Millaisia ovat tuntemanne vuosia sinkkuina olleet naiset?

Minä olen sinkku, kun miehet eivät kiinnostu minusta. Olen vähän päälle kolmekymppinen, hoikka, vaaleat pitkät hiukset (värjätyt kylläkin), sinivihreät silmät, harrastuksia, itselleni mieluinen kiva duuni, olen aina ystävällinen ja hyväksyn kaikki ihmiset sellaisina kuin ovat yms. Eli tavallaan minussa ei kai pitäisi olla mitään "vikaa" mutta ilmeisesti on :D 

Joskus nuorempana meni usein tunteisiin tämä, mutta nyt olen jo tottunut eikä enää tunnu miltään :D

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin miehet naisiinn 5 vuotta sitten. Enkä ole katunut päivääkään. Suosittelen muillekin

Mietin itsekin tätä vaihtoehtoa. En ole osannut valita miehiä oikein: moni on ollut ilkeä ja alistava (negatiiviset kommentoinnit ulkonäöstä), osa väkivaltaisia tai jos on synkannut, sitten mut on jätetty jostain syystä, jota ei ole aina edes kerrottu mulle. Olen itsekin jättänyt liikaa vonkaavat miehet, jotka käyvät hermoille, kun ei näytä olevan mitään halua tutustua muhun ihmisenä, on vaan oltu sen yhden perässä. Olen ollut naimisissa ja mulla on kaksi aikuista lasta, olen kokenut sitäkin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ollut sinkku. Olen hoikka ja liikunnallinen. Pidän lapsista ja eläimistä. Minulla on harrastuksia ja matkustan aika paljon myös yksin. Käytän deittiappeja ja olen avoin sekä ystävällinen useimmiten. Korkeakoulun olen käynyt ja töitäkin on tullut tehtyä.

N24

Mut sä oot vasta 24v

24 ja 29 välillä ei ole montaa v

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ei tunnu millään tajuavan, että jos parisuhteen haluaa saada, sen eteen on nähtävä itsekin vaivaa eikä odotettava että joku tulee kotoa hakemaan. Eli itsekin on laitettava itsensä ns. tyrkylle käymällä paikoissa ja juttelemalla vieraillekin ihmisille, siinä ei ole mitään erikoista. On luonnollista haluta kumppani, ihminen on laumaeläin.

Mutta ehkä se on sitten luonnonvalinta, että ei pääse lisääntymään jos ei ymmärrä näiden asioiden päälle.

Kaikki eivät vaan HALUA pilata hyvää, onnellista elämäänsä juuri tuolla kaikella vaivalla...

Aivan tavallisia naisia. Heitä yhdistää naisvaltainen työ ja harrastukset eikä baareissa notkuminen kiinnosta. Siinä ei paljon potentiaalisia miehiä tapaa jos ei aloita uutta harrastusta miehen etsimistarkoituksessa. Onhan tietty Tinder yms. mutta sielläkin on sattumanvaraista löytyykö ketään sopivaa eikä kaikkia nettideittailu kiinnosta.

Minä itse

-on ulkonäöltään vastenmielinen

-on luonteeltaan sosiaalisesti kömpelö, eikä osaa sosiaalisia normeja

-kokematon seksipelkoinen friikki (plus vastenmielinen alapää)

-pelkää kaikkea uutta

-ei osaa ottaa muita huomioon

Lähipiirin kuvailemaa: ei osaa ottaa vastuuta asioista, n@tsi, k€hari, sairas, itsekäs, ym. Enkä mä senlisäksi osaa ilmaista itseäni oikein, koska kaikki tekemäni aloitteet kiinnostavaa miestä kohtaan on kusseet ihan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä34346 kirjoitti:

"- Hän ei halua omia lapsia (toisille tämä käy, mutta tietysti tuossa iässä alkaa rajaamaan pois monia miehiä jotka ehdottomasti haluaisivat)"

Paljastuit provoksi. Miehet just katoaa jos tuo ilmi liian aikaisessa vaiheessa että haluaa lapsia.

Ei, vaan ainoastaan tietynlaiset miehet katoaa. Eli ne sitoutumiskyvyttömät playboyt.

Miehissäkin on vakaita perhetyyppejä, esimerkiksi oma miheni oli 22v kun tutustuimme, ja yksi ensimmäisis asioista mitä hän minulta kysyi netissä (ennen kuin tavattiin) oli että haaveilenko perheestä, haluanko lapsia. Hän itse kertoi haluavansa. Nyt ollaan 28v ja lapsi tulossa lähiaikoina.

