Seuraan vierestä vieraannuttamista, mitä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isän uusi nainen teki lasun vastaavassa tilanteessa, koska isälle selvisi, että lähivanhempi saa sekä lapsilisän että mahdollisen asumistuen. Isä halusi lapsen lähivanhemmuuden noin 200 e takia. Oikeudessa entiset naapurit oli todistamassa, että isä ei 3 vuoden naapuruuden aikana ollut kertaakaan lapsen kanssa pihalla, kukaan ei muistanut nähneensä isää kahdestaan lapsen kanssa edes menossa tai tulossa autolle ja yllättäen moni muisti, miten mies saattoi olla päiväkausia poissa ja minä hoidin lapsen yksin. Ei siis ollut mitään vieraannuttamista, oli vain mies, joka oli itse eristänyt itsensä lapsen elämästä.

Vieraannuttamista ei ole se, että lapsi ei halua käytännössä vieraan ihmisen matkaan!

Ikävää että noin on käynyt, selvästi tosi väärin tehty. Tässä ketjun tapauksessa ei nyt kuitenkaan kyse ole tuollaisesta vaan oikeasta vieraannuttamisesta.

Tässä ketjussa on aloituksesta päätellen nimenomaan kyse kolmannen osapuolen puuttumisesta asiaan, jossa aloittaja ei tiedä koko totuutta. Esimerkiksi faktojen kertominen isästä ei ole vieraannuttamista, vaikka moni isä sitä mieltä on, että lapselle ei saa kertoa isän juomisesta, huumeidenkäytöstä tai väkivallasta.

Ei, olet väärässä, tässä ketjussa aloittaja tietää koko totuuden. Älä pliis kommentoi jos et vastaa aidosti kysymykseeni. Mene vaikka toiseen ketjuun kiitos. Tämä pysyköön asiassa kerrankin.

Kyse on siitä, että isä haluaa pompottaa äitiä vielä eron jälkeenkin lapsen avulla. Äiti ei voi elää omaa elämäänsä, koska isä haluaa lapsen silloin tällöin luokseen, ei sovittuina aikoina. Näin äiti joutuu koko ajan joustamaan, kun isä saa koska tahansa päähänsä, että nyt hän voi olla lapsen kanssa, mutta ei missään nimessä papereissa sovittuna viikonloppuna, jolloin äidillä olisi työvuoro.

Ei, tässä ei ole kyse tuosta. Ihan sovituista ajoista puhutaan, mutta äidin kanssa on mahdoton sopia kun hän ei haluaisi antaa lapsia yhtään isän luokse. Äiti siis koittaa aktiivisesti vähentää jo suullisesti sovittuja tapaamisia.

Tuo ei ole vieraannuttamista, koska suullisesti sovittu tapaaminen ei ole sama kuin virallisissa papereissa sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Se on hienoa kun isä tulee hakemaan ja lapset ovatkin jossain aivan muualla. No kas kun ne ei tienny et on isäviikonloppu. Siinähän akelet 200km takaisin ja tuut huomenna uudestaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isän uusi nainen teki lasun vastaavassa tilanteessa, koska isälle selvisi, että lähivanhempi saa sekä lapsilisän että mahdollisen asumistuen. Isä halusi lapsen lähivanhemmuuden noin 200 e takia. Oikeudessa entiset naapurit oli todistamassa, että isä ei 3 vuoden naapuruuden aikana ollut kertaakaan lapsen kanssa pihalla, kukaan ei muistanut nähneensä isää kahdestaan lapsen kanssa edes menossa tai tulossa autolle ja yllättäen moni muisti, miten mies saattoi olla päiväkausia poissa ja minä hoidin lapsen yksin. Ei siis ollut mitään vieraannuttamista, oli vain mies, joka oli itse eristänyt itsensä lapsen elämästä.

Vieraannuttamista ei ole se, että lapsi ei halua käytännössä vieraan ihmisen matkaan!

Ikävää että noin on käynyt, selvästi tosi väärin tehty. Tässä ketjun tapauksessa ei nyt kuitenkaan kyse ole tuollaisesta vaan oikeasta vieraannuttamisesta.

Tässä ketjussa on aloituksesta päätellen nimenomaan kyse kolmannen osapuolen puuttumisesta asiaan, jossa aloittaja ei tiedä koko totuutta. Esimerkiksi faktojen kertominen isästä ei ole vieraannuttamista, vaikka moni isä sitä mieltä on, että lapselle ei saa kertoa isän juomisesta, huumeidenkäytöstä tai väkivallasta.

