Raha-asiat AVOliitossa

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:06"]

Myös vanhat rikkaat miehet kierretään :) Tosin ei tyttärestäni tuollaist lissua saisi tekemälläkään :)

[/quote]

Kannattaa opettaa tytölle, miten selviää elämässä niin, että saa säästöön kivasti rahaa. Opiskeluaikana voi maksattaa miehelle elämisen ja vaatia kalliita lahjoja. Miehen pitää antaa taskurahaa, minkä voi laittaa säästöön. Kun on opiskelut opiskeltu, on säästynyt jo kivasti taskurahaa ja on kalliita lahjojakin myytäväksi. Ei ole tarvinnut ottaa lainaa ja on saanut asua ilmaiseksi.

Lissut pärjää elämässä, kun osaavat kupata vanhempia, varakkaita miehiä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]

Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..

Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.

Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.

Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.

Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.

[/quote]

Se menee niin, että kun nainen on kotona, on yhteiset rahat. Kun mies on työttömänä,, on naisella omat rahat.

[/quote]

Puhut varmaan itsestäsi? Meillä ei ainakaan mene noin, harmittaako?

[/quote]

Onko tämä sama ihminen, joka vastaa aina tällä samalla lailla, että sun elämässä varmaan on näin, kun ei keksi enää muuta vastattavaa.

Olen vain pistänyt merkille, että melkein joka ketjuun ilmestyy tämä samainen vastaaja "jos sun elämä on tällaista, niin sääli, mun elämä ei ole"

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]

Nämä ihmiset eivät ymmärrä sellaista asiaa kun pyyteetön rakkaus koska eivät varmastikaan ole sellaista kokeneet.

Kaikki ei vain ole kiinni rahasta. Jos ollaan sitoutuneita yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen, perheenä, niin ei silloin jätä kumppaniaan elämään alemmalla elintasolla millä itse elää. Kyllä se vain on fakta, että jos lasket rahojasi niin tarkkaan että jätät puolisosi vaikka kotiin koska hänellä ei ole varaa ravintolaillalliseen ja itse menet mässäilemään koko rahan edestä, et ole pyyteetöntä rakkautta ikinä kokenut vaan olet itsekäs ja omiin kulahtaneisiin periaatteisiisi kangistunut. Ja nyt puhun avoliitosta jossa molemmat osapuolet (mukamas) rakentavat yhteistä tulevaisuutta. En tapailuasteella olevasta orastavasta suhteesta.

Ja näihin kommentteihin joissa syytetään sitten tätä huonompiosaista kumppania siivelläelämisesta tai jopa huoraamisesta: pyyteetön rakkaus (jota selvästikkään ette ole kokeneet) on sitä että ei tunne tarvetta pyytää vastinetta jos jotain toiselle antaa, ja pyyteetön rakkaus yleensä toimii molempiin suuntiin hyvässä parisuhteessa.

Väännän rautalangasta: nainen tienaa enemmän, koska mies opiskelee. Nainen maksaa suurimman osan talouden kuluista koska on kuitenkin kyse ihmisestä jota rakastaa ja yhteistä tulevaisuttahan siinä rakennetaan. Nainen ei koe että mies eläisi siivellä koska mieskin rakastaa häntä ja olosuhteiden pakosta tulot nyt vain ovat tilapäisesti tällaiset. Nainen ei odota saavansa mitään takaisin koska pyyteetön rakkaus ei tunne vastapalveluksia, se on rakastamista toista sellaisena kuin toinen on. Menee vuosia ja mies valmistuu, saa työn, nainen tulee raskaaksi ja jää äitiyslomalle. Mies tienaa enemmän kuin nainen. Mies maksaa suuren osan yhteisistä menoista koska kyse on yhteisen perheen ja elämän rakentamisesta. Mies ei odota saavansa mitään vastapalvelukseksi koska pyyteetön rakkaus tarkoittaa että rakastaa toista huolimatta siitä millaiset tulot toisella on.

Jos kumpikin (tai vain toinen) elää vain omaa tulevaisuuttaan varten eikä vaali myös kumppaninsa hyvinvointia, ei silloin tosissaan ole valmis panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen perheenä.

