Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde

Vierailija kirjoitti:

VITUTTAKO?

Näin viiden vuiden jälkeen, luulen APn päässeen yli asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, miehet ottaa ihan kenet vaan. Kunhan on joku maksamassa kaiken puoliksi ja tekemässä ruokaa ja pyykkää. 

En tiedä minkälaisia miehiä tunnet mutta minun kohdalla asia ei todellakaan ole noin. Pääsin vihdoinkin eroon surkeasta suhteesta enkä missään nimessä halua mitään epävakaata tuuliviiriä elämääni. Jos ei kolahda todella kovaa, aion elää itsekseni ja rauhassa vailla jatkuvaa draamaa. M50

Joo niin juuri.  "Jos ei kolahda todella kovaa..."  Todennäköisesti kolahtaa joka tapauksessa eikä siihen niin kauhean kauan mene.  

 

Sitä ei voi tietää...prioriteetit muuttuu elämän aikana. En kuitenkaan etsi mitään enää. Vaikeat tilanteet muuttaa ihmistä.

On ollut toinen, ihan uusi, jo toista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, miehet ottaa ihan kenet vaan. Kunhan on joku maksamassa kaiken puoliksi ja tekemässä ruokaa ja pyykkää. 

Ja antamassa pildee ja kuuntelemassa ja tukemassa miestä erosta. Nainen ei kyllä noissa(kaan) suhteissa saa mitään.

Mutta jos on vilkkusilmä mies jolla on oma talo hieno auto/prätkä ja paksu muna niin ai että kun niitä nuoria nättejä hamehelmoja on jonoksi asti. Miettikääs sitä naiset kun alatte miettiä eroa miehestänne. Saattaa meinaan tulla kohta ikävä kuten ap:,lle.

Entinen mieheni kyhäsi ilmoituksen seuranhakusivustolle heti, kun ilmoitin haluavani avioeron. Hän ei kuulemma olisi halunnut itse erota, mutta koska minä halusin, niin hän päätti etsiä heti uuden heilan. En ollut vielä muuttanut yhteisestä kodistamme edes pois, kun hän jo seurusteli toisen kanssa. Minulle oli aivan yhdentekevää, mitä entinen mieheni teki, koska vihasin häntä hänen kaikkien tekojensä tähden jo niin kovin.

Päätin viettää loppuelämäni yksin, mutta toisin kävi. Puolen vuoden kuluttua erosta tapasin suoraan sanottuna täydellisen miehen, jonka kanssa olen saanut viettää jo 20 onnellista vuotta yhdessä.

Ap voisi olla mieheni ex. Vaimo halusi eron, mies ei. Kun sitten mies löysi uuden, minut, eron harkinta-ajalla, oli piru irti. Kauhea pettymys, kun mies ei jäänytkään itkemään perään. Tuosta on jo kymmenen vuotta. Onneksi meno on jo rauhoittunut, vaikka kauan häneltä kesti tajuta, että mies ihan oikeasti meni eteenpäin eikä ex ollut enää ykkösprioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tykkää olla yksin. Te naiset haluatte aina löytää itsenne ja voimaantua eron jälkeen, me miehet haluamme löytää uuden naisen. Meillä on kuitenkin tarpeemme.

Joo eksä sanoi suoraan, ettei halua jäädä yksin ja alkoi heti etsiä uutta kumppania. Siinä oli heti kaksi lyhyempää säätöä, mutta kolmas oli sitten se oikea ja he menivät aika nopeasti naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, miehet ottaa ihan kenet vaan. Kunhan on joku maksamassa kaiken puoliksi ja tekemässä ruokaa ja pyykkää. 

Ja antamassa pildee ja kuuntelemassa ja tukemassa miestä erosta. Nainen ei kyllä noissa(kaan) suhteissa saa mitään.

Mutta jos on vilkkusilmä mies jolla on oma talo hieno auto/prätkä ja paksu muna niin ai että kun niitä nuoria nättejä hamehelmoja on jonoksi asti. Miettikääs sitä naiset kun alatte miettiä eroa miehestänne. Saattaa meinaan tulla kohta ikävä kuten ap:,lle.

