Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jotenkin tuntuu, että lapsen syntymä saa aikaan miehissä vahvoja tuntemuksia, että ne pelottavat ja niitä pitää paeta työhön. Siis raukkamaista kyllä mutta niin suomalaista. Isäni oli ihan samanlainen, sain häneen henkisen yhteyden vasta aikuisiällä. Sanoi että ei oikein perustanut minusta kun olin avuton vauva. Eli ts. taustalla on luultavasti myös traumoja liittyen omaan isään. 

Sodan varjo, joka näkyy vielä tämän päivän nuorissa miehissä. Kavereideni kaikki puolisot (n. 30-v miehiä) lisäsivät työntekoaan kun eka lapsi syntyi. Yksi vaihtoi työtä reissutyöksi, jossa ollaan ulkomailla yli puolet vuodesta. 

Sota näkyy 60-v isässäni siten, että tekee töitä kuin mikäkin kaistapää ja on jo sillä tuhonnut terveyttääkin (hommasi itselleen ylennyksen sopivasti syntymäni aikaan), ei puhu tunteistaan eikä ole ikinä puhunut sanaakaan omasta isästään, rintamaveteraanista.

Ei tuossa näy sota vaan se, että puoliso jää vauvan kanssa kotiin, mutta tulojen pienetessä kulutuksesta ei haluta tinkiä. Nainen vaatii miestä maksajaksi.

Harva nainen sanoo, että ei halua miehen jäävän kotiin, koska elintaso laskee. Kivampi todeta, että mies ei halua jäädä kotiin.

Eikö olisi aika outoa, jos lapsen isä ei osallistuisi lapsesta koituviin kuluihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Ja äidit pakolla töihin kotona loisimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

No ei ne mm raksahommat ja taksikuskin työt mitään uraa ole yhtään enempää kuin ne työt mitä naiset monesti tekee.

Ja naiset kouluttautuu enemmän ja pitemmälle kuin miehet eli jos jollakin on ura niin se on naisilla.

Näin se menee nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Ja jos tulee ero, niin kotiin vuosiksi jäänyt osapuoli jää täysin tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

No ei ne mm raksahommat ja taksikuskin työt mitään uraa ole yhtään enempää kuin ne työt mitä naiset monesti tekee.

Ja naiset kouluttautuu enemmän ja pitemmälle kuin miehet eli jos jollakin on ura niin se on naisilla.

Näin se menee nykyään.

Mutta ei riitä naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kuinka pitkään sitä saisi? Kertyykö siitä eläkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

No ei ne mm raksahommat ja taksikuskin työt mitään uraa ole yhtään enempää kuin ne työt mitä naiset monesti tekee.

Ja naiset kouluttautuu enemmän ja pitemmälle kuin miehet eli jos jollakin on ura niin se on naisilla.

Näin se menee nykyään.

Mutta ei riitä naisille.

Tarkoitatko että pelkän uran tulisi riittää naisilla elämän sisällöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Tottakai nainen jää kotiin hoitamaan lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Kielitaitosi loppui siis kohdassa provider. Opettele käyttämään sanakirjaa apunasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

Ajatellaan näin päin. Sinua ylistettäisiin sen vuoksi että jäät koti-isäksi hoitamaan lapsia. Et saisi kuitenkaan omaa rahaa, eläkekertymää ja naisesi vittuilisi sinulle "lompakkoloisimisesta". Jos huonosti käy, naisesi vielä ottaa sinusta eron, ja sitten olet tyhjän päällä, koska koulutuksesi on vanhentunut ja kukaan ei halua sinua töihin. Miltä kuulostaa, ottaisitko vastaan tällaisen diilin ja olisiko se paljon puhuttu "ylistys" todellakin kaiken tämän arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään.

Koti- ja koulukasvatus on epäonnistunut mikäli miehelle tulee tuollaista edes mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään.

Koti- ja koulukasvatus on epäonnistunut mikäli miehelle tulee tuollaista edes mieleen.

Tietysti. Silti tuollainen lopputulos ei ole mitenkään poikkeuksellinen, varsinkaan jos avioliittoon tulee jotain muuta skismaa joka johtaa miehen anteliaisuuden loppumiseen. Ihmisillä näin yleensä on myös taipumusta väärinkäyttää valtaansa, varsinkin jos toinen osapuoli ei ole neuvotteuasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Kielitaitosi loppui siis kohdassa provider. Opettele käyttämään sanakirjaa apunasi.

Suomenkielinen palsta. Onko sinulla puutteellinen äidinkielen taito?

-eri

Minä pidin siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Se sopi hyvin luonteelleni ja tarjosi vapautusta töistä. En ole koskaan oppinut nauttimaan työelämästä tai töissäkäymisestä. En hoitanut kotia tai tehnyt kaikkia kotitöitä, mies osallistui töistä tultuaan. Kumpikin teki jaksamisen ja oman fiiliksen mukaan. Miehelle pelkät lomat alkavat olla liikaa ja hän kaipaa töihin. Hän on uraorientoitunut asiantuntija siinä missä minä viihdyn kotona. Koen meidän elävän hyvin tasa-arvoisesti eli kumpikin on saanut tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten ja mistä pitää eniten. Mitään vähättelyä, loisimista tai alentamista en ole miehen taholta koskaan kokenut. Hän myös maksoi kaiken, kun olin kotona, jolloin saatoin laittaa omat rahani säästöön. Olen onnellinen, että sain valita kotona olemisen. 

paikkakunnalla jossa asun päiväkoteihin on alettu tuomaan lapsia yhä nuorempina, eli yhä harvempi jää kotiin hoitmaan lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

AV:lla ei naisten panosta lasten kasvatuksessa verrata muuhun kuin pershedelmien pullautteluun. Käytännössä nämä ihmiset kieltävät kaiken sen merkityksen mistä naisen vanhemmuudessa on kyse.