Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

AV:lla ei naisten panosta lasten kasvatuksessa verrata muuhun kuin pershedelmien pullautteluun. Käytännössä nämä ihmiset kieltävät kaiken sen merkityksen mistä naisen vanhemmuudessa on kyse.

Kerrotko vielä, mistä kaikesta isän vanhemmuudessa on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään.

Koti- ja koulukasvatus on epäonnistunut mikäli miehelle tulee tuollaista edes mieleen.

Juu, kuulostaa narsistiselta personallisuushäiriöltä. Vallankäyttöä ja alistamista. Vähättelyä ja varpasiltaan pitämistä.

Tuommoisen kanssa en edes lapsia tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

AV:lla ei naisten panosta lasten kasvatuksessa verrata muuhun kuin pershedelmien pullautteluun. Käytännössä nämä ihmiset kieltävät kaiken sen merkityksen mistä naisen vanhemmuudessa on kyse.

Kerrotko vielä, mistä kaikesta isän vanhemmuudessa on kyse?

Vastaavasti naisen limaloukkuun mälläämisestä puolikovalla mumameisselillään ja porsineen emakon ja pershedelmiensä vastentahtoisesta elatuksesta kalsareita ja sukkia pitkin kämppää lapseksi taantuneena pudotellen.

Sinä tai lainaamanihan tämän todellisuudesta vietaantuneen AV:n pullauttelu-kielen tahdoit ottaa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Sama täällä! Opiskelin korkeakoulututkinnon, mutta kun en millään löytänyt vakituista ja kivaa oman alani työpaikkaa, päätin hankkia lapset ja jäin kotiin. Se siitä urasta, eipä ole harmittanut. Ja kuten kirjoitit, olemme molemmat tyytyväisiä, mies ja minä.

Nykyajan työelämä on niin ankeaa ja stressaavaa, etten koe haluavani moiseen oravanpyörään. Palkat eivät korvaa niitä vaatimuksia. Haluan myös tuntea omat lapseni enkä vain kiireessä iltaisin ruokkia ja sanoa hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Sama täällä! Opiskelin korkeakoulututkinnon, mutta kun en millään löytänyt vakituista ja kivaa oman alani työpaikkaa, päätin hankkia lapset ja jäin kotiin. Se siitä urasta, eipä ole harmittanut. Ja kuten kirjoitit, olemme molemmat tyytyväisiä, mies ja minä.

Nykyajan työelämä on niin ankeaa ja stressaavaa, etten koe haluavani moiseen oravanpyörään. Palkat eivät korvaa niitä vaatimuksia. Haluan myös tuntea omat lapseni enkä vain kiireessä iltaisin ruokkia ja sanoa hyvää yötä.

Hys hys😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Sama täällä! Opiskelin korkeakoulututkinnon, mutta kun en millään löytänyt vakituista ja kivaa oman alani työpaikkaa, päätin hankkia lapset ja jäin kotiin. Se siitä urasta, eipä ole harmittanut. Ja kuten kirjoitit, olemme molemmat tyytyväisiä, mies ja minä.

Nykyajan työelämä on niin ankeaa ja stressaavaa, etten koe haluavani moiseen oravanpyörään. Palkat eivät korvaa niitä vaatimuksia. Haluan myös tuntea omat lapseni enkä vain kiireessä iltaisin ruokkia ja sanoa hyvää yötä.

Etkö ole huolissasi miten pärjäät jos tulee ero tai tulet eläkeikään?

Mun mies tienaa 4-5x sen minkä minä tienaan kuussa. Kaikki edellisetkin poikaystävät, paitsi yksi, on tienanneet minua enemmän. Tienaan itse myös ihan hyvin, yli maan keskiarvon. Odotan ensimmäistä lastamme ja olisi ihan utopistinen ajatus, että mies jäisi vanhempainvapaalle ja minä lähtisin töihin. Kyllähän se nyt on taloudellisesti kannattaavaa että suurituloisempi käy duunissa.

Sama skenaario olisi tapahtunut kaikkien aikaisempienkin ukkojen kanssa, mikäli olisimme hankkineet ikinä lapsia. Ehkä sen yhden kanssa olisi mietitty että kumman kannatta jäädä kotiin. Mutta silti oltaisiin varmaan päädytty että minä jään kun kerran olen jo valmiiksi sen muutaman kuukauden pois työelämästä. Sama se on rutistaa koko setti kunnes lapsi menee tarhaan, eikä niin että molemmille tulee epäedullisia poissaoloja töistä.

