Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raha-asiat AVOliitossa
04.04.2014 |
Miten jakaa kulut avoliitossa? Minä olen opiskelija ja mies käy töissä eli saan kuukaudessa noin 420 euroa tukea ja toinen tienaa nettona n. 1700euroa. Vuokra+laskut on yhteensä noin 540 euroa kuussa eli ei todellakaan paha mutta kaikki maksetaan ihan sentilleen tasan.
Eli minulle jää noin 180 euroa kuussa ruokaan ja omiin menoihini. Kysyin mieheltä että voisiko hän maksaa vähän enemmän vuokrasta jotta minulle jäisi enemmän kuussa käteen. Ajattelin että jos vaikka 300 jäisi käteen niin voisin välillä tehdä jotain muuta kuin syödä makaroonia joka päivä. Meillä siis ostetaan ruoatkin omat, koska mies haluaa pitää omansa ja minun omat erillään. Miehen mielestä ei ole reilua että joutuisi maksamaan enemmän. Onneksi meillä ei ole lapsia. Onko tämä normaalia??
Kommentit (366)
Kun itse opiskelin ja asuin mieheni omistusasunnossa hänen kanssaan, mies lyhensi lainaa, minä maksoin vastikkeen. Laskuja jaettiin miten sattuu, mutta molemmat hoitivat pääosin omat laskunsa ja mies sitten yhteisiä enemmän. Ruuat maksoin monesti minä. Sain siis opintotukea, en asumislisää ja kävin töissä kaupan kassalla. Tästäkin johtuen oli luontevaa, että hoidin ruokaostokset, kun sain henkkarialet ja olin siellä kaupassa aina sopivasti :D Aina jos minulta oli ns. rahat lopussa, mies maksoi enemmän, antoi rahaa yms. Minulla oli kyllä siitäkin onnekas tilanne, että vanhempani tukivat minua tarvittaessa myös, koska opiskelin.
Mutta tuommoinen käytös mieheltä on todella törkeää. Todella outoa avoliitossa ostaa omat ruuat, ihan sama kuin eläisitte erillään. En itse katsoisi tuommoista käytöstä vaan voin ihan suoraan sinulle sanoa, että löydät paremman miehen ja parisuhteen. Itse kun maksoin laskuja, ruuat yms. pitivät vanhempani maksamiani määriä suurina, koska opiskelen. Heille sitten sanoinkin, että hei, tässä ei ole mitään ongelmaa, koska pärjään tällä tavalla hyvin enkä kituuta vaan voin jopa ostaa välillä ylimääräisiä juttuja (vaatteita tms.) ja mieheni kyllä maksaa ja auttaa, jos minulta on rahat lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]
Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.
Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.
Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.
Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.
Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.
[/quote]
Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun
[/quote]
Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.
Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.
No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.
En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.
Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:37"]
Yhteiset rahat eivät ole mikään rakkauden merkki vaan merkki siitä, että perheessä luottamus perustuu pelkkiin taloudellisiin seikkoihin.
[/quote]
Aika kova väite. Luuletko, että tämä tosiaan kestää lähemmän tarkastelun? Että yhdessäkään yhteisten rahojen perheessä ei ole mitään muuta kuin taloudellisista seikoista kumpuavaa luottamusta?
[/quote]
Lue viestiketju ja mieti, miksi puolisoiden tulee saada käyttää toistensa rahoja oman mielensä mukaan. Moniko yhteisten rahojen (yleensä) nainen pystyisi ylläpitämään samaa elintasoa liitossa ja yksin? Jos mies on sisäfilee pöytääntuoja ja naisen pankki, niin kyse ei ole rakkaudesta - tai ei ainakaan rakkaudesta mieheen vaan tämän rahoihin. Voi sitä selittää, että näin me ollaan yhdessä päätetty ja miehen tuleekin elättää perhe ja kyllä minäkin annan miehelle rahaa, jos sillä ei ole, mutta loppupelissä asia on kuitenkin niin, että jos se puoliso haluaa erilliset rahat, loppuu "rakkaus" siihen.
