Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

Olisin voinut hyvätuloisena saada miehen suostumaan tuollaiseen järjestelyyn ja jäämään pois työelämästä. Jotenkin vain tuntuu pahalta ajatus siitä, että mahdollisessa erotilanteessa toinen jäisi tyhjän päälle. Siksi en tuollaiseen miestä missään vaiheessa rohkaissut.

En usko, että parisuhteessa tuo olisi hyvä asetelma. Jos tulisi jotain isoja ongelmia, niin voisi kokea ettei olisi edes oikeutta ottaa eroa, jottei toinen jäisi pulaan uhrattuaan kaiken perheen eteen. Se taas voisi saada aikaan katkeruuden tunteita. Suhde ei tuntuisi siltä, että siinä olisi rakkaudesta, vaan tietynlaisen pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?

Ja siitäkin nimenomaan äitejä paheksutaan. Kukaan ei paheksu isää, jonka lapsi on päiväkodissa.

Ensimmäisen kerran törmäsin tuohon ollessani raskaana. Ei silloin valitettavasti hämmentyneenä riittänyt rohkeus sanoa kyseiselle ihmiselle, että lapsemme tulee aloittamaan päiväkodissa vuoden ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

en minä ainakaan olisi halunnut, lapset olivat mun projekti. Mies mahdollisti taloudellisesti

Miksi mies halusi tuollaiseen rooliin?

Mies on ammattikoulun käynyt, mutta hyväpalkkaisessa työssä. Lasten kanssa on isyysloman pitänyt, ei muuta. Itse olen ammattikorkeakoulun käynyt ja olen tällä(kin) hetkellä lastemme kanssa kotona. Lapset ovat 8v, 5v ja 3v. Esikoisen syntymän jälkeen palasin töihin esikoisen ollessa hieman yli vuoden, tein 50% työaikaa. Sen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi, enkä sen jälkeen ole palannut työelämään. Kuopus täyttää ensi kuussa 3v, joten paluu on edessä. Toki jälleen vain 50% työaikaa.

Eli KYLLÄ, meillä minä äitinä ja naisena joustan hyvin paljon työelämästä. Tosin, eipä itsellä edes ole mitään hinkua sairaanhoitajan työhön. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on ammattikoulun käynyt, mutta hyväpalkkaisessa työssä. Lasten kanssa on isyysloman pitänyt, ei muuta. Itse olen ammattikorkeakoulun käynyt ja olen tällä(kin) hetkellä lastemme kanssa kotona. Lapset ovat 8v, 5v ja 3v. Esikoisen syntymän jälkeen palasin töihin esikoisen ollessa hieman yli vuoden, tein 50% työaikaa. Sen jälkeen tulin uudelleen raskaaksi, enkä sen jälkeen ole palannut työelämään. Kuopus täyttää ensi kuussa 3v, joten paluu on edessä. Toki jälleen vain 50% työaikaa.

Eli KYLLÄ, meillä minä äitinä ja naisena joustan hyvin paljon työelämästä. Tosin, eipä itsellä edes ole mitään hinkua sairaanhoitajan työhön. 

Sinällään hyvin valittu koulutus, kun töitä löytyy helposti.

Meidän perheessä mies oli mielellään hoitovapaalla nuorimman lapsen kohdalla. Harmitteli jopa, kun ei ollut jo vanhempien lasten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.

Meillä sama ja itse olen se kolme (oikeasti bruttona neljä) kertaisen summan tienaava mies. Oli itsestään selvää että pysyn töissä. Vaimo puolestaan sai päättää jääkö hoitovapaalle vai palaako töihin olin valmis maksamaan perheen menot kokonaisuudessaan. Millä tavalla tämä on väärin? Olisiko meidän pitänyt valita taloudelliset ongelmat, vai oliko se vääryys että vaimolla oli varaa valita mielensä mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Tuosta käyttämästäsi englanninkielisestä sanadtakin huomaa, että ajatuksesi on tuontitavaraa. Suomessa sekä nainen että mies ovat perheen elättäjiä.

Niinpä ja naiselle on henkisesti yhtä vaikeaa olla kotona kuin miehellä.

Suomessa nainen on aina perheenpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset suostu, että mies hoitaisi kodin ja lapset.

en minä ainakaan olisi halunnut, lapset olivat mun projekti. Mies mahdollisti taloudellisesti

Miksi mies halusi tuollaiseen rooliin?

Pitääkö mies lapsista vai oliko tuo verrattavissa esimerkiksi puolison ratsastusharrastuksen rahoittamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kolme kertaa parempi palkka. Jonain verotusvuonna tienannut jopa 10kertaa minua enemmän. Hänen työnsä perässä ollaan aina muutettu. Se on ollut järkiratkaisu. Ollaan saatu harrastaa ja reissata koko perhe ja asua tilavammin. Mutta tiedän että jos ero tulisi niin olisin siinä se häviäjä koska teen pätkätöitä ja olen joskus jättänyt vakityön miehen työn takia. Ja tietenkin muuttojen henkinen kuorma.

