Lue keskustelun säännöt.
Lapselle ei riitä mikään, mitä teen.
18.11.2020 |
6-vuotias on ihan käsittämättömän tyytymätön kaikkeen.
Jos paistan munkkeja, hän olisikin halunnut omenakakkua. Syö munkin, mutta marisee koko illan, että koska teen omenakakkua.
Pyytää, että teen lelulle vaatteen. Askartelen sellaisen hänen vanhoista vaatteistaan. Muuten hyvä, mutta olisikin pitänyt olla toisenlainen. Yritän tehdä toisenlaisen. Ei kelpaa, ei ole tarpeeksi sellainen tai tällainen.
Pyytää, että autan lahkeet kumisaappaiden päälle. Autan. Ei kelpaa, pitäisi olla jotenkin paremmin ja eri tavalla.
Pyytää päästä kylpyyn. Lasken kylpyveden. Se on liian kuulemma liian kuumaa (on alle 37 asteista kuitenkin). Kehotan odottamaan hetken, niin lämpötila laskee. Ei, kylpy on pilalla, koska vesi oli liian kuumaa eikä kylpyyn voi mennä, vaikka vesi viilenisi - sitten se onkin jo liian viileää.
Kylvyssä on ainakin 10 kylpylelua. Mutta yksi puuttuu. Sitä ei löydy mistään ja sitä yhtä kylpylelua huudetaan seuraavat puoli tuntia.
Lapsi pyytää omenaa. Laitan omenanpaloja tarjolle. Pahaa, saisiko mandariinin. Laitan mandariinilohkoja lautaselle. Pahaa. Jne.
Tuntuu, että en tee mitään oikein. Pahinta on, että lapsi alkaa muistuttaa toista vanhempaansa, jonka mielestä en myöskään koskaan tee mitään oikein, ikinä. Koko sen ajan, kun olen hänet tuntenut, tein niin tai näin, niin teen aina väärin. Vaikka tekisin, kuten hän on pyytänyt, niin silti se on jotenkin väärin ja huonosti tehty.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (155)
Et sinä vaadi lapsellasi hyvää käytöstä. Toivot, mutta et vaadi, ja mahdollistat huonon käytöksen, koska siitä ei seuraa mitään epämiellyttävää vaan pikemminkin "miellyttävää" eli uusia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen antamaan lapsen huoltajuuden isälle. Timantti timanttia hioo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Sait ängettyä lapsen. Olisit siis saanut lapsen ängettyä ensimmäisen kehotuksenkin jälkeen. Miksi ylipäätänsä yritit ensin nostaa 6-vuotiasta? Kehoitus istua, jos lapsi ei istu, niin varoitus, että menettää esim. ruutuajan siltä päivältä, ja ljos lapsi ei vieläkään tottele, niin lapsi ängetään siihen turvavyöhön. Kunhan muistat, että uhkaat vain sellaisilla asioilla, jotka jaksat pitää. Taatusti tulee huutoa ruutuajan kieltämisestä, mutta lapsi tarvitsee rajat. parin kerran jälkeen on jo helpompaa.
Lapsella ei ole nälkä, jos pompottaa sinua ruoan kanssa. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin tarjoat koko illan sitä samaa omenaa. Sen jälkeen saa sitten muutakin. Tässä tapauksessahan ei ole mistään yököttävästä ruoasta kyse, koska lapsi ihan itse pyysi omenaa. Jos olisi kyseessä jokin ruoka-aine, jota lapsi maistaa ensimmäisen kerraan, niin se on sitten eri asia. Silloin kehutaan, että lapsi on uskaltanut maistaa uutta ruokaa, vaikka lopun jättäisi syömättä.
Jos lapsi ei mene kylpyyn, niin laitat lapsen suihkuun. Otat lapsen syliin, laitat suihkun päälle, ja menet vaikka vaatteet päällä sinne suihkuun. Lisäksi voit kertoa lapselle, että kaverit saattavat kiusata, jos iso lapsi haisee.
