Raha-asiat AVOliitossa

Meillä maksetaan vähän miten sattuu. Se maksaa jolla sattuu olemaan tietokone auki ja lasku edessä jne. Sama ruokaostoksilla. Pyritään sitten vähän tasoittelemaan välillä "sinä maksoit vuokran viimeksi, anna minä maksan nää ruoat". Toimii meillä ja ymmärrän täysin ettei tämmönen systeemi sovi kaikille. Sinun tilanteessa varmaan pyytäisin, että tehdään joku prosentti systeemi. Molemmat pistää yhteiselle tilille kuukaudessa vaikka 50% tuloistaan. Sieltä sitten maksellaan vuokrat yms. Jos ei tuommonen onnistu niin en osaa sanoa mitään hyödyllistä. :(

Entisessä suhteessa minä olin se joka tienasi paremmin, nettona noin pari tonna ja mies sai vain opintotukea. Minä maksoin meillä käytännössä kaiken ja esim kun mies tarvitsi uuden tietokoneen maksoin senkin. Samoin ostettiin uusi sänky tienaamillani rahoilla. En ajatellut kuitenkaan missään vaiheessa, että ne olisivat olleet minun omia rahoja, yhteisiä ne oli kun kerran yhdessä asuttiin. Näin erottuamme oon toki pohtinu että näinköhän tuo käytti tässä asiassa mua hyväkseen (ihan loppuaikoina hänkin meni töihin ja itse jäin työttömäksi, viitteitä oli siitä että hän olisi halunnut muuttaa rahankäyttötottumuksiamme) mutta ei sillä lopultakaan ollut väliä, koska musta tuntui hyvältä noin, ja piste.

Nykyään olen aviossa ja alusta asti meilläkin ollut yhteiset rahat. En tiedä voisinko edes elää miehen kanssa, joka haluamalla jakaa kulut jotenkin kamalan vaikeasti kertoisi minulle sillä tavalla että raha on minun arvoihini nähden turhan tärkeää. Mulle on ihan sama kuka sen rahan tienaa, kuhan tullaan toimeen ja isommista hankinnoista neuvotellaan sen verran dttä päästään yhteisymmärrykseen tavaean tarpellisuudesta ja toinen on kartalla siinä että rahaa on kulunut aiempaa enemmän. Mahtavasti toimii tämä eikä raha-asioita tarvitse edes ajatelka. Ei ole ksikille sopivs tyyli, mutta muun tyylin mukaan elävät eivät ole sopivia mulle.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:45"]

"Avoliitto on vakava päätös

LOL, oli ehkä joskus 50-luvulla. :D"

No voi LOL, taidat olla itsekin vähän teini.. :D Itse en ainakaan muuttaisi yhteen miehen kanssa joka suhtautuisi avoliittoon kuin sukkien vaihtoon... !!!

[/quote]

En nyt löytänyt tilastotietoa asiasta, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni (n. 30-vuotiaita) useimmat ovat asuneet kahden tai kolmen eri kumppanin kanssa avoliitossa. Tämän statistiikan perusteella en itse haluaisi alkaa parikymppisenä elättää kumppaniani monta vuotta...

Ei tuo ap:lla mikään parisuhde ole. Jos on omat rahat ja omat ruuat niin on myös omat sängyt joissa pysytään. Jotain itsekunnioitusta pitää naisella olla.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:45"]

"Avoliitto on vakava päätös

LOL, oli ehkä joskus 50-luvulla. :D"

No voi LOL, taidat olla itsekin vähän teini.. :D Itse en ainakaan muuttaisi yhteen miehen kanssa joka suhtautuisi avoliittoon kuin sukkien vaihtoon... !!!

[/quote]

En nyt löytänyt tilastotietoa asiasta, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni (n. 30-vuotiaita) useimmat ovat asuneet kahden tai kolmen eri kumppanin kanssa avoliitossa. Tämän statistiikan perusteella en itse haluaisi alkaa parikymppisenä elättää kumppaniani monta vuotta...

[/quote]

Minun n. 35 v. Kaveripiirissä kaksi on asunut avoliiitossa jonkun muun kuin nykyisen aviopuolisonsa kanssa. 

