Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raha-asiat AVOliitossa
04.04.2014 |
Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan.
Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??
Kommentit (366)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]
Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?
Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!
Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.
Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.
Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.
[/quote]
Et vastannut siis, miksi pistäisit puolisosi syömään makaroonia, kun itse syöt sisäfilettä. Muutenkin noi sun esimerkit kuvas jotain todella rikkaita, joita ei ehkä tässä ketjussa tarvii huomioida, koska jos molemmilla on noin paljon rahaa, ettei mitään tarvii laskea, niin esimerkki ei sovi ehkä suomalaiseen peruspariskuntaan
[/quote]
Todella rikkaita?
Sulla ei siis oikeasti ole varaa edes talvirenkaisiin? Eikä teillä ole autoa (suurimmassa osassa suomalaisperheitä on 2 autoa)? Eikä sun mies ikinä voi ostaa sulle lahjoja, koska sillä ei ole rahaa, kun kaikki on yhteistä?
Miksi puolisoni söisi pastaa, kun minä syön sisäfilettä? Kai se puoliso voi syödä sushiakin tai ihan mitä hän itse haluaa syödä! Erilliset rahat ei tarkoita sitä, etteikö molemmat saisi syödä sisäfilettä, jos siltä tuntuu. Mutta jos rahat on yhteiset, pitää kaikkien syödä lihapullia, eikös?
[/quote]
Selvästihän kerroit, ettei koskaan tarvitse laskea eikä sopia mistään. Aika harvinainen suomalainen pariskunta, eikös?
Kierrät edelleen kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa. Jos puolisollasi olisi pienemmät tulot, ostaisitko vain itsellesi sisäfilettä tai lähtisit yksin ulkomaille, koska hänellä ei ole varaa? Ja miksi tekisit niin, harmittaisiko sinua todella elämän ehtoopuolella, että puolisosi on sinulle velkaa?
[/quote]
Jos puolisollani olisi pienemmät tulot kuin minulla, en lähtisi yksin ulkomaille. Sen sijaan ostaisin itselleni sijoitusasunnon. Meillä olisi molemmilla hyvä mieli, koska emme kumpikaan pidä matkustelusta. Työssä sitä saa tehdä ihan riittämiin.
Ja jos puolisollani olisi pienemmät tulot, saisi hän edelleen syödä ihan sitä mitä haluaa. En pakottaisi häntä sisäfileen äärelle sen enempää kuin hän vaatisi minua syömään sienikeittoa.
Teillä yhteisten rahojen perheissä on pakko syödä sitä mitä toinenkin syö, halusi tai ei. Kun on erilliset rahat, saa syödä lempiruokaansa vaikka joka päivä.
[/quote]
Millainen idiootti sinä oikein olet. Meillä yhteiset rahat ja tietenkin molemmat syövät mitä haluavat, ainakin suunnilleen. Kummankin inhokkiruuat tiedetään eikä niitä tehdä. Pihvejä ei voi syödä joka päivä mutta ei se silti kaurapuutoakaan tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te jotkut vastailijat valikoineet kumppaninne sen mukaan, mitä toinen tienaa? Jännä, en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta, koska olen aina rakastunut ihmiseen, en rahoihin. Ja näköjään suhteita on erilaisia, joillekin yhteenmuutto on vain hengailua ilman aikomustakaan yhteisestä tulevaisuudesta, minä muutan yhteen vasta siinä vaiheessa, kun molemmat olemme tosissamme.
Olemme olleet kihlattuni kanssa monenlaisissa tilanteissa, minä töissä, mies opiskelijana. Minä opiskelijana, mies töissä. Molemmat töissä ja tällä hetkellä tilanne, jossa minä opiskelen, mies työtön, mutta saanut pienen perinnön.
Ikinä ei olla laskettu rahoja, se maksaa kenellä on. Minä olen maksanut enemmän ruokia ja matkoja, välistä mies. Tällä hetkellä ilmeisesti minä "huoraan", kun mies maksaa ruokia ja muita enemmän. En käy kampaajalla, ei maksullisia harrastuksia, en ostele vaatteita enkä mitään muutakaan, tuhlailen syömällä ruokaa, johon muuten ei olisi varaa.
