Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Tein uraa ennen lapsia ja totesin, että elämä liike-elämän huipulla on melkoista paskaa. Sain lapset noin 40-v. ja nykyään teen leppoisaa keskijohdon hommaa ilman ylitöitä ja ilman liikaa vastuuta. Eli ihan vapaasta tahdostani luovuin urastani ja olen näin paljon onnellisempi. Aika moni luulee, että se hieno ura on jotain ylevää, ei, se on politiikkaa ja omasta elämästä luopumista, liikaa matkoja ja liikaa tiettyjen tahojen nuolemista.

Lykkäsitkö omasta tahdosta lastenhankintaa noin pitkälle? Pelottiko että jäisit lapsettomaksi?

Me oltiin molemmat opintojen loppuvaiheessa pätkätöissä, kun esikoinen syntyi. Viiden vuoden päästä mies oli saanut vakituisen paikan, edennyt urallaan ihan merkittävästi ja sai hyvää palkkaa. Minä olin työtön kahden lapsen kotiäiti. Ennen lapsia minä olin se paremmin tienaava ja olen myös korkeammin koulutettu, ja puhe olikin, että mies olisi sitten enemmän kotona lasten kanssa. No, osin tämä oli ihan omaa valintaa, mutta ei tää nyt ihan niin mennyt kuin olin ajatellut. Oma ura oli laitettava sivuun vuosiksi, ja miehen uraan lapset vaikutti korkeintaan positiivisesti. Mies myös kieltäytyi jäämästä kotiin, kun ei kuulemma kesken määräaikaisen sopimuksen voi jäädä (vaikka kyse olisi ollut vaan muutaman kuukauden pätkästä, ja määräaikaisuus olisi jatkunut vielä sen jälkeen ja hänen pomonsa (nainen) kannusti jäämään). Kun olisin halunnut hakea kiinnostavaa työtä kuopuksen ollessa puolivuotias, mies totesi että sitten lapset menee päiväkotiin, hän ei aio jäädä kotiin. Hieman kyllä surettaa ja suututtaa, vaikka nyt olenkin saanut hyvän työpaikan ja päässyt urakehityksessä hyvään alkuun ja lapsetkin hoidetaan aika tasapuolisesti nyt.

Mieheni valitsi sillä tavalla vaikean alan, että ei se pysty mitään pidempiä vapaita pitämään tai kohta ei olisi asiakkaita eikä mitään mihin palata. Yritys ei ole niin iso, että voisi palkata kokoaikaisia työntekijöitä, yksin tekee vielä. Tekee kuitenkin lyhyitä työpäiviä, että sillä tavalla on joustanut ja tinkinyt työnteossa lasten ollessa pieniä ja isompiakin.

Itsehän tingin työurassani juuri sillä tavalla, että olen ollut lasten kanssa kotona äitiyslomat ja vanhempainvapaita ja tehnyt määräaikaisia soppareita. Yrityksessä, jossa työskentelin ei kertaakaan palkattu nuorta lapsetonta naista eikä nuorta äitiä vakituiseen työsuhteeseen, joten varmasti olisi määräaikaisia soppareita tarjottu joka tapauksessa ja esimiestehtäviä vasta myöhemmin jos sellaisia ollaan oltu tarjoamassa.

Olen joustanut myös kuluttamalla aikaani toimihenlönä odottaen parempaa tilaisuutta jatkokouluttautua ilman taaperovaiheen kaaosta, mutta sehän ei liity sukupuoleeni mitenkään vaan ihan yleisesti vanhemmuuteen ja ollut ok koska perhe on ollut tärkein haaveeni ja siitä nautin vaikka en ollutkaan unelma-alallani.

Vakisopparit olisivat keventäneet mieltä, mutta sen enempää en mielestäni ole kokenut vääryyksiä tai syrjintää työelämässä. Mitäs sille mahdettaisiin, varmaan olisi isien hyvä pitää niitä vapaita myös? Toisaalta meilläkin lapset olivat kotona suunnilleen imetysten verran eikä enempää, joten ei se niin helppoa ole miesten pitää vapaita joka perheessä, ainakaan yhtä pitkään kuin naisten.