Kotoontahan se tulee: anoppi ei saa käyttää yhteistä tiliä, ei auto,ei saa hankkia omaa nettipankkia, ei saa päättää mistään muusta kuin makkaran käsittelystä keittiössä. Ja poika, tasan samanlainen ku isäsä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:05"]

Itsekkäät paskiaiset. Kun rahat on erillään ja molemmat maksaa omat  kulunsa, miten maksetaan yhteinen lasku, joak tulee odottamatta. Jos vaikka toinen sairastuu vakavasti? muutama päivä sairaalassa maksaa monta sataa..Meillä mies omistaa kaiken, autot, talot, mökit yms. Hän on vakuuttanu itsenä kahteenkin eri yhtiöön. Käy työssä säännöllisesti eikä koskaan ole kotityötä tehnyt. Itse sairastuin, olin yli vuoden pois työelämästä. Vakuutusta ei ole vara ollut ottaa, pienpalkkaista työtä tehneenä joka sentti ja aikoinaan penni menee perheeseen. Kolme lasta. Mies ei osallistu lasten kuluihin juuri olenkaan, lapsilisäthän on sitä varten :)  Minä siis maksan edellen kaiken ja sairauskuluni...kaikkeen kuuluu ruoka, sähkö, puhelimet, netti ja yllättävät lasten menot. Lääkkeet. Ja autosta sen verran että kun käyttömaksu tai vakuutus maksu tulee, kuulen, että meidän auto, samaten vieraille kertoo meidän auto, meidän ..  Mutta siis ukkohan EI elätä minua, enkä anna pillu vastineeksi tyhjästä..

[/quote]

Nuoren parin seurusteluhan on täysin verrattavissa lapsellisten perheiden tilanteeseen. Juuri näin. 

 Tilanteesi ongelma ei ole yhteisten rahojen puutteesta vaan siitä, etä miehesi on täysin epäempaattinen, vastuuntunnoton sika. Tuollaisten ihmisten kanssa ei ole pakko seurustella eikä perhettä perustaa, mutta jos niin tekee niin ihan turhaa tehdä itsestään marttyyria. Etkö hyvä ihminen näe, että teidän suhde ei ole terve? MIksi ihmeessä kaikki omaisuus on miehesi nimissa ja kuinka hän ei maksa mitään lapsistaan?!? Ota ero tuollaisesta ja hanki hyvä asianajaja. Alkuperäisen kysymyksen kanssa tilanteellasi ei ole  mitään tekemistä. 

Menkää naimisiin, avioliitossa on elatusvelvollisuus. Vie sitten se miehes käräjille niin alkaa elättämään sua.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:18"]

En tiedä, mikä on normaalia, mutta reilua tuo ei ole mieheltäsi. Miten hän kestää katsella, että kärvistelet olemattomilla tuloilla, kun hän itse saa kunnon palkkaa! Syökö hän sisäfilettä ja sinä tonnikalaa? Varsinkin eri ruuat tuntuu minusta tosi pikkumaiselta, itse en kestäisi moista niuhotusta, olisinpa kumpana osapuolena tahansa.

Sitten muutama sana tuosta "laiskottelusta"! Kuinka joku voi väittää, että opiskelu on laiskottelua? Nykyajan opiskelija on niin tiukilla sekä opintojensa että tulojensa suhteen, että vain sellainen ihminen, joka itse ei ole käynyt mitään kouluja voi olla tuota mieltä. On aika moukkamaista sanoa toiselle, että mene opiskelun lisäksi töihin äläkä laiskottele.

Loppuyhteenveto: ansaitsisit sinua enemmän ajattelevan miehen, et tuollaista kitupiikkiä. Arvostaako hän edes opintojasi?

[/quote]

Mikä ihmeen miehesi?

Pari asuu avoliitossa ja kyse ei todellakaan näissä nuoruuden avoliitoissa ole mistään mieheni-liitosta, missä miehen pitää elättää tyttiksensä.