[/quote]
No jaa, voisit myös itse lukea viestiketjun, ja ottaa selville, miten osa ihmisistä ajattelee perheestä ja siitä, että perhe on yhteinen yksikkö, joka ponnistelee yhteistä tulevaisuutta kohti. Et taida ymmärtää, että monelle on täysin kauhistuttava ajatus, että perheen sisällä elettäisiin kahden elinatson mukaan. Pitkään parisuhteeseen sitoutuneet ymmärtävät, että elämän aikana tilanteet muuttuvat molempiin suuntiin eikä loppujen lopuksi ole väliä, kumpi jää rahallisesti voitolle.
Voisin sinun tapaasi väittää rohkeasti, että raha yksinkertaisesti on tärkeämpi arvo niille, ketkä haluavat pitää rahat erillään. Ja voisin myös väittää, että ne joilla on yhteinen talous, osaavat tehdä kompromisseja muutenkin paremmin, eivätkä ole niin apljon rahan perään, koska he eivät laske yhteisestä elämästään, kumpi jää loppujen lopuksi voitolle. Ehkä he jopa ovat varmempia siitä, että ovat yhdessä loppuun asti.
[/quote]
Hei haloo, onko nyt muka nuorten avoliitot perheitä :)
[/quote]
Jos olisit lukenut nuo viestit, joita lainasit, olisit huomannut, että niissä puhuttiin jo muustakin kuin perheestä :)
Ja oikeasti ei nuoretkaan muuta yhteen ja pidä sitten toista nälässä tai pidä omia ruokahyllyjä, jos ovat oikeasti rakastuneita. Kuten aiemmin olen todennut, niin laskujen puolituksen ymmärrän, mutta tuo ruokajuttu menee yli ja lujaa.
296 lisää vielä, että parisuhteessamme on muutenkin ollut erilaisia hetkiä: minun opintoni, miehen työttömyys ja nämä jopa samaan aikaan. Aina ollaan menty tilanteen mukaan ja aina myös pärjätty eikä raha-asioista sen kummemmin olla riidelty.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:34"]
Mun mielestä lapset muuttavat tilannetta radikaalisti. Sitä ennen voi vielä sanoa, että aikuinen ihminen elättää itsensä. En itsekään ymmärrä mitään erillisiä ruokia, mutta kyllä se mun mielestä on aika normaalia, että enemmän tienaavalla on mahdollisuus tuhlailla vaikka harrastuksiin tai vaatteisiin vähän enemmän kuin vähemmän tienaavalla. Meillä esim. tunteet ovat kyllä syvät ja vakavissaan ollaan, mutta ollaan muutettu yhteen aika nopeasti tapaamisen jälkeen, ja hiukan täytyy pitää jäitä hatussa näissä talousasioissa. Eri juttu, jos oltaisi seurusteltu vuosikausia. Ei vaan tunnu kovin ajankohtaiselta vielä, että olisi kokonaan yhteiset rahat, tai että maksaisi kokonaan toisen elämisen. Eikä tuo avokki sitä kyllä antaisikaan tehdä.
[/quote]
Aika itsekäs ajattelutapa, että toinen, joka kulkee töissä, voisi ostella itselleen kaikkea kivaa ja se opiskelija yrittäisi pärjätä opintotuella ja joutuisi kulkemaan kirppariryysyissä.
En suostuisi tuollaiseen liittoon. Kyllä perheessä rahat ovat yhteisiä ja kummallakin on oltava samanlainen elintaso.
Eli jos mies saa käteen 1700 euroa ja nainen 400 euroa, perheessä on 2100 euroa, eli kummallakin 1050 euroa kuukaudessa käytettävissä itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:37"]
Yhteiset rahat eivät ole mikään rakkauden merkki vaan merkki siitä, että perheessä luottamus perustuu pelkkiin taloudellisiin seikkoihin.
[/quote]
Aika kova väite. Luuletko, että tämä tosiaan kestää lähemmän tarkastelun? Että yhdessäkään yhteisten rahojen perheessä ei ole mitään muuta kuin taloudellisista seikoista kumpuavaa luottamusta?
[/quote]
Lue viestiketju ja mieti, miksi puolisoiden tulee saada käyttää toistensa rahoja oman mielensä mukaan. Moniko yhteisten rahojen (yleensä) nainen pystyisi ylläpitämään samaa elintasoa liitossa ja yksin? Jos mies on sisäfilee pöytääntuoja ja naisen pankki, niin kyse ei ole rakkaudesta - tai ei ainakaan rakkaudesta mieheen vaan tämän rahoihin. Voi sitä selittää, että näin me ollaan yhdessä päätetty ja miehen tuleekin elättää perhe ja kyllä minäkin annan miehelle rahaa, jos sillä ei ole, mutta loppupelissä asia on kuitenkin niin, että jos se puoliso haluaa erilliset rahat, loppuu "rakkaus" siihen.
