Seuraan vierestä vieraannuttamista, mitä voin tehdä?

Jos olet perheenjäsen tai muuten hyvin läheinen, ns jäävi, niin todistuksesi asiassa on juridisesti samantekevä. Miten voit olla varma että tilanne on todella se mikä se on? Oletko siis äidin läheinen ihminen myös kun tällaista kuulet noin tarkasti ja tunnet tilanteen? Jos olet esim äidin vanha ystävä tai lähisukulainen ja tomerana menossa todistamaan asiasta, sanasi arvo on oikeudessa todella helppo kyseenalaistaa.

Olen ollut itse vanhempana oikeudessa lapseni tapaamisiin ja huoltoon liittyvistä asioista, ja siellä ymmärsin miten raju systeemi se on. Yksittäisen ihmisen "todistus" on aivan turha kun tällaisia asioita ei voi todistaa pitävästi. Todistaja on niin helppo osoittaa kaunaiseksi tai muuten puolueelliseksi, ns luonnetodistajana voit toimia toisen vanhemman puolesta mutta painoarvo ihan muulla.

Oikeudessa asiat tutkitaan esim sosiaalityöntekijöiden avulla, ja tekemällä jotain nimettömiä ilmoituksia aiheutat vain lisää kaunaa ja ongelmia. Joko menet rohkeasti omilla kasvoilla ja nimellä puuttumaan asiaan - mikä herättää todella monia kysymyksiä ja onkin outoa miksi isä itse ei hoida tätä kaikkea koska mahdollisuuksia tietysti on ja asia kuuluu juuri hänen hoidettavakseen, tai aiheutat tosi kyseenalaisen ja sekavan lasu-tutkinnan jossa ilmoituksen yhteydessä antamasi tiedot asiasta on erittäin helppo tulkita kiusaamiseksi koska et tehnyt sitä nimelläsi.

On toki raivohulluja ja mt-ongelmaisia eksiö, jotka oikeasti vieraannuttavat, mutta luulen, että suurimmassa osassa näistä tapauksista on jotain perää.

Kun minä tapasin mieheni, niin hän oli menossa oikeuteen. Koska eksä ei antanut lapsia miehelle kuin pariksi tunniksi. Lapset sanoivat äidin aina suuttuvan isästä ja mies puhui vieraannuttamisesta.

Oikeudessa tuomari antoi isälle joka toisen viikonlopun. Kyllä minä ymmärrän, miksi eksä toimi niin kuin toimi. Eksä onnhyvin, hyvin pikkutarkka, kaiken pitää mennä by the book. Isä antaa lasten elää karkilla, ei ulkoile, antaa koko viikonlopun roikkua padillä yms. Äidille tämä taas ei kelpaa.

Lisäksi ei kyse ollut varsinaisesta vieraannuttamisesta vaan siitä, että äiti ei luota miehen isäntaitoihin.

Tee lasu ja rikosilmoitus, vieraannuttaminen on laissa kiellettyä

Jos isä haluaa pitää lapseensa yhteyttä, hän voi ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja kertoa ongelmista tapaamisten toteutumisissa. Kyllä alkaa löytyä apua tilanteeseen, oli äiti mitä mieltä hyvänsä.

Sinä tuskin voit tehdä muuta kuin olla tukena isälle. Luulisi aikuisen ihmisen pystyvän itse selvittämään asiansa. Jos isällä ei ole innostusta ja yritystä tarpeeksi, silloin tulee mieleen, ettet tiedä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet miehen tuntenut? Mietin vain, että aina tilanne todellisuudessa ei ole niin ruusuinen kuin antaa ymmärtää uudelle kumppanille.

Tässä ei ole kyse siitä, olen tuntenut tarpeeksi kauan.

Aa, olet siis ollut toinen nainen... koska prosessi on vielä kesken, niin erosta ei ole kauaa.

Onko pettävä mies ”hyvä mies”?

Miehelläkö ei voi olla muita naisia lähellä, kuin toinen nainen tms.? Ei ole siskoja, serkkuja, kavereiden naisystäviä, ihan vaan kavereita? Miehillä on vaan sellaisia naisia lähettyvillä, joita mies panee? Äitiään, siskojaan jne.?

Aika ihmeellinen on joidenkin ihmisten maailma, pakko myöntää...

