Raha-asiat AVOliitossa

Yhteiset rahat vaatii sen, että molemmat ovat aikuisia ihmisiä, jolloin ei pääse edes syntymään tunnetta elättäjästa ja elätettävästä. Vaikka toinen olisikin työttömänä, hän hakee aktiivisesti töitä ja hoitaa paljon kotona asioita. Kumpikin siis tuo oman panoksensa perheen hyvinvointiin tai ainakin pyrkii siihen. "Elätin" miestäni pari vuotta kun hän opiskeli. En todellakaan kokenut sitä negatiivisena vaan ihan tavallisena perhe-elämänä. Miten kukaan voisi edes aikuisena vaihtaa ammattia ja opiskella, jos perheessä ei olisi käytössä yhteiset rahat? 

Näen paljon hyvää yhteisissä rahoissa. Tai enemmänkin itse parisuhteessa, jossa yhteiset rahat toimivat hyvin eri elämäntilanteissa. Jos yhteiset rahat eivät toimi, ei vika ole systeemissä vaan esimerkiksi lusmussa kumppanissa. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 13:09"]

Loisiminen on perusoikeus. Jos mies ei maksa niin sossu maksaa. Se on jämpti.

[/quote]

Se että tarvitsee taloudellista apua esimerkiksi opiskelun, työttömyyden, raskauden ja vanhempainvapaan tai sairauden aikana ei ole loisimista vaan hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi. Ja sossu määrittää avo- ja avioliitossa suurempituloisen elatusvelvolliseksi, eli automaattisesti tämä vaikuttaa hankalassa elämätilanteessa olevan tuloihin, jos on avo tai avioliitossa, jos puoliso on itsekäs kusipää eikä auta toista. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 13:28"]

Itse elätin avopuolisoani PIENILLÄ, palkasta, tuesta ym. koostuvilla tuloillani monta vuotta, kunnes ero tuli - ja siinä vaiheessa tuntui siltä, että olen heittänyt tuhansia euroja hukkaan. Epäoikeudenmukainen tilanne, joka hiersi välejämme todella. Äitini oli juuri tuolta mieltä kuin monet täällä, että "kukin maksaa vuorollaan" (tai täällä näköjään:  "mies maksaa"), mutta sitä toisen vuoroa ei vaan koskaan tullut.

[/quote]

Tämän vuoksi avoliitossa ei kannata sortua elättämään toista. Ei niin, että jos toisella on ulosottoveljaa, maksat suuresta rakkaudesta hänen velkansa ja elätät hänet.

Avoliitossa kannattaisi tehdä velkakirja, jos alkaa makselemaan toisen elämää. Eron tullessa saa ainakin omansa pois, mitä on pistänyt taivaan tuuliin vuosien varrella.

tämä keskusteluketju on käsittämätön ja todella silmiäavaava! En voi uskoa että tämmöisiä "omat rahat - omat ruoat"-pareja on tosiaan, yhden parin tunnen tosielämässä mutta luulin että he ovat harvinaisuus.

itse olen avoliitossa ja meillä on lapsia, olen myös meistä se parempituloinen. Juoksevat kulut maksamme yhteiseltä tililtä johon kumpikin laittaa saman summan joka kuukausi. talo on minun ja olen sen itse maksanut. Jos me "noudattaisimme" mieheni elintasoa niin asuisimme kaksiossa mutta koska minulla on varaa niin tietysti haluan tarjota lapsilleni hyvän ja tilavan paikan asua ja elää. Matkat päätämme yhdessä mutta reissulla menemme koko perhe syömään parempaan ravintolaan kuin heseen koska minulla on varaa "tarjota".

en koe että mieheni elää jotenkin siivelläni vaikka tietysti hänen elintasonsa on nyt huomattavasti parempi kuin yksinasuessaan. Enhän olisi halunnut lapsia hänen kanssaan jos olisin kokenut hänet "hyötyjäksi". Hän on myös todennut että on aivan itsestään selvää että omaisuus joka on nimissäni on minun jos eroaisimme. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 13:28"]

Itse elätin avopuolisoani PIENILLÄ, palkasta, tuesta ym. koostuvilla tuloillani monta vuotta, kunnes ero tuli - ja siinä vaiheessa tuntui siltä, että olen heittänyt tuhansia euroja hukkaan. Epäoikeudenmukainen tilanne, joka hiersi välejämme todella.