Meillä onneksi minä tienaan miestä huomattavasti enemmän, yli neljä kertaa enemmän tällä hetkellä. Meillä onneksi miehen lupaus jäädä kotiin piti oikein hyvin. Olin 5kk äitiyslomalla (emme asu Suomessa eikä täällä ole pitkiä äitiysvapaita) ja mies siihen asti kun lapsi oli päälle vuoden. Tärkeää oli, että heti lapsen synnyttyä mies otti kuukauden vapaata ja tämän jälkeen teki vain 50% työaikaa. Muutos ei ollut niin suuri.

En missään vaiheessa imettänyt lasta, joten sekään ei ollut mikään ratkaiseva tekijä. Pidän ylipäätään koko täysimetyksen jumalointia ja glorifiointia aivan järjettömänä touhuna. Ensinnäkin, jos asiaa ihan oikeasti tutkii, ei ole voitu todistaa, että äidinmaito olisi korviketta parempaa. Suurin osa tutkimuksista perustuu 70- luvun versioon korvikkeesta, nykykorvikkeet ovat kuitenkin aivan eri laatuisia. On olemassa joitain aivan marginaalisia etuja, mitä imetys saattaa tuoda, mutta koska äidinmaito on aina kompromissi äidin ja vauvan terveyden väliltä, aidosti oikeasti ravinteikkaan äidinmaidon tuottaminen vaatii myös äidin ruokavaliolta paljon. Jos sitä imetystä nyt kuitenkin halutaan väkisin puskea, täysimetyksessä ei todellakaan ole järjenhäivääkään. Se, että lasta esim. Pääasissa imettää ja antaa välillä korviketta, ei todellakaan vaikuta millään muotoa lopputulokseen. Mutta naisille kehitetään aina näitä erilaisia utopioita, joihin tulee päästä ja johon sitten pyritään monen muun asian kustannuksella. Naiset keskittyvät kaikkeen sellaiseen esimerkiksi sen uran sijaan.

Se mies kannattaa aidosti ottaa mukaan siihen lapsenhoitoon alusta asti. Ja sen miehen tapa hoitaa on vain pakko hyväksyä. Meillä oli vauvalla päällä aina vähän mitä sattuu, olisin itse rytmittänyt päivät aivan toisin ja kiinteiden aloitus tökki pahasti. Mutta mies hoiti vastuunsa ja edelleen viettää paljon aikaa poikansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

No eikä ylistetä. Vingutaan että ei synny veronmaksajia ja ei anneta naisille vakityöpaikkoja kun jäävät heti äitiyslomille. Eli naisen pitää tehdä veronmaksajia mutta itse tyytyä ruppuelämään.

Ja heti kun nainen on raskaana alkaa laulu loisimisesta, yhteiskunnan varoilla elämisestä ja miehellä itsensä elättämisestä. Miestä vain kehutaan ja onnitellaan isåksi tulosta kun mahtava homma. Naisen on paras myös katsoo että ei raskauden vuoksi vaan jotain erityiskohtelua odota itselleen saa.......na.

Sitten kun jää äitiyslomalle niin vattuullaan selän takana ja annetaan työt muille kokonaan että elättäjööt ite oma mukulansa se ei meille kuulu yhteiskunnan elätti. Ja on se vattu kun ei synny tarpeeksi veronmaksajia!

Sitten synnytyksessä tehdään kaikki mahdollinen paha mitä voidaan ja ehditään. Älä luule että sinä olet tärkeä. Verovarojen kuluttaja. Ja ei niitä veronmaksajia synny niin pitää näitä osastoja sulkea. Miksi naiset ei tee veronmaksajia?

Ja synnytyksen vauriot? Yritätkö kuluttaa verivaroja? Tunge vaan peruna sinne, sillä ne elimet on ennenkin sisällä pysynyt.

Ja katoki että menet heti töihin kun äitiysloma loppuu loinen, miehen rahoilla itsensä ja lapsen elätyttävä. Mutta kun se on miehenkin lapsi... Mies tienaa miehen rahat, ei kai nyt sentään mies toppapukuja osta.