Jos suhteen lähtökohta on se että molemmat pärjätköön omillaan, ei se ole pyyteetöntä rakkautta nähnytkään.

[/quote]

Mitä sun pyyteetön rakkaus tekee, kun miehen vanhemmat testamenttaavat miehelle 200 000 e, mutta sulkevat samalla puolison avio-oikeuden tämän summan ulkopuolelle. Saako mies pitää rahansa vai onko se pyyteetön rakkaus sellainen, että puolisolla on oikeus rahoja käyttää? Sallitko miehelle mitään omaa?

[/quote]

Olen ollut itseasiassa tilanteessa jossa miehen vanhempi testamenttasi n. 50 000 e suuruisen omaisuuden miehelleni ilman aviopuolison oikeutta siihen. Ei ongelmaa. Miksi pitäisi? Ei yhteisissä rahoissa olekaan ideana että jokaikinen sentti mitä molemat tienaa, on laitettava tasan yhteiseen hyvään. Tarkoituksena ei ole että on syötävä joka päivä samoja lihapullia kun toinenkin. Kyllä meidän perheessä toteutuu myös yksilön itsensä toiveet mutta molempien päätavoite on kuitenkin yhteinen hyvä ja silloin yhteisestä päätöksestä on yhdessä sijoitettu tulevaisuuteen ilman että pitää laskea kumpi on laittanut enemmän.

[/quote]

Eli miehesi ei aidosti rakastakaan sinua, koska pitää rahat itsellään?

[/quote]

Ei kai tuo rakkauden puutteesta kerro, mutta jos mies esim. ostaa talon Espanjasta ja käy siellä talvet yksin, koska vaimolla ei ole varaa lentolippuihin, niin se kertoisi rakkauden puutteesta. 

Se sama elintaso on edelleen se pointti, niin kuin täällä ovat yhteisten rahojen kannattajat sanoneet ehkä 54 kertaa. Tasajako koskee teitä erillisten rahojen pitäjiä paljon enemmän.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]

Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!

Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.

Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.

Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.

[/quote]

Et vastannut siis, miksi pistäisit puolisosi syömään makaroonia, kun itse syöt sisäfilettä. Muutenkin noi sun esimerkit kuvas jotain todella rikkaita, joita ei ehkä tässä ketjussa tarvii huomioida, koska jos molemmilla on noin paljon rahaa, ettei mitään tarvii laskea, niin esimerkki ei sovi ehkä suomalaiseen peruspariskuntaan

[/quote]

Todella rikkaita?

Sulla ei siis oikeasti ole varaa edes talvirenkaisiin? Eikä teillä ole autoa (suurimmassa osassa suomalaisperheitä on 2 autoa)? Eikä sun mies ikinä voi ostaa sulle lahjoja, koska sillä ei ole rahaa, kun kaikki on yhteistä?

Miksi puolisoni söisi pastaa, kun minä syön sisäfilettä? Kai se puoliso voi syödä sushiakin tai ihan mitä hän itse haluaa syödä! Erilliset rahat ei tarkoita sitä, etteikö molemmat saisi syödä sisäfilettä, jos siltä tuntuu. Mutta jos rahat on yhteiset, pitää kaikkien syödä lihapullia, eikös?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:06"]

Myös vanhat rikkaat miehet kierretään :) Tosin ei tyttärestäni tuollaist lissua saisi tekemälläkään :)

[/quote]

Kannattaa opettaa tytölle, miten selviää elämässä niin, että saa säästöön kivasti rahaa. Opiskeluaikana voi maksattaa miehelle elämisen ja vaatia kalliita lahjoja. Miehen pitää antaa taskurahaa, minkä voi laittaa säästöön. Kun on opiskelut opiskeltu, on säästynyt jo kivasti taskurahaa ja on kalliita lahjojakin myytäväksi. Ei ole tarvinnut ottaa lainaa ja on saanut asua ilmaiseksi.

Lissut pärjää elämässä, kun osaavat kupata vanhempia, varakkaita miehiä.