Äitini oli juuri tuolta mieltä kuin monet täällä, että "kukin maksaa vuorollaan" (tai täällä näköjään:  "mies maksaa"), mutta sitä toisen vuoroa ei vaan koskaan tullut.

[/quote]

Tämän vuoksi avoliitossa ei kannata sortua elättämään toista. Ei niin, että jos toisella on ulosottoveljaa, maksat suuresta rakkaudesta hänen velkansa ja elätät hänet.

Avoliitossa kannattaisi tehdä velkakirja, jos alkaa makselemaan toisen elämää. Eron tullessa saa ainakin omansa pois, mitä on pistänyt taivaan tuuliin vuosien varrella.

[/quote]

 Tarkoitatko, että kun minulla oli ulosotto velkaa,  ja tuloni olivat pienet, minun olisi silti pitänyt maksaa sekä omat ulosottoni  sekä puolet kuluista? Nythän asiassa kävi niin, että minulla edelleen ne ulosotot ja mieheni omaisuus karttunut 23 vuodessa. Jos olisin silloin maksanut ripeästi kaikki pois, voisin nyt hyödyttää perhettämme taloudelliseti monin tavoin.  Me elämme mieheni kanssa kahta eri elintasoa. Mies käy matkoilla ja ostaa vaatteita yms sekä hoidattaa itsensä yksityisellä tarvittaessaan. Harrastuksia on paljon, eivätkä kaikki ole halvimmasta päästä. Tämän kaiken toki suon hänelle, mutta en voi tajuta sitä, että hän neuvoo minua näin"laita kymppi kuussa säästöö, saat jo vuoden päästä 1200" tai osta halvempaa ruokaa, katso mihin laitat rahasi jne. Mieheni ei syö eri ruokaa, vaan hän syö minun ostamaa ruokaa jonka laadun hän määrittää.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:36"]

Miksi tässä keskustelussa tuntuu olevan vain kaksi tapaa; täysin erilliset omat rahat ja täysin yhteiset rahat. Meillä on alusta asti hoidettu asiat niin, että kummallakin on omat tilit ja lisäksi on yhteinen taloustili. Olemme laskeneet kuinka paljon meillä menee kuukaudessa asumiseen, vakuutuksiin ja ruokaan. Tuo summa on joka kuukausi se ns. elämisraha, jonka käytämme kaikkeen välttämättömään. Tällä hetkellä tienaamme suunnilleen saman verran, joten kumpikin laittaa yhteiselle tilille puolet tuosta laskemastamme elämisrahasta. Yhteisillä rahoilla maksetaan sitten asuminen ja ruoka. Loput rahat kumpikin voi käyttää parhaaksi katsomallaa tavalla. Silloin taas, kun ollaan tilanteessa, jossa toinen tienaa vaikka muutamia satasia enemmän kuukaudessa, niin mennään niin sanotusti prosenteille. Silloin kumpikin maksaa tuloistaan saman prosenttimäärän yhteiselle tilille siten, että kuukauden elämisraha pysyy edelleen samana, mutta paremmin tienaava maksaa tuosta summasta euromääräisesti hieman isomman osuuden.

[/quote]

Täsmälleen sama tilanne meilläkin, ihmettelin myös ketjun jakautumista kahteen ääripäähän. On mielestäni pelkästään järkevää, että kumpikin voi esim. säästää omia rahojaan sen verran kuin pakollisten yhteisten menojen jälkeen pystyy, koska koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei oman selustan varmistaminen missään nimessä tarkoita pulaa luottamuksesta tai rakkaudesta.

