Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde
En tiedä miten reagoisin, meillä meni jo pitkään huonosti ja sitten kesällä ehdotin, että otetaan avioero. Yhdessäolo tuntui niin raskaalta ja ilottomalta. Muutin omaan asuntooni teini-ikäisten lastemme kanssa ja avioeropaperit on laitettu eteenpäin. Olen ollut kiireinen töissä, joten en ole kovin ehtinyt miettiä eroa tai olla yhteyksissä ex-mieheeni. Nyt lapset kertoivat, että meidän entisessä kodissa asuu mieheni naisystävä ja he olivat tavanneet naisen, vaikutti ihan mukavalta ihmiseltä.
Erosta on nyt reilu kolme kuukautta niin ihmettelen mieheni nopeaa toimintaa. Nähtiin ohimennen kun mies haki lapset nyt täksi viikonlopuksi ja sanoin miehelle, että olen onnellinen hänen puolestaan.
En tiedä olenko vai en, mietin miltä minusta pitäisi tuntua, ehkä tuo nopea tahti ihmetyttää minua ja sitten kai mietin löydänkö itse ketään ja erottiinko me mistä syystä, mikä meillä oli vialla.
Miten te muut, oletteko olleet tässä tilanteessa, että entinen löytää nopeasti uuden ja itse jää jotenkin ihmettelemään elämän menoa. Ex-miehellä ei siis ollut suhdetta avioliittomme aikana vaan tapasi naisen kun olimme jo muuttaneet erillemme.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Onhan eron pettymys edessä aina kaikilla ja vaikean paikan tulleen kaipaamme tuttuun ja turvalliseen. Se voi ilmentyä lapsuuden perheen kaipuuna, exän kaipuuna, koti-ikävänä tai muuna vastaavana. Eron jälkeen uusi rakkaus voi olla aitoakin, mutta uutuuteen voi sekoittua kaipuuta johonkin turvalliseen ja jopa exään, vaikkei kaipauksen kohde olisikaan oikeasti se entinen kumppani.
Jos tapaa "liian pian" uuden hyvän kumppanin ja rakastuu, ei kai sitä kannata siksi ohittaa. Muistaa vain erottaa nuo ristiriitaisia tunteita aiheuttavat tekijät toisistaan. Monilla on mahdollisuus työpsykologiin, jonka luona voi edes pari kertaa käydä peilaamassa näitä tunteita ja ajatuksia. Uusi kumppani ei ole siihen oikea henkilö. Ihmismieli on kummallinen kyllä.
Varo ap katkeroitumasta miehen uudelle kumppanille. Kirjoituksistasi paistaa hieman läpi se, että tunteesi uhkaa henkilöityä. Teillä oli hieno suhde eikä se ole sen vähäisempi tai parempi kuin uusikaan
Tästä huomaa miten erilaisia ihmisten erot ovat. Ap ilmeiseti erosi suht lyhyen huonon kauden jälkeen, ja moni eroaakin. Tuolloin kannattaisi miettiä ennen eroa kunnolla, pitäisikö sittenkin korjata vanha eikä erota, koska eron jälkeen tottakai alkaa ikävöidä vanhaa, jos yhdessä oli onnellista ennen hankalaa ajanjaksoa.
Sitten on niitä, jotka eivät eron jälkeen suostuisi missään tilanteessa palaamaan enää entiseen, ahdistavaan suhteeseen ja exän luo. Silloin tietää eronneensa oikeista syistä, kun voi joka päivä olla onnellinen siitä, että erosi. Eikä suhdetta todellakaan muistele sanoin *Meillä oli hieno suhde*!
Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ei tarvitse surra suhteen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet kelpaavat heti käyttöön.
Muutaman viikon ja kuukaudenkaan jälkeen toista ei edes tunne vielä!
Tuo "toistensa tunteminen", ei siihen nyt niin hirvittävän pitkää aikaa tarvitse kulua. Jos nimittäin molemmat haluavat toisiinsa rehellisen avoimesti tutustua. Keskustelujahan se tietenkin vaatii. Ja kyllä siinä tietysti auttaa ns. elämänkokemuskin ettei olla enää aivan parikymppisiä.
No mun faija meni tasan tarkkaan vuosi avioeron virallisesta voimaan astumisesta uudelleen naimisiin ja siitä puolen vuoden kuluttua syntyi heille vauva.
ihme valittaja. jättää miehensä ja sitten kyttää ja valittaa miehen tekemisiä
Minulle jäi epäselväksi, että jätittekö te avioero hakemuksen 3kk sitten vai että virallinen avioero astui voimaan 3kk sitten?
Se on jännä, kun jotkut vaihtavat kumppania kuin sukkaa ja toiset eivät millään löydä edes puolen vuoden seurustelusuhdetta.
3kk erosta ja lapsille esitelty uusi nainen. Ongelmia luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mulle/meille kävi just noin. Ex-mieheni alkoi juurikin seurustelemaan vajaa kuukausi erosta. Kolme kumppania 7 kk aikana ja kahdeksantena tapasi nykyisen, jonka kanssa muuttivat 2 kk tuntemisen jälkeen yhteen. Lapset ja minä ihan ihmeissämme. Mä jäin lasten kanssa aikalailla yksin ja vasta 6 v eron jälkeen olen löytänyt rinnalleni uuden miehen. Miehet tosiaan toimivat usein noin, mutta onneksi eivät kaikki. Itse kyllä uutta kumppania etsiessä kaarsin kaukaa moiset suhteesta toiseen hyppääjät! Tsemppiä!