[/quote]

Elämänsä ja luonteensa voi pilata monella tavalla ja tämä on yksi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]

Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..

Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.

Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.

Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.

Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.

[/quote]

Se menee niin, että kun nainen on kotona, on yhteiset rahat. Kun mies on työttömänä,, on naisella omat rahat.

[/quote]

Puhut varmaan itsestäsi? Meillä ei ainakaan mene noin, harmittaako?

[/quote]

Onko tämä sama ihminen, joka vastaa aina tällä samalla lailla, että sun elämässä varmaan on näin, kun ei keksi enää muuta vastattavaa.

Olen vain pistänyt merkille, että melkein joka ketjuun ilmestyy tämä samainen vastaaja "jos sun elämä on tällaista, niin sääli, mun elämä ei ole"

[/quote]

Tämä oli eka kerta, kun vastasin näin. Ja johtui puhtaasti siitä, että mies on 20 vuotisen liittomme aikana ollut vähän aikaa työttömänä, ja meillä oli silloin yhteiset rahat ja nyt kun olen parempituloinen, meillä on edelleen yhteiset rahat.

Teki vaan kerrankin mieli sanoa ähäkutti! :)

Varsinkin kun väite oli niin hölmö.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:05"]

Kotoontahan se tulee: anoppi ei saa käyttää yhteistä tiliä, ei auto,ei saa hankkia omaa nettipankkia, ei saa päättää mistään muusta kuin makkaran käsittelystä keittiössä. Ja poika, tasan samanlainen ku isäsä.

[/quote]

Tai sitten se anoppi on itsenäinen, omista asioistaan huolehtiva nainen, joka on opettanut kaikille lapsilleen, että ihmissuhde ei koskaan saa olla hyötysuhde. Rakkauden varjolla ei kannata antaa rahojaan toiselle.

[/quote]

mikäs sen parempi syy antaa rahaa toiselle kuin rakkaus, jota esim. avioliitossa voisi olettaa olevan ;)

[/quote]

Ap ei ole avioliitossa, eikä ole lapsia. Nuoruuden avoliitto, joita ei oikein voi ottaa vielä tosissaan

Toivottavasti poikani ei innostu muuttamaan nuorena yhteen naisen kanssa. Tulee kalliiksi se pillu, jos pitää elättää köyhä opiskelija ja jakaa puolet palkastaan sille.

Parempi vain asua yksin ja käyttää irtopirkkoja. Tulee paljon halvemmaksi. Niiltä saa pelkällä parilla kaljalla.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]

Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.

Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.

Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.

Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.

Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.

[/quote]

Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun

[/quote]

Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.

Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.

No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.

En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.

Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. 

[/quote]

Että ärsyttää, kun täällä huudetaan täyttä valhetta ihan täytenä faktana!!!

Avoliitossa ON elatusvelvollisuus. Kelaa ei esim. asumistuen hakemisessa kiinnosta paskaakaan millaiset tulot AVOpuolisoilla erikseen on, vaan siellä kysytään ruokakunnan tuloja, siis puolisoiden yhteenlaskettuja tuloja. Vaikka toisella puolisolla olisi tulot 0 euroa (kyllä, itselläni oli hetken aikaa tällainen tilanne), emme saaneet asumislisää, sillä puolisoni tulot ylittivät juuri ja juuri asumistuen rajan. No, meillä tuo tilanne ei onneksi kestänyt kauan, mutta se tuli selväksi, että avoliitossa puolisoilla ON toisen elatusvelvollisuus.

Ota asiaioista selvää ennen kuin alat toisia neuvomaan! Tai jos et tiedä niin pidä suusi kiinni.

[/quote]

Mun mies väittää, että avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. Pliis - kerro, mikä lainkohta, niin saan sille selväksi, että sen on pakko maksaa mun kulut. Avoliittolaki se ei ole, mutta mikä?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]

Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!

Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.

Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.

Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.

