Millaisia ovat tuntemanne vuosia sinkkuina olleet naiset?

Vierailija kirjoitti:

Puhutpa rumasti tutustasi.

Tämä! Täytyy melkein ihmetellä, miten noin mukavalta vaikuttava tuttu viihtyy lähelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on hankittu. Tiedän jo millaisia miehet on. Pidän elämästäni enkä halua pilata sitä miehellä. Tiedän kokemuksesta, että ne pilaa sen.

Sama täällä. +Monet erot takana. En jaksa sydänsuruja enää.

Minä päätin että en ala enää istumaan terapiassa toisen ihmisen pääongelmien takia tai syömään psyykelääkkeitä että kestän väkivaltaa ja alistamista mitä parisuhteissa on.

Vuosia sinkkuna oleva nainen on sellainen, jolla ei ole internetiä eikä poistu koskaan kotoaan. Tai sitten miehet ottaa muuten vaan aivoon. Eipä noita muuten oikein pidempään sinkkuna tunnu näkyvän.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä34346 kirjoitti:

"- Hän ei halua omia lapsia (toisille tämä käy, mutta tietysti tuossa iässä alkaa rajaamaan pois monia miehiä jotka ehdottomasti haluaisivat)"

Paljastuit provoksi. Miehet just katoaa jos tuo ilmi liian aikaisessa vaiheessa että haluaa lapsia.

Ei, vaan ainoastaan tietynlaiset miehet katoaa. Eli ne sitoutumiskyvyttömät playboyt.

Miehissäkin on vakaita perhetyyppejä, esimerkiksi oma miheni oli 22v kun tutustuimme, ja yksi ensimmäisis asioista mitä hän minulta kysyi netissä (ennen kuin tavattiin) oli että haaveilenko perheestä, haluanko lapsia. Hän itse kertoi haluavansa. Nyt ollaan 28v ja lapsi tulossa lähiaikoina.

Sama juttu, paitsi oltiin 20. Aika pian lapsi ja perhehaaveet tulivat keskustelun aiheeksi, olivat miehelle tärkeä asia. Ollaan myös 28v ja lapsi tulossa.

Jos vertaa aloittajan tekstistä välittyviä mielikuvia a) aloittajasta itsestään ja b) kuvaamastaan naisesta, niin paljon parempi mielikuva ihmisenä syntyy b) vaihtoehdosta. Aloittajasta syntyy mielikuva tuomitsevasta ja ennakkoluuloisesta, toisten elämään tunkeutuvasta tasapaksusta talliaisesta, kun taas kuvattu nainen vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja omaperäiseltä ihan niine virheineenkin.

Jollei hän kaipaa kumppania, vaan on elämässä muut prioriteetit.

Itse olen tällainen pitkäaikaisesti sinkku. Varmaan aivan epäkelpo nainen ja huono ihminen siis.

Jostain deittisovelluksista ja miehistäkö se onni ja autuus löytyy, huhhuh. 

Nyt on kaikki kuultu. 

Minun mielestä on hieno piirre ihmisessä ettei kelpuuta ihan mitä tahansa ja että osaa suojella itseään edeltäkäsin. Kyllähän ne miehet tykkää kun nainen on tahdoton lapanen ja vaan tyytyväisenä hihittelee, mutta ihmisenä tuollainen hölmö on rasittava. Valitsen aina mieluummin ihmisen joka tarjoaa ratkaisuja, koska sellainen ihminen välittää ja on kuunnellut toisin kuin jaxuhaleja jakelevat hömelöt.

Minä olen nainen joka ei ole koskaan asunut miehen kanssa enkä tule asumaan, ja ihan omasta halusta.

Ei nappaa yhtään koko ajatus jakaa huushollia kenenkään kanssa.

Niin paitsi tietysti tuon lapseni, joka jo kohta lentää pesästä.

Ei kiinnosta seksi, ei kiinnosta miehet. Elämässä on ihan muunlaiset kiinnostuksen kohteet, joista saan iloa.