Miesten asema on kyllä karu, kun pitäisi käydä töissä ja elättää tyttis ja maksaa sen opiskelut ja sitten tyttis lähtee opiskelujen jälkeen muualle ja mitä miehelle jäi työnteosta käteen, ei mitään.

Ap ottaa lainaa ja maksaa itse oman elämänsä

Huh, en jäisi tuollaiseen suhteeseen. Pihi mies.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:23"]

Meillä on alusta alkaen ollut selvää, että kumpikin hoitaa omat raha-asiansa. Yhteiset kulut puolitetaan tasan, koska käytän asuntoa yhtä paljon kuin mies enkä tulojeni mukaan.

Jos asuisin yksin, joutuisin miettimään menoni tulojeni mukaan. Miksi ihmeessä miehen kanssa asuessani saisin hänen rahansa käyttööni ja voisin tuhlata ne?

[/quote]

Jos asutaan samassa taloudessa, saman katon alla ja ollaan yhdessä, pitää yhteiset kulut mitoittaa sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Kahden hengen taloudessa tällaisia yhteisiä kuluja ovat vuokra/vastike, kotiin ostettu yhteiseksi tarkoitettu ruoka, kotivakuutus, sähkölasku ja vesilasku sekä kummankin käyttöön tulevat kodin hankinnat ja taloustavarat. Ei voida olettaa, että pienituloinen tai suorastaan köyhyysrajan alapuolella elävä suhteen osapuoli joutuisi elämään varojensa yli sen vuoksi, että suhteen hyvin ansaitseva osapuoli elää näiden hyvien tulojensa mukaisesti. Jos toinen ansaitsee 5000 euroa kuussa ja toinen 460 euroa kuussa, ei mitenkään käy laatuun, että se 5000 euroa ansaitseva vaatii asua tulojensa mukaisessa 1000 euron vuokra-asunnossa ja edellyttää kumppaninsa ottamaan lainaa, jotta tämä voisi sitten pulittaa ökyasunnon asumiskuluista puolet. Hullua! Jos halutaan, että kaikki pannaan tasan, pitää varmistaa, että kummallakin osapuolella on tähän varaa.

Ap:n ei siis välttämättä tarvitsisi pyytää mieheltään rahaa, mutta minusta olisi täysin perusteltua, että ap vaatisi muuttamista edullisempaan asuntoon, jonka vuokrasta puolet hänellä olisi mahdollisuus maksaa ja silti säilyttää kohtuullinen elintaso. Miehellä sitten jäisi enemmän sitä omaa, ei-yhteisiin kuluhin menevää rahaa, jonka hän voisi käyttää omiin harrastuksiinsa, vaatteisiinsa ja muuhun henkilökohtaiseen. Mikäli mies ei tähän suostuisi, ap:n pitää vain kohauttaa olkiaan ja sanoa, ettei hänellä ole varaa asua tässä asunnossa eikä parisuhteessa. Se on sitten heippa vaan miehelle.

Kyllä avoliittokin pitäisi ainakin moraalisesti olla avioliiton kaltainen, eli että kaksi henkilöä keskinäisestä sopimuksestaan muodostavat yhden taloudellis-juridisen yksikön. Sitä se yhdessä oleminen ja asuminen ovat. Yksityisyyteen ja henkilökohtaisiin juttuihin on tietenkin molemmilla oikeus, ja näihin juttuihin saa käyttää omaa rahaansa, kuten haluaa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:26"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 02:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:46"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:47"]Joku pankki (Nordea?) teki pari vuotta sitten yhteisistä ja erillistä rahoista selvityksen ja sen mukaan varakkailla on omat rahat, köyhillä yhteiset.

[/quote]

Tämäkään ei kyllä pidä paikkansa. Me olemme suht hyvätuloisia molemmat (n.4000e/kk nettona molemmilla) ja meillä on yhteiset rahat. Käytännössä tarkoittaa siis että menot maksetaan milloin kummankin tililtä sen kummemmin laskematta meneekö tasan ja molemmille jää omaa rahaa minkä voi käyttää haluamallaan tavalla. Isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Jos toiselta sattuu menemään suuri osa tilitä menoihin (vaikkakin niihin "oman" auton renkaisiin), siirretään toisen tililtä sinne lisää.