Mies olisi tahtonut muuttaa syvemmälle metsään isoon omakotitaloon juuri kun tuli aikani opiskella, mutta se vaihe unohtui onneksi nopeasti eikä opiskelusta tingitty omakotitalon tai aiheeseen liittyen miehen työuran takia. Ihan lasten takia sanoihin, muttei liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Ainoa järkevä kommentti!

Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!

Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.

M42

Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.

Niin, kaikki naiset eivät halua imettää, käsitän, mutta auempien kirjoittajien pointti olikin, ettei naisia saa pakottaa töihin ja isiä kotiin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen - koska jokaisella on oltava oikeus imettää. Tai olla imettämättä. Mutta millään lakipykälällä sitä ei saa sabotoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.

Onnea vain tyttärillesi. Naisista halveksivasti puhuva äiti on heille varmasti raskas taakka kannettavaksi. Ei kannata ihmetellä, jos suvussa on syömishäiriöitä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään.

Koti- ja koulukasvatus on epäonnistunut mikäli miehelle tulee tuollaista edes mieleen.

Tietysti. Silti tuollainen lopputulos ei ole mitenkään poikkeuksellinen, varsinkaan jos avioliittoon tulee jotain muuta skismaa joka johtaa miehen anteliaisuuden loppumiseen. Ihmisillä näin yleensä on myös taipumusta väärinkäyttää valtaansa, varsinkin jos toinen osapuoli ei ole neuvotteuasemassa.

Ja näin etenkin silloin kun valta-asemassa oleva on mies, sillä miehillä on tilastollisesti keskimäärin vähemmän kykyä empatiaan.

Mies tienaa kolme kertaa sen mitä minä, joten meille oli itsestäänselvää että minä pidän kaikki vanhempainvapaat. Mies oli isyysvapaalla 3 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Ainoa järkevä kommentti!

Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!

Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.

M42

Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.

Niin, kaikki naiset eivät halua imettää, käsitän, mutta auempien kirjoittajien pointti olikin, ettei naisia saa pakottaa töihin ja isiä kotiin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen - koska jokaisella on oltava oikeus imettää. Tai olla imettämättä. Mutta millään lakipykälällä sitä ei saa sabotoida.

Saahan nykyisinkin vanhempainvapaan jakaa tasan puoliksi, mut harvapa näin tekee, koska silloin imetys loppuis lapsen ollessa 3-4kk ikäinen (!?)

Tietty jos on täysin korvikkeella ruokittu, onnistuu.

Tottakai se vaikuttaa. Työntekoon ylipäätään vaikka ei uraa loisi. Lapset vaikuttaa uraan jo ennen kuin olet niitä tehnyt ja piiiiiitkään sen jälkeen.

Hoidat yksin vanhempainvapaat, mies kerää työvuosia, tulee se ero, sit muut jaksaa vielä ruikuttaa siitä että saat asumistukea (kun et sillä paskaksi jääneellä palkkakehityksellä pysty edes lapsiasi elättämään vaikka töissä käyt). Kuinka monta vuotta ja oman itsesi uhraat sille että kasvatat lapsistasi yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Nuoret naiset olette oikeassa, äidin osa on koiran osa tässä maassa. Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen kestäisi...

T. Nainen 32v, kahden äiti

Vierailija kirjoitti:

Mies tienaa kolme kertaa sen mitä minä, joten meille oli itsestäänselvää että minä pidän kaikki vanhempainvapaat. Mies oli isyysvapaalla 3 viikkoa.

Katsoisin, että tämä on ok kunhan avioehdossa vaimolta ei olla rajattu avio-oikeutta miehen avioliiton aikana kerryttämään varallisuuteen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein uraa ennen lapsia ja totesin, että elämä liike-elämän huipulla on melkoista paskaa. Sain lapset noin 40-v. ja nykyään teen leppoisaa keskijohdon hommaa ilman ylitöitä ja ilman liikaa vastuuta. Eli ihan vapaasta tahdostani luovuin urastani ja olen näin paljon onnellisempi. Aika moni luulee, että se hieno ura on jotain ylevää, ei, se on politiikkaa ja omasta elämästä luopumista, liikaa matkoja ja liikaa tiettyjen tahojen nuolemista.

Lykkäsitkö omasta tahdosta lastenhankintaa noin pitkälle? Pelottiko että jäisit lapsettomaksi?