Ei, olet väärässä, tässä ketjussa aloittaja tietää koko totuuden. Älä pliis kommentoi jos et vastaa aidosti kysymykseeni. Mene vaikka toiseen ketjuun kiitos. Tämä pysyköön asiassa kerrankin.

Kyse on siitä, että isä haluaa pompottaa äitiä vielä eron jälkeenkin lapsen avulla. Äiti ei voi elää omaa elämäänsä, koska isä haluaa lapsen silloin tällöin luokseen, ei sovittuina aikoina. Näin äiti joutuu koko ajan joustamaan, kun isä saa koska tahansa päähänsä, että nyt hän voi olla lapsen kanssa, mutta ei missään nimessä papereissa sovittuna viikonloppuna, jolloin äidillä olisi työvuoro.

Ei, tässä ei ole kyse tuosta. Ihan sovituista ajoista puhutaan, mutta äidin kanssa on mahdoton sopia kun hän ei haluaisi antaa lapsia yhtään isän luokse. Äiti siis koittaa aktiivisesti vähentää jo suullisesti sovittuja tapaamisia.

Tuo ei ole vieraannuttamista, koska suullisesti sovittu tapaaminen ei ole sama kuin virallisissa papereissa sovittu.

paitsi miehen tehdessä oharit

Sinuna en lähtisi puuttumaan. Jos isä kerran on kunnollinen niin hän kyllä kykenee tuon hoitamaan itse.

Monelle näyttää tulevan myös yllätyksenä että eron jälkeen se uusi elämä ei asetukaan ihan kädenkäänteessä uusiin uomiinsa vaan eteen voi tulla just näitä tapaamisriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mies ihmettelee miksen anna

pieniä lapsia suoraan viikonlopuksi johonkin, vaikka aiemmin tavannut heitä vain joitain kertoja vuodessa, harvoin edes soitellut ja erilaiset päihteet olleet vahvasti kuvioissa. Vieraannuttaja varmasti minäkin.

Joo olet koska ei se ole sinun päätöksesi.

Kyse on lapsen oikeudesta vanhempiinsa, ei sinun kostoistasi tai epäluuloista.

Ei ole mitään syytä kostaa mitään, lähinnä tehnyt vain surulliseksi isän katoamistemput lasten puolesta. Tapaamiset järjestetään toki, mutta niin että tietää niiden olevan turvalliset ja lapset tottuvat ajatukseen. Ei niitä lapsia voi mistään yhtäkkisestä heräämisestä hakea suoraan viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isän uusi nainen teki lasun vastaavassa tilanteessa, koska isälle selvisi, että lähivanhempi saa sekä lapsilisän että mahdollisen asumistuen. Isä halusi lapsen lähivanhemmuuden noin 200 e takia. Oikeudessa entiset naapurit oli todistamassa, että isä ei 3 vuoden naapuruuden aikana ollut kertaakaan lapsen kanssa pihalla, kukaan ei muistanut nähneensä isää kahdestaan lapsen kanssa edes menossa tai tulossa autolle ja yllättäen moni muisti, miten mies saattoi olla päiväkausia poissa ja minä hoidin lapsen yksin. Ei siis ollut mitään vieraannuttamista, oli vain mies, joka oli itse eristänyt itsensä lapsen elämästä.

Vieraannuttamista ei ole se, että lapsi ei halua käytännössä vieraan ihmisen matkaan!

Ikävää että noin on käynyt, selvästi tosi väärin tehty. Tässä ketjun tapauksessa ei nyt kuitenkaan kyse ole tuollaisesta vaan oikeasta vieraannuttamisesta.

Tässä ketjussa on aloituksesta päätellen nimenomaan kyse kolmannen osapuolen puuttumisesta asiaan, jossa aloittaja ei tiedä koko totuutta. Esimerkiksi faktojen kertominen isästä ei ole vieraannuttamista, vaikka moni isä sitä mieltä on, että lapselle ei saa kertoa isän juomisesta, huumeidenkäytöstä tai väkivallasta.

Ei, olet väärässä, tässä ketjussa aloittaja tietää koko totuuden. Älä pliis kommentoi jos et vastaa aidosti kysymykseeni. Mene vaikka toiseen ketjuun kiitos. Tämä pysyköön asiassa kerrankin.

Kyse on siitä, että isä haluaa pompottaa äitiä vielä eron jälkeenkin lapsen avulla. Äiti ei voi elää omaa elämäänsä, koska isä haluaa lapsen silloin tällöin luokseen, ei sovittuina aikoina. Näin äiti joutuu koko ajan joustamaan, kun isä saa koska tahansa päähänsä, että nyt hän voi olla lapsen kanssa, mutta ei missään nimessä papereissa sovittuna viikonloppuna, jolloin äidillä olisi työvuoro.