Tietenkin voi olla, mutta ap:n vastaus vahvistaa, että olin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet perheenjäsen tai muuten hyvin läheinen, ns jäävi, niin todistuksesi asiassa on juridisesti samantekevä. Miten voit olla varma että tilanne on todella se mikä se on? Oletko siis äidin läheinen ihminen myös kun tällaista kuulet noin tarkasti ja tunnet tilanteen? Jos olet esim äidin vanha ystävä tai lähisukulainen ja tomerana menossa todistamaan asiasta, sanasi arvo on oikeudessa todella helppo kyseenalaistaa.

Olen ollut itse vanhempana oikeudessa lapseni tapaamisiin ja huoltoon liittyvistä asioista, ja siellä ymmärsin miten raju systeemi se on. Yksittäisen ihmisen "todistus" on aivan turha kun tällaisia asioita ei voi todistaa pitävästi. Todistaja on niin helppo osoittaa kaunaiseksi tai muuten puolueelliseksi, ns luonnetodistajana voit toimia toisen vanhemman puolesta mutta painoarvo ihan muulla.

Oikeudessa asiat tutkitaan esim sosiaalityöntekijöiden avulla, ja tekemällä jotain nimettömiä ilmoituksia aiheutat vain lisää kaunaa ja ongelmia. Joko menet rohkeasti omilla kasvoilla ja nimellä puuttumaan asiaan - mikä herättää todella monia kysymyksiä ja onkin outoa miksi isä itse ei hoida tätä kaikkea koska mahdollisuuksia tietysti on ja asia kuuluu juuri hänen hoidettavakseen, tai aiheutat tosi kyseenalaisen ja sekavan lasu-tutkinnan jossa ilmoituksen yhteydessä antamasi tiedot asiasta on erittäin helppo tulkita kiusaamiseksi koska et tehnyt sitä nimelläsi.

Kiitos todella paljon tästä vastauksesta. Voisitko kertoa näkemyksesi siitä mitä mielestäsi voin tehdä tässä tilanteessa? Onko mitään muuta kuin vaan isän tukeminen?

Jaahas.

Minun äitini syyttää minua vieraannuttamisesta. 

Tosiasia on se, että lapset ei halua tavata häntä.

Enkä minä luota häneen. Hän on mm kaapannut lapseni luvatta, stalkannut heitä puistossa ja antanut kissa-allergiselle kissan syliin, jolloin lapsi oli kuolla. Hänestä koko allergia oli vain "minun huuhaatani".

Hän kulkee kyllä pitkin kyliä uhriutumassa. Ja aina joku hölmö uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Isällä on kyllä vanhempana ihan järeitä konsteja tapaamisten toteutumiseksi, jos hän haluaa niitä käyttää. Ei siihen tarvita ulkopuolisten sotkeutua. Mistä sinä voit olla varma, mitä tuossa kuviossa tapahtuu? Kuule isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei edes haluaisi tavata isää ollenkaan, oli syy missä hyvänsä. Tämän tiedän ihan omakohtaisesti.

Miten isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei haluaisi? Siis kantaako isä lapsen autoon väkisin? Olisi tosi hienoa jos voit avata tätä oikeasti vähän tarkemmin.

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

21 jatkaa, että en ymmärrä mikä Suomessa on niin vaikeaa juuri isille näissä asioissa. Jos lapsen toinen vanhempi estää tapaamasta lasta ja sopimusta ei ole tehty, suoraan yhteys lastenvalvojaan ja samantien myös oikeusavustajaan. Jos lastenvalvojalle on jonoa tai on epäilystä siitä että toinen vanhempi ei sinne tule, mikään ei estä ottamasta yhteyttä oikeusavustajaan ja vaatimaan asian selvitystä. Nämä menevät oikeudessa kaiken muun ohi. En tajua tuota että voi voi, pian toinen vanhempi suuttuu. Mitä sitten? Jos toinen on epäreilu ja itse voi seistä asiansa takana, miksi ei tartuta toimeen ja viedä asiaa eteenpäin? Suomen laki mahdollistaa aivan tunari-isillekin vähintään 2 viikonloppua kuussa ja arkitapaamisen joka viikko. Ne vain pitää HANKKIA. Kuka vaan voi suuttua tai olla hankala mutta mitä sitten, tottakai oman lapsen asiat pitää hoitaa ja hänestä tulee pitää kiinni. Kaikki ne "sossut menevät äidin puolelle" -itkut ovat jotain muuta kuin mitä ääneen kerrotaan - Suomessa asiaansa ajava asiallinen isä saa lähes aina huoltajuuden ja tapaamiset ovat oikeudessa käytännössä vähintään aina tuo 2 viikonloppua kuussa. Enemmänkin saa jos vaatii ja on aktiivinen.