Miten te jotkut voitte käydä töissä koulun ohella, sillä minulla menee kaikki vapaa-aika opintoihini ja tulevaan ammattiini, viikonloputkin? Loma-aikoina olen töissä, mutta ei niistä rahaa jää kovin pitkäksi aikaa säästöön, velkaa en ota, kun opintoja on jäljellä parhaimmassa tapauksessa 8-10 vuotta ja talous ja työllistymistilanne todella epävarmaa millä tahansa alalla.
Me muuten ostetaan yhteisiä lahjoja, tai käydään yhdessä syömässä esim. synttäreillä. Kun rakkautta saa niin paljon ja toinen huomioi monilla ihanilla arkisilla asioilla, raha menettää merkityksensä lahjojen annossa. Minulle lahjana toimii tuo ihana mies, jota arvostan, rakastan ja kunnioitan valtavasti ;). Outo ajatus, että lahjan pitäisi tulla MIEHEN rahoista, ollakseen oikea lahja...ehkä olemme vain outoja ja meille rakkaus merkitsee vaakakupissa paljon enemmän, mitä raha. Ei tartte laskimen kanssa laskeskella.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:11"]Meillä erilliset rahat, ostamme jopa eri ruokia jääkaappiin, koska tykkäämme eri ruuista. Meillä on huomattavan iso ero nettotuloissa ja kuitenkin meillä on sama elintaso.
Kyllä meidänkin perheesä toteuttu yksilön henkilökohtaiset tavoitteet ja molemmillla meillä on sama päätavoite eli yhteinen hyvä tulevaisuus. Eikä kummankaan tarvitse laskea kuinka paljon siihen on sijoitettu, siksi kannaten erillisiset rahoja.
Tästä keskustelusta voidaan huomata, että on monia tapoja päästä samaan looputulokseen. Jos parisuhteessa toinen kärsii nälkää ja kulkee ryysyissä,kun toinen siemailee punaviiniä pihvin kera, niin ongelma on jossain muualla kuin tavassa hoitaa yhteistä taloutta. Siinä mielessä tällaiset kärjjistykset ovat vähän tyhmiä.
Kannatan järjestelmää, jossa kummallakin puolisolla on oma tili, jonne omat tulot ja etuudet tulevats, sekä sitä että yhteinen iso omaisuus, kuten asunto, jaetaan oikeissa omistussuhteissa. Tämä siksi, että on huomattavsti selvitellä raha-asioita kun liitto päättyy. Jokainen liittohan tulee päättymään jossain vaiheessa, myös se maailman onnellisin.
[/quote]
Mä en oikein ymmärrä sun pointtia.. Teillä on huomattava ero nettotuloissa, erilliset rahat ja sama elintaso?
Meillä ei ole huomattavaa eroa tuloissa mutta jonkin verran, meillä on kyllä omat tilit ja kummallakin saa olla omaa rahaa jonka käyttää oarhaaksi katsomallaan tavalla, menot maksetaan kumman tililtä milloinkin eikä meillä lasketa kumpi on kummalle velkaa ja minlä verran koska se ei ole tärkeää. Meillä on sama elintaso. Vaikka meillä on omat tilit lukeutan kyllä itseni yhteisten rahojen jakajaksi nimenomaan siitä syytä ettei meillä lasketa velkoja.
Jokaisella perheellä on varmasti oma tapansa toimia ja toivon että se tapa tekee siitä perheestä onnellisen. Meillä yhteinen eöintaso toimii. Perheessä jossa ei voida luottaa kumppanin kykyyn käyttää rahaa tai ollaan liian ahneita pitämään kiinni niistä mitkä on hiellä ansainnut, ei varmasti sama toimisi.
[/quote]
Perheissä, joissa väkisin pidetään kiinni yhteisistä rahoista, ei niissäkään nähtävästi luoteta kumppanin kykyyn käyttää rahaa, koska halutaan pitää koko potti samoissa käsissä ja neuvotellaan jopa lasten talvihaalareiden hankinnasta. Miehen täytyy pyytää lupa!! voidakseen tilata Tekniikan Maailma ja nainen joutuu soittamaan kaupasta miehelle, että voiko ostaa 100 e maksavan talvitakin. Tämä on moneen kertaan nähty ja kuultu samoin kuin itku siitä, että tilillä pitit olla rahaa vaan ei ole, kun Pena pelasi kaikki.
[/quote]
Voi olla eri tilit ja silti yhteiset rahat. Kun tiedetään kummankin tulot ja suunnilleen kuukauden menot niin tietää mihin sen rahan pitää riittää. Silloin tietää siellä kaupassa itsekin minkähintaisen takin voi ostaa. Ja mies tilaa lehden, jos uskoo, että siihen on varaa. Ihan yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]
Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.
Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.
Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.
Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.
Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.
[/quote]
Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun
[/quote]
Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.
Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.
No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.
En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.
Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta.
[/quote]
Että ärsyttää, kun täällä huudetaan täyttä valhetta ihan täytenä faktana!!!
Avoliitossa ON elatusvelvollisuus. Kelaa ei esim. asumistuen hakemisessa kiinnosta paskaakaan millaiset tulot AVOpuolisoilla erikseen on, vaan siellä kysytään ruokakunnan tuloja, siis puolisoiden yhteenlaskettuja tuloja. Vaikka toisella puolisolla olisi tulot 0 euroa (kyllä, itselläni oli hetken aikaa tällainen tilanne), emme saaneet asumislisää, sillä puolisoni tulot ylittivät juuri ja juuri asumistuen rajan. No, meillä tuo tilanne ei onneksi kestänyt kauan, mutta se tuli selväksi, että avoliitossa puolisoilla ON toisen elatusvelvollisuus.
Ota asiaioista selvää ennen kuin alat toisia neuvomaan! Tai jos et tiedä niin pidä suusi kiinni.
[/quote]
Niin, jopa virastoissa oletetaan, että yhteenmuuttavat pariskunnat välittävät toisistaan sen verran, että ettei toista pidetä nälässä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]
Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?
Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?
[/quote]
Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.
[/quote]Minusta taas se on todella sikamaista, jos parisuhteessa on erilaiset elintasot siksi että toinen sattuu olemaan huonommin palkatussa työssä. En koe että elättäisin sairanhoitajavaimoani, meillä on perhe, jossa on tietyt tulot ja menot.
t. insinöörimies
[/quote]
Onneksi näköjään on paljon muitakin, joiden mielestä perheessä voi olla vain yksi elintaso. Eikä ole merkitystä sillä, tienaako mies vai nainen enemmän.
En voi sille mitään, mutta mua säälittää ihmiset, jotka ovat tarkkoja rahasta oman puolison suhteen. Tunteet ei voi olla kovin syvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me ajauduttiin sellaiseen tilanteeseen (toistaiseksi) että mies saa 0e ja mä elätän perheen. olen siis äitiyslomalla. tukien avulla elätän itseni, miehen, vauvan ja kaksi koiraa.
Naurattaa, että kun täällä tuli kymmeniä viestejä, kuinka ihmiset ovat valmiita samaan elintasoon oman kumppaninsa kanssa, vaikka itse jäisivät tappiolle, niin yhtäkkiä alkoi tulla viestejä, kuinka rahojen jakaminen on ahneutta, huoraamista, hulluutta yms.
Kun itse pitää ahneesti omista rahoistaan kiinni (lue: ei ole valmis yhteiseen elintasoon, vaan kumppanilla on alempi elintaso), niin näkee myös muiden motiivit epäilyttävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:39"]Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.
[/quote]
Voitko nyt vielä osoittaa että missä kommentissa yhteisten rahojen parit ovat sanoneet että jokaikinen euro on jaettava tasan?
Vaikka olisit kuinka epätoivoinen keksimään edes jotain nasevaa vastalausetta, älä vittu ala vääristelemään ihmisten sanomisia.
[/quote]
Osoitan sen ihan heti, kun sinä kykenet osoittamaan todeksi ketjun väitteen, jonka mukaan rikas syö sisäfilettä, mutta köyhä puoliso näkee nälkää.
Ketjun aloittaja? Heillähän on omat ruuat.
[/quote]
En lukenut koko ketjua, mutta ap:n kannattaisi ottaa selvää, mikä verran yksin asuminen maksaisi. Edullisia opiskelija-asuntoja on tarjolla. Asumistukikin on luultavasti mahdollinen. Selvitä kelan sivuilta.
Kyseinen nykytilanne kuulostaa joltain muulta kuin avoliitolta ..toinen syö makaroonia ja toinen jotain muuta. Ei sellainen voi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:23"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:14"]
Niin, no jos on sattunut löytämään pihin yksilön niin tietysti silloin jokainen syö yksin omaat ruokansa ja maksaa omat menot sentilleen tasan.. Toki on jokaisen oma asia miten asiansa haluaa hoitaa ja mihin on valmis suostumaan, mutta itse en katselisi tuollaista käytöstä. Jos kysytään velkaneuvojan tai suurimman osan pariskuntien näkemyksiä, niin enemmistö on sitä mieltä että menot maksetaan tulojen suhteessa. Monilla avo/aviopareilla on myös yhteinen tili, jolloin menot tulee aina maksettua tulojen suhteessa.