No, en edes ala kertoa tästä "ota syliin ja vie lapsi suihkuun"-kokeilusta, jonka kerran tein. Toteanpa vaan, että en tee enää toiste, koska en halua enää kaatua suihkun lattialla kivuliaasti.
Näissä kaikissa toistuu että oot tehnyt jotain kerran. KERRAN. Teet 20 kertaa ja sitten päätät oliko siitä hyötyä vai ei. Nyt lapsi on sen sijaan oppinut, että äidin saa omalla käytöksellä pois aika rankoistakin kohtaamisista, joten panoksia kannattaa koventaa äidin mukana, koska palkinto seuraa.
HUOH
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsen kanssa pysähtyä ja pyrkiä sanoittamaan hänen tunteitaan tyylillä "Nyt huomaan, että sinulla taitaa olla pettynyt olo, olenko oikeassa? Mistähän se voisi johtua, että sinulle on niin tärkeä tämä asia ja että siitä tulee paha mieli? Voisinko auttaa sinua tässä asiassa? Pettymys ja kiukku voi tuntua ikävältä mutta otetaan nyt rauhallinen hetki ja annetaan niiden tunteiden tulla, missä kohtaa kehoa ne tuntuu yms. Tunteet tulee ja tunteet menee, ja vaikka ne ei tunnu aina kivalta, niin on tärkeää saada tuntea ne, ja sitten lopulta huomaakin, että kyllä se kiukku-tunnekin loppui".
Eli et pyrkisikään "tekemään oikein" ja löytämään miljoonan eri vaiheen kautta, että onko se nyt munkki vai pannukakku vai pulla mitä lapsi haluaa (ja eihän tässä nyt oikeasti mistään pullasta ole kyse vaan siitä, että lapsella on jostain syystä huono olo ja se asia pitäisi kohdata). Lapsia myös ahdistaa se, ettei rajoja anneta, siitä voi tulla olo, ettei vanhempi ole turvallinen ja päätä joitakin asioita minun puolestani ja että aikuinen ei ole arvostuksen arvoinen. Rajat on rakkautta.
Olen yrittänyt sanoittaa ja kysyä. Lopputuloksena lapsi alkaa raivota, että ei hän tiedä, älä kysele. Tai sitten hän alkaa matkia puhettani lässyttävällä, inhottavalla äänellä kuin koulukiusaaja. Tämä on tullut nyt ihan kahden viimeisen viikon sisällä ja luulen, egttä on oppinut sen päiväkodista. Todella epämiellyttävää.
En alkanut tarjota munkin sijaan muuta. Harmittaa vaan, kun kuvittelet ilahduttavasi toista yllätysmunkeilla ja sitten saat kuulla koko illan valitusta, että koskas teet sitä omenakakkua.
Sitten sanot, että matkiminen on epäkohteliasta käytöstä ja et pidä siitä, se loukkaa. Siksi jos sitä tekee uudestaan, saa rangaistuksen. Rangaistus on joku sopiva, esim. lempilelu pois päiväksi. Kerrot ehdot ja pidät niistä kiinni. Jos valitetaan, niin sanot että jos ei halua epämiellyttäviä rangaistuksia, niin ei käyttäydy tavalla joka ei ole sopiva. Valinta on oma.
Eikö rangaistuksen pitäisi liittyä jotenkin asiaan? Tuohan on ihan tuulesta temmattu, että lempilelu pois, jos puhuu inhottavalla äänellä. Eihän se liity tilanteeseen mitenkään vaan on mielivaltaa.
Mutta joo. Minne minä sen lempilelun sitten laitan? Näen jo, miten lapselle tulee tuollaisesta raivo päälle ja hän penkoo sen lelun sieltä kaapista tai jostain, minne sen olen laittanut. Ainoa, mitä keksin, on iskeä se vaikka ulkovarastoon ja ovi lukkoon. Ja sitten lapsi karjuu siellä ulkovaraston oven takana loppuillan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsen kanssa pysähtyä ja pyrkiä sanoittamaan hänen tunteitaan tyylillä "Nyt huomaan, että sinulla taitaa olla pettynyt olo, olenko oikeassa? Mistähän se voisi johtua, että sinulle on niin tärkeä tämä asia ja että siitä tulee paha mieli? Voisinko auttaa sinua tässä asiassa? Pettymys ja kiukku voi tuntua ikävältä mutta otetaan nyt rauhallinen hetki ja annetaan niiden tunteiden tulla, missä kohtaa kehoa ne tuntuu yms. Tunteet tulee ja tunteet menee, ja vaikka ne ei tunnu aina kivalta, niin on tärkeää saada tuntea ne, ja sitten lopulta huomaakin, että kyllä se kiukku-tunnekin loppui".
