Lue keskustelun säännöt.
Lapselle ei riitä mikään, mitä teen.
18.11.2020 |
6-vuotias on ihan käsittämättömän tyytymätön kaikkeen.
Jos paistan munkkeja, hän olisikin halunnut omenakakkua. Syö munkin, mutta marisee koko illan, että koska teen omenakakkua.
Pyytää, että teen lelulle vaatteen. Askartelen sellaisen hänen vanhoista vaatteistaan. Muuten hyvä, mutta olisikin pitänyt olla toisenlainen. Yritän tehdä toisenlaisen. Ei kelpaa, ei ole tarpeeksi sellainen tai tällainen.
Pyytää, että autan lahkeet kumisaappaiden päälle. Autan. Ei kelpaa, pitäisi olla jotenkin paremmin ja eri tavalla.
Pyytää päästä kylpyyn. Lasken kylpyveden. Se on liian kuulemma liian kuumaa (on alle 37 asteista kuitenkin). Kehotan odottamaan hetken, niin lämpötila laskee. Ei, kylpy on pilalla, koska vesi oli liian kuumaa eikä kylpyyn voi mennä, vaikka vesi viilenisi - sitten se onkin jo liian viileää.
Kylvyssä on ainakin 10 kylpylelua. Mutta yksi puuttuu. Sitä ei löydy mistään ja sitä yhtä kylpylelua huudetaan seuraavat puoli tuntia.
Lapsi pyytää omenaa. Laitan omenanpaloja tarjolle. Pahaa, saisiko mandariinin. Laitan mandariinilohkoja lautaselle. Pahaa. Jne.
Tuntuu, että en tee mitään oikein. Pahinta on, että lapsi alkaa muistuttaa toista vanhempaansa, jonka mielestä en myöskään koskaan tee mitään oikein, ikinä. Koko sen ajan, kun olen hänet tuntenut, tein niin tai näin, niin teen aina väärin. Vaikka tekisin, kuten hän on pyytänyt, niin silti se on jotenkin väärin ja huonosti tehty.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan moittivat AP:ta, harva huomaa mikä on isän rooli tässä kuviossa.
Todennäköisesti sama kuin isoisänkin, eli geeniperimä ja alistuvien naisten löytyminen myös jälkikasvun pompoteltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Oikeasti mietityttää, voiko tuollainen käytös olla geeneissä? Vai onko vaan oppinut isältään.
Teidän olisi varmaan hyvä saada apua vuorovaikutukseen. Asiat ovat menneet pieleen jo kauan sitten, etkä luultavasti pysty itse enää muuttamaan omaa etkä näin ollen lapsenkaan käytöstä.
Tuohan on opittua käytöstä. Mies kohtelee sinua noin ja lapsi ottaa mallia. Niin kauan kuin olet poljettavana, tuo ei muutu. Sairasta vuorovaikutusta ja olet parisuhteessa alistettu. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi varmaan hyvä saada apua vuorovaikutukseen. Asiat ovat menneet pieleen jo kauan sitten, etkä luultavasti pysty itse enää muuttamaan omaa etkä näin ollen lapsenkaan käytöstä.
Mistä sellaista apua muka saa? Ei ainakaan neuvolan kautta. Yritin kerran ja se keskusteluapu, mitä sieltä sai, oli ihan yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on opittua käytöstä. Mies kohtelee sinua noin ja lapsi ottaa mallia. Niin kauan kuin olet poljettavana, tuo ei muutu. Sairasta vuorovaikutusta ja olet parisuhteessa alistettu. Hae apua.
Emme ole enää parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro päiväkotiin että teillä on nyt tällainen projekti ja jos lapsi on vaikka illan ilman kylpyä niin mitään kamalaa ei tapahdu, tai jos on syömättä. Päiväkodista voit saada neuvojakin. Aika iso muutos sinulla AP on edessäsi - oppia olemaan välittämättä. Mutta oikeasti: jos et tee sitä nyt, olet todella pulassa tuon lapsen kanssa kun se tulee murrosikään. Pyydä apua.
Ei saa pakottaa syömään omenaa eikä lasta voi pitää nälässä. Hyvähän se on että saa jotain mieleistä syötävää ettei kiukuttele sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et anna lapsen saada hyötyä käytöksestään. Toteutat todelliset seuraamukset. Jos ei pilkottu hedelmä kelpaa, on nälässä seuraavaan ruokaan. Jos ei istu autossa kunnolla, olette parkissa istuskelemassa kunnes istuu. Pysyt rauhallisena etkä ala vääntämään lapsen kanssa, hän on 6v. Perheneuvola voisi olla oikea osoite, ensin pari käyntiä sinä itseksesi ja sitten lapsen kanssa.
Ja otsikko kiteytti jo ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi kuolee viiden vuoden sisällä, älä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi varmaan hyvä saada apua vuorovaikutukseen. Asiat ovat menneet pieleen jo kauan sitten, etkä luultavasti pysty itse enää muuttamaan omaa etkä näin ollen lapsenkaan käytöstä.