[/quote]
No jaa, voisit myös itse lukea viestiketjun, ja ottaa selville, miten osa ihmisistä ajattelee perheestä ja siitä, että perhe on yhteinen yksikkö, joka ponnistelee yhteistä tulevaisuutta kohti. Et taida ymmärtää, että monelle on täysin kauhistuttava ajatus, että perheen sisällä elettäisiin kahden elinatson mukaan. Pitkään parisuhteeseen sitoutuneet ymmärtävät, että elämän aikana tilanteet muuttuvat molempiin suuntiin eikä loppujen lopuksi ole väliä, kumpi jää rahallisesti voitolle.
Voisin sinun tapaasi väittää rohkeasti, että raha yksinkertaisesti on tärkeämpi arvo niille, ketkä haluavat pitää rahat erillään. Ja voisin myös väittää, että ne joilla on yhteinen talous, osaavat tehdä kompromisseja muutenkin paremmin, eivätkä ole niin apljon rahan perään, koska he eivät laske yhteisestä elämästään, kumpi jää loppujen lopuksi voitolle. Ehkä he jopa ovat varmempia siitä, että ovat yhdessä loppuun asti.
[/quote]
Hei haloo, onko nyt muka nuorten avoliitot perheitä :)
[/quote]
Jos olisit lukenut nuo viestit, joita lainasit, olisit huomannut, että niissä puhuttiin jo muustakin kuin perheestä :)
Ja oikeasti ei nuoretkaan muuta yhteen ja pidä sitten toista nälässä tai pidä omia ruokahyllyjä, jos ovat oikeasti rakastuneita. Kuten aiemmin olen todennut, niin laskujen puolituksen ymmärrän, mutta tuo ruokajuttu menee yli ja lujaa.
[/quote]
Piti sanoa nuorista eikä perheestä :)
Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..
Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.
Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.
Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.
Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, noin se vaan on aina mennyt mun suhteissa, sekä silloin kun olen ollut se köyhä opiskelija että silloin kun olen ollut se enemmän tienaava. Mielestäni muu olisi niissä tilanteissa ja suhteissa ollut kummallista. En kyllä varsinaisesti mielläkään kahden lapsettoman korkeintaan pari vuotta seurustelleen nuoren ihmisen yksikköä miksikään varsinaiseksi perheeksi. Jos sama jatkuu vuosikymmeniä ja lasten hankkimisen jälkeenkin, niin silloin se on aika erikoista, etenkin jos menot pistetään aina 50/50.
Useimmat ihmiset ovat joutuneet köyhäilemään opiskellessaan. En oikein ymmärrä, miksi töissäkäyvän kanssa asumisen pitäisi automaattisesti muuttaa asiaa. Mulle tulee aina vähän huorahtava vaikutelma ihmisistä, jotka automaattisesti päättävät, että koska avaavat reitensä niin ovat oikeutettuja toisen rahoihin.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:55"]
Minusta kenenkään ei kuulu maksaa toisen elämistä, jokaisen aikuisen tulee siitä huolehtia, jos ei pysty niin menee töihin..
Opettaako täällä muka jokainen äiti pojalleen että sitten kun muutat jonkun tytön kanssa yhteen niin maksat myös kaikki kulut tai enimmäkseen. En ole samaa mieltä.
Tasa-arvo on myös sitä että pystyy elättämään itsensä, on sitten mies- tai naispuolinen.
Tilanne on hieman eri jos ollaan naimisissa ja on lapsia, silloin on molemmilla elatusvelvollisuus lapsistaan tietysti.
Meillä meni niin että kun olin kotona kauan, puoliso maksoi enemmän mutta kun itse menin työelämään vaikkakin paljon pienemmällä palkalla, halusin/vaadin ehdottomasti että tilanne muutetaan niin että kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi ja molemmat omansa. Ja molemmilla on myös omat tilit se on selvä. On ihana tunne kun voi maksaa puolet kuluista, se on oikeaa tasa-arvoa, olen tyytyväinen.
[/quote]
Se menee niin, että kun nainen on kotona, on yhteiset rahat. Kun mies on työttömänä,, on naisella omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]
Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.
Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.
Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.
Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.
Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.
[/quote]
Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun
[/quote]
Mutta miksi poikaystäväni olisi pitänyt maksaa minulle vaatteita ja elättää minua. Minä olen aikuinen ihminen ja pystyin elättämään itseni.
Kulutin opiskeluaikana vähemmän ja hyvin tulin toimeen. Minkä ihmeen takia minun olisi pitänyt elää yli varojeni ja odottaa, että poikaystäväni suuremmista tuloistaan maksaa erotuksen, mitä en pysty maksamaan.
No, olemme edelleen kavereita, koska kumpikaan ei kupannut toista ja ei jäänyt mitään kaunaa yhdessäasumisaikaa kohtaan.
En oikeasti ymmärrä naisia, jotka odottaa kuin ansarinkukka rikasta prinssiä elättämään itsensä ja luulevat, että voivat pitää korkeaa elintasoa yllä ja toisen pitää maksaa kaikki.
Perhe on sitten ihan eri yksikkö, kuin kahden nuoren avoliitto. Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta.
[/quote]
Meinaatko, että jos olettaa, että syödään samaa ruokaa ikään kuin parempituloisen tai yhteisen tulotason mukaan, niin se on sama asia kuin vaatia kalliita vaatteita tai huvituksia?
Meillä mies oli töissä, kun opiskelin ja olimme avoliitossa. Elimme yhteisen tulotason mukaan. Kun mies oli työtön, olin töissä ja elimme taas yhteisen tulotason mukaan. Nyt olemme olleet jo pitkään naimisissakin ja molemmat töissä. Minä parempituloinen, mutta se ei näy perheessämme mitenkään. Silloin kun menee hyvin, molemmat nauttivat yhtä lailla, silloin kun menee huonosti, molemmat kitkuttelevat.
En tarkoita, ettei nuorena esim. laskuja voisi puolittaa, mutta kyllä ruoassa jo menee joku inhimillisyyden raja.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:05"]
Kotoontahan se tulee: anoppi ei saa käyttää yhteistä tiliä, ei auto,ei saa hankkia omaa nettipankkia, ei saa päättää mistään muusta kuin makkaran käsittelystä keittiössä. Ja poika, tasan samanlainen ku isäsä.
[/quote]
Tai sitten se anoppi on itsenäinen, omista asioistaan huolehtiva nainen, joka on opettanut kaikille lapsilleen, että ihmissuhde ei koskaan saa olla hyötysuhde. Rakkauden varjolla ei kannata antaa rahojaan toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:40"]
Meillä maksetaan kaikki yhdessä. Kaikki raha mikä talouteen tulee, on yhteistä. Omat tilit meillä on mutta kummankin tililtä maksetaan menoja, riippuen siitä kumman tilillä on rahaa. Tulot meillä on suht samaa tasoa, mies tienaa jonkinverran enemmän.
Meillä on tehty myös varsin toimiva ratkaisu kotitöiden suhteen. Mä en voi sietää laskujen makselua ym muiden raha-, vakuutus-, vero- ym.asioiden hoitamista joten mies hoitaa kaikki ne. Sillä on pääsy myös mun tilille mistä se ottaa rahaa menoihin ja jättää mulle myös tarpeeksi omaa+ ruokarahaa. Minä taas hoidan kodin siivouksen, ruokaostokset, sun muut taloustyöt.
Mun mies kyllä elättäis mut vaikka mulla ei olis mitään tuloja ja niin elättäsin minäkin hänet. Kyse ei ole mistään "miehen tehtävä on elättää nainen" vaan siitä että kun ollaan sitouduttu elämään yhdessä niin rakennetaan YHTEISTÄ elämää, on yhteinen koti jossa asutaan ja molempien hyvinvointi on yhtä tärkeää. Sitoutuminen ei ole vain avioliittoa varten, jotkut pariskunnat ovat sitoutuneita toisiinsa ja yhteiseen elämään jo avoliitossa.
Ap, ei ole normaalia parisuhteelle että on omat ruuat ja noin pihisti kohdellaan "rakastamaansa" ihmistä. Kysy mieheltäs että mitäs jos hänet vaikka irtisanottais tai lomautettais ja hän ois ilman tuloja, eikö hän haluais avopuolisonsa auttavan?