Eli et pyrkisikään "tekemään oikein" ja löytämään miljoonan eri vaiheen kautta, että onko se nyt munkki vai pannukakku vai pulla mitä lapsi haluaa (ja eihän tässä nyt oikeasti mistään pullasta ole kyse vaan siitä, että lapsella on jostain syystä huono olo ja se asia pitäisi kohdata). Lapsia myös ahdistaa se, ettei rajoja anneta, siitä voi tulla olo, ettei vanhempi ole turvallinen ja päätä joitakin asioita minun puolestani ja että aikuinen ei ole arvostuksen arvoinen. Rajat on rakkautta.
Olen yrittänyt sanoittaa ja kysyä. Lopputuloksena lapsi alkaa raivota, että ei hän tiedä, älä kysele. Tai sitten hän alkaa matkia puhettani lässyttävällä, inhottavalla äänellä kuin koulukiusaaja. Tämä on tullut nyt ihan kahden viimeisen viikon sisällä ja luulen, egttä on oppinut sen päiväkodista. Todella epämiellyttävää.
En alkanut tarjota munkin sijaan muuta. Harmittaa vaan, kun kuvittelet ilahduttavasi toista yllätysmunkeilla ja sitten saat kuulla koko illan valitusta, että koskas teet sitä omenakakkua.
Lapsesi elää hankalaa ikää, ja perhedynamiikkakin kuulostaa hankalalta. Mieti nyt tarkkaan, että voisitko sinä saada ilon ja hyväksynnän tunteita jostakin muualta kuin lapselta. Silloin se leipominenkaan ei olisi niin ylikuumentunut tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittumainen kakara.
AP:lle tästä sellainen kommentti, että voi tosiaan käydä niin että annat lapsestasi kasvaa sellaisen, josta juuri kukaan ei pidä. Sitä et varmasti halua?
Olet saanut hyviä neuvoja. Mieti asioita.
Eikä kukaan halua istua päiväkodin parkkipaikalla tuntikausia, mutta niin on pakko tehdä, jos haluat näyttää että vain toimimalla asiallisesti lapsi saa toiveensa läpi. Ei kukaan pyydä sinua siellä istumaan aina, vaan ainoastaan ne päivät, että lapsi oppii ettei tollasella sekoilulla saa tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Kyllä voit aivan hyvin jättää kylvyn yhtenä iltana väliin, ei se niin likainen ole seuraavana päivänä. Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, niin sitten sopiikin olla nälkäinen. Seuraava ruoka kelpaa sitten taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Sait ängettyä lapsen. Olisit siis saanut lapsen ängettyä ensimmäisen kehotuksenkin jälkeen. Miksi ylipäätänsä yritit ensin nostaa 6-vuotiasta? Kehoitus istua, jos lapsi ei istu, niin varoitus, että menettää esim. ruutuajan siltä päivältä, ja ljos lapsi ei vieläkään tottele, niin lapsi ängetään siihen turvavyöhön. Kunhan muistat, että uhkaat vain sellaisilla asioilla, jotka jaksat pitää. Taatusti tulee huutoa ruutuajan kieltämisestä, mutta lapsi tarvitsee rajat. parin kerran jälkeen on jo helpompaa.