[/quote]

  Tarkoitatko, että kun minulla oli ulosotto velkaa,  ja tuloni olivat pienet, minun olisi silti pitänyt maksaa sekä omat ulosottoni  sekä puolet kuluista? Nythän asiassa kävi niin, että minulla edelleen ne ulosotot ja mieheni omaisuus karttunut 23 vuodessa. Jos olisin silloin maksanut ripeästi kaikki pois, voisin nyt hyödyttää perhettämme taloudelliseti monin tavoin.  Me elämme mieheni kanssa kahta eri elintasoa. Mies käy matkoilla ja ostaa vaatteita yms sekä hoidattaa itsensä yksityisellä tarvittaessaan. Harrastuksia on paljon, eivätkä kaikki ole halvimmasta päästä. Tämän kaiken toki suon hänelle, mutta en voi tajuta sitä, että hän neuvoo minua näin"laita kymppi kuussa säästöö, saat jo vuoden päästä 1200" tai osta halvempaa ruokaa, katso mihin laitat rahasi jne. Mieheni ei syö eri ruokaa, vaan hän syö minun ostamaa ruokaa jonka laadun hän määrittää.

[/quote]

En ole keneltä kysyit, mutta teidän ongelmat eivät ole kiinni siitä ovatko rahanne omia vai erillisiä, vai joku ratkaisu niiden väliltä. Teidän parisuhde on sairas, ja ukkosi on epäempaattinen possu. Pistä se sika pihalle, taloutesi parantuu. Tuo viimeinen lauseesi on ihan sairas. Miksi ihmeessa miehesi syö vain sinun ostamaa ruokaa, jonka laadun hän määrittää, onko tuossa mitään järkeä?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 14:23"]

Täsmälleen sama tilanne meilläkin, ihmettelin myös ketjun jakautumista kahteen ääripäähän. On mielestäni pelkästään järkevää, että kumpikin voi esim. säästää omia rahojaan sen verran kuin pakollisten yhteisten menojen jälkeen pystyy, koska koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei oman selustan varmistaminen missään nimessä tarkoita pulaa luottamuksesta tai rakkaudesta.

[/quote]

Samaa mieltä! Siksi itse aikoisin pitää oman tilin ja vain yhteisen taloustilin josta menee pakolliset menot.

Oma tilanne oli taannoin sellainen että ex eli sossun tuilla, eikä ilmeisesti ollut aikomustakaan mennä työkkärin kirjoille. Nykyäänkun työttömyyskorvausta saa myös jos puolison tulot on aika pienet, kuten minulle. Me emme voineet muuttaa yhteen tuon takia. Miehellä ei ollut käsittääkseni aikomustakaan muuttaa elämäntyyliään edes tuon työkkärin kirjoille menemisen avulla. Minä ilmoitin etten kyllä oikein halua muuttaa yhteen tuossa tilanteessa. Mies ilmeisesti piti minua itsekkäänä, hänen mielestään pariskunnalla pitää olla yhteiset rahat. Jotenkin suhteella ei vain sitten ollut tulevaisuutta.

Nykyäänhän on paljon työttömyyttä ja se voi olla pitkäkestoistakin, mutta jotenkin en vain kestä ajatusta että minä olisin yksin täysin vastuussa perheen elättämisestä. En ymmärrä miten tähän jotkut miehetkään suostuvat. Joku tuossa  järjestelyssä mättää että pitäisi olla yhteiset rahat jos toisella ei ole yhtään mitään tuloja eikä niitä ole tulossa tulevaisuudessakaan. Oma selusta pitää varmistaa. Ehkä tapasin itse siipeilijän?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:12"]

Minua kiinostaisi, kuinka moni teistä, jotka sanotte, että on törkeää kayttää puolison rahoja, jätätte puolison kotiin, kun hänellä ei ole rahaa lähteä matkalle tai ostatte itsellenne pihvin, mutta puoliso syö jotain halpaa, koska hänllä ei ole rahaa? Vai syöttekö sitten jotain halpaa molemmat, koska puoliso ei pysty tarkkaan maksamaan omaa osuuttaan? Miksi toimitte näin, jos toimitte? Onko sillä oikeasti väliä, jos jäätte rahallisesti tappiolle?