[/quote]
Toivottavasti miehesi ei kuole koskaan! Noin avuttomia naisia en uskonut vuonna 2014 enää olevan-
Tän takia en ole muuttanut opiskeluaikana poikaystäväni kanssa yhteen ja epäilyttää se koulun loppumisen jälkeenkin... Jos ei saa töitä ja poikaystävän tulot huomioidaan, eikä saa mitään tukia? Entäs sitten? Pitäisikö olla vaan toisen elätettävänä? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]
Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?
Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!
Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.
Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.
Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 15:40"]
Meillä maksetaan kaikki yhdessä. Kaikki raha mikä talouteen tulee, on yhteistä. Omat tilit meillä on mutta kummankin tililtä maksetaan menoja, riippuen siitä kumman tilillä on rahaa. Tulot meillä on suht samaa tasoa, mies tienaa jonkinverran enemmän.
Meillä on tehty myös varsin toimiva ratkaisu kotitöiden suhteen. Mä en voi sietää laskujen makselua ym muiden raha-, vakuutus-, vero- ym.asioiden hoitamista joten mies hoitaa kaikki ne. Sillä on pääsy myös mun tilille mistä se ottaa rahaa menoihin ja jättää mulle myös tarpeeksi omaa+ ruokarahaa. Minä taas hoidan kodin siivouksen, ruokaostokset, sun muut taloustyöt.
Mun mies kyllä elättäis mut vaikka mulla ei olis mitään tuloja ja niin elättäsin minäkin hänet. Kyse ei ole mistään "miehen tehtävä on elättää nainen" vaan siitä että kun ollaan sitouduttu elämään yhdessä niin rakennetaan YHTEISTÄ elämää, on yhteinen koti jossa asutaan ja molempien hyvinvointi on yhtä tärkeää. Sitoutuminen ei ole vain avioliittoa varten, jotkut pariskunnat ovat sitoutuneita toisiinsa ja yhteiseen elämään jo avoliitossa.
Ap, ei ole normaalia parisuhteelle että on omat ruuat ja noin pihisti kohdellaan "rakastamaansa" ihmistä. Kysy mieheltäs että mitäs jos hänet vaikka irtisanottais tai lomautettais ja hän ois ilman tuloja, eikö hän haluais avopuolisonsa auttavan?
[/quote]
Toivottavasti miehesi ei kuole koskaan! Noin avuttomia naisia en uskonut vuonna 2014 enää olevan-
[/quote]
No saat kauhistua vielä lisää, koska meillä on melkein sama tilanne toisinpäin. Mies inhoaa raha-asioiden hoitoa, joten mä hoidan ne yhteisistä rahoistamme. Kyllähän tuo mies osaisi, muttei halua. Näin pitkään kun on oltu yhdessä, niin ihan uskaliaasti eri työt on meidän välillä jakautuneet sen mukaan, mistä tykätään. Mä en esim. imuroi juuri koskaan, vaan meillä mies imuroi :)
Jotkut miehet vaan ovat raha-asioissa täysiä tomppeleita.
Minullakin opiskeluaikana töissä käyvä mies. Tarkoitus oli maksaa kaikki puoliksi. Esim. Kalusteet asunnolle ostettiin osamaksulla siten, että minä maksoin käsirahana puolet ja miehen piti huolehtia osamaksuerät. Olin kesätyöpalkkoja säästänyt ja niillä säästöillä siis maksoin osuuteni. Ja ne osamaksuerätkin jäivät minun huolekseni :( Vuokrakin piti maksaa puoliksi, mutta miehellä ei yleensä ollutkaan rahaa maksupäivänä >.< Kaikki taloudenpito ja jopa yhteiset iltamenot olivat käytännössä vastuullani. Ja usein olin tylsä tyyppi kun kerroin ettei ole varaa mennä leffaan tai ulos syömään tai oluelle.
Lopulta kyllästyin jatkuvaan köyhyyteen ja miehen holtittomaan rahankäyttöön ja erosin siitä hyypiöstä.
Tämä mies kävi sitten selittämässä kaikille kavereilleni kuinka olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni. Huh mikä tyyppi. Onneksi älysin heittää hänet mäelle.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]
Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?
Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!
Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.
Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.
Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.