Tätä en tässä tajua miksi isä itse ei toimi vaan joku muu hoitaa asiaa. Ettet vain olisi miehen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isällä on kyllä vanhempana ihan järeitä konsteja tapaamisten toteutumiseksi, jos hän haluaa niitä käyttää. Ei siihen tarvita ulkopuolisten sotkeutua. Mistä sinä voit olla varma, mitä tuossa kuviossa tapahtuu? Kuule isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei edes haluaisi tavata isää ollenkaan, oli syy missä hyvänsä. Tämän tiedän ihan omakohtaisesti.

Miten isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei haluaisi? Siis kantaako isä lapsen autoon väkisin? Olisi tosi hienoa jos voit avata tätä oikeasti vähän tarkemmin.

Poliisi voi hakea lapsen tapaamisiin. Isällä on juridinen oikeus tähän. Itse olen omaa itkevää lastani suostutellut menemään ja joutunut painostamaan koska jos ei mene, isä hakisi minulle uhkasakon oikeudesta. Tätä oikeasti tapahtuu. Lapsi taipui ajan kanssa. Suru ja pysyvä tuska meillä molemmilla valtava. Odotan että hän on 12 ja voi olla menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isällä on kyllä vanhempana ihan järeitä konsteja tapaamisten toteutumiseksi, jos hän haluaa niitä käyttää. Ei siihen tarvita ulkopuolisten sotkeutua. Mistä sinä voit olla varma, mitä tuossa kuviossa tapahtuu? Kuule isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei edes haluaisi tavata isää ollenkaan, oli syy missä hyvänsä. Tämän tiedän ihan omakohtaisesti.

Miten isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei haluaisi? Siis kantaako isä lapsen autoon väkisin? Olisi tosi hienoa jos voit avata tätä oikeasti vähän tarkemmin.

Poliisi voi hakea lapsen tapaamisiin. Isällä on juridinen oikeus tähän. Itse olen omaa itkevää lastani suostutellut menemään ja joutunut painostamaan koska jos ei mene, isä hakisi minulle uhkasakon oikeudesta. Tätä oikeasti tapahtuu. Lapsi taipui ajan kanssa. Suru ja pysyvä tuska meillä molemmilla valtava. Odotan että hän on 12 ja voi olla menemättä.

Näin meilläkin. Mutta 12-vuotiaana kumpikaan ei vielä uskaltanut nousta isäänsä vastaan. Vasta 15-vuotiaana molemmat löysivät itsestään tämän voimansa. Ja minä sain kuulla olevani vierannuttaja....

Vierailija kirjoitti:

Jaahas.

Minun äitini syyttää minua vieraannuttamisesta. 

Tosiasia on se, että lapset ei halua tavata häntä.

Enkä minä luota häneen. Hän on mm kaapannut lapseni luvatta, stalkannut heitä puistossa ja antanut kissa-allergiselle kissan syliin, jolloin lapsi oli kuolla. Hänestä koko allergia oli vain "minun huuhaatani".

Hän kulkee kyllä pitkin kyliä uhriutumassa. Ja aina joku hölmö uskoo.

Joo varmasti on näitä tapauksia joissa ei ole kyse vieraannuttamisesta. Mutta pyydän että tähän ketjuun kommentoisivat ne jotka tietävät mitä tehdä jos oikeasti kyse on siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas.

Minun äitini syyttää minua vieraannuttamisesta. 

Tosiasia on se, että lapset ei halua tavata häntä.

Enkä minä luota häneen. Hän on mm kaapannut lapseni luvatta, stalkannut heitä puistossa ja antanut kissa-allergiselle kissan syliin, jolloin lapsi oli kuolla. Hänestä koko allergia oli vain "minun huuhaatani".

Hän kulkee kyllä pitkin kyliä uhriutumassa. Ja aina joku hölmö uskoo.

Joo varmasti on näitä tapauksia joissa ei ole kyse vieraannuttamisesta. Mutta pyydän että tähän ketjuun kommentoisivat ne jotka tietävät mitä tehdä jos oikeasti kyse on siitä.

Mehän emme voi tietää onko kyse siitä. Vai oletko samanlainen tapaus kuin minun äitini.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.

Tsemppiä sulle, mutta tässä ei nyt kyse tuollaisesta. Lapsi haluaisi nähdä enemmän, sanoo niin isälle mutta äiti ei anna.