Lykkäsin, koska ei ne nyt vaan siihen uraan nääs sopineet. Olen asunut mm. 5 maassa, ollut siis expattina jne. En koskaan ajatellut jääväni lapsettomaksi, vaan ajattelin jo nuorena, että lapset sitten myöhemmin. Ja hyvä näin, ei olisi luonteelleni nuorempana mitenkään sopinut ja oli pakko kokeilla ja kokea kaikkea. Sopivan isäehdokkaan löytäminen olikin sitten aikamoinen prosessi, mutta onneksi onnistunut sellainen. 😊

En lainkaan mutta asiaa vaikutti se, että, kiinnostuin lapsenteosta vasta reilusti kolmekymppisenä, kun olin jo saanut urani hyvään käyntiin. Tutkimustyö ei innostanut, tohtoriksi olisi ollut vaikea väitellä, kun lasten isä oli koko ajan työn takia matkoilla, jopa vuosia ja omat vanhemmat alkoivat tarvita apua. Onneksi kouluttauduin alalle, jossa vallitsee krooninen työvoimapula. En ole ikinä edes käynyt työpaikkahaastattelussa.

Yritin olla kotona lasten ollessa pieniä, mutta se ei todellakaan ollut minun juttuni ja kuopuksen jälkeen lähdin töihin hänen ollessaan 11 kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.

Onnea vain tyttärillesi. Naisista halveksivasti puhuva äiti on heille varmasti raskas taakka kannettavaksi. Ei kannata ihmetellä, jos suvussa on syömishäiriöitä yms.

Minä en halveksi ketään sukupuolen perusteella. Kuten sanoin sama ominaisuus on vastenmielinen sukupuolesta riippumatta. En tiedä mikä sulla on pielessä, kun ei mene jakeluun. Nyt puhuttiin siksi naisista, kun aihe on mikä on. Yhtä lailla koskee miehiäkin tällainen käytös.

Mun lapset oppivat toivottavastipitämään puoliaan terveellä tavalla, mutta tekemään myös valintoja, joiden takana ryhdikkäästi kykenevät seisomaan. Luulen, et elämä on mielekkäämpää ja jopa onnellisempaa silloin kuin kokee, että asioihin voi itse vaikutta. Tietysti kaikkeen ei voi elämässä vaikuttaa, se on selvää. Mut nyt puhun asioista siltä osin kuin voi. Eli voidaan poissulkea tässä nyt kaikki mikä ei ole ennakoitavissa jne.

En jaksa enää yhtään kuunnella niitä ulinoita, joissa valitaan X täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta, riskit ja seuraukset arvioiden ja jälkeenpäin esitetään ikään kuin jotain uhria, kun seuraukset konkretisoituvat.

Hyvin monella on tällainen tapa nähdä maailma. Sit syytellään muita tai luetellaan uhrauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.

Naiset kantavat aina vastuunsa.

Edustat sovinismia puhtaimmillaan. Jokainen jolla on aivot tajuaa tässäkin ketjussa kuinka heikoilla nainen on jo ennen mutta vielä pahemmin lapsen tehtyään. Tytöt ja naiset kantavat aina vastuunsa, pojat ja miehet ei. Onko sinulla yhtään poikaa tai puolisomiestä? Tasa-arvoisen perhe-elåmän ja yhteiskunnan toteutuminen alkaa poikien ja miesten tajutessa että elämän isot asiat pitää hoitaa ja vastuu jakaa tasan eikä piilotella tyttöjen ja naisten selän takana ja astua esiin kun tyttö tai nainen on kaiken tehnyt.

Esim pari tällaista tapausta:

Nainen jätti hyvän miehen ja parisuhteen vaan syystä, jota ei itsekään tiennyt. Kaikki oli hyvin ja epäilivät itsekin ei välttämättä koskaan tule yhtä hyvää puolisoa eteen.

No, Suomi on täysin vapaa maa toimia näin, ei siinä mitään.

Nyt tilanne:

Surkeita suhteen yrityksiä, ihmetellään kun ei ole vapaana hyviä lapsettomia miehiä, jotka olis kuitenkin valmiita perustamaan heti perheen juuri hänen kanssaan.

