Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seuraan vierestä vieraannuttamista, mitä voin tehdä?
28.11.2020 |
Eli äiti vieraannuttaa lasta isästä, manipuloi lasta ja vaikeuttaa tapaamisia. Tapaamisia ei vielä ole vahvistettu virallisesti mutta prosessi on kesken. Isä on hyvä isä joka kykenee antamaan turvallisen kodin. Ei juo, ei käytä huumeita, ei mt-ongelmia, ei mitään outoa. Tavallinen hyvä mies.
Toivoisin konkreettisia vinkkejä mitä voi tehdä, en huutelua ja syyttelyä ja äidin puolustamista.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
21 jatkaa, että en ymmärrä mikä Suomessa on niin vaikeaa juuri isille näissä asioissa. Jos lapsen toinen vanhempi estää tapaamasta lasta ja sopimusta ei ole tehty, suoraan yhteys lastenvalvojaan ja samantien myös oikeusavustajaan. Jos lastenvalvojalle on jonoa tai on epäilystä siitä että toinen vanhempi ei sinne tule, mikään ei estä ottamasta yhteyttä oikeusavustajaan ja vaatimaan asian selvitystä. Nämä menevät oikeudessa kaiken muun ohi. En tajua tuota että voi voi, pian toinen vanhempi suuttuu. Mitä sitten? Jos toinen on epäreilu ja itse voi seistä asiansa takana, miksi ei tartuta toimeen ja viedä asiaa eteenpäin? Suomen laki mahdollistaa aivan tunari-isillekin vähintään 2 viikonloppua kuussa ja arkitapaamisen joka viikko. Ne vain pitää HANKKIA. Kuka vaan voi suuttua tai olla hankala mutta mitä sitten, tottakai oman lapsen asiat pitää hoitaa ja hänestä tulee pitää kiinni. Kaikki ne "sossut menevät äidin puolelle" -itkut ovat jotain muuta kuin mitä ääneen kerrotaan - Suomessa asiaansa ajava asiallinen isä saa lähes aina huoltajuuden ja tapaamiset ovat oikeudessa käytännössä vähintään aina tuo 2 viikonloppua kuussa. Enemmänkin saa jos vaatii ja on aktiivinen.
Tätä en tässä tajua miksi isä itse ei toimi vaan joku muu hoitaa asiaa. Ettet vain olisi miehen äiti.
Juuri näin.
Suomessa isillä on ihan samat oikeudet kuin äideilläkin. Lastenvalvoja ei yksinään vahvista yhtäkään tapaamissopimusta ilman molempien vanhempien suostumusta. Myöskään huoltajuutta ei "vaan anneta" kummallekaan vanhemmalle suoraan vaan siinäkin vanhemmat on ihan yhdenvertaiset hakemaan huoltajuutta.
Laki nojaa lapsen etuun ja sen toteutumiseen ja se ratkaisee miten huoltajuus ja tapaamiset jakaantuu.
Se on ihan turha vinkua miten äitejä muka suositaan jos isät ei itse saa suutaan auki silloin kun noista asioista sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei voi estää tapaamisten toteutumista, vaikka suuttuisi kuinka.
Kyllä voi. Lähivanhempi voi päättää tapaamisen jättämisestä väliin, vaikka sopimuksessa lukisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Nut teet sen lastensuojeluilmoituksen. Äidin käyttäytyminen vastaa pahoinpitelyä.
Sukulaisen perheessä oli kaksi vuotta sitten sama tilanne ja nyt lapsi onkin nuorisopsykiatrian asiakkaana.
Tätä juuri pelkään, että lapsi saa psyykkisiä oireita äidin toiminnan seurauksena.
Kiitos kaikille asiallisesti kommentoiville tässä ketjussa. Neuvot ovat arvokkaita. Aion nyt jutella näistä neuvoista isälle ja hän voi miettiä mikä on se oikea viranomaistaho joka voi lasta auttaa parhaiten.
Vaihtoehtoja näiden kommenttien perusteella on:
Isä tekee lasun
Isä tekee rikosilmoituksen
Isä ottaa yhteyttä lastenvalvojaan (virallista sopimusta tapaamisista ei siis vielä ole tehty, asia on kesken, joten en tiedä voiko lastenvalvoja auttaa)
Tee lastensuojeluilmoitus. Se vahingoittaa lasta psyykkisesti, jos toista vanhempaa mustamaalataan lapselle.
Parasta olisi lapsen kannalta aina se, ettei olisi mitään pahaa puhumista ollenkaan.
