Lapselle ei riitä mikään, mitä teen.
6-vuotias on ihan käsittämättömän tyytymätön kaikkeen.
Jos paistan munkkeja, hän olisikin halunnut omenakakkua. Syö munkin, mutta marisee koko illan, että koska teen omenakakkua.
Pyytää, että teen lelulle vaatteen. Askartelen sellaisen hänen vanhoista vaatteistaan. Muuten hyvä, mutta olisikin pitänyt olla toisenlainen. Yritän tehdä toisenlaisen. Ei kelpaa, ei ole tarpeeksi sellainen tai tällainen.
Pyytää, että autan lahkeet kumisaappaiden päälle. Autan. Ei kelpaa, pitäisi olla jotenkin paremmin ja eri tavalla.
Pyytää päästä kylpyyn. Lasken kylpyveden. Se on liian kuulemma liian kuumaa (on alle 37 asteista kuitenkin). Kehotan odottamaan hetken, niin lämpötila laskee. Ei, kylpy on pilalla, koska vesi oli liian kuumaa eikä kylpyyn voi mennä, vaikka vesi viilenisi - sitten se onkin jo liian viileää.
Kylvyssä on ainakin 10 kylpylelua. Mutta yksi puuttuu. Sitä ei löydy mistään ja sitä yhtä kylpylelua huudetaan seuraavat puoli tuntia.
Lapsi pyytää omenaa. Laitan omenanpaloja tarjolle. Pahaa, saisiko mandariinin. Laitan mandariinilohkoja lautaselle. Pahaa. Jne.
Tuntuu, että en tee mitään oikein. Pahinta on, että lapsi alkaa muistuttaa toista vanhempaansa, jonka mielestä en myöskään koskaan tee mitään oikein, ikinä. Koko sen ajan, kun olen hänet tuntenut, tein niin tai näin, niin teen aina väärin. Vaikka tekisin, kuten hän on pyytänyt, niin silti se on jotenkin väärin ja huonosti tehty.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (155)
taitaa äitikin olla joku erityisherkkä kun kaikki lapsen mielipiteen menee noin tunteisiin
Vierailija kirjoitti:
Jäte se ipana!
Jätä
Älä tottele tuollaista pompottelua, pahennat vain tilannetta. Jonkin aikaa joutuu sietämään järkyttävää kiukuttelua, mutta parempi se kuin pienen tyrannin kasvattaminen.
Opettele neuvolapsykologin kanssa miten lapselle laitetaan rajat.
Äh mitä askartelet lelulle vaatteen? Pistä lapsi tekemään se ITSE. Pala kangasta ja reiät käsien kohtiin, kas siinä liivi ja lapsi oppii myös arvostamaan äidin hienompia tekeleitä. Miksi ihmeessä palvelet lastasi noin?
Teet liikaa. Ei sinun mikään palvelija tarvitse olla.
Eikö aika laittaa rajoja lapselle ja laittaa vaikka lapsi itse tekemään niin oppii arvostamaan vaivaa.
Matkii sitä toista vanhempaa, joka valittaa ja mollaa.
Lapsesi on erityisherkkä. Siihen löytyy kirjallisuutta.
Omenat pois, kylvyt/kylpylelut pois, laittaa itse lahkeensa, etc.
Älä passaa. Sinä päätät. Lapsi tottelee tai on ilman.
Anna lapselle palvelun sijaan aseita käsitellä niitä tunteita, mitä tulee kun vanhemmat ei passaa ja kun ei ole mieluista. Lapsihan on ihan kädetön eei eieiei tän on pakko olla provo aargh
Lapsi pompottaa sinua. Onko hän oppinut puhetapansa isältään?
Älä hypi hänen jokaisen oikkunsa mukaan. Älä yritä miellyttää. Sano: nyt en tee, en vaihda, älä sitten syö. Muuten tuo ei lopu ikinä. Laita rajat. Älä ole pompoteltavana, kasvatat tyytymättömän lapsihirviön, yhdessä sen toisen vanhemman kanssa.
Laita rajat myös sille miehelle.
Siis tuo voi olla ihan luonteenpiirre, eikä sitä kasvattamalla pois saa :D
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on erityisherkkä. Siihen löytyy kirjallisuutta.
Eikä ole kuin nuori elämäntapavalittaja.
Ap, sinähän olet raukka ihan vietävissä. Ryhdistäydy aikuinen ihminen. Sun lapsen elämä on tosi turvatonta, kun sen pitää itse määrätä jo neljän vanhana elämässä, mikä kelpaa ja mikä ei . Ei ole tervettä.
Miksi olet itse opettanut lapselle että voi vain sormiaan napauttaa ja äiti palvelee. Ihmeissäni luin että mitä kaikkea passaat lapselle. Jos pyytää omenan ja sitten ei syökään niin ei meillä kyllä siinä tilanteessa palvella lapselle uutta hedelmää tai aleta tekemään toista vaatetta kun ensimmäinen ei kelvannut. Sanot, että voi olla ilman jos ei kelpaa. Itse sinä olet lapsen tuohon opettanut kun olet alkanut hänelle palvelijaksi. Nyt ei auta kuin pistää tiukasti stoppi omalle touhullesi ja huutohan siitä alkuun tulee lapsen puolelta mutta jos pysyt tiukkana niin ehkä pääsette vielä normaaliin tilanteeseen.
semmoisen olet sitten kasvattanut.