[/quote]

Ei kukaan kehtaa tulla kertomaan, miksi pistää puolison syömään makaroonia, kun itse vetää sisäfilettä. Ehkä tajuavat itsekin sisimmässään olevansä pihejä/itsekkäitä.

Vaatisi myös pokkaa tunnustaa, että kuolinvuoteella harmittaisi, jos puoliso olisi jäänyt velkaa rahallisesti. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:40"]

Minkähän takia täällä oletetaan että pienempi tuloinen laiskottelee?

Jos toinen on ammatiltaan lähihoitaja ja toinen insinööri, niin laiskotteleeko tämä lähihoitajan työtä tekevä kun tienaa vähemmän?

[/quote]

Ei laiskottele, mutta minusta ei ole reilua, että jos ei ole varaa ylellisyyksiin, niin yhteisten rahojen nimissä vaatii parempituloista puolisoa maksamaan itselleen asioita, joihin ei yksin olisi varaa. Näin vain siksi, että "kun me ollaan perhe, niin täytyy olla sama elintaso". Erossa nämä lähihuoltajanaiset ihmettelee, kun ei ole enää rahaa mihinkään - totta hitossa ei ole, kun siihenkin asti äijä on maksanut kaiken eikä ole tarvinnut miettiä sitä, mihin tulot oikeasti riittävät.

[/quote]Minusta taas se on todella sikamaista, jos parisuhteessa on erilaiset elintasot siksi että toinen sattuu olemaan huonommin palkatussa työssä. En koe että elättäisin sairanhoitajavaimoani, meillä on perhe, jossa on tietyt tulot ja menot.

t. insinöörimies

[/quote]

Onneksi näköjään on paljon muitakin, joiden mielestä perheessä voi olla vain yksi elintaso. Eikä ole merkitystä sillä, tienaako mies vai nainen enemmän.

En voi sille mitään, mutta mua säälittää ihmiset, jotka ovat tarkkoja rahasta oman puolison suhteen. Tunteet ei voi olla kovin syvät.

[/quote]

Samaa minäkin ihmettelen. En edes tiennyt tällaisesta rahojen erottelusta ennen kuin tulin mammapalstalle :) Minä jäin aikoinaan kotiin lasten kanssa ja siinä vuodet vierähti. Nyt sitten huomaan, ettei niitä toitä niin vaan löydykään. Eli olen työttömänä. Nämä vuodet on eletty, harrastettu ja matkusteltu sen mukaan miten yhteiset rahat ovat riittäneet. Mieheni ei ole koskaan edes vihjaissut muusta.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:58"]

Hulluinta tässä ketjussa on se, että osa ei millään tajua, että kun on yhteiset rahat, niin kaikkea ei lasketa tasan. He eivät vaan voi käsittää, että joku voi jakaa rahansa toisen kanssa laskematta niitä ja että ei haittaa, vaikka itse jäisi tappiolle. He eivät myöskään selvästi pystyisi luottamaan siihen, että kumppani käyttäisi yhteistä rahaa vastuuntuntoisesti.

[/quote]

Hulluinta on se, että juuri nämä "yhteiset rahat on yhteisen perheen merkki" -naiset on sitten erossa ihan tyhjän päällä, kun koko elintaso ja elämä on perustuneet siihen, että mies tienaa ja nainen tuhlaa. Kun mies ei tuokaan tilipussia kotiin, on nainen (työssäkäyvä, hyväpalkkainen) ihan ihmeissään, kun rahat ei enää riitäkään ja mies tajusi tyhjentää yhteisen säästötilin läksiäisiksi.

[/quote]

Missä ihmeen erossa. Miksi pitäisi erota. Sitä paitsi ei avioerossa noin vain tyhjennellä yhteisiä tilejä. Siihen eroonko pitäisi koko ajan varautua, kun asuu yhdessä?

Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.

Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.

Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.

Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.

Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:30"]Omalle pojalle olen neuvonut, että opiskeluaikana ei kannata muuttaa yhteen asumaan, koska siinä yleensä miehen kulut kasvavat. Nykynainen kun olettaa, että työssäkäyvän miehen velvollisuus on silkasta rakkaudesta tarjota pelkällä opintotuella elävälle naiselle sama elintaso, jonka nainen saisi tekemällä itse töitä, mutta kun ei viitsi.