Lapsella ei ole nälkä, jos pompottaa sinua ruoan kanssa. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin tarjoat koko illan sitä samaa omenaa. Sen jälkeen saa sitten muutakin. Tässä tapauksessahan ei ole mistään yököttävästä ruoasta kyse, koska lapsi ihan itse pyysi omenaa. Jos olisi kyseessä jokin ruoka-aine, jota lapsi maistaa ensimmäisen kerraan, niin se on sitten eri asia. Silloin kehutaan, että lapsi on uskaltanut maistaa uutta ruokaa, vaikka lopun jättäisi syömättä.
Jos lapsi ei mene kylpyyn, niin laitat lapsen suihkuun. Otat lapsen syliin, laitat suihkun päälle, ja menet vaikka vaatteet päällä sinne suihkuun. Lisäksi voit kertoa lapselle, että kaverit saattavat kiusata, jos iso lapsi haisee.
No, en edes ala kertoa tästä "ota syliin ja vie lapsi suihkuun"-kokeilusta, jonka kerran tein. Toteanpa vaan, että en tee enää toiste, koska en halua enää kaatua suihkun lattialla kivuliaasti.
Näissä kaikissa toistuu että oot tehnyt jotain kerran. KERRAN. Teet 20 kertaa ja sitten päätät oliko siitä hyötyä vai ei. Nyt lapsi on sen sijaan oppinut, että äidin saa omalla käytöksellä pois aika rankoistakin kohtaamisista, joten panoksia kannattaa koventaa äidin mukana, koska palkinto seuraa.
HUOH
Minä en enää kokeile toista kertaa sellaista, mikä ei toimi. Lopputuloksena minä makaan suihkun lattialla ja märkä ja saippuainen lapsi juoksee kiljuen pitkin kotia. Mitä se lapsi siitä oppii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
semmoisen olet sitten kasvattanut.
Eihän tuo ap:n kasvatuksesta johdu, lapsi on vasta kuuden.
jflsdjflsf kirjoitti:
Eikä kukaan halua istua päiväkodin parkkipaikalla tuntikausia, mutta niin on pakko tehdä, jos haluat näyttää että vain toimimalla asiallisesti lapsi saa toiveensa läpi. Ei kukaan pyydä sinua siellä istumaan aina, vaan ainoastaan ne päivät, että lapsi oppii ettei tollasella sekoilulla saa tahtoaan läpi.
Mutta mikä olisi keino, jolla lapsi istuisi saman tien kunnolla sinne autoon eikä tarvitsisi istua tuntia jossain parkkipaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei voi hyvin ja näyttää sen ainoalle turvalliselle aikuiselle. Aseta turvalliset rajat. Etsikää kylpylelu ennen kylpyyn menoa. Pitäkää se aina samassa paikassa. Käyttäkää lämpömittaria kun laskette kylpyveden ja se oikea lämpö löytyy. Aina yhtä lämmintä. Leikattkaa yhdessä omena ja mandariini välipalaksi, tai banaani. Tai mitä ikinä. Jos mahdollista pidä rutiineista kiinni, tehkää aikataulut. Se luo turvaa arkeen lapselle. Ei 6-vuotias tahallaan käyttäydy huonosti tai käy valtapeliä. Aina on syy ja seuraus.
Joku mainitsi erityisherkkyyden - googlaa. Mieluiten englanniksi. Tieto tuo itseluottamusta.
Hyvin te tästä selviydytte!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsen kanssa pysähtyä ja pyrkiä sanoittamaan hänen tunteitaan tyylillä "Nyt huomaan, että sinulla taitaa olla pettynyt olo, olenko oikeassa? Mistähän se voisi johtua, että sinulle on niin tärkeä tämä asia ja että siitä tulee paha mieli? Voisinko auttaa sinua tässä asiassa? Pettymys ja kiukku voi tuntua ikävältä mutta otetaan nyt rauhallinen hetki ja annetaan niiden tunteiden tulla, missä kohtaa kehoa ne tuntuu yms. Tunteet tulee ja tunteet menee, ja vaikka ne ei tunnu aina kivalta, niin on tärkeää saada tuntea ne, ja sitten lopulta huomaakin, että kyllä se kiukku-tunnekin loppui".