Yli 30-vuotiaista miehistä 40 % ei pidä lapsista ja suurempi osa ei halua lapsia. Hyvin harvassa ovat miehet, jotka aidosti haluaisivat lapsia parikymppisenä.

En itse asiassa tunne yhtään ikisinkkua paitsi yhden lapsuudenkaverin, joka on äärimmäisen ujo. Ei kyllä olla oltu vähään aikaan tekemisissä, että on voinutkin löytää jonkun tai ehkä sillä oli ollutkin jo joku, mutta kun on ujo niin ei kerro. Lisäksi oma siskoni, mutta se onkin täysi narsisti, aivan sairas. Jos narsistitestin tekee niin saa 8/9 pistettä vähintään, pers.häiriödiagnoosi löytyy. Tai se ei itse asiassa ole ikisinkku, muttei kukaan ole koskaan rakastunut siihen. Ja kyllä ihmettelen miten erilaisia saman perheen lapset voi olla. Siskoni on siis tällainen hyväksikäyttäjä, mielistelijä, manipuloija, väkivaltainen raivotar, toisia kunnioittamaton kostaja, täysi hullu. Joitain sutinoita on sillä ollut aika kamalien limanuljaskojen kanssa. Muita aivan ikisinkkuja en sitten tiedä. Töissä oli yksi nainen, joka ei ainakaan pitkään aikaan ollut seurustellut. Kulki maalta ja piti hevosista, en usko että piti miehistä. Ei varmaan naisistakaan sillain kyllä? Ainiin on mun isäni kyllä "ikisinkku", parisuhteessa ei ole ollut vuosikymmeneen. Mihinkä se naista tarviskaan toisaalta? Itse olen pitkässä parisuhteessa, mutta kyllä välillä haaveilen ihan yksinolosta. Jos jäisin sinkuksi niin en ihan heti ensimmäisen enkä toisenkaan kanssa väkisin yrittäisi kimppaan.

Minä. Viihdyn yksin ja on mt-ongelmia. Uskon että musta aistii jo kauas sellaisen auran, että parisuhde ei sovi tai kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä34346 kirjoitti:

"- Hän ei halua omia lapsia (toisille tämä käy, mutta tietysti tuossa iässä alkaa rajaamaan pois monia miehiä jotka ehdottomasti haluaisivat)"

Paljastuit provoksi. Miehet just katoaa jos tuo ilmi liian aikaisessa vaiheessa että haluaa lapsia.

Ei, vaan ainoastaan tietynlaiset miehet katoaa. Eli ne sitoutumiskyvyttömät playboyt.

Miehissäkin on vakaita perhetyyppejä, esimerkiksi oma miheni oli 22v kun tutustuimme, ja yksi ensimmäisis asioista mitä hän minulta kysyi netissä (ennen kuin tavattiin) oli että haaveilenko perheestä, haluanko lapsia. Hän itse kertoi haluavansa. Nyt ollaan 28v ja lapsi tulossa lähiaikoina.

Yli 30-vuotiaista miehistä 40 % ei pidä lapsista ja suurempi osa ei halua lapsia. Hyvin harvassa ovat miehet, jotka aidosti haluaisivat lapsia parikymppisenä.

Ei nyt ihan noin vai ovatko miehet ihan oikeasti niin urpoja, että melkein kaikki isät on lopulta nöyrtyneet naisen määräilyyn isiksi? Tai melkein kaikille sattunut vahinko vaikka kaveriporukoissa olisi joku, jota on huijattu? Luulisi, että enemmistö miehistä (kun ei melkein kukaan mies halua lapsia) osaisi huolehtia ehkäisynsä silloin? Ja osaakin. Suurinosa miehistä ei halua lapsia kenen tahansa naisen kanssa. Eihän suurinosa naisistakaan halua lapsia kenen tahansa miehen kanssa. Mutta kyllä yleensä kun lapsi tehdään, on se molempien toiveesta pantu alulle tai yhteisestä välinpitämättömyydestä annettu vahingolle mahdollisuus (eli saanut tulla jos sit tulee). Sun mainitsemista yli 30-vuotiaista miehistä vähintään 40% on jo isiä. Ja lopuista vielä enemmistö on avoin ajatukselle, että saattaisi lapsen haluta tai haluaa. N. 90% kaikista miehistä loppujen lopuksi toivoo lapsia vaikka koska vain kenen tahansa kanssa. Tarkoitatko, että yli 30 v sinkkuina olevista miehistä 40% ei pidä eikä sitä isompi prosentti yli 30v sinkkuina olevista miehistä halua lapsia? Yli 30 v sinkkumiehet eivät ole kaikki yli 30 v miehet.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse

-on ulkonäöltään vastenmielinen

-on luonteeltaan sosiaalisesti kömpelö, eikä osaa sosiaalisia normeja

-kokematon seksipelkoinen friikki (plus vastenmielinen alapää)

-pelkää kaikkea uutta

-ei osaa ottaa muita huomioon

Lähipiirin kuvailemaa: ei osaa ottaa vastuuta asioista, n@tsi, k€hari, sairas, itsekäs, ym. Enkä mä senlisäksi osaa ilmaista itseäni oikein, koska kaikki tekemäni aloitteet kiinnostavaa miestä kohtaan on kusseet ihan täysin.

Kuulostaa siltä, että olet väärässä ympäristössä. Joka haukkuu noilla sanoilla,paljastaan itsensä. Mitäpä jos laittaisit ympäristön vaihtoon ja etsisit rakentavaa seuraa?

Mun tuntemat ikisinkut, jotka haluaisivat parisuhteen mutta eivät löydä ovat kovin samantyyppisiä. Ovat persooniltaan melko ”laimeita” eli ei oikein mitään massasta erottuvaa piirrettä tai mielenkiinnon kohdetta. Oikein mukavia mutta aika harmaita hiirulaisia. Kuitenkin sitten miehelle on todella paljon vaatimuksia.

Epäviehättäviä tai äärimmäisen torjuvia. Jos näköä löytyy vähänkin niin yksinoleminen on oma valinta. Kusipäisimmillekin tapauksille löytyy aina joku ottaja.

Vierailija kirjoitti:

Toiseksi viimeistä kohtaa lukuunottamatta ystäväsi kuulostaa ihan minulta. (Minä näen erittäin selvästi erilaiset skenaariot, se ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi olla spontaani vaan olen aina varautunut kaikkeen, ei tule yllätyksiä.)

Minäkin olin nuorena pitkään sinkkuna. Nyt olen ollut 15 vuotta erittäin onnellisesti naimisissa. Se sinkkuus voi katsos olla ihan omaa valinta; ei viitsi haaskata aikaansa muihin kuin sellaisiin miehiin jotka ovat sen arvoisia.

Mitä deittiappeihin tulee, ne ovat miehenkipeitä hempukoita varten. Paras parisuhde syntyy kun osapuolilla on mahdollisimman samanlainen arvomaailma, ja sellainen kumppani löytyy todennäköisimmin siitä omasta elinpiiristä: harrastuksista tai ystävien kautta tms.

Mitä negatiivisuuteen tulee, huomattava osa miehistä tuntuu viehättyvän kyynisyydestä ja vittuilusta merkittävästi enemmän kuin sydämistä ja halinalleista.

Alapeukutin tämän kommentin takia. Tämä voi ehkä pitää paikkansa nuorten ihmisten kohdalla, mutta on monille oman ikäisilleni varsin epätodennäköistä.

Ystävät tuntevat toisia eronneita keski-ikäisiä, joista ovat kuulleet siltä entiseltä puolisolta kaikki ikävät puolet. Kuka sellaisia haluaisi parittaa eteenpäin ystävilleen? Todella harvat järjestävät juhlia, jossa saattaisi tavata jonkun tuntemattoman sinkun. 

Harrastuksissa ehkä saattaisikin törmätä uuteen ihmiseen, tosin keski-ikäisillä harrastusporukat alkavat usein olla aika muuttumattomia, ja lasten takia sosiaalisia harrastuksia on joutunut vähentämään. Pari pariskuntaa tiedän, jotka ovat tavanneet lapsen harrastuksen kautta. 

Työpaikka on tietysti klassinen paikka löytää uusi kumppani. Moni vaan työskentelee nais- tai miesvaltaisella alalla, työssä, jossa ei tule sosiaalisia kontakteja tai (nyt varsinkin) kotona. Omaan työpaikkaani on tullut viimeisen parin vuoden aikana yksi sopivan ikäinen mies, tuore isä. 

Lihavia.