Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jotenkin tuntuu, että lapsen syntymä saa aikaan miehissä vahvoja tuntemuksia, että ne pelottavat ja niitä pitää paeta työhön. Siis raukkamaista kyllä mutta niin suomalaista. Isäni oli ihan samanlainen, sain häneen henkisen yhteyden vasta aikuisiällä. Sanoi että ei oikein perustanut minusta kun olin avuton vauva. Eli ts. taustalla on luultavasti myös traumoja liittyen omaan isään. 

Sodan varjo, joka näkyy vielä tämän päivän nuorissa miehissä. Kavereideni kaikki puolisot (n. 30-v miehiä) lisäsivät työntekoaan kun eka lapsi syntyi. Yksi vaihtoi työtä reissutyöksi, jossa ollaan ulkomailla yli puolet vuodesta. 

Sota näkyy 60-v isässäni siten, että tekee töitä kuin mikäkin kaistapää ja on jo sillä tuhonnut terveyttääkin (hommasi itselleen ylennyksen sopivasti syntymäni aikaan), ei puhu tunteistaan eikä ole ikinä puhunut sanaakaan omasta isästään, rintamaveteraanista.

Ei tuossa näy sota vaan se, että puoliso jää vauvan kanssa kotiin, mutta tulojen pienetessä kulutuksesta ei haluta tinkiä. Nainen vaatii miestä maksajaksi.

Harva nainen sanoo, että ei halua miehen jäävän kotiin, koska elintaso laskee. Kivampi todeta, että mies ei halua jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jotenkin tuntuu, että lapsen syntymä saa aikaan miehissä vahvoja tuntemuksia, että ne pelottavat ja niitä pitää paeta työhön. Siis raukkamaista kyllä mutta niin suomalaista. Isäni oli ihan samanlainen, sain häneen henkisen yhteyden vasta aikuisiällä. Sanoi että ei oikein perustanut minusta kun olin avuton vauva. Eli ts. taustalla on luultavasti myös traumoja liittyen omaan isään. 

Sodan varjo, joka näkyy vielä tämän päivän nuorissa miehissä. Kavereideni kaikki puolisot (n. 30-v miehiä) lisäsivät työntekoaan kun eka lapsi syntyi. Yksi vaihtoi työtä reissutyöksi, jossa ollaan ulkomailla yli puolet vuodesta. 

Sota näkyy 60-v isässäni siten, että tekee töitä kuin mikäkin kaistapää ja on jo sillä tuhonnut terveyttääkin (hommasi itselleen ylennyksen sopivasti syntymäni aikaan), ei puhu tunteistaan eikä ole ikinä puhunut sanaakaan omasta isästään, rintamaveteraanista.

Ei tuossa näy sota vaan se, että puoliso jää vauvan kanssa kotiin, mutta tulojen pienetessä kulutuksesta ei haluta tinkiä. Nainen vaatii miestä maksajaksi.

Harva nainen sanoo, että ei halua miehen jäävän kotiin, koska elintaso laskee. Kivampi todeta, että mies ei halua jäädä kotiin.

Halusin synnytyksen jälkeen keskittyä useita kuukausia rauhassa vauvan kanssa olemiseen, mm. imetyksen opetteluun. Parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi helpotus olisi se että työpaikkojen yhteydessä on se hoitopaikka pienille ,kuten mm USAssa on . Silloin voi käydä tauoilla imettämässä ym

Ei, äitiysloman puuttuminen ei ole helpotus ja Jenkeissä ei ole mitenkään tavallista päiväkoti työpaikalla, päinvastoin.

En missään kohtaan sanonut ettei äitiyslomia voisi pitää...

Kannattaa opetella lukemaan .

Jos on riittävä äitiys- ja vanhempainloma, säännöllistä imetystä tarvitseva vauva on kotona eikä päivähoidossa.