Eli et pyrkisikään "tekemään oikein" ja löytämään miljoonan eri vaiheen kautta, että onko se nyt munkki vai pannukakku vai pulla mitä lapsi haluaa (ja eihän tässä nyt oikeasti mistään pullasta ole kyse vaan siitä, että lapsella on jostain syystä huono olo ja se asia pitäisi kohdata). Lapsia myös ahdistaa se, ettei rajoja anneta, siitä voi tulla olo, ettei vanhempi ole turvallinen ja päätä joitakin asioita minun puolestani ja että aikuinen ei ole arvostuksen arvoinen. Rajat on rakkautta.
Olen yrittänyt sanoittaa ja kysyä. Lopputuloksena lapsi alkaa raivota, että ei hän tiedä, älä kysele. Tai sitten hän alkaa matkia puhettani lässyttävällä, inhottavalla äänellä kuin koulukiusaaja. Tämä on tullut nyt ihan kahden viimeisen viikon sisällä ja luulen, egttä on oppinut sen päiväkodista. Todella epämiellyttävää.
En alkanut tarjota munkin sijaan muuta. Harmittaa vaan, kun kuvittelet ilahduttavasi toista yllätysmunkeilla ja sitten saat kuulla koko illan valitusta, että koskas teet sitä omenakakkua.
Sitten sanot, että matkiminen on epäkohteliasta käytöstä ja et pidä siitä, se loukkaa. Siksi jos sitä tekee uudestaan, saa rangaistuksen. Rangaistus on joku sopiva, esim. lempilelu pois päiväksi. Kerrot ehdot ja pidät niistä kiinni. Jos valitetaan, niin sanot että jos ei halua epämiellyttäviä rangaistuksia, niin ei käyttäydy tavalla joka ei ole sopiva. Valinta on oma.
Eikö rangaistuksen pitäisi liittyä jotenkin asiaan? Tuohan on ihan tuulesta temmattu, että lempilelu pois, jos puhuu inhottavalla äänellä. Eihän se liity tilanteeseen mitenkään vaan on mielivaltaa.
Mutta joo. Minne minä sen lempilelun sitten laitan? Näen jo, miten lapselle tulee tuollaisesta raivo päälle ja hän penkoo sen lelun sieltä kaapista tai jostain, minne sen olen laittanut. Ainoa, mitä keksin, on iskeä se vaikka ulkovarastoon ja ovi lukkoon. Ja sitten lapsi karjuu siellä ulkovaraston oven takana loppuillan.
Ei. Rangaistuksen ei pidä liittyä mitenkään asiaan. Mistä ihmeestä sinä sen olet keksinyt? Ja näköjään keksit ratkaisun. Tuskin lapsi jaksaa karjua ulkovaraston ulkopuolella kovin montaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Sait ängettyä lapsen. Olisit siis saanut lapsen ängettyä ensimmäisen kehotuksenkin jälkeen. Miksi ylipäätänsä yritit ensin nostaa 6-vuotiasta? Kehoitus istua, jos lapsi ei istu, niin varoitus, että menettää esim. ruutuajan siltä päivältä, ja ljos lapsi ei vieläkään tottele, niin lapsi ängetään siihen turvavyöhön. Kunhan muistat, että uhkaat vain sellaisilla asioilla, jotka jaksat pitää. Taatusti tulee huutoa ruutuajan kieltämisestä, mutta lapsi tarvitsee rajat. parin kerran jälkeen on jo helpompaa.
Lapsella ei ole nälkä, jos pompottaa sinua ruoan kanssa. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin tarjoat koko illan sitä samaa omenaa. Sen jälkeen saa sitten muutakin. Tässä tapauksessahan ei ole mistään yököttävästä ruoasta kyse, koska lapsi ihan itse pyysi omenaa. Jos olisi kyseessä jokin ruoka-aine, jota lapsi maistaa ensimmäisen kerraan, niin se on sitten eri asia. Silloin kehutaan, että lapsi on uskaltanut maistaa uutta ruokaa, vaikka lopun jättäisi syömättä.