[/quote]

Edelleen, yhteiset rahat ei tarkoita sitä, että kaikki menee tasan. Koska sinä haluat pitää omista rahoistasi kiinni, et voi ymmärtää, että kaikkia ei haittaa, jos toinen hyötyy omalla kustannuksella. Eikä ravintolassa mitään laskeskella, paljonko kumoikin on maksanut. Ei silloin kyse ole yhteisistä rahoista.

Ja kun mies ostaa mulle yhteisistä rahoistamme lahjan, olen ihan vilpittömästi ilahtunut, koska mua ilahduttaa ajatus, ei raha. :)

[/quote]

Hienoa - sinua ilahduttaa ajatus siitä, että lapset ei saa uusia talvikenkiä, koska mies osti sinulle kalliin lahjan! Mahdat olla onnellinen kirppiksiä kolutessasi tietäessäsi, että sähkölaskuakaan ei voi maksaa ajallaan. Mutta onneksi on se ihana lahja ja kaunis ajatus.

Täällä on kiihkeitä puheenvuoroja rahasta ja rakkaudesta. Usealla tuntuu olevan oma lehmä ojassa: tahdotaan puolustaa omia itsekkäitä periaatteita yksisilmäisesti.

a) "Hyvätuloisen avopuolisoni tulee antaa kaikki tulonsa yhteiseen käyttöömme , koska rakkautemme on ah niin suurta ja ihanaa ja ikuista"

b) "Kummallakin on oltava omat varat kuin olisivat vain yhteisasunnossa majailevia kämppiksiä, koska eihän sitä  tiedä, mitä kataluuksia ja outouksia toisen mielessä liikkuu"

Sitten on tapausten a ja b välimuotoja.

Jos on muutettu yhteen tosi lyhyen tuntemisen jälkeen, on luontevaa suosia aika puhtaasti periaatetta b.

Kun on asuttu pitkään yhdessä ja lapsia liuta, niin lienee tavallista liukua kohti periaatetta a, vähitellen tai yhtäkkiä (esim. muuttamalla avoliitto avioliitoksi).

Tekisi mieli yrittää muotoilla vanhana isoisänä ohjeet aikuisille lapsille, naisille ja miehille, miten tämän asian ratkaisisi turvallisesti ja väärinkäsityksiä aiheuttamatta.

Lyhyt ehdotus hyväksi periaatteeksi?

t. nimimerkki "isoisä"

Joku pankki (Nordea?) teki pari vuotta sitten yhteisistä ja erillistä rahoista selvityksen ja sen mukaan varakkailla on omat rahat, köyhillä yhteiset.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]

Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!

Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.

Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.

Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.

[/quote]

Et vastannut siis, miksi pistäisit puolisosi syömään makaroonia, kun itse syöt sisäfilettä. Muutenkin noi sun esimerkit kuvas jotain todella rikkaita, joita ei ehkä tässä ketjussa tarvii huomioida, koska jos molemmilla on noin paljon rahaa, ettei mitään tarvii laskea, niin esimerkki ei sovi ehkä suomalaiseen peruspariskuntaan

[/quote]

Todella rikkaita?

Sulla ei siis oikeasti ole varaa edes talvirenkaisiin? Eikä teillä ole autoa (suurimmassa osassa suomalaisperheitä on 2 autoa)? Eikä sun mies ikinä voi ostaa sulle lahjoja, koska sillä ei ole rahaa, kun kaikki on yhteistä?

Miksi puolisoni söisi pastaa, kun minä syön sisäfilettä? Kai se puoliso voi syödä sushiakin tai ihan mitä hän itse haluaa syödä! Erilliset rahat ei tarkoita sitä, etteikö molemmat saisi syödä sisäfilettä, jos siltä tuntuu. Mutta jos rahat on yhteiset, pitää kaikkien syödä lihapullia, eikös?

[/quote]

Selvästihän kerroit, ettei koskaan tarvitse laskea eikä sopia mistään. Aika harvinainen suomalainen pariskunta, eikös?

Kierrät edelleen kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa. Jos puolisollasi olisi pienemmät tulot, ostaisitko vain itsellesi sisäfilettä tai lähtisit yksin ulkomaille, koska hänellä ei ole varaa? Ja miksi tekisit niin, harmittaisiko sinua todella elämän ehtoopuolella, että puolisosi on sinulle velkaa?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]

Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?

Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!

Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.

Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.

Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.

[/quote]

Edelleen, yhteiset rahat ei tarkoita sitä, että kaikki menee tasan. Koska sinä haluat pitää omista rahoistasi kiinni, et voi ymmärtää, että kaikkia ei haittaa, jos toinen hyötyy omalla kustannuksella. Eikä ravintolassa mitään laskeskella, paljonko kumoikin on maksanut. Ei silloin kyse ole yhteisistä rahoista.

Ja kun mies ostaa mulle yhteisistä rahoistamme lahjan, olen ihan vilpittömästi ilahtunut, koska mua ilahduttaa ajatus, ei raha. :)

[/quote]

Hienoa - sinua ilahduttaa ajatus siitä, että lapset ei saa uusia talvikenkiä, koska mies osti sinulle kalliin lahjan! Mahdat olla onnellinen kirppiksiä kolutessasi tietäessäsi, että sähkölaskuakaan ei voi maksaa ajallaan. Mutta onneksi on se ihana lahja ja kaunis ajatus.

[/quote]

No kun meillä on ne yhteiset rahat, niin kumpikin tietää, mihin on rahaa. Mieheni on paitsi huomioonottavainen minua niin myös lapsia kohtaan. 

Vaikea kyllä uskoa, miksi edes vastasin tähän, kun tää oli jo aika vääntämällä väännetty juttu ;)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:33"]

Täällä on kiihkeitä puheenvuoroja rahasta ja rakkaudesta. Usealla tuntuu olevan oma lehmä ojassa: tahdotaan puolustaa omia itsekkäitä periaatteita yksisilmäisesti.

a) "Hyvätuloisen avopuolisoni tulee antaa kaikki tulonsa yhteiseen käyttöömme , koska rakkautemme on ah niin suurta ja ihanaa ja ikuista"

b) "Kummallakin on oltava omat varat kuin olisivat vain yhteisasunnossa majailevia kämppiksiä, koska eihän sitä  tiedä, mitä kataluuksia ja outouksia toisen mielessä liikkuu"

Sitten on tapausten a ja b välimuotoja.

Jos on muutettu yhteen tosi lyhyen tuntemisen jälkeen, on luontevaa suosia aika puhtaasti periaatetta b.

Kun on asuttu pitkään yhdessä ja lapsia liuta, niin lienee tavallista liukua kohti periaatetta a, vähitellen tai yhtäkkiä (esim. muuttamalla avoliitto avioliitoksi).

Tekisi mieli yrittää muotoilla vanhana isoisänä ohjeet aikuisille lapsille, naisille ja miehille, miten tämän asian ratkaisisi turvallisesti ja väärinkäsityksiä aiheuttamatta.

Lyhyt ehdotus hyväksi periaatteeksi?

t. nimimerkki "isoisä"

[/quote]

Koska tästä ei  muuten varmaan sopuun päästä, niin:

"Saman pöydän ääressä tarjoillaan samaa ruokaa."

Tämä siis on minimivaatimus minusta avoliitossakin. Minusta kyllä tässä ketjussa ei juuri kukaan ole vaatinut, että kumppanin pitäisi antaa kaikki rahansa yhteiseen käyttöön. Se olikin sinulta kärjistys ja ymmärrän se, mutta kun ihan oikeasti tuntuu, että osalla on isoja luetun ymmärtämisen vaikeuksia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]

Nämä ihmiset eivät ymmärrä sellaista asiaa kun pyyteetön rakkaus koska eivät varmastikaan ole sellaista kokeneet.

Kaikki ei vain ole kiinni rahasta. Jos ollaan sitoutuneita yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen, perheenä, niin ei silloin jätä kumppaniaan elämään alemmalla elintasolla millä itse elää. Kyllä se vain on fakta, että jos lasket rahojasi niin tarkkaan että jätät puolisosi vaikka kotiin koska hänellä ei ole varaa ravintolaillalliseen ja itse menet mässäilemään koko rahan edestä, et ole pyyteetöntä rakkautta ikinä kokenut vaan olet itsekäs ja omiin kulahtaneisiin periaatteisiisi kangistunut. Ja nyt puhun avoliitosta jossa molemmat osapuolet (mukamas) rakentavat yhteistä tulevaisuutta. En tapailuasteella olevasta orastavasta suhteesta.