Ihanko totta? Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta kuusivuotiaan uhmalta. Varsinkin jos vanhemmat ovat eronneet vastikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et anna lapsen saada hyötyä käytöksestään. Toteutat todelliset seuraamukset. Jos ei pilkottu hedelmä kelpaa, on nälässä seuraavaan ruokaan. Jos ei istu autossa kunnolla, olette parkissa istuskelemassa kunnes istuu. Pysyt rauhallisena etkä ala vääntämään lapsen kanssa, hän on 6v. Perheneuvola voisi olla oikea osoite, ensin pari käyntiä sinä itseksesi ja sitten lapsen kanssa.
Kuten sanoin, olemme olleet jo juttelemassa siellä neuvolan osoittamien sosiaaliohjaajien kanssa. Siitä ei ollut mitään apua. Eivät he osaa sanoa tällaiseen yhtään mitään. Päiväkodin henkilökunnan kanssakin olen jutellut. Lapsi on kuulemma siellä ihan erilainen. Isänsä luona on lähinnä pelokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on erityisherkkä. Siihen löytyy kirjallisuutta.
Eikä ole kuin nuori elämäntapavalittaja.
mistäköhän se semmoisen tavan on oppinut?
No ilmeisesti isältään kun ap mainitsi että äijä on samanlainen.
Lopeta kaikenlainen ylimääräinen palvelu niin jossain vaiheessa marina loppuu tai ainakin vähenee kun lapsi oppii että mitään hyvää siitä ei seuraa. On myös ihan OK sanoa lapselle napakasti että tuollainen marina on huonoa käytöstä ja jos se ei kohta lopu niin tulee seurauksia. Pelkäätkö vaatia lapselta hyvää käytöstä? Pelkäätkö lapsen raivareita? Jos noin, ehdotan ihan tosissani että etsit apua tuohon ongelmaasi. Se aiheutti jo sen että joudut (jouduit?) sietämään marisijamiestä. Nyt olet hyvää vauhtia joutumassa lapsesikin kynnysmatoksi ja lisäksi totutat lapsen huonoille tavoille. Se on lapselle suuri karhunpalvelus.
AP sinun on ensin tajuttava tämä tilanne: kyse ei ole siitä haluaako lapsi suihkuun vai kylpyyn, omenan vai mandariinin. Vaan se, että lapsi on - kauhukseen! - tajunnut, että sinusta ei ole hänelle mitään vastusta missään, että hänellä ei ole turvallista aikuista, joka kertoisi hänelle miten asiat tehdään missäkin tilanteessa, vaan hänen pitää yrittää päättää. Ja hän jatkaa tuota niin kauan, että se jämäkkä, lempeän jämäkkä turvallinen aikuinen löytyy.
Kysypä päiväkodista, käyttäytyykö lapsi siellä noin. Todennäköisesti ei. Ja jos yrittää, kysy mitä he tekevät. Tarjoavatko hänelle eri vaihtoehtoja, kunnes on tyytyväinen? Varmasti ei. Tyytyykö hän siihen, ja on tyytyväinen? Taatusti.
Vierailija kirjoitti:
Et anna lapsen saada hyötyä käytöksestään. Toteutat todelliset seuraamukset. Jos ei pilkottu hedelmä kelpaa, on nälässä seuraavaan ruokaan. Jos ei istu autossa kunnolla, olette parkissa istuskelemassa kunnes istuu. Pysyt rauhallisena etkä ala vääntämään lapsen kanssa, hän on 6v. Perheneuvola voisi olla oikea osoite, ensin pari käyntiä sinä itseksesi ja sitten lapsen kanssa.
eikä minusta ratkaisu voi olla se, että istun autossa odottamassa, että lapsi istuu kunnolla. Siihen voi mennä vaikka tunti. Yritin kerran niitä Supernanny-ohjelmassa esiteltyjä keinoja: pidetään lasta sylissä, kunnes hän rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Lapsi taisteli vastaan tunnin. Lopulta minulta vaan loppui voimat.
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Jos et tiedä, mitä tehdä, niin annat sen auton olla parkissa ja mietit, kunnes keksit jotain. Voit toki kysyä lapseltakin neuvoa, jos ei itselle tule mieleen mitään.
Ja tämä ei ole mitään sarkasmia tai piilo**ttuilua siitä, että lapsi päättäisi kaiken perheessänne. Ihan ehdotus vain. Paljon pienemmiltäkin lapsilta tulee rakentavia ideoita, kun ilmoitat että en voi ajaa jos et ole turvallisesti istuimessa, enkä voi jättää sinua autoon ja lähteä yksin kotiin.
T. Kolmen lapsen uhmat kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mietityttää, voiko tuollainen käytös olla geeneissä? Vai onko vaan oppinut isältään.
On oppinut isältään. Siis sen, että äiti on kynnysmatto ja hyppää kun käsketään. Että äitiä voi määräillä ja äidille voi märistä. Eihän äiti anna mitään signaalia etteikö näin olisi. Fiksu lapsi.
Kaikki vaan moittivat AP:ta, harva huomaa mikä on isän rooli tässä kuviossa.