Jos lapsi ei mene kylpyyn, niin laitat lapsen suihkuun. Otat lapsen syliin, laitat suihkun päälle, ja menet vaikka vaatteet päällä sinne suihkuun. Lisäksi voit kertoa lapselle, että kaverit saattavat kiusata, jos iso lapsi haisee.
No, en edes ala kertoa tästä "ota syliin ja vie lapsi suihkuun"-kokeilusta, jonka kerran tein. Toteanpa vaan, että en tee enää toiste, koska en halua enää kaatua suihkun lattialla kivuliaasti.
Siispä virheestä oppineena seuraavalla kerralla menet polviasentoon lattialle ja raahaat sen kakaran suihkuun. Jos joka ikinen kerta häviät nämä taistelut niin tuossa touhussa ei ole järjen hiventäkään. Lapsi oppii nopeasti että mistään ei seuraa mitään ja äiti luovuttaa kuitenkin, ja tekee kuten lapsi kulloinkin päättää haluta.
Mulle iski nyt vahva keittiöpsykologikohtaus mutta jos isä on tyranni jonka edessä lapsi ei saa edes itkeä, niin tuo pompottelu ja inhottava käytös voi hyvin olla testausta. Lapsi testaa onko edes joku turvallinen aikuinen sensitiivinen hänen tarpeilleen. Hän kokeilee mitä tapahtuu jos muuttaakin mieltään ja pyytää toista asiaa heti ensimmäisen perään, ja kuulostelee tuleeko siitä huutia vai toimiiko käsky. Teillähän se toimii.
Sinun on oltava turvallinen aikuinen muilla tavoin. Lapsella on nyt ihan liikaa päätösvaltaa taloudessanne.
Jos tarjottu ruoka tai herkku ei kelpaa, ollaan ilman ruokaa seuraavaan ruokailukertaan asti. Lapsi ei mene siitä rikki ja seuraava ruoka maistuu varmasti kun on kunnolla nälkä. Eri asia tosiaan jos ruoka on oikeasti jotain inhokkia tai sitä maistetaan ekaa kertaa.
/69
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Sait ängettyä lapsen. Olisit siis saanut lapsen ängettyä ensimmäisen kehotuksenkin jälkeen. Miksi ylipäätänsä yritit ensin nostaa 6-vuotiasta? Kehoitus istua, jos lapsi ei istu, niin varoitus, että menettää esim. ruutuajan siltä päivältä, ja ljos lapsi ei vieläkään tottele, niin lapsi ängetään siihen turvavyöhön. Kunhan muistat, että uhkaat vain sellaisilla asioilla, jotka jaksat pitää. Taatusti tulee huutoa ruutuajan kieltämisestä, mutta lapsi tarvitsee rajat. parin kerran jälkeen on jo helpompaa.
Lapsella ei ole nälkä, jos pompottaa sinua ruoan kanssa. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin tarjoat koko illan sitä samaa omenaa. Sen jälkeen saa sitten muutakin. Tässä tapauksessahan ei ole mistään yököttävästä ruoasta kyse, koska lapsi ihan itse pyysi omenaa. Jos olisi kyseessä jokin ruoka-aine, jota lapsi maistaa ensimmäisen kerraan, niin se on sitten eri asia. Silloin kehutaan, että lapsi on uskaltanut maistaa uutta ruokaa, vaikka lopun jättäisi syömättä.
Jos lapsi ei mene kylpyyn, niin laitat lapsen suihkuun. Otat lapsen syliin, laitat suihkun päälle, ja menet vaikka vaatteet päällä sinne suihkuun. Lisäksi voit kertoa lapselle, että kaverit saattavat kiusata, jos iso lapsi haisee.
No, en edes ala kertoa tästä "ota syliin ja vie lapsi suihkuun"-kokeilusta, jonka kerran tein. Toteanpa vaan, että en tee enää toiste, koska en halua enää kaatua suihkun lattialla kivuliaasti.
Näissä kaikissa toistuu että oot tehnyt jotain kerran. KERRAN. Teet 20 kertaa ja sitten päätät oliko siitä hyötyä vai ei. Nyt lapsi on sen sijaan oppinut, että äidin saa omalla käytöksellä pois aika rankoistakin kohtaamisista, joten panoksia kannattaa koventaa äidin mukana, koska palkinto seuraa.