Jokainen tavallaan. Mutta usein tuntuu että parisuhdeihmiset eivät ole oikein sinut itsensä kanssa, ovat jatkuvasti tyytymättömiä elämäänsä, eivät keskity kuin pinnallisiin asioihin ja siihen miltä asiat näyttävät ulospäin. Ei tietenkään kaikki, mutta ainakin ne jotka alati hyppäävät suhteesta toiseen. Tiedän näitä suhderiippuvaisia parikin. Yksin eivät ole olleet päivääkään aikuiselämässään, aina oltava parisuhteessa. Säälittävää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ollut kunnolla parisuhteessa, olen tämmöinen erakkoluonne enkä jaksa kauaa olla toisten ihmisten seurassa.

Yksi lapsi on siunaantunut, kaksin elelemme lukiolaisen kanssa, vaikka muukin perhe on läheinen.

En kai minä ihan peruspirjo sitten ole, vaikka ihan tavallinen pulliainen olenkin.

Parisuhteessa en voi edes kuvitella eläväni, ei tulisi mitään. Minulla on omat piintyneet tavat olleet nuoresta asti ja minä en jaksa kotonani mitään draamaa ja puhinaa. En tykännyt koskaan edes seksistä, sillon kun sitä sielä satunnaisesti harrastin. Halusin vain lapsen.

Jotenkin on aina ihmetyttänyt naiset jotka ovat vuosikymmeniä saman miehen kanssa ja joutuvat tarjoilemaan seksiä miehelle viikottain, ettei sille tulisi paha mieli. Minulle sellainen olisi tosi nöyryyttävä elämäntapa. 

Paras ystäväni sattuu olemaan itseni kaltainen ilman miestä viihtyvä nainen myös, vaikka on luonteeltaan aivan vastakohtani, hän kaksi lasta tehnyt ja kasvattanut yksin, eikä todellakaan ottaisi koskaan miestä kotiinsa asumaan.

Kaksin välillä siunailemme kuin vanhat mummelit, miten jotkut tuttumme vaihtavat suhteita kuin sukkia, tai pysyvät iäti kumppaninsa kanssa. Se tuntuu meille niin vieraalta tavalta elää.

Juu ja en ole mikään sinkku, vaikka tuli avauduttua, minusta sinkut ovat ihmisiä jotka ETSIVÄT KUMPPANIA, minä en etsi yhtään mitään enkä halua miestä.

"Joutuvat tarjoamaan seksiä viikoittain"? Eikö mieleen ole juolahtanut, että toiset naiset saattaa nauttia seksistä ja itse haluta sitä? Aika viktoriaaninen ajattelutapa sulla, jos luulet että ainoastaan mies nauttii seksistä ja naiselle se on vain pakollinen paha, joka on kestettävä, "close your eyes and think of England", kuten kuuluisa lainaus menee. Vaikka tällainen olisi ollut totta sinun kohdallasi, niin älä nyt hyvä ihme yleistä sitä kaikkiin muihin naisiin.

Minua ainakin olisi ihan turha säälitellä parisuhteesta ja seksiin "joutumisesta", haluaisin miestäni vaikka joka päivä monta kertaa, mutta pahuksen ukko vaan ei jaksa niin paljon pyöriä lakanoissa kuin itse mielelläni haluaisin. Eli näinkin päin voi mennä, että naisella olisi suhteessa se korkeampi libido. Yhden yön jutut tai monen miehen pyörittely ei kylläkään oo koskaan kiinnostanut. Olen harrastanut seksiä vain oman mieheni kanssa, mutta hänestä en voi saada tarpeekseni.

Meitä tässä kohtaa nyt kaksi mies ja nainen. Molemmat olemme ollee sinkkuina vuosia tai oikeammin jo yhteensä vuosikymmeniä. Minä (mies) aina ja nainen sen jälkeen kun hänen lastensa isä kuoli tapaturmaisesti noin 10 vuotta sitten. - Ikäeroa meillä on lähes yhtä paljon.