Eikä mitään uteluita...mitä, mitä, epäluuloa jne
LUOTTAMUS on avainsana.
Yhteinen lapsi, yhteiset tavoitteet ja tukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi lapsen kannalta aina se, ettei olisi mitään pahaa puhumista ollenkaan.
Eikä mitään uteluita...mitä, mitä, epäluuloa jneLUOTTAMUS on avainsana.
Yhteinen lapsi, yhteiset tavoitteet ja tukeminen.
Näin on! Olisi mahtavaa jos äitikin uskoisi tämän. On kummallista että vaikka kaikki terapeutit ja ammattilaiset hänen ympärillään sanovat tämän, hän vaan jatkaa. Olen miettinyt että onko hänen kapasiteettinsa ymmärtää jotenkin vaillinen. Eikö hän itse tosiaan näe mitä tekee lapselle vaikka kaikki sanovat sen suoraan.
Mun kaveri sit taas mustamaalaa exänsä uutta naisystävää. Sanoo lapsille ihan suoraan naista hueoraksi vaikka lapset on siis tyyliin eskari-ikäisiä. Puhuu muutenkin kauheita juttuja, ihan kuin se uusi puoliso olis joku hirviö, maalaa lapsille sellasta kuvaa. Koittaa sillä saada lapsia vastustamaan naista vaikka oikeesti ne tykkää siitä. Mä oon sanonut että hakisit apua, kun noi jutut on sellasia ettei lasten kuuluis kuulla. Meidän ystävyys on tässä hiipumassa kun näen miten se käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet miehen tuntenut? Mietin vain, että aina tilanne todellisuudessa ei ole niin ruusuinen kuin antaa ymmärtää uudelle kumppanille.
Tässä ei ole kyse siitä, olen tuntenut tarpeeksi kauan.
Et silti voi tietää kaikkea mitä on tapahtunut heidän välillään. Usein taustalla on jotakin, hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Se vahingoittaa lasta psyykkisesti, jos toista vanhempaa mustamaalataan lapselle.
Niinpä, monen kannattaisi olla hiljaa edes lapsen takia. Lopulta eniten pahan puhuminen vahingoittaa mustamaalaajaa. Voi sitten perustella tekemisiään aikuiselle lapselleen, jos tämä haluaa olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä just seuraa kun lapsia tehdään keskenkasvuisina. Oma napa on keskiössä, ei väliä vaikka kaikki muut osapuolet kärsisivät. Lapsia omaavien vanhempien pitäisi osata ajatella lasten etua, eikä omaa katkeruutta.
Isän on syytä varata aika lastenvalvojalle ja kertoa siellä rehellisesti asiasta.
Äidin läheisilläkin on lupa puolustaa lasta ja lapsen oikeutta isään. Haitallinen käytös on torpattava, eihän ihminen koskaan opi, jos ei joku puutu siihen. Sanat on syytä valita diplomaattisesti.
Omien lapsieni suhteen isä vieraannutti itse itsensä päinvastaisista yrityksistäni huolimatta. Siksi lasten asema tällaisissa asioissa raastaa sydäntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.
Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”
Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.
Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.
Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?
Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.
Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.
Suullisilla sopimuksilla tarkoitan äidin ja isän välisiä suullisesti sovittuja tapaamisia. Koska näitä ei ole vielä saatu lastenvalvojan kanssa virallistettua, prosessi on kesken. Sitä tarkoitin.
Jospa sinä nyt vaan antaisit pölyn laskeutua ja sen isän ihan itse hoitaa asioitaan.
Tuore ero, tunteet pinnassa kaikilla. Älä sekaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet miehen tuntenut? Mietin vain, että aina tilanne todellisuudessa ei ole niin ruusuinen kuin antaa ymmärtää uudelle kumppanille.
Tässä ei ole kyse siitä, olen tuntenut tarpeeksi kauan.
Et silti voi tietää kaikkea mitä on tapahtunut heidän välillään. Usein taustalla on jotakin, hyvä syy.
Voi olla että usein onkin, mutta nyt ei ole. Tunnen hänen perheensä hyvin ja tunnen myös hänen ex puolisonsa eli siis lasten äidin hyviä ystäviä. Tiedän millaista arkea ovat eläneet ja tiedän miksi mies ylipäänsä sai burn outin ja erosi. Hän oli se kiltti, tunnollinen, huolehtivainen isä. Nyt saa kärsiä kontrolloivan äidin raivosta. Ja vielä enemmän kärsivät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni myös syyttää minua vieraannuttamisesta. En ole poikittaista sanaa lapsille isästään sanonut. En koskaan. Lapset itse eivät halua mennä sinne, ”koska siellä ei saa olla rauhassa”.