HUOH
Minä en enää kokeile toista kertaa sellaista, mikä ei toimi. Lopputuloksena minä makaan suihkun lattialla ja märkä ja saippuainen lapsi juoksee kiljuen pitkin kotia. Mitä se lapsi siitä oppii?
No saman minkä sinäkin: vittumaista puuhaa useamman kerran toteutettuna. Nyt lapsi on oppinut että äitiä kannattaa vastustaa, koska äiti lopettaa.
Saanko kysyä ap, onko sulla jotain omia haasteita, mun on vaikea nyt ymmärtää miten vähän sä tajuat näistä neuvoista jotka on ihan lastenkasvatuksen peruskauraa ja -psykologiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mietityttää, voiko tuollainen käytös olla geeneissä? Vai onko vaan oppinut isältään.
On oppinut isältään. Siis sen, että äiti on kynnysmatto ja hyppää kun käsketään. Että äitiä voi määräillä ja äidille voi märistä. Eihän äiti anna mitään signaalia etteikö näin olisi. Fiksu lapsi.
Tämän lapsen vanhemmat ovat eronneet. Hän on vihainen ja surullinen. Hän haluaa takaisin ydinperheensä hinnalla millä vain. Hän tarkkailee, kuinka vanhemmat puhuvat toisilleen, ja päättelee että kaikki on äidin vikaa. Jos hänkin asettuu äitiä vastaan, ehkä hän saa isän ja perheensä takaisin.
No, voin kertoa, että suhteessamme oli niin paljon pielessä, että näinkään pieni lapsi ei halua ydinperhettä takaisin. Isä huutaa ja räyhää hänelle, jos häntä itkettää, eikä hän mene sinne kovin mielellään.
Palstan mukaan isä on siis täydellinen kasvattaja, kun tekee hankalan lapsen elämän ”epämiellyttäväksi”.
Vierailija kirjoitti:
jflsdjflsf kirjoitti:
Eikä kukaan halua istua päiväkodin parkkipaikalla tuntikausia, mutta niin on pakko tehdä, jos haluat näyttää että vain toimimalla asiallisesti lapsi saa toiveensa läpi. Ei kukaan pyydä sinua siellä istumaan aina, vaan ainoastaan ne päivät, että lapsi oppii ettei tollasella sekoilulla saa tahtoaan läpi.
Mutta mikä olisi keino, jolla lapsi istuisi saman tien kunnolla sinne autoon eikä tarvitsisi istua tuntia jossain parkkipaikalla?
Sinulla ei ole lasta joka kykenisi tuohon tällä hetkellä. Nyt sinun on opetettava hännelle tämäkin asia, eikä odotella että taivaasta tipahtaa sinulle uusi lapsi joka ei testaile rajojaan ja sinun hermojasi.
/69
Lapsesta on hyvää vauhtia tulossa narsisti, sosiopaatti tai psykopaatti. 6-vuotias lapsi on jo niin pitkälle kehittynyt (neurologisesti ja tunne-elämän osalta) että kukaan ei enää pysty "kitkemään pois" narsismia, sosiopatiaa tai psykopatiaa JOS lapsella todella on sellainen häiriö omassa geeniperimässä.
Monelle naiselle tulee yllätyksenä se, että kusipäinen mies siittää kusipäisiä lapsia. Lapsi saa puolet geeneistä suoraan isän puolen suvusta. Kannattaisi katsoa tarkkaan, millaisen miehen kanssa ryhtyy lapsentekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, luin kaikki kommentit. Mietityttää. Jos lapsi ei halua mennä kylpyyn, niin sitten on likaisena seuraavana aamuna eskarissa. Onko sekään sitten hyvä? Jos lapsi ei syö sitä omenaa eikä saa mandariinia tai muuta syötävää, niin sitten hän vasta kiukutteleekin, kun on nälkäinen.