Tunnen myös muita hyvin toimeentulevia avo- sekä aviopareja joilla yhteinen talous

[/quote]

Jos kumpikin tienaa 4000 e/kk nettona, niin siitä ostaa joka kuukausi ne talvirenkaat ilman, että täytyy toiselta pyytää euroakaan.

Ja sinustako ei siis ole totta, että pankki teki selvityksen omat vai yhteiset rahat? Googlaamalla se olisi löytynyt sinullekin aika nopeasti. Mutta jos olet sitä mieltä, että "tämäkään ei pidä paikkaansa", niin ei uskota Taloussanomia.

[/quote]

No sinähän sen tiedät mikä meidän tilin saldo on talvirenkaiden oston jälkeen vai?

Missasit kuitenkin pointin: yleistit varakkailla olevan omat rahat, köyhillä yhteiset. Todistin väitteesi vääräksi. Siinä on samantekevää jääkö renkaiden jälkeen rahaa vai ei.

[/quote]

Enkä mä sun tutkimuksista tiedä mutta sinä sen sanoit että varakkailla omat rahat köyhillä yhteiset ja kumosin väitteesi.

[/quote]

Kumosit väitteen yhdellä esimerkillä? Niin, syöpään ei kuole, koska sinä et siihen kuollut ja toisaalta syöpään kuolevat kaikki, koska lapsesi siihen kuoli.

[/quote]

En vaan useilla. Tunnen useita. Myöskään kirjoittajan johtopäätös tutkimuksesta ei tainnut olla ihan oikea.

Miten olisi vaihtoehto että molemmilla on omat tilit, jonne omat palkat ja etuudet tulevat. Avataan yhteinen taloustili, S-pankista saa esimerkiksi ilmaisen tilin. Lasketaan kuukauden yhteiset menot ja yhteiselle tilille siirretään yhteisiä menoja vastaava summa suhteessa kummankin puolison nettotuloihin. Esim. yhteiset menot ovat 800 euroa kuussa. Puolisolle A jää 2000 euroa käteen ja puolisolle B 1500 euroa kuussa. Puoliso A maksaa 2000/(2000+1500)*800 eli pyöristettynä 450 ja puoliso B 350 euroa yhteiselle tilille. Kaikki laskut lähtee e-laskuina automaattisesti ja siirrot omilta tileiltä yhteiselle tilille automaattisesti ja näin homma pyörii mukavasti käytännössä itsestään. 

Kokemuksesta sanon, että ihan mukava ja reilu systeemi, toimii myös perhevapailla kivasti :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:29"]Yleensähän se on mies (auervaara), joka osaa hoitaa tämän asian niin, että elää aina muutaman vuoden naisen siivellä. Naiset on yleensä niitä tyhmiä, jotka tienaavat rahaa ja jakavat kaiken rakkaudesta miehensä kanssa ja eivät osaa hoitaa omia asioita kuntoon.

Jäävät sitten tyhjän päälle, kun mies on ensin maksatuttanut kaiken (kun sehän on osoitus aidosta rakkaudesta, että maksaa miehelle saman elintason, kuin itselle) ja mies lähtee kävelemään, kun löytää uuden, ihanan aidon rakkauden, joka on valmis jakamaan kaiken miehen kanssa.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Tai toisaalta, jos on tyhmä, niin sellaisen nyt saakin kupata tyhjäksi.

[/quote]

Valitettavaa että sinun kokemuksesi rakkaudesta on päättynyt noin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:28"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 03:06"]

En enää ihmettele miksi suomalaiset eroavat niin helposti. Miten perheenä elävät voivat olettaa, että mitä tahansa he uurastavat on vain heille itselleen? Eikö se ollutkaan niin että kaikki on kotiinpäin, yhteistä ja jos lapsia siunaantuu niin se yhteinen jaetaan heille. Jos perhe maksaa molemmat omansa, silloin heistä ei tule puhua he.. vaan molemmat asuvat vaan saman katon alla mutta ei sitä perheeksi tulisi kutsua. Kavereita mielummin tai kämppiksiä.. niinhän se menee? jos kerran yhteistä tulevaisuutta ei rakenneta yhdessä, yhteisillä varoilla, yhteisellä panostuksella.. jos tässä rahan ahneudessaan sortuu kateelliseksi omalle puolisolleen niin miksi? silloin voi vaan miettiä että ajatellaanko siinä itseä vaiko yhdessä molempia..on se noloa kaupan kassalla kun kassahihnalla pyydetään että pistäkää ostokset tasan että molemmat maksaa omansa.. voi luoja! ja vielä sanotaan että ollaan perhe..