Ei, tässä ei ole kyse tuosta. Ihan sovituista ajoista puhutaan, mutta äidin kanssa on mahdoton sopia kun hän ei haluaisi antaa lapsia yhtään isän luokse. Äiti siis koittaa aktiivisesti vähentää jo suullisesti sovittuja tapaamisia.

Tuo ei ole vieraannuttamista, koska suullisesti sovittu tapaaminen ei ole sama kuin virallisissa papereissa sovittu.

Kyllä kyse on vieraannuttamisesta, koska äiti yrittää estää isän tapaamisia. Se on hyvin yksinkertaista. Mutta toki siihen liittyy paljon muutakin ikävää, kuten manipulointia, henkistä väkivaltaa ym lasta vahingoittavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mies ihmettelee miksen anna

pieniä lapsia suoraan viikonlopuksi johonkin, vaikka aiemmin tavannut heitä vain joitain kertoja vuodessa, harvoin edes soitellut ja erilaiset päihteet olleet vahvasti kuvioissa. Vieraannuttaja varmasti minäkin.

Joo olet koska ei se ole sinun päätöksesi.

Kyse on lapsen oikeudesta vanhempiinsa, ei sinun kostoistasi tai epäluuloista.

Ei ole mitään syytä kostaa mitään, lähinnä tehnyt vain surulliseksi isän katoamistemput lasten puolesta. Tapaamiset järjestetään toki, mutta niin että tietää niiden olevan turvalliset ja lapset tottuvat ajatukseen. Ei niitä lapsia voi mistään yhtäkkisestä heräämisestä hakea suoraan viikonlopuksi.

joo näistä katoamisista äiti meidänkin isää syytti. Vuosia myöhemmin selvisi ettei mitään oltu koskaan sovittu vaan koko homma oli äitimme masinoiva kusetus jolla meidät saatiin sellaisiksi ettemme edes halua isälle kun ei se kuitenkaan tule hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Tää on tuttu juttu, isä tulee humalassa hakemaan lasta ja äiti kieltäytyy päästämästä lasta kännikuskin autoon. Siitäkös isä saa syyn oikeusjuttuun vieraannuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojeluilmoitus asap.

Mietin että voisin tehdä nimettömänä. Tuleeko siitä myös isälle harmia? Voiko olla että äiti raivostuu ja tekee itse lasun ja syyttää perättömästi isää? Siis pelkään aidosti kun äiti ei vihastuessaan kaihda keinoja..

Sinähän varsinainen raukka olet. Nimettömänä haluat sekaantua asiaan joka ei sinulle kuulu pätkääkään. Jos et uskalla reilusti nimelläsi sanoa niin ole pazkahousu hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?

Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.

Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mies ihmettelee miksen anna

pieniä lapsia suoraan viikonlopuksi johonkin, vaikka aiemmin tavannut heitä vain joitain kertoja vuodessa, harvoin edes soitellut ja erilaiset päihteet olleet vahvasti kuvioissa. Vieraannuttaja varmasti minäkin.

Joo olet koska ei se ole sinun päätöksesi.

Kyse on lapsen oikeudesta vanhempiinsa, ei sinun kostoistasi tai epäluuloista.

Ei ole mitään syytä kostaa mitään, lähinnä tehnyt vain surulliseksi isän katoamistemput lasten puolesta. Tapaamiset järjestetään toki, mutta niin että tietää niiden olevan turvalliset ja lapset tottuvat ajatukseen. Ei niitä lapsia voi mistään yhtäkkisestä heräämisestä hakea suoraan viikonlopuksi.

joo näistä katoamisista äiti meidänkin isää syytti. Vuosia myöhemmin selvisi ettei mitään oltu koskaan sovittu vaan koko homma oli äitimme masinoiva kusetus jolla meidät saatiin sellaisiksi ettemme edes halua isälle kun ei se kuitenkaan tule hakemaan.

Mun sydän melkein särkyy tuosta sun tarinasta. En voi kuvitella miltä tuntuu vuosien päästä tajuta omasta äidistään tuollaista.

Eikö ne vieraannuttavat äidit ymmärrä että ne sabotoivat pitkällä tähtäimellä omaa suhdettaan lapseensa, kun jossain vaiheessahan totuus todennäköisesti tulee ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?

Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.

Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.

Suullisilla sopimuksilla tarkoitan äidin ja isän välisiä suullisesti sovittuja tapaamisia. Koska näitä ei ole vielä saatu lastenvalvojan kanssa virallistettua, prosessi on kesken. Sitä tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojeluilmoitus asap.