Siis tulee ikävä mitä? Sitä huonoa suhdetta, jossa melkein masennuin. En todellakaan ikävöi mitään maallista mammonaa. 

Itse olisin vaan onnellinen jos joku on niin hullu että pitää eksän huomiosta. Se on parempi missä tahansa kuin minussa ja jos ei muuta kohdetta keksi kuin naisen niin se on hänen kykyjensä raja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni kyhäsi ilmoituksen seuranhakusivustolle heti, kun ilmoitin haluavani avioeron. Hän ei kuulemma olisi halunnut itse erota, mutta koska minä halusin, niin hän päätti etsiä heti uuden heilan. En ollut vielä muuttanut yhteisestä kodistamme edes pois, kun hän jo seurusteli toisen kanssa. Minulle oli aivan yhdentekevää, mitä entinen mieheni teki, koska vihasin häntä hänen kaikkien tekojensä tähden jo niin kovin.

Päätin viettää loppuelämäni yksin, mutta toisin kävi. Puolen vuoden kuluttua erosta tapasin suoraan sanottuna täydellisen miehen, jonka kanssa olen saanut viettää jo 20 onnellista vuotta yhdessä.

Miettikää vähän, 20 vuotta erosta ja edelleen kummittelee mielen uumenissa joku exä..

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että näitä asioita muutkin ihmiset miettivät erotilanteessa. Ei ex-mieheni pitäisi tehdä enää mitään minuun nähden mutta oudoltahan se tuntuu, että hänellä on uusi nainen minun entisessä kodissani, minkä minä olen sisustanut yms. Ja mietin löydänköhön itse uutta miestä koskaan ja ihmettelen miten mieheni löysi uuden niin nopeasti ja joko hän unohti minut kokonaan. Eikö nämä ole ihan normaaleja itsekeskeisiä ajatuksia mitä nyt erotilanteessa tulee pohdittua?

Ei mies halunnut erota eli kai hän minua rakasti mutta samalla sanoi ettei kestä meidän riitelyä enää kun mikään ei ole hyvin vaan kaikesta tuli aina riitaa ja loukkaantumisia. Ehkä poikkeusolot kiristivät pinnaa, ehkä meidän avioliitto tuli vain tiensä päähän.

Mietin miten tästä jatkaa ja voiko olla onnellinen ihan aidosti, että erossa toimen pääsee jaloilleen muutamassa viikossa, uusi parisuhde ja ei mitään erotuskaa, ikävää, pettymystä.

Älä huoli.

Kyllä se miehen uusi rakastettu siivoaa sinut ulos talosta ellei ole jo siivonnutkin.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et halunnut jatkaa hänen kanssa ja hän otti sitten ensimmäisen kiinnostuneen asumaan luokseen. Se on tapa selvitä erosta ja hyvin tyypillinen toimintatapa miehille. Sanotaan että erossa mies löytää uuden naisen ja nainen löytää itsensä. Keski-ikäinen parisuhdekelpoinen mies on kuin maahan pudonnut 100 euron seteli jonka joku heti nappaa. Toki saatat itsekin vielä löytää jonkun jos olet nätti ja sinulla on mukava luonne.

Onhan se jotenkin erikoista, että eronnut vaimo tai avovaimo määrittelee, kuka on sopiva kumppani hänen entiselle miehelleen ja kuinka pian tämä saa uuden kumppanin itselleen ottaa.

Miehet meneekin se alaviisari edellä. Naiset on vaan nappuloita niille.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi olla mieheni ex. Vaimo halusi eron, mies ei. Kun sitten mies löysi uuden, minut, eron harkinta-ajalla, oli piru irti. Kauhea pettymys, kun mies ei jäänytkään itkemään perään. Tuosta on jo kymmenen vuotta. Onneksi meno on jo rauhoittunut, vaikka kauan häneltä kesti tajuta, että mies ihan oikeasti meni eteenpäin eikä ex ollut enää ykkösprioriteetti.