[/quote] Oletkin erilainen äiti kuin esim mieheni äiti. Mieheni äiti opetti, että mies huolehtii naisestaan. Kauheaa jos nykymiehet muuttuvat tuollaisiksi :( Rakastan herrasmiehiä, ja sitä että mies huolehtii perheestä.

[/quote]Minä myös opetan pojalleni että jokainen elää omillaan. Sulla on omat rahat ja sitten kun sulla on tyttöystävä ja asutte yhdessä niin hänellä omat plus yhteiset maksetaan puoleksi.

[/quote]

Ja minä opetan tyttäreni kiertämään rahan laskijat kaukaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:37"]

Yhteiset rahat eivät ole mikään rakkauden merkki vaan merkki siitä, että perheessä luottamus perustuu pelkkiin taloudellisiin seikkoihin.

[/quote]

Aika kova väite. Luuletko, että tämä tosiaan kestää lähemmän tarkastelun? Että yhdessäkään yhteisten rahojen perheessä ei ole mitään muuta kuin taloudellisista seikoista kumpuavaa luottamusta?

[/quote]

Lue viestiketju ja mieti, miksi puolisoiden tulee saada käyttää toistensa rahoja oman mielensä mukaan. Moniko yhteisten rahojen (yleensä) nainen pystyisi ylläpitämään samaa elintasoa liitossa ja yksin? Jos mies on sisäfilee pöytääntuoja ja naisen pankki, niin kyse ei ole rakkaudesta - tai ei ainakaan rakkaudesta mieheen vaan tämän rahoihin. Voi sitä selittää, että näin me ollaan yhdessä päätetty ja miehen tuleekin elättää perhe ja kyllä minäkin annan miehelle rahaa, jos sillä ei ole, mutta loppupelissä asia on kuitenkin niin, että jos se puoliso haluaa erilliset rahat, loppuu "rakkaus" siihen.

[/quote]

No jaa, voisit myös itse lukea viestiketjun, ja ottaa selville, miten osa ihmisistä ajattelee perheestä ja siitä, että perhe on yhteinen yksikkö, joka ponnistelee yhteistä tulevaisuutta kohti. Et taida ymmärtää, että monelle on täysin kauhistuttava ajatus, että perheen sisällä elettäisiin kahden elinatson mukaan. Pitkään parisuhteeseen sitoutuneet ymmärtävät, että elämän aikana tilanteet muuttuvat molempiin suuntiin eikä loppujen lopuksi ole väliä, kumpi jää rahallisesti voitolle.

Voisin sinun tapaasi väittää rohkeasti, että raha yksinkertaisesti on tärkeämpi arvo niille, ketkä haluavat pitää rahat erillään. Ja voisin myös väittää, että ne joilla on yhteinen talous, osaavat tehdä kompromisseja muutenkin paremmin, eivätkä ole niin apljon rahan perään, koska he eivät laske yhteisestä elämästään, kumpi jää loppujen lopuksi voitolle. Ehkä he jopa ovat varmempia siitä, että ovat yhdessä loppuun asti.

[/quote]

Hei haloo, onko nyt muka nuorten avoliitot perheitä :)

Mun mielestä lapset muuttavat tilannetta radikaalisti. Sitä ennen voi vielä sanoa, että aikuinen ihminen elättää itsensä. En itsekään ymmärrä mitään erillisiä ruokia, mutta kyllä se mun mielestä on aika normaalia, että enemmän tienaavalla on mahdollisuus tuhlailla vaikka harrastuksiin tai vaatteisiin vähän enemmän kuin vähemmän tienaavalla. Meillä esim. tunteet ovat kyllä syvät ja vakavissaan ollaan, mutta ollaan muutettu yhteen aika nopeasti tapaamisen jälkeen, ja hiukan täytyy pitää jäitä hatussa näissä talousasioissa. Eri juttu, jos oltaisi seurusteltu vuosikausia. Ei vaan tunnu kovin ajankohtaiselta vielä, että olisi kokonaan yhteiset rahat, tai että maksaisi kokonaan toisen elämisen. Eikä tuo avokki sitä kyllä antaisikaan tehdä. 