Mietin että voisin tehdä nimettömänä. Tuleeko siitä myös isälle harmia? Voiko olla että äiti raivostuu ja tekee itse lasun ja syyttää perättömästi isää? Siis pelkään aidosti kun äiti ei vihastuessaan kaihda keinoja..

Sinähän varsinainen raukka olet. Nimettömänä haluat sekaantua asiaan joka ei sinulle kuulu pätkääkään. Jos et uskalla reilusti nimelläsi sanoa niin ole pazkahousu hiljaa.

Onpa outoa että olet noin vihamielinen. Olen kuitenkin sinulle tuntematon ihminen joka on huolissaan läheisen lapsen henkisestä hyvinvoinnista sekä läheisen isän jaksamisesta. Huh, aika ikävää haukkumista täällä.

Syy siihen miksi en haluaisi tehdä nimelläni on se, että äiti kostaisi tämän isälle saadessaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Tää on tuttu juttu, isä tulee humalassa hakemaan lasta ja äiti kieltäytyy päästämästä lasta kännikuskin autoon. Siitäkös isä saa syyn oikeusjuttuun vieraannuttamisesta.

Jälleen kerran; tässä aloituksessa ei ole kyse kännisestä isästä, ei narkkari isästä, ei mt-isästä. Ihan hyvä ja tasapainoinen ihminen on, kaikki läheiset sen tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojeluilmoitus asap.

Mietin että voisin tehdä nimettömänä. Tuleeko siitä myös isälle harmia? Voiko olla että äiti raivostuu ja tekee itse lasun ja syyttää perättömästi isää? Siis pelkään aidosti kun äiti ei vihastuessaan kaihda keinoja..

Sinähän varsinainen raukka olet. Nimettömänä haluat sekaantua asiaan joka ei sinulle kuulu pätkääkään. Jos et uskalla reilusti nimelläsi sanoa niin ole pazkahousu hiljaa.

Jaahas, ketju on täyttynyt vihamielisistä kanssaihmisistä, kun tuo ap:ta haukkuva kommentti on saanut pelkkiä yläpeukutuksia.

Alkaa mietityttämään että täällä ne kaikki vieraannuttaja äidit ovatkin yhdessä koossa huutelemassa viattomille uhreille.

Mä sovin veljentytön äidin kanssa päivän jolloin vien lapsen isälleen. Oli koko edellisen talven keksinyt milloin mitäkin tekosyytä ettei sovitut tapaamiset toteudukaan. Matkaakin maan poikki parisataa km. Sitten kesälomalla oli itselläkin aikaa lähteä reissuun. Mulle tämä äiti ei kehdannut alkaa säätämään mitään typeriä kuvioita.

Oli aika liikuttava hetki nähdä isän ja tyttären tapaaminen liki vuoden tauon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?

Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.

Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.

Suullisilla sopimuksilla tarkoitan äidin ja isän välisiä suullisesti sovittuja tapaamisia. Koska näitä ei ole vielä saatu lastenvalvojan kanssa virallistettua, prosessi on kesken. Sitä tarkoitin.

Jos tapaamissopimusta ei vielä ole, pitää sellainen saada mahdollisimman pian. Onhan aika jo lastenvalvojalle varattu? Jos on vahva epäilys, että lastenvalvojalla ei sopimusta saada aikaiseksi, voi viedä asian myös oikeuteen tai hakeutua sovitteluun.

Nut teet sen lastensuojeluilmoituksen. Äidin käyttäytyminen vastaa pahoinpitelyä.

Sukulaisen perheessä oli kaksi vuotta sitten sama tilanne ja nyt lapsi onkin nuorisopsykiatrian asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”

Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.

Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.

Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.

Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?

Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.

Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.

Suullisilla sopimuksilla tarkoitan äidin ja isän välisiä suullisesti sovittuja tapaamisia. Koska näitä ei ole vielä saatu lastenvalvojan kanssa virallistettua, prosessi on kesken. Sitä tarkoitin.

Jos tapaamissopimusta ei vielä ole, pitää sellainen saada mahdollisimman pian. Onhan aika jo lastenvalvojalle varattu? Jos on vahva epäilys, että lastenvalvojalla ei sopimusta saada aikaiseksi, voi viedä asian myös oikeuteen tai hakeutua sovitteluun.

Oikeusavusteista sovittelua yritetään juuri saada aikaan mutta äiti on siinäkin hankala, kun ehdotetut ajat ei sovi. Äiti tekee kaikkensa viivytelläkseen eikä siihen oikein mikään auta. Äiti saa tällä lisäaikaa lapsen manipulointiin ja tapaamisten vähentämiseen.