[/quote]

Miksi yhteisten rahojen perheissä erotaan? Ja ne naiset todella ihmettelee, kun rahat ei riitä mihinkään, kun mies ei ole enää maksajana. Miehet puolestaan on kummissaan, kun yllättäen rahat riittävät vaikka mihin, vaikka pitää elaritkin maksaa. Miksi yhteiset rahat eivät tuoneetkaan samaa onnea - edes toiselle - kuin rahat erikseen?

[/quote]

Onko sinulla jotain lähdettä tueksi väitteelle että yhteisten rahojen perheissä erotaan usein?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:39"]

Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.

[/quote]

  Sen ymmärrän että toisella ei ole osuutta toisen perintöön tai ennen liittoa olleisiin säästöihin. Mutta sitä en ymmärrä, mihin se omaisuus on tarkoitettu säästettäväksi? Ja jos toinen rikas jo valmiiksi, miten hän kompensoi sen, että käyttää köyhenpää VIELÄ HYVÄKSEEN ottamalla häneltä puolet kuluihin. Silloinhan voidaan sanoa että rikas on se verenimijä ja hyötyjä. Monesti, vaikkei aina, se rikkaampi ei ole se joka tekee kotityöt, NE ARKISET.  Ja usein se varakkaampi myös MÄÄRÄÄ mitä isoja kodinhankitoja tehdään, ja jopa vetoaa siihen, että köyhempi vaatii niitä, vaikkei näin asia olisikaan. Itselläni varakas sukulaisnainen, joka kuvittelee itsensä maailman navaksi perheessään. Kun käymme heillä kylässä viemme naiselle aina jotain, kerran vessaharjan ja kerran tosi halpaa kahvia. Miehelle annetaa lahjakortteja tms

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 08:29"]Yleensähän se on mies (auervaara), joka osaa hoitaa tämän asian niin, että elää aina muutaman vuoden naisen siivellä. Naiset on yleensä niitä tyhmiä, jotka tienaavat rahaa ja jakavat kaiken rakkaudesta miehensä kanssa ja eivät osaa hoitaa omia asioita kuntoon.

Jäävät sitten tyhjän päälle, kun mies on ensin maksatuttanut kaiken (kun sehän on osoitus aidosta rakkaudesta, että maksaa miehelle saman elintason, kuin itselle) ja mies lähtee kävelemään, kun löytää uuden, ihanan aidon rakkauden, joka on valmis jakamaan kaiken miehen kanssa.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Tai toisaalta, jos on tyhmä, niin sellaisen nyt saakin kupata tyhjäksi.

[/quote]

Valitettavaa että sinun kokemuksesi rakkaudesta on päättynyt noin.

[/quote]

Tämä vastaus on yhtä kulunut jo kuin kateuskortti. Kun ei enää keksi mitään sanottavaa, muka fiksusti vastataan, että sääli, kun sinulle on käynyt noin :)

Keksi jotain parempaa. Itse olen nähnyt nimittäin monta avoliittoa päättyvän niin, että nainen on elättänyt poikakaveriaan ja kun ero on tullut, ei ole mitään jäänyt käteen. Vuosien töissäkäymisestä on jäljellä vain hyvinsyönyt miesystävä, joka lähti läiskimään ja sai opiskelut hoidettua ilman lainaa,kun tyhmä nainen maksoi kaiken. Hyvässä lykyssä nainen on vielä ostellut miesystävälleen kaikkea kivaa miehen nimiin ja kun ne ovat miehen nimissä, mitään ei saa avoliitosta takaisin.