Minä asun yksin yksiössä Tampereen keskustassa, vuokrani 490 e ja kaikki laskut päälle noin 550e. Jos saisin jonkun miehen jakamaan asumiskustannukset edes tasan puoliksi kanssani, niin olisin kiitollinen. Harmi vaan tapaamani ukot tuppaavat olemaan vain seksinnälkäisiä lieroja, joten varteenotettavaa asumiskumppania ei ole toistaiseksi löytynyt. 

Joudun siis toisin sanoen käymään töissä, jotta eläisin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:41"]

Ei tuo ap:lla mikään parisuhde ole. Jos on omat rahat ja omat ruuat niin on myös omat sängyt joissa pysytään. Jotain itsekunnioitusta pitää naisella olla.

[/quote]

Eli yhteinen sänky = mies maksaa naiselle siitä, että saa pesää eli mies kustantaa yhteisistä menoista enemmän kuin nainen ja nainen maksaa sen seksillä.

[/quote]

Ei, vaan jos mies ei ole rakastunut, tosissaan ja valmis rakentamaan yhteistä tulevaisuutta sellaisen kanssa ei rakastella. Pitää olla se tunnesitoutuminen ja sitähän tässä ei ole.

Mä menin alapeukuttamaan aloitusta ennenkuin luin loppuun asti... alkuun mietin, että no mitä hittoa kyllähän maksetaan vuokra ym puokkiin, mutta ei mies ees suostu ruokaa ostamaan yhteiseksi? Mitä ihmettä!? Pitääkö se sua nälässä jos sulla ei ole ruokaan rahaa loppu kuusta??

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:10"]

Ex-avokin kanssa oli niin, että vuokra puoliksi ja sähköt eli asuminen. Mutta minä opiskelin ensin ja sitten mies ja eipä edes tullut mieleen, että en olisi saanut omilla rahoillani ostaa itselleni vaatteita yms. vaan olisi pitänyt poikaystävälle ostaa pennilleen samalla summalla farkut, kun itselle ostin.

Ja ei, ei tullut mieleenkään vaatia, että mies otsaa minulle 300mk takin heti, kun osti itselleen. Opiskelujen aikana käytin rahaa vähemmän itseeni.

Avoliitto ei ole vielä niin vakava sitoumus, että kannattaa rahoja yhteen laittaa. Moni ihminen asuu nuoruudessaan ihastuksensa kanssa avoliitossa. Monesti siksikin, että vuokra tulee halvemmaksi.

Mutta että poikaystäväni olisi pitänyt alkaa minulle, aikuiselle ihmiselle ostelemaan vaatteita ja antamaan kirjoihin rahaa yms. Otin lainan ja sain opintotukea ja heitin keikkaa viikonloppuisin ja elätin itseni.

Ap on muuttanut kotoa poikaystävän luo. Ehkä hän kuvittelee, että poikaystävä elättää hänet, kuten hänen vanhemmat elätti, eikä ymmärrä, että eläminen on kallista ja jokaisen pitää jossain vaiheessa oppia elämään sillä rahalla, minkä saa.

[/quote]

Voi ei, luuletko todella, että noin toimitaan yhteisten rahojen taloudessa, että kun toiselle ostetaan jotain, niin toiselle samalla hinnalla? Joidenkin on vaan niin vaikea päästä irti siitä, että kaikkea ei mitata tikulla. Minun - sinun- minun -sinun

meillä mies käy töissä,tienaa 2500e/kk,minä opiskelen ja saan kuukaudessa tukia yhteensä 600e. mies maksaa lainan 500e,minä yhtiövastikkeen 130e,ruuat maksetaan niin,että mä maksan pienen osan ja mies loput. laskut yms menee samalla kaavalla :-) mies tätä itse ehdotti mulle ja käy hyvin näin. mulle jää "käyttörahaa" kuukaudessa suunnilleen 200-300e omaan käyttöön,jos tarvitsen jotain niin mies ostaa tai lainaa. :-)