Ja näihin kommentteihin joissa syytetään sitten tätä huonompiosaista kumppania siivelläelämisesta tai jopa huoraamisesta: pyyteetön rakkaus (jota selvästikkään ette ole kokeneet) on sitä että ei tunne tarvetta pyytää vastinetta jos jotain toiselle antaa, ja pyyteetön rakkaus yleensä toimii molempiin suuntiin hyvässä parisuhteessa.

Väännän rautalangasta: nainen tienaa enemmän, koska mies opiskelee. Nainen maksaa suurimman osan talouden kuluista koska on kuitenkin kyse ihmisestä jota rakastaa ja yhteistä tulevaisuttahan siinä rakennetaan. Nainen ei koe että mies eläisi siivellä koska mieskin rakastaa häntä ja olosuhteiden pakosta tulot nyt vain ovat tilapäisesti tällaiset. Nainen ei odota saavansa mitään takaisin koska pyyteetön rakkaus ei tunne vastapalveluksia, se on rakastamista toista sellaisena kuin toinen on. Menee vuosia ja mies valmistuu, saa työn, nainen tulee raskaaksi ja jää äitiyslomalle. Mies tienaa enemmän kuin nainen. Mies maksaa suuren osan yhteisistä menoista koska kyse on yhteisen perheen ja elämän rakentamisesta. Mies ei odota saavansa mitään vastapalvelukseksi koska pyyteetön rakkaus tarkoittaa että rakastaa toista huolimatta siitä millaiset tulot toisella on.

Jos kumpikin (tai vain toinen) elää vain omaa tulevaisuuttaan varten eikä vaali myös kumppaninsa hyvinvointia, ei silloin tosissaan ole valmis panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen perheenä.

Jos suhteen lähtökohta on se että molemmat pärjätköön omillaan, ei se ole pyyteetöntä rakkautta nähnytkään.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]

Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.

Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.

Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.

Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.

Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.

[/quote]

Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun

[/quote]

Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.

Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.

No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.

En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.

Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. 

[/quote]

Että ärsyttää, kun täällä huudetaan täyttä valhetta ihan täytenä faktana!!!

Avoliitossa ON elatusvelvollisuus. Kelaa ei esim. asumistuen hakemisessa kiinnosta paskaakaan millaiset tulot AVOpuolisoilla erikseen on, vaan siellä kysytään ruokakunnan tuloja, siis puolisoiden yhteenlaskettuja tuloja. Vaikka toisella puolisolla olisi tulot 0 euroa (kyllä, itselläni oli hetken aikaa tällainen tilanne), emme saaneet asumislisää, sillä puolisoni tulot ylittivät juuri ja juuri asumistuen rajan. No, meillä tuo tilanne ei onneksi kestänyt kauan, mutta se tuli selväksi, että avoliitossa puolisoilla ON toisen elatusvelvollisuus.

Ota asiaioista selvää ennen kuin alat toisia neuvomaan! Tai jos et tiedä niin pidä suusi kiinni.

[/quote]

Mun mies väittää, että avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. Pliis - kerro, mikä lainkohta, niin saan sille selväksi, että sen on pakko maksaa mun kulut. Avoliittolaki se ei ole, mutta mikä?