[/quote]
Et vastannut siis, miksi pistäisit puolisosi syömään makaroonia, kun itse syöt sisäfilettä. Muutenkin noi sun esimerkit kuvas jotain todella rikkaita, joita ei ehkä tässä ketjussa tarvii huomioida, koska jos molemmilla on noin paljon rahaa, ettei mitään tarvii laskea, niin esimerkki ei sovi ehkä suomalaiseen peruspariskuntaan
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]
Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?
Oletko koskaan ajatellut niin päin, että kun yhteisten rahojen taloudessa mies ostaa vaimolle kalliin lahjan, ei se oikeastaan ole lahja lainkaan, koska vaimo on sen osaltaan maksanut!
Vaikka rahat ovat erilliset, ei se tarkoita, etteikö toiselle voisi ostaa lahjoja ja etteikö toista voisi hemmotella. Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse laskin kädessä laskea, paljonko yhteisistä rahoista toinen on käyttänyt vaan se maksaja maksaa molempien pihvit ihan silkasta rakkaudesta, ei siis siksi, että on pakko, kun on sovittu, että kaikki on yhteistä.
Ei erillisten rahojen perheissä rakkautta ole yhtään sen vähempää kuin perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä. Päinvastoin: riitoja on paljon vähemmän, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta ja se kallis lahja on oikeasti lahja, ei pois yhteisistä talousrahoista.
Kun molemmilla on omat rahat, ei tarvitse käydä keskusteluja siitä, millaisen auton nainen ostaa, mihin meillä on varaa. Nainen ostaa juuri sen auton, jonka haluaa ja jonka pystyy maksamaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö mies ilahduttaisi naistaan ostamalla tämän autoon talvirenkaat, noin vain, odottamatta mitään vastapalvelukseksi.
[/quote]
Edelleen, yhteiset rahat ei tarkoita sitä, että kaikki menee tasan. Koska sinä haluat pitää omista rahoistasi kiinni, et voi ymmärtää, että kaikkia ei haittaa, jos toinen hyötyy omalla kustannuksella. Eikä ravintolassa mitään laskeskella, paljonko kumoikin on maksanut. Ei silloin kyse ole yhteisistä rahoista.
Ja kun mies ostaa mulle yhteisistä rahoistamme lahjan, olen ihan vilpittömästi ilahtunut, koska mua ilahduttaa ajatus, ei raha. :)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:05"]
Kotoontahan se tulee: anoppi ei saa käyttää yhteistä tiliä, ei auto,ei saa hankkia omaa nettipankkia, ei saa päättää mistään muusta kuin makkaran käsittelystä keittiössä. Ja poika, tasan samanlainen ku isäsä.
[/quote]
Tai sitten se anoppi on itsenäinen, omista asioistaan huolehtiva nainen, joka on opettanut kaikille lapsilleen, että ihmissuhde ei koskaan saa olla hyötysuhde. Rakkauden varjolla ei kannata antaa rahojaan toiselle.
[/quote]
mikäs sen parempi syy antaa rahaa toiselle kuin rakkaus, jota esim. avioliitossa voisi olettaa olevan ;)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:30"]Omalle pojalle olen neuvonut, että opiskeluaikana ei kannata muuttaa yhteen asumaan, koska siinä yleensä miehen kulut kasvavat. Nykynainen kun olettaa, että työssäkäyvän miehen velvollisuus on silkasta rakkaudesta tarjota pelkällä opintotuella elävälle naiselle sama elintaso, jonka nainen saisi tekemällä itse töitä, mutta kun ei viitsi.
[/quote] Oletkin erilainen äiti kuin esim mieheni äiti. Mieheni äiti opetti, että mies huolehtii naisestaan. Kauheaa jos nykymiehet muuttuvat tuollaisiksi :( Rakastan herrasmiehiä, ja sitä että mies huolehtii perheestä.
[/quote]Minä myös opetan pojalleni että jokainen elää omillaan. Sulla on omat rahat ja sitten kun sulla on tyttöystävä ja asutte yhdessä niin hänellä omat plus yhteiset maksetaan puoleksi.
[/quote]
Ja minä opetan tyttäreni kiertämään rahan laskijat kaukaa.
[/quote]
Niin minäkin. Oppii hyvin, että opiskeluaikana kannattaa vampata rikas mies itselleen ja asua sen kanssa niin kauan, kun on rahat vähissä. Kun pääsee töihin, voi miehen heittää pihalle, koska ei tarvitse enää elättäjää.
Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.