Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa miltä rahapula tuntuu fyysisesti?
26.11.2024 |
Ahdistaako se, tai tuleeko ärtyisyyttä? Tottuuko siihen?
Kommentit (26)
Kun itse olin hirveässä rahapulassa - minulle ei maksettu lähes puoleen vuoteen työkkärikorvausta eikä toimeentuloa joihin molempiin olin oikeutettu - tuolloin olin jotenkin epätoivoinen ja muistan että ihan tärisin tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on rahapulan raja, paljonko pitää/saa olla, että se lasketaan rahapulaksi?
Minulla huolet vie yöunet herkästi. Mitkä vaan huolet. Varmasti rästissä olevat laskut valvottaisi.
Stressi on korkea.
Tuloni ovat mediaanit, mutta olen velkaantunut pahasti. Luottokortteja on vino pino, asuntolainasta maksan vain korkoa. Päätän aina mitä maksan, eli minkä tulipalon sammutan ettei luotot mene.
Elämäntapaa on ollut pakko muuttaa. Loppukuusta pitää jo laskea mitä voi ostaa marketista.
Joulu hirvittää jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla että tulee nälkä.
Ja näläntunne vaikeuttaa nukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin hirveässä rahapulassa - minulle ei maksettu lähes puoleen vuoteen työkkärikorvausta eikä toimeentuloa joihin molempiin olin oikeutettu - tuolloin olin jotenkin epätoivoinen ja muistan että ihan tärisin tilanteesta.
Onko kuukausi puoli vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla että tulee nälkä.
Ja näläntunne vaikeuttaa nukkumista.
Joo mutta laihtuu ja se on hyvä.
Nuohan on psyykkisiä oireita. Näläntunne on fyysinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä, päänsärky, laihtuminen, väsymys
joku oikeistolainen aloittaja haluaa mässäillä ja nauraa sadistisesti aiheuttamilleen köyhien ongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jouluna ole pakko rahaa tuhlata sen enempää kuin muulloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei jouluna ole pakko rahaa tuhlata sen enempää kuin muulloinkaan.
No ei olisi varmasti, mutta kohtaan nyt ensimmäistä kertaa köyhyyden.
Olen tottunut jouluisin ostamaan upeat lahjat vanhemmille, ystävälle ja kummilapsille, kiertämään joulutorit, syömään ulkona ja ostamaan kotiini hyviä ruokia. Koko joulukuu on aiemmin mennyt tunnelmoiden, tuntuu kurjalta ettei nyt ole varaa konsertteihin, on käytävä maksuttomissa, onneksi hyviä nekin.
Saan talouteni balanssiin ehkä kahden vuoden päästä, eli yritän ottaa tämän oppimatkana. Myös merkittävä muutos on ihonhoitotuotteista luopuminen, tai niiden muuttaminen, olen laittanut ihooni 200€ kuukaudessa, nyt voin laittaa n. 20€, se näkyy.
En tiedä mikä minut sai elämään yli varojeni pari vuotta. Luulen sen liittyneen traumojen ja suorittamisen komboon. Terapia vei myös rahat, siellä avattiin asioita joihin en ollut valmis, kompensoin tunnetta tuhlaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevyt kävellä tyhjä lompakko taskussa Ei tule kulumaa niveliin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla että tulee nälkä.
Ja näläntunne vaikeuttaa nukkumista.
Joo mutta laihtuu ja se on hyvä.
Miksi kuvittelet, että kaikki ovat ylipainoisia?
T. Köyhä BMI 18
Laittakaas talous kuntoon.
Helpoin tapa toki rikastuttaa kansa olisi TIPUTTAA VEROJA ALAS. Mutta ei käy vasemmistolle.
Olen myynyt tori.fi minulle tärkeää arvokasta omaisuutta, olen lopettanut kampaajalla käymisen kokonaan, leikkaan itse latvat ja värjään hiukseni, olen luopunut kahviloista ja taidenäyttelyitä, teatterista ja autosta.
Tuntuu niin pahalta että ajoin itseni tähän. Aion säilyttää kotini ja työni, vaikka stressi on valtava.
Hyvää on se, että olen löytänyt kirjat ja luonnon uudelleen. Harkitsen kotini myymistä ja mökin ostamista/ luottojen maksua pois kotini voitolla. Toisaalta rakastan kotiani kaupungissa, rakastan jokaista itse remontoimaani neliötä.
Mikään luottolaitos ei halua yhdistää lainojani. Yksi vaihtoehto on antaa kaiken mennä ulosottoon alemmalle korolle, mutta se sattuisi liikaa.
Ei miltään jos on alkeellistakaan taloudenhallintaa Suomessa ei voi olla pulassa. Se on aina itse aiheutettua.
Edellinen liitto oli kamala. Mies joi rahat ja ruokaa ei ollu. Fyysisesti oli nälkä, olin alipainoinen ja olo oli huono. Psyykkisesti todella raskasta, laskut jäi maksamatta, oma palkkani riitti vuokraan. Jostain nousi sisu, aloin keksiin keinoja että sain muutaman markan revittyä joka päivä ja kävin ostamassa ruokaa sen verran että sain itse samalla syödä kun kävelin kaupasta kotiin. Fyysinen olo parani ja viimein löytyi voimia muuttaa pois ja sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja yhdessä nyt 30 v. Autan muita jolla ruoka tiukassa nykyään. Itse en saanut apua aikoinaan vaikka sukulaiset tiesi tilanteeni. Itse en halua olla ihminen joka ei auta.
Se voi olla että tulee nälkä.