[/quote]

Suututksissani jäi tekemättä se selvennys, että lain mukaan elatusvelvollisuutta ei ole, vaan Kelan ja sosiaalitoimiston silmissä se on. Kelan sivuilta löydät. Siitä on ollut keskusteluja täälläkin, että laki ja Kela ovat ristiriidassa keskenään tässä asiassa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]

En usko että monikaan VAATII parempituloista puolisoaan maksamaan mutta pyytettömässä rakkaudessa se parempituloinen yleensä HALUAA maksaa koska haluaa antaa iloa puolisolleenkin. Oletko kuullut ilmausta, jos sinä olet onnellinen niin minä olen onnellinen.. Niin et varmaan koska teillähän jokainen pärjätköön omillaan ja hankkikoon ilonsa ja onnensa itse.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:32"]Siis en ole syöpää sairastava, mutta maksan itse omat sairaakustannukseni. Tai lähinnä olen maksamtta, koska mieheni ei niitä maksa, minulla ei ole varaa ja sosku ei maksa, koska miehellä tuloja. MIeheni mielestä jokainen hoitaa omat kulunsa itse. Myös ruoka kuluissa on ilmoittanut, että hän voi  syödä  muualla jos kerta kotona ei ole ruokaa. Jos ei ole rahaa ruokaan tms VÄLTTÄMÄTTÖMÄÄN kodin menoon niin lainaan mieheltäni ja hänelle on maksettava takaisin.

[/quote]

Ihan järkyttävää. Eroa nyt helvetissä. Ei toi ole normaaliin empaattiseen ajatteluun kykenevän ihmisen toimintaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]

Nämä ihmiset eivät ymmärrä sellaista asiaa kun pyyteetön rakkaus koska eivät varmastikaan ole sellaista kokeneet.

Kaikki ei vain ole kiinni rahasta. Jos ollaan sitoutuneita yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen, perheenä, niin ei silloin jätä kumppaniaan elämään alemmalla elintasolla millä itse elää. Kyllä se vain on fakta, että jos lasket rahojasi niin tarkkaan että jätät puolisosi vaikka kotiin koska hänellä ei ole varaa ravintolaillalliseen ja itse menet mässäilemään koko rahan edestä, et ole pyyteetöntä rakkautta ikinä kokenut vaan olet itsekäs ja omiin kulahtaneisiin periaatteisiisi kangistunut. Ja nyt puhun avoliitosta jossa molemmat osapuolet (mukamas) rakentavat yhteistä tulevaisuutta. En tapailuasteella olevasta orastavasta suhteesta.

Ja näihin kommentteihin joissa syytetään sitten tätä huonompiosaista kumppania siivelläelämisesta tai jopa huoraamisesta: pyyteetön rakkaus (jota selvästikkään ette ole kokeneet) on sitä että ei tunne tarvetta pyytää vastinetta jos jotain toiselle antaa, ja pyyteetön rakkaus yleensä toimii molempiin suuntiin hyvässä parisuhteessa.

Väännän rautalangasta: nainen tienaa enemmän, koska mies opiskelee. Nainen maksaa suurimman osan talouden kuluista koska on kuitenkin kyse ihmisestä jota rakastaa ja yhteistä tulevaisuttahan siinä rakennetaan. Nainen ei koe että mies eläisi siivellä koska mieskin rakastaa häntä ja olosuhteiden pakosta tulot nyt vain ovat tilapäisesti tällaiset. Nainen ei odota saavansa mitään takaisin koska pyyteetön rakkaus ei tunne vastapalveluksia, se on rakastamista toista sellaisena kuin toinen on. Menee vuosia ja mies valmistuu, saa työn, nainen tulee raskaaksi ja jää äitiyslomalle. Mies tienaa enemmän kuin nainen. Mies maksaa suuren osan yhteisistä menoista koska kyse on yhteisen perheen ja elämän rakentamisesta. Mies ei odota saavansa mitään vastapalvelukseksi koska pyyteetön rakkaus tarkoittaa että rakastaa toista huolimatta siitä millaiset tulot toisella on.

Jos kumpikin (tai vain toinen) elää vain omaa tulevaisuuttaan varten eikä vaali myös kumppaninsa hyvinvointia, ei silloin tosissaan ole valmis panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen perheenä.

Jos suhteen lähtökohta on se että molemmat pärjätköön omillaan, ei se ole pyyteetöntä rakkautta nähnytkään.

[/quote]

Mä uskon myös just noin, eli että osa ei ole kokenut täysin pyyteetöntä rakkautta.