Kuinka pitkään? Osa lapsista haluaisi olla rintaruokinnassa ties miten pitkään. Jossain vaiheessa imetyksen lopettaminen on äidin etu.

Mikään ei estä jatkamasta imetystä, vaikka meneekin töihin. Olen itse imettänyt kolmea lasta yhteensä lähes kaksi vuotta niin, että olen samalla käynyt kokopäivätöissä. Siinä vaiheesa, kun vauva saa muutakin ruokaa kuin äidinmaitoa, voi imetyskertoja harventaa niin, että töissäkäynti onnistuu imetyksestä huolimatta.

Voisi kai sitä jäädä kotiin koti-isäksi, jos vaimolla yhtäkkiä alkaisi joku merkittävä ura, mutta vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että vaimo haluaisi tehdä ammatillisesti jotakin kunnianhimoisempaa kuin minä, ja jos meistä vain toinen tienaa, niin valinta on selvä, että se olen minä, jolla tienaamispotentiaali on merkittävästi suurempi.

En hanki lapsia. Mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi helpotus olisi se että työpaikkojen yhteydessä on se hoitopaikka pienille ,kuten mm USAssa on . Silloin voi käydä tauoilla imettämässä ym

Ei, äitiysloman puuttuminen ei ole helpotus ja Jenkeissä ei ole mitenkään tavallista päiväkoti työpaikalla, päinvastoin.

En missään kohtaan sanonut ettei äitiyslomia voisi pitää...

Kannattaa opetella lukemaan .

Jos on riittävä äitiys- ja vanhempainloma, säännöllistä imetystä tarvitseva vauva on kotona eikä päivähoidossa.

Kuinka pitkään? Osa lapsista haluaisi olla rintaruokinnassa ties miten pitkään. Jossain vaiheessa imetyksen lopettaminen on äidin etu.

Mikään ei estä jatkamasta imetystä, vaikka meneekin töihin. Olen itse imettänyt kolmea lasta yhteensä lähes kaksi vuotta niin, että olen samalla käynyt kokopäivätöissä. Siinä vaiheesa, kun vauva saa muutakin ruokaa kuin äidinmaitoa, voi imetyskertoja harventaa niin, että töissäkäynti onnistuu imetyksestä huolimatta.

Epämukava ajatus. Onneksi mies auttoi vauvan vieroittamisessa tissistä. Sai vihdoin taas nukuttua öisin kunnolla.

Ei nyt suoranaisesti, mutta perheenä eläessä kaikki kotityöt kaatui mulle töiden lisäksi. Mies kyllä piti hauskaa ja etsi uuden naisen. Puhtaaseen kotiin oli kyllä kiva tulla. Lopulta ero ja omakin ura lähti lentoon, lapset joka toinen viikko, kotitöitä maltilla ja jatkokouluttautuminenkin onnistui.

No asiahan on niin, ettei se 6 kk poissaolo vaikuta uraan ollenkaan. Mikäli sitten haluaa olla pidempään kotona tai myöhemmin aina kieltäytyy ylitöistä tms. niin se vaikuttaa uraan.

Nykyään monet tekevät etätöitä, eli ylityöt onnistuvat kotoa vaikka sitten, kun se lapsi on mennyt nukkumaan. Eihän sitä toki kukaan joka päivä jaksa tehdä, mutta jos työnantaja on niin surkea, että sitä joka päivä vaatii niin voi alkaa katsella parempaa työtä.

P.s. ylläoleva koskee myös miehiä, eli voivat aivan yhtä hyvin lähteä töistä ajoissa, hakea lapset tathasta ja jatkaa töitä myöhemmin kotoa. Muu on tekosyitä ja laiskuutta.

Kuinka monella naisella on mies, joka on innoissaan jäämässä pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia? Ainakaan minulla ei sellaista ole, vaikka mies lapsista pitääkin.