Ai olet 6kk hoitovapaalla yhteiskunnan elätti. Yhteiskunnalla ja miehellä itsensä maksattava kotona makaaja. Kun saa..... na on syntyvyys taas laskenut, mistä veronmaksajat?

Ai menet heti töihin? Eihän sitä noin pientä voi hoitoon viedä, kyllä se lapsen paikka on kotona hyvä tavaton itsekäs äiti, mitä niitä lapsia tekee jos niitä ei itse aio hoitaa, tiedätkö sinä mitkä on päivähoidon todelliset kustannukset? Käytät verovaroja.

Ja kun ei synny tarpeeksi veronmaksajia! Ja aina sillä on lapsi sairaana on se kun naiset ei pysy kotona lasten kanssa pitää töihin änkää. Mistä ne veronmaksajat? Ja kuulitteko se om taas raskaana, menee taas loisimaan kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi minä tienaan miestä huomattavasti enemmän, yli neljä kertaa enemmän tällä hetkellä. Meillä onneksi miehen lupaus jäädä kotiin piti oikein hyvin. Olin 5kk äitiyslomalla (emme asu Suomessa eikä täällä ole pitkiä äitiysvapaita) ja mies siihen asti kun lapsi oli päälle vuoden. Tärkeää oli, että heti lapsen synnyttyä mies otti kuukauden vapaata ja tämän jälkeen teki vain 50% työaikaa. Muutos ei ollut niin suuri.

En missään vaiheessa imettänyt lasta, joten sekään ei ollut mikään ratkaiseva tekijä. Pidän ylipäätään koko täysimetyksen jumalointia ja glorifiointia aivan järjettömänä touhuna. Ensinnäkin, jos asiaa ihan oikeasti tutkii, ei ole voitu todistaa, että äidinmaito olisi korviketta parempaa. Suurin osa tutkimuksista perustuu 70- luvun versioon korvikkeesta, nykykorvikkeet ovat kuitenkin aivan eri laatuisia. On olemassa joitain aivan marginaalisia etuja, mitä imetys saattaa tuoda, mutta koska äidinmaito on aina kompromissi äidin ja vauvan terveyden väliltä, aidosti oikeasti ravinteikkaan äidinmaidon tuottaminen vaatii myös äidin ruokavaliolta paljon. Jos sitä imetystä nyt kuitenkin halutaan väkisin puskea, täysimetyksessä ei todellakaan ole järjenhäivääkään. Se, että lasta esim. Pääasissa imettää ja antaa välillä korviketta, ei todellakaan vaikuta millään muotoa lopputulokseen. Mutta naisille kehitetään aina näitä erilaisia utopioita, joihin tulee päästä ja johon sitten pyritään monen muun asian kustannuksella. Naiset keskittyvät kaikkeen sellaiseen esimerkiksi sen uran sijaan.

Se mies kannattaa aidosti ottaa mukaan siihen lapsenhoitoon alusta asti. Ja sen miehen tapa hoitaa on vain pakko hyväksyä. Meillä oli vauvalla päällä aina vähän mitä sattuu, olisin itse rytmittänyt päivät aivan toisin ja kiinteiden aloitus tökki pahasti. Mutta mies hoiti vastuunsa ja edelleen viettää paljon aikaa poikansa kanssa.

Väärin. Miestä ei pidä OTTAA mukaan lapsen hoitoon alusta asti. Mies on aikuinen ihminen, ei mikään paimennettava lapsi eli hänen pitää itse omatoimisesti hoitaa lasta kaikin tavoin alusta asti. Vain imettää mies ei pysty. Nainen ei ole miehen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Just tämän takia en kestä itkua "naisen eurosta". Jos valtaosa äideistä asettaa kotonaolon uran edelle, niin tottakai se näkyy palkassa väestötasolla!

Juuri näin. Asum Ruotsissa, eikä tarvinnut neuvotella, vaan vapaat jaettiin. En ole niin tyhmä, että jäisin kotiin ja antaisin palkka- ja eläkekehityksen heikentyä. Tienaankin nykyään enemmän kuin mieheni. Eikä täällä äidit jää kotiin, siksi naisten on helpompi luoda uraa ja raskaana oleviakin rekrytoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Olisin voinut hyvätuloisena saada miehen suostumaan tuollaiseen järjestelyyn ja jäämään pois työelämästä. Jotenkin vain tuntuu pahalta ajatus siitä, että mahdollisessa erotilanteessa toinen jäisi tyhjän päälle. Siksi en tuollaiseen miestä missään vaiheessa rohkaissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään.

