valmistelee asemaansa erossa? Sellainen joka haluaa pitää vaimon nuhteessa, ettei naisella olisi varaakaan valita eroa vaan pakko on olla mieliksi miehen määrätessä? Mies, joka haluaa hallita ja olla myös vahvoilla kun ero tulee? Kun ei minunkaan renttuni tuota tee niin mietin millaisille ukoille on annettu mahdollisuus. Jos tämä on yleistäkin. Eihän tuossa vaikuta olevan ollenkaan yhteisiä tavoitteita tasaväkisenä pariskuntana vaan mies on valmis nitistämään naisen heti kun ei enää naista tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa lastenhoitaja kotiin uraputkiäidit! Onhan teillä nyt varaa.
Eikö isän tarvitse sinusta osallistua palkkakustannuksiin? Miksei?
Niinkö luit? Voi, voi. Tuota ei saa tapahtua, kun uraa uurtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa lastenhoitaja kotiin uraputkiäidit! Onhan teillä nyt varaa.
Eikö isän tarvitse sinusta osallistua palkkakustannuksiin? Miksei?
Niinkö luit? Voi, voi. Tuota ei saa tapahtua, kun uraa uurtaa.
Sinusta lapsen hoidon järjestäminen on pelkästään äidin vastuulla? Yleensä lapsella on myös isä.
Vierailija kirjoitti:
Tehtävä: Maa kirjoitti:
Totta tuo, että yhteiskunnallisella tasolla tasa-arvo toimii, mutta kun nainen tulee töistä kotiin, mies on se, joka tekee lopulliset päätökset. Naisen mielipidettä kuunnellaan jos se on parempi, mutta mies tekee lopullisen päätöksen, vaikka nainen lähtisikin siitä sitten eri teille. Mies johtaa, vaikka vain itseään sitten.
😂 Sä et ole varmaan koskaan asunut Suomessa. Kyllä meidän suvussa sekä tuttavapiirissä ne on ne naiset, jotka niitä päätöksiä tekee.
Suvussanne ei ole siis miestä?
Kyllähän nainen helposti elättää itsensä ja kaksi lasta. Ensin kannattaa luoda uraa. Miesten varaan ei kannata laskea yhtään mitään perheessä. Miehet yleensä tienaa rahaa vain itselleen, ei perheelle ja vaihtaa naisen lennosta toiseen. Lapsia isät näkee satunnaisesti jos jaksaa. Perhe on ihan naisten juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut. Tosin tämä johtuu lähinnä siitä että jouduttiin muuttamaan sinne missä miehen työ oli. Täällä taas ei oo töitä mulle. Toki jos oltais jääty vanhalle paikalle elintasomme olis todella huono mun pienellä paska palkalla tai työttömyyskorvauksella eikä mulla oo mitään etenemis mahdollisuuksia omalla alallani. Joten loppujenlopuksi hyvä näin. Ei meillä mies vois jäädä kotiin perhe vapaille koska sillon meillä jäis laskut, talolainat ja ruuat saamatta.
Noin kävi kaverillenikin. Muuttivat pikkupaikkakunnalle, jossa miehelle insinöörinä paikka tehtaan johdossa.
Vaimolla yliopistotutkinto, mutta ei työmahdollisuuksia tuolla hevon kuusessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.
Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.
Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.
Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.
On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.
Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.
Ainoa järkevä kommentti!
Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!
Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.
M42
Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.
Niin, kaikki naiset eivät halua imettää, käsitän, mutta auempien kirjoittajien pointti olikin, ettei naisia saa pakottaa töihin ja isiä kotiin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen - koska jokaisella on oltava oikeus imettää. Tai olla imettämättä. Mutta millään lakipykälällä sitä ei saa sabotoida.
Saahan nykyisinkin vanhempainvapaan jakaa tasan puoliksi, mut harvapa näin tekee, koska silloin imetys loppuis lapsen ollessa 3-4kk ikäinen (!?)
Tietty jos on täysin korvikkeella ruokittu, onnistuu.
Mistä ihmeestä tulee se käsitys, että imetystä ei voi jatkaa töihinpaluun jälkeen?
Täysimetystä on aika vaikea jatkaa jos on 8-9 tuntia päivässä pois vauvan luota.
Täysimetys loppuu joka tapauksessa viimeistään silloin, kun vauva on puolivuotias ja rupeaa syömään muutakin ruokaa. Siinä vaiheessa on täysin mahdollusta jatkaa imetystä niin, että harventaa imetyskertoja.
Ehkäpä, mutta toisaalta on mukava että imetyksen aiheuttamat vaihdevuosioireet loppuvat. Ei tarvitse koko ajan enää rasvailla pillun kuivia limakalvoja, kun vauva ei roiku tissillä.
Eiköhän se ole jokaisen itse päätettävissä, kuinka kauan jatkavat imetystä vaikka sitten joutuisikin rasvailla kuivuvia limakalvoja.