Meillä sama ja itse olen se kolme (oikeasti bruttona neljä) kertaisen summan tienaava mies. Oli itsestään selvää että pysyn töissä. Vaimo puolestaan sai päättää jääkö hoitovapaalle vai palaako töihin olin valmis maksamaan perheen menot kokonaisuudessaan. Millä tavalla tämä on väärin? Olisiko meidän pitänyt valita taloudelliset ongelmat, vai oliko se vääryys että vaimolla oli varaa valita mielensä mukaan?

Halusitko lapsia vai oliko se hinta, jonka jouduit maksamaan tuossa parisuhteessa pysymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Miksi lapsia hankkivat sellaiset ihmiset, joille omien lasten hoitaminen on pakkopullaa?

Niinpä. Tähän olisi kiva kuulla vastaus miehiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Miksi lapsia hankkivat sellaiset ihmiset, joille omien lasten hoitaminen on pakkopullaa?

Niinpä. Tähän olisi kiva kuulla vastaus miehiltä?

Luultavasti nössöjä, jotka eivät halua / uskalla päättää suhdetta lapsista haaveilevan naisen kanssa, koska pelkääväyöt muuten jäävänsä yksin. Perustan näkemykseni isäni puheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?

Ja siitäkin nimenomaan äitejä paheksutaan. Kukaan ei paheksu isää, jonka lapsi on päiväkodissa.

Ensimmäisen kerran törmäsin tuohon ollessani raskaana. Ei silloin valitettavasti hämmentyneenä riittänyt rohkeus sanoa kyseiselle ihmiselle, että lapsemme tulee aloittamaan päiväkodissa vuoden ikäisenä.

Mä en tajua miksi tuollaiset vanhemmat hankkii lapsia. En millään. Ihan kamalaa laittaa noin pieni hoitoon, jossa sen yksilöllisiin tarpeisiin ei millään pystytä vastaamaan. Ja missä sitä voi vaikka isompi purra ja lyödä ennen ku joku huomaa. Hyi hemmetti. Toinen ei voi mitään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?

Ja siitäkin nimenomaan äitejä paheksutaan. Kukaan ei paheksu isää, jonka lapsi on päiväkodissa.

Ensimmäisen kerran törmäsin tuohon ollessani raskaana. Ei silloin valitettavasti hämmentyneenä riittänyt rohkeus sanoa kyseiselle ihmiselle, että lapsemme tulee aloittamaan päiväkodissa vuoden ikäisenä.

Mä en tajua miksi tuollaiset vanhemmat hankkii lapsia. En millään. Ihan kamalaa laittaa noin pieni hoitoon, jossa sen yksilöllisiin tarpeisiin ei millään pystytä vastaamaan. Ja missä sitä voi vaikka isompi purra ja lyödä ennen ku joku huomaa. Hyi hemmetti. Toinen ei voi mitään tehdä.

Ei ollut varaa olla kotihoidon tuella kotona pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Ainoa järkevä kommentti!

Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!

Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.

M42

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Ainoa järkevä kommentti!

Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!

Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.

M42

Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tein uraa ennen lapsia ja totesin, että elämä liike-elämän huipulla on melkoista paskaa. Sain lapset noin 40-v. ja nykyään teen leppoisaa keskijohdon hommaa ilman ylitöitä ja ilman liikaa vastuuta. Eli ihan vapaasta tahdostani luovuin urastani ja olen näin paljon onnellisempi. Aika moni luulee, että se hieno ura on jotain ylevää, ei, se on politiikkaa ja omasta elämästä luopumista, liikaa matkoja ja liikaa tiettyjen tahojen nuolemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät tullaan kyllä pakottamaan kotiin, älkää huoliko. Mut uskokaapa mua! Naulatkaa vaikka tämä kommentti seinillenne huoneentauluksi:

Näiden naisten marttyrointi EI LOPU siihen. Silloin itketään taas niitä asioita, josta joudutaan sitten luopumaan (kuten perheen taloudellinen asema, oma aika lastensa kanssa, ym.) NÄKÖKULMA ON AINA SE, ETTÄ NAINEN ON MIESTEN JA YHTEISKUNNAN UHRI.

Enkä todellakaan tarkoita kaikkia naisia, missään nimessä, olenhan itsekin nainen. Mutta ihan tarpeeksi tätä uhriutumista näkee. Rusinat pullista jne. Mikään ei ole koskaan hyvä ja oikein. Nämä "sorretut" marttyroijat kääntävät kelkkansa heti kun miehet jäävät kotiin.

"Olen nainen, mutta suollan silti sovinistista paskaa!" Eikö tunnu yhtään typerältä?

Tuossa ei ole mitään sovinistista, joten ei tunnu. Päinvastoin. Olen kuules kova muija, mutta inhoan sellasta selkärangattomuutta mitä moni edustaa. Tietysti yhtä vastenmielinen tämä ominaisuus on sukupuolesta riippumatta. Koskaan mikään ei ole omien, tietoisten valintojen tulosta.

Omille tyttärille teen palveluksen, kun en anna niille mitään uhriutumismallia, vaan sen, että pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta vastaavasti kantavat vastuunsa.