Koti- ja koulukasvatus on epäonnistunut mikäli miehelle tulee tuollaista edes mieleen.

Juu, kuulostaa narsistiselta personallisuushäiriöltä. Vallankäyttöä ja alistamista. Vähättelyä ja varpasiltaan pitämistä.

Tuommoisen kanssa en edes lapsia tekisi.

Et voi tietää etukäteen miten toinen käyttäytyy joskus myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Tuosta käyttämästäsi englanninkielisestä sanadtakin huomaa, että ajatuksesi on tuontitavaraa. Suomessa sekä nainen että mies ovat perheen elättäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistäminen tuntuu niin hankalalta, että osittain kadun perheen perustamista. Tuntuu, että elän jonkun toisen elämää. Olen jumittunut kotiin. Kukaan ei ota enää töihin, kun olen kehdannut hoitaa pienet lapseni kotona. Olen luopunut urasta, mutta se ei ole ollut kokonaan oma valintani.

Mikä ei ollut oma valinta: raskaaksi hankkiutuminen, lapsen pitäminen, lasten hoitaminen kotona? Mistä maasta kirjoitat, jos sinut on näistä johonkin pakotettu?

Ota aikuinen ihminen nyt vähän vastuuta omista päätöksistäsi.

Jos mies ei suostu tekemään omaa osuuttaan lapsensa hoitamisesta, silloin äidin on joko pakko hoitaa lapsi yksin. Ei se ole mitään valinnanvapautta, vaan tilanteen sanelema pakko.

Kyllä. Jopa niin paljon, että muutin miehen työn perässä pienelle paikkakunnalle, missä sitten aikuisena kävin niitä kouluja mitä oli, en niitä mihin olisin halunnut. Mulla oli opistotason tutkinto alalta, minne satui pääsemään ja mikä ei yhtään kiinnostanut ennen muuttoa, joten tein sitten mitä satuin saamaan. Meillä mies sai hyvän työpaikan eikä suostunut siihen, että olisin lähtenyt jatkamaan koulua toiselle paikkakunnalle, missä oli yliopisto. Löysin aloja, minne olisin voinut päästä, mutta aika isojen riitojen jälkeen jäin miehen luo. No nyt on jonkinlainen aikuisiällä luotu ura, mutta paljon kauempana siitä, mitä nuorena ajattelin. Tuo pieni paikkakunta oli se avainsana, mies kyllä myöntyi että jatkan opintoja, kunhan en lähde kauemmaksi. Nykyään ollaan jo muutettu minun työn perässä, kun 15 vuoden pätkätöiden ja opintojen jälkeen mies uskoi, että minulle on töitä vain isommassa paikassa. Nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

en minä ainakaan olisi halunnut, lapset olivat mun projekti. Mies mahdollisti taloudellisesti

Vierailija kirjoitti:

paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?

Ja siitäkin nimenomaan äitejä paheksutaan. Kukaan ei paheksu isää, jonka lapsi on päiväkodissa.

Mieheni on ihana ja on aina tehnyt kaikkensa että pystyisin jatkamaan uraani, mutta oudosti vaan se lapsensaanti kyllä kariutti aika pahasti kuitenkin. Monesta eri syystä, vaikka yritin taistella vastaan. Nyt poimin sirpaleita ja yritän saada kaiken jälleen kasaan. Olen todella väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Sama täällä! Opiskelin korkeakoulututkinnon, mutta kun en millään löytänyt vakituista ja kivaa oman alani työpaikkaa, päätin hankkia lapset ja jäin kotiin. Se siitä urasta, eipä ole harmittanut. Ja kuten kirjoitit, olemme molemmat tyytyväisiä, mies ja minä.

Nykyajan työelämä on niin ankeaa ja stressaavaa, etten koe haluavani moiseen oravanpyörään. Palkat eivät korvaa niitä vaatimuksia. Haluan myös tuntea omat lapseni enkä vain kiireessä iltaisin ruokkia ja sanoa hyvää yötä.

Etkö ole huolissasi miten pärjäät jos tulee ero tai tulet eläkeikään?

Perintöä tulossa.