No, sitä saa mitä tilaa, sanoisin. Tajuavatko nämä naiset omaa vastuutaan omista valinnoistaan? Ehei. Syyttävät miehiä. Miesten vika kaikki. Surullista. Ei minulla ole mitään syytä toivoa noille mitään pahaa.

Mutta tätä en siis omille lapsille halua. Että ei nähdä, et valinnoilla on seuraukset. Sokeina kuljetaan hakkaamassa päätä seinään ja syyttämässä muita.

Hesarikin näköjään tykkää näistä perinteisistä rooleista. Yritin laittaa kommenttia siivousaiheiseen juttuun. Kritisoin sitä, miksi kotiin/lapsiin/siivoukseen liittyvissä jutuissa toimittajat, asiantuntijat ja haastatellut ovat naisia kun taas taloussivuilla miehet kirjoittavat miehistä. Jostain syystä kommenttiani ei julkaistu. Taisi osua herkkään kohtaan. Näillä toimillaan hesari vahvistaa typeriä stereotypioita.

Miksi tästä asiasta edes keskustellaan! Nainen on luotu synnyttämään! On aivan selvää, että nainen myös hoitaa lapset! Näin biologia määrää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.

Naiset kantavat aina vastuunsa.

Edustat sovinismia puhtaimmillaan. Jokainen jolla on aivot tajuaa tässäkin ketjussa kuinka heikoilla nainen on jo ennen mutta vielä pahemmin lapsen tehtyään. Tytöt ja naiset kantavat aina vastuunsa, pojat ja miehet ei. Onko sinulla yhtään poikaa tai puolisomiestä? Tasa-arvoisen perhe-elåmän ja yhteiskunnan toteutuminen alkaa poikien ja miesten tajutessa että elämän isot asiat pitää hoitaa ja vastuu jakaa tasan eikä piilotella tyttöjen ja naisten selän takana ja astua esiin kun tyttö tai nainen on kaiken tehnyt.

Mikä sinä olet puhumaan minulle tasa-arvosta. Sanot jotain noinkin typerää, että naiset kantavat AINA vastuunsa ja miehet eivät? Oletko joku trolli? Miten voit sanoa jotain noin typerää?

Meillä ollaan molemmat vanhemmat oltu kotona lasten kanssa. Joten siinä sulle taas yleistämistä.

Kumpihan meistä on enemmän tasa-arvoisempi lopulta? :D

Ateisti kirjoitti:

Miksi tästä asiasta edes keskustellaan! Nainen on luotu synnyttämään! On aivan selvää, että nainen myös hoitaa lapset! Näin biologia määrää!

Kannattaisi tutustua kulttuuriantropologiaan. Voi tulla yllätyksiä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein uraa ennen lapsia ja totesin, että elämä liike-elämän huipulla on melkoista paskaa. Sain lapset noin 40-v. ja nykyään teen leppoisaa keskijohdon hommaa ilman ylitöitä ja ilman liikaa vastuuta. Eli ihan vapaasta tahdostani luovuin urastani ja olen näin paljon onnellisempi. Aika moni luulee, että se hieno ura on jotain ylevää, ei, se on politiikkaa ja omasta elämästä luopumista, liikaa matkoja ja liikaa tiettyjen tahojen nuolemista.

Lykkäsitkö omasta tahdosta lastenhankintaa noin pitkälle? Pelottiko että jäisit lapsettomaksi?

Lykkäsin, koska ei ne nyt vaan siihen uraan nääs sopineet. Olen asunut mm. 5 maassa, ollut siis expattina jne. En koskaan ajatellut jääväni lapsettomaksi, vaan ajattelin jo nuorena, että lapset sitten myöhemmin. Ja hyvä näin, ei olisi luonteelleni nuorempana mitenkään sopinut ja oli pakko kokeilla ja kokea kaikkea. Sopivan isäehdokkaan löytäminen olikin sitten aikamoinen prosessi, mutta onneksi onnistunut sellainen. 😊

Mielenkiintoista. Itse aloin lähellä kolmeakymmentä jo huolestua siitä onko liian myöhäistä alkaa hankkia lapsia, jos tuleekin sen kanssa jotain ongelmia. Ei onneksi tullut.