Miksei isä itse aja asiaansa mutta tulisi todistajaksi jos joku ulkopuolinen haastaisi hänen entisen puolisonsa oikeuteen lapsen huoltajuusasioihin liittyen? Kuulostaa todella oudolta tapaukselta.

Vierailija kirjoitti:

21 jatkaa, että en ymmärrä mikä Suomessa on niin vaikeaa juuri isille näissä asioissa. Jos lapsen toinen vanhempi estää tapaamasta lasta ja sopimusta ei ole tehty, suoraan yhteys lastenvalvojaan ja samantien myös oikeusavustajaan. Jos lastenvalvojalle on jonoa tai on epäilystä siitä että toinen vanhempi ei sinne tule, mikään ei estä ottamasta yhteyttä oikeusavustajaan ja vaatimaan asian selvitystä. Nämä menevät oikeudessa kaiken muun ohi. En tajua tuota että voi voi, pian toinen vanhempi suuttuu. Mitä sitten? Jos toinen on epäreilu ja itse voi seistä asiansa takana, miksi ei tartuta toimeen ja viedä asiaa eteenpäin? Suomen laki mahdollistaa aivan tunari-isillekin vähintään 2 viikonloppua kuussa ja arkitapaamisen joka viikko. Ne vain pitää HANKKIA. Kuka vaan voi suuttua tai olla hankala mutta mitä sitten, tottakai oman lapsen asiat pitää hoitaa ja hänestä tulee pitää kiinni. Kaikki ne "sossut menevät äidin puolelle" -itkut ovat jotain muuta kuin mitä ääneen kerrotaan - Suomessa asiaansa ajava asiallinen isä saa lähes aina huoltajuuden ja tapaamiset ovat oikeudessa käytännössä vähintään aina tuo 2 viikonloppua kuussa. Enemmänkin saa jos vaatii ja on aktiivinen.

Tätä en tässä tajua miksi isä itse ei toimi vaan joku muu hoitaa asiaa. Ettet vain olisi miehen äiti.

Kiitos, tästä kommentista todella on apua.

Jos lapsi on jo kouluikäinen, niin sitten ilman muuta asia pitää viedä eteenpäin viranomaisille. He tutkivat asian objektiivisesti. Lapsi ei näissä kuulemisissa hajoa, vaikka sieltä kipeitä kysymyksiä tuleekin.  Usein lapsi uskaltaa avautua ja kertoa tarkasti asioista, kun omat vanhemmat ei ole kuulemassa. Viranomaisilla on ammattitaitoa huomata, kertooko lapsi etukäteen hänelle syötettyä käsikirjoitusta. Back to back- menetelmä on tehokas, olen sitä ollut useasti todistamassa. Etukäteen lapselle syötetty tarina murtuu aina.  

Vieraannuttaminen on aina alhainen teko tekipä sen äiti tai isä ja nämä tapaukset tulee tutkia.  Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa elämänsä varrella. Myös siinä kasvuvaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isällä on kyllä vanhempana ihan järeitä konsteja tapaamisten toteutumiseksi, jos hän haluaa niitä käyttää. Ei siihen tarvita ulkopuolisten sotkeutua. Mistä sinä voit olla varma, mitä tuossa kuviossa tapahtuu? Kuule isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei edes haluaisi tavata isää ollenkaan, oli syy missä hyvänsä. Tämän tiedän ihan omakohtaisesti.

Miten isä voi käyttää tapaamisoikeutta vaikka lapsi ei haluaisi? Siis kantaako isä lapsen autoon väkisin? Olisi tosi hienoa jos voit avata tätä oikeasti vähän tarkemmin.

Poliisi voi hakea lapsen tapaamisiin. Isällä on juridinen oikeus tähän. Itse olen omaa itkevää lastani suostutellut menemään ja joutunut painostamaan koska jos ei mene, isä hakisi minulle uhkasakon oikeudesta. Tätä oikeasti tapahtuu. Lapsi taipui ajan kanssa. Suru ja pysyvä tuska meillä molemmilla valtava. Odotan että hän on 12 ja voi olla menemättä.

Näin meilläkin. Mutta 12-vuotiaana kumpikaan ei vielä uskaltanut nousta isäänsä vastaan. Vasta 15-vuotiaana molemmat löysivät itsestään tämän voimansa. Ja minä sain kuulla olevani vierannuttaja....

Ero on siinä, että sinä et vieraannuttanut oikeasti. Se on sitten taas oikeaa vieraannuttamista jos äiti manipuloi lasta ja siten saa lapsen olemaan haluton menemään isän luokse.