[/quote]
Yhteinen tili tai menojen jakaminen, kun nuoret tyypit on seukkailleet pienen hetken? Sitten voidaan tehdä näin, kun todella ollaan sitouduttu olemaan yhdessä, mutta tuon ikäisillä suhteet vaihtuvat kuin sukat.
[/quote]
Nuoret? Missä ap puhui iästä?
[/quote]
Taisi mainita jo ketjun alkupäässä olevansa vähän päälle parikymppinen ja muuttaneet suoraan kotoaan miehen luo.
Ei tällaisia liittoja niin vakavasti kannata vielä ottaa.
[/quote]
24 ja mies 29. 5 v olleet yhdessä. Muutti kotoaan miehen kanssa vuokralle. Missä vaiheessa otetaan vakavasti? 10 vuoden jälkeen?
Huomaatteko, kuinka perusteluja tulee ainoastaan niin päin, että se on ahne, joka tienaa vähemmän ja on yhteisten rahojen liitossa?
Kukaan ei pysty perustelemaan toisin päin: Eli miksi on reilua, ettei jaa omastaan toiselle? Onko reilua maksattaa pienempituloisella kumppanilla puolet? Onko reilua pitää erilliset ruoat (ei makusyistä vaan rahan takia)? Kuka kumppaniaan rakastava haluaa jakaa pennit tarkalleen, ja ikään kuin armosta joskus tarjoaa köyhemmälle illallisen tai matkan?
Itsepintaisesti omista rahoistaan kiinni pitävien ainoa argumentti on syyttää pienempituloista ahneeksi. Vaikeata se olisikin perustella, miksi pistää oman rakkaansa elämään alemman elintason mukaan.
Itse olen valmis siihen, että jään elämässä tappiolle rahallisesti. Perhekäsitykseeni ei kuulu erilaiset elintasot. Yhteinen elintaso ei myöskään tarkoita tasajakoa.
Kaikille yhteiset rahat eivät sovi, esim. jos toinen on aivan holtiton rahankäytössä tai jos toinen on todella tarkka siitä, että kaikki menee tasan eli raha itsestään on suuri arvo elämässä. Myös jos kyse on ihan uudesta parista, joka ei ole varma tulevaisuudesta yhdessä (silti ruoka on mielestäni eri juttu, minulla loppuisi kyllä alullaan olevakin suhde, jos kummallakin olisi omat ruoat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:39"]Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.
[/quote]
Voitko nyt vielä osoittaa että missä kommentissa yhteisten rahojen parit ovat sanoneet että jokaikinen euro on jaettava tasan?
Vaikka olisit kuinka epätoivoinen keksimään edes jotain nasevaa vastalausetta, älä vittu ala vääristelemään ihmisten sanomisia.
[/quote]
Osoitan sen ihan heti, kun sinä kykenet osoittamaan todeksi ketjun väitteen, jonka mukaan rikas syö sisäfilettä, mutta köyhä puoliso näkee nälkää.
Ketjun aloittaja? Heillähän on omat ruuat.
[/quote]
[/quote]
puutun nyt teidän väittelyynne näin ulkopuolisena, mutta etpä taida pystyä osoittamaan, että yhteisten rahojen liitossa olevat jakaisivat sentilleen tasan ;) se on olettamuksesi, koska et voi ymmärtää, että joku olisi valmis antamaan ilman takaisinmaksua...etkä voi ymmärtää, etteivät kaikki laske rahojaan joka hetki
Ja täällähän osa puolustelee edelleen, ettei ap:n miehen tarvitse kustantaa ap:lle ruokia, joten helppo siitä on päätellä, että jotkut pistävät puolisonsa syömään halvemmalla kuin itse.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]
Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..
Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.
Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.
Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.
Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.
[/quote]
Tavallaan ymmärrän, koska sinulle tasajako on tärkeä. Todennäköisesti vaatisit myös tasajakoa, jos tilanne olisi toisinpäin eli tienaisit enemmän kuin mies. Jotkut ihmiset ovat tarkkoja rahasta, ja tekevät siitä jonkin ylevän ominaisuuden silloinkin, kun se koskee jopa niinkin läheistä ihmistä kuin oma puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]
Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..
Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.
Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.
Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.
Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.
[/quote]
Se menee niin, että kun nainen on kotona, on yhteiset rahat. Kun mies on työttömänä,, on naisella omat rahat.
[/quote]
Puhut varmaan itsestäsi? Meillä ei ainakaan mene noin, harmittaako?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:11"]Meillä erilliset rahat, ostamme jopa eri ruokia jääkaappiin, koska tykkäämme eri ruuista. Meillä on huomattavan iso ero nettotuloissa ja kuitenkin meillä on sama elintaso.
Kyllä meidänkin perheesä toteuttu yksilön henkilökohtaiset tavoitteet ja molemmillla meillä on sama päätavoite eli yhteinen hyvä tulevaisuus. Eikä kummankaan tarvitse laskea kuinka paljon siihen on sijoitettu, siksi kannaten erillisiset rahoja.
Tästä keskustelusta voidaan huomata, että on monia tapoja päästä samaan looputulokseen. Jos parisuhteessa toinen kärsii nälkää ja kulkee ryysyissä,kun toinen siemailee punaviiniä pihvin kera, niin ongelma on jossain muualla kuin tavassa hoitaa yhteistä taloutta. Siinä mielessä tällaiset kärjjistykset ovat vähän tyhmiä.
Kannatan järjestelmää, jossa kummallakin puolisolla on oma tili, jonne omat tulot ja etuudet tulevats, sekä sitä että yhteinen iso omaisuus, kuten asunto, jaetaan oikeissa omistussuhteissa. Tämä siksi, että on huomattavsti selvitellä raha-asioita kun liitto päättyy. Jokainen liittohan tulee päättymään jossain vaiheessa, myös se maailman onnellisin.
[/quote]
Mä en oikein ymmärrä sun pointtia.. Teillä on huomattava ero nettotuloissa, erilliset rahat ja sama elintaso?
Meillä ei ole huomattavaa eroa tuloissa mutta jonkin verran, meillä on kyllä omat tilit ja kummallakin saa olla omaa rahaa jonka käyttää oarhaaksi katsomallaan tavalla, menot maksetaan kumman tililtä milloinkin eikä meillä lasketa kumpi on kummalle velkaa ja minlä verran koska se ei ole tärkeää. Meillä on sama elintaso. Vaikka meillä on omat tilit lukeutan kyllä itseni yhteisten rahojen jakajaksi nimenomaan siitä syytä ettei meillä lasketa velkoja.
Jokaisella perheellä on varmasti oma tapansa toimia ja toivon että se tapa tekee siitä perheestä onnellisen. Meillä yhteinen eöintaso toimii. Perheessä jossa ei voida luottaa kumppanin kykyyn käyttää rahaa tai ollaan liian ahneita pitämään kiinni niistä mitkä on hiellä ansainnut, ei varmasti sama toimisi.
[/quote]
Perheissä, joissa väkisin pidetään kiinni yhteisistä rahoista, ei niissäkään nähtävästi luoteta kumppanin kykyyn käyttää rahaa, koska halutaan pitää koko potti samoissa käsissä ja neuvotellaan jopa lasten talvihaalareiden hankinnasta. Miehen täytyy pyytää lupa!! voidakseen tilata Tekniikan Maailma ja nainen joutuu soittamaan kaupasta miehelle, että voiko ostaa 100 e maksavan talvitakin. Tämä on moneen kertaan nähty ja kuultu samoin kuin itku siitä, että tilillä pitit olla rahaa vaan ei ole, kun Pena pelasi kaikki.
[/quote]
Voi olla eri tilit ja silti yhteiset rahat. Kun tiedetään kummankin tulot ja suunnilleen kuukauden menot niin tietää mihin sen rahan pitää riittää. Silloin tietää siellä kaupassa itsekin minkähintaisen takin voi ostaa. Ja mies tilaa lehden, jos uskoo, että siihen on varaa. Ihan yksinkertaista.
[/quote]
Niin minustakin, mutta osa ei tajua, vaikka täällä olisi väännetty kuinka rautalangasta :)
Myös vanhat rikkaat miehet kierretään :) Tosin ei tyttärestäni tuollaist lissua saisi tekemälläkään :)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:30"]
seksikin suhteutetaan tuloihin; köyhällä ei ole vara antaa usein, varakkaampi tyydytäköön itsensä yksinään niikuin muussakin elämässä.