Olemme ystäviä. Mutta paria meistä tuskin ikinä tulee. (Esimerkiksi siksi, että minä elättelen vielä toivetta saada lapsia kun taas nainen meistä on sitä mieltä, että hän on jo lapsensa saanut, eikä haluaisi enää täydennystä)

Olemme vuosien saatossa tahoillamme treffaillee ja tapailleetkin muita. Ystävyytemme on säilynyt.

Joskus olemme nauraneet, että tämä ystävyytemme on paljon parempaa kuin "oikea parisuhde" vaikka aina olemme yhtä innostuneita ja kannustavia olleet toisiamme kohtaan, kun on näyttänyt hetkenkin sille, että nyt on toista lykästänyt "kumppanin metsästyksessä".

- No. itse voin toki myöntää, että joskus olen kokenut pientä mustasukkaisuutta. Mutta se oli silloin kun pelkäsin, että ystävyytemme häviäsi. (Minulle on ollut tärkeää, että elämässäni on äitini lisäksi ainakin yksi merkittävä nainen; vaikea selittää miksi) 

Enää en osaa pelätä ytävyytemme häviävän. Mutta varmasi se saattaa muovautua ja taipua elämän tulevissa käänteissä.    

Jos kolmikymppisestä sinkkunaisesta saa noin pitkän syytelistan, mitä mahtaisi saada minusta, joka olen sinkku vielä reilusti yli viisikymppisenä?

Minä en ole vielä tavannut miestä, jonka kanssa olisi syntynyt yhteisymmärrys siitä, että haluaisimme mahdollisesti elää loppuelämämme yhdessä. Vain omasta kuvakulmastani katsottuna en ole vielä tavannut miestä, joka olisi saanut minut harkitsemaan elämäntyylini radikaalia muuttamista.

Ikätovereistani minut erottaa se, etten ole koskaan tarvinnut kumppania esimerkiksi arjen pyörittämiseen, seuran pitämiseen tai lasten tekemiseen.

Mikso ottaa mi3stä riesakseen, kun elämä 8n onnellisempaa ja 100x helpompaa ilman? Juuri pääsin yhdestä etoon , niin uutta en ota. Suurin osa ystävistäni on kateellisia ja miettii, että miten voisivat toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on hankittu. Tiedän jo millaisia miehet on. Pidän elämästäni enkä halua pilata sitä miehellä. Tiedän kokemuksesta, että ne pilaa sen.

Sama täällä. +Monet erot takana. En jaksa sydänsuruja enää.

Minä päätin että en ala enää istumaan terapiassa toisen ihmisen pääongelmien takia tai syömään psyykelääkkeitä että kestän väkivaltaa ja alistamista mitä parisuhteissa on.

Tiiän ton tunteen. Itse olin askeleen päässä sairauslomasta ja mielialalääkkeistä kun päätin erota eksästä, jolla mt- ja päihdeongelma. Jos parisuhde johtaa omaan sairastumiseen niin ei kannata jatkaa.

Naiselta parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. Mies pn se hyötyvä osapuoli. Siksi en ole parisuhteessa

Miksi pitäisi olla miehen kanssa? Ihan kuin se olisi naisen elämän onni ja aitous? Huhuhuijakkaa

Vierailija kirjoitti:

Naiselta parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. Mies pn se hyötyvä osapuoli. Siksi en ole parisuhteessa

Minä en koe noin. Me ollaan tasavertaisia mieheni kanssa ja meillä arki on hyvää ja ihanaa. Siksi olen parisuhteessa.

Vaikuttaa tyypilliseltä Av-palstan naiselta, jonka miehet kiertävät kaukaa.

Urheilullinen, tykkää eläimistä, huumorintajuinen, ihanan positiivinen mutta työelämän ulkopuolella introvertti. Sosiaalinen työ nuorten kanssa vie energiaa ja hän haluaa viettää vapaa-aikansa yksin.  

Kaikki ei pyrikään "löytämään" ketään. Aika weetee-aloitus taas.