Tuo on varmasti eri asia kuin tämä kyseinen, jossa lapsi haluaa olla isän kanssa ja äiti sanoo että ”Ei käy!”
Olen itse todistanut tämän sivusta että äiti sanoo noin isälle. Lapsi pyytää isältä, isä sanoo äidille ja äiti kieltää. Ja tämä kaava toistuu jatkuvasti.Tietenkin se toistuu, koska jos on sovittu vaikka jokaisesta keskiviikosta ja joka toisesta perjantai-sunnuntaista isän kanssa, niin torstaina se tapaaminen ei käy. Koska sopimus! Ja jos isä pitää 100% kiinni sopimuksesta, jonka mukaan hänellä on vain oikeudet, ei lainkaan velvollisuuksia, niin äidillä on velvollisuus pitää samasta sopimuksesta kiinni kaikilta muiltakin osin.
Mutta tässä tapauksessa äiti koittaa saada suullisesti sovittuja tapaamisia vähenemään aktiivisesti. Tekee kaikenlaisia temppuja jotta isä ei saisi nähdä sitä vähääkään josta nyt on sovittu.
Mitä ihmeen "suullisesti sovittuja tapaamisia"?
Niitäkö joita isä suputtaa lapsen kanssa äidin ohi ja äiti onkin jo varannut hammaslääkärin tai leikkitreffit tai on vanhempainilta.
Minun äitini teki tuota jatkuvasti. Sopi minun ohitseni ja sitten raivosi kun ei se käynytkään.
Suullisilla sopimuksilla tarkoitan äidin ja isän välisiä suullisesti sovittuja tapaamisia. Koska näitä ei ole vielä saatu lastenvalvojan kanssa virallistettua, prosessi on kesken. Sitä tarkoitin.
Jospa sinä nyt vaan antaisit pölyn laskeutua ja sen isän ihan itse hoitaa asioitaan.
Tuore ero, tunteet pinnassa kaikilla. Älä sekaannu.
No ei niin tuore, yli vuosi aikaa. Vaikeaa olla sekaantumatta kun välitän sekä isästä että hänen lapsestaan. Näen että lapsi kärsii, pakko koittaa auttaa. Mutta ymmärrän kyllä neuvosi enkä olekaan suuna päänä tekemässä lasua ja soittamassa poliisia. Siksi mm kirjoitin tänne, jotta saan jossain purkaa tuntojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä just seuraa kun lapsia tehdään keskenkasvuisina. Oma napa on keskiössä, ei väliä vaikka kaikki muut osapuolet kärsisivät. Lapsia omaavien vanhempien pitäisi osata ajatella lasten etua, eikä omaa katkeruutta.
Isän on syytä varata aika lastenvalvojalle ja kertoa siellä rehellisesti asiasta.
Äidin läheisilläkin on lupa puolustaa lasta ja lapsen oikeutta isään. Haitallinen käytös on torpattava, eihän ihminen koskaan opi, jos ei joku puutu siihen. Sanat on syytä valita diplomaattisesti.Omien lapsieni suhteen isä vieraannutti itse itsensä päinvastaisista yrityksistäni huolimatta. Siksi lasten asema tällaisissa asioissa raastaa sydäntä.
Voiko isä siis ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoa vieraannuttamisesta vaikka virallista sopimusta ei ole tehty? Puuttuuko lastenvalvoja tilanteeseen vaikka sopimus on äidin ja isän välillä suullinen ja virallistamisprosessi on meneillään, mutta valitettavasti kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nut teet sen lastensuojeluilmoituksen. Äidin käyttäytyminen vastaa pahoinpitelyä.
Sukulaisen perheessä oli kaksi vuotta sitten sama tilanne ja nyt lapsi onkin nuorisopsykiatrian asiakkaana.
Tätä juuri pelkään, että lapsi saa psyykkisiä oireita äidin toiminnan seurauksena.
Kiitos kaikille asiallisesti kommentoiville tässä ketjussa. Neuvot ovat arvokkaita. Aion nyt jutella näistä neuvoista isälle ja hän voi miettiä mikä on se oikea viranomaistaho joka voi lasta auttaa parhaiten.