[/quote]
Asian ytimessä, kiitos nauruista :D
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:08"]
Oletteko te jotkut vastailijat valikoineet kumppaninne sen mukaan, mitä toinen tienaa? Jännä, en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta, koska olen aina rakastunut ihmiseen, en rahoihin. Ja näköjään suhteita on erilaisia, joillekin yhteenmuutto on vain hengailua ilman aikomustakaan yhteisestä tulevaisuudesta, minä muutan yhteen vasta siinä vaiheessa, kun molemmat olemme tosissamme.
Olemme olleet kihlattuni kanssa monenlaisissa tilanteissa, minä töissä, mies opiskelijana. Minä opiskelijana, mies töissä. Molemmat töissä ja tällä hetkellä tilanne, jossa minä opiskelen, mies työtön, mutta saanut pienen perinnön.
Ikinä ei olla laskettu rahoja, se maksaa kenellä on. Minä olen maksanut enemmän ruokia ja matkoja, välistä mies. Tällä hetkellä ilmeisesti minä "huoraan", kun mies maksaa ruokia ja muita enemmän. En käy kampaajalla, ei maksullisia harrastuksia, en ostele vaatteita enkä mitään muutakaan, tuhlailen syömällä ruokaa, johon muuten ei olisi varaa.
Miten te jotkut voitte käydä töissä koulun ohella, sillä minulla menee kaikki vapaa-aika opintoihini ja tulevaan ammattiini, viikonloputkin? Loma-aikoina olen töissä, mutta ei niistä rahaa jää kovin pitkäksi aikaa säästöön, velkaa en ota, kun opintoja on jäljellä parhaimmassa tapauksessa 8-10 vuotta ja talous ja työllistymistilanne todella epävarmaa millä tahansa alalla.
Me muuten ostetaan yhteisiä lahjoja, tai käydään yhdessä syömässä esim. synttäreillä. Kun rakkautta saa niin paljon ja toinen huomioi monilla ihanilla arkisilla asioilla, raha menettää merkityksensä lahjojen annossa. Minulle lahjana toimii tuo ihana mies, jota arvostan, rakastan ja kunnioitan valtavasti ;). Outo ajatus, että lahjan pitäisi tulla MIEHEN rahoista, ollakseen oikea lahja...ehkä olemme vain outoja ja meille rakkaus merkitsee vaakakupissa paljon enemmän, mitä raha. Ei tartte laskimen kanssa laskeskella.
[/quote]
Miten se olikaan, että kun köyhyys astuu sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos, vai miten se oli.
Kyllä nuoret näkyvät asuvan useammankin poikaystävän kanssa yhdessä elämänsä aikana. Kyllä joku järki kannattaa pitää rakastuessaankin.
Ihmeen sinisilmäisiä ja naiveja naisia näyttää palsta olevan täynnä. Sitten itketään, kun avomies lähtee vieraan matkaan ja vie mennessään kaiken, kun on fiksuna hommanut kaiken nimiinsä ja nainen on ollut maksumiehenä.
No rahalla saa ja hevosella pääsee.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 18:06"]
Myös vanhat rikkaat miehet kierretään :) Tosin ei tyttärestäni tuollaist lissua saisi tekemälläkään :)
[/quote]
Siis vastaus aikaisempaan rikkaan miehen hyväksikäyttöön.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]
Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.
Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.
Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.
Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.
Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.
[/quote]
Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun
[/quote]
Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.
Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.
No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.
En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.
Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta.
[/quote]
Että ärsyttää, kun täällä huudetaan täyttä valhetta ihan täytenä faktana!!!
Avoliitossa ON elatusvelvollisuus. Kelaa ei esim. asumistuen hakemisessa kiinnosta paskaakaan millaiset tulot AVOpuolisoilla erikseen on, vaan siellä kysytään ruokakunnan tuloja, siis puolisoiden yhteenlaskettuja tuloja. Vaikka toisella puolisolla olisi tulot 0 euroa (kyllä, itselläni oli hetken aikaa tällainen tilanne), emme saaneet asumislisää, sillä puolisoni tulot ylittivät juuri ja juuri asumistuen rajan. No, meillä tuo tilanne ei onneksi kestänyt kauan, mutta se tuli selväksi, että avoliitossa puolisoilla ON toisen elatusvelvollisuus.
Ota asiaioista selvää ennen kuin alat toisia neuvomaan! Tai jos et tiedä niin pidä suusi kiinni.