Mutta ihan hyviä neuvoja. Miten nuo sitten käytännössä toteuttaisi? Tänään, kun hain lapsen päiväkodista, hän ei susotunut istumaan autossa istuimeensa vaan valui auton lattialle. Yritin nostaa häntä istuimeen. valui takaisin lattialle. Pyysin ystävällisesti istumaan kunnolla. Pyysin jämäkämmin. Komensin. Mitään ei tapahtunut. Lopulta sain jotenkin ängettyä lapsen siihen istuimeen ja turvavyön päälle.
Mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään? En voi jättää lasta ja autoa ja kävellä kotiin.
Sait ängettyä lapsen. Olisit siis saanut lapsen ängettyä ensimmäisen kehotuksenkin jälkeen. Miksi ylipäätänsä yritit ensin nostaa 6-vuotiasta? Kehoitus istua, jos lapsi ei istu, niin varoitus, että menettää esim. ruutuajan siltä päivältä, ja ljos lapsi ei vieläkään tottele, niin lapsi ängetään siihen turvavyöhön. Kunhan muistat, että uhkaat vain sellaisilla asioilla, jotka jaksat pitää. Taatusti tulee huutoa ruutuajan kieltämisestä, mutta lapsi tarvitsee rajat. parin kerran jälkeen on jo helpompaa.
Lapsella ei ole nälkä, jos pompottaa sinua ruoan kanssa. Jos lapsi valittaa nälkäänsä, niin tarjoat koko illan sitä samaa omenaa. Sen jälkeen saa sitten muutakin. Tässä tapauksessahan ei ole mistään yököttävästä ruoasta kyse, koska lapsi ihan itse pyysi omenaa. Jos olisi kyseessä jokin ruoka-aine, jota lapsi maistaa ensimmäisen kerraan, niin se on sitten eri asia. Silloin kehutaan, että lapsi on uskaltanut maistaa uutta ruokaa, vaikka lopun jättäisi syömättä.
Jos lapsi ei mene kylpyyn, niin laitat lapsen suihkuun. Otat lapsen syliin, laitat suihkun päälle, ja menet vaikka vaatteet päällä sinne suihkuun. Lisäksi voit kertoa lapselle, että kaverit saattavat kiusata, jos iso lapsi haisee.
No, en edes ala kertoa tästä "ota syliin ja vie lapsi suihkuun"-kokeilusta, jonka kerran tein. Toteanpa vaan, että en tee enää toiste, koska en halua enää kaatua suihkun lattialla kivuliaasti.
Näissä kaikissa toistuu että oot tehnyt jotain kerran. KERRAN. Teet 20 kertaa ja sitten päätät oliko siitä hyötyä vai ei. Nyt lapsi on sen sijaan oppinut, että äidin saa omalla käytöksellä pois aika rankoistakin kohtaamisista, joten panoksia kannattaa koventaa äidin mukana, koska palkinto seuraa.
HUOH
Minä en enää kokeile toista kertaa sellaista, mikä ei toimi. Lopputuloksena minä makaan suihkun lattialla ja märkä ja saippuainen lapsi juoksee kiljuen pitkin kotia. Mitä se lapsi siitä oppii?
Niinpä. Liukastut ja kaadut suihkussa 20 kertaa. Mitä lapsi siitä oppii?
Vaikuttaa siltä, että lapsi oikuttelee tahallaan. Mistä se sitten johtuu, en tiedä. Kaikki lapset eivät toimi niin. Oletko kysynyt häneltä, miksi hän oikuttelee? Hän on kuitenkin jo kuuden vanha, joten pitäisi alkaa pystyä perustelemaan tekojaan.
Yhtä hyvin voita minusta sanoa, ettet jaksa tuollaista kiukuttelua ja oikuttelua kovin kauan ja ettei se ole sinusta yhtään hauskaa. Entisaikaan lapselle olisi sanottu, että äidillä on muutakin tekemistä kuin noudattaa neidin oikkuja, mutta en tiedä, onko nykyään lupa puhua lapsille näin. Välillä on pakko peseytyä, halusi tai ei.
Vittumainen kakara.