Itsekin näiden "juuri eroamassa" "ero meneillään" "suhde on ollut jo pitkään kuollut" miesten vokottelemaksi tulemana olen kyllä todella ihmeissäni siitä, miten joku nainen lankeaa tuollaiseen. Mutta vain sellaisella etäisellä tasolla, sillä en halua liian lähelle hulluja.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän se perheen hajotit ja teit lapsista yh-äidin versoja. Nuo sinun nykyiset tunteesi kuihtuvat ajan myötä. Lapset kantavat traumaa (ja mallia) lopun ikänsä.

Minäminäminäminä....

Huvittava olet🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, miehet ottaa ihan kenet vaan. Kunhan on joku maksamassa kaiken puoliksi ja tekemässä ruokaa ja pyykkää. 

Ja antamassa pildee ja kuuntelemassa ja tukemassa miestä erosta. Nainen ei kyllä noissa(kaan) suhteissa saa mitään.

Mutta jos on vilkkusilmä mies jolla on oma talo hieno auto/prätkä ja paksu muna niin ai että kun niitä nuoria nättejä hamehelmoja on jonoksi asti. Miettikääs sitä naiset kun alatte miettiä eroa miehestänne. Saattaa meinaan tulla kohta ikävä kuten ap:,lle.

Aika paljon on myös vilkkusilmä prätkä lomaosake ukkoja jotka eivät vedä puoleensa minkäänlaisia naisia. Ei se omaisuus tee heistä viehättäviä.

Joskus tinderissä mietin tätä ilmiötä ja juteltuani parin erityisen viehättävän miehen kanssa huomasin, mikä heissä aidosti veti puoleensa: se naisen kosketus ja rakkaus. Erittäin hieno koira, erityisen hyvä tyyli, viisaat jutut. Kaikki naiselta omaksuttuja ja/tai matkittuja

Onneksi ei tarvitse tähänkään haksahtaa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni kyhäsi ilmoituksen seuranhakusivustolle heti, kun ilmoitin haluavani avioeron. Hän ei kuulemma olisi halunnut itse erota, mutta koska minä halusin, niin hän päätti etsiä heti uuden heilan. En ollut vielä muuttanut yhteisestä kodistamme edes pois, kun hän jo seurusteli toisen kanssa. Minulle oli aivan yhdentekevää, mitä entinen mieheni teki, koska vihasin häntä hänen kaikkien tekojensä tähden jo niin kovin.

Päätin viettää loppuelämäni yksin, mutta toisin kävi. Puolen vuoden kuluttua erosta tapasin suoraan sanottuna täydellisen miehen, jonka kanssa olen saanut viettää jo 20 onnellista vuotta yhdessä.

Miettikää vähän, 20 vuotta erosta ja edelleen kummittelee mielen uumenissa joku exä..

Mulla on onneksi jo enimmäkseen helpottanut, välillä näen painajaisia mutten enää sen useammin kuin muistakaan aiheista. Ja silloin voi pyöriä nykyisen puolison kainaloon, ne 20 v jo. Traumoissa on se juttu että ne ovat pysyvänsorttisia, mutta kyllä niiden kanssa oppii elämään. Eri

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että näitä asioita muutkin ihmiset miettivät erotilanteessa. Ei ex-mieheni pitäisi tehdä enää mitään minuun nähden mutta oudoltahan se tuntuu, että hänellä on uusi nainen minun entisessä kodissani, minkä minä olen sisustanut yms. Ja mietin löydänköhön itse uutta miestä koskaan ja ihmettelen miten mieheni löysi uuden niin nopeasti ja joko hän unohti minut kokonaan. Eikö nämä ole ihan normaaleja itsekeskeisiä ajatuksia mitä nyt erotilanteessa tulee pohdittua?

Ei mies halunnut erota eli kai hän minua rakasti mutta samalla sanoi ettei kestä meidän riitelyä enää kun mikään ei ole hyvin vaan kaikesta tuli aina riitaa ja loukkaantumisia. Ehkä poikkeusolot kiristivät pinnaa, ehkä meidän avioliitto tuli vain tiensä päähän.