Vaihtoehtoja näiden kommenttien perusteella on:
Isä tekee lasun
Isä tekee rikosilmoituksen
Isä ottaa yhteyttä lastenvalvojaan (virallista sopimusta tapaamisista ei siis vielä ole tehty, asia on kesken, joten en tiedä voiko lastenvalvoja auttaa)
Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien tekemät sopimukset, joten siitä ei ole mitään hyötyä, jos asia on menossa jo sovitteluun. Kannattaa ottaa yhteyttä myös oikeusapuun, jos mies ei ole sitä vielä tehnyt. Sovittelussakaan ei tarvitse suostua mihin tahansa. Lastensuojeluun voi aina ottaa yhteyttä, jos epäilee lapsen asioiden olevan huonosti. Rikosilmoituksesta en usko olevan apua, jos mitään sopimusta ei vielä ole, mutta voihan sitäkin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä just seuraa kun lapsia tehdään keskenkasvuisina. Oma napa on keskiössä, ei väliä vaikka kaikki muut osapuolet kärsisivät. Lapsia omaavien vanhempien pitäisi osata ajatella lasten etua, eikä omaa katkeruutta.
Isän on syytä varata aika lastenvalvojalle ja kertoa siellä rehellisesti asiasta.
Äidin läheisilläkin on lupa puolustaa lasta ja lapsen oikeutta isään. Haitallinen käytös on torpattava, eihän ihminen koskaan opi, jos ei joku puutu siihen. Sanat on syytä valita diplomaattisesti.Omien lapsieni suhteen isä vieraannutti itse itsensä päinvastaisista yrityksistäni huolimatta. Siksi lasten asema tällaisissa asioissa raastaa sydäntä.
Voiko isä siis ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoa vieraannuttamisesta vaikka virallista sopimusta ei ole tehty? Puuttuuko lastenvalvoja tilanteeseen vaikka sopimus on äidin ja isän välillä suullinen ja virallistamisprosessi on meneillään, mutta valitettavasti kestää.
Ei puutu. Lastenvalvojalla ei ole muuta valtaa kuin sopimusten vahvistaminen.
Onko vielä edes eronneet, jos sopimuksetkin on tekemättä? Ei lapsi nyt muutamassa viikossa vieraannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nut teet sen lastensuojeluilmoituksen. Äidin käyttäytyminen vastaa pahoinpitelyä.
Sukulaisen perheessä oli kaksi vuotta sitten sama tilanne ja nyt lapsi onkin nuorisopsykiatrian asiakkaana.
Tätä juuri pelkään, että lapsi saa psyykkisiä oireita äidin toiminnan seurauksena.
Kiitos kaikille asiallisesti kommentoiville tässä ketjussa. Neuvot ovat arvokkaita. Aion nyt jutella näistä neuvoista isälle ja hän voi miettiä mikä on se oikea viranomaistaho joka voi lasta auttaa parhaiten.
Vaihtoehtoja näiden kommenttien perusteella on:
Isä tekee lasun
Isä tekee rikosilmoituksen
Isä ottaa yhteyttä lastenvalvojaan (virallista sopimusta tapaamisista ei siis vielä ole tehty, asia on kesken, joten en tiedä voiko lastenvalvoja auttaa)Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien tekemät sopimukset, joten siitä ei ole mitään hyötyä, jos asia on menossa jo sovitteluun. Kannattaa ottaa yhteyttä myös oikeusapuun, jos mies ei ole sitä vielä tehnyt. Sovittelussakaan ei tarvitse suostua mihin tahansa. Lastensuojeluun voi aina ottaa yhteyttä, jos epäilee lapsen asioiden olevan huonosti. Rikosilmoituksesta en usko olevan apua, jos mitään sopimusta ei vielä ole, mutta voihan sitäkin yrittää.
No just näin pelkäsinkin. Isällä on oikeusapua mutta kaikessa kestää niin kauan, pelkässä sovittelutapaamisen sopimisessa menee monta kuukautta kun äidille tai hänen asianajajalleen ei sovi mitkään päivät. Kun aikaa kuluu, äiti voi rauhassa vieraannuttaa lasta ja kun sovittelu vihdoin on, äiti on jo ehtinyt manipuloida lapsia.
Onko siis niin, että vaihtoehtoina on vain lasu tai olla tekemättä mitään?
Yksi vaihtoehto on se että isä kertoo vierottamisesta neuvolaan, kouluun, mihin tahansa viralliseen instanssiin, joka lapsen asioista on kiinnostunut. Heillä on virallinen velvollisuus tehdä lasu.
Alue: Aihe vapaa
No just joo, vaikka ap olisikin miehen kumppani, niin mikä luonnonlaki se on, että eronnut, uudessa suhteessa oleva isäihminen on aina pettänyt entistä? Minä ainakin tapasin oman miehen kauan sen jälkeen, kun kun hän oli eronnut exästään.