Ja mikä oletus toi on, että kaikilla imettäjillä on noita vaivoja!? Itse imetän esikoista nyt neljättä kuukautta, enkä ainakaan vielä ole tarttenut mitään p1llurasvoja :D seksikin sujuu yhtä hienosti kuin ennen synnytystä.... Kauheesti etukäteen oeloteltiin noilla vaihdevuosioireilla, kuinka imetys tekee kärttyiseksi hiekkap1lluksi, joka ei halua miehen läheisyyttä saati seksiä. No minä kyllä haluan, joka päivä, vaikka vauva valvottaakin. Oonko muka joku outo poikkeus?!
Ja imetän tasan niin pitkään, kuin se minusta ja laosesta tuntuu hyvältä. Töitä ehdin tehdä myöhemminkin!
N31
Oikea asenne!
Meikä oli 6 vuotta, miettikää nyt, kuusi pitkää vuotta kotona lasten kanssa! Palasin tyäelämään 36 vuotiaana, oikein hyvin ehdin sen jälkeen luoda uraa! :)
Imetyksen tärkeydestä samaa mieltä. Kyllä se nyt vaan on fakta, ettei äidin töihinpaluu lapsen ollessa 6kk ome imetystä ajatellen hyvä juttu. Ellei sitten tee lyhyttä päivää. Mutta esim 30min työmatka suunraansa, sekä 8h työpäivä = 9h vähintään poissa vauvan luota, eikä tuossa iässä enää öisin imetetä.... Niin kyllä se maidontuotanto äkkiä lakkaa!!
N43
Joo mä haluaisin myös tietää, miten pitkiä duunipäiviä ja - matkoja noilla naisilla on, jotka tässäkin ketjussa vouhkaavat "kyllä imetys onnistuu vaikka äiti käviskin töissä"?! Meillä ei ainakaan, ellen sitten palaiai töihin naurettavia 3-4h päiviä tekemään 😂 vauva herää klo 8 ja menee klo 20 nukkumaan. Duuniin lähtisin ennen aamukasia, ja kotiin palaisin kuuden maissa. Kaikilla kun se työpaikka ei sijaitse ihan kodin vieressä.... Tuossa ehtis YHDEN imetyskerran vuorokaudessa! Kertokaa mulle, muten maidontuotanto EI kärsis tuossa skenaariossa?
N31
En ole kommentoinut näihin lainauksiin enkä hehkuttanut imetyksen olevan helppoa työssäkäyvälle, mutta itse osittaisimetin lapsia opiskellessa/töissäkävänä noin 10kk-24kk iät. Maidon ravintoarvo oli jo aika olematonta lopussa, mutta ihokontaktia ja katkeamattomat yöunet saatiin.
Maidontuotanto on varminta ensimmäiset 4 kk ja silloin sitä yleensä saa pumpattuakin hyvin mikäli imetys ei jostain syystä onnistu/sovi. 4 kk jälkeen imetyksen onnistumisen osalta on aika oleellista imettää rinnalta säännöllisesti. Jos jollain maidon pumppaus on sujunut helposti muutamat ensimmäiset kuukaudet, on useimmille silti epärealistinen ajatus pumpata äidinmaitoa vauvan pääasialliseksi ravinnoksi ensimmäisten kuukausien jälkeenkin töissä käydessä ilman säännöllistä rintaruokintaa. Se harvoin onnistuu jos äiti käy töissä, itsekin onnistuin imettämään vain iltaisin/aamuisin, mutten enää saanut pumpattua maitoa juurikaan. Päivisin lapselle annettiin korviketta/myöhemmin maitoa. Maito on lapsen pääasiallista ravintoa koko ensimmäisen elinvuoden.
Töihin voi halutessaan siis palata ennen kuin lapsi täyttää vuottakaan, mutta rintamaito tulee silloin tuskin riittämään.
/Teini--äiti, joka sai esikoisensa 20 v kesken lääkiksen
Tekisi kyllä mieli sanoa, että lienee paikallaan palata koulun penkille, sillä kaikki lähes kaikki väitteesi äidinmaidosta ovat nykytutkimuksen mukaan vääriä.
Lääkärinä sinulla on velvollisuus ja vastuu pysyä ajanmukaisessa tiedossa, kun jaat tietoa lääkärin roolissa muille.
Terveisin
Neuvolalääkäri
Nainen ajaa itsensä miinaan lähtemällä pikkuvaimoksi hevon kuuseen. Kun tulee ero, päätyy kunnan vuokra-asuntoon pitkäaikaistyöttömäksi.
Haluaa palvella eikå olla itsenäisiä?
Eihän perheissä ole kuin nainen joka tekee ja vastaa kaikesta ei mies siinä mitään määrää vaan loisii ei kanna mitään vastuuta ja sitten ihmettelee kun vaimo lähtee. Luulee vielä että nainen ei pärjää ilman miestä. Totuus on että paljon paremmin ilman sitä mieheksi kutsuttua taakkaa.
Nainen ei häärää, nainen tekee. Mies sitten itkee baarissa kun naiset on pahoja...nyyh.