Mietin miten tästä jatkaa ja voiko olla onnellinen ihan aidosti, että erossa toimen

Tota kai tuohon liittyy monia ihan ymmärrettäviä kysymyksiä.

- Eikö mies koskaan rakastanut minua vai käyttikö vaan välineenä, ja näkee kaikki naiset samanlaisina välineinä, kun pystyy korvaamaan tuosta noin vaan? Oliko hän koskaan edes rakastunut minuun?

- Eikö sillä uudella naisella ole mitään omanarvontuntoa tai omaa, kun menee pesään missä vielä edellisen naisen lämmin pepunpainauma? Millaisiin muihin kamaluuksiin hän pystyy ja onko hän muuten mielenvikainen? Onko tästä naisesta ja miehestä jotakin riskiä itselle? Miten jatkaa elämää niin, ettei joudu todistajaksi johonkin vammaiseen kostosuhteeseen?

- Miten lapset, kannattaako heidät hylätä kokonansa heti vai vasta täysi-ikäistyttyään? Mieshän kasvattaa heidät nyt polygamiseen haaremiin, joka ei ole välttämättä omien arvojen mukaista ollenkaan. Kuinka paljon rakkautta ja resursseja kannattaa kaataa mätään maaperään, jossa on joku hullu kakkosvaimo kärkkymässä ja kadehtimassa lapsia?

- Kannattaisiko muuttaa Espanjaan vai Ranskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni kyhäsi ilmoituksen seuranhakusivustolle heti, kun ilmoitin haluavani avioeron. Hän ei kuulemma olisi halunnut itse erota, mutta koska minä halusin, niin hän päätti etsiä heti uuden heilan. En ollut vielä muuttanut yhteisestä kodistamme edes pois, kun hän jo seurusteli toisen kanssa. Minulle oli aivan yhdentekevää, mitä entinen mieheni teki, koska vihasin häntä hänen kaikkien tekojensä tähden jo niin kovin.

Päätin viettää loppuelämäni yksin, mutta toisin kävi. Puolen vuoden kuluttua erosta tapasin suoraan sanottuna täydellisen miehen, jonka kanssa olen saanut viettää jo 20 onnellista vuotta yhdessä.

Miettikää vähän, 20 vuotta erosta ja edelleen kummittelee mielen uumenissa joku exä..

Ei muistoille mitään voi. Sehän on hyvä, että muistaa ja ottaa opikseen huonoistakin kokemuksista.

Niin paljon saa lukea niistä, jotka kerta toisensa jälkeen haksahtavat juoppoon petturiin. Kannattaisi heidänkin muistella hetki menneitä, kun seuraavan kerran vastaan kävelee uusi kehnoksi osoittautuneen exän klooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et halunnut jatkaa hänen kanssa ja hän otti sitten ensimmäisen kiinnostuneen asumaan luokseen. Se on tapa selvitä erosta ja hyvin tyypillinen toimintatapa miehille. Sanotaan että erossa mies löytää uuden naisen ja nainen löytää itsensä. Keski-ikäinen parisuhdekelpoinen mies on kuin maahan pudonnut 100 euron seteli jonka joku heti nappaa. Toki saatat itsekin vielä löytää jonkun jos olet nätti ja sinulla on mukava luonne.

Onhan se jotenkin erikoista, että eronnut vaimo tai avovaimo määrittelee, kuka on sopiva kumppani hänen entiselle miehelleen ja kuinka pian tämä saa uuden kumppanin itselleen ottaa.

Aivan kuin olisi muuttunut miehensä äidiksi eli omaksi anopikseen. Siinä on riskinsä, jos nainen ei pidä varaansa. Nuorena vaimona huomasin aika pian, että mieheni alkoi "siirtää" äitinsä roolia minulle. Hyvässä ja pahassa.

Sanoin pari kertaa painokkaasti, etten todellakaan ole hänen äitinsä vaan vaimonsa. Paha kilpailija olin kyllä anopille, koska hän ei sietänyt minua kuin pitkin hampain elämänsä terveinä päivinä. Vanhukselle kelpasin jo avuksi.