Vaikutatte ap kanssa hieman naiiveiltä. Epäilen, että miehillänne oli uusi katsottuna jo ennen eroa. Juuri sen takia oli avioliitto loppupuolella niin ankea.
LouLou kirjoitti:
Minulle jäi epäselväksi, että jätittekö te avioero hakemuksen 3kk sitten vai että virallinen avioero astui voimaan 3kk sitten?
Ei mitään merkitystä, kun aloitus on vuodelta 2020.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nykyään avioerot ole yleisempiä kuin pitkät liitot, kymmenenkin vuotta on pitkä aika.
Minulla oli nuorempana uskovainen naiskaveri, joka meni 24-vuotiaana naimisiin uskovaisen miehen kanssa puolen vuoden seurustelun jälkeen. He eivät olleet edes harrastaneet seksiä ennen hääyötä. Sitten he erosivat joku 5-7 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin 2 v eron jälkeen paljon nettitreffeillä. Mutta taloudellinen tilanne oli heikko. Se hankaloitti asioita.
Ex äni on hyvin komea. Käymme yhdessä lasten kanssa jossain max 2 krt vuodessa ja näen kuinka hän saa huomiota naisilta jatkuvasti.
Tässä siis tulee taas todistetuksi miten suuri osa naisista on hormonihöyryisiä itseään hillitsemään kykenemättömiä typeriä kanoja.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Siis missä on se sika joka pitäisi jättää (ja jota siis ei ole vielä jätetty)
Sinä halusit että mies kärsii ja mietti minkä menetti ja olit surullinen kun itse jäit yksin ja hän sai uuden.
Ap siis miettii eroansa ja tuliko kaikki tehtyä.
Sitä hän ei ole tainnut kertoa että olisivatko he avioliittoleirille menemällä yrittäneet saada liittonsa pelastetuksi.
- Muuten vielä: ap:kään ei näköjään onnistu sanoittamaan asiaansa ilman sen v-sanan käyttöä. Mikä kyllä kuvaa hyvin tuollaisten ihmisten sisäisten mielentilan liikkeiden laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyh. Miehet ei käsittele asioita, ne vain tekee.
Näin. Miesten tunnekapasiteetti ei riitä mihinkää
Joillakin naisilla ei nähtävästi ole kapasiteettia bongata miehiä joilta löytyy myös tunnekapasiteettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet kelpaavat heti käyttöön.
Muutaman viikon ja kuukaudenkaan jälkeen toista ei edes tunne vielä!
Tuo "toistensa tunteminen", ei siihen nyt niin hirvittävän pitkää aikaa tarvitse kulua. Jos nimittäin molemmat haluavat toisiinsa rehellisen avoimesti tutustua. Keskustelujahan se tietenkin vaatii. Ja kyllä siinä tietysti auttaa ns. elämänkokemuskin ettei olla enää aivan parikymppisiä.
Mahtaa olla yksioikoinen ihminen , jos hänet oppii tuntemaan parissa kuukaudessa.
Mitäs jätit ja mitä ex-miehesi asiat enää sinulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsittelyn vasta erottuanne, mutta mies on käsitellyt asiaa jo ennen eroanne. Kun aikoinaan erosin, olin käsitellyt rakkauden loppumisen ja suhteen päättymisen aiheuttamat tunteet jo valmiiksi ja eropapereiden allekirjoittaminen oli vain lopullinen piste yhdelle aikakaudelle ja yhdelle osalle elämääni. Voisin verrata sitä laihdutuskuuriin, jossa toinen laihduttaa ensin ja ostaa sitten vasta hoikan ihmisen vaatteet, ja toinen ostaa ensin ne vaatteet ja vasta sitten alkaa laihduttamaan. Laihduttaminen on vertauskuvassani parisuhteen päättymiseen liittyvien tynteiden käsittely ja vaatteiden osto on eropapereiden allekirjoittaminen.
Ei näinkään, oikeastaan hyvä, että vastailen koska asiat selkenee tässä kun kirjoitan.
Sanoit Vaikuttaa siltä, että sinä olet aloittanut parisuhteenne päättymisen käsitte
Mihinkähän tuo luottamattomuus ulkopuoliseen parisuhdeterapiaan on perustunut? Ainakin on jo siis etukäteen rajattu pois yksi mahdollisen avun lähde omassa paremmassa tietäväisyydessä.
Ja terapeuttejakin on erilaisia, jos yhden kanssa ei onnistu, niin toisen avulla voivat solmut aueta, rypyt suoristua ja tie aueta taas miellyttävänä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija:
Muutaman viikon ja kuukaudenkaan jälkeen toista ei edes tunne vielä!
Tuo "toistensa tunteminen", ei siihen nyt niin hirvittävän pitkää aikaa tarvitse kulua. Jos nimittäin molemmat haluavat toisiinsa rehellisen avoimesti tutustua. Keskustelujahan se tietenkin vaatii. Ja kyllä siinä tietysti auttaa ns. elämänkokemuskin ettei olla enää aivan parikymppisiä.
Mahtaa olla yksioikoinen ihminen , jos hänet oppii tuntemaan parissa kuukaudessa.
Ei kaikilla ihmisillä ole luonne ja toimintatavat korkkiruuvinkieroja.
Mötörhead: The chase is better than catch.
Ap:lle. vai oliko jo miehellä tiskin alla uusi nainen valmiina ja "italialainen lakko" sai hänet vapaaksi? Naisten (yleistys) hyvä ja huono puoli tulee olemaan helpolla luovuttaminen koska uuden seuraavan miehen saa joka tapauksessa vähemmällä henkisellä pääomalla kuin yrittää muuttaa huonolta tuntuva parisuhde hyvemmäksi.