Joten nuoret, pitäkääpä huolta itsestänne ja rahoistanne, vaikka olisitte kuinka rakkauden sokaisemia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 00:27"]

Mutta jos kerran ollaan päätetty elää yhteistaloutta, niin minulle on edelleen epäselvää, mikä pitää suhteen koossa jos taloudelliset menot jakautuvat hyvin epätasaisesti. - Mikä toisin sanoen eroaa siihen kyseessä olisi "vain" kaksi hyvää kaverusta. 

[/quote]

Rakkaus, seksi, yhdessä nukkuminen, pariskuntana ulkona käyminen, henkilökohtaisten tuntojen ja ajatusten jakaminen... No, en viitsi jatkaa.

[/quote]

Minusta taas nimenomaan noita luettelemiasi asioita ei voi olla, etenkään rakkautta, jos jääkaapissakin on omat ruoat. Olen ihan vilpittömästi tätä mieltä. Jos ihminen on ihan tosissaan suhteessa ja syvästi rakastunut, ei hän laita toista syömään halvempaa ruokaa!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:39"]

Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.

[/quote]

  Sen ymmärrän että toisella ei ole osuutta toisen perintöön tai ennen liittoa olleisiin säästöihin. Mutta sitä en ymmärrä, mihin se omaisuus on tarkoitettu säästettäväksi? Ja jos toinen rikas jo valmiiksi, miten hän kompensoi sen, että käyttää köyhenpää VIELÄ HYVÄKSEEN ottamalla häneltä puolet kuluihin. Silloinhan voidaan sanoa että rikas on se verenimijä ja hyötyjä. Monesti, vaikkei aina, se rikkaampi ei ole se joka tekee kotityöt, NE ARKISET.  Ja usein se varakkaampi myös MÄÄRÄÄ mitä isoja kodinhankitoja tehdään, ja jopa vetoaa siihen, että köyhempi vaatii niitä, vaikkei näin asia olisikaan. Itselläni varakas sukulaisnainen, joka kuvittelee itsensä maailman navaksi perheessään. Kun käymme heillä kylässä viemme naiselle aina jotain, kerran vessaharjan ja kerran tosi halpaa kahvia. Miehelle annetaa lahjakortteja tms

[/quote]

Muttaköyhähän hyötyy siitä, että rikas ostaa kotiin kaikkea.

Itse ainakin koen, että kalliimmaksi eläminen tuli yksinään, kuin parisuhteessa.

Yhdessä asuessa miehellä oli telkkarit ja videot ja huonekaluja ja osti tietokoneen meille yms.

Kun muutin yksin, jouduin itse ostamaan kaiken tuon, koska minulla itselläni ei niitä ollut. Joten hyödyin yhdessäasumisesta todella paljon, koska mies osti parempituloisena kotiin suurimman osan tavaroista. 

Yksin jouduin maksamaan vuokran ja muut kuluvat menot ja ostamaan kaikki huonekalut ja television ja oman tietokoneen yms.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:39"]Totta kai avomiehen pitää antaa puolet perinnöstään minulle käytettäväksi, koska se osoittaa aitoa rakkautta. On itsekästä, jos mies saa perinnöksi 100 000 euron arvosta omaisuutta. Miehen pitää heti ne jakaa puoliksi minun nimilleni, että voin uskoa hänen rakastavan minua.Avoliitossa ollaan yhtä ja jaetaan kaikki rakkauden nimissä. Rikkaampi ostaa puhelimet ja televisiot ja muut kodin hyödykkeet. Lisäksi rikkaamman tehdätä on ostaa ruoat ja maksaa kulut yms. Se on sitä välittämistä, että jakaa esimerkiksi vanhemmilta saadun perinnön vapaaehtoisesti avopuolisolleen, eikä itsekkäästi pidä sitä omissa nimissään.

[/quote]

Voitko nyt vielä osoittaa että missä kommentissa yhteisten rahojen parit ovat sanoneet että jokaikinen euro on jaettava tasan?

Vaikka olisit kuinka epätoivoinen keksimään edes jotain nasevaa vastalausetta, älä vittu ala vääristelemään ihmisten sanomisia.