Itse tylsistyin esikoisen kanssa kotona ja sovimme että toisen synnyttyä lähden puolen vuoden jälkeen töihin ja mies jää kotiin. Ilmoitin asian esimiehelleni ja asia oli selviö miehellenikin. Jos olisi alkanut perua tuossa vaiheessa, olisi saanut järjestää lapsen hoidon kotiin omin avuin. Älkää naiset koko ajan joustako!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jotenkin tuntuu, että lapsen syntymä saa aikaan miehissä vahvoja tuntemuksia, että ne pelottavat ja niitä pitää paeta työhön. Siis raukkamaista kyllä mutta niin suomalaista. Isäni oli ihan samanlainen, sain häneen henkisen yhteyden vasta aikuisiällä. Sanoi että ei oikein perustanut minusta kun olin avuton vauva. Eli ts. taustalla on luultavasti myös traumoja liittyen omaan isään. 

Sodan varjo, joka näkyy vielä tämän päivän nuorissa miehissä. Kavereideni kaikki puolisot (n. 30-v miehiä) lisäsivät työntekoaan kun eka lapsi syntyi. Yksi vaihtoi työtä reissutyöksi, jossa ollaan ulkomailla yli puolet vuodesta. 

Sota näkyy 60-v isässäni siten, että tekee töitä kuin mikäkin kaistapää ja on jo sillä tuhonnut terveyttääkin (hommasi itselleen ylennyksen sopivasti syntymäni aikaan), ei puhu tunteistaan eikä ole ikinä puhunut sanaakaan omasta isästään, rintamaveteraanista.

Ei tuossa näy sota vaan se, että puoliso jää vauvan kanssa kotiin, mutta tulojen pienetessä kulutuksesta ei haluta tinkiä. Nainen vaatii miestä maksajaksi.

Harva nainen sanoo, että ei halua miehen jäävän kotiin, koska elintaso laskee. Kivampi todeta, että mies ei halua jäädä kotiin.

👍👍 ja sitten otetaan esille äitiyskortti ... toisena päivänä urakortti. Uhriutumidprosentti 1000 %.

Vierailija kirjoitti:

Itse tylsistyin esikoisen kanssa kotona ja sovimme että toisen synnyttyä lähden puolen vuoden jälkeen töihin ja mies jää kotiin. Ilmoitin asian esimiehelleni ja asia oli selviö miehellenikin. Jos olisi alkanut perua tuossa vaiheessa, olisi saanut järjestää lapsen hoidon kotiin omin avuin. Älkää naiset koko ajan joustako!

Ja miehetkö ei jousta!! Missään asiassa...ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jotenkin tuntuu, että lapsen syntymä saa aikaan miehissä vahvoja tuntemuksia, että ne pelottavat ja niitä pitää paeta työhön. Siis raukkamaista kyllä mutta niin suomalaista. Isäni oli ihan samanlainen, sain häneen henkisen yhteyden vasta aikuisiällä. Sanoi että ei oikein perustanut minusta kun olin avuton vauva. Eli ts. taustalla on luultavasti myös traumoja liittyen omaan isään. 

Sodan varjo, joka näkyy vielä tämän päivän nuorissa miehissä. Kavereideni kaikki puolisot (n. 30-v miehiä) lisäsivät työntekoaan kun eka lapsi syntyi. Yksi vaihtoi työtä reissutyöksi, jossa ollaan ulkomailla yli puolet vuodesta. 

Sota näkyy 60-v isässäni siten, että tekee töitä kuin mikäkin kaistapää ja on jo sillä tuhonnut terveyttääkin (hommasi itselleen ylennyksen sopivasti syntymäni aikaan), ei puhu tunteistaan eikä ole ikinä puhunut sanaakaan omasta isästään, rintamaveteraanista.

Ei tuossa näy sota vaan se, että puoliso jää vauvan kanssa kotiin, mutta tulojen pienetessä kulutuksesta ei haluta tinkiä. Nainen vaatii miestä maksajaksi.

Harva nainen sanoo, että ei halua miehen jäävän kotiin, koska elintaso laskee. Kivampi todeta, että mies ei halua jäädä kotiin.

👍👍 ja sitten otetaan esille äitiyskortti ... toisena päivänä urakortti. Uhriutumidprosentti 1000 %.

Onko miesten muka pakko olla suhteessa naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Aikoinaan mieheni ehdotti, että hän jäisi lasten kanssa kotiin. Sanoin, että siihen samaan pakettiin sitten kuuluu myös kotityöt: kaupassakäynnit, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu.

Mies totesi, että sinähän tekisit ne joka tapauksessa sitten kun tulet töistä kotiin.

Sitä paitsi mies ei olisi ikinä vienyt lapsia ulos vaan sekin olisi jäänyt minun tehtäväkseni. Sisällä olisi lapset hoitanut.

Lopputulos: minä jäin kotiin. Olisitteko te noilla ehdoilla antaneet miehen jäädä?

Vierailija kirjoitti:

No asiahan on niin, ettei se 6 kk poissaolo vaikuta uraan ollenkaan. Mikäli sitten haluaa olla pidempään kotona tai myöhemmin aina kieltäytyy ylitöistä tms. niin se vaikuttaa uraan.

Nykyään monet tekevät etätöitä, eli ylityöt onnistuvat kotoa vaikka sitten, kun se lapsi on mennyt nukkumaan. Eihän sitä toki kukaan joka päivä jaksa tehdä, mutta jos työnantaja on niin surkea, että sitä joka päivä vaatii niin voi alkaa katsella parempaa työtä.

P.s. ylläoleva koskee myös miehiä, eli voivat aivan yhtä hyvin lähteä töistä ajoissa, hakea lapset tathasta ja jatkaa töitä myöhemmin kotoa. Muu on tekosyitä ja laiskuutta.

Kyllä muuten voi vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvalla naisella on ns. mitään uraa mistä tinkiä, tavallisia työpaikkoja vaan. Naiset lisäksi myös haluavat jäädä kotiin, mikä on sekin ihan ok. Usein se on mies jolla on isompi palkka, joten on pelkästään järkevää että isä jatkaa töitä ja äiti on kotona. Puhumattakaan siitä, minkälainen kaaos se on, kun isä jää kotia ja lapsia "hoitamaan".

No ei ne mm raksahommat ja taksikuskin työt mitään uraa ole yhtään enempää kuin ne työt mitä naiset monesti tekee.

Ja naiset kouluttautuu enemmän ja pitemmälle kuin miehet eli jos jollakin on ura niin se on naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Miksi lapsia hankkivat sellaiset ihmiset, joille omien lasten hoitaminen on pakkopullaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Miksi lapsia hankkivat sellaiset ihmiset, joille omien lasten hoitaminen on pakkopullaa?

Mistä lähtien lastenhoidon jakaminen tasan on tarkoittanut pakkopullaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ihan mielellään uhraa uransa, jos vaan saa lapsia. Miehen tehtävä on olla provider, miehelle voi olla henkisesti vaikeaa jäädä kotiin jumiin.

Minulla on ura eikä lapsia, voisin antaa uran pois, jos tilalle tulisi lapset, mutta ei sitä enää voi muuttaa.

Itselläni on lapsia mutta en todellakaan uhrannut uraani heidän takia (talousjohtaja). Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni, onneksi hän ymmärsi tämän ja jaettiin hoitaminen tasan.

Miksi lapsia hankkivat sellaiset ihmiset, joille omien lasten hoitaminen on pakkopullaa?

Mistä lähtien lastenhoidon jakaminen tasan on tarkoittanut pakkopullaa?

"Minulle olisi ollut henkisesti ihan yhtä vaikeaa jäädä kotiin kuin miehelläni..." Oliko kumpikaan teistä lapsista yhtään